Narsismissa kyse ei ole siitä että ihminen ymmärtää toisen ihmisen pystyvän käyttäytymään tuhannella ja yhdellä tavalla. Vaan siitä, ettei ihminen ymmärrä, tultuaan loukatuksi, omaa narsistista loukatuksi tulemistunnettaan.
Sepustus 4827, hyllyväli y, mappipaikka x ;)
yxex
37
145
Vastaukset
Selittäkää, en ymmärrä :)
Ja kun näin on - muuttuukin uhriksi =) ?
Heh...- M.B.
Mitä on oma loukatuksi tulemisen tunne narsistisesti... tai mikä on oma narsistinen loukatuksitulemisentunne? Eroaako se jotenkin normiloukkaantumisesta? Normi-ihmisen normiloukkaantumisesta?
Saiskohan kysymyslauseen, jossa kolme normitettua sanaa, aikaiseksi :DD
Eroaako narsistinen loukatuksi tulemisentunne epänormaalisti normi-ihmisen normiloukkaantumisesta?? Ja jos, niin miten.. Selvennän :)
Kun katselette ihmisiä maailmalla, niin vaikka hän käyttäytyisi miten oudosti, vaarallisesti tai tomppelimaisesti, ajattelette sen käytöksen olevan kuitenkin ihmiselle mahdollista. Se voi naurattaa tai kauhistuttaa, mutta se ei silti kolahda.
Suhteessa lähimmäiseen alkaa kolinaa kuulua. Kun toinen käyttäytyy 'minua' kohtaan niin että mielessäni syntyy kuva toisesta kusisti-narsistina, täytynee johtua sen ihmisen merkityksestä minulle, pettymyksen tunteestani, väärin asetetuista odotuksistani. Narsistisesta loukkaantumisestani.
Olen pyrkinyt hyvyyteen, mutta sortunut myös virheisiin, ja virheitä tehdessäni olen takuulla täyttänyt narsisti-mielikuvan toisen mielikuvassa. En sano olevani narsisti, mutta tunnustan että sitäkin potentiaalia musta löytyy, enkä häpeä sitä tunnustaa. Enää. :)Jippii yxex !
Nykyajan narsistikeskustelu on vienyt homman niin väärille raiteille, että pelkkä jokaisessa meissä asuvan narsistisuuden mainitseminen on pelkkää pahaa, pirua, saatanaa, julmuutta.
Jos on uhri, narsistisen ominaisuudet ei kosketa sellaista.
Jos on narsisti, on itse pahuus.
Tätä soppaa on vaikea käsittää kun itse kannatan "teoriaa" kahden jokseenkin samalla tavalla vammautuneen mutta eri tavalla sitä ulos antavan ihmisen liittoutumasta.
Olen samaa mieltä myös siinä, että "tarpeitani" ei olisi voinut kukaan muu täyttääkään kuin nostatusvaiheen narsisti. Ja totta kai se johtaa pettymykseen. Nyt kun mietin niitä aikoja kun havahduin tilanteeseen... koin nimenomaan pettymystä eniten. Näin kävi hänellekin, mutta reagoimme vain eri tavoin.
Olen sortunut nyt jälkikäteen katsottuna isoihin virheisiin, voi pojat. En vain ymmärrä miksi sellaista pitää IHMISEN hävetä ?
Miksi on niin tärkeää olla puhtoinen, syytön, uhri tai vaikka aina oikeassa ?
Kuka uskoo sellaisen ihmisen olemassaoloon ?
irti häpeästä sen vuoksi, että on ihminen =) !- M.B.
" ja virheitä tehdessäni olen takuulla täyttänyt narsisti-mielikuvan toisen mielikuvassa."
Kyl maar vaan määki :)
Olen myös huomannut itsessäni piirteen, että jos ei siinä kohden avaudu paikkaa "oikealle keskustelulle", pidän omalta osaltani huolen siitä, että narsistinen mielikuva itsestäni saa täyttymyksensä yli odotusten.
Oikeaksi keskusteluksi en edelleenkään laske sellaista, missä käytetään kaikkea omista heikkouksistani sanottua lyömäaseena Minua kohtaan. Ja jos niin erehtyy tekemään muutaman kerran liikaa, voi vaan toinen sitten miettiä, miksi en enää avaudu tai miksi toimin samalla tavalla takaisin 8)
Asioitten laidat eivät vaan tuppaa avautumaan aina sille toiselle vaikka kuinka yrittäisi sanoa nätisti ja usein myös rautalangasta vääntämällä... Kun enhän voi yksinkertaisesti tietää itsestäni...??
Omassa narsistisuuden täsmäpuuskassani en voi käsittää miten toisella on pokkaa väittää, että jokin itsestäni sanottu ei ole paikkansa pitävää, vaan se pitäisi samantien mukauttaa sen toisen tulkintaan sopivaksi sanotustani, ja jos niin en tee, olen tyhmä, epätodellisuudessa elävä ja tiedostamaton, joka ei itse edes tiedä mitä ajattelee, tuntee tai mitä mieltä on oikeasti asioista.. 8)
*Pidätän oikeuden olla itsestäni sitä mieltä mitä kulloinkin sattuu huvittamaan ja muuttaa käsitystä itsestäni sitä mukaa kun tarvetta ilmenee tai se surullisenkuuluisa tosi todellisuus iskee halolla päähän* - M.B.
lynett kirjoitti:
Jippii yxex !
Nykyajan narsistikeskustelu on vienyt homman niin väärille raiteille, että pelkkä jokaisessa meissä asuvan narsistisuuden mainitseminen on pelkkää pahaa, pirua, saatanaa, julmuutta.
Jos on uhri, narsistisen ominaisuudet ei kosketa sellaista.
Jos on narsisti, on itse pahuus.
Tätä soppaa on vaikea käsittää kun itse kannatan "teoriaa" kahden jokseenkin samalla tavalla vammautuneen mutta eri tavalla sitä ulos antavan ihmisen liittoutumasta.
Olen samaa mieltä myös siinä, että "tarpeitani" ei olisi voinut kukaan muu täyttääkään kuin nostatusvaiheen narsisti. Ja totta kai se johtaa pettymykseen. Nyt kun mietin niitä aikoja kun havahduin tilanteeseen... koin nimenomaan pettymystä eniten. Näin kävi hänellekin, mutta reagoimme vain eri tavoin.
Olen sortunut nyt jälkikäteen katsottuna isoihin virheisiin, voi pojat. En vain ymmärrä miksi sellaista pitää IHMISEN hävetä ?
Miksi on niin tärkeää olla puhtoinen, syytön, uhri tai vaikka aina oikeassa ?
Kuka uskoo sellaisen ihmisen olemassaoloon ?
irti häpeästä sen vuoksi, että on ihminen =) !Tuossa uhriutumisessa pätee usein vieläkin mielestäni sellainen seikka, että kuka ensin pääsee sanomaan toista narsistiksi, saa sitten itselleen sen yksinoikeuden siihen uhrin asemaan, jolloin on lähes automaattista se, että yksin narsisti on kaikkeen syyllinen.
