Oletko sinä elämäni rakkaus?
Rakastatko minua?
Onko sinun ikävä minua niinkuin minun sinua?
Miksi pitää kärsiä?
Minkä vuoksi on oltava niin moraalinen tai ajateltava toisia jos me rakastamme toisiamme, rakastammeko?
Miksi rakkauden kohtaamiseen on valmistautuu alitajuisesti?
Minä rakastan sinua ,mutta onko tämä totta, voinko luottaa itseeni vai petänkö itseäni tahdon- tai halunvoimalla?
Miksi minä rakastan juuri sinua?
Pystyykö puhdas rakkaus voittamaan maailman muut vaatimukset?
Oletko valmis rakkauten? Olenko minä siihen valmis?
Rakkaus on rehellisyyttä mutta miksi niin monet valehtelevat?
Miksi minä rakastuin juuri silloin kun olin jo heittänyt kaikki toiveet siitä ja olin ihan tyytyväinen elämääni, tai niin minä luulin silloin?
Miksi rakkaus aiheuttaa sisäisen katastrofin ja muuttaa ihmistä?
Miksi............
Rakastatko minua?
Onko sinun ikävä minua niinkuin minun sinua?
Miksi pitää kärsiä?
Minkä vuoksi on oltava niin moraalinen tai ajateltava toisia jos me rakastamme toisiamme, rakastammeko?
Miksi rakkauden kohtaamiseen on valmistautuu alitajuisesti?
Minä rakastan sinua ,mutta onko tämä totta, voinko luottaa itseeni vai petänkö itseäni tahdon- tai halunvoimalla?
Miksi minä rakastan juuri sinua?
Pystyykö puhdas rakkaus voittamaan maailman muut vaatimukset?
Oletko valmis rakkauten? Olenko minä siihen valmis?
Rakkaus on rehellisyyttä mutta miksi niin monet valehtelevat?
Miksi minä rakastuin juuri silloin kun olin jo heittänyt kaikki toiveet siitä ja olin ihan tyytyväinen elämääni, tai niin minä luulin silloin?
Miksi rakkaus aiheuttaa sisäisen katastrofin ja muuttaa ihmistä?
Miksi............
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miksi noin paljon kyssäreitä ?
Rakkaus on lahja, nauti siitä.
Hyviä kysymyksiä.
Eikä niihin ole vastausta - muuta kuin "me".
miettinyt ja noita kysymyksiä yli kaksi vuotta.
Ehkä se ettei niihin ole vastauksia on juuri sitä kuuluisaa "aikuisuutta" :)
Ei ole yksiselitteistä yksinkertaista vastausta joka ei loukkaisi tai satuttaisi jotain osapuolta, mutta jos jätämme elämättä niin onko se vielä kauheampi asia?
Pari vuotta minäkin olen näitä mietiskellyt ja samoilla linjoilla ajatuksiesi kanssa käyskentelen joskus tiedän vastauksen josku en ;)
Rakkaus on raastava silloin kun se on ihan siinä, muttei siihen silti yllä syystä tai toisesta.
Moraali on hyvästä. Mutta joskus sitä on punnitava ollakseen onnellinen. Ja suuri rakkaus jaksaa myös odottaa hetken, jotta asioita saadaan selviteltyä. Suin päin ei mitään arvokasta kannata lähteä rikkomaan, mutta joskus muuta vaihtoehtoa ei ole. On myös väärin jäädä, jos sydän ei pysty jäämään.
Uskon, että vastaukset löytyy elämällä. Uskaltamalla.
luulin et kyselyikä jo helpotti
olet rakastunut............ ? :)
Jos oman sydämen kuunteleminen rikkoo monta pientä sydäntä, on valtavan itsekästä noudattaa sydämensä ääntä. Vaatii paljon enemmän rohkeutta ja rakkautta elää niin, että luopuu omasta tarpeestaan toisten hyväksi. Kahden aikuisen välinen rakkaus on harhaa. Vain lapsen rakkauden edessä kannattaa nöyrtyä...
Miksi toisten onnen pitäisi aina asettaa oman onnensa edelle?
Ei ole suurempaa kuin kahden aikuisen välinen rakkaus. Itse et ilmeisesti ole sitä kokenut, jos se mielestäsi on harhaa.
Ei rakkaus lapseen lopu, vaikka sydäntään kuuntelee, päinvastoin.
