Voiko tää olla mahollista?
En oo avautunu kyllä seksuaalisesta hyväksikäytöstä kenellekkään.
Olin vain 13 v kun se tapahtui. Kyseessä oli tuikituntematon mies, joka pakeni paikalta. Kukaan ei edes osaa epäillä mitään.
Nyt mä oon 16v ja oon ahdistunut kaikista lähentely-yrityksistä: halaaminen, koskeminen. Oli kyseessä mies tai nainen. En uskalla seurustella !!
Mulla on ihmepelkoja, esim. julkiset paikat ja pelko, että jokin on lopullista .masennusta on. Oon ajatellut itsemurhaa.
Oon laihtunu runsaasti (5kg) , vaikka olen ollut normaalipainoinen koko ajan.
Oon vittumainen ihminen, ketään ei varmana kiinnosta mun seura. Mulla on vaa muutama kaveri ja 1 hyvä ystävä. Menetin juuri ystäviä vittumaisen luonteeni takia. Ärsyynnyn joka asiasta!;o
En pidä itsestäni, en tajua miten kukaan pitää musta.
Purkaan pelkoni ja suruni vihana, riehun ja heitän tavaroita . En ole kertonut kenellekkään tästä kaikesta. Tunnen oloni syylliseksi ja ällöttäväksi. Koulukin on mennyt penkin alle. Mä en suoraan sanottuna tiedä, mitä mun pitäis tehdä..
Mä tiedän, etten oo ihan normaali.
:/
En oo avautunu kyllä seksuaalisesta hyväksikäytöstä kenellekkään.
Olin vain 13 v kun se tapahtui. Kyseessä oli tuikituntematon mies, joka pakeni paikalta. Kukaan ei edes osaa epäillä mitään.
Nyt mä oon 16v ja oon ahdistunut kaikista lähentely-yrityksistä: halaaminen, koskeminen. Oli kyseessä mies tai nainen. En uskalla seurustella !!
Mulla on ihmepelkoja, esim. julkiset paikat ja pelko, että jokin on lopullista .masennusta on. Oon ajatellut itsemurhaa.
Oon laihtunu runsaasti (5kg) , vaikka olen ollut normaalipainoinen koko ajan.
Oon vittumainen ihminen, ketään ei varmana kiinnosta mun seura. Mulla on vaa muutama kaveri ja 1 hyvä ystävä. Menetin juuri ystäviä vittumaisen luonteeni takia. Ärsyynnyn joka asiasta!;o
En pidä itsestäni, en tajua miten kukaan pitää musta.
Purkaan pelkoni ja suruni vihana, riehun ja heitän tavaroita . En ole kertonut kenellekkään tästä kaikesta. Tunnen oloni syylliseksi ja ällöttäväksi. Koulukin on mennyt penkin alle. Mä en suoraan sanottuna tiedä, mitä mun pitäis tehdä..
Mä tiedän, etten oo ihan normaali.
:/
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tyttö pieni. Olet aivan yhtä hyvä ihminen nyt kuin ennen järkyttävää kokemusta, et ole syyllinen missään mielessä. Puhu vanhemmillesi asiasta, että kotona ymmärtävät oireilusi. Hae tukea ja kerro asiasta. Mm. täältä löydät myös apua.
http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/seksi/seksuaalinen_kaltoinkohtelu/mistaapua/
Hei! Ikävä lukea mitä sinulle on käynyt...ja voisin sanoa jopa ymmärtäväni sinua todella paljon...
Varmasti sinulla on rankkaa ja ei ihme että masentaa!
Minun mielestäni oireet saattavat hyvinkin tulla vasta nyt... ainakin nuo kuvailemasi pelot ja muut ovat aivan suorassa linjassa tuon tapahtuneen kanssa. Kuulostavat ihan tämäntyyppiseltä jutulta.
Itsellänikin on aivan samalaista joka päivä, vaikkei minua ole hyväksikäytetty seksuaalisesti. Minun tapauksessani tavallaan vain hyväksikäytettiin.