Uhriutuminen on minusta narsistista. Siis, se sellainen uhriutuminen.. - A
M.B. kirjoitti:
" ja virheitä tehdessäni olen takuulla täyttänyt narsisti-mielikuvan toisen mielikuvassa."
Kyl maar vaan määki :)
Olen myös huomannut itsessäni piirteen, että jos ei siinä kohden avaudu paikkaa "oikealle keskustelulle", pidän omalta osaltani huolen siitä, että narsistinen mielikuva itsestäni saa täyttymyksensä yli odotusten.
Oikeaksi keskusteluksi en edelleenkään laske sellaista, missä käytetään kaikkea omista heikkouksistani sanottua lyömäaseena Minua kohtaan. Ja jos niin erehtyy tekemään muutaman kerran liikaa, voi vaan toinen sitten miettiä, miksi en enää avaudu tai miksi toimin samalla tavalla takaisin 8)
Asioitten laidat eivät vaan tuppaa avautumaan aina sille toiselle vaikka kuinka yrittäisi sanoa nätisti ja usein myös rautalangasta vääntämällä... Kun enhän voi yksinkertaisesti tietää itsestäni...??
Omassa narsistisuuden täsmäpuuskassani en voi käsittää miten toisella on pokkaa väittää, että jokin itsestäni sanottu ei ole paikkansa pitävää, vaan se pitäisi samantien mukauttaa sen toisen tulkintaan sopivaksi sanotustani, ja jos niin en tee, olen tyhmä, epätodellisuudessa elävä ja tiedostamaton, joka ei itse edes tiedä mitä ajattelee, tuntee tai mitä mieltä on oikeasti asioista.. 8)
*Pidätän oikeuden olla itsestäni sitä mieltä mitä kulloinkin sattuu huvittamaan ja muuttaa käsitystä itsestäni sitä mukaa kun tarvetta ilmenee tai se surullisenkuuluisa tosi todellisuus iskee halolla päähän*> *Pidätän oikeuden olla itsestäni sitä mieltä mitä kulloinkin sattuu huvittamaan ja muuttaa käsitystä itsestäni sitä mukaa kun tarvetta ilmenee tai se surullisenkuuluisa tosi todellisuus iskee halolla päähän*
Ja sehän iskee.
Senkin jukuripää. - A
> Kun toinen käyttäytyy 'minua' kohtaan niin että mielessäni syntyy kuva toisesta kusisti-narsistina, täytynee johtua sen ihmisen merkityksestä minulle, pettymyksen tunteestani, väärin asetetuista odotuksistani. Narsistisesta loukkaantumisestani.
Juuri niin. Omistushalusi irvistää ja hylätyksitulemisenpelkosi hyökkää. Puolustat kuvitteellista vaihtosuhdettasi. - M.B.
A kirjoitti:
> *Pidätän oikeuden olla itsestäni sitä mieltä mitä kulloinkin sattuu huvittamaan ja muuttaa käsitystä itsestäni sitä mukaa kun tarvetta ilmenee tai se surullisenkuuluisa tosi todellisuus iskee halolla päähän*
Ja sehän iskee.
Senkin jukuripää.tunnustan :)
Mutta monien ihmmisten seurassa ei yksinkertaisesti tarvitse jukuroida. Sitten on niitä, joiden oma jukuripäisyys muodostaa sen iskevimmän todellisuuden.. ja sarvia pitää toisinaan teroittaa samalla kun häntää ulkoiluttaa...
Mummollani oli sanonta: Piru nauraa kun piika viheltelee.. Sanonta saa alati uusia merkityksiä vanhojen painuessa unholaan. A kirjoitti:
> Kun toinen käyttäytyy 'minua' kohtaan niin että mielessäni syntyy kuva toisesta kusisti-narsistina, täytynee johtua sen ihmisen merkityksestä minulle, pettymyksen tunteestani, väärin asetetuista odotuksistani. Narsistisesta loukkaantumisestani.
Juuri niin. Omistushalusi irvistää ja hylätyksitulemisenpelkosi hyökkää. Puolustat kuvitteellista vaihtosuhdettasi.Niimpä! Ajatuksesi auttoi taas eteenpäin.
Kun ihminen kokee narsistisen loukkaantumisen (joka on tunne omien korvien välissä), hän ulkoistaa sen fyysiseksi kohteeksi...siihen narsistiin.
Kaikkia sotia ei voi voittaa..vahingollisessa suhteessa ei kannata olla. Itsensä pitää pystyä repimään irti tilanteesta, missä toinen mitätöi ja alistaa..toistuvasti, vaikka meidät onkin opetettu siihen että 'periksi ei anneta, kelle risti on annettu, hän sen kantakoon, ja rakkaus kestää kaiken' :)M.B. kirjoitti:
" ja virheitä tehdessäni olen takuulla täyttänyt narsisti-mielikuvan toisen mielikuvassa."
Kyl maar vaan määki :)
Olen myös huomannut itsessäni piirteen, että jos ei siinä kohden avaudu paikkaa "oikealle keskustelulle", pidän omalta osaltani huolen siitä, että narsistinen mielikuva itsestäni saa täyttymyksensä yli odotusten.
Oikeaksi keskusteluksi en edelleenkään laske sellaista, missä käytetään kaikkea omista heikkouksistani sanottua lyömäaseena Minua kohtaan. Ja jos niin erehtyy tekemään muutaman kerran liikaa, voi vaan toinen sitten miettiä, miksi en enää avaudu tai miksi toimin samalla tavalla takaisin 8)
Asioitten laidat eivät vaan tuppaa avautumaan aina sille toiselle vaikka kuinka yrittäisi sanoa nätisti ja usein myös rautalangasta vääntämällä... Kun enhän voi yksinkertaisesti tietää itsestäni...??
Omassa narsistisuuden täsmäpuuskassani en voi käsittää miten toisella on pokkaa väittää, että jokin itsestäni sanottu ei ole paikkansa pitävää, vaan se pitäisi samantien mukauttaa sen toisen tulkintaan sopivaksi sanotustani, ja jos niin en tee, olen tyhmä, epätodellisuudessa elävä ja tiedostamaton, joka ei itse edes tiedä mitä ajattelee, tuntee tai mitä mieltä on oikeasti asioista.. 8)
*Pidätän oikeuden olla itsestäni sitä mieltä mitä kulloinkin sattuu huvittamaan ja muuttaa käsitystä itsestäni sitä mukaa kun tarvetta ilmenee tai se surullisenkuuluisa tosi todellisuus iskee halolla päähän*Susta on tullut vaki-kirjoittaja, mistä olen hemmetin iloinen! =)
"Oikeaksi keskusteluksi en edelleenkään laske sellaista, missä käytetään kaikkea omista heikkouksistani sanottua lyömäaseena Minua kohtaan. Ja jos niin erehtyy tekemään muutaman kerran liikaa, voi vaan toinen sitten miettiä, miksi en enää avaudu tai miksi toimin samalla tavalla takaisin 8) "
Se sattuu, kun luottaa lähimmäiseen ja avautuu ja kertoo vioistaan ja heikkouksistaan, ja jonain päivänä törmää siihen että toinen käyttää niitä aseena ja lyö kuin vierasta possua. Jaan tämän tunteesi satasella!
