Helsingin Sanomat 16.5.2010
Kirkon ja lestadiolaisuuden piirissä viime viikkoina esille tulleet lasten hyväksikäyttötapaukset antavat hätkähdyttävän kuvan siitä, miten uskonnollisissa yhteisöissä voidaan suhtautua lakiin ja sen velvoitteisiin. Lapsiin kohdistuneiden rikosten vuosia jatkunut vähättely ja jopa peittely kertoo oikeustajun ja lähimmäisenrakkauden kieroutumisesta.
Julkisuudessa on keskusteltu siitä, voidaanko rippisalaisuus murtaa, kun ripittäytyjä kertoo syyllistyneensä rikokseen.
Jos kyse on lapseen kohdistuvasta rikoksesta, lastensuojelulaki ei jätä mahdollisuutta harkita, käsitelläänkö tietoon tullutta rikosta vain suljetun yhteisön sisällä.
Lastensuojelulain mukaan rikoksesta on aina ilmoitettava viranomaisille, olipa kyse ripistä, nuorisotyössä tai koulussa ilmenneestä rikosepäilystä tai terveydenhoidossa esille tulleesta tiedosta. Rikoslain mukaan törkeän hyväksikäytön ilmoittamatta jättämisestä voi seurata jopa vankeusrangaistus.
Lastensuojelulain ainoa ilmoitusvelvollisuuteen liittyvä poikkeus koskee kirkon pappeja ja virassa olevia lehtoreita, joilla on kirkkolain rippisalaisuuden perusteella velvollisuus vaieta ripissä kuulemistaan asioista, jos kyse ei ole rikoksesta, jota ollaan tekemässä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä tällä perusteella lapsen hyväksikäyttö, joka on yleensä toistuva rikos, voitaisiin ilmoittaa viranomaiselle. Lain poikkeus ei siis koske maallikoita.
Rippi on sinänsä tärkeä osa kristillistä uskoa ja perintöä. Siinä katuva pahantekijä tunnustaa rikoksensa, pyytää anteeksi ja saa anteeksi. Ripin tarkoitus on keventää ripittäytyjän kuormaa ja auttaa häntä eteenpäin elämässä.
Katumukseen ja anteeksisaamiseen pitäisi kuitenkin sisältyä myös halu sovittaa asia uhrin ja yhteiskunnan edessä, mihin myös rippi-isän tai -äidin pitäisi ripittäytyjää kannustaa. Valitettavasti raskaissa rikoksissa, kuten lasten hyväksikäytössä, rikoksen sovittamisen halu on vähäinen.
Sen takia viranomaisten pitää yhdessä kirkon johdon kanssa huolehtia siitä, ettei rippisalaisuudesta tule hyväksikäytön kilpeä.
On kestämätön ajatus, että lapsen hyväksikäyttöön syyllistynyt ihminen voisi keventää omaatuntoaan ripittäytymällä ja jatkaa elämäänsä ilman tuomiota, kun hänen uhrinsa jää ilman tukea ja sovitusta.
Kirkon ja lestadiolaisen liikkeen johto ei tietenkään voi vastata jäsentensä tekemisistä. Yksittäisten rikollisten takia ei myöskään saa leimata koko yhteisöä. Kukin vastaa vain omista teoistaan.
Yhteisön johto – myös paikallinen – kantaa kuitenkin vastuuta yhteisön kulttuurista. Jos hyväksikäyttäjiä suojellaan ja lapsiin kohdistuvia rikoksia vähätellään eikä viedä tutkintaan, kulttuuri ei ole terve. Kirkon johdon pitää kantaa vastuuta siitä, että sen sisällä toimivien herätysliikkeiden kulttuuri on terve.
Vastuun kantamiseen kuuluu se, että myös oikeudellisessa mielessä vanhentuneet rikokset selvitetään ja syylliset pakotetaan kohtaamaan uhrinsa ja sovittamaan tekonsa.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki tärkeän ratkaisun päättäessään selvittää, voitaisiinko 20 vuotta vanha vakava rikos ottaa vielä oikeuden käsittelyyn. Rikosoikeudelliset vanhenemissäännöt eivät poista tuskaa, jota uhri joutuu kantamaan lopun elämänsä.