Kaikki ulkona liikkuminen, julkisilla ja avoimilla paikoilla oleminen on tuskaa. Harmitonta seurusteluakin kaihdan. Tavallaan haluaisin mutta pelkään. Kukapa minua haluaisikaan? rumaa, läskiä....niin.
Sinun pitäisi puhua tästä jollekin. Tiedän, se tuntuu kamalalta, ja vaikealta, näin minäkin ajattelen. Kaikki ehdottavat sitä, ja vaikka tiedänkin sen olevan oikein, en pysty siihen.
...traumat ainakin on varmasti jäänyt, joten jotain keskusteluapua minä suosittelisin.
Vihjaa vaikka vanhemille että haluaisit puhua jollekin ammattilaiselle...jos pystyt....minä nimittäin en. Ymmärrän jos se sinustakin on liian hankalaa...mutta kai se on se ainoa keino jolla siitä voi "parantua"...
Ainakin yrität päästä tuosta olotilasta pois, ja sekin on jo iso askel,-onnea yritykseen!
Oireet ja ajatukset saattavat tulla vasta aikuisena. Voi olla, että joku elämäntilanne esim. omien lasten syntymä ja kasvu saa vasta ajattelemaan omaa lapsuutta tarkemmin. Näin kävi minullekin.
Kerro koulussa, kotona tai jollekin.. mielellään ammattilaiselle, joskus voi olla ettei lähiomainen osaa auttaa oikealla tavalla. JOs sinulla on monta, jolle voit kertoa, se on hyvä, mutta yksikin riittää, kunhan on joku joka oikeasti kuuntelee ja osaa tukea sinua. Älä pelkää etsiä sellaista ihmistä. Etsi kunnes löydät.
Olet nuori, tuo asia on käsiteltävä vaikka keskustelemalla, niin pääset siitä sitten sillä tavalla yli, ettei se enää häiritse suhtautumistasi toisiin ihmisiin ja läheisyyteen.
Muista, ikinä ei mikään ole sinu vika ollut! Se aikuinen oli vastuussa kaikesta, ja on tärkeää että kerrot asiasta!
Mitä äkimmin kerrot, sen helpompi itsellesi! Älä syytä tai inhoa itseäsi, olet rakastettava ihminen ja arvokas ihminen. Nuo ajatukset purat nyt puhumalla pois, niin ei paina enää ja olosi helpottuu, usko pois!!
ps. samantapaista itsekin lapsena kokenut
Hanki joku tauti ja rupee levittään sitä kaikkiin miehiin ja poikiin
Terve. Luulen että murrosikä on aika raju kaikille, kun se tulee kuiteski ku salama kirkkaalta taivaalta. Ei se kenellekään ole helppoa. Etenkin viellä jos on itsetuntoa syyllistäviä asioita historiassa. Mut pahoinpideltiin 0.5vuotiaana, hylättiin lastenkotiin ja vielä 4.5veenä isukki hakkas remmillä nii jotta raikaa. Sitten kehtaavat viellä ihmetellä kun olen neurootikko. En millään pysty olemaan enää normaali. Vuodet tuo lisää tuota, etenkin tuntemattomien pelkoa. Mutta ajan kanssa ja keskittymällä , lienee mahdollista 'valmentaa' itseään elämään normaalisti. Pitää vaan olla aimo annos rohkeutta ja olla itsensä suhteen varpaillaan. Omata kykyä nähdä selkeästi mistä pelko johtuu. Hyväksi käytetty tai hakattu, veikkaan että psyykkiset jäljet kulkee mukana lopun elämää. Onneksi tämä elämä ei ole 100%ia seksiä... kamalaa jos olisi. Ja aika parantaa haavat. Vältä aihetta jos se nimenomaan aiheuttaa ahdistusta.
Hei, ota iisisti.
Jos joku mulkvisti on sinua ahdistellut, niin muista se, että 95% miehistä on kunnollisia ja haluavat ennen kaikkea naisen nauttivan kosketuksestaan.
