Nyt tässä mielentilassa, ei pysty ajattelemaan enkä muutenkaan tiedä mitä tehdä.
Kuulin sukulaiseltani että, en olekkaan kuolleen isäni lapsi...
Isäni oli linnassa kun olen saanut alkuni, joten ei ole mitenkään mahdollista että, olen hänen...
Äitini ei suostu puhumaan asiasta kanssani yhtään mitään.
Rupesi vain kiinnostamaan saanko mistään otettua selvää kenen lapsi oikeastaan olen...
Mistä, Mihin, Mitä teen?
Kuulin sukulaiseltani että, en olekkaan kuolleen isäni lapsi...
Isäni oli linnassa kun olen saanut alkuni, joten ei ole mitenkään mahdollista että, olen hänen...
Äitini ei suostu puhumaan asiasta kanssani yhtään mitään.
Rupesi vain kiinnostamaan saanko mistään otettua selvää kenen lapsi oikeastaan olen...
Mistä, Mihin, Mitä teen?
Vastaukset 68
Vanhimmat
Vaikeatahan sitä on selvittää jos äiti ei suostu asiasta puhumaan. Yrittäisin silti puhua äidin kanssa ja saada hänet ymmärtämään kunka tärkeää sinun olisi asiasta tietää koska kyse on kuitenkin isästäsi. Äitisi on varmaan ainut kuka asian oikean laidan tietää...ja ehkä tietysti oikea isäsi
Lakimuutos isyyden selvittämisessä.
Turun Sanomat. Äideiltä voi poistua oikeus estää isyyden selvittäminen.
Fikosofia ennen lakiuudistusta.
Jos lapsi on isänsä näköinen, siihen ovat vaikuttaneet perinnöllisyystekijät..
Jos lapsi on talonmiehen tai jonkun tuttavan näköinen siihen ovat vaikuttaneet ympäristötekijät.
Eräässä tapauksessa aviomies epäili, että hänen vaimonsa synnyttämä tummaihoinen lapsi ei voi olla hänen siittämä.
Gynekologi souroitti "ttutkimuksen" ja totesi, kyllä te olette lapsen isä.
Täällä vaimonne alapäässä on niin suuri aukko, että lapsi on päässyt ylivalottumaan.
Tähän saakka on noudatettu vanhaa isyyslakia, jossa parisuhteessa syntynyt lapsi on aina puolison siittämä.
Uusi laki muuttaa käytäntöjä.
http://www.ts.fi/online/kotimaa/186873.html
---
Anteeks mitä?!?! :D joku on unohtanu ottaa lääkkeet :)
Lääkkeet tuota valottumista nimenomaan aiheuttaa. :D
Voipi olla,että olet Liperiläisen Kyrpä Mooseksen avioton lapsi.
Jos äitisi ei kerro, niin joku muu voi kertoa. Jos kerran jollain sukulaisella on vihiä siitä että että isäsi ei ole biologinen isäsi, niin kysyppä häneltä lisää.
Itsekkin tiedän kuka on erään au kaverini isä, koska äitini ja hänen äitinsä riiasivat samaan aikaan ja olivat ystäviä. Tämä äidin ystävä sitten tuli raskaaksi ja sai lapsen, joka taas on minun kaverini.
Oma äitini taas on selvittänyt oikean isoisänsä aikoinaan, sen ajan ihmisiä haastattelemalla. Nämä ihmiset tiesivät tasan tarkaan sanoa kenen jälkeläinen äitini isä on ja hyvä niin.
Tuskin sinullakaan muuta keinoa on kuin tuo uteleminen ja varmistuksen saa sitten dna:lla jos haluaa ja jos se on mahdollista vielä.
Luottaakko sitten ihmisten puheisiin. Se on taas sinusta kiinni.
Olenko isäni poika?
Jos en ole, kuka on sitten isäni poika?
Ja voisin vielä jatkaa: kuka on poikani isä?
Eräs tuttavani teetti dna-tutkimuksen http://www.familytreedna.com/ -sivuston kautta. Sukututkijat käyttävät tätä. Eikä aikaakaan kun löytyi melkein sama dna ja "isätön" pääsi selville, mihin sukuun isänsä kuului. Sitten hän sai kiristettyä tiedon isästään tädiltään joka suuremman hälyn välttämiseksi kertoi. Nimimerkistäsi ei selviä, oletko mies vai nainen. Jos olet mies, asiaan voi löytyä vihjettä kertomallani tavalla, mutta se siis edellyttää sitä että biologisen isäsi suvusta on teetetty dna-tutkimus. Tuhannet suomalaiset sukututkijat ovat jo teettäneet dna-tutkimuksen ja joka päivä tehdään lisää. Voi olla monimutkainen juttu, mutta kun mutta yksi konsti tämäkin jos ei helpommat konstit auta.
