Avaudunpa hieman.
Aika liian usein täällä monta ihmistä katsoessaan tulee sellainen olo, että sitä vertaa kuitenkin itseensä ja alkaa miettiä, että..
Minä olen parikymppinen nainen, olen sairas henkisesti, fyysisesti ollut aina huonossa kunnossa, omistan todella huonon itsetunnon, olen pilannut monta seurustelusuhdetta, kaverisuhdetta yms. olen pilannut talouteni veloilla, en ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta, enkä liiemmin tämän yhteiskunnan asioista (miesystävä on juuri ja juuri saanut minut kierrättämään), olen suorittanut kouluni rimaa hipoen koska olen ollut aina niin paljon poissa yms. listaa voisi jatkaa.
SILTI en ole sellainen, kuten suurin osa näistä Oulun sankareista.
Ja voin sanoa tämän ihan ilman itsetunnon häivääkään.
Millainen on sankari, josta jopa ihminen jolla ei ole koskaan ollut itsetuntoa näkee että "Tuollaiseksi en sentään koskaan halua"?
Minulla sentään on jäljellä moraalia, vaikka kuinka sattuisi henkisesti niin osaan olla neutraalin ja jopa ystävällisen oloinen. Pystyn tuntemaan ilon pilkahduksen ja tahdon huolehtia ja suojella huolehtiessani jonkun tuttavan lapsesta. En ole pilannut elämääni sentään viinalla tai aineilla, tai irtosuhteilla vaikka kaikella muulla mahdollisella varmasti olen pilannutkin.
Minä sentään YRITÄN.
Minä en sentään ole HULLU, joka tuolla huutelee jokaiselle vastaantulijalle vaikka olenkin henkisesti sairas ja hauras ihminen. Näitähän Oulussa riittää, että kuvittelevat voivansa soittaa suuta jokaiselle vastaantulijalle ja häiriköidä joka paikassa.
Että miettikääpä vähän, Oulun sankarit...
Teistä on enemmän harmia kuin lestadiolaisista joilla ei enää lasten kasvatus pysy hallinnassa, tai maahanmuuttajista jotka ovat tulleet ainoastaan rikoksia tekemään.
Aika liian usein täällä monta ihmistä katsoessaan tulee sellainen olo, että sitä vertaa kuitenkin itseensä ja alkaa miettiä, että..
Minä olen parikymppinen nainen, olen sairas henkisesti, fyysisesti ollut aina huonossa kunnossa, omistan todella huonon itsetunnon, olen pilannut monta seurustelusuhdetta, kaverisuhdetta yms. olen pilannut talouteni veloilla, en ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta, enkä liiemmin tämän yhteiskunnan asioista (miesystävä on juuri ja juuri saanut minut kierrättämään), olen suorittanut kouluni rimaa hipoen koska olen ollut aina niin paljon poissa yms. listaa voisi jatkaa.
SILTI en ole sellainen, kuten suurin osa näistä Oulun sankareista.
Ja voin sanoa tämän ihan ilman itsetunnon häivääkään.
Millainen on sankari, josta jopa ihminen jolla ei ole koskaan ollut itsetuntoa näkee että "Tuollaiseksi en sentään koskaan halua"?
Minulla sentään on jäljellä moraalia, vaikka kuinka sattuisi henkisesti niin osaan olla neutraalin ja jopa ystävällisen oloinen. Pystyn tuntemaan ilon pilkahduksen ja tahdon huolehtia ja suojella huolehtiessani jonkun tuttavan lapsesta. En ole pilannut elämääni sentään viinalla tai aineilla, tai irtosuhteilla vaikka kaikella muulla mahdollisella varmasti olen pilannutkin.
Minä sentään YRITÄN.
Minä en sentään ole HULLU, joka tuolla huutelee jokaiselle vastaantulijalle vaikka olenkin henkisesti sairas ja hauras ihminen. Näitähän Oulussa riittää, että kuvittelevat voivansa soittaa suuta jokaiselle vastaantulijalle ja häiriköidä joka paikassa.
Että miettikääpä vähän, Oulun sankarit...
Teistä on enemmän harmia kuin lestadiolaisista joilla ei enää lasten kasvatus pysy hallinnassa, tai maahanmuuttajista jotka ovat tulleet ainoastaan rikoksia tekemään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinnäkin, tuossa iässä ei ole vielä välttämätöntä tietää politiikasta juuri mitään. Opit kyllä ymmärtämään politiikkaa ajan kanssa kun ikää tulee.
