Merkittävin juttu on kehittely: se on itse asiassa ainoa todella selkeä juttu. Klassisessa voidaan kehitellä aihetta uskomattoman paljon, pop-musiikissa kappaleet ovat lyhyitä koska kehittelyä ei tehdä (eikä edes yritetä).
Perseenkeikutus ym. ei liity hyvin tehtyyn 60-luvun klassikko - kevyeen musiikkiin millään tavalla. Popmusiikissa on teoksia, joiden harmonisia ratkaisujakin sietää tutkia - ja aivan ihania melodioita - tietysti on!
Mutta ei kehittelyä, joka olisi luonteeltaan syvällistä, filosofis-uskonnollista ja matemaattisesti vaativaa, luonnonvoimien liikkeitä ja Kreikan taruja ajattelemaan pistävää!
Perseenkeikutus ym. ei liity hyvin tehtyyn 60-luvun klassikko - kevyeen musiikkiin millään tavalla. Popmusiikissa on teoksia, joiden harmonisia ratkaisujakin sietää tutkia - ja aivan ihania melodioita - tietysti on!
Mutta ei kehittelyä, joka olisi luonteeltaan syvällistä, filosofis-uskonnollista ja matemaattisesti vaativaa, luonnonvoimien liikkeitä ja Kreikan taruja ajattelemaan pistävää!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Et ole sitten oivaltanut,et esim. jokaisen Beatle-älpeen voi/saa kuunnella suurinpiirtein samalla tavalla,kuin vaikkapa Mozartin,tai Beethovenin sinfonian.On kyse mielentilasta missä kuunteleminen tapahtuu,pitää poistaa ennakkoasenteet ja olla vastaanottavainen,niin voi huomata et molemmissa tyyleissä on puolensa.Tuo väite et,ns. kevyessä/pop/rockmusiikissa ei olisi syvällistä yms. kehittelyä,on aika uskomaton,ja tietysti täysin väärä.Kymmenet ja tuhannet taiteilijat ovat laittaneet itsensä ja kaiken lahjakkuutensa likoon;antaneet kaiken;miksi heidän tuottamansa olisi jotenkin vähemmän syvällistä,kuin jonkun ns. klassisen musiikin taiteilijan tuote? Esimerkkejä on pilvin pimein,mutta laitan vain yhden,ja koska Beatleälpee olisi niin helppo nimetä laitankin sensijaan Led Zeppelin 3 albumin; kuuntele se läpi muutaman päivän aikana kokonaan,ja pari kertaa,pitäisi huomata mitä kaverit ovat kehittäneet. No joo,hyvää kevään alkua joka tapauksessa...
Et tajua mitä tarkoitin. Kehittely tarkoittaa jonkun musiikillisen idean tai aiheen kehittelyä. Ota esimerkiksi mikä tahansa sinfonia, mutta vaikkapa 38. Mozartilta. Siellä se tarjoaa enemmän teemoja kuin poplaulu, mutta kaiken lisäksi KEHITTELEE niitä viisaasti ja oivaltavasti, asettaan harmonisiin ja rytmisiin konteksteihin ja liikuttelee melodianvirtaa elävästi ja omaperäisen vapaasti.
Tällaista juttua hain.
Tajuan sen,et sinä et tajua muuta musiikkia,kuin ns. klassista,ja sitäkin huonosti/väärin.
Beatles on upea - ei muttaa.
Olen koittanut vain tuoda esille sitä, että popmusiikin täsmäase-tyylin ulkopuolellakin on musiikkia. Beatlesilla on aivan ihania, rakastettavia sävellyksiä. Kyseessä on melodinen ase - se ennen muita asioita tekee Beatlesista suuren musiikintekijän. En tiedä, mikä ihme pakottava tarve minulla on ollut ylemmyydentuntoisesti kertoa siitä, että on olemassa myös ei niin tarttuvia ja filosofisempia/siinä mielessä syvällisempiä teoksia, jotka kai ovat juuri vaikka Mozartin musiikkia.
Rakastan Beatlesia, ja ehkä syy meuhkaamiseeni on ollut joku ei kovin hyvä syy. Sen on voinut tulkita provokaatioksi ja sitä se on olllutkin. Annan ittelleni kuitenkin arvoakin: myös turhautuminen sen suhteen, etteivät ihmiset tajua että musiikki voi olla myös perinteisellä tavalla ajateltuna "sielunruokaa" (klassinen musiikki) .
