Ihan kirjaimellisesti, teini-ikäisenä elin monta vuotta niin etten pystynyt ollenkaan katsomaan peiliin. Minusta tuo asia on traumaattinen, enkä käsitä mistä sellainen johtuu...
en katsonut moneen vuoteen peiliin
peilitön
251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin ja edelleen mua ahdistaa ihan vitusti kun tulee näppylöitä: en pääse luennoille vaan jään sänkyyn makaamaan jne. Enkä ole mikään teini enää, yli kaksikymppinen jo.
Joo-o. Tutulta kuulostaa. Huono iho (pääasiassa) on tuhonnut mun elämän myös. Koko ylä-asteen ja lukion ajan ollut pizzanaama. Luojan kiitos ei tosin pahin mahdollinen (muuten olisin varmaan jo tappanut itseni), mutta rittävän paha. Siksi olen vain aina välttänyt kaikkia sosiaalisia tilanteita. Monesti on kanssa tullut jäätyä kotiin, ettei vain joudu näyttäytymään ihmisten ilmoilla.
Vähitellen olen alkanut vihaamaan ulkonäköäni muutenkin. En ole aivan varma missä vaiheessa viha alkoi. Ajattelumallini nykyää omasta ulkonäöstä on kuitenkin sellainen, että esimerkiksi joku tyttö/nainen nauraisi suoraan päin naamaa "oletko tosissasi?!?!", jos menisin pyytämään treffeille.
Iho on sentään vähän parantunut pahimmista ajoista. Hiekkapaperin kuivana finnejä ei tule kauheasti. Tietysti lääkkeiden takia hilseilevä ihokaan ei ole mikään kaunis, mutta valitsen sen jos valinta on finnien ja kuivan ihon välillä.