Oletteko huomanneet yhtä asiaa? Olen 4 kertaa raskaana ja aina kun olen uutisen kertonut kavereilleni raskaudestani on monet alkaneet puhumaan keskenmenoista ja kuolleena synnyttämisestä. Minä olen kohdannut tätä monta kertaa. Eikö ihmisillä ole mitään tilannetajua? Kyllä lapsettomien seurassa saa olla varuillaan ettei loukkaa naista joka ei voi lapsia saada,mutta raskaana oleville voi puhua mitä vaan. Varsinkin kun on herkällä tuulella, tollaset jutut pahottaa mieltä.
hei kaikki odottajat
larissa
5470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen huomannut saman, mutta en ole kokenut sitä pahana vain pelkästään hyvänä. en tosiaankaan ole loukkaantunut. tämä on sellainen tosiasia, että jokaisen raskaan olevan täytyy ottaa se huomioon. Kaikki ei mene välttämättä aina niin hyvin kuin odottaisi. itse olen kokenut aikaisemmin keskenmenon, myös moni kaverinikin. Täytyy muistaa, että jokainen terve lapsi on ihme. Ise olen tällä hetkellä rv 7 2, joten keskenmenoriski on vielä suuri. Minusta on ihanaa kun on kavereita , joiden kanssa asiasta voi puhua. Tämä auttoi erittäin paljon edellisessä keskenmenossa. Olin miettynyt asiaa, ja se helpotti omaa oloani keskenmenon jälkeen. Olin varautunut siihen.
En usko, että ystäväsi kertovat näitä juttuja vain loukatakseen ja pelottaakseen sinua. kaikkiahan on periatteessa omasta näkemyksestäsi kiinni.
joo on eri asia vaihtaa ajatuksia keskenmenosta mutta samantien kun raskaudesta kertoo ei ole soveliasta alkaa puhumaan heti keskenmenosta. ja itse tiedän hyvin keskenmenoista,mutta raskaus on silti onnellinen asia ja kyllä jokainen äiti voi selvittää ongelmia esim. neuvolassa, en minä kenenkään odottavan mieltä mene pahoittamaan keskenmenojutuilla, vaikka ne kuinka olisi tosia
tiedän tunteen,itse odotan toista lasta ja la 2.1.2005 aivan ensimmäinen raskaus päätyin siten että sikiö todettiin kuolleeksi kohtuun viikon 18 rakenneultrassa,koko vastasi viikkoja 12 3(tämä tapahtui keväällä 2001)sitten yritimme uutta raskautta 9kk ja vihdoinkin plussaa:)tyttö syntyi 17.11.2002 ja on nyt siis 1v6kk,oikea päivänsäde!nyt toista odotellaan ja kun kerroin raskaudesta tutuille niin sanoivat että ei vielä kannata iloita ja muistuttivat ensimmäisestä raskaudesta,miten silloin kävi...kauhea pelko alkoi sen jälkeen...nyt kuitenkin olo on rauhoittunut....ehkä ovat kateellisia tms...voisivat kuitenkin pitää ajatukset omana tietonaan vai mitä?stressi ei ole hyväksi odotusaikana!ehkä ovat vain kateellisia raskaudesta....mutta kuitenkin aion nauttia täysillä tästä raskaudesta ja unohtaa turhat huolet:)tsemppiä myös sinne!
Samaan on törmätty..
Kerroin hyvälle työkaverille ekana raskaudestani ja olin niin onnellinen et tuli väännettyä pari tippaa, oltiin odotettu vuosi tärppiä..
Sitten se alko puhuun tuulimunista ja keskenmenoista. Tiedän että on riskejä, mutta sen jälkeen en enää osannut pariin kuukauteen iloita asiasta, jotkut alko ihmetteleen miten olen niin rauhallinen esikoisesta..
Kuitenkin joka kerta kun kävin vessassa, tarkastin oliko verta paperissa ja joka kipua ja kolotusta tarkkailin ja odotin vaan hetkeä kun keskenmeno tulisi.
Se kun kerroin raskauden yhteydessä että vauvaa on odotettu jo vuosi niin paukauttelivat että me ei varmaan tosissaan yritetty kun en siitä puhunu ja tärppiä ei tullu..
Kaikenlaista sitä voi sanoa toiselle, eihän ne sitä pahalla, yrittävät tsempata pahimmanvaralle ja muuta.
Parhaimman tuen olen saanut miekkosestani, sille olen työpäivän jälkeen kertonut mitä joku taas sanoi keskenmenosta ja oli hyvä että puhuttiin siitä.
Mutta kaikki me saadaan jokainen se maailman sulosin tenava jolle kasvaa se eka hammas.. Sano tutut mitä tahansa muuta..
Anoppi tokaisi kun suunnittelimme ruokapöydässä mieheni kanssa lapsen syntymän jälkeistä elämää (rv 28)"älkääs nyt vielä suunnitelko, eihän sitä tiedä jos se lapsi vaikka kuolee..."
Hirveen positiivista tulevalta mummolta.....