Meissä kaikissa on vikoja. Näyttäkää mulle täydellinen ihminen niin lyön sen otsaan leiman: narsisti :)
Kun kutittaa, tekee mieli raapia. Mutta, ei ole pakko raapia. Kuka meistä pystyy siihen, aina, ja joka tilanteessa. Tärkeä kysymys itsekullekin; 'pystynkö olemaan loukkaamatta toista, silloin kun suutun.' Moni haluaa hallita toisia, vaikka itsenhallinta on hakusessa.lynett kirjoitti:
Jippii yxex !
Nykyajan narsistikeskustelu on vienyt homman niin väärille raiteille, että pelkkä jokaisessa meissä asuvan narsistisuuden mainitseminen on pelkkää pahaa, pirua, saatanaa, julmuutta.
Jos on uhri, narsistisen ominaisuudet ei kosketa sellaista.
Jos on narsisti, on itse pahuus.
Tätä soppaa on vaikea käsittää kun itse kannatan "teoriaa" kahden jokseenkin samalla tavalla vammautuneen mutta eri tavalla sitä ulos antavan ihmisen liittoutumasta.
Olen samaa mieltä myös siinä, että "tarpeitani" ei olisi voinut kukaan muu täyttääkään kuin nostatusvaiheen narsisti. Ja totta kai se johtaa pettymykseen. Nyt kun mietin niitä aikoja kun havahduin tilanteeseen... koin nimenomaan pettymystä eniten. Näin kävi hänellekin, mutta reagoimme vain eri tavoin.
Olen sortunut nyt jälkikäteen katsottuna isoihin virheisiin, voi pojat. En vain ymmärrä miksi sellaista pitää IHMISEN hävetä ?
Miksi on niin tärkeää olla puhtoinen, syytön, uhri tai vaikka aina oikeassa ?
Kuka uskoo sellaisen ihmisen olemassaoloon ?
irti häpeästä sen vuoksi, että on ihminen =) !Lynett
Kerran vitsailimme täällä siitä miten ruuhkaraitsikassa tai ravintolajonossa ei tarvitsisi muuta kuin sanoa 'olen muuten narsisti', niin johan alkaisi tulla tilaa ;-D
Me tehdään virheitä ja hyviä tekoja, me kasvamme, me muutumme. Ihminen voi olla narsisti joka muuttuu uhriksi joka muuttuu ties miksi. Jotkut löytää henkisen tutkimusmatkailijan itsestään...ei hullumpi valinta, ja jotenkin tuntuu että sinäkin olet sillä tiellä!
Rationaalisia ihmisiä, tunne-ihmisiä. Kaikki on tärkeitä! Ihmisiä!M.B. kirjoitti:
Tuossa uhriutumisessa pätee usein vieläkin mielestäni sellainen seikka, että kuka ensin pääsee sanomaan toista narsistiksi, saa sitten itselleen sen yksinoikeuden siihen uhrin asemaan, jolloin on lähes automaattista se, että yksin narsisti on kaikkeen syyllinen.
Uhriutuminen on minusta narsistista. Siis, se sellainen uhriutuminen..Määbää
Mut kehuttiin läksiäis-saarnassa narsistiksi, ja toinen julistautui uhriksi. Muuten kätsyä, mutta kun mulla oli niin v...n uhri olo, ja toinen tuntui kaikkien narsistien äidiltä ;-D
Ratkaisu tähän paradoksiin täytyy olla että narsismi synnytti kaksi narsistia ja kaksi uhria. Kaksi subjektiiivista totuutta! :)- M.B.
yxex kirjoitti:
Määbää
Mut kehuttiin läksiäis-saarnassa narsistiksi, ja toinen julistautui uhriksi. Muuten kätsyä, mutta kun mulla oli niin v...n uhri olo, ja toinen tuntui kaikkien narsistien äidiltä ;-D
Ratkaisu tähän paradoksiin täytyy olla että narsismi synnytti kaksi narsistia ja kaksi uhria. Kaksi subjektiiivista totuutta! :)Usein vuorovaikutustilanteessa, jossa asiat alkavat mennä sinne eitoivotun puolelle ja defenssejä rakennellaan puolin ja toisin, ei tee ihan heti ensimmäiseksi mieli ruveta analysoimaan miten toinen mahdollisesti tuntee asiat omassa subjektiivisessa totuudessansa. Sieltä sitten viskellään, puolin ja toisin, omien linnoitustensa suojista ja toivotaan osumaa. Kovat kuoret ovat tarttuvia. Kuten on myös asevarustelun purkaminen, toisinaan. Oikeasti inhimillisesti vahvempi purkaa omat varustelunsa ensin ja kaikista vahvin pitää ne piilossa vielä liutteuaan paikaltakin rauhaisimmille niityille.
Se reaktionopeuden hidastaminen niin, että ne tunteet eivät sanelisi tunneihmisen kaikkia tekoja kuitenkaan, vaan ihminen sanelisi ne tunteet joiden soisi näkyvän takaisinkin päin. Kuulostaako narsistiselta?
*oma vasteaika ärsykkeeseen lienee huonoimmillaan alta sekunnin luokkaa*
Lautanen lähti tippumaan tiskatessa, kun olin nostamassa sitä ylemmälle hyllylle kuivumaan tilan puutteessa. Sain kiinni ennen lattiaa :D - M.B.
yxex kirjoitti:
Susta on tullut vaki-kirjoittaja, mistä olen hemmetin iloinen! =)
"Oikeaksi keskusteluksi en edelleenkään laske sellaista, missä käytetään kaikkea omista heikkouksistani sanottua lyömäaseena Minua kohtaan. Ja jos niin erehtyy tekemään muutaman kerran liikaa, voi vaan toinen sitten miettiä, miksi en enää avaudu tai miksi toimin samalla tavalla takaisin 8) "
Se sattuu, kun luottaa lähimmäiseen ja avautuu ja kertoo vioistaan ja heikkouksistaan, ja jonain päivänä törmää siihen että toinen käyttää niitä aseena ja lyö kuin vierasta possua. Jaan tämän tunteesi satasella!
Meissä kaikissa on vikoja. Näyttäkää mulle täydellinen ihminen niin lyön sen otsaan leiman: narsisti :)
Kun kutittaa, tekee mieli raapia. Mutta, ei ole pakko raapia. Kuka meistä pystyy siihen, aina, ja joka tilanteessa. Tärkeä kysymys itsekullekin; 'pystynkö olemaan loukkaamatta toista, silloin kun suutun.' Moni haluaa hallita toisia, vaikka itsenhallinta on hakusessa."Tärkeä kysymys itsekullekin; 'pystynkö olemaan loukkaamatta toista, silloin kun suutun.'"