"Jos rakastat - elät. Jos et rakasta - näivetyt" :)
Toisten onni on tärkeämpää. Tiedän, etten voi olla onnellinen, jos asetan itseni etusijalle. Mutta en väittele asiasta. Olet varmasti oikeassa. Emme selvästikään ymmärrä toisiamme. Iloista päivänjatkoa sinulle.
Jokainen ihminen ja elämäntilanne on erilainen. Kukaan toinen ei ulkopuolelta voi tietää mikä kokonaistilanne pohjimmiltaan on. Jollekin rakkaus harhaa. Mutta useimmille se on totta, totista ja joskus suurinta, joskus raastavinta.
Jos pystyy elämään onnellisesti ja tyytyväisenä ilman rakkautta ilman katkeruutta ja parisuhde toimii rakkaudettomuudesta huolimatta hyvin kumppanuutena ja ystävyytenä, voi joskus olla paras ratkaisu "ajatella lapsia". Joskus rakkaudettomuus on välivaihe, joka ylitetään yhteisellä tahdolla.
Mutta myös aika usein rakkaudettomuus saa aikaan riitoja, jaksamattomuutta, välipitämättömyyttä,pettämistä ja haaveilua muista (henkistä poissa-oloa). Yhteiseen tekemiseen ja olemiseen ei ole haluja. Ja seuraus ei ole lapsen etu, perhe on vain paperilla ja lapset huomaa vanhempien keskinäisen kylmyyden. Ja moni meistä vanhemmista ei niissä oloissa jaksa olla sellainen vanhempi mitä lapset ansaitsisivat. Lapsen on helpoin olla onnellinen kun vanhemmatkin sitä ovat.
Joskus takana on alkoholismia, fyysistä tai henkistä väkivaltaa, vakavia mielenterveyshäiriöitä. Ja monesti näissä tilanteissa sekä lasten että puolison paras on ero.
Aina on paras ratkaisu yrittää löytää se keskinäinen rakkaus uudestaan. Useimmiten sitä kuitenkin on joskus ollut. Joskus käy niin, että se pitkäjänteisestä yrittämisestä huolimatta onnistu. Voi vaikka olla, että vain toinen osapuoli on valmis muuttamaan mitään. Tottakai lasten etu pitää laittaa edelle, mutta jos oman itsensä täysin unohtaa ei se ole koskaan lasten etu pitkällä aikavälillä.
Taisin loukata ajattelemattomuuttani sinua. Minun tapani nähdä asioita on vaan erilainen - merkityksellisinä koen monen mielestä epäolennaisuuksia. En jaksa aloittaa enää alusta uudessa suhteessa, niin monta epävarmuustekijää vaikuttaa jo tällä hetkellä olemiseeni. Etsin siis alati hetkistä onnea kompensoimaan sietämättömiä tilanteita. Näin minä - sinulle toivon todellista rakkautta - taidoillasi olet sen varmaan jo löytänytkin.
sinuttele täällä kaikkia. Ota jo vihdoin järki käteen.Alkaa meneen naurettavuuksiin sun touhut.
Onko täällä jollakin sinuttelu allergia kun joka paikassa siitä sa lukea?
kuule "Älä herran tähden" älä sinä välitä toisten sinutteluista ;)
ja älä lausu.......
Sulle "moondiver". Toki ihmisillä on oikeus tehdä elämästään sellaista kuin haluavat ja kukin tyylillään. Saanen kuitenkin kommentoida, että toivottavasti löydät hetkisen onnen vaikka luonnon kauneudesta etkä toisten ihmisten kustannuksella tunteilla leikkimällä. Toivottavasti elämäsi on oikeasti kurjaa. Jokaisella on mahdollisuus tehdä elämästään sellainen, jossa voi hyvällä omallatunnolla elää.
Minä elän oikein mielelläni omalla tavallani. Leikin kaikkien kustannuksella niin paljon kuin minua huvittaa. Se on minun tapani olla ja vaikuttaa. Tunnen itseni tärkeäksi rikkoessani ihmiste välisiä suhteita. Kaikkea hyvää sinullekin. Meitähän nimittäin riittää näillä sivuilla - pelleilijöitä ja turhaanvalittajia. Kiva katsella kun joltain särkyy sydän. Hyvää elämää sinulle täällä, minä jatkan omaani enää vain irl.
Sinä OLET elämäni rakkaus.
Olet juuri se, jota en ole koskaan unohtanut, enkä unohda.