olen itsekin samassa tilanteessa, että luulemani isä ei olekaan isäni. olen tiennyt ainakin viisi vuotta jo, mutta olen päättänyt olla ottamatta selvää... jos äitisi on laittanut oikean isäsi nimen syntymätodistukseen, niin saat tiedon selville kirkkoherran virastosta tai maistraatista. tilaa/pyydä virkatodistus, jossa näkyy molemmat vanhemmat ja vanhempien muuttotiedot. lisää tietoa sukututkimuksesta löytyy maistraatin tai seurakuntien nettisivuilta. jos isän tietoja ei ole syntymätodistuksessa niin vain kyseleminen valitettavasti toimii.
toivottavasti löydät isäsi, jos niin haluat :)
Suomalaisessa syntymätodistuksessa ei koskaan ole isän nimeä. Sehän on vain ilmoitus rekisteriviranomaiselle, että se ja se nainen on synnyttänyt lapsen siinä ja siinä synnytyslaitoksessa.
Joskus tässä oli lehdessä, että noin 10% ekoista lapsista ei isä oo sama kun pitäs, ennen kaikki perustu siihen, että talous ymm. ei mee kuralle, jos sattuu isä olemaan jokin köyhä. Sitten oli villiä juttuja, miten lapsia vaihdettiin synnytysosatolla, mahtaneeko olla totta? Täälläpäin oli 70-luvulla yks tumma koripalloilija, ja ainut tumma henkilö, no kas 5 tummaa lasta syntyi, olihan siinä äidillä ja isillä kova paikka. Nyt kun tummia on paljon, on vaikeempi tehdä selvitystä ihan ulkonäön perusteella. Mutta on kaikenselvittävä geenitekniikka.
Ei tarvii kun olla vanhan isän yks hius, niin selvii.
Vahinko on yleensä hieman hämäränpeitossa , ja ihan sama kuka on isä.
Noooo jos alkaa vonkaamaan peritöä niin silloin pitää katsella tarkkaan
Tiedätkö paikan tai sairaalan missä synnyit? Sieltä saatat saada selville.
Väestöreksisteri tai kirkkoherranvirasato pyydä sukuselvitys.
Maksaa muutaman euron.
Näistä asia selviää jos isäsi on sinut laillisesti tunnustanut.
Sain tietää 10 vuotiaana, ettei "isäni" olekaan biologinen. Isäpuolen suku ilmeisesti painosti asian kertomaan. Ja sainkin pienenä kuulla olevani pelkkä äpärä. Joten aikuisiällä en ole enää pitänyt yhteyttä isäpuolen sukuun....
Äiti ei suostu edelleenkään kertomaan, kuka isä on. Äidin suku ei myöskään tiedä. Joku isyystesti aikoinaan tehtiin jollekin, tuloksetta.
Isoäiti kuvaili jonkun miehen, joka joskus syntymäni jälkeen käväisi äitiä kysymässä. Mies oli ollut minun näköinen, kuulemma.
Koska olen syntynyt 1970 luvun alussa, ei tietoja ole missään rekistereissäkään.
En myöskään tiedä äidin nuoruuden kaveripiiriä. Eikä oikein näille palstoille kehtaa laittaa aikoja ja paikkoja. Joten asia jää salaisuudeksi.
Joskus vaan mietin, olisiko isäni halunnut tietää olemassa olostani....Hän olisi kaiketi tänä päivänä n.60 vuotias, jos on elossa. Äiti oli tuolloin 21 vuotias.
Mun nykyinen puolisoni 62v halusi suhteemme alussa puhua kaikki puhtaaksi, ettei jäisi mitään salaisuuksia, jos vaikka sattuisi joku yllätys putkahtamaan. Hän itse epäilee että hänellä saattaisi olla n -70-luvun alkupuolella syntynyt tytär, tosin eräs toinenkin mahdollinen ehdokas on kuulemma olemassa, jonka hänkin tietää. Hän oli joskus vuosia sitten onkinut tuon tarjoilijana aikoinaan toimineen naisen yhteystiedot ja soittanut hänelle, koska olisi halunnut selvittää, onko tuo lapsi hänen, mutta heti nimen kuultuaan oli tullut luuri korvaan. Mieheni omat lapset eivät halua pitää mitään yhteyttä ja siksi ilmeisesti hän olisi ollut kiinnostunut tiedosta, olisiko tässä mahdollisuus "saada lapsi". Naisen uusi puoliso kun sattuu olemaan vielä virkavallan edustaja, niin ei sitä hänkään mielellään lähtenyt tarkemmin sen jälkeen jäljittämään. Joten kyllä ne isäehdokkaatkin saattavat olla kiinnostuneita mahdollisesta jälkikasvust mutta kun ei anneta mahdollisuutta...
hankalia tämmösset. Edellä tullu oikeestaan kaikki keinot, mitä itte tiien, joten en ala niitä tässä uudestaan kertaamaan.
Miten, onko ihmisillä tietoa miten oman isänisän voisi löytää? Sama tilanne oli itsellä kuin jollaki toisella tuolla aiemmin, eli isäni "isä" oli väärään aikaan kiven sisällä eikä siten voi olla isäni isä.