Osaan suuttua loukkaamatta ja loukata suuttumatta. Olenko taitava? 8) En tiedä, minusta hieman tuntuu, että itselläni on ilmennyt tarvetta hieman mällätä omalla narsistisuudellani. Tosin en ihan viattomien niskaan ole sitä mättämässä. Mutta pääperiaatteena voisin sanoa, että perushyvät ja kohteliaat käytöstavat hillitsevät omaa narsismilla mälläysintoani. M.B. kirjoitti:
Usein vuorovaikutustilanteessa, jossa asiat alkavat mennä sinne eitoivotun puolelle ja defenssejä rakennellaan puolin ja toisin, ei tee ihan heti ensimmäiseksi mieli ruveta analysoimaan miten toinen mahdollisesti tuntee asiat omassa subjektiivisessa totuudessansa. Sieltä sitten viskellään, puolin ja toisin, omien linnoitustensa suojista ja toivotaan osumaa. Kovat kuoret ovat tarttuvia. Kuten on myös asevarustelun purkaminen, toisinaan. Oikeasti inhimillisesti vahvempi purkaa omat varustelunsa ensin ja kaikista vahvin pitää ne piilossa vielä liutteuaan paikaltakin rauhaisimmille niityille.
Se reaktionopeuden hidastaminen niin, että ne tunteet eivät sanelisi tunneihmisen kaikkia tekoja kuitenkaan, vaan ihminen sanelisi ne tunteet joiden soisi näkyvän takaisinkin päin. Kuulostaako narsistiselta?
*oma vasteaika ärsykkeeseen lienee huonoimmillaan alta sekunnin luokkaa*
Lautanen lähti tippumaan tiskatessa, kun olin nostamassa sitä ylemmälle hyllylle kuivumaan tilan puutteessa. Sain kiinni ennen lattiaa :D"Oikeasti inhimillisesti vahvempi purkaa omat varustelunsa ensin ja kaikista vahvin pitää ne piilossa vielä liutteuaan paikaltakin rauhaisimmille niityille."
Tuossa on toimivaa hyvää käytännön filosofiaa! Joskus kannattaa nostaa kädet ylös ja luovuttaa.
Niin, tunteet...saneleeko ne tahdin, vai ihminen tunteiden tahdin? Ehkä häntä heiluttaa kissaa yhtä paljon kuin kissa häntää..
Olet kaunis suuttuessasikin, ja suomen nopein lautas-sieppari :)M.B. kirjoitti:
"Tärkeä kysymys itsekullekin; 'pystynkö olemaan loukkaamatta toista, silloin kun suutun.'"
Osaan suuttua loukkaamatta ja loukata suuttumatta. Olenko taitava? 8) En tiedä, minusta hieman tuntuu, että itselläni on ilmennyt tarvetta hieman mällätä omalla narsistisuudellani. Tosin en ihan viattomien niskaan ole sitä mättämässä. Mutta pääperiaatteena voisin sanoa, että perushyvät ja kohteliaat käytöstavat hillitsevät omaa narsismilla mälläysintoani.Sussa ja kaikissa on taitoja vähän joka lähtöön. Kokonaisnäkemys itsestä, ja mikä itselle on kulloinkin parasta, vaikuttaa tekoihimme.
Ammattiryhmä 'näyttelijät', omaa taidon esiintyä esim pyhimyksenä tai psykopaattina, olematta sellainen kuitenkaan itse. Sellainen ammatti vaatii että on ammennettava itsestään sitäkin potentiaalia mikä ei ole normaalisti käytössä :)yxex kirjoitti:
Sussa ja kaikissa on taitoja vähän joka lähtöön. Kokonaisnäkemys itsestä, ja mikä itselle on kulloinkin parasta, vaikuttaa tekoihimme.
Ammattiryhmä 'näyttelijät', omaa taidon esiintyä esim pyhimyksenä tai psykopaattina, olematta sellainen kuitenkaan itse. Sellainen ammatti vaatii että on ammennettava itsestään sitäkin potentiaalia mikä ei ole normaalisti käytössä :)Yxex : "Ammattiryhmä 'näyttelijät', omaa taidon esiintyä esim pyhimyksenä tai psykopaattina, olematta sellainen kuitenkaan itse. Sellainen ammatti vaatii että on ammennettava itsestään sitäkin potentiaalia mikä ei ole normaalisti käytössä :) "
Hitsi kun tästä äijästä ei löydy avointa parempaa sivusto näin äkkiseltään mutta uskomaton on tapaus.
Esiintyy tarvittaessa minä tahansa.
Sai duunipaikan pappina, tuomarina, psykiatrina, punaisen ristin jonain varainkeruupomona, lakitoimiston teejiinä, on huijarikirjailija jne.
Tässä on jo tyyliä.
http://www.youtube.com/watch?v=EBTkR2WI7Ts
Osallistun tähän ketjuun oman maallikon ja rajoittuneen näkökulman valossa, kritiikki on tervetullutta, jos olen arvioinut homman ihan metsään.
Olen pohtinut kaksois- ja moniviestinnän ongelmia sekä viestinnän tulkinnan vaikeuksia. Ja sitä, mitä me itse kukin, mutta tässä yhteydessä minä luulen tiedostavani tai miten rajallista se on.
Jokaisella verbaalisella- ja nonverbaalisella viestillä on oma sanomansa. Kuka sen mitenkin tulkitsee - ts millaiseksi sen tulkitsee minäkin hetkenä - no se on oma juttunsa. Esimerkiksi tarvitsee kirjoittaa vain yksi sana tai lause, kuunnella sävelmä tai nähdä kuva, josta sata ihmistä saa omannäköisen tulkinnan aikaiseksi. Ja se voi muuttuakin ajan mittaan. Mitä useammin sitä samaa katsoo, voi tulkinta myös saada uusia sävyjä: joka ikinen kerta. Mutta tämä; kyky puuttua olennaiseen tai sen puute - ihmisten välisessä viestinnässä on se yksi tavallisin kompastumiskivi. Me puhumme ja teemme asioita, sitten se toinen tulkitsee niin tai näin -erityisesti kun mielestämme väärin- alkaa primitiivitasolla tulla vastaiskua toista kohtaan, mistä aloittaja tulkitsee tuon ymmärtämättömänä vastikelausekkeena. Vastapari tulkitsee sen taas hyökkäyksenä ja toisinpäin. Ja sota jatkuu, kun tuo toinen ei ymmärrä ja päinvastoin. Ehkä olisi syytä vetää hieman henkeä ja pysähtyä miettimään m i t ä se toinen sanoi. Tässä yhteydessä ehkä täyttyisi se ettei nähdä sitä omaa narsista loukkaantumista, vaan reagoimme vain kieltämällä toisen tai hänen sanomansa. Kommunikoinnin edellytys olisi kuitenkin antaa tilaa toiselle; pysähtyä miettimään m i t ä se toinen sanoi. Tai aloittaa keskustelu, pyytää tarkentamaan, mitä tarkoitat tällä ja tuolla, kuinka Sinä näet asian?
