lemppasin. Käytännössä en lempannut, eihän voi lempata jos ei suhdettakaan ehdi muodostua. Tai paremminkin päädyin toisenlaiseen ratkaisuun, kuin mitä hän (kai) olisi toivonut. Nyt olen tämän tekemäni ratkaisun - tai no luulin tehneeni sen ratkaisun ja lopullisen sellaisen - jälkeen ajatellut häntä silloin tällöin ja viimeisestä yhteydenpidosta on useita kuukausia, viimeisestä tapaamisesta yli vuosi.
Päätin jo silloin ajatella järjellä, ettemme kuitenkaan sopisi yhteen erilaisista syistä, vaikka tunteet sanoivatkin toista ja ne tunteet tuntuivatkin ihan mahanpohjassa asti kovemmin kuin mikään koskaan. Tietty musiikki tai pelkkä tietty radiokanava tuo hänet mieleeni, puhumattakaan niistä nopeista törmäämisistä, kun hän sattuukin ajamaan autolla vastaan. Miksi se tuntuu vieläkin samalta kuin silloin vuosi sitten ja ennen sitä? Miksen voi vain todeta ettei siitä tullut eikä tule koskaan mitään ja hänellä on nyt suhde toisen kanssa? Se tuntuu niin pahalta ja se tunne on puoliksi sitä perhosten lentelyä edelleen ja puoliksi helvetillistä tuskaa.
Joinakin iltoina - siis useina iltoina - kääntyessäni kyljelleni sängyssä ja sulkiessani silmät, ne muutamat tapaamiskerrat ja jutut joista puhuimme nousevat mieleen. Kunnes avomieheni liikahtaa omalla puolellaan ja pakotan itseni lopettamaan sellaisten muistelemiset.
Päätin jo silloin ajatella järjellä, ettemme kuitenkaan sopisi yhteen erilaisista syistä, vaikka tunteet sanoivatkin toista ja ne tunteet tuntuivatkin ihan mahanpohjassa asti kovemmin kuin mikään koskaan. Tietty musiikki tai pelkkä tietty radiokanava tuo hänet mieleeni, puhumattakaan niistä nopeista törmäämisistä, kun hän sattuukin ajamaan autolla vastaan. Miksi se tuntuu vieläkin samalta kuin silloin vuosi sitten ja ennen sitä? Miksen voi vain todeta ettei siitä tullut eikä tule koskaan mitään ja hänellä on nyt suhde toisen kanssa? Se tuntuu niin pahalta ja se tunne on puoliksi sitä perhosten lentelyä edelleen ja puoliksi helvetillistä tuskaa.
Joinakin iltoina - siis useina iltoina - kääntyessäni kyljelleni sängyssä ja sulkiessani silmät, ne muutamat tapaamiskerrat ja jutut joista puhuimme nousevat mieleen. Kunnes avomieheni liikahtaa omalla puolellaan ja pakotan itseni lopettamaan sellaisten muistelemiset.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lakkaa haaveksimasta poika ja syö pizzasi.
Kuulostaapa surullisen tutulta. Minä en kuitenkaan valinnut toista. Jokin siinä vain hannasi vastaan ja jatkoimme matkaamme omiin suuntiimme ennen kuin mitään oikeaa ehti edes syntyä. Olen nyt myöhemmin saanut tilaisuuteni, mutta hän ei sitten ilmeisesti ollutkaan tarpeeksi kiinnostunut, vaikka otti itse yhteyttä monen vuoden jälkeen. Mieti siis tarkkaan. Pahalta se voi nimittäin tuntua, vaikka asiat lopulta menisivät niin kuin tunteet haluavat. Joskus se järjen ääni on ainoa, jota kannattaa kuunnella.
Minun/meidän tapauksessa ei taida kyllä enää auttaa tunteiden kuunteleminen. En usko kyseisen miehen kiinnostukseen enää ja tietääkseni hän onkin löytänyt itselleen mukavan naisen. En ota enää samalla tavalla yhteyttä kuin tein aiemmin, en halua sotkea hänen asioitaan varsinkaan jos suhteessa on. Itselläni selkeästi niitä tunteita on, mutta ei oikeaa ihmistä eli omaa kumppania kohtaan. Tuntuu pahalta ajatella sitä toista miestä toisen kanssa. Sitä hän kysyikin joskus, miltä tuntuisi nähdä hänet jonkun muun kanssa. No en ole vielä nähnyt mutta arvailen kyllä miltä se tuntuisi..
Ehkä törmäämme vielä joskus ja vaihdamme pari sanaakin, ei sen enempää. Niin makaa kuin petaa, tässä se on tullut todistetuksi omalla kohdalla.