Synnytyssupistukset

Synnytyssupistus on mielestäni ihan eriasia kuin kuukutiskivut. Tai no, samantapaista kipua mutta x1000000000000. Itselläni ne tuntui ensin alavatsassa/alaselässä siinä vaiheessa kun synnytys käynnistyi. Silloin ne supitukset muistutti kuukautiskipuja, mutta kovempina. Kun synnytys sitten eteni, tuntui kipu tietenkin kovempana alavatsan seudulla ja loppuvaiheessa sitten säteili enemmän alaselkään, reisiin ja pakaroihin. Ei sitä kipua oikeen voi kuvailla, muuten kun että on ihan äärimmäisen kovaa kipua. Käsittämättömän polttavaa/viiltävää kipua alavartalossa. Mulla se meni ihan siinä rajoilla, etteikö olis taju lähtenyt. Siinä ehkä parhain kuvaus sille, ainakin sen perusteella mitä itelläni oli :) Plussana tietty sitten loppuvaiheessa viimeisten senttien avautuessa se ponnistustarve ja paine takamuksessa. Joka sattuu myös ihan kiitettävästi. Ihan kun olis keilapallo tai vesimelooni tulossa persuksista ulos. Ei mikään erityisen miellyttävä tunne ole... Onneksi on olemassa kivunlievitykset, esim epiduraali, joka parhaimmassa tapauksessa vie kaiken kivun pois, myös tuon loppuvaiheen paineentunteen. Itselläni ei kyllä tehonnut mutta kai yleensä toimii.

Jos on kärsinyt todella kovista menkkakivuista niin synnytyksen alkusupistukset on verrattavissa niihin. Itsellä ollut todella kovat menkka kivut, siis sellaiset että ois tehnyt mieli kuolla aina kerran kuukaudessa, kun ei oikeen mitkään perus särkylääkkeet auttanut.
Ensimmäisestä lapsesta meni vedet ja 10min päästä alkoi säännölliset supistukset, joten suunnattiin synnärille.
Toisesta olin päiväunilla, heräsin lehtikauppiaan soittoon ja saman tein huomasin kovan supistuksen ja sanoi lehtikauppiaalle että "nyt täytyy lopettaa en kerkiä puhumaan" lehtikauppias tokas "no mikä nyt noin yhtä´äkkiä muka tuli" ei ois varmaan uskonut jos olisin kertonu :D Puhelun aikana tuli kaksi napakkaa supistusta ja olin täysin varma että se oli nyt menoa, päivän aikana oli ollut outu olo ja tuntui että täytyy mennä lepäämään.
Kyllä sen yksinkertaisesti vaan sitten tietää (tietysti on poikkeuksia) kun on tosi kyseessä. Sitten alkaa jo loppu häämöttämään kun tuntuu ettei enää jaksa eikä selviä ja jokainen supistus vie täysin huomiosi.

Samaa mieltä, tiedät kyllä takuuvarmasti koska alkaa oikeat supistukset. Sattuu aivan helvetisti mahaan, alaselkään..viiltelee, polttelee, kramppaa jne. Itellä alkanu molemmat synnytykset rajuilla supistuksilla, ja oon heti lähteny sairaalaan. Siitä kivun määrästä ei voinu erehtyä etteikö olisi synnytys käynnis... toki voi poikkeuksiakin olla. Mutta juu, molemmista tosiaan heti lähteny, ajomatkaa vajaa tunti, ja perille kun päästy niin esikosta ollu auki 8cm, ja kakkosesta 6cm.

Tai sitten et huomaa mitään niinkuin minulla. Vähän poltteli ala selkää. Sairaalaan lähdin kun vesien menosta oli 12 tuntia mennyt (synnärin ohje) ja lapsi olikin jo tulossa kun pääsin tarkistukseen. Vähän ennen ponnistus vaihetta tunsin ensimmäiset kunnon supparit.

itselläni ei ollut mitään merkkejä että pitäs synnyttämään lähteä,ei minkäänlaisia supistuksia,kunnes alkoi ja rytinällä ja kyllä olivat niin kipeitä että ei voinut epäillä etteikö synnytys ois ollu käynnissä..niin ja noita suppareita tuli vaan se 15min kunnes tunsinkin jo ponnistamisen tarvetta ja kerkesin just sairaalaan( joka on ihan vieressä)ponnistamaan pöydälle..hyvä että ei matkal syntynyt..=) elikkä juu kyllä sen viimeistään ihan loppusuoralla huomaa et milloin pitäis synnyttää lähteä=)

Itse asiassa olen kyllä ymmärtänyt ihan alusta asti, että koska pitää synnärille lähteä synnyttämään eli olen ymmärtänyt sen, että "kyllä sen sitten tietää kun pitää lähteä". Ihan on selvillä tuo asia. Mutta se ei ole ollut alkuperäinen kysymykseni lainkaan.

Ei niihin synnytyssupistuksiin välttämättä liity selkäkipua, se kipu voi olla vain mahankin puolella. Nuo menkkamaiset alavatsakivut ovat kuitenkin todennäköisesti vain harjoitussupistuksia ja sitten, jos kipu selvästi voimistuu ja säännöllistyy, niin saattaa olla synnytys aluillaan ilman selkäkipujakin.

Supistuksia on vaikea kuvailla, mutta ainakin minulla synnytyssupistukset olivat alkuvaiheessa harjoitussupistuksiin verrattuna voimakkaampia eli polte ja kipu ei ollut kovin kovaa, mutta ikäänkuin lamauttavaa eli oli pakko keskittyä juuri siihen. (harjoitussupistukset taas pystyi jättämään omaan arvoonsa ja jatkamaan tekemisiään ja ikäänkuin sivukorvalla kuulpstelemaan milloin ne menee ohi). Supistusten välissä olin taas normaali, eli mitän tuntemuksia tai kipuja.

Myöhemmin synnytyksen edistyessä supistusten kipu sitten voimistui ja supistusten välissäkin halusi keskittyä vain itseensä ja synnytykseen. Siis ei kertakaikkiaan voinut vähempää kiinnostaa, ketä synnytyssalissa kävi tai ei voinut edes kuvitella että olisin lukenut mukaan ottamaani kirjaa.

Tuo supistuskipujen kuvailu on vaikeaa koska jokainen kokee kivut eri tavalla ja jokaisella on erilainen kipukynnys.Itse koin supistukset kovina menkkakipuina ja pelkästään mahan puolella,selkää ei jomottanut eikä kipu suuntautunut reisiin/pakaroihin.
Itselläni on vissiin suht korkea kipukynnys koska synnytin luomuna enkä kokenut missään vaiheessa sellaista lamauttavaa ja ääretöntä kipua.Kätilökin ihmetteli kuinka rauhallinn olin vaikka käyrien mukaan supisti koko ajan.Mutta kuten sanottu jokainen kokee kivut niin erilailla.
Tsemppiä tulevaan :)

Kuule, kyyllä sen sitten vaan tietää kun pitää lähtä. Ne voi alkaa niin rajusti että pakko lähtä!! Jos vedet menee niin sitten pitää lähtä heti, vaikkei olisi kipujakaan.

Ihan pienistä ei kannata heti lähtä, ne saattaaa vielä loppua...
Itse kävelin seiniä pitkin kun ei muuten voinut olla kun alko yht äkkiä että syntykin sitten 3 h jälkeen.

Nuo sun kivut voi olla niitä ennakoivia ja ne saattaa loppua tai ne saatta jatkua ja muuttua kivuiliaiksi. Kun kotona on tuskasta olla niin laitokselle vaan.