Älä syytä muita siitä, että yksi on mätä omena. Mies, joka koskee naiseen tämän tahdon vastaisesti on alhaisin otus maan päällä. Mutta hyvä mies voi tehdä sinut onnelliseksi. Ja suutin osa miehistä on kunnollisia. Kas, nainen on aina potentiaalinen äiti, ja meillä kaikilla on ollut sellainen.
Oikea mies kohtelee naista kauniisti. Vain mulkkurunkkariraukkapikkusinttikikkelinen ahdistelee.
Älä ruoki mieltäsi negatiivisella. Kun kohtaat oikean, anna mennä täysillä!
Vaikee oikee puhuu kellekkää. En uskalla -pitäishän se varmaa...
Se on vaa hirvee kynnys...
Ei mul oo oikee enää mitää menetettäväää. Musta tuntuu, että
ainoa kusipää täs maailmas olen minä. Ei se hyväksikäyttäjä tai muutkaa ihmiset. Mä vaa pelkään ihmisiä, sukupuoli ei liity tähän mitenkää. Molempia.
Jos olisin ollu eri paikassa, mitään ei olis tapahtunu..
Ois ollu parempi nukkua mökin yläkerrassa, ei alakerrassa :S
tervehdys sinulle outolintu -94. Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan seksualista hyväksikäyttöä. Olen itse tavannut työni kautta lapsena seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ihmisiä, ja siltä pohjalta kaikki kuvaamasi tunteet ja reagointitavat kuulostavat täysin normaalilta reaktiolta nuorena koettuuun seksuaaliseen väkivaltaan ja hyväksikäyttöön. Kuten sinulle yllä jo todettiin, on seksuaalinen hyväksikäyttö AINA aikuisen taholta väärin toimittu, oli tilanne mikä tahansa. Tyypillistä on, että traumaattiset muistot ja tunnereaktiot tulevat jälkiviiveellä ja heijastuvat nimenomaan vaikeutena solmia ihmissuhteita tai olla läheisessä kontaktissa toisiin ihmisiin tai muina seksuualisina vaikeuksina. Erittäin usein olen havainnut seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttavan uhrille voimakasta itseinhoa, ja pohdintaa onko jotenkin itse sallinut sen. On nurinkurista mutta usein on on niin, että seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneet nuoret syyllistävät henkisesti itsensä, usein tiedostamattaankin. Tämän aiheuttama häpeä on usein suuri ja aiheuttaa sen,että on vaikeaa ottaa asia puheeksi kenenkään kanssa. Kuitenkin kylmä tosiasia on,ettei mieleltään terve aikuinen kykene tekemään seksuaalista väkivaltaa missään muodossa lapselle. Sinä et ole tehnyt mitään väärää vaan sinua on kohdeltu tämän aikuisen taholta väärin ja erittäin vastuuttomasti. Sinä olet vielä nuori ja sinulla on koko elämä edessä, huolimatta siitä, että sinua on seksuaalisesti hyväksikäytetty. Olet kantanut valtavaa taakkaa sisälläsi, niin suurta ja vääryyteen pohjautuvaa, ettei kenenkään ihmisen kuulu sellaista yksin kantaa. Olen työni kautta myös nähnyt, että tilanteesta voi toipua, mutta se edellyyttää,että haet apua. Jos sinusta tuntuu vaikealta kääntyä vanhempiesi puoleen, hae apua kouluterveydenhoitajalta tai kuraattorilta mikäli olet koulussa. Tai terveyskeskuksesi lääkäriltä. He auttavat sinua saamaan tarvitsemasi keskusteluavun vireille. Tuntuu kuin olisit nyt kääntänyt kaiken sen vihan itseesi mikä kuuluisi kohdistua hyväksikäyttäjään ja niin ei kuulu olla. Sinun on paha olla ja kaikki ne tunteet ovat oikeutettuja. Mutta usko pois, avun hakeminen on parasta mitä voit itsellesi ja loppuelämällesi suoda. Olet llian pitkään sinnitellyt omin voimin ja kuten itsekkin totesit, se on liian vaikeaa. On normaalia hakea apua ja saada sitä. Toivon sydämmestäni,että rohkaistut sen kynnyksen yli ja saat mahdollisuuden toipua tästä traumaattisesta kokemuksesta. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia avunhakemiseen.
