En jaksa sisimpäni kärsimystä, en jaksa sieluni tuskaa, en taakkaani kantaa, olen rikki...aina vain enemmän...Ei ole keinoa repiä sielua ja sydäntä juurineen pois, ei ole keinoa tyhjentää sielua joka on niin syvä, niin levoton, niin arka ja epävarma..
Miksi olen saanut sielun suruisen, miksi kaiken tuskan, miksi sieluni on niin herkkä, en jaksa en..
Sieluni on erityisen herkkä kaikelle, sydämeni tuntee kaiken liian voimakkaasti, sen juurista joudun repimään kaiken mitä en voi ymmärtää, joudun repimään koska haluan ymmärtää, en pääse siitäkään eroon vaikka haluaisin..en haluaisi vaan haluan silltikin ymmärtää..
Sieluni ja sydämeni, siinä olen minä, siinä on elämäni joka musertaa minut alleen, kivireki on jo raskas vetää...en jaksa enää...
En oikeasti voi elää näin, kärsimystäkö vain tuntea saan?
Sain tuntea jotain uudenlaistakin, aidon rakkauden sydämessäni, sen yhden kerran kun sattumalta tavattiin ja toisemme saimme, sen hetken taianomaiset tunteet ja ylisuuret tuntemukset sai roihahtaa, en tiennyt sellaista olevankaan, se oli jotain niin suurta...niin sanoinkuvaamattoman ihmeellistä, mutta nyt sitten tiedän mitä on rakkaus sen jokaisessa merkityksessä..
Niin nyt sen siis tiedän mitä voi rakkaus, tunteet ja kahden ihmisen läheisyys olla suurimmillaan, kauneimmillaan...en haluaisi enää tietää koska tiedän senkin etten samaa voi kokea ilman häntä...en koskaan...
Tuo tunne oli niin suuri ja ihmeellinen joka saa sielun roihuamaan vieläkin, siihen ei voi vaikuttaa, se satuttaa polttaa ja tuskaa vain lisää tuottaa...sitä ei voi kukaan helpottaa, ja pahinta ettei sielusta poistaa...
Miksi olen saanut sielun suruisen, miksi kaiken tuskan, miksi sieluni on niin herkkä, en jaksa en..
Sieluni on erityisen herkkä kaikelle, sydämeni tuntee kaiken liian voimakkaasti, sen juurista joudun repimään kaiken mitä en voi ymmärtää, joudun repimään koska haluan ymmärtää, en pääse siitäkään eroon vaikka haluaisin..en haluaisi vaan haluan silltikin ymmärtää..
Sieluni ja sydämeni, siinä olen minä, siinä on elämäni joka musertaa minut alleen, kivireki on jo raskas vetää...en jaksa enää...
En oikeasti voi elää näin, kärsimystäkö vain tuntea saan?
Sain tuntea jotain uudenlaistakin, aidon rakkauden sydämessäni, sen yhden kerran kun sattumalta tavattiin ja toisemme saimme, sen hetken taianomaiset tunteet ja ylisuuret tuntemukset sai roihahtaa, en tiennyt sellaista olevankaan, se oli jotain niin suurta...niin sanoinkuvaamattoman ihmeellistä, mutta nyt sitten tiedän mitä on rakkaus sen jokaisessa merkityksessä..
Niin nyt sen siis tiedän mitä voi rakkaus, tunteet ja kahden ihmisen läheisyys olla suurimmillaan, kauneimmillaan...en haluaisi enää tietää koska tiedän senkin etten samaa voi kokea ilman häntä...en koskaan...
Tuo tunne oli niin suuri ja ihmeellinen joka saa sielun roihuamaan vieläkin, siihen ei voi vaikuttaa, se satuttaa polttaa ja tuskaa vain lisää tuottaa...sitä ei voi kukaan helpottaa, ja pahinta ettei sielusta poistaa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensirakkaus, ehkä satuttaa. Mutta tulet huomaamaan, että elämässä tulee vastaan myös uusia kohtaamisia. En tiedä, ehkä tämä oli sinun rakkautesi, mutta ensirakkaus koskettaa vaikka se ei olisi se "oikea" rakkaus. Mutta lupaan, että elämä antaa vielä paljon.. paljon!
