Hei,
Kaipaisin asiallisia kokemuksia sijaisvanhemmuudesta. Olemme harkinneet jo pitkään sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Meillä on kaksi lasta: koululainen ja 5-vuotias. Vielä olisi sydämessä tilaa yhdelle lapselle ja lapsen ei tarttisi olla ns. biologisesti oma. Olemme lapsikeskeinen perhe, jossa lapsille annetaan paljon aikaa ja rakkautta. Olen itse myös työni puolesta tekemisissä lasten kanssa.
Kuitenkin sijaisvanhemmuuteen liittyy myös pelkoja, kuten kuinka pärjätä lapsen kanssa, joka on kokenut elämässään kovia ja jolla on mahdollisesti myös vaikeitakin erityistarpeita? Onko sijaisvanhemmuus ollut raskaampaa vai sellaista kuin kuvittelitte? Ovatko lapset kuinka pahasti traumatisoituneita yleensä? Ja saadaanko vakaalla perhe-elämällä ns ihmeitä aikaan? Kuinka yhteistyö vanhempien kanssa on sujunut vai onko heidän kanssaan ollut hankaluuksia? Kuinka usein he lapsiaan ovat tavanneet? En toki odottaisi mitään helppoa lasta ja realistisesti asiaa ajattelen. Meillä toinen lapsistamme erityistarpeinen, hänellä diabetes ym, joten erityislapsen vanhemmuus on minulle tuttua. Senkin puolesta mietin, ettei omat voimavarat riitä kovin pahasti traumatisoituneen lapsen hoitamiseen. Onko oman lapsen pitkäaikaissairaus este sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle? Sydämessä toive sijaisvanhemmuudesta kuitenkin elää vahvasti.
Minkäikäisenä lainalapset ovat teille tulleet? Kauanko odotitte lasta? Pitääkö pienelläkin lapsella olla aina oma huone tarjota?
Varmasti sijoitukset ovat kaikki erilaisia ja lapset myös, mutta mielelläni kuulisin kaikenlaisia kokemuksianne.
Kaipaisin asiallisia kokemuksia sijaisvanhemmuudesta. Olemme harkinneet jo pitkään sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Meillä on kaksi lasta: koululainen ja 5-vuotias. Vielä olisi sydämessä tilaa yhdelle lapselle ja lapsen ei tarttisi olla ns. biologisesti oma. Olemme lapsikeskeinen perhe, jossa lapsille annetaan paljon aikaa ja rakkautta. Olen itse myös työni puolesta tekemisissä lasten kanssa.
Kuitenkin sijaisvanhemmuuteen liittyy myös pelkoja, kuten kuinka pärjätä lapsen kanssa, joka on kokenut elämässään kovia ja jolla on mahdollisesti myös vaikeitakin erityistarpeita? Onko sijaisvanhemmuus ollut raskaampaa vai sellaista kuin kuvittelitte? Ovatko lapset kuinka pahasti traumatisoituneita yleensä? Ja saadaanko vakaalla perhe-elämällä ns ihmeitä aikaan? Kuinka yhteistyö vanhempien kanssa on sujunut vai onko heidän kanssaan ollut hankaluuksia? Kuinka usein he lapsiaan ovat tavanneet? En toki odottaisi mitään helppoa lasta ja realistisesti asiaa ajattelen. Meillä toinen lapsistamme erityistarpeinen, hänellä diabetes ym, joten erityislapsen vanhemmuus on minulle tuttua. Senkin puolesta mietin, ettei omat voimavarat riitä kovin pahasti traumatisoituneen lapsen hoitamiseen. Onko oman lapsen pitkäaikaissairaus este sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle? Sydämessä toive sijaisvanhemmuudesta kuitenkin elää vahvasti.
Minkäikäisenä lainalapset ovat teille tulleet? Kauanko odotitte lasta? Pitääkö pienelläkin lapsella olla aina oma huone tarjota?
Varmasti sijoitukset ovat kaikki erilaisia ja lapset myös, mutta mielelläni kuulisin kaikenlaisia kokemuksianne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.