“Jumalan lapsia ei ohjaa porukkahenki eikä henkilökohtainen omatunto; meitä ohjaavat Saara-äidin neuvot, Siionin ääni.” (Päivämies 14.4.2010.)
Oudolta kuulostaa.
Omantunnon tehtävät on ulkoisettu yksityisen uskovaisen vastuulta kollektiiville.
On kevyt olla ja elellä ilman omaatuntoa.
Oudolta kuulostaa.
Omantunnon tehtävät on ulkoisettu yksityisen uskovaisen vastuulta kollektiiville.
On kevyt olla ja elellä ilman omaatuntoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan hölynpölyä....Saara-äidin neuvot ja Siionin ääni.....huh huh
Eikö tuo nyt ole sama; Saara-äidin neuvot ja Siionin ääni= porukkahenki???
Päivämies kirjoittaa lähinnä paskaa!
Meillä ei ole mitään sääntöjä, vaan tahdomme olla kuuliaisia Saara-äidin neuvoille.
http://freepathways.files.wordpress.com/2010/06/kehapaatelma-1p-p.jpg
Emmehän rakkaat Jumalan lapset halua miettiä uskonasiaoita omalla järjellä, sillä entiset pyhät ovat uskoneet puolestamme. Meidän on aina ollut turvallista uskoa niin lapsellisesti ettei vihollinen voi milloinkaan hyökätä Jumalanvaltakuntaan.
Joh. 10:4-5
4 Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.
5 Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."
Uskovaisten pitäisi muistaa kirkastaa Kristusta eikä seurakuntaa, sitä "ainoaa oikeaa Jumalanvaltakuntaa."
"Uskovaisten pitäisi muistaa kirkastaa Kristusta eikä seurakuntaa, sitä "ainoaa oikeaa Jumalanvaltakuntaa."
Näin on!! Näin kirkastivat Kristusta aikoinaan apostolit ja Kristus jätti meille tämän saman tehtävän. Kirkastakaamme rohkeasti Kristusta ja syntien anteeksiantamusta Hänessä, koska ei ole meillä muuta perustusta uskollemme eikä syntien anteeksisaamiselle kuin mikä ristillä Kristuksen tähden meidän edestämme pantu on: Kristus ja Hänen sovitustyönsä Jumalan tahdosta meidän edestämme. Ylistys Hänen Pyhälle nimelleen!!!!
Ps. Saan vl:änäkin ylistää Häntä! Ei ole SRK:n synti
Luterilaisen tunnustuksen mukaan juuri yksilön omatunto on se jossa Pyhä henki vaikuttaa, "Jumalan ääni". Vastuu on YKSILÖLLÄ eikä´sitä voi siirtää kollktiiville.
Onkohan vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa enää mitään luterilaista jäljellä kun se on luopunut omastatunnosta?
Tuo on kyllä yksi valitettava seikka hengellisessä mielessä, josta olemme yhteisössämme luopuneet tai ainakin olemme päättäneet opettaa toisin. Näin ei Raamatun mukaan ole, eikä saisi tehdä, koska pelastus koskee aina yksilöä kerrallaan, hänen uskonsa mukaisesti. Vanhemmat eivät voi pelastaa lapsiaan omalla uskollaan, niinkuin ei myöskään seurakunta omia seurakuntalaisiaan omalla yhteisellä uskollaan.
Olen samaa mieltä jarmon kanssa!