Hankalan tilanteesta tekee se, että isäni on vakavasti sairas, eikä ole tietoa mistä geenit sairauteen tulevat. Ilmeisesti isäni oikean isän puolelta. Nyt on sitten mun hauska miettiä että miten tuo sairaus periytyy itselle ja vielä hauskempaa on serkkuni miettiä että tuleeko hänelle vaikos ei.
Eli, jos tiiätte jotain, ni kertoisittekos ? (:
itse sain koko lapsuuden kuulla olevani mustalaisen äpärä...sisartani kohdeltiin eriarvoisena kuin minua....mutta onneksi tämä mies jota epäiltiin ja epäillään huolehti minusta kuin omastaan vaikka äitini oli naimisissa siskoni isän kanssa...ilman häntä olisi lapsuuteni ollu julmaa ja erillaista...haluanko sitten enää tietää totuuden? yritin painostaa äitiäni ja miestä joka antoi nimensä minulle kertomaan totuuden muttei heistä kumpikaan kertomaan suostunu...
eikä minulla enää ole asiasta väliä...
mies joka antoi nimensä ei pidä yhteyttä minuun lainkaan...ja rakastin isäksi väitettyä miestä kuin oikeaa ja nyt mies on kuollut ja mahdollisuudetkin totuuden selvittämiseksi menneet...onko sillä sitten loppujen lopuksi väliä?
Onhan muuten aika lailla samanlainen tarina kuin minulla, milloin tuo isäksi luulemasi mies on kuollut?
Minullakin olisi siskoja & veljiä joita en tunne, jos kaikki pitää paikkaansa...
Selvitin omaa asiaani ja vahvojen vaistojeni, unieni, ja kaiken kokemani avulla voin vain todeta että löysion isäni, ja hän odottikin minua.
Nyt on niin samanlaiset tilanteet että on pakko kysyä?
Katsoin profiilisi, olet kiinnostunut samanlaisista asioista kuin minä, paljon samaa luonteessa...
Vaikka isäsi oli silloin vankilassa, niin mikä estää hänen olevan sinun biologinen isä. Varmasti silloin oli myös perhetapaamisia, jossa olisit voinut saada alkusi. Oletko yhtään miettinyt tämmöisen olevan mahdollista.
Milläs vuosikymmenellä sinä olet syntynyt? Ennen ei vankiloista hypitty lomille tai perhetapaamisiin. Jos linnatuomion oli saanut, niin se oli istuttava. Kyllä isiä on etsittävä näistä kaikenmaailman Reetuista, Kirkoista, Kari Tapioista ja muista spermanjakajista.
Hupsutyttö: teetä itsellesi geenitesti jossa testataan onko sinulla riski sairastua kyseiseen sairauteen. Sillä se selviää, mikäli sairaus on sen verran tutkittu että tiedetään mikä/mitkä geenit ja niiden mutaatiot sen aiheuttavat.
Näön perusteella ei kenellekään isää vahvisteta. Ei myöskään toisten kertoman mukaan. Eikä äidin tarvitse kertoa isyydestä mitään, ellei halua. Jos olet avioliittoon syntynyt, niin olet sen isän lapsi, joka meni äitisi kanssa avioon.
Miksi lähteä penkomaan olleita ja menneitä, koska isäsi on kuollut. Älä aiheuta äidillesi tuhia murheitä.
Jos isäsi kuolemasta on kulunut yli vuosi, niin lain mukaan et voi nostaa enää isyyskannetta "isän" perhettä vastaan. Isyyden voimaanpanolain mukaan ennen vuotta 1976 syntyneiden, on tullut nostaa isyyskanne viimeistään 1981 eli viiden vuoden määräajassa, tuon uuden isyyslain voimaan tulosta. Isyykannetta ei voi nostaa, jos oletettu isä on kuollut (Isyysl. 7 § 2 mom.).
Isyys ei selviä naapureilta ja tuttavilta tai sukulaisilta kysellen, sillä tuskin kukaan sivullinen on ollut sängynjalassa kiinni, kun sinut on siitetty.
Pyydä sukuselvitys omakohtainen, eli kirkkohettanvirastosta tai maitraatista todistus, jossa ilmenee äiti ja isä ja koska heidät on vihitty avioon. Todistuksessa todennäköisesti on merkintä, jos tunnustus on isän tekemäsä.
Jätä äiti rauhaan, varo syyllistämästä, sillä se on moraalisest väärini.
"Miksi lähteä penkomaan olleita ja menneitä, koska isäsi on kuollut. Älä aiheuta äidillesi tuhia murheitä. ... Jätä äiti rauhaan, varo syyllistämästä, sillä se on moraalisest väärini."
Niin että tämä äitikö on moraalisesti oikeassa, kun ei anna jälkeläiselleen näin tärkeää ja oleellista tietoa kysyjän alkuperästä?! Kyllä se äiti aiheuttaa murhetta ja rauhattomuutta moninkertaisesti enemmän kuin se, jolla on oikeus tietää, mistä puolet hänen biologisesta perimästään tulee.