Avun hakeminen kuulostais hienolta.. :(
Mä vaa pelkään sitä häpeäntunnetta liikaaa.
En ole nähnyt sitä miestä enää, mutta mua pelottaa että
näen sen taas. Mulla tulee tietynlaisia kamalia fiiliksiä tätä miestä muistuttavista miehistä, mikä on tosi kauheeta.
Mua pelotttaa, et se sama mies tekee muille samanlailla ja että
ne joutuu kärsimää .
Aijon yrittää päästä pahimman kynnyksen yli ja vihjaista
sille ainoalle hyvälle ystävälle. Ehkä kaikki menis sitte paremmin.?
Oon syvästi pahoillani sun puolesta ja toivon sulle kaikkea hyvää. Senpä takia kerron sulle jotain itsestäni.
Mulla on ollut kamala lapsuus ja pystyn sun tarinaan samastumaan.
Mä olin kuitenkin ns normi nuori, seukkasin, olin lukiossa sosiaalinen ja koulu kulki hyvin. Vasta kun siiryin opiskelemaan -hoitoalaa- satojen kilometrien päästä kotoa poikaystäväni kanssa elämäni muuttui niin vaikeaksi, että pahimpana aikana piti jaksamista pinnistää aina tunti tunnilta ja minuuti minuutilta. Painajaisia, raivokohtauksia, syyllisyyttä, häpeää... eli voi ne oireet tulla vaik 10 vuotta myöhemmin... Ja mä olisin ihan tosi tosi onnellinen jos ne olis tullu aiemmin. tuntuu, että oon hukannu itseltäni monta vuotta.
Hain apua. Kirjoitin kirjeen äidilleni, jonka kanssa kuitenkin menin kaupunkini kriisikeskukseen: ensimmäisellä kerralla en puhunut mitään, annoin vain kirjeeni luettavaksi ja itkin.
En ollut koskaan ollut niin rehellinen jonkun ihmisen edessä, se oli pelottavaa, mutta ennen kaikkea helpottavaa.
Sen jälkeen alkoi tapahtumien ketju, jonka ansiosta olen taas löytänyt elämääni suuntaa. Voin paremmin. En voi muuttaa lapsuuttani. Enkä varmasti koskaan voi enkä halua ymmärtää, miksi asiat ovat niin kuin ovat.
Tuska tulee olemaan aina osa elämääni. Olen kuitenkin löytänyt myös palan onnea.
Toivon ihan tosi kovasti, että haet apua mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Jossain vaiheessa sun tulee kuitenkin käsitellä tää asia. Voin sanoo, että nyt on kyse niin isosta asiasta, että sitä ei vaan voi haudata. Ja uskon, että mitä pidemmäs ja myöhäsemmäks sä mietit, sitä pahmmaksi sun asiat ehtii mennä. Tuut vaan entistä pelokkaammaks ja ahdistuneemmaks, jos et hae apua.
Ja mun tapauksessa terkkari ja lääkäri ei oikeastaa hirveesti kyselly mitään, ku pistivät vaan asiat ettee päi. Ottivat asiat hoitaakseen. Asiallisesti ja huolehtivasti. Kuten sanoin, nää on niin vaikeita ja isoja asioita, että nää tulee hoitaa.
kerrothan sitten, ootko hakenu apua...
Tervehdys!
Minuakin on hyväksikäytetty, kun olin vasta 4-5-vuotias. Tapahtuneen jälkeen, en muista, että olisin muistanut koko asiaa. Elin kait normaalisti, joskin näin jälkikäteen mietittynä jutuissani ja leikeissäni oli paljon seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Oikeastaan enemmän kuin 6-11-vuotiaan kuuluisi asiasta tietää.