Myös kirkon ja lestadiolaisen liikkeen sisällä pitää selvittää vanhatkin vääryydet, vaikka se tekisi kipeää. Uuden alun edellytys on totuuden tunnustaminen.
Kirkon ja eri uskonnollisten ryhmittymien johtajien pitää nyt ottaa todellinen johtajuus ja ohjata joukkonsa noudattamaan lakia ja suojelemaan kaikkein heikoimpia.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Hyväksikäyttö pitää kitkeä pois/1135256866415
Kirkon ja lestadiolaisuuden piirissä viime viikkoina esille tulleet lasten hyväksikäyttötapaukset antavat hätkähdyttävän kuvan siitä, miten uskonnollisissa yhteisöissä voidaan suhtautua lakiin ja sen velvoitteisiin. Lapsiin kohdistuneiden rikosten vuosia jatkunut vähättely ja jopa peittely kertoo oikeustajun ja lähimmäisenrakkauden kieroutumisesta.
Julkisuudessa on keskusteltu siitä, voidaanko rippisalaisuus murtaa, kun ripittäytyjä kertoo syyllistyneensä rikokseen.
Jos kyse on lapseen kohdistuvasta rikoksesta, lastensuojelulaki ei jätä mahdollisuutta harkita, käsitelläänkö tietoon tullutta rikosta vain suljetun yhteisön sisällä.
Lastensuojelulain mukaan rikoksesta on aina ilmoitettava viranomaisille, olipa kyse ripistä, nuorisotyössä tai koulussa ilmenneestä rikosepäilystä tai terveydenhoidossa esille tulleesta tiedosta. Rikoslain mukaan törkeän hyväksikäytön ilmoittamatta jättämisestä voi seurata jopa vankeusrangaistus.
Lastensuojelulain ainoa ilmoitusvelvollisuuteen liittyvä poikkeus koskee kirkon pappeja ja virassa olevia lehtoreita, joilla on kirkkolain rippisalaisuuden perusteella velvollisuus vaieta ripissä kuulemistaan asioista, jos kyse ei ole rikoksesta, jota ollaan tekemässä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä tällä perusteella lapsen hyväksikäyttö, joka on yleensä toistuva rikos, voitaisiin ilmoittaa viranomaiselle. Lain poikkeus ei siis koske maallikoita.
Rippi on sinänsä tärkeä osa kristillistä uskoa ja perintöä. Siinä katuva pahantekijä tunnustaa rikoksensa, pyytää anteeksi ja saa anteeksi. Ripin tarkoitus on keventää ripittäytyjän kuormaa ja auttaa häntä eteenpäin elämässä.
Katumukseen ja anteeksisaamiseen pitäisi kuitenkin sisältyä myös halu sovittaa asia uhrin ja yhteiskunnan edessä, mihin myös rippi-isän tai -äidin pitäisi ripittäytyjää kannustaa. Valitettavasti raskaissa rikoksissa, kuten lasten hyväksikäytössä, rikoksen sovittamisen halu on vähäinen.
Sen takia viranomaisten pitää yhdessä kirkon johdon kanssa huolehtia siitä, ettei rippisalaisuudesta tule hyväksikäytön kilpeä.
On kestämätön ajatus, että lapsen hyväksikäyttöön syyllistynyt ihminen voisi keventää omaatuntoaan ripittäytymällä ja jatkaa elämäänsä ilman tuomiota, kun hänen uhrinsa jää ilman tukea ja sovitusta.
Kirkon ja lestadiolaisen liikkeen johto ei tietenkään voi vastata jäsentensä tekemisistä. Yksittäisten rikollisten takia ei myöskään saa leimata koko yhteisöä. Kukin vastaa vain omista teoistaan.
Yhteisön johto – myös paikallinen – kantaa kuitenkin vastuuta yhteisön kulttuurista. Jos hyväksikäyttäjiä suojellaan ja lapsiin kohdistuvia rikoksia vähätellään eikä viedä tutkintaan, kulttuuri ei ole terve. Kirkon johdon pitää kantaa vastuuta siitä, että sen sisällä toimivien herätysliikkeiden kulttuuri on terve.