Äitiä pitäisi tämän kommentin mukaan suojella yhdeltä hankalalta kysymykseltä. Hintana on, että tiedonhaluisen koko elämää kenties pysyvästi varjostaa tämä asia. Jos äiti tietää, mutta ei kerro, on hän julma. Mikäli asia on hänelle itselleen traumaattinen, pitäisi se silti jotenkin selittää. Äidin pitäisi ymmärtää, kuinka tärkeä asia on kysyjälle.
Äiti, joka ei kerro lapselleen oikeaa isää tekee moraalisesti väärin. Asia koskee myös lapsen lapsia ja lapsenlapsia sekä näiden puolisoita. Asialla on kauaskantoiset seuraukset.
"Oikeus tietää" ja "lehtolapselle" !
Satuin sattumalta Suomi 24 palstalle ja jospa nyt äitikin saisi sanoa sanansa.
Ei äidin tarvitse selvittää kuolleen henkilön isyysoletusta. Ei ehkä äitikään tiedä, ellei ole lääketieteellistä tutkimusta tehty, että kuka todellisuudessa on hänen poikansa biologinen isä. Menneet ovat meinneitä,kuten siellä kirjoittaa joku ja nämä isyysasiat pitää hoitaa isäehdokkaiden kanssa heidän elinaikanaan.
Sopimus voi olla oletetun isäehdokkaan kanssa ja onhan tapuksia, että sopimuksesta on maksettu ja syystä äiti ei anna eikä pidäkään antaa tietoja mahdollisesta siittäjästä, ellei hän ole aviomies. Ja sitten, mitä merkitystä on isällä, joka on todennäköisesti mullan alla. Paitsi jos on hyvätuloisesta perinnönjättäjästä kyse. Olen myös tietoinen, että lain mukaan kuolleelle ei voi isyyttä vahvistaa, ellei ole syntymätön esim. kihlalapsi kyseessä. Veritesti kuitenkin ennen isän hautaamista tai polttamista.
Jos mies ei tiedä oikeaa isäänsä, on olemassa pieni mahdollisuus että hän myöhemmin avioituu ja tekee lapsia sukulaisen kanssa tietämättään .,
Pieni on mahdollisuus myös vaikka tietäisi. Esim. serkusten suhde ei ole mitenkään mahdoton, vaikka outoa toki onkin.
Itse tiedän keitä biologiset vanhempani ovat joten tämä ei oikeasti minua koske, mutta eläydyn nyt sellaisen asemaan, joka ei tiedä ja jolla on "äidin ajatuksia" kaltainen äiti. Eli, jos olisin henkilö, joka haluaa tietää biologisesta isästään ja äiti ei kertoisi, vastaisin näin:
Kyse ei ole siitä että haluaisin tutustua oikeaan isääni. Hyväksyn täysin, että hän ehkä on kuollut. Mutta sinä ihmettelet "mitä merkitystä..." -asenteesi sekä suututtaa että surettaa! Minulla on oikeus tietää, mistä puolet biologisesta perimästäni tulee ja sinä olet julma, kun et auta. Jos et itsekään ole varma, kuka minut siitti, voit ainakin antaa jotain vaihtoehtoja eli niiden nimiä, joiden joukossa biologinen isä saattaisi olla. Minä voin sitten etsiä heidän sukulaisiaan ja pyytää heitä dna-testiin. Onnistuu se verisukulaisuuden selvittäminen elossa olevien sukulaistenkin kautta. Tämä on niin tärkeä asia, että siinä kyllä peruutetaan itsekkyydestä tai mistä lie syystä tehdyt "sopimuksesta on maksettu"-diilit. Biologinen perimä on tässä se tärkeä asia. Minulla on oikeus tietää, mistä puolet geeneistäni tulevat. Jos et yksinkertaisesti itsekään tiedä, etkä edes pystyisi auttamaan, niin jo asiasta puhuminen ja se, että ymmärrät minua, auttaisi. Kielteinen asenteesi tekee tämän kaiken henkisesti entistä vaikeammaksi.
Tämä oli siis täysin ulkopuolisen henkilön eläytymistä sellaisen ihmisen tunnetilaan, jota asia koskee. Menikö ihan pieleen?
Itse en tiedä kans oikeaa, todellista isääni, olen 59v, vihjailuja ja arvailuja olen kyllä saanut kuulla, mutta en totuutta, joten tiedän edes vähän miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet. Toisaalta minulla ei ole sitä isää ollu koskaan, ja sinulla on kyseenlaistettu aikuisena,, on ajatukset sinulla varmasti sekavat.
Koeta kestää ja voimia jos alat etsiä isääsi,, hyvää kevättä.