Tämän jälkeen tälle palstalle kuulumattomat avaukset ilmoitetaan asiattomiksi. Tässä avauksessa oli sentään jonkinlainen viite otsikkoon.
Otsikon vierestä kirjoittaminen on AINA paha kardinaalivirhe.
Klassisesta musiikista voi keskustella OMALLA palstallaan.
Moi!
Kiitos kirjoituksestasi!
Viestissäsi oli oikeasti asiaa, mukava löytää näiltä kaikenmaailman musiikkipalstoilta vihdoin ja viimein jokin kirjoitus jossa on ideaa/idea, ja jonka pääasiallinen tehtävä ei ole haukkua muita musiikinkuuntelijoita tai esittää täysin älyttömiä väitteitä musiikista. Suomeksi sanottuna inttää ja inttää sen puolesta että se musiikki jota itse sattuu kuuntelemaan on parasta, ja sitä ainutta oikeaa taidetta!
Itse koen asian jotenkin näin...Esimerkiksi Sibeliuksen viulukonsertto on aivan käsittämättömän hieno kappale! Oma subjektiivinen kokemukseni on että suurien säveltäjien, esimerkiksi beatlesien ja sibeliuksen sävelkieli on nerokasta. Eli ne palaset joista kappaleet on laitettu kokoon ovat vain niin kertakaikkiaan kiehtovia, musiikillesti älykkäitä ym.
Ei ole väliä sillä miten mutkikkaita soinnutuksia, melodioita tai rytmejä biiseissä on. Laulettu musiikki on erikseen ja instrumentaali musiikki erikseen. Kussakin sävellystyylissä on omat lainalaisuutensa, Esimerkiksi Rock musikiissa melodiat sävelletään aina jonkin kompin kanssa toimiviksi ym. ja melodiat ovatkin jossain määrin yksinkertaisempia kuin instrumentaali musiikissa
Mutta ratkaisevaa on taiteen rikkaus, osittain täysin selittämättömäksikin jäävä tuntematon funktio joka tekee jostakin musiikista nerokasta ja toisesta keskinkertaista.
On paljon ikivihreää musiikkia. Esimerkiksi Irwin Goodmanillakin on monia sävellyksiä jotka jäivät eloon. Kuitenkaan en vertaisi Irwinin lp:tä sibeliuksen viulukonserttoon...sitä vastoin 5 peräkkäin kuunneltua beatles biisiä voi mielestäni hyvinkin verrata sibeliuksen mestariteokseen. Tämä siitä syystä että vaikka Irwinin biisit ovatkin loistavia, eivät ne kuitenkaan (kai) ole niin korkeatasoisia. Ne on kokoonlaitettu "ei niin rikkaista" aineosista.
Viihteessä on elementtejä niin sanotusta taidemusiikista ja taidemusiikissa on viihteellisiä elementtejä vaikka kuinka paljon! Sibelius on viihdettä, beethoeven on viihdettä kuten on myös katri helena. Mutta kaikki edellä mainitut ovat myös täyttä taidetta! Taide ja viihde ovat ihmisten keksimiä termejä. Ja useimmiten sanalla taide tarkoitetaan musiikkia jota itse sattuu arvostamaan! Antaa kaikkien kukkien kukkia!
"Mutta ei kehittelyä, joka olisi luonteeltaan syvällistä, filosofis-uskonnollista ja matemaattisesti vaativaa, luonnonvoimien liikkeitä ja Kreikan taruja ajattelemaan pistävää!" haluatko kertoa tarkemmin millaista on musiikki joka on matemaattisesti vaativaa ja syvällistä?
Haluanko kertoa tarkemmin millaista on musiikki, joka on matemaattisesti vaativaa ja syvällistä?
Haluan. Bachin musiikki on sellaista. Kuitenkaan et taida tuntea Bachia lainkaan.
Juttu näissä keskusteluissa on se, että Beatles-fanien, Irwin-fanien ja Helena-fanien ymmärrys klassisesta musiikista on aina lastenkengissä (lähes aina tai sitten ihan aina).
Kirjoitit "rock-musiikissa melodiat ovat yksinkertaisempia kuin instrumentaalimusiikissa"...