Vastuun kantamiseen kuuluu se, että myös oikeudellisessa mielessä vanhentuneet rikokset selvitetään ja syylliset pakotetaan kohtaamaan uhrinsa ja sovittamaan tekonsa.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki tärkeän ratkaisun päättäessään selvittää, voitaisiinko 20 vuotta vanha vakava rikos ottaa vielä oikeuden käsittelyyn. Rikosoikeudelliset vanhenemissäännöt eivät poista tuskaa, jota uhri joutuu kantamaan lopun elämänsä.
Myös kirkon ja lestadiolaisen liikkeen sisällä pitää selvittää vanhatkin vääryydet, vaikka se tekisi kipeää. Uuden alun edellytys on totuuden tunnustaminen.
Kirkon ja eri uskonnollisten ryhmittymien johtajien pitää nyt ottaa todellinen johtajuus ja ohjata joukkonsa noudattamaan lakia ja suojelemaan kaikkein heikoimpia.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Hyväksikäyttö pitää kitkeä pois/1135256866415
Vastaukset 32
Vanhimmat
SRK:n pääsihteerin mukaan ”herätysliike on yhtenäinen ja sillä menee hyvin” ja mitä ongelmiin tulee, "media on liioitellut asioita"
(Kotimaa 7.1.2011)
on M.Pentikäisen vuoro Helsingin Sanomineen siirtyä syntilistalle! Tätä palstaahan kielletään jo ankarasti lukemasta ja kohta" ainoa ja oikea" sallittu tiedonvälitys, on Päivämies.
Hirttosilmukka kiristyy lestadiolaisuudessa, laiva uppoaa! "Rotatkin kohta vapisevat siltojen alla", murjaisi Timo Soini osuvasti toisessa yhteydessä.
srk ja sen päällystö samaan selliin seppo veljen kanssa!
ovat aiheuttaneet niin paljon kärsimystä tavallisille ihmisille keksimillään säännöillä.
Viikonlopun sunnuntaisuomalainen oli tämän lahkon kultti toiminnasta juttua.
Sairas kultti lahko tää vl.tunkio.
Pentikäinen pitäisi pikimmiten passittaa terapiaan: on sanovinaan paljon, mutta ei sano mitään.
Kylläpäs sanoo, hyvinkin tiukasti.
Yhteisön johto – myös paikallinen – kantaa kuitenkin vastuuta yhteisön kulttuurista. Jos hyväksikäyttäjiä suojellaan ja lapsiin kohdistuvia rikoksia vähätellään eikä viedä tutkintaan, kulttuuri ei ole terve.
lestadiolaisen liikkeen sisällä pitää selvittää vanhatkin vääryydet, vaikka se tekisi kipeää. Uuden alun edellytys on totuuden tunnustaminen.
Pentikäinen ehdottaa myös jonkinlaista "totuuskomissiota" rauhanyhdistykseiin:
"Vastuun kantamiseen kuuluu se, että myös oikeudellisessa mielessä vanhentuneet rikokset selvitetään ja syylliset pakotetaan kohtaamaan uhrinsa ja sovittamaan tekonsa. "
Mielestäni eritätin suoraselkäinen kirjoitus!
SRK:n johto ei ole lotkauttanut ehdotuksille ja vaatimuksille korvaansakaan.
Lehtimies neuvoo Jumalan valtakunnan johtoa!
Vaikka SRK:ta ei saataisikaan kiinni yhdestäkään yksittäisestä virheopetuksesta, on se kuitenkin vastuussa yhteisössään vallisevasta kulttuurista, kuten Pentikäinenkin huomauttaa.
SRK:n kaltainen itsevaltaisesti liikettään johtava elin kyllä kykenisi halutessaan muuttamaan järjestönsä salailukulttuuria ja uhreja vähättelevää ilmapiiriä, mutta kun se ei edes halua! Miksi vl-pedofilia on liian tärkeä SRK:lle kitkettäväksi kokonaan pois?
