Täällä kun lueskelee näitä viestejä, niin tuntuu odottavia äitejä mietityttyävän mitä ihmeellisemmät asiat koskien odotusta, synnytystä, imetystä ja muutenkin elämää vauvan kanssa. Itse en ole miettinyt esim.synnytystä juuri ollenkaan, vaikka se nyt kuitenkin kolmen kuukauden päästä on edessä. Pitäisikö valmistautua asioihin paremmin ja pohtia niitä enemmän?
Jotenkin vaan ajattelen, että kaikki menee ihan hyvin. Tietysti mitä tahansa voi sattua synnytyksessä, mutta uskon, että sairaalassa henkilökunta osaa asiansa. Entä jos en pysty imettämään? No, eipä siihenkään maailma kaadu. Jos lapsessa onkin jotain poikkeavaa? Olen työssäni kohdannut mm. vammaisia lapsia, joten eipä sekään olisi maailmanloppu. Hmmm, olenkohan sittenkin miettinyt asioita tajuamattani ja otan vain vastaan kaiken eteen tulevan luottavaisin mielin ja hyväksyen...? En tiedä...Mutta ainakaan en ota turhaa stressiä mistään, mitä kyllä itsekin ihmettelen. Onko kohtalotovereita?
Jotenkin vaan ajattelen, että kaikki menee ihan hyvin. Tietysti mitä tahansa voi sattua synnytyksessä, mutta uskon, että sairaalassa henkilökunta osaa asiansa. Entä jos en pysty imettämään? No, eipä siihenkään maailma kaadu. Jos lapsessa onkin jotain poikkeavaa? Olen työssäni kohdannut mm. vammaisia lapsia, joten eipä sekään olisi maailmanloppu. Hmmm, olenkohan sittenkin miettinyt asioita tajuamattani ja otan vain vastaan kaiken eteen tulevan luottavaisin mielin ja hyväksyen...? En tiedä...Mutta ainakaan en ota turhaa stressiä mistään, mitä kyllä itsekin ihmettelen. Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuullostaa hyvältä, mitä sitä turhaan stressaamaan etukäteen liikkaa. minusta sinulla on aivan oikea asenne :)
Miksi murehtia asioita, joihin ei voi etukäteen vaikuttaa? Sitä murehtii joko turhaa tai saa murehtia kahdesti :)
Hienoa, että on ihan tavallisiakin ihmisiä. Joskus tämä äiti-hysteria menee piiiiiiikkasen yli :)
3 odotan, enkä stressaa, joskus iskee huono omatunto, että päisikös, mutta eipä se siitä kiinni ole, tuleeko jotain komplikaatioita, vammautumisia ym.
Ihanaa että meitä on muitakin. Luen välillä näitä viestejä huvittuneena siitä että mitä kaikkea sita tuleville äideille tuleekaan mieleen...
Raskaus kun ei ole sairaus vaan sen aikana voi ja pitää elää omaa, normaalia elämäänsä sen mitä vaan kroppa myöden antaa. Terve järki ja stressittömyys on varmasti parasta mitä lapselleen voi antaa. Sitä, mitä elämä tuo tullessaan ei voi stressamisella tai hysterisoimalla muuttaa tai vähentää... ei sitä maitoa tuu paremmin tai synnytys suju turvallisemmin vaikka kuinka etukäteen jännittäis :)