Joskus teini-iässä, kun pojat alkoivat kiinnostaa. Pelkäsin heidän kosketustaan, en uskaltanut jutella oikein heille jne. Sitten mieleni sopukoista pamahti esille niin tarkka pätkä tapahtumasta, että oikein ihmettelin, miten olin saattanut sen unohtaa.
Muistan missä olin, keitä siinä oli, kuka käpälöi minua, kenen vieressä olin, millä puolella sänkyä, mitä ajattelin, en uskaltanut liikkua, olin vain. Lopulta kuitenkin uskalsin nousta ylös istualleen ja sanoin haluavani kotiin, äidin ja isän luo... Mies nauroi vain, että ei siellä kotona kuule nyt ketään ole! Et sinä sinne pääse...
Sairasta! En ole juuri kenellekään koskaan puhunut asiasta. Isälleni kerroin jokunen vuosi sitten, mutta ei hänkään kovin kummoisesti reagoinut. Tuntui tavallaan, että isä olisi jollakin tavalla osannut kuvitella siitä ihmisestä sellaista. Ja hänkin varmaan ajattelee, että olen keksinyt koko jutun. Minähän sairastan masennusta, joten olen herkkä, joka tarkoittaa monen mielestä sitä, että ylireagoin asioihin.
Hae apua mahdollisimman pian! Kirjoita vaikka kokemuksesi pääpiirteittäin lapulle ja anna se esim. terveydenhoitajalle tai jollekin muulle aikuiselle, johon voit luottaa.
Äläkä syytä itseäsi siitä! Sinussa ei ole mitään vikaa, vaan siinä sairaassa miehessä, joka teki sinulle pahaa. Hänen kuuluisi saada rangaistus, ei sinun syyllistämällä ja häpeämällä itseäsi. Sinä olet ainutlaatuinen ihminen ja sinun yksityisyyttäsi on loukattu pahemman kerran.
Jaksamista sinulle!
hei!
voimahalaus sinulle että uskalautuisit ylittämään puhumattomuuden kynnyksen.Oletkin saanut jo hyviä neuvoja.Suosittelen ihan asiantuntijaa hän on alansa ammattilainen ja kouluttautunut auttamaan ja olemaan juuri sinua varten.Älä anna pelkojen estää sinua ja pilata loppuelämääsi.Mieti vaakakupissa koko tuleva elämä.Tuo paska ihminen on jo satuttanut sinua älä vaan anna hänen viedä koko elämääsi,käy rohkeinmielin ongelman kimppuun peloista huolimatta, uskon lujasti että pystyt siihen.HAETHAN APUA!
kiitti kannustamisesta hakemaan apua.
Kerroin asiasta sille hyvälle ystävälle. Kaveri oli järkyttynyt, mutt kiitos kaverin. Kävin juttelemassa terveydenhoitajan kanssa tästä tilanteesta.
Terveydenhoitaja laitto lähetteen juttelemaan jnkn psykologin tai vastaavan kanssa.
Pelottaa, mut tuntuu helpottavalta ku on vihdoin avautunut tästä tilanteesta!
En tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Saa nähdä.
Niin olet nyt 16v. ja hyväksikäyttö vai oliko se raiskaus tai raiskauksen yritys tapahtui silloin kun oli 13v.? Niinkö?
Lakisääteisesti terveydenhoitajan olisi pitänyt tehdä ilmoitus hyväksikäytöstä poliisille ja teon tekijä olisi sitäkautta etsitty ja saanut ansaitsemansa rangaistuksen.
Jokatapauksessa syy ei ole sinun, vaan aikuisen. Aikuinen on pilannut nuoruutesi ja siihen hänellä ei ole oikeutta.
Voit myös itse tehdä ilmoituksen netinvälityksellä nettipoliisille. Luultavasti se olisi kaikkein helpoin tapa. Poliisin sivut löytyvät helposti googlaten.