Olet aina ollut, ja tulet aina olemaan sydämessäni. Niinäkin vuosina, kun emme olleet tietoisesti tekemisissä, ajattelin sinua päivittäin.
Ajattelitko sinä koskaan minua?
Tunnetko oikeasti, kun ajattelen sinua?
Tavatessamme, luetko ajatukseni katseestani? Siltä minusta tuntuu...
Miksi kuluneet vuodet, eivät ole haalistaneet tätä tunnetta?
Miksi juuri sinä olet mielessäni? Miksi ei joku jälkeesi ollut?
Tiedän, että välillämme on tunteita.
Samanlaisia ajatuksia, elämänasennetta ja huumoria. Halua olla lähellä ja koskettaa.
Vai onko tämä sinulle vain peliä? Haet jännitystä elämääsi? Käytät hyväksesi rakkauttani, tiedät, että minä hölmö suostun mihin tahansa?
Rikotko minut jälleen tällä pelillämme? Rikonko itseni?
Tiedän että haluan sinua. Haluan niin, että se sattuu. Taidat haluta minua myös?
Toisinaan tarve koskettaa sinua, tuntuu lähes kivulta. Tuskalliselta.
Miksi juuri nyt? Niinpä... Miksi nyt, kun molemmat olemme kasvaneet niistä vuosista. Saaneet elämämme järjestykseen. Tasapainossa. Vai olemmeko sittenkään?
Miksi pitää olla moraalinen? Miksi ei? Moraali on hyvä asia. Sinun kohdallasi tosin, en tunne minkäänlaista moraalia. Olen valmis kanssasi mihin tahansa, koska tahansa. Kunhan vaan KUKAAN muu kuin me kaksi, ei saa sitä tietää. Koskaan.
Miksi elämä on mennyt näin, että moraalia tarvitsee miettiä? Mikä tarkoitus tällä kaikella on?
Miksi ei voi olla olemassa maailmaa, jossa olisi vain me kaksi? Edes hetken... Olenko ahne? Itsekäs? halutessani sinut? Vaikka minulla on jo kaikkea...
Miksi rakkaus on näin hirmuisen vaikeaa?
Miksi ei voi vain antaa mennä...
Rakkaus on, että haluaa rakastetun olevan onnellinen? HALUAN sinun olevan onnellinen. Siksi suljen rakkauteni sydämeeni. Yritän kahlehtia ja lukita sen sinne.
Jotta sinä saisit elää onnellista elämääsi.
Jotta minä saisin elää omaani.
Jotta emme rikkoisi mitään.
Paitsi ehkä itsemme...
Voisin allekirjoittaa tämän kirjoituksen... Tuntuu siltä kuin universumi ei antaisi unohtaa, vaan sitä rakastuu toiseen yhä uudestaan ja uudestaan.
http://www.youtube.com/watch?v=k2kxlZDOHeQ
Sinä sinä sinä ... palsta täynnä typeriä sinuttelijoita eikä kukaan tiedä ketä sinuttelee ... huhhuijaa ...
Jos anonyymi nettikirjoittaja on sun elämäs rakkaus niin pakko sanoo et huonosti menee !!
Sinulle: mitä vikaa on sinuttelussa vaikka tuntemattomia täällä ollaan
Näen asian siten että ei hän "minulle" kirjoittanut vaan kohteelle joka on hänen sydämessään.
Me voimme käyttää "sinä"-muotoa tarkoittamatta sitä täällä kirjoitajille paitsi tässä tapauksessa tarkoitan juuri sinua !!
sinulle samasanat jotka kirjoitin nim. Heh heh
melkein samoin ajattelen paitsi tämä:
"Kunhan vaan KUKAAN muu kuin me kaksi, ei saa sitä tietää."
minä haluan että koko maailma tietäisi "meistä" eli en piiloutuisi vaan päinvastoin.
Ei onneaan voi piilottaa vaikka sitä yrittäisikin ;)
sinuttelehan sinä edelleenkin !! heh heh !!
Etkö ymmärtänyt miksi kukaan muu ei saisi tietää ? Siihen on hyvin selvä syy olemassa.
sori mutta en ?! jos tarkoitettiin oikeaa kohtaamista niin sellaista ei saa salata?!
eikö niin? Se moraali
sinulle : niin teekin, eli mitä sitten?!
Miten niin "edelleenkin"? En ymmärrä?
Jos olet se henkilö joka ampui minut edellisessä elämässä suihkulähteen luona, niin olet juuri se oikea.