Otin selville isäni 60vuotiaana. Asiaa helpotti se että enoni tiesi isäni nimen ja kotikylän /työpaikan nuorena. Otin yks etsivän koska kirkonkirjoista enkä muualta saanut tietoja koska minua ei tunnustettu. Lopulta yksinkertaisesti tuli selvyys vanhan kodinkonekorjaajkan kautta joka heti tiesi nimen ja historiikin..ISÄ OLI JO KUOLLUT MUTTA mot , MINULLA ON ISÄ JOKA TIENNYT MINUT-MUTTEI HALUNNUT NÄHDÄ EDES MINUA.
sE SIITÄ.. oLEN TAVANNUT PARI ISÄNI LÄHISUKULAISTA..MUUT EIVÄT HALUA EDES TAVATA MINUA..
jA SYY EI OLE MINUN EES..
Vaikeaa se selvittäminen on jos äitisi ei puhu mitään ehkä se on jotenkin kipeä asia hänelle.Yrittäisin puhua jotenkin niin ettet kanna hänelle kaunaa mistään etkä ala syyttelemään mistään mutta asia olisi sinulle tärkeää selvittää...? Olisiko jotain apua?
Voisit vaikka pyytää ylläpitoa poistamaan viestisi
NUHEHEHEHEHEHEEHHEHEEHEHHHHHHHHHHHH
T: v.v
Sinun kannattaisi suhtautua tapahtuneeseen luontevasti ja ajatella, että sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Etenet asiassa paremmin, jos haastattelemasi ihmiset voivat luottaa siihen, että eivät aiheuta sinulle suurempaa tunnemyrskyä. Äitisi ei halua ehkä puhua koko jutusta, koska siihen liittyy niin paljon myrskyisiä tunteita. Isäsi ei ole luultavammin rikas eikä kuuluisa. Hän on saattanut olla naimissa ja on sopinut äitisi kanssa, että tästä ei puhuta. On myös mahdollista, että hän ei ole itsekään ihan varma.
Jos tiedät isäsi veriryhmän, sekä äitisi ja omasi, niin helposti voi päätellä olisitko edes voinut olla biologisesti isäsi lapsi.
Jotkut ominaisuudet periytyvät, kuten ruumiinrakenne, korvanlehdet, nenän muoto ym. Näetkö mitään piirteitä isästäsi?
Mun lähipiirissä on tapaus jossa lapsi ei koskaan saanut tietää kuka on hänen biologinen isänsä. Äitinsä vei tiedon hautaan mukanaan.
Pelkkiä arvailuja vain. Joskus kannattaa tyytyä kohtaloonsa ja pitää isänään sitä sosiaalista isää jonka on saanut. Pelkkä biologia ei tee vielä kenestäkään sitä oikeaa isää.
sinulta pitää ensin ottaa dna testi..käyt lääkärillä ja pyydät siihen lähetteen ja kerrot miksi sen haluat..pyydä lääkäriltä lisää ohjeita isyyden selvittämiseen. Sekin voisi auttaa jos toimitat dna tulokset poliisille ja kerrot mistä on kysymys....ei nykyaikana enää jää isyydet selvittämättä..onnea sinulle
Hieman sekava topikki..palataan asiaan, jos se on todellinen (:
Juuri näin!
Kai moni on miettinyt sitäkin, että "isätön" lapsi voi olla traumaattisen raiskauksen, hyväksikäytön tai insestin seuraus?
Esim. raiskauksen uhriin on suhtauduttu tuhansia vuosia syyllistävästi. Raiskatusta on tullut uhri. Toisinaan yksi lapsikatraasta ei tiedä, miksi juuri häneen suhtautuu myös äiti karsaasti. Haluaako joku todella tietää, että isä oli väkivaltainen raiskaaja?
Sotien aikana syntyi paljon lapsia naimisissa oleville naisille, vaikka mies ei ollut käynyt lomilla.
Minun äitini molemmat lapset - olen se toinen - ovat syntyneet Turussa postituoituna toimineelle äidilleni. Mummu kertoi minulle vähän ennen kuolemaansa.
"Haluaako joku todella tietää, että isä oli väkivaltainen raiskaaja?"
Ei varmasti, mutta tiedon puute voi myös olla hyvin raastavaa.
Laitat äitisi kanssa välit poikki, jos ei suostu kertomaan. Ei tuollaista tarvi sietää.
Äiti on ainoa tiedon lähde, joten keskustele, suostuttele, mieti miten saisit hänet avautumaan. Älä vaadi mitään, odota, mutta tee se pian, että pääset asiasi perille. Tarkoitan niin kauan kuin äitisi voi vielä asian paljastaa.
Saattaahan tämä sukulaisesi tai joku muu aikalaisista tietääkin ohi menneestä suhteesta, joten sekin tie tulee käydä. Yllättäviä "muut" saattavat tietää, joten tee retki silloiselle paikkakunnalle. Kaikki tiet tulee käydä läpi.
Olen kokenut saman meidän suvussamme. Lapsen perilliset tietävät nykyään, kuka todellisuudessa oli heidän isoisänsä. Alkujaan se oli yllätys.