Toiseksi, ei kannata purnata täällä tai yleensäkään elämässä mistään sankareista. Useille näille "sankareille" se sankarillusuus on ollut kovan opiskelun ja työnteon "palkinto", johon on liittynyt pitkiä työ/opiskelupäiviä, stressiä ja jatkuvaa uuden opettelua.
Kolmanneksi, monet näistä sankareista ovat todellakin ottaneet kovasti viinaa, koska työ tai opiskelu on ollut niin rankkaa, että sitä rankkuutta ja painetta on yritetty lievittää joskus rankallakin viinan juonnilla. Siinä ei auta selittää, että miksi et voisi vain olla kotona kun kuitenkin vuodet 99-09 olivat suomessa ja koko maailmassa pitkälti kovan nousun aikaa (talouskasvua)
Neljänneksi, monet eivät ole olleet irtosuhteissa vaan useille miehille kuten myös naisille se on omalla tavallaan ollut opettelua ja treffailua, joka on tunnekuohuissa sattunut päättymään "makuuhuoneeseen".
Viidenneksi, mitä sinä yrität?
Tässä mun ohje sulle: lopeta turha netissä kirjoittelu ja liika avautuminen. Surffaa netissä "opiskelutarkoituksessa", etsi sieltä tietoa, joka hyödyttää sinua, käy koulut, osta nättejä vaatteita ja sisusta asuntosi viihtyisäksi.
Älä luota kaikkiin miehiin, opettele kysymään asioita miehiltä suoraan ja ole jämäkkä....siis jos miehen vaikka satut halumaan. Nuorten miesten pää on ihan yhtä sekaisin kun nuorten naistenkin (kai ne on hormoonit). Ole tarkka rahankäytössä ja koita säästää.
Koita ajatella positiivisesti, ole hieman itsekäs, älä elä elämää toisten ihmisten kautta, älä ole kateellinen, älä huijaa rahaa toisilta, älä varasta.
Vaatteet on ihan mukavia ja asunto on sisustettu viihtyisäksi.
Makunsa tietysti kullakin. Kouluni olen käynyt tähän 23-vuotiaaksi mennessä.
Keneltähän olen oikeen puijannut rahaa..? Entäs varastanut?
Entäs tämä "Jos vaikka miehen satut haluamaan", nimittäin enkös aloituksessani puhunut miesystävästä? Itseasiassa kihlattu, ja asumme saman katon alla. Pitäisikös tässä siis lisää miehiä hankkia..?
Etsin netistä hyvinkin paljon tietoa niistä asioista jotka minua kiinnostavat.
Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, ettenkö voisi kirjoittaa mitä mieltä näistä sankareista/leuhkijoista olen.
Tottakai elämässä voi olla rankkaa, opiskelun tai muun asian vuoksi.
Viinan tai aineiden väärinkäyttöä se ei minulle kuitenkaan selitä.
Sitä paitsi nämä "sankarit" joista kirjoitan - tuskimpa ovat opiskelleet tai töitä tehneet päivääkään!
Siinä olen osittain samaa mieltä, ettei välttämättä tässä iässä tarvitse politiikkaa ymmärtää, mutta kun se ei minua kiinnosta ylipäätänsä, enkä aio asialla päätäni vaivata.
Minä jotenkin ymmärrän mitä tarkoitat.
Oulu on täynnä viinalle haisevia lättäperseitä jotka kulkevat puolen kadun leveydellä menemään ja kailottavat puhelimeen isoon ääneen.
Kaiken pitää olla viimeistä huutoa.
Sitten on kasvamattomia pikkupentuja, jotka käyttäytyy vielä 30-vuotiaanakin kuin teinit. Useimmiten nämä on yliopisto- tapauksia.
Tulee mieleen myös tuo teksti "Oululainen perheidylli".
Että sellainen 150cm muija kaasuttelee autolla menemään ja pentuja kyydissä isot aurinkolasit silmillä ja puhua pulpattaa puhelimeen..
Juu. Sellainen perheidylliläinen tekee lapsia muille todisteeksi, kun muillakin on.
Enempi minua naurattaa nämä perheiden isukit, verrattuna niihin lattaperseisiin lapsentekokoneisiin. Helvetin tyylitajuttomat juntit, joita ruma akka kotona pomottaa, kun miehessä ei ole munaa muuta kuin pentuja paapomaan ja siittämään niitä maailmaan miehuuttaan tdistaakseen. Akalle nöyrrytään ja välille vedetään kännipäissään nyrkillä pataan, kun käämi palaa siihen nalkuttajaan.
On tämä nyky-Oulu sellainen maajussien paikka, kun jokainen on lantapaakku ja jostakin periferiasta tänne tullut leikimään kotista yhteiskunnan varoin.
Toivotavasti Nokian myötä muuttavat takaisin sinne landelle.