Aivan heti alkuun on todettava, että minulla ei ole mitään NATOa vastaan, mutta Suomelle liittoutumattomuus on paras vaihtoehto seuraavin perustein:
-NATO-jäsenyys tulisi huomattavan kalliiksi päinvastaisista väitteistä huolimatta.
-NATO-jäsenyys loisi valheellisen turvallisuuden tunteen ja olisi täten omiaan alentamaan maanpuolustushenkeä.
-Pinta-alaltaan suuren maan puolustaminen vaatii suuren määrän paikallistuntemusta omaavia sotilaita ja heille riittävän aseistuksen.
-NATO-jäsenyys mitä todennäköisimmin vinouttaisi Suomen asehankinnat sellaisen asekaluston suuntaan, joka palvelisi etupäässä NATOn kansainvälisiä operaatioita, eikä niinkään Suomen puolustusta.
-Ei ole mitään takeita siitä, että NATO todellakin tulisi tosipaikan tullen (=Venäjän uhka) Suomen avuksi. Asia on nimittäin niin, että mitään "NATO-sotilaita" ei ole olemassakaan, vaan he ovat jäsenmaiden sotilaita.
Kuvitellaanpa tilanne, että Venäjä uhkaisi ydinaseilla Suomen avuksi tulevia NATO-maita.
Tällainen uhkaus saattaisi tuntua hyvinkin uskottavalta siinä tilanteessa, jossa Venäjä olisi jo hyökännyt tai hyökkäämässä Suomeen.
Olisiko siis tällaisen ydinaseilla uhkaamisen jälkeen NATO-maiden apu Suomelle täysin varmaa?
Rohkenen epäillä.
-Lukemattomat esimerkit maailmalta osoittavat, että silloin kun sotilas puolustaa omaa maataan, on hyökkääjällä kusiset oltavat. Vieraalta maalta tulevilla palkkasotilailla ei ole sellaista apinan raivoa, jota tuloksellinen puolustussota vaatii.
-Kun katsomme millaista väkeä NATOn ovesta juuri ontui sisään ja varsinkin, ketä jäi oven taakse raapimaan, niin eipä tee mieli samaan porukkaan.
Suomea tuskin miellettäisiin kuuluvaksi samaan viiteryhmään vanhojen läntisten NATO-maiden kanssa jos liittyisimme samaan aikaan entisten sosialistimaiden kanssa.
Suomi on juuri nyt oikeassa viiteryhmässä.
Kuuluminen Ruotsin, Sveitsin, Itävallan ja Irlannin kanssa samaan läntisen Euroopan liittoutumattomien maiden ryhmään vahvistaa parhaiten meidän läntistä imagoamme.
Tällaisia olivat minun perustelut liittoutumattomuuden puolesta. Jos olin väärässä, niin oikaiskaa toki.
-NATO-jäsenyys tulisi huomattavan kalliiksi päinvastaisista väitteistä huolimatta.
-NATO-jäsenyys loisi valheellisen turvallisuuden tunteen ja olisi täten omiaan alentamaan maanpuolustushenkeä.
-Pinta-alaltaan suuren maan puolustaminen vaatii suuren määrän paikallistuntemusta omaavia sotilaita ja heille riittävän aseistuksen.
-NATO-jäsenyys mitä todennäköisimmin vinouttaisi Suomen asehankinnat sellaisen asekaluston suuntaan, joka palvelisi etupäässä NATOn kansainvälisiä operaatioita, eikä niinkään Suomen puolustusta.
-Ei ole mitään takeita siitä, että NATO todellakin tulisi tosipaikan tullen (=Venäjän uhka) Suomen avuksi. Asia on nimittäin niin, että mitään "NATO-sotilaita" ei ole olemassakaan, vaan he ovat jäsenmaiden sotilaita.
Kuvitellaanpa tilanne, että Venäjä uhkaisi ydinaseilla Suomen avuksi tulevia NATO-maita.
Tällainen uhkaus saattaisi tuntua hyvinkin uskottavalta siinä tilanteessa, jossa Venäjä olisi jo hyökännyt tai hyökkäämässä Suomeen.
Olisiko siis tällaisen ydinaseilla uhkaamisen jälkeen NATO-maiden apu Suomelle täysin varmaa?
Rohkenen epäillä.
-Lukemattomat esimerkit maailmalta osoittavat, että silloin kun sotilas puolustaa omaa maataan, on hyökkääjällä kusiset oltavat. Vieraalta maalta tulevilla palkkasotilailla ei ole sellaista apinan raivoa, jota tuloksellinen puolustussota vaatii.