Monesti kun me näemme vain itsemme, oman sanomamme tai tarkoituksemme, välittämättä lopulta niin kovin edes mitä sillä toisella ihmisellä on sanottavaa. Narsismin peruspahaperiaatteita; välinpitämättömyys toista kohtaan, huomiotta jättäminen, kuuntelemattomuus, vain omalla ajattelulla tai tarpeella merkitystä.
Ajatellaan esimerkkiä siten, että kettu on narsisti joka ihailee itseään peilistä ja näkee kuinka kaunis ja täyteläinen hänen tietomaljansa on. Tämä repoparka ei aavistakaan, että muut näkevät sen kuvitellun kristallimaljan ihan puukupin palasena jossa jonkinlaista epämääräistä lientä korkeintaan pohjalla.
Miettiessäni omaa suhtautumistani toisiin ihmisiin, on nuo edelliset tunnusmerkit täyttyneeet monastikin elämän verralla. Sen tajuaminen; ensin se vetää veteläksi kun huomaa oman riittämättömyytensä tai heikkouden laatunsa narssimaljan vajetessa niin ettei pisaraakaan meinaa enää kupin pohjalta löytyä. Lyö jalat täysin alta. Ja se sielun tuska kun ymmärtää sen oman vajavaisuutensa tiedostamisessa ja ymmärryksessä. Tajuaa että se Minä, luulinhan olevani terve aikuinen: alkaakin pienenemään ja pienemään löytäen itsensä leikki-ikäisenä lapsena. Hei; enhän mä ollutkaan niin fiksu kuin luulin olevani! Muistaa millainen tyhmä idiootti ja hirviö on ollut ajattelemattomuudessaan ja itsekeskeisyydessään. Voi paska mikä fiilis. Siinäpä sitten suikaloit taas sieluasi, sydäntäsi ja tunteitasi. Koskee muuten ihan helevetisti tälläinen. Siinä valossa en ihmettele miksi tunnepelko aiheuttaa niin paljon narsismia. Henkilökohtaisella tasolla eniten v..aa se kun se naamioukko sanoi aikanansa ettei minulla ole kykyä nähdä olennaista, mikä on asian ydin. Tai että olen viisivuotiaan tasolla. Voi äiti-venäjä mutta paska olikin oikeassa. Minä kun millään ottanut moista kritiikkiä vastaan itsestäni, hyvä olen kyllä muita sättimään.
Miten sitä maljaa sitä sitten lähdetään täyttämään? Ensin sitä ajattelee naama irvessä että miten paikkaan tämän valtavan aukon sisälläni, saada äkkiä, äkkiä eheytettyä tuo pahuksen suuri reikä sielussa. Tekisi mieli repiä kilpeä suojakseen (mitä tahansa valheita, kuvitelmia tai lopetettava kertakaikkiaan ajattelemasta). Mitä vaan ettei tuuli puhaltaisi siitä reiästä niin kovasti ja kylmästi. Näkisin että narssimaljan täyttyminen on vahingollisinta juuri tällä hetkellä; kieltäydytään näkemästä tosiasioita, piilotetaan ongelmat, ja rakennetaan sitä valheverkkoa tiukemmin itsensä ympärille, kieltäydytään tajuamasta sitä katastrofaalista tosiasiaa itsestä. Että tämä synnyttäisi kielteistä narsismia.
Mutta jos antaisikin sen kilpensä rikkoutua, sattui miten kovasti tahansa. Vaikka tuntee ensin, että sielumme kokee hirvittävän loukkauksen, vahingoittumisen. Mutta kai se on ensin tyhjennettävä kokonaan, ymmärrettävä ja ennenkaikkea hyväksyttävä ennen kuin jälleenrakennus pääsee alkamaan. Ilman heijasteita tai valheellisuuksia, jotta saadaan se kauniimpi malja taas vähitellen ja terveellä tavalla täydennettyä. Ajan saatossa. Kuunneltava toisia ihmisä ja luotettava siihen, että he (voivat olla) ovat oikeassa. Eikä pusketa sokeasti yksin eteenpäin laput silmillä.Eekoo :
jatkan vielä kun oli niin pitkä tuo juttu.
Ihana kun olet uskaltautunut tielle. Matkalle =)
Kyllä se meikäläisen naamiokin meinaa koko ajan nousta suojaksi. Jotenkin on peukalo niin keskellä kämmentä - mitä nyt ? Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä ?
Pelottaa niin vimmatusti eikä uskaltaisi kaikkea itsessään ja menneessään kohdata. Pakko se vain olisi koska muuten kärsin koko ajan kuitenkin.
Kärsinkö mielummin nyt sen pahimman ja ajan kanssa antaen sen pahan olon helpottua...vai kärsinkö näin loppuelämäni ? Vai vedänkö tarpeeksi paksut maskit naamaan ?
Totuuksien kuuleminen itsestään on todella vaikeaa. Kaikille. Älä ota siitä syyllisyyttä!
Hyvissä neuvoissa on vain se hyvä puoli, että ne voidaan jakaa eteenpäin... mitään muuta hyötyä niistä ei sitten olekaan =)
Joskus ne kuitenkin jäävät raksuttelemaan takaraivoon ja myöhemmin niistä ymmärtää enemmän. Huolimatta "kumppanini" erikoislaatuisesta luonteenlaadusta hänkin on kertonut minulle näkemästään ihan oikein.
Mutta kuinka vastaanottaa sellaista varsinkaan siltä ihmiseltä joka satuttaa eniten ? Se tuottaa välittömän suojautumisreaktion.
Hän on mm ripotellut näkemäänsä näin...
- olet tyypillinen luterilaisen kasvatuksen saanut, syyllisyydellä kiltiksi "hakattu" ( ai älä...)
- Olet suorittaja, et elä ( miten oikeassa olikaan)
- Et välitä oikeasti kenestäkään (välitän mutta en "osaa välittää tunteilla")
- Olet valehtelija ( noh, jos valehtelen itsellenikin itsestäni, olenko silloin rehellinen?)
Tässä vain muutama esimerkki.
Mitäs luulet, oliko helppo ottaa vastaan ? Millä tavalla luulet että "kuulin" ne ?lynett kirjoitti:
Eekoo :
jatkan vielä kun oli niin pitkä tuo juttu.
Ihana kun olet uskaltautunut tielle. Matkalle =)
Kyllä se meikäläisen naamiokin meinaa koko ajan nousta suojaksi. Jotenkin on peukalo niin keskellä kämmentä - mitä nyt ? Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä ?
Pelottaa niin vimmatusti eikä uskaltaisi kaikkea itsessään ja menneessään kohdata. Pakko se vain olisi koska muuten kärsin koko ajan kuitenkin.