En ole enää nuori joka ei tietäisi, 30 vuotta ikää ja reilu 10 vuotta kestänyt parisuhde edelleen, jonka luulin ennen tuota tapahtunutta perustuvan rakkaudelle.
Olen tuntenut kaikki mahdolliset tunteet elämäni varrella, olen saanut kokea niin paljon ongelmia elämäni aikana että riittäisi jakaa isolle ryhmälle, ja vasta koko elämäni sai uuden kuvan, edellinenkään ei ollut ruusuinen mutta tämä vasta vaikea onkin, eikä koske omaa perhettäni.
Tuon rakastuminen, tapahtumien väistämätön tapahtuminen oli varmaan oikeasti tähtiin kirjoitettu, sitä ei voinut estää vaikka yritin kaikkeni...menneisyyteen ei pitäisi jättää selvittämättömiä asioita, ne tulevat vielä eteen näemmä, tahtoi tai ei, se yllättää jostain..
Jos tietäisit tilanteeni kokonaisuudessaan elämäni ajalta, sanoisit ettei noin voi tapahtua kenellekään, elämäni on suorastaan kirottu..tai minut...
Jos asiat kääntyy tämän elämäni muutoksen jälkeen siihen suuntaan mihin haluan ( tähän ei lasketa edes tuota rakastumista), todellakin alkaa uusi elämä, ja elämällä on paljon annettavaa, elämäni vasta alkaa...ehkä viimein onnellisempana kuin tähän asti, kaikki tulee olemaan uutta ja elämämme todellakin pääsee viimein alkamaan.
En kaipaa syytöksiä...kukaan ei voi tietää millä tuo kivireki on pikkuhiljaa vuosieni varrella täytetty, halusin vain purkaa ajatukseni..
Tahtoisin viimein tuntea itsenikin, se olisi jo paljon...
Hyvin harvat ihmiset päätyvät yhteen ensirakkautensa kanssa. Monelle siitä varmasti jää ihan toisenlainen muisto kuin myöhemmistä suhteista. Oma erityinen kaikunsa. Elämä kuitenkin jatkuu ja tulee muitakin. Tulee pieniä ihastumisia, vähän suurempia ja niitä ainutlaatuisia kokemuksiakin.
Hän todella oli joskus ensirakkauteni, jonka jouduin unohtamaan silloin vuonna 1 ja 2, aikaa kulunut reilu 16 vuotta ja tuo haudattu rakkaus tulee vastaan, sitä ei voi ennakoida mitä tapahtuu, ja minule tapahtui niin että tapasin hänet sattumalta ja kaikki meni uusiksi..
Tiedän mitä on ainutlaatuisuus...mutta se oli niin paljon enemmän kuin ainutlaatuista, se oli jotain jota monikaan ei tule varmaan koskaan kokemaan, ei ymmärtämään...siihen liittyi jotain selittämätöntä taikaa...
Tiedän kyllä nämä teini hömpät, siksi tämä jo aikuisena onkin niin vaikeaa...
Ensirakkautta ikävöi ikuisesti....minä myös. Aikaa kulunut tosin jo n. 20 vuotta.
same diffence
No ei se nyt aivan noin mene kaikilla. Minä ihastun harvoin saati rakastun ja kun rakastun sen saa tuntea....siksihän tässä varmaan olenkin vielä.....sen siitä saa kun..
Kyllä meidän tulee rakastaa jollain tavalla jokaista lähimmäistä. Mittaerot tässä asiassa ovat venähtäneet turhan suuriksi eri ihmisillä.
Tunne on niin ihana.