TOTTA, mutta kun klassisen musiikin vokaaliset teostyypit, eli laulut, messut ja oopperat eivät ole instrumentaalista musiikkia. Silti niissäkin melodiat ovat monipuolisempia kuin popmusiikissa ja rock-musiikissa ja tanssimusiikissa.
Popmusiikissa ei ole soitinmusiikkia, eikä laajaa teostyyppikirjoa, vaan pelkkää säkeistölaulua lukuunottamatta joitakin kymmeniä lauluja tms.
Mitä klassisen teoksia tunnet hyvin?
Nimimerkkisi on Et Tajua mitään. En jatka keskustelua kanssasi. Kun toisella ei ole halua aitoon vuorovaikutukseen on turha jatkaa keskustelua. Väittele jonkun muun kanssa. Ole hyvä.
Klassinen musiikki ei ole minulle vierasta. mm 3/3 pianotutkinto on suoritettuna. Chopinit ym kuunneltuna. Suosikki biisejä löytyy kyllä. Ja ajatuksia niistä.
Kirjailija Heikki Turusen sanoin: "50-luvulla tätä maata rakennettaessa ei kuunneltu Sibeliuksen sinfonioita, Kyllä täällä Toivo Kärkeä Ja Helismaata kuunneltiin!" En Sitten tiedä pitäisikö suomalaisia pitää "Ei älykkäinä ja matemaattisesti lahjattomina" kun he kuuntelivat nyt iskelmiä, nyt jo ikivihreitä kappaleita...............
Matemaattisesti älykästä ja syvällistä musiikkia...................................
Mutta hyvää Jatkoa joka tapauksessa! Hyvää Kevättä!
Mistä olet oppinut tuollaisen teatraalisen "En jatka keskustelua" -asenteen, ns. "välit poikki" -ratkaisumallin?
Joskus on sanottava kovasti, nimittäin. Sanoin kovahkosti, koska aistin viestissäsi liikaa ajallemme tyypillistä "nami-nami-kiva-kiva" -asennetta, joka on yhtä kaukana todellisuudesta kuin teatraalisuutesi. Tälle "nami-kiva" -asenteelle on tyypillistä, että paitsi annetaan kaikkien kukkien kukkia myös pidetään niitä aivan yhtä kauniina.
Minäkin haluan antaa kaikkien kukkien kukkia ja rakastan Beatlesin lauluja yhtä paljon kuin Schubertin lauluja, ja haluan olla kanssasi samaa mieltä siitä, että Beatlesin upeat laulut on joskus laitettu kasaan erinomaisista palikoista.
Mutta totuus... Totuus on sitä kun katsoo asioita syvälle silmiin, irroittamatta ahnasta tuijotusta.
Ja asenne, jossa asetetaan viisi Beatles-laulua Sibeliuksen viulukonserton viereen, ymmärtämättä niitä tyylillisiä eroja ja niitä formaattieroja joita säkeistömuotoisen laulun ja kehittelevän virtuoosikonserton välillä on, on valetta, ei totuutta.
Sibelius ei ole mitenkään paras klassinen säveltäjä, ainakaan omasta mielestäni. Tämän vuoksi nimenomainen vertauksesi näiden kahden välillä on vielä siedettävä. Sibelius oli kiistatta taitavampi monessa, mutta Beatles oli parempi melodikko.
Olen siitä samaa mieltä että eri tyyppistä voi vertailla. Musiikillisen kehittelyn käsite olisi sinun hyvä hallita, jos puhut siitä.
Kuten sanoin; joskus on oltava piinkova raa'assa elämässä, jonka synkeys tänä päivänä ulottuu myös kulttuuriin. Aivan liikaa annetaan tilaa ja arvostusta "kaikille kukille", niillekin jotka istuttavat kamalia arvoja taideuskomuksiin. Meitä ympyröi viihteellinen "NamiNami"-rappio, jota Beatles ym. loistavat popjutut eivät missään tapauksessa kuitenkaan edusta, vaikka onkin popmusiikkia.
