Olen 15-vuotias tyttö, ja ensimmäisen kerran tämä kahvikuppineuroosi ilmaantui viime syksynä koulun ruokalassa, kädet alkoivat täristä aivan järjettömästi ja tuntui että taju lähtee. En ole tämän jälkeen uskaltanut käydä koulussa syömässä. Tämän jälkeen kädet ovat aina alkaneet täristä kun joudun syömään muiden nähdessä, kuten ravintoloissa. Kotitaloustunnit ovat jotenkin siedettäviä, kotona tälläistä ei ollenkaan tapahdu.
Voinko päästä tästä eroon ilman lääkkeitä tai kertomatta kellekkään? En todellakaan halua vanhempieni saavan tietää tästä ja psykologeihin on luottamus mennyt. Voisiko tämä olla vain ohimenevä vaihe elämässäni joka häviää itsestään?
Voinko päästä tästä eroon ilman lääkkeitä tai kertomatta kellekkään? En todellakaan halua vanhempieni saavan tietää tästä ja psykologeihin on luottamus mennyt. Voisiko tämä olla vain ohimenevä vaihe elämässäni joka häviää itsestään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuohan on paljon plussaa että kotona et tärise.mä luulen että sulla on jokin alkava tai orastava sosiaalisten tilanteiden pelko.
itse olen saanut nuoruudessani stp apua niin että olen pakottanut itseni noihin tilanteisiin.esim.jos jouduin pitämään esitelmän koko luokalle niin siihenkin kehitin oman tekniikan niin ettei jännitys näkynyt.hakeuduin myös tilanteisiin jossa voin testata itseäni.laitoin itseni likoon.
sinuna en hommaisi lääkkeitä noin "vähäiseen"vaivaan.huomaa,en aliarvioi ongelmaasi,onhan se vakava asia.kannattaa harjoitella ja miettiä ratkaisumalleja paniikkikohtaan.
luulen että olet vain tiellä aikuisuuteen ja se mietityttää niin paljon että reagoit siihen henkisesti ja fyysisesti.kerro joskus tällä palstalla miten sinulla menee?