Tunnen hirveesti syyllisyyttä siitä että tunnen itseni masentuneeksi...
Kun minulle ei ole käynyt mitään tuollaista hirveän "traumaattista" kokemusta (hyväksikäyttöä, vanhempien hylkäys,/laiminlyöntiä, tms.)
Ja silti tunnen itseni masentuneeksi, ja olen ahdistunut sekä pelkään ihmisten katseita kaupungilla, koulussa, ulkona...
Tunnen itseni kamalaksi, että tunnen näin, kun en ole erityistä kamaluutta kokenut (kai?)
joten sitä enemmän minua nolottaisi hakea mitn. keskusteluapua :S
Kun minulle ei ole käynyt mitään tuollaista hirveän "traumaattista" kokemusta (hyväksikäyttöä, vanhempien hylkäys,/laiminlyöntiä, tms.)
Ja silti tunnen itseni masentuneeksi, ja olen ahdistunut sekä pelkään ihmisten katseita kaupungilla, koulussa, ulkona...
Tunnen itseni kamalaksi, että tunnen näin, kun en ole erityistä kamaluutta kokenut (kai?)
joten sitä enemmän minua nolottaisi hakea mitn. keskusteluapua :S
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän ihmiset voivat seota ilman sen kummempia syitä. Tarkoitan siis että voihan normaali työssäkäyvä ihminenkin masentua ja ei mitään vakavempaa ole. Jos sinä tuollaisia ajattelet niin et ole oikeasti masentunut. Olet tavallaan masentunut siitä kun sinulle ei ole sattunut mitään traumaattista. Aika outoa =)
sinähän minut tunnet : )
Mulla on vähän sama. Ei mullakaan mitään suurta ja traumaattista ole ikinä tapahtunu, tää mun masennus on ikäänkuin vaan kasvanut mun mukana. Oon varmaan aina ollu masentunu, siitä lähtien ku tajusin mitä masennus on ja että elämä vois olla paljon paremmin.
Yhteiskunnan vika.
En tajuu, miten tällaisessa yhteiskunnassa vois kukaan tuntea itseään
enää terveeksi. Sellanen jatkuva pudotuspeli ja tuolin alta vieminen käynnissä,ettei kukaan edes pysty keskittymään muuhun kuin jatkuvaan kilpailuun. Ja jos tipahdat pois oravanpyörästä, niin et ole enää yhteiskuntakelpoinen vaan vajonnut johonkin luuserisakkiin. Kukaan ei enää välitä moraalista, ihmisten välisestä tasa-arvosta tai oikeuksista tai heikompien asemasta. Yksi muuten sivistyneen yhteiskunnan merkki on aina ollut se, että heikompien asemasta huolehditaan, joten Suomessa on varmaan sivistyksen taso laskenut. Nykyään sitä suurempi meriitti, mitä enemmän polkee muita ihmisiä alas ja mitä enemmän ajaa yksilön tai pienen ryhmän oikeuksia muiden kustannuksella. Se on käsittämätöntä, kun miettii millaisesta tilanteesta sodan jälkeen on Suomi hyvinvointiyhteiskuntansa rakentanut. Mutta niin se vain on, että menestys rappeuttaa ja tarvitaan varmasti uusi seinään ajo ennen uutta heräämistä. Näin vaalien alla olisi hyvä kun ihmiset muistaisivat oman vastuunsa. Poliitikoillakin erityisesti hallituksella pitäisi olla seuranta, missä tarkastetaan mitä vaalilupauksia on pidetty ja mitä asioita on yritetty ajaa. Jos luvattuja asioita ei ole edes yritetty ajaa, niin pitäisi kieltää ehdokkuus seuraavalle kierrokselle. Olisi myös velvollisuus selvittää etukäteen, että miten lupaukset saadaan toteutettua eikä vasta vaalien jälkeen todeta, ettei se nyt ollutkaan mahdollista. Suomeen pitäisi saada tasa-arvoisempi, hyvinvointipalveluja ja heikompien asemaa suojaava sekä yhteisöllisyyttä ja pitkäjänteistä kehitystä ajava sekä ihmisten oikeuksia suojaava yhteiskunta. Hyvä esimerkki tästä on vaikka ylityökorvaukset. Laissa lukee, että ylityöstä pitää maksaa korvausta. Siitä huolimatta monilla ihmisillä on satoja ylityötunteja varastossa, josta ei koskaan makseta pennin vertaa. Minkä ihmeen takia meillä on sellaisia lakeja, joiden rikkominen on itsestäänselvyys. Jos ylitöiden teettämisestä joutuisi oikeasti maksamaan, niin tulisi uusikin heppu palkattua nopeammin. Ai niin, sen johtajan miljoona palkka pienenisi sitten muutamalla tonnilla kuussa. VOI, VOI!! Se stressaantunut johtajakaan ei niistä miljoonistaan edes ehdi nauttimaan, 24 h työn viedessä kaiken energian. Oikeasti suomalaisessa yhteiskunnassa on niin paljon pielessä tällä hetkellä, ettei se ole mikään ihme, ettei täällä kukaan enää voi hyvin.