Olen huomannut esim. luennolla tai jossain hiljaisessa tilassa jossa on muita ihmisiä ajattelevani että mitä jos nyt huutaisin tai sanoisin jotain sopimatonta. Sen jälkeen mielessäni alkaa pakonomaisesti pyöriä joku sana tai lause ja pelkään että oikeasti kohta sanon tai huudan sen. Se vielä liittyy usein johonkin samassa tilassa olevaan ihmiseen. Sitten minulle iskee hirvittävä ahdistus ja päätä alkaa puristaa kun keskitän kaikki ajatukseni siihen että pysyn hiljaa. Vielä en ole mitään möläyttänyt mutta ahdistus siitä että niin kohta käy on alkanut häiritsemään minua paljon ja en pysty keskittymään mihinkään muuhun kun näitä ajatuksia tulee.
Onko muilla vastaavaa? En ole ikinä kärsinyt pakko-oireista tai ajatuksista aiemmin..ahdistuksesta ja stressistä kyllä. Tälläkin hetkellä on stressiä, ja unet vähissä....Mitä tälle voisi tehdä?
Onko muilla vastaavaa? En ole ikinä kärsinyt pakko-oireista tai ajatuksista aiemmin..ahdistuksesta ja stressistä kyllä. Tälläkin hetkellä on stressiä, ja unet vähissä....Mitä tälle voisi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
joo mulla on sama kans. ei oo vielä niin käyny mutta no on käyny sillain et olen sanonut jotain tyhmää ennen ku edes ajattelen mitä sanon. hävettää moni tilanne :/ ja on kans muita pakko oireita ja ahistushäiriöö miulla
On tuollainen ajatus käynyt joskus mielessä. Mitäs jos luennolla möläyttäisi jotakin tai hiljaisessa kirjastossa. Itseltäni ajatus helpottaa aina pois.
Mitäs jos joskus oikein isossa porukassa (johon on helppo hukkua) oikeasti huutaisit jotain? Voisko se laukaista ja vapauttaa sinua. Pelkäät olla silmiinpistävä ja paheksunnan kohde, mutta oikeasti siinä kävisi varmaan niin, että muutama pää kääntyy ja sitten ihmiset jatkavat sitä, mitä olivat tekemässäkin. Et varmaan istekään jää tuijottamaan ja seuraamaan, jos joskus kadulla joku huutelija tulee vastaan. Joskushan voi tavata tourette-ihmisen tai mielenterveyshenkilön, joka huutelee. Mitäs sitten? Ei hätkäytä.
Minulla oli nuorena aina elokuvissa sellainen pakkoajatus, että nousen ylös ja lähden kävelemään penkkien selkänojia pitkin. Koulun ruokalassa taas tuli usein ajatus, että nousen pöydälle, huudan ja potkin ihmisten tarjottimet lattialle!
Aikuisena taas töissä on tullut kaikenlaista mieleen, kuten että menen ja kouraisen pomoa persuuksista kahvihuoneessa.
Tällaiset ajatukset ovat niin pöllöjä, että minusta niihin kannattaa suhtautua huumorilla, jos vain pystyy. Entä jos alkaisit huvitella ajatuksella, voittaisiko se ahdistuksen tunteen?
Tuo on totta että pelkään ja en halua olla huomion kohteena, ja juuri siksikin minulla tällaisia ajatuksia varmaan on. Ajatus siitä että nolaisin itseni jotenkin ei ole enää niin paha noin yleisesti, mutta se on vaihtunut tähän järjettömään ahdistukseen siitä että möläytän jotain sopimatonta. Usein juuri paikassa missä on paljon ihmisiä, nimenomaan vielä tuttuja, niin mielessä alkaa pyöriä joku sana tai lause ja se että kohta huudan sen. esim. että huutaisin jostain ihmisestä josta en niin pidä vaikka huora tms. tai sitten jotain perverssiä muuten. En ole keksinyt miten saan sen ajatuksen pois päältä. Usein koitan korvata sen jollain muulla enemmän poliittisesti korrektilla sanalla :D ja hoen sitten sitä päässäni ikäänkuin korvikkeeksi. hullua...
Olen miettinyt voiko tällainen olla alkua esim.touretten syndroomalle,?voiko se puhjeta yhtäkkiä aikuisiällä? vai ovatko nämä todennäköisesti vain helposti ahdistuvan ihmisen tyhmiä ajatuksia, joita ei koskaan tule toteuttamaan... haluaisin keksiä keinon miten vähentää näitä "pakkoajatuksia" niitä tulee nykyään niin usein...