No siis: "et ymmärää mistään mitään"! ei ole kovin fiksu aloitus. Jos haluaa keskustella täytyy olla kohtelias. Vaikka omaisikin sen ikuisen viisasten kiven.......;) On lähes mahdotonta löytää netistä palstaa jossa keskusteltaisiin asiallisesti. Siksi Teatraalinen ja kohtelias vetäytyminen!( joka nyt näköjään kuitenkin jäi väliaikaiseksi!) :)
"Ja asenne, jossa asetetaan viisi Beatles-laulua Sibeliuksen viulukonserton viereen, ymmärtämättä niitä tyylillisiä eroja ja niitä formaattieroja joita säkeistömuotoisen laulun ja kehittelevän virtuoosikonserton välillä on, on valetta, ei totuutta."
Totta kai. olet oikeassa. Lauluja ei voi suoraa päätä verrata konserttoon.
Tarkoitin sitä että mielestäni beatlesien kymmenet kappaleet ovat taiteellisesti samaa tasoa kuin vaikkapa sibeliuksen parhaat biisit. Niissä molemmissa on suunnatonta taiteellista rikkautta, riippumatta siitä että Sibeliuksen rytmit/melodiat ovat musiikin teoreettisesti tarkasteltuina monimutkaisempia. Eli musiikinteorialla mitattvat "monimutkaisuudet" eivät missään nimessä välttämättä nosta musiikin taiteellista arvoa. (sibeliuksen konsertto on-kuten tiedämme 1900 luvun levytetyin viulukonsertto, eikä syyttä!)
Ajatukseni on: Taiteessa on aina jotain salaperäistä. Ei ole millään muotoa mahdollista selittää minkä takia joku kappale on loistava. Melodia voi olla yksinkertainen tai sitten pirun monimutkainen, mutta taiteellinen arvo on erikseen! Sitä joko on tai sitten ei ole. Musiikissa on jotain selittämätöntä. Mutta taiteellisen rikkauden voi kokea/aistia. Se meille jää käteen. Rakenteet vaihtelevat. Taide on!
Vai että olit kova naminami asenteen takia.....
Ihmiset kokevat aitoja tunteita kuunnellen erilaista musiikkia. Tyystin erilaista musiikkia, mutta samat tunteet. on heillä. Kuka mistäkin musasta ne fibat saa. Eli ei kai naminami asenteessa nyt mitään pahaa ole! Suvaitsevaisuus ennenkaikkea. Itsekin olen sitä mieltä että tällä hetkellä suomalaisen pop ja iskelmä musiikin taso on hirvittävän huono.....!...Katastrofaalinen.....mutta.....niin...kuitenkin ihmiset aidosti pitävät kuulemastaan!.....valitettavasti! :D....
On kovin helppoa sanoa että jokin musiikki on matemaattisesti älykkäämpää ja siksi parempaa. Kovin varovaisesti käyttäisin kyseistä ajatusta....
Ja vielä kohtelias "naminami" asenne on täällä keskustelupalstoilla helvetin paljon asiallisempi ja fiksumpi kuin " mä tiedän kaiken kaikesta kaikki mitä sanot on paskaa asenne!" jota tämä internet valitettavasti on täynnä. kammottavaa.
On täysin ymmärrettävää että joku haluaa tuoda esiin klassisen musiikin neroutta. Mutta rakentava asenne kannattaa aina!
todella ikävää, erikoista ja naurettavaa, että monipuolisuuden korostajat ja tyypit, jotka mielellään kertovat pop-suosikkiensa hienouksista ja painottavat heavymusiikin taiteellisia arvoja, eivät ymmärrä mitään klassisen musiikin historian eri tyylikausista ja mestareista.
On siinä meillä monipuolisuutta.
Jos klassisen musiikin ymmärrys on huippuluokkaa, on kevyen musiikin ymmärrys suht helppoa. Popin tajuaminen ei ole ihan kuitenkaan suoraan valmis klassiselta pohjalta, koska popissa on omat tekijänsä toki. :- )
Mutta sen sijaan popmusiikin ymmärryksellä ei pärjää klassisessa maailmassa.
Klassiset soittajat ja laulajat ovat aina parempia kuin popmuusikot.
No mutta jos ihmistä ei kiinnosta klassinen musiikki niin minkä ihmeen takia olisi syytä ymmärtäää jonkun toisen musiikkilajin tyylikausia!!!!!!!?Jos musiikkiin ei ole tunneyhteyttä niin miten sitä edes ymmärrät!? Ja miksi. Tuskin Klassisen musiikin ystäviäkään olisi syytä raahata opiskelemaan eri hevityllilajeja....