-Kun katsomme millaista väkeä NATOn ovesta juuri ontui sisään ja varsinkin, ketä jäi oven taakse raapimaan, niin eipä tee mieli samaan porukkaan.
Suomea tuskin miellettäisiin kuuluvaksi samaan viiteryhmään vanhojen läntisten NATO-maiden kanssa jos liittyisimme samaan aikaan entisten sosialistimaiden kanssa.
Suomi on juuri nyt oikeassa viiteryhmässä.
Kuuluminen Ruotsin, Sveitsin, Itävallan ja Irlannin kanssa samaan läntisen Euroopan liittoutumattomien maiden ryhmään vahvistaa parhaiten meidän läntistä imagoamme.
Tällaisia olivat minun perustelut liittoutumattomuuden puolesta. Jos olin väärässä, niin oikaiskaa toki.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...Natolle on saada lykättyä vastuu ulkomaille. Sosialistit kyllä kernaasti piällystävät kuten Klaus Fleming 400 vuotta sitten.
Venäjä tiivistää yhteistyötään lännen kanssa (Prodi ja Putin syleilivät tänään). Nato on lännen sotilaallinen työkalu länsimaita uhkaavaa vaaraa vastaan.
Vaikka Venäjä on tietysti suurin syy liittyä Natoon, islamilainen uhka ajaa nykyään sen edelle aktiivisuutensa takia. Arabialainen "takaapäin"-toiminta nostaa päätään ja arvostustaan.
On vaikea kuvitella, että Nato taipuisi ydinisku-uhan alla, vaikka panoksena olisi "mitätön" Suomi. Hyökkäyksessä Suomea(Naton jäsenenä) vastaan kiteytyy hyökkäys Naton olemassaolon perusteita vastaan.
Jos Suomella on aseita Neuvostoliitosta ja Itä-Saksasta, kansanarmeija on Irak-tasoa.
Suomalaiset toki puolustavat näitä Kotikontuja parhaiten, tehokkaimmin ja intohimoisimmin. Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Irlanti eivät edusta puoluspoliittisen ongelmanasettelun kannalta oikeaa otantaa. Herrankukkaro, Hannu Hanhi tai Saksa ovat syitä historialliseen liittoutumattomuuteen.
Mielestäni rajaseuduilla pitää aina liittoutua. Rajan ylittämisellä nimittäin on aina hintansa, vaikka se ei olekaan mikään takuu mistään.
Islamilaisen mielipuolifundamentalismin torjuntaan NATO ei taida olla kovin käyttökelpoinen ratkaisu. Tämä uhka on minunkin mielestä suurempi kuin Venäjän uhka. Tai ainakin tällä hetkellä todennäköisempi.
Kyllä minä pahaa pelkään, että NATO-maiden hallitukset saattaisivat taipua ydinaseuhan edessä. Eihän näin toki välttämättä kävisi, mutta voimmeko olla täysin varmoja, ettei niin kävisi?
Kuka on sanonut, että puolustuksemme pitäisi olla N-liiton ja DDR:än aseiden varassa?
Meidän olisi tietenkin hankittava paras mahdollinen PUOLUSTUS-aseistus mitä vain rahalla saa.
Islamilaisen fundamentalismin torjunta Naton puitteissa tarkoittaa islamilaisten valtioiden painostamista. Tätä ulottuvuutta EU:ssa ei vielä ole ymmärretty. Kuningashuoneet ja järkevät palestiinalaiset pitää saada motivoitua terroristijahteihin.
Venäjä on heikko, ja siksi jää. Uskoisin, ettei Venäjästä aseellisena uhkana ole enää pelkoa. Venäjä on välistävetäjien hajanainen kusetelma, joka tuottaa rikollisia. Venäjä yhteiskuntana ei välttämättä kehity positiivisesti, joten rikollisten yksilöiden torjunta venäjältä pitää priorisoida.
Oliko Virolle, Liettualle ja Latvialle jotain hyötyä hakeutumisesta Neuvostoliiton kovaan ytimeen?
Kenen kanssa Suomen olisi pitänyt liittoutua 1.9.1939 - 13.3.1940 välisenä aikana?
Eurooppa, Suomi ja Balttian maat mukaanlukien olivat kahden diktatuurin, diktaattorin mielenoikkujen armoilla. Jos ennen toista maailmansotaa olisi ollut Nato, stalinien ja hitlereiden haaveet maailmanvlloituksesta eivät olisi päässeet alulle.