Voi hyvin, lepää ja voimistu!
Toivottavasti tyyppi jää kiinni. Uhrina eli toisena lähimpänä silminnäkijänä sinulla on toiseksi paras asema edesauttaa oikeuden toteutumista.
Ei muuta kuin tsemppiä sulle. Luota itseesi - iso osa tapahtuman tuottamista negatiivisista tunteista ja niiden käsittely on lopulta vain hyödyksi sinulle. Se mikä ei tapa, vahvistaa.
Minun näkökulmastani ei tuo sinun kannaltasi kovin paha juttu enää ole, jos vain olet fyysisesti kunnossa.
Sen häiskän rikos oli fyysisen koskemattomuutesi loukkaus, ja siitä pitäisi rangaista asianmukaisesti, mutta jos sinä olet kunnossa, niin älä anna menneen tapahtuman pilata elämääsi, vaikka itsesi raunioittamalla tuottaisitkin työllisyyttä terveydenhuollon alalle ja pääsisitkin käsiksi varhaiseläkkeeseen tms. Toki systeemiä kannattaa tässä käyttää hyväksi siinä määrin kuin osaat, mutta älä mene ammattimaisen säälin ansaan.
Ymmärrän sinua tyttö rakas, sillä minut raiskattiin kun olin 16 vuotias.
Nyt tämä raiskaaja on vielä kansanedustajaehdokas Lapissa.
Olen saanut ikäni kärsiä asiasta ja nyt olen jo aikuinen nainen
AP: tee ihmeessä rikosilmoitus tapauksesta! Olet vielä nuori, niin sano äidillesi ja isällesi että haluat ehdottomasti että tämä rikos ilmoitetaan poliisille. Voi olla että joku päivä tunnistat sen tekijän, ja hän jää kiinni.. Jos et vie poliisille asiaa, se voi alkaa aikuisena kaduttaa ja vaivata enemmän.
Sinun olisi silloin lapsena heti kannattanut kertoa vanhemmillesi siitä, mutta ei ole vielä liian myöhäistä. kUn on noin iso "salaisuus" tietysti se alkaa ahdistaa.
Pirjo maarit: ilmoita tästä jutusta eteenpäin!
mitäpä siitä rikosilmotuksesta enää hyötyy ;C
Mulla on vaa jotai ulkonäköö liittyviä muistikuvia tästä miehestä.
;/ Toisaalta. Saattaahan se liikkua paikkakunnalla, jossa tää tapahtu yms.
Ja oisha se hyvä, ettei se aiheuta tätä helvettiä muille..
Tuosta tapauksesta pitäisi tehdä rikosilmoitus, rakas lapsi.
Joku muukin nuori saattaa joutua kärsiä tuon likaisen äijän teoista.
Älä edes epäröi. Se saattaa olla vaikeaa, mutta kun pääsee kynnyksen yli, niin
kaikki kääntyy parempaa suuntaa.
Kannattaa avautua edes tapauksesta jollekkin läheiselle.
Siitä se paraneminen lähtee.
Älä anna tuollaiselle likaiselle miehelle mahdollisuutta tehdä
tuota hirmutekoa muillekkin nuorille.
Kerro edes vanhemmillesi.
Hae apua !
Minulle on tapahtunut sama juttu minut käytettiin hyväksikäytteettiin noin 9 vuotiaana ja olen nyt 17v ja muistin kuukausi sitten.muistamisen laukaisi kaveri joka tuli lian lähelle olen ahdistunut,masentunut ja mietin itsetuhoisia ajatuksia.EN voi kosketa naisia tai miehiä.Minun mielestäni sinä olet onnekas koska sinut hyväksikäytti mies minut taas nainen.pelkään että minusta tulee hybäksikäyttäjä tai seksuaalisuteni vaihtuu elämäni on helvettii ja en voi kertoa kavereilleni koska se asia on nolo