Minä tiedän yhden lapsen jonka äiti ei varmasti kerro hänen isäänsä.
Veljen tyttärelle teki mies musikan ja tytär antoi lapsen kasvattiperheeseen heti laitokselta.
Miten joku voi kuvitella äidin sanovan tälle kasvatiksi antamalleen lapselle, että isäsi on mun isän veli.
Tapahtui aikoinaan keski suomessa -60 luvulla.
Varoitus isän omaaville lapsille, isättömille lapsille ja isäksi tuleville !
Käräjäoikeus on kumonnut yli 80-vuotiaan avioisän isyyden, isän tietämättä, vahvistanut siten isyyden lapsettomale hyvävaraiselle miehelle, jotta isyyttä hekenut pääseen lapsettoman kuolleen rintaperilliseksi. LUIT AIVAN OIKEIN - TAPAUS ON TOSI. DNA-tutkimuksen mukaan väärä mies vahvistettiin isäksi.
Uusio-poika (eläkeläis-insööri Porvoosta) on saanut yli 200 000 euron arvoisen perinnön ja sukulaiset jäivät (testamentista huolimatta) mopen osille.
Aikaa ja rahaa on kuulema kulunut perinnönjakoon yli 13 vuotta.
Minultakin Äiti vei hautaan tiedon isästäni ei kertonut koskaan kuka se oli. Minulta on kaikki sukulaiset kuoleet joilta voisin kysyä . En tiedä onko isäni koskaan tunnustanut minua olisi kiva tietää kuka oli isäni en vain tiedä mistä aloitaa kysely. olen syntynyt 1956 .
Eräässä viestissä sanottiin "Jätä äiti rauhaan, varo syyllistämästä, sillä se on moraalisest väärini." Höpöhöpö, kukahan tässä on tehnyt moraalisesti väärin. Oliko äidin pelehtiminen vieraiden sängyssä postinkantajan syy, vai kenen? Se varmaan oli sitten kirjoittajan mielestä moraalisesti oikein! Olisi edes pannut jalat ristiin, ettei olisi syntynyt seurauksia.
Jos isättömyys tulee esille, on ymmärrettävää että äidin pitää kyetä antamaan hyvä selitys. Jossain vaiheessa lapsi alkaa kiinnostua henkisestä kodistaan. Kun se ei olekaan se, josta vanhemmat ovat ikänsä valehdelleet, voi johtaa melkoiseen identiteettikriisiin.
Äpärä-nimitys on sikäli mielenkiintoinen, että sillä syyllistettiin lapsi, vaikka hän ei ole takuulla naitattunut äitiään/isäänsä vieraalla. Näitä salanaijia pitää nimenomaan syyllistää, lapsessa ei ole vähäisintäkään syytä.
Mitä äpärä oikeestaan tarkottaa? Avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta? Mun vanhemmat ei koskaan ollu naimisissa, niin olenko mäkin äpärä, vaikka mun vanhemmat oli yhessä kymmenisen vuotta? Jotku kaverit haukku mua pienenä äpäräks kun ne sai tietää ettei mun vanhemmat ollu naimisissa.. Ja siis mä en oo syntyny millonkaan 40-luvulla, vaan 90-luvulla...
Mitäpä sillä tiedolla tekisi. Vanhan äidin kiusaaminen ei minulle ainakaan
kysymykseen.
kannattaako sellaista isää edes etsiä joka ei välitä jälkeläisestään ,.
Mutta jos isä ei tiedä olevansa isä? Monesti asia on niin, ettei isä edes tiedä isyydestään. Isyys on usealle tärkeä ja se oikean isän tietäminen. En käsitä naisia jotka salaavat lapseltaan tiedon oikeasta isästä jos äiti sen tietää.
Telkussa on ollut useita kohtaloita joissa haettu just isää ja isätkin löydyttyään ovat olleet liikuttuneita. Viimeksi poika jäljitti sotavankina olleen isänsä venäjältä ja sai sieltä koko suvun, joka otti velipuolen lämpimästi vastaan . Liikuttavaa oli.
No se on nyt vaan elettävä,naimalla saatua elämäänsä.Mikseiköhän tämä lapsien teko olis niin,että se perustuisi siihen kun kahta viisasta päätä hakataan yhteen.Kun ne nykyään tehdään sillä vehkeellä mikä on tarkoitettu kusemiseen ja joillakin on vielä hirveä hinku paukuttaa niitä yhteen,ihan addiktion muodossa.Siinä tulee sitten lisäkärsijöitä taikka Aids.Ihmiset joilla ei ole edes oma elämä hanskassa,mutta sukupuoli suhteet jyllää saa sitten lapsia.Onko oikein?Lopputuloksia voivotellaan sitten monien sukupolvien ajan.
Kukaan ei edes vaivaudu ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että lapsen siittäminen on tapahtunut ikävissä merkeissä tai sitä, että isä ei ole halunnut olla missään tekemisissä lapsensa kanssa. Ehkäpä äiti vain suojelee lastansa.
