Ehkä olen yksin tässä asiassa mutta en ole nähnyt sitten aikoihin yhtäkään kunnollista komediaa. Nykyään komediat saavat ehkä suunnilleen hymyilemään jossakin kohtaa mutta ei naurata sitten pätkääkään. miten ihmeessä komediat ovat niin hemmetin tylsiä nykyään???
Takaa Haetun hyppivä autokohtaus ala Leslie Nielsen sai minut viimeksi nauramaan niin paljon että happi ei kulkenut, silmät vetisinä ja melkein pyörryin. Sen jälkeen ei ole enää komediat naurattanut.
Takaa Haetun hyppivä autokohtaus ala Leslie Nielsen sai minut viimeksi nauramaan niin paljon että happi ei kulkenut, silmät vetisinä ja melkein pyörryin. Sen jälkeen ei ole enää komediat naurattanut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niitä vaivaa se sama teinipaska, kuka saa pillua ennen päättäjäisiä ja sitten kustaan toisten päälle ja nauretaan...
että on ihan liikaa Jim Carreyn samoja idioottimaisuuksia toistavia naamanvääntely-'komedioita' tai Ben Stillerin 'kundi-ihastuu-tyttöön-ja-joutuu-kerta-toisensa-jälkeen-tästä-syystä-noloihin-tilanteisiin'. Tai sitten ne on noita alapäähuumorin täyttämiä teinipuuro-komedioita. Kaikkeen kyllästyy.
Oletko nähnyt elokuvan Crime Spree, suomennettu fiksusti Wanted. Oli piristävä yllätys, itsekin jo aika kyllästynyt näihin teinikomedioihin.
Enpä ole minäkään juuri ollut naamaani venäyttämässä ilon vuoksi elokuvia katsoessani.
Viimeksi vähän jaksoi huvittaa Man On The Moon. Eikä sitäkään voi oikein pelkästään Carreyn ansioksi lukea, jätkähän esitti ilmeisesti melko yksi yhteen muinaista koomikkoa jonka ansiota ne hauskuudet sitten olivat. (Paras kohta oli kun äijä ärsyttäväksi muusikkopersoonaksi Tony Cliftoniksi muuntautuneena pomppi auton konepellillä ilmoittaen että tämä on "Taksi"-sarjan uusi tunnusmelodia.)
Ei kylläkään ole komedia, se on draama. Leffassa ei ollut mitään hauskaa...
Eipä nyt oikein tule mieleen leffoja viimevuosilta joille olisi tullut oikein makeasti naurettua.
Taxi2 taitaa olla ainoa leffa tältä vuosituhannelta jolle olen jaksanut nauraa.
Olen lähes menettänyt toivoni Hollywood-komedioiden suhteen, mutta elättelen edelleen toiveita ranskalaisten ja brittien suhteen. Jotain uutta odotellessa täytyy tyytyä vähän vanhempiin komedioihin, sarjoihin tai talkshow-komiikkaan.
One Night at McCool's on alelaarilöytö tältä vuosituhannelta jolle tuli ehkä kahdessa kohdassa naurettuakin.
Kyllähän kunnon komediat harvassa ovat, mutta niin ne on olleet aina. Komediassa kuitenkin on yllätyksellisyys ja tuoreus hyvin tärkeitä ominaisuuksia, joten mitä enemmän komedioita katsoo, sitä harvemmn niistä enää mitään uutta ja huvittavaa löytää.
Puhdasta komediaa ei ehkä tehdä niin paljoa kuin ennen. Sen sijaan on alkanut tulla elokuvia, jotka ovat joko romanttisia komedioita tai toiminta-komedioita ja nämä katsotaan sitten kuuluvaksi joko draamaan tai toimintaelokuviin.
MIB, Addams Familyt, Mr Bean, Trainspotting ja Jackie Chanin leffat ovat kyllä merkki siitä, että komediaa tehdään, mutta eri lajityyppien puitteissa.
Itse olen viime aikoina yhä vahvemmin kiinnostunut klassikoista. Siellä tuntuu olevan paljon sellaista, joka täytyy vain keksiä uudestaan, kun niitä ei ole aikoinaan nähnyt. DVD:n tulo auttaa tässä asiassa. Enkä näkisi että vain hyvät komediat ovat harvassa. Kaikkiaan hyvät elokuvat tuntuvat olevan katoavaa kansanperinnettä.