Voi olla, että uskottava puolustus ilman Natoa tulee tulevaisuudessa kalliimmaksi, koska sota teknistyy ja vaatii tekniikkaa myös puolustukselta.
Toisaalta voisi sanoa niinkin päin, että liittoutiumattomuus se vasta vaarallisen turvallisuuden tunteen luokin, jos kuvitellaan, että liittoutiumattomiksi ilmoittautumalla estämme terroristien iskut tai mahdollisen - joskin epätodennäköisen - venäläisten tunkeutumisen Suomeen.
Naton jäsenenäkin Suomi vastaisi paikallisesta puolustamisesta, koska ei tänne mitään Naton tukikohtia tultaisi sijoittamaan. Naton apu tulisi vasta sitten, kun oma panos ei riitä.
Asenahkinnat on jo nyt ohjatty lähes sataprosenttisesti Nato-yhteensopiviksi, kumppanuusohjelman ja yhteisten harjoitusten kautta.
Venäjän uhkien kuvittelu ei taida auttaa asiaa, sillä tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Tähän saakka yhteenkään Nato-maahan ei ole hyökännyt sen rajanaapurin sotajoukkoja.
Sotaa ei nykyisin käydä rintamasotina. Israel ja Palestiina, Kosovo, Afganistan jopa USA ja Espanja käyvät esimerkeiksi siitä, että sota on käytävä siviilien seassa, kun monikansalliset terroristijoukot lähettävät taistelijoitaan sen maan siviileiden joukkoon, jossa halutaan saada aikaan sekasortoa ja provosoida vastustaja äärimmäisyyksiin.
Itse olen kannattanut liittoutumattomuutta ihan viime kuukausiin saakka, mutta nyt se alkaa käydä vähitellen liittoutumista huonommaksi vaihtoehdoksi.
EU:n yhteistä puolustusta ja yhteisiä nopean toiminnan erikoisjoukkoja pidän hyvin tarpeellisina. Ja kun EU tarvitsee materiaalista tukea USA:lta, niin olisi hyvin luonnollista, että kaikki EU-maat liittyisivät myös Natoon.
Näin saataisi myös USA:n suhteellinen painoarvo Naton sisällä hieman pienemmäksi, kun nyt näyttäisi siltä, että Bushin tyriminen Irakissa onneksi vaihtaa jenkkilään järkevämmän presidentin ja hänen myötään koko muunkin johtoportaan.
Minäkin luulen, että Nato-kustannuksia on vähätelty, analogiana Hornetien hankinta. Nehän tulivat lopulta 2 kertaa kalliimmiksi kuin Rehn, Viinanen ja Aho väittivät n. 9 -> 18 mrd mk.
Muut perusteet ovat aika lailla kevyttä spekulaatiota. Yksi selvä virhe löytyy; Nato-joukot tulevat apuun, jos Nato-jäsen Suomen kimppuun hyökätään, se on Atlantin paktin perusartikla (en muista numeroa). Nato-joukot ovat Naton komennossa, mikä tarkoittaa sitä, että joukkoja Natolle luovuttaneet maat ovat alistaneet ko. joukot Naton komentoon. Juuri tuon takia de Gaulle aikanaan veti ranskalaiset joukot pois Naton komennosta, hän oli sitä mieltä, että ranskisjoukkoja voi johtaa vain ranskalainen kenraali.
Liittoutumattomuus on minunkin mielestäni tällä hetkellä paras vaihtoehto, mutta spekulatiivisten arvailujen sijaan sen takia, että näköpiirissä ei ole tilannetta, jossa Nato:n turvallisuustakuut voisivat auttaa.
on sama kuin jäniksellä pään laittaminen pensaaseen ja luulottelu turvassa olemisesta!
Isot eivät edes huomaa, saati sitten kysy liittoutumattomalta maalta mitään, mikäli he tervitsevat sen aluetta omiin tarkoituksiinsa hyökkäyksessä tai puolustuksessa.
Eikö organisoitu asia olisi parempi kuin täydellinen epätietoisuus tulevaisuudesta?
Emme me maamiinoilla ratkaise nykyajan sodankäyntiä ja lisäksi, etukäteen neuvottelemalla muutenkin tiedämme mahdollisuutemme.
Puolueettomuuspolitiikka on nimenomaan epätietoisuuden hyödyntämistä. Se nosta sodan kynnystä, koska hyökkääjän ja puolustajan liittolaisineen on ensiksi neuvoteltava.
