Sanoit kauan sitten minua rohkeaksi... sait huomata etten ole. Kielsin tunteeni koska ne olivat liian suuret. Katoaminen ei osoittanut arvostustani sinua kohtaan millään lailla. Siitä hetkestä kun se tapahtui sitä olen katunut. Satutin yhtälailla itseäni kuin sinuakin. Koska olen tajunnut että rakastin sua... vaan en osoittanut rakkautta. Eli toimin ristiriitaisesti tunteitani ja moraaliani vastaan.
Sun ajatteleminen saa aina niin herkäksi. Mulla on sinusta vain muistot. Aurinkoiset muistot. Sellainen sinä olet vieläkin minulle...aurinko. Nimesikin alkaa samalla kirjaimella. Runollisesti ajateltuna se aurinko on nyt mulle pilviverhon takana...siellä jossakin...
Et varmaankaan ole täällä. mutta ajattelen sua vieläkin, mietin missä olet ja mitä teet...yksinkertaisesti, että mitä sulle kuuluu. Toivon että uskaltaisin näiden vuosien jälkeen ottaa suhun yhteyttä. Jos sulla on mitään mielessäsi niin saisit sen mulle sanoa, kuuntelisin. Mitä tahansa.
Tyhjyys, kipu jossakin siinä kohtaa missä mun sydän oli. Sydän on nimittäin sinulla, et vain ehkä tiedä sitä. Saatan nauraa ja olla iloinen mutta pohjimmiltani tunnen olevani kuin kuollut.
Mä en ikinä pääse susta yli. Sun sinistäkin sinisemmät silmät ja se jokin outo samanlaisuus kun katsoin niihin.
Ehkä häiritsisin sun elämääsi jos ottaisin yhteyttä, aiheuttaisin vain haavojen avautumista tai jotakin. En tahdo enempää sua satuttaa. En todellakaan tiedä mitä tehdä. Jotain muuta varmaan kuitenkin kuin tänne epätoivoisesti avautua.
Sun ajatteleminen saa aina niin herkäksi. Mulla on sinusta vain muistot. Aurinkoiset muistot. Sellainen sinä olet vieläkin minulle...aurinko. Nimesikin alkaa samalla kirjaimella. Runollisesti ajateltuna se aurinko on nyt mulle pilviverhon takana...siellä jossakin...
Et varmaankaan ole täällä. mutta ajattelen sua vieläkin, mietin missä olet ja mitä teet...yksinkertaisesti, että mitä sulle kuuluu. Toivon että uskaltaisin näiden vuosien jälkeen ottaa suhun yhteyttä. Jos sulla on mitään mielessäsi niin saisit sen mulle sanoa, kuuntelisin. Mitä tahansa.
Tyhjyys, kipu jossakin siinä kohtaa missä mun sydän oli. Sydän on nimittäin sinulla, et vain ehkä tiedä sitä. Saatan nauraa ja olla iloinen mutta pohjimmiltani tunnen olevani kuin kuollut.
Mä en ikinä pääse susta yli. Sun sinistäkin sinisemmät silmät ja se jokin outo samanlaisuus kun katsoin niihin.
Ehkä häiritsisin sun elämääsi jos ottaisin yhteyttä, aiheuttaisin vain haavojen avautumista tai jotakin. En tahdo enempää sua satuttaa. En todellakaan tiedä mitä tehdä. Jotain muuta varmaan kuitenkin kuin tänne epätoivoisesti avautua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko mieheltä naiselle vai toisinpäin ?
Milloin näit hänet viimeksi?
Koeta jaksaa..aika on vanha haavanparantaja ja kirjoitus terapeuttista :)
Tytöltä pojalle olisi ehkä sopiva ilmaisu... :')
Vuosia sitten "kunnolla" näin... muutama kuukausi sitten vilaukselta, en tiedä näkikö hän minua. Sydän meinasi pysähtyä.
Kiitos sanoistasi... Typerältä tuntuu, kun ajattelee mitä olisi voinut olla. menetin mahdollisuuden.
ei me koskaan edes suudeltu...