VASTATKAA ! onko skitson oireita ?!

NII ja viel sillee et mul on aika paljon fyysisiä oireita (ja varsinki sillo ku oli toi luulosairaus) esim. sydämmen tykytys, huimaus, ihan ku henki ei kulkis, hikoilu, jalkojen pistely, viluväreet ...

Vaikea täältä palstalta on saada sitä oikeaa diagnoosia. Kuullostaa kuitenkin siltä, että sinulla on oireita jotka ahdistavat sinua ja vaikeuttavat elämääsi. Kannattaisi siis mennä juttelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa niin saat oikeaa apua. Ihan ensimmäiseksi ei skitzofrenia ainakaan minulle tule mieleen. Hae apua, se kannattaa:)

Mulla on oirelistallani vähän samantapaista juttua. Ennen rakastin mättöleffoja, psykologisia trillereitä, mitä tahansa jännää kauhun ja verisplatterin yhdistelmää. Mutta muistan jo niin nuorelta iältä kuin koskaan leffoja katsoin, että sain hirveitä pelko- ja paniikki kohtauksia, mitkä aloittivat pimeän pelon, liikkeiden ja hahmojen näkemiset. Kaikki mikä muistutti jotain, kuvittelin hahmoiksi, kasvoiksi, hirviöiksi, näin unia murhaajista, saatanasta, tappamisesta etc. Pidin kaiken sisälläni, ajattelin että tämä on sitä pikkulapsen "pelkään mörköjä sängyn alla"- tavaraa. Olen 21 vuotias ja pelkään ja koen samoja asioita vieläkin.

Uskon että leffat ovat minulle, ja ilmeisesti myös sinulle, sellainen keino, johon syventyessä tunteet pääsevät vapaasti valloilleen, sekä negatiiviset että positiiviset. Minulle sellaisia ovat myös kirjat ja musiikki koska harrastan kyseisiä kolmea juttua paljon. En koskaan lopettanut tätä itseni kiduttamista, toisin kuin itse mainitset, että et pysty katsomaan niitä. Minulla oli kasvatuksen perusteella niin vahva tunne ylpeydestä, että ennemmin kärsin, odottaen että kauhukohtaukset katoavat itsestään kuin ilmaisin todeksi että en ehkä kykene käsittelemään näitä järjellisellä tasolla. Älä pelkää liikaa, ihmisellä on järjettömän hyvä itsehillintä, et todellakaan tule tekemään mitään mitä et halua tehdä. Mutta uskon että tarvitset silti apua.

Minulle leffat jäävät päälle. En voi esimerkiksi aamulla katsoa elokuvia, ne pilaavat koko päivän. Ne ovat minulle kuin unia ja tunnen kaiken saman koomaisessa hirveässä mielentilassani mitä elokuvaa katsoessa. Viimeksi muistan katsoneeni aamulla äitini kanssa elokuvan nimeltä Mothman, ja loppu päivä menikin sitten maalaillessa piruja seinille, ajatuksista parvekkeelta hyppäämisestä jotta kauhu loppuu, ja myöskin asuntoon syntyneen ahdistavan ilmapiirin tuhoamisesta puukottamalla läsnäolijat. Kauhu ei johdu pelkästä leffasta, kirjasta, musiikista tai koetusta, se syntyy jossain mieleni sopukoissa niiden pienellä avustuksella ja haihtuu pikkuhiljaa, usein käsittelemättömänä kestäen puolitoista päivääkin.

Vaatii paljon että näistä voi puhua ääneen. Se kertoo jo niin suuresta pelosta, että sinun todellakin kannattaa puhua ammatti-ihmiselle. Usein asiasta ääneen puhuminen antaa mielikuvan tilan todellisuudesta, sanat tekee siitä todellisen ja pelottavamman, koska nyt muutkin ihmiset näkevät sen, ja omien pelkojen lisäksi pelätään myös muiden reaktioita.

