Mulla aloitetaan huomenna tai torstaina Cipralex paniikkikohtauksiin ja masennukseen. En ole muutamaan viikkoon uskaltautunut pois kotoa paitsi lääkäriin. Kuinka pian te muut, jotka olette jossain vaiheessa "jämähtäneet" kotiin, olette uskaltautuneet taas ihmisten ilmoille lääkityksen aloitettua?
Koska ihmisten ilmoille?
koti on turva
383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Ensiksikin haluan sanoa, että paniikkihäiriöstä voi parantua ja parantuu, jos haluaa. Paniikkihäiriösi on oire, joka johtuu masennuksestasi. Saitko muuta apua? Olisi hyvä, että pääsisit psykologille, jos olet valmis käsittelemään sairautesi syitä.
Sitä, miten kauan kotona olemisesi kestää, en osaa sanoa. Kehottaisin ennemminkin ottamaan pieniä tavoitteita päivään jaksamisen mukaan. Pienien tavoitteiden onnistumisesta saat rohkeutta kohdata niitä isompia asioista.
Itse olin kotini vanki hyvin pitkään (1,5 v.) ja jos kävin jossakin, joka oli pakollista hoitaa, oli se hyvän suunnittelun tulos. ts. viikkoon vain sen verran menoja kun jaksoin ja menot aina aamupäivällä, jolloin olin virkeimmilläni. Iltapäivästä olin jo niin väsynyt, että lähikaupassakin sain paniikkikohtauksia.
Nyt olen siis terveenä ollut jo vuosia ja nautin elämästä enemmän kuin koskaan!
Oikein paljon voimia ja rohkeutta itsesi hoitamiseen :)
Kiitoksia kannustavasta viestistä. =) Ehdottomasti haluan tulla kuntoon. Olen 2 pienen lapsen äiti ja rakkauteni heitä kohtaan on maailman suurinta. Tämän takia myös syyllisyys omasta kunnosta on valtava. Kun nyt vaan oloni kohentuisi, muuta en toivo. Lääkkeiden lisäksi mulla on terapia säännöllisesti mielenterveystoimistossa. Huomenna aloitan lääkityksen ja rauhottavia on tukena ahdistukseen. Toivotaan paranemista pian! =)
Mahtavaa, kun sinulla on tuo terapia tukena. Ilman sitä, ei ole oikeastaan mitään mahdollisuutta tulla kuntoon. Toivottavasti saat hyvän terapeutin!! :)
Ainut mitä itse, en tajunnut heti sairastaessani oli, että lapsille voi ja kannattaa selittää "lapsen kielellä", että heillä ei ole mitään hätää ja heitä rakastetaan samalla tavalla (ellei enemmän), vaikka äiti ei aina jaksa.
Mulla vanhempi lapsi kärsii hiukan siitä, että en osannut selittää asioita ja on nyt vähän varauksellinen. Olen toki asian tajuttuani keskustellut lasteni kanssa asiasta ja "vastuun kantaminen" on heiltä sittemmin pyritty ottamaan pois keskusteluilla.
Tiedän, että käyt todella rankkaa vaihetta nyt, mutta olet mielestäni äärettömän rohkea ja kunnioitettava sekä vastuuntuntoinen äiti!
Jos haluat joskus keskustella ([email protected])