Mun masennukseni alkoi silloin, kun jouduin 11-vuotiaana muuttamaan toiselle paikkakunnalle, ja jouduin jättämään suurimman osan kavereistani. Silloin päätin, että en aio hankkia uusia kavereita uudesta koulusta. Tuo lupaus piti, ja en varmaan puhunut kenellekkään viidenllä ja kuudenella luokalla. Silloin mä eristäydyin kaikesta. Kun yläaste alkoi, niin päätin, että aion hankkia kavereita. Kun sitten menin juttelemaan ihmisille, niin ne kai pitiä mua sitten vähän outona, ja mä muutenkin olis vähän semmonen "omaperäinen" persoona. Sen kautta mua alettiin kiusata henkisesti ja fyysisesti. Koulussa ihmiset vältteli ja haukkui mua, ja koulun jälkeen silloin tällöin tietyt porukat, tuli tönimään, lyömään, tekemään lumi pesuja yms. Seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla mua kiusattiin, ja ysillä se sitten jostain syystä väheni. Samana vuonna mä sain sitten tietää, että äiti oli pettänyt kahden miehen kanssa, ja iskä masentu siitä, joi ittensä känniin melkein joka ilta. Sai herätä välillä siihen, että isä löi ja tukisti äitiä kännissä ja huusi "saatanan h**ra" tai "vi**n sika". Pari kertaa piti poliisi kutsua paikalle viemään isä putkaan. Sitten isä ja äiti erosi ja muutti erilleen. Se masensi mua lisää, ja aloin lintsaamaan koulusta aika paljon, ja sitten opiskelut meni ihan persee****n, ja ysin todistus oli aika huono. sain kuitenkin koulutus paikan, mutta lintsasin sieltäkin, ja pidin kaikki tunteet sisällä ja kielsin masennuksen itseltänikin ja yritin olla iloinen, vaikka en todellakaan ollut. Nyt mä olen viimeinkin myöntänyt itselleni, että olen masentunut, ja tajunnut, että jotain pitää tehdä, mutta en kyllä tiedä mitä... Itken melkein joka päivä ja ajattelen jostain syystä riitoja isäni kanssa pääni sisällä. Ne "mielikuvitus riidat" on outoja ja tuntuu oikeilta, ja ne saa itkemään ja huutamaan. Mitä teen?
olen todella masentunut
rth
1223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sulla on ollu paljon rankkoja asioita elämässä. Ite oon 28-vuotias ja masennuksesta kärsinyt enemmän ja vähemmän myös yläasteikäisestä alkaen. Todella kurja toi vanhempiesi tilanne, et oikeastaan voi tehdä sille mitään. Jos isäsi voi edelleen huonosti, voit ehdottaa että hän hakisi keskusteluapua itselleen. Muuta et voi tehdä. Äitisi teki todella pahasti, mutta sillekään et voi mitään etkä oo syypää siihen.
En tiedä oletko siis vielä koulussa, mutta jos olet, niin mene terkkarille ja kerro niin paljon kun pystyt siitä miltä sinusta tuntuu. Sano että tarvitset luotettavan aikuisen kelle puhua. Jos terkka ei laita asiaa eteenpäin, mene vaikka tk:hon lääkärin vastaanotolle, tai yksityiselle psykiatrille. Viimenen maksaa, mutta saat hyvin todennäköisesti heti kunnon apua ja arviointia.
Tiedän että ei paljon lohduta, mutta se on todella paljon että itse myönnät että olet masentunut. Mä myös kielsin oman masennuksen tosi kauan koska
ajattelin että mun täytyy olla vahva ja eihän mulla tollaista nyt voi olla.
Oot fiksumpi kun minä sun ikäisenä ja aina parempi mitä nopeammin masennukseen pääsee kiinni, niin se on helpompi hoitaa.
Noista riidoista pään sisällä, en usko että sun tarvii huolestua niistä .
Mullakin on ollu paljonkin samantyyppisiä kokemuksia varsinkin masentuneena, vaikka oon ollu ihan täydessä järjessä niin sanotusti.
Jokaisella ihmisellä on tiettyä sisäistä puhetta ja tuo kuulostaa ihan normaalilta. Koska sulla on paljon käsittelemättömiä asioita sisällä aiheuttaa, että oot ylikuormittunut ja siksi nää sun omat sisäiset puheet
tulee niin voimakkaaksi.
Tää ei tarkoita etteikö sun kannattaisi ehdottomasti vaatia itselles hyvää hoitoa välittömästi. Voi olla että tarvitset joksikin aikaa masennuslääkkeitä ja ehkä terapiaa pidemmänkin aikaa. Ja vaikka ne kuulostaakin hirveiltä, niin ne auttaa. Itse koitan jatkuvasti muistuttaa itseäni, että ihminen hoitaa itseään
kaikista fyysisistä sairauksista lääkkeillä ja miten nyt pystyykään, että miksi
en hoitaisi siis tätä mielen sairautta samalla lailla? Ei sitä tarvitse hävetä!
Toivottavasti tästä oli edes vähän apua! Tsemppiä sulle! Kirjoittelehan miten voit!