tämä ole mahdollista. Ei pitänytkään olla, vaan, - kaikki ei aina mene niin kuin olettaa. Minä "kuvittelin" ensin että olen jotenkin hetkellisesti "vinksahtanut" kun aloin pitää sinusta omastakin mielestä liikaa. Kuitenkin, nyt emme ole tavanneet ollenkaan ja en saa sinua mielestäni vaikka olen yrittänyt!
Kummallista! Eihän tämmöinen ole mahdollista, niin ajattelin. Nyt - nöyränä, tiedän etten voi hallita tunteitani......
Minä en voi kuin todeta että ihan kaikesta huolimatta, olen todennäköisesti rakastunut Sinuun. Anteeksi. En tarkoittanut. Silti ikävä sinua. Ihan joka päivä!
Ja mikä tässä on vielä omituista; Et edes tiedä miten sinua ajattelen.....
Kummallista! Eihän tämmöinen ole mahdollista, niin ajattelin. Nyt - nöyränä, tiedän etten voi hallita tunteitani......
Minä en voi kuin todeta että ihan kaikesta huolimatta, olen todennäköisesti rakastunut Sinuun. Anteeksi. En tarkoittanut. Silti ikävä sinua. Ihan joka päivä!
Ja mikä tässä on vielä omituista; Et edes tiedä miten sinua ajattelen.....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitäs jos kertoisit hänelle sen ihan suoraan.
Ei aina voi tai saa kertoa, on tilanteita ja tilanteta
ja on suhteita ja suhteita
mielestäni nuo "neuvot" ovat ns.automaatio neuvoja
eli yhtätyhjän kanssa ku ei tunne ihmistä
Ei rakkautta tarvitse pyytää anteeksi,sitä kun ei voi määräillä keneen rakastuu.Toivon vaan että toivottavasti on se toinen elämä jossa voi tunnustaa rakkautensa kohteelle,mutta eihän sitä sinne asti voi odotella.Pakko olisi tehdä jotain tai kuolee pystyyn tämän tunteen kanssa.Sanonta poissa silmistä ei pidä paikkaansa,vaan jostain se kaipuu aina tulee.
että voisi valita sen ihmisen johon rakastuu, mutta eihän se mene niin...
Ehkäpä jokaisella kohtaamisella ja erollakin on tarkoituksensa. On mentävä kauemmaksi jotta näkisi lähelle.
Rakastaminen on annettu lahja, joka parhaassa tapauksessa säilyy koko elämän. Yhdelle sen arvo aukeaa heti ja toinen sen ymmärtää vasta aikojen kuluttua. Ei sellaista tarvitse pyytää anteeksi.
http://www.youtube.com/watch?v=dTy6UMC2TEU&feature=related
Niin tuttua tuo, ettei toista voi lakata ajattelemasta ja ikävöimästä, vaikkei olisi nähnytkään pitkään aikaan. Lopulta sitä näkemistä alkaa jo pelätä, kun ei tiedä miten olla sen ihastuksensa seurassa. Ennen kommunikointi oli meilläkin jotenkin "luontevaa", mutta kun minulle tuli näitä lämpimämpiä tunteita, menin hiljaisemmaksi. Ajattelin paljon tarkemmin sanomisiani ja sitä jaksaako hän minua kuunnella...
Olotilani muistuttaa aloittjan tunnelmia. Heti en ymmärtänyt koko tilannetta eli en pitänyt sitä edes "järkevälle" ihmiselle mahdollisena. Jopa nolotti koko tunne.
Eroonkin yritin päästä, mutta en onnistunut - ja hyväksyin vähitellen.
Huomasin, että koko elämä muuttui siinä samalla. Aloin nähdä myös muut ihmiset rakastettavina, vaikka olisivat olleet erilaisia. Kai olin saanut osakseni jotain sellaista, mitä en ollut ennen elämässäni kokenut. Lämpöä jonka vain toinen ihminen voi suoda. Olen kiitollinen kohtaamisesta !
http://www.youtube.com/watch?v=bAsA00-5KoI&feature=BF&playnext=1&list=QL&index=2
Upea kappale,sopii täydellisesti juuri tähän hetkeen.
Oltiin 16 v. Kun sä soitit mulle tuon kappaleen mun mummon vanhalla
akustisella. Ihailin kuinka hienot soundit siitä vanhasta romusta lähti.
Annoit mulle lahjaksi hienon plektran ja toisen vihreän sellaisen unohdit
mun luokse. Mulla on ne molemmat vieläkin tallessa.
Ei tullut silloin enään tilaisuutta palauttaa sitä toista...
Tiedä vaikka vielä joku päivä ottaisin suhun yhteyttä ja toisin sun puoliksi
muumioituneen plekun takaisin. :)
Ei sinun tarvitse anteeksi pyytää. Sitä se rakkaus on.
Pahinta minkä ihminen voi tehdä, on kääntää ne "vinksahtaneet" tunteet johonkin toiseen ihmiseen. Se on vain itselleen valehtelua. Ennemmin tai myöhemmin kulissi romahtaa.
Olen sinun aina.