Myös minulla on sydämen tykytystä, huimausta, hengenahdistusta, hikoilua, pistelyä ja puutumista sekä outoja väristyksiä ja hermoissa kulkevia, kuin jänteiden napsahduksia. Pahimmillaan pieniä nykäysmäisiä pakkoliikkeitä jotka saavat minut pelkäämään julkisia paikkoja ja sosiaalisia tilanteita. Minulla nämä oireet tulkittiin paniikkihäiriön piikkiin ja syön siihen masennukseen 40mg citalopramia päivittäin. Ei auta minulla kyseiseen oireeseen, saa olon psykommaksi, kuin mieli olisi kahdessa kerroksessa, joista toinen tietää mitä kaikkea jätän käsittelemättä ja toinen maanisessa tilassaan ei suostu käsittelemään mitään. Toisinaan olo on aktiivinen ja sosiaalinen, toisinaan mitätön, turha, kelluva enkä jaksa tehdä mitään.

Minun on vaikea kommentoida ovatko sinun oireesi skitsofrenian oireita, koska itse en ole koskaan saanut omistani puhuttua ammattiauttajalle, enkä tiedä hänen mielipidettään. Halusin vain ilmaista, että ymmärrän täysin mistä puhut.

Hei!

Kuulostaa vaikealta tilanteelta. Tiedän, että itselleni ei olisi puhjennut skitsofreniaa, jos olisin ajoissa osannut hakea apua. Koska asiat eivät parane itsestään, olosuhteiden muuttumatta, tuen löytymättä, pitää itse vaikuttaa elämänsuuntaansa, tukeutua turvallisiin ihmisiin, puhua luottamuksellisesti hoitajalle, psykologille tai lääkärille, jos ihminen suinkin on ystävällinen ja ymmärtäväinen. Sairauden pelkääminen lisää elämän ahdistavuutta ja saattaa myötävaikuttaa sairauden puhkeamiseen.

Itselläni on skitsofrenia-diagnoosi. Elämä jatkuu, joskin erilaisena kuin terveinä vuosina. Mikä tahansa diagnoosi sitten sinuun lyödäänkään, etsi vertaistukea, äläkä pidä itseäsi terveitä huonompana ihmisenä. Olet arvokas, vaikka sairastaisit mitä, oli se sitten diabetes tai mielisairaus.

Etsi itsellesi osaavaa apua, ystävällistä, ymmärtävää kohtelua. Tämän tekemättä saatat ehkäistä sen, ettei sairaus pahene skitsofreniaksi. Nykyisellään sinulla on mielestäni ahdistuneisuushäiriö, ei skitsofrenia.

Tuo on minulle ihan tuttua, samoja oireita oli minulla joskus parikymppisenä parin vuoden ajan enkä hakenut apua. Johtui ihan vaan stressistä, mietin liikaa asioita jne. Ihan terve olen tällä hetkellä. Eli enpä nyt ihan skitsofreniaksi luokittelisi. Tietysti, jos oireet pahenee, niin kannattaa käydä lääkärissä.

Sanoisin, että paniikkihäiriö. Hyvin samanlaisia oireita. Hakeudu lääkäriin.

Sama fiilis, mulla oli aivan samat oireet. Ei kyllä varmasti ole Skitsofreniaa. Itse pelkäsin juuri samoin vaipuvani psykoosiin, mutta mitään sellaista ei sattunut. Ja kun sain apua paniikkihäiriöön alkoi asiat mennä paljon paremmin.

Ei se ole skitsofreniaa ... KOSKA.. tiedostat koko ajan kokemuksesi ja olet huolestunut niistä, tiedostat että kuvittelet joka lisää ahdistusta.

Saanen antaa neuvon... koita muuttaa elämääsi, yritä edes. Sulla alkaisi olla aika tehdä muutos elämääsi, muuttua ihmisenä. Jätä ne kauhuleffat ja lähde ulos ja yritä miettiä asioita positiivisesti, älä jää tunteidesi valtaan vaan ala harrastamaan vaikka liikuntaa aktiivisesti ja vaihda harrastus ihan muuhun kuin tuollaiseen mielikuvitusta ruokkivaan sanoisinko... paskaan.
Piristä itseäsi.

Ruokit oloasi vain lisää jos jäät paikoillesi joten ei tuo neuvoni ihan tuulesta temmattu ole. Joskus sitä vaan huomaa elävänsä väärin!