Näin kotimaa24:
Johannes alaranta | 11.3.2011 10:12:12
Kyllä minusta on ihan aiheellista kertoa tämä tausta, varsinkin kun tekijällä on ollut asemia herätysliikkeessä. Ollelle: miksi olet huolestunut jengin maineesta etkä uhrista?
Miksi srk ei tuomitse tekoja ja puolusta uhreja julkisesti? Miksi uhria ei haluta kuulla?
Miksi maallikkorippisalaisuudesta yhä pidetään kiinni?
Miksi keskitytään siihen, että valitellaan maineen menetystä eikä uhrien kärsimyksiä?
Pappi ja tutkija
lest.
(hyvä että muutkin uskaltaa sanoa äänee! näin aremmatkin sitten uskaltaa..)
SRK haluaa vaientaa uhrit, koska sen valehtelemalla rakennettu korttitalo romahtaa. SRK ei missään tapauksessa halua tukea uhreja, jotka rohkaistuttuaan saattaisivat kertoa miten asiat todellisuudessa ovat; salailua, vaikenemista, vaientamista, syyllistämistä, syrjimistä ja halveksuntaa!
Tässä SRK:n alamaisellaan teettämässä "tutkimuksessakin" varmasti haastatellaan VAIN johtoa, joka kiistää kaiken ja lopputulemaksi saadaan: Ei ongelmaa!
SRK on arvomaailmaltaan erittäin sairas järjestö!
Onhan tuossa pentikäisen kirjoituksessa hyväkin mutta sieltä paistaa myös kyynisyys ja vastuun siirtäminen muualle.
Vaikuttaa siltä että vanhoillis-lestadiolainen Pentikäinen yrittää sanoa jotain välttääkseen potkut Hesarista.
miten sitten Pentikäisen olisi mielestäsi pitänyt kantansa ilmaista? Vai olisiko ollut parempi pysyä kokonaan hiljaa? Aika kurja tilanne hänellä!
Pidän M. Pentikäisen kirjoitusta suoraselkäisenä ja eettisesti esimerkillisenä. Hän ei eyksistään heittele esiin ongelmia ja syytöksiä vaan tekee konkreettisia käytännön ehdotuksia SRK:lle ja paikalisille rauhanyhdistyksille. Kirjoitus on ratkaisukeskeinene, ei ongelmanjauhantaa.
Avaaja
Ja SRK paskat nakkaa kaikille rakentaville ehdotuksille!
Se on pöhöttynyttä valtaansa pönkittääkseen tilannut omalta alamaiseltaan talkootyönä tehdyn "tutkimuksen", jossa todetaan, ettei mitään ongelmaa ole.
Ja kun ongelmaa ei ole, kaikki jatkuu ennallaan. Toivon Keskusrikospoliisin tutkimusten etenevän nopeasti ja SRK:n johdon saavat ansaitsemansa rangaistukset!
ai kurja?! mitäs lähtee hommaan joka eui soni sööntöuskovaiselle.
paljastuu vaan se miten kieroja nää "uskovaiset" oikeesti on
valtaa himoitaan mutta rehellisyys puuttuu heltä
Tiedä häntä miten M.Pentikäisen olisi pitänyt kirjoittaa. Mielestäni oli erittäin hyvä ja suoraselkäinen kirjoitus. Tosin sen jälkeen kuulin vl-liikkeen piirissä niettävän hänet yhdeksi eriseuran johtajaksi.
SRK ei uskalla käydä M.Pentikäisen kimppuun, vaikka SRK:n hoitomiesten sormet jo syyhyävät. Sen verran jo SRK:kin nykyään mediaa pelkää!
Evankeelisluterilainen kirkko pitää sisällään epä'-raamatullista henkistä ja Hengellistä väkivaltaa toiminnassaan harjoittavaa VL:liikettä,sen toiminta on vahingoittanut Ev.lutpaikalliseurakunnan jäseniä alueillaan,mutta Piispat eivät ole vaatineet SRK:ta kuriin,vaan siunaavat sen toimintaa,seurakunnan lihamylynä .