Kärsinkö mielummin nyt sen pahimman ja ajan kanssa antaen sen pahan olon helpottua...vai kärsinkö näin loppuelämäni ? Vai vedänkö tarpeeksi paksut maskit naamaan ?
Totuuksien kuuleminen itsestään on todella vaikeaa. Kaikille. Älä ota siitä syyllisyyttä!
Hyvissä neuvoissa on vain se hyvä puoli, että ne voidaan jakaa eteenpäin... mitään muuta hyötyä niistä ei sitten olekaan =)
Joskus ne kuitenkin jäävät raksuttelemaan takaraivoon ja myöhemmin niistä ymmärtää enemmän. Huolimatta "kumppanini" erikoislaatuisesta luonteenlaadusta hänkin on kertonut minulle näkemästään ihan oikein.
Mutta kuinka vastaanottaa sellaista varsinkaan siltä ihmiseltä joka satuttaa eniten ? Se tuottaa välittömän suojautumisreaktion.
Hän on mm ripotellut näkemäänsä näin...
- olet tyypillinen luterilaisen kasvatuksen saanut, syyllisyydellä kiltiksi "hakattu" ( ai älä...)
- Olet suorittaja, et elä ( miten oikeassa olikaan)
- Et välitä oikeasti kenestäkään (välitän mutta en "osaa välittää tunteilla")
- Olet valehtelija ( noh, jos valehtelen itsellenikin itsestäni, olenko silloin rehellinen?)
Tässä vain muutama esimerkki.
Mitäs luulet, oliko helppo ottaa vastaan ? Millä tavalla luulet että "kuulin" ne ?Hei Lyne:
Tuo mitä sanoit ennakko-odotuksista ja -asenteista; täsmälleen! Sitä niiiin luuuullaan ja kuvitellaan, ymmärretään väärin kun halutaankin kuulla jotain muuta, allekirjoitan omalla kohdallani. Ja se kuunteleminen; olisin monasti kuvitellut osaavani; mutta vatut: mä mitään oo kuunnellut; rakennellut vain jotain pilvikuvitelmia omassa päässäni kun toinen puhuu ihan toisesta asiasta.
Pelottaa, joo, se itsensä kohtaaminen. Sehän se oikeastaan pelottaakin kaikkein eniten. Ei ole helppoa tunnustaa toisenkaan viallisuutta, jos ei sitä halua nähdä. Haluaisi asian olevan toisin. Mutta kun se tarkastelu siirtyy itseen, on vielä raadollisempaa. Kivikkoinen tie kuljettavaksi, oli se nahan paksuus mikä hyvänsä. Mutta valaistushan odottaa horisontissa :)
Tuosta ripottelusta mitä sinulla oli viimeisessä kappaleessa; no ei varmaan helppoa; vastareaktio on varmaan mennyt punaisen mittarin puolelle. Minullakin meni. Tässä on muuten sanasta sanaan yhtäläisyyksiä noista ripotteluista meidän kahden kohdalla. Muistan huomioni kiinnittyvän samaan seikkaan jossain, johonkin kirjoittamaasi, hyvin tuttuun. Arvaapa pörhistöikö ketun turkki taas?elisakettu kirjoitti:
Hei Lyne:
Tuo mitä sanoit ennakko-odotuksista ja -asenteista; täsmälleen! Sitä niiiin luuuullaan ja kuvitellaan, ymmärretään väärin kun halutaankin kuulla jotain muuta, allekirjoitan omalla kohdallani. Ja se kuunteleminen; olisin monasti kuvitellut osaavani; mutta vatut: mä mitään oo kuunnellut; rakennellut vain jotain pilvikuvitelmia omassa päässäni kun toinen puhuu ihan toisesta asiasta.
Pelottaa, joo, se itsensä kohtaaminen. Sehän se oikeastaan pelottaakin kaikkein eniten. Ei ole helppoa tunnustaa toisenkaan viallisuutta, jos ei sitä halua nähdä. Haluaisi asian olevan toisin. Mutta kun se tarkastelu siirtyy itseen, on vielä raadollisempaa. Kivikkoinen tie kuljettavaksi, oli se nahan paksuus mikä hyvänsä. Mutta valaistushan odottaa horisontissa :)
Tuosta ripottelusta mitä sinulla oli viimeisessä kappaleessa; no ei varmaan helppoa; vastareaktio on varmaan mennyt punaisen mittarin puolelle. Minullakin meni. Tässä on muuten sanasta sanaan yhtäläisyyksiä noista ripotteluista meidän kahden kohdalla. Muistan huomioni kiinnittyvän samaan seikkaan jossain, johonkin kirjoittamaasi, hyvin tuttuun. Arvaapa pörhistöikö ketun turkki taas?Hei sinä pörröinen kaunokainen =)
Itsensä kohtaamisessa on yksi kettumainen ;) puoli :
joutuu näkemään nimenomaan niitä puolia joita on toisissa inhonnut tai joista on ajatellut etteiikinäkoskaanneverever.
Jos on esim vuosikausia halveksinut toisten joitain ominaisuuksia ja sitten näkeekin ne yhtäkkiä itsessään...huoh...
Esim. se kokemus että oli oikeassa. Ja nyt tajuaa että on ollut kaikkea muuta. Miten paljon kuitenkin aina inhosi niitä jotka "tietävät".
Esim. esittäjät. Tulin toimeen heidän kanssaan ehkä puoli minuuttia. Kunnes huomasin riisua oman maskini. (ehkä)
Esim. päihdeongelmaiset. Ottakaa nyt hyvät ihmiset itseänne niskasta kiinni, surkeat! Kunnes itse addiktoiduin...tai huomasin olevani sellainen.
Pahoja paikkoja.
Aloitan äkkiä uuden jutun ennen kuin taas jäädään kiinni =) :
missä piirteissä tai asioissa on ollut vaikeinta hyväksyä totuus ?
* Silittelee ja kampailee turkkia *lynett kirjoitti:
Hei sinä pörröinen kaunokainen =)
Itsensä kohtaamisessa on yksi kettumainen ;) puoli :
joutuu näkemään nimenomaan niitä puolia joita on toisissa inhonnut tai joista on ajatellut etteiikinäkoskaanneverever.
Jos on esim vuosikausia halveksinut toisten joitain ominaisuuksia ja sitten näkeekin ne yhtäkkiä itsessään...huoh...
Esim. se kokemus että oli oikeassa. Ja nyt tajuaa että on ollut kaikkea muuta. Miten paljon kuitenkin aina inhosi niitä jotka "tietävät".
Esim. esittäjät. Tulin toimeen heidän kanssaan ehkä puoli minuuttia. Kunnes huomasin riisua oman maskini. (ehkä)
Esim. päihdeongelmaiset. Ottakaa nyt hyvät ihmiset itseänne niskasta kiinni, surkeat! Kunnes itse addiktoiduin...tai huomasin olevani sellainen.
Pahoja paikkoja.