Pop soittajat ovat erikseen ja klasarit erikseen. Ihan turha verrata keskenään.
Klassisen musiikin ystävät ymmärtävät pop/rock/hevi musiikkia....no eivät ymmärrä rokkia. Kauniista mozartista pitävät tytöt eivät ymmärrä Jerry lee Lewisiä saati sitten metallicaa. Siinä ei paljon klassisen musiikin rakenteiden tuntemus auta. Se on kuultu. ja Nähty.
Joo, mutta jos tytölle soittaa Jerry Lee Lewistä se saattaa hyvällä säkällä pudottaa pöksynsä, mutta jos sille soittaa W.A.Mozartia ne pöksyt pysyy päällä.
Niin että siinä mielessä "Whole Lotta Shakin' Goin' On" voi olla parempi sävellys kuin Mozartin 40.sinfonia, vaikka se sävellysteknisesti saattaakin olla hieman yksinkertaisemmista aineksista koottu.
ymmärtämisellä?
Tuskin Metallicasta voi kamalasti nauttia, jos tykkää Beethovenista. Mutta popmusiikissa on paljon Metallicaa parempaa taidetta.
Mutta niin vaan Metallica sopii toisille ja toisille taas Beethoeven. MIkä nyt sitten on taidetta kenellekin. Makuasioita!
http://www.youtube.com/watch?v=EA_CgX2ihVg&feature=related
Hey dudes! :D
Osoittaa sivistystä ja viisautta pysyä otsikossa. Kirjoittaminen aiheen vierestä tai väärästä aiheesta ei sitä osoita.
klassisen ylivertaisuutta. Joten miksei saisi havainnollistaa Beethovenin ja Metallican vertaamisella?
Palsta käsittelee yhtyettä nimeltä the Beatles.
Klassinen on parast. Piste. Musiikillisesti niin kompleksia ja eläväistä, taidokkaasti rakennettua. Ikuisista melodia- ja harmoniapalikoista luovasti kasattu rakennus!h
JUURI NÄIN, VEIT JALAT SUUSTANI!!!
Naurettavaa verrata jotain Lennonia Beethoveniin tai Sibeliukseen. Siinä missä klassisten säveltäjien maine perustuu 100 prosenttisesti heidän musiikkiinsa, John Lennonin maine on 1/3 traagista kuolemaa, 1/3 hyväntekijä-Johnia ja loput taiteellista ansiota. Ja kun muistaa vielä että Lennonin vahvuus ei ollut musiikki vaan lyriikat, on hänen musiikillinen panoksensa ehkä 10 prosenttia hänen maineestaan. McCartneylla se on paljon enemmän, mutta häntä ei arvostetakaan yhtä paljon.
Ehkä tuo taiteellinen osuus myös 'musiikin' osalta on hieman suurempi kuin 10 %, voisko olla kuitenkin 25 -35 %?
McCartneylla se on tosiaankin paljon suurempi; fakta, joka ei kaikkia näitä rokki-ihmisiä oikein miellytä. Rokissa kun pitäisi olla 'oikealla' tavalla rosoinen, katu-uskottava ja kaikkea muuta kuin harmooninen (edes yksinkertaisellakaan tasolla) saavuttaakseen todellista arvostusta.
Beethoven -vertaukset olisi syytä jättää näistä keskusteluista pois. Jokainen asiaa hiemankin tunteva voi todeta, että klassinen musiikki perustuu puhtaasti musiikillisiin lähtökohtiin. Beethovenin osalta (esimerkiksi) tämä pätee niin sinfonioihin, konserttoihin, kamarimusiikkiin (vaikkapa jousikvartetot) kuin melko harvoihin vokaaliteoksiinkin.
Yleisesti ottaen klassisen musiikin sävellykset ovat merkittävästi sisältörikkaampia, kestäviä arvoja sisältäviä ja musiikillisesti innovatiivisempia kuin populaarimusiikin sisällöt (mukaan lukien myös vaikkapa progressiivinen rock). No, tämähän ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, etteikö muun muassa Beatles olisi ollut omalla alueellaan hyvinkin innovatiivinen ja erottunut keskinkertaisista massaräpeltäjistä uutta luovana populaariartistina...