No kirkko on ilmoittanut ettei se pysty tekemään asialle mitään.
Suomen kirkko on täysin voimaton vanhoillislesstadiolaisuuden väkivallan ja sairaiden opien suhteen, vaikka kirkolla on yli 22 000 työntekijää, toistakymmentä piispaa ja yli 4,2 miljoonaa jäsentä.
SRK tekee kirkon kanssa lehmänkauppoja minkä ehtii. Esikerkiksi SRK:n alaiset kirkolliskokousedustajat äänestivät homoliittorukouksen puolesta, koska SRK oli näin asiasta kirkon kanssa sopinut.
Jälkeenpäin sitten katuivat tekoaan, kun olivat alistuneet SRK:n tahtoon ja äänestäneet omantuntonsa vastaisesti!
SRK:lla on määräämätön valta alamaisiinsa.
Noinhan kirkolliskokouedustajien kävi: joutuivat katumaan ja pyytelemään anteeksi äänestyskäyttäytymistään. Äänestys homojen rukoilun puolesta aiheutti "hämmennustä" siionin asuvaisissa ja parannuksen askelille oli lähdettävävä. Toisin on näköjään käynyt lasten hyväksikäyttäjille: kenttä ei ole "hämmentynyt" heidän teoistaan, joten johtokaksikko voi olla rauhallisen mielin. Ei aihetta kommentointiin eikä pahoitteluihin.
Mitäs näistä pienistä.
Tuo M.P:n kirjoitus oli hyvä päätoimittajan kirjoitus aiheesta.
Toinen hyvä kirjoitus aiheesta löytyy linkistä http://www.kirkkojakaupunki.fi/nakoislehti/2010/kirkko-ja-kaupunki-18/primapaper
Sivu 4, kolumni "Sanaton."
Sanoohan hän oikein sen että maallikon ainakaan ei pitäisi upottaa armonmereen tuollaista rikosta. Pappi ja virassa oleva lehtori voi rippisalaisuuteen vedoten suojella näinkin vakavaa rikosta, on minun mielestä väärin, joka pitäisi korjata heti.
" Pappi ja virassa oleva lehtori voi rippisalaisuuteen vedoten suojella näinkin vakavaa rikosta, on minun mielestä väärin, joka pitäisi korjata heti. "
Tätä on ministeriökin eli maallinen taho toivonut että lastensuojeluun liittyvien tapausten kohdalla kirkko voisi sallia ilmoittamisen. Eli että niissä tapauksissa rippisalaisuuden saisi murtaa.
Mutta evl-kirkko pitää pappien ja lehtoreiden rippisalaisuudesta tiukasti kiinni.
Yksittäiset ev.lut. papit kylläkin ovat ilmoittaneet jopa julkisesti että aikovat tehdä rikosilmoituksen mikäli vaikuttaa siltä että rikollinen ei itse sitä tee.
Tässä pappi kuitenkin syyllistyy kirkkolain ja virkavelvollisuuksien rikkomiseen.
Tällaista on kun uskonto alkaa määrätä eettisiä ratkaisuja.
Itse toivon että Suomesta tulisi sekulaari valtio jossa eivät papitkaan saisi rikkoa lastensuojelulakia. Kaikkien tulisi asettaa lasten etu ykköseksi, sanoi uskonto mitä hyvänsä.
nen on nyt sekoittanut jonkin ajallisen organisaation ja Jumalan valtakunnan.
Ajalliset organisaatiot tulevat ja menevät sekä tekevät linjauksiaan, jotka menevät enemmän taikka vähemmän pieleen ja jotka aina ovat kulttuurisodonnaisia.
Jumalan valtakunta taas on ja pysyy ja sitäpaitsi on täydellinen.
Yksittäiset uskovaiset toki usein (joka päivä!) erehtyvät ja tekevät syntiä ja rikoksiakin.
Kun Jumala on siunannut ajallista hyvää ja asemaa niin kuin nyt Mikael Pentikäiselle... niin ainahan siinä käy näin: abstraktinen ja yli ihmisymmärryksen käyvä Jumalan salaisuus ja armo (ynnä Pyhä Henki) katoaa ja tilalle tulee järkeily ja oma osaaminen ja tietämys.