Ennen kun perin pohjin alkaa selvittämään asiaa, kannattaa miettiä haluaako asian varmasti selville. Ikävän useasti tieto vain lisää tuskaa. Toisaalta muuttaako se tieto välttämättä asioita millään muotoa. Biologinen isä on vain biologinen isä. Ilman läsnäoloa ja tunteita, teitä yhdistää vain geenit.
On helppo huomata lukiessaan tätä ketjua, että monet haluavat tiedon isästään hinnalla millä hyvänsä. Osa näkyy olevan valmis jopa katkaisemaan välinsä äitiinsä sen takia. Kannattaa välillä hengittää syvään ja ihan tosissaan miettiä, että onko se sen arvoista. Monet näyttävät myös halveeraavan äitiä ja hänen valintojaan. Entä jos se ei ollutkaan hänen valintansa. Entisaikaan sattui ja tapahtui kaikenlaista. Ei niitä asioita kailoteltu lehtien palstoilla tai haastettu oikeuteen. Häpeä oli liian suuri.
Kyllä ne on entisaikaankin ihmiset tienny,miten niitä kersoja tulee ja miten ei.J
Onko se nyt sitten kirkossa kuulutettu, että merkit olivat hyvin ikäviä?
Ehkäpä äitisi ei tiedä kuka on isäsi. Niitä ehdokkaita voi olla montakin.
Jos tuo linnassa istunut "isäsi" on papereihin merkitty isäsi, niin mikset anna olla. Vai ajatteletko ehkä löytäväsi rikkaan isän ja saavasi ison perinnön. Voipi olla tuskaisan taistelun takana.
Ja onpa sinulla kivoja sukulaisia kun katsovat asiakseen toitottaa sinulle tuollaisen asian. Mitä he siitä kostuvat? Tuollaiset suvun sisäiset juoruilut menneistä asioista ovat ilkeitä ja yleensä ne vain aiheuttavat pahaa mieltä ja katkeria riitoja, kaunaa ja katkenneita ihmissuhteita.
Anna asian olla.
mietiskelinvaan: Wikipediassa sanotaan "Nykyisin äpärä on lähinnä haukkumasana, jolla ei suoranaisesti viitata aviottomaan lapseen." Sanan vesittämiseen on syynä moraalittomuus eli aviottomia lapsia syntyy pilvin pimein. Niinpä nimitykset halutaan unohtaa. Ennenhän myös avopari oli susipari. Nykyään lakiakin väännetään että susiparit saavat samat oikeudet kuin avioparit. Olisi helpompi mennä naimisiin, silloin saa automaattisesti kaikki oikeudet!
Avoliitossa on aina takaovi auki - ero on helppoa. Ei edes lappua tarvitse jättää pöydälle. Avoliitossa sitoutumistaso on 0. Avioliitto tuo lapsille turvallisen kasvuympäristön. Valitettavasti moraaliton Suomi ei enää edes tiedä, mikä perhe on. Ei ole määritelty, kuinka monta kertaa täytyy käydä jääkaapilla kuuluakseen perheeseen. Voi aikoja, voi tapoja!
On kuitenkin niin, ettei aviottomana syntyminen ole lapsen syy. Hän on yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu lapsi. Toivottavaa kuitenkin on, että hänen elämänarvonsa ovat enemmän kohdallaan kuin vanhemmillansa.
Miehen syntymäpäivä ei tiedä ?!
Kiitos sisunen ! Pitännee yrittää ottaa jostain kautta selville onko mahdollista. Kun tuosta isäni sairaudesta en tiedä kuin vaikutukset ja sen, että samanlaista mutaatiota ei tiedettävästi ole missään. Mutta kiitoksiakiitoskia !
mietiskelinvaan: Itselläni melkein sama juttu. En tiedä sinusta, mutta itse ainakin koko pienen ikäni osannut antaa äpäröitten mennä toisesta korvsta sisään ja toisesta ulos. Mieluummin joskus kuulee olevansa äpärä, kuin että äiti olisi jäännyt väkivallan ja huumeiden täyteiseen suhteeseen.
Ja ihmiset, jotka kehottavat viestiketjun alottanutta jättämään asian sikseen: Eiköhän hän ole jo sen asian kuullut ja miettinyt tätä vaihtoehtoa ja silti todennut että haluisi tietää?
Rahahan se ensimmäisenä on mielessä joo... Sitä voi kukin tykönään miettiä miltä tuntuu kun aikuisiällä selviää että sisaret ei olekkaan sisaria ja sukulaisetkaan ei ole sukua. Lisäksi nousee se ikävä ajatus että mistähän muustakin on valehdeltu.
Kaveri on koko ikänsä tiennyt kuka perheessä on sukua kenellä ja olen siitä kateellinen. Ainakin heillä on oltu rehellisiä vaikka ei varmasti ole kovin helppoa ollut.