Siis iso vihollinen pienen liittoutumattoman puolustajan kanssa istuu neuvottelupöytään ja samanarvoisena!!!
Isot tulee ja kävelee pienten yli. Puolueettomuus on vain paperilla oleva sana, käytännössä merkityksetön politiikkojen pelinappula.
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen 6.4.2004 saattoi ryhtyä tutkimaan huhtikuussa mahdollisuutta perustaa yhdessä Ruotsin kanssa taisteluosasto Naton tyhjäksi TAE-sopimuksen perusteella jättämän Baltian tueksi.
http://ww2.yle.fi/pls/show/frameUutiset?id=245244
Nyt ei Helsingin Sanomatkaan kirjoita enää 15 päivän, vaan 5 päivän valmiudesta. Kauasko joukko ehtii viidessä päivässä?
Vasemmistoliitossa on päällä täysi rähinä niin kuin silloin, kun Gustav Hägglund osteskeli taisteluhelikoptereita.
Eero Heinäluoma on luvannut pitää ilmeisesti Kokoomuksen loitolla ja Vasemmistoliiton seuraavaan hallitukseen, koska Vasemmistoliittokin on kuin kovan ytimen hallituspuolue
http://www.jippii.fi/uutiset/kotimaa/?aid=130553
mutta koska 13.6.2004 on eurovaalit, eihän siitäkään ilman luokkasotaa selvitä
http://www.jippii.fi/uutiset/kotimaa/?aid=130575
ja Vasemmistoliiton puoluekokous puolittaa itsensä
http://www.jippii.fi/uutiset/kotimaa/?aid=130575
Näyttää siltä, että ei olekaan kysymys siitä, millaiset Nato-takuut Yhdysvallat myöntää Suomelle, Virolle ja Latvialle, vaan siitä, millaisen Nato-takuun liittoutumattomat maat, Suomi ja Ruotsi myöntävät EUn puolustusulottuvuuden perusteella pienille ja heikoille jäsenmaille.
Näyttää siltä, että Suomi valmistautuu oman alueensa lisäksi puolustamaan myös Suomenlahden etelärannan, koska balteilla ei Nato-vaatimusten ja kansainvälisten tehtävien vuoksi ole enää aluepuolustuskykyistä armeijaa, saati asevelvollisuutta enää ollenkaan.
Kesäkuussa nuijitaan päätös siitä, että suomalaiset osallistuvat Baltian puolustamiseen eli EU-valmiuteen.
Baltit taas riisuvat aseensa ja lähtevät 2 500 miehen joukolla per maa sinne, minne Transatlanttinen ylipäällikkö vapaaehtoisia kaipaa.
Olet aivan oikeassa, siinä, että ei ole mitään takeita siitä, että Nato todella tulisi avuksi jäsenmaan jouduttua hyökkäyksen kohteeksi. Se johtuu kyllä siitä, että yhteenkään Nato maahan ei ole hyökätty ja toisaalta siitä, että sotilaallisen avun antamista koskeva artikla on väljä. Sitä on tietääkseni sovellettu vain yhden kerran: Syyskuun 11. päivän terroristihyökkäyksen jälkeek Yhdysvallta pyysi tuon soveltamista. Natossa mietittiin täytyykö hyökkäyskäsite. Lopulta päädyttiin lähettäämään Yhdysvalloille Yhdysvaltojen ilmatilaan AWACS tutkakoneita, koska Yhdysvaltain omat tutkakoneita tarvittiin ilmeisesti valmistautumaan Afganistanin operaatioon (johon Nato siis ei itse osallilstunut).
Kyllä kansainvälisen oikeuden mukaan tietysti on selvää, että jos jäsenmaa joutuu sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, niin pyydettäessä apua annetaan. Kuitenkin Nato maat hoitavat puolustuksensa ensi sijassa itsenäisesti.
Mitä Naton jäsenmaihin tulee niin ainakin tällä hetkellä Nato-maa Turkki miehittää EUn aluetta, Pohjois-Kyprosta eikä EUn komissio tai korkea-arvonen ulkopoliittinen toimija aio tehdä asialle mitään.
EUn pitäisi miehittää turkkilaisten sijaan Pohjois-Kypros turkkilaisen vähemmistön suojaksi eikä antaa ulkopuolisen maan, Nato-maan, tehdä sitä.
Se on tietysti aivan totta, että yhteenkään NATO-maahan ei ole hyökätty. Tosin ei ole toisen maailmansodan jälkeen taidettu hyökkäillä pahemmin myöskään liittoutumattomiin maihin ainakaan Euroopassa.