Moikka kaikille,
Tässä on elämäni aika paljon muuttunut kun tapasin miehen jonka kanssa haluan olla. Minä olen 20-vuotias ja poikaystävä 24-vuotias.
Nyt olen ollut sen verran hölmö etten ole käyttänyt ehkäisyä ollenkaan, aloimme seurustelemaan joulukuun alussa, ja olen tässä miettinyt että haluaisin jo lapsen. Järjellä ajateltuna AIVAN liian aikaista mutta ei auta. Sitä vaan pelkään että onko hedelmällisyys laskenut kun on bulimia ollut sellaset 4 vuotta ja sitä ennen sitte 2 ja puoli vuotta ahmimishäiriöitä.
Kuukautiskierto on siis ollut epäsäännöllinen( ei aina mutta vuodesta 2007) ja viime vuoden aikana tullut otettua 5 jälkiehkäisypilleriä, lämmin ruoka ei maistu, olen normaalipainoinen, paino pudonnut 2 vuoden aikana 15 kg, ei bulimian takia vaan takas normipainoon, vyötärö normi : 72 cm, lantio : 90 cm. Painoani en tiedä, koska en ole halunnut.
Onko muilla samanlaisia ongelmia ? Mulla on myös tulevaisuuden ammattisuunnitelmia.
Silti haluaisin äidiksi. Mutta en ole varma onko minusta siihen- psyykkisesti ja kaikista pahin huoli se fysiologia.
Jos joku haluaa niin olisi kiva jos voisitte kertoa omia kokemuksianne ja oletteko haluttuanne äidit tulleet raskaiksi ?
Saa myös takoa järkeä mulle päähän :D
Inhottaa tuo kuukautisnipistely mahassa, varmaan menkat tulossa enkä raskaana siis ainakaan :(
Tässä on elämäni aika paljon muuttunut kun tapasin miehen jonka kanssa haluan olla. Minä olen 20-vuotias ja poikaystävä 24-vuotias.
Nyt olen ollut sen verran hölmö etten ole käyttänyt ehkäisyä ollenkaan, aloimme seurustelemaan joulukuun alussa, ja olen tässä miettinyt että haluaisin jo lapsen. Järjellä ajateltuna AIVAN liian aikaista mutta ei auta. Sitä vaan pelkään että onko hedelmällisyys laskenut kun on bulimia ollut sellaset 4 vuotta ja sitä ennen sitte 2 ja puoli vuotta ahmimishäiriöitä.
Kuukautiskierto on siis ollut epäsäännöllinen( ei aina mutta vuodesta 2007) ja viime vuoden aikana tullut otettua 5 jälkiehkäisypilleriä, lämmin ruoka ei maistu, olen normaalipainoinen, paino pudonnut 2 vuoden aikana 15 kg, ei bulimian takia vaan takas normipainoon, vyötärö normi : 72 cm, lantio : 90 cm. Painoani en tiedä, koska en ole halunnut.
Onko muilla samanlaisia ongelmia ? Mulla on myös tulevaisuuden ammattisuunnitelmia.
Silti haluaisin äidiksi. Mutta en ole varma onko minusta siihen- psyykkisesti ja kaikista pahin huoli se fysiologia.
Jos joku haluaa niin olisi kiva jos voisitte kertoa omia kokemuksianne ja oletteko haluttuanne äidit tulleet raskaiksi ?
Saa myös takoa järkeä mulle päähän :D
Inhottaa tuo kuukautisnipistely mahassa, varmaan menkat tulossa enkä raskaana siis ainakaan :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
terve! Minulla anoreksiaa ja bulimiaa takana reilu 10-vuotta ja nyt puolessa välissä raskaana, niin ja olen 25-vuotias. Hyvin ainakin minun kohdallani onnistuin tulemaan raskaaksi, vaikka kuukautiset olivatkin pitkään poissa ja minulle kerrottiin hormoni-ja lapsettomuusklinikalla että munasarjani ovat ikäänkuin "horroksessa" eikä oikein toimi, mutta kuitenkin kun aloitin e-pillerit, kuukautiset tulivat tietenkin säännöllisesti ja sitten kun pillerit jäi pois niin tulinkin aika pian raskaaksi. Bulimiaa ja jonkinasteista anoreksiaa siis vieläkin sairastan. ahmimista ja oksentelua siis on vieläkin raskaana ollessa.
Sinulle suosittelen että jos haluat raskaaksi tulla, HOIDA ENSIN ITSESI KUNTOON!! Tämä on todella raskasta sairaasta ja olla raskaana samanaikaisesti. Sitä vaan stressaa ja ahdistuu koko ajan kun miettii että mitä sille pikkuiselle ihmisen alulle sairaudellaan ja sen oireilla oikein aiheuttaa ja että miten selviää sitten kun vauva syntyy, eihän sitä voi pihallekkaan heittää niinkuin koiraa jos äitin vaan nyt tekee mieli ahmia ja oksentaa, sen kanssa pitää olla 24/7, ei silloin enää "kerkiä" ahmimaan ja oksentamaan. ja pitäähän sitä pystyä vauvalle jo masussa tarjoamaan riittävästi ravintoa, niin että vauva kasvaa ja kehittyy normaalisti, siinä sivussa pitäis itsellekin sitä ravintoa piisata että jaksaa ja voi itse hyvin.
Suosittelen siis että hoidat oman mielenterveyden ensin kuntoon ennenkuin suunnittelet raskautta ja vauvan tuloa. siinä pitää ottaa niin iso vastuu toisesta ihmisestä ettei se niin hyvin onnistu sairaana ollessaan. eikä se raskaus sinua paranna! ainakaan mun kohdalla ei käynyt niin...ensimmäiset kaksi viikkoa raskaudesta tiedon saatuani olin ahmimatta ja oksentamatta ja söin hyvin, mutta sitten se helvetti taas alkoi. ahmintaa ja oksentelua päivittäin. nyt onnesta mennyt kyllä vähän paremmin, mutta ei selvillä vesillä vielä ollenkaan, vielä on paljon hommaa edessä että saan itseni jotenkin kuntoon ennen vauvan syntymää. mutta toisaalta mehän olemme kaikki niin erilaisia että eihän sitä tiedä vaikka että sinun kohdallasi raskaus antaiskin uuden suunnan elämälle ja potkua parantumiseen, voihan niinkin käydä, eihän sitä tiedä.
mutta vielä kerran sanon että hoida itsesi kuntoon ennen vauvan hankintaa!! :)
Moi, kiitos paljon vastauksesta :) Olen kyllä samaa mieltä siinä että psyykkisesti täytyisi olla kunnossa ennen kuin raskaustoiveet olisivat realistisia. Tosin olen aina ajatellut että se ei silleen oikeen odottamalla parane, että " sitten joskus kun tätä bulimiakakkaa " ei enää ole. Mutta hyviä ajatuksia, kiitos niistä :)
Ja onneksi vielä on ikää ja aikaa :)