Rukoilkaamme siis vain: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme". Ja voisit kait siihen lisätä: "Ja pidä meidät pienen paikalla."
ja päälle vielä srk.johto samaan selliin niistä rikoksista joita tekevät kokoajan viattomille ihmisille.
hoi! Mutta kun on pikkulusikalla annettu ei toki voi kauhalla kaapaista.
tuossa yllä nimittäisin rikostensalailuopiksi, jolla ei ole mitään tekemistä sydämen uskon ja vielä vähemmän Jumalan sanan kanssa.
Mainitsemaasi "Jumalan salaisuutta ja armoa" tulee tuntemaan nahoissaan nyt joku ainoa oikea uskomassa oleva väärinymmärretty uhri vankilassa.
Mikael Pentikäinen on tehnyt miehen työn! SRK:n hameväki on hiljaa ja hengellistää rikokset, kun ei enää muutakaan voi.
olet täydellinen.
Onko mieleesi koskaan tullut, että kerran olet vanha, raihnas ja sen jälkeen kuoleman hetkellä kahdenkesken Jumalan kanssa ikuisuuden portilla? Auttaako silloin, että sinulla oli nuorempana ja terveenä kanttia heitellä kiviä ja olla oikeassa ja solvata?
Tuollako perustelet vl-pedofilian salaamisen?
No, olittepa siellä toimistolla mitä mieltä tahansa, niin kyllä rikosten salaaminen on väärin.
misto ole mikään sellainen paikka, jossa luetteloitaisiin ihmisten syntejä. Ihan mahdoton tehtävä se olisikin, sillä jokainen uskovainenkin joutuu syntiin joka päivä.
Täytyy lähteä siitä, että jokikinen ihminen on viallinen. Ja syntinen. Ja monet tekevät rikoksiakin.
Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että tehtyä syntiä ja/tai rikosta ei saa tekemättömäksi.
Kukaan ei ole kieltänyt sitä, etteikö rikoksen uhri tarvitsisi kaiken mahdollisen tuen. >Siksi on kehitetty terapiajärjestelmä. Tosin siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään muulle kuin kallispalkkaiselle terapeutiller.
Mutta toisaalta on lohdullista, että rankankin lapsuuden kokenut saattaa selviytyä elämässään melko mukavasti varsinkin jos on ympärillä tosiystäviä ja etenkin jos JUmalan valtakunta on nähty tärkeäksi.
Kukaan ei voi mitään sille, ettöä tehtyä ei saa tekemättämäksi. Koko tämä palsta kauhistelee joskun yksittäisen ihmisen tekemään rikosta ja haluaisi lytätä asianomaisen maan rakoon. Pitäisi kuitenkin muistaa, että rikollinenkin on ihminen niin kauan kuin elää... ja on armon ajassa niin kauan kuin elää. Kuka meistä voi mitata syyllisen tunnontilan ja mahdollisen katumuksen ayvyyden ja aitouden.
Se on anonyymilla palstalla vain niin kovin helppoa lynkata elämässään pahasti söhrännyt yksilö.
SRK:n roolia aivan tahallisesti liioitellaan. Se järjestäkäät toimenkuvansa mukaisesti seuroja, mutta mikään jumalallisten ilmoitusten "etujärjestö" se ei ole, koska kahdennentoista (12.) käskyn mukaan JUmala ei asu ihmiskäsin tehdyissä enemmän tai vähemmän kurjissa organisaatioissa, vaan köyhissä ihmissydämissä.
Niin tietenkin olen kasvotusten oman Jumalani kanssa, joka minut ottaa vastaan väsyneen ja hoitelee, en ole enää minkään hoito-oppien ja muiden ihmisten kamaluuksien kanssa tekemisissä.
Rehellistä ja ryhdikästä puhetta
Talvella junassa eräs vl-puhuja sanoi homoliittoäänestyksen jälkeen minulle, en kyllä tarkalleen muista sanoja, mutta suunnilleen ajatus oli näin:
"SRK on tehnyt hengellisen vararikon!"