Aloitan äkkiä uuden jutun ennen kuin taas jäädään kiinni =) :
missä piirteissä tai asioissa on ollut vaikeinta hyväksyä totuus ?
* Silittelee ja kampailee turkkia *Hellästi silitit :)
Totuuden hyväksyminen; kokoaisin siihen sen tuskallisen riittämättömyyden tunteen ja vaillinaisen, keskeneräisyyden kokemuksen:
(kuten ymmärtämisen malja on hyvin matalalla tasolla, kyky nähdä olennaisin, henkinen kuurous ja sokeus, tiedostamisen puute, luopumattomuuden osaamattomuus, kyky hallita prioriteettijärjestyksessä ykkösasioita).
Pystyn paremmin hyväksymään ilmiselvät puutteeni; en ole esim teoreetikko tai analyytikko, matala yleissivistyksen taso, puutteet lukuisissa käytännöllisissä asioissa, luovuuden puute, en ole menestykäs monellakaan saralla. Hyväksyn sen osaksi ihmisyyttäni ja inhimmillisyyttäni, mutta koen tuskaa niistä puutteista minkä arvomaailmassani ovat vielä kovin vajaita.- A
elisakettu kirjoitti:
Hei Lyne:
Tuo mitä sanoit ennakko-odotuksista ja -asenteista; täsmälleen! Sitä niiiin luuuullaan ja kuvitellaan, ymmärretään väärin kun halutaankin kuulla jotain muuta, allekirjoitan omalla kohdallani. Ja se kuunteleminen; olisin monasti kuvitellut osaavani; mutta vatut: mä mitään oo kuunnellut; rakennellut vain jotain pilvikuvitelmia omassa päässäni kun toinen puhuu ihan toisesta asiasta.
Pelottaa, joo, se itsensä kohtaaminen. Sehän se oikeastaan pelottaakin kaikkein eniten. Ei ole helppoa tunnustaa toisenkaan viallisuutta, jos ei sitä halua nähdä. Haluaisi asian olevan toisin. Mutta kun se tarkastelu siirtyy itseen, on vielä raadollisempaa. Kivikkoinen tie kuljettavaksi, oli se nahan paksuus mikä hyvänsä. Mutta valaistushan odottaa horisontissa :)
Tuosta ripottelusta mitä sinulla oli viimeisessä kappaleessa; no ei varmaan helppoa; vastareaktio on varmaan mennyt punaisen mittarin puolelle. Minullakin meni. Tässä on muuten sanasta sanaan yhtäläisyyksiä noista ripotteluista meidän kahden kohdalla. Muistan huomioni kiinnittyvän samaan seikkaan jossain, johonkin kirjoittamaasi, hyvin tuttuun. Arvaapa pörhistöikö ketun turkki taas?> Sitä niiiin luuuullaan ja kuvitellaan, ymmärretään väärin kun halutaankin kuulla jotain muuta, allekirjoitan omalla kohdallani. Ja se kuunteleminen; olisin monasti kuvitellut osaavani; mutta vatut: mä mitään oo kuunnellut; rakennellut vain jotain pilvikuvitelmia omassa päässäni kun toinen puhuu ihan toisesta asiasta.
Ehkä juuri siksi se on niin vaikeaa, että oppisimme kysymään, hellittämättä.
http://www.youtube.com/watch?v=o6_IdnUhSCw&feature=channel - M.B.
elisakettu kirjoitti:
Hellästi silitit :)
Totuuden hyväksyminen; kokoaisin siihen sen tuskallisen riittämättömyyden tunteen ja vaillinaisen, keskeneräisyyden kokemuksen:
(kuten ymmärtämisen malja on hyvin matalalla tasolla, kyky nähdä olennaisin, henkinen kuurous ja sokeus, tiedostamisen puute, luopumattomuuden osaamattomuus, kyky hallita prioriteettijärjestyksessä ykkösasioita).
Pystyn paremmin hyväksymään ilmiselvät puutteeni; en ole esim teoreetikko tai analyytikko, matala yleissivistyksen taso, puutteet lukuisissa käytännöllisissä asioissa, luovuuden puute, en ole menestykäs monellakaan saralla. Hyväksyn sen osaksi ihmisyyttäni ja inhimmillisyyttäni, mutta koen tuskaa niistä puutteista minkä arvomaailmassani ovat vielä kovin vajaita.Anteeksi välistähuutelu, mutta en voi mitenkään ymmärtää miten koet luovuuden puutetta?????
Ensinnäkin kirjoitat tosi hyvin ja mielikuvituksekas eläytyminen ketun hahmoon ON osoitus luovuudesta. Ja samantien tuli mieleen erään työmiehen heitto: "Ihminen on luova jopa paskaa luodessaan. Erityisesti silloin." (Ja työmiehen hymyvirneirvistys kaupanpäälle)..
Ja minun mielestäni sydämen sivistys vie voiton kaikesta muusta... Yleissivistys on pääomaa pelikentällä, jossa saadaan arvostusta sen perusteella, kuinka suuren yleissivistyksen omaa. Vertauksena eräänlainen supisuomalainen pikkupaikkakuntalaisuus, jossa (toisissa) vastaavana pääomana voidaan pitää sellaista, että kenellä on eniten tietoa toisista. Eli kaikki juorut tietävä pitää valttikortteja käsissään. Jokainen päättää osaltaan sen, että lähteekö mukaan sellaiseen kilpailuun. Tietoisuus asiasta saattaa olla vapauttavaa, mutta huonommuuden kokemusten puskiessa päälle kannattaa olla varovainen mille alkaa.
http://www.youtube.com/watch?v=G7vsMyWvis0&feature=list_related&playnext=1&list=MLGxdCwVVULXfm_1I5z3-_2GrgBzTwRoxj
Tämä on ollut minulle äärimmäisen voimaannuttava kappale.. kyynelet silmissä huutanut biisin mukana aikoinaan...Minä aion olla onnellinen.. - M.B.
M.B. kirjoitti:
Anteeksi välistähuutelu, mutta en voi mitenkään ymmärtää miten koet luovuuden puutetta?????
Ensinnäkin kirjoitat tosi hyvin ja mielikuvituksekas eläytyminen ketun hahmoon ON osoitus luovuudesta. Ja samantien tuli mieleen erään työmiehen heitto: "Ihminen on luova jopa paskaa luodessaan. Erityisesti silloin." (Ja työmiehen hymyvirneirvistys kaupanpäälle)..