Itse en tiedä oikeen vieläkään mihin kuulun ja perhesuhteet on kärsinyt pahasti.
Olisin itsekkin ennen tätä tietoa perustellut vanhemman oikeutta olla kertomatta vedoten erilaisiin seikkoihin, mutta en osaa kuvitella sellaista totuutta joka tuntuisi pahemmalta kuin tämä. Eikä tilanne ole paranemassa, koska asiasta ei puhuta. On varsin vaikea antaa anteeksi kun ei edes tiedä mitä pitäisi antaa anteeksi.
Onko oikein ettei äiti kerro lapselle oikeaa isää vaan odottaa yli 18 v. jotta lapsi on täysi-ikäinen ja voi itse pudottaa pommin isälle joka ei ole ollut ollenkaan tietoinen koko lapsesta? Tällaisessa tapauksessa mielestäni voi kyseenalaistaa äidin teon, tällainen tieto voi murskata isän nykyisen elämän täysin! Ovella seisoo aikuinen joka kyselee miestäsi, hän on mun isäni. Mitä sanot?
Hei, syntymätodistuksessa on mainittu isän nimi. Äitisi on varmaankin maininnut edesmenneen "isäsi" isäksi? Pyydä syntymätodistuksestasi kopio. Oletko muuten ajatellut, että äitisi haluaa suojata sinua vaikkapa ikävältä asialta..
voi olla - panomies.
HÄHÄHÄHÄÄÄ! ÄITISI ON LUNTTU!
Minusta jokaisella on oikeus saada tietää kuka on isä......Itse sain tietää biologisen isäni ollessani 15v ,kun isoäitini painosti äitiäni että jos hän ei kerro totuutta,niin sitten hän kertoo .....mistä olen todella kiitollinen .Moni asia mitä lapsena ihmettelin kasvatusisästäni ja suhtautumisestani häneen olivat ristiriitaisia ja minun lapsen mieli sekava.Myöhemmin tavattuani biologisen isäni ja tutustuttuani häneen paremmin huomasin monessa asiassa olevani isäni kaltainen ja koen nyt aikuisena olevani eheämpi aikuinen.
Näytä tai lue viestiketju äidilles ja yritä vielä keskustella periaatteella aikuinen nainen aikuiselle naiselle. Aika hyviä näkökulmia on nimittäin joukossa, tyhmät heitot voi jättää silleen.
Onko täysiä tolloja täälä. ellei äiti kerro niin teettäkää perusteellinen dna tutkimus. Siitä selviää, jos isä on lähisukulainen vai onko mustalainen.
Kiitoksia kaikille hurjasti vastuksista, olen otettu!
Joku sanoi ettei aloittamasti keskustelusta selviä olenko mies vai nainen, olen nainen, ja ssiinä todistuksessa minkä olen tilannut on isäni kohdalla kuollut isäni.
Se että, äiti suojelee minua, voipi olla mutta, minua kiinnostaa se että, kuka minä olen, keneltä olen kädentaitoni perinyt, keneltä minä näytän...
En ole rahojen perässä jos joku kehtaa niin edes väittää, rahako merkitsee kaikkea tässä maassa, rahallako saan onnen!
Onnen saan siitä jos saan selvyyden siitä kuka olen ja miksi olen.
Perusteellinen DNA , eli saan siis oikean isäni selville vaikka, tämä "isäni" on kuollut jo yli 10vuotta sitten, olen saanut lisää tietoa...
Isäni tappoi itsensä yritettyään ensin tappaa minut ja äitini koska, isä sai tietää että, en ole sen... Jälkeensä hän jätti kirjeen jossa käy selväksi se että, en ole hänen lapsi ja että, hän on hyvin pahoillaan mutta, ei mainitse kirjeessään oikeasta isästäni sanaakaan.
Se että, sukulaiset kertoivat minulle on varmaan syyllisyys joka painaa, ainakin uskottelen itselleni näin.
Äitini on minulle kaikesta huolimatta tärkeä enkä aijo laittaa häneen välejä poikki, kaikki tekee virheitä ja tässä tapauksessa se taidan olla minä mutta, äitini on kaikkeni mitä minulla on, lisää vinkkejä olisi kiva saada mutta yritän kuitenkin tuota DNA- testiä ja menen terveyskeskuksellekin kyselemään apuja!
KIITOKSIA SYDÄMELLISESTI KAIKILLE VASTANNEILLE !
ps. kiitoksia myös noista humoristisista vastauksista, ne helpotti tätä päivää todella, jos viitsisitte kuintekin edes yrittää olla laittamatta tänne tollaisia lapsellisia kommentteja...
Ikävä kyllä täällä riittää niitä jätkiä/ukkoja jotka vain käyttävät naisia hyväksi ja valehtelevat minkä ehtivät. Lapsia tehdään ja sitten häivytään panemaan seuraava muija paksuksi... ja lapsista ei välitetä paskaakaan...ei makseta elatusmaksuja ym... näitä vammasia riittää.