Ja minun mielestäni sydämen sivistys vie voiton kaikesta muusta... Yleissivistys on pääomaa pelikentällä, jossa saadaan arvostusta sen perusteella, kuinka suuren yleissivistyksen omaa. Vertauksena eräänlainen supisuomalainen pikkupaikkakuntalaisuus, jossa (toisissa) vastaavana pääomana voidaan pitää sellaista, että kenellä on eniten tietoa toisista. Eli kaikki juorut tietävä pitää valttikortteja käsissään. Jokainen päättää osaltaan sen, että lähteekö mukaan sellaiseen kilpailuun. Tietoisuus asiasta saattaa olla vapauttavaa, mutta huonommuuden kokemusten puskiessa päälle kannattaa olla varovainen mille alkaa.
http://www.youtube.com/watch?v=G7vsMyWvis0&feature=list_related&playnext=1&list=MLGxdCwVVULXfm_1I5z3-_2GrgBzTwRoxj
Tämä on ollut minulle äärimmäisen voimaannuttava kappale.. kyynelet silmissä huutanut biisin mukana aikoinaan...Minä aion olla onnellinen..Niin... tännehän tämä joutui :) Ei siihen väliin, johon yritin, mutta Elisakettuliinille tuo ylläoleva manis..
A kirjoitti:
> Sitä niiiin luuuullaan ja kuvitellaan, ymmärretään väärin kun halutaankin kuulla jotain muuta, allekirjoitan omalla kohdallani. Ja se kuunteleminen; olisin monasti kuvitellut osaavani; mutta vatut: mä mitään oo kuunnellut; rakennellut vain jotain pilvikuvitelmia omassa päässäni kun toinen puhuu ihan toisesta asiasta.
Ehkä juuri siksi se on niin vaikeaa, että oppisimme kysymään, hellittämättä.
http://www.youtube.com/watch?v=o6_IdnUhSCw&feature=channelKaunis ja todella liikuttava - Kiitos A -
Miksi vaikeaa, ja rehellisyyden nimissä kai itsellänikin...
http://www.youtube.com/watch?v=S1vDrEDbwoIM.B. kirjoitti:
Anteeksi välistähuutelu, mutta en voi mitenkään ymmärtää miten koet luovuuden puutetta?????
Ensinnäkin kirjoitat tosi hyvin ja mielikuvituksekas eläytyminen ketun hahmoon ON osoitus luovuudesta. Ja samantien tuli mieleen erään työmiehen heitto: "Ihminen on luova jopa paskaa luodessaan. Erityisesti silloin." (Ja työmiehen hymyvirneirvistys kaupanpäälle)..
Ja minun mielestäni sydämen sivistys vie voiton kaikesta muusta... Yleissivistys on pääomaa pelikentällä, jossa saadaan arvostusta sen perusteella, kuinka suuren yleissivistyksen omaa. Vertauksena eräänlainen supisuomalainen pikkupaikkakuntalaisuus, jossa (toisissa) vastaavana pääomana voidaan pitää sellaista, että kenellä on eniten tietoa toisista. Eli kaikki juorut tietävä pitää valttikortteja käsissään. Jokainen päättää osaltaan sen, että lähteekö mukaan sellaiseen kilpailuun. Tietoisuus asiasta saattaa olla vapauttavaa, mutta huonommuuden kokemusten puskiessa päälle kannattaa olla varovainen mille alkaa.
http://www.youtube.com/watch?v=G7vsMyWvis0&feature=list_related&playnext=1&list=MLGxdCwVVULXfm_1I5z3-_2GrgBzTwRoxj
Tämä on ollut minulle äärimmäisen voimaannuttava kappale.. kyynelet silmissä huutanut biisin mukana aikoinaan...Minä aion olla onnellinen..Ymmärrän miksi voimaannuttava kappale; tuo Sateentekijä :)
Löysin musiikin ilon vasta tuon eilisen Villa-kekkereiden jälkeen. En aiemmin laittanut merkille mitä, tai miksi, kirjoittajat jakaa näitä. Nyt ymmärrän ehkä paremmin.
Minäkin aion olla onnellinen.
Se mitä tuossa edellisessä sanoit, lämmin kiitos. Olisi pitänyt täsmentää tuo teksti "ilmiselvät keskeneräiset puutteeni". Ei se minua juuri vaivaa. Pystyn tyynesti hyväksymään nuo keskeneräisyydet, niitähän pystyy muokkaamaan ja ravitsemaan. Kirjoittaminen; no, tiedän pystyväni vielä parempaankiin, sitten aikanaan. Harjoitellaan nyt aluksi. Siinä samalla pystyn kehittämään muitakin taitojani. Luovuuttakin pystyy harjaannuttamaan sitkeällä työllä ja antamalla tilaa sille mielikuvitukselle. Mutta ennenkaikkea aion tehdä sellaista, mikä itsestäni tuntuu hyvältä.- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Ymmärrän miksi voimaannuttava kappale; tuo Sateentekijä :)
Löysin musiikin ilon vasta tuon eilisen Villa-kekkereiden jälkeen. En aiemmin laittanut merkille mitä, tai miksi, kirjoittajat jakaa näitä. Nyt ymmärrän ehkä paremmin.
Minäkin aion olla onnellinen.
Se mitä tuossa edellisessä sanoit, lämmin kiitos. Olisi pitänyt täsmentää tuo teksti "ilmiselvät keskeneräiset puutteeni". Ei se minua juuri vaivaa. Pystyn tyynesti hyväksymään nuo keskeneräisyydet, niitähän pystyy muokkaamaan ja ravitsemaan. Kirjoittaminen; no, tiedän pystyväni vielä parempaankiin, sitten aikanaan. Harjoitellaan nyt aluksi. Siinä samalla pystyn kehittämään muitakin taitojani. Luovuuttakin pystyy harjaannuttamaan sitkeällä työllä ja antamalla tilaa sille mielikuvitukselle. Mutta ennenkaikkea aion tehdä sellaista, mikä itsestäni tuntuu hyvältä.Musiikissa on jotakin. Suomalaisessa erityisesti sanat, tietenkin, mutta kaiken muun sanoisin yksiselitteisesti avautuvan hyvin resonoivassa paikassa, esimerkiksi vaikka vanhassa kiviholvikirkossa..Minua ainakin kutittaa suorastaan pään sisältä äänimaailma itsessään. Ei tarvitse kuin päästää irti, vaikka siitä suorittamisesta sitten, olla hiljaa ja antaa ajautua...
Sitä samaa kutitusta aiheuttaa melkeinpä aivan kaikki, paitsi kiireaikataulut ja pakko :D
http://www.youtube.com/watch?v=TsGrOfmCA1E&playnext=1&list=PLC38BA64A402449B8
Eekoo :
tuo vuorovaikutusongelma synnyttänee enemmän "narsistiongelmia" kuin osataan arvatakaan. Vi**u mikä kuspää!
Tunnistan itsessäni ja monessa muussa sen, ettei monesti ole edes kuunnellut vastapuolta alkuakaan pidemmälle kun jo päässä raksuttaa tieto siitä mitä tuo toinen sanoi. Ennen kuin on edes sanonut !
Olettaa jotain reaktiota tai sanoja...ja "kuulee ne". Sitten toinen taas äimistelee että enhän mä sitä tarkottanu...ja sitten toinen että en minäkään ja....
Kun hoidatin addiktioitani vertaisryhmässä, huomasin alkuun kuinka huono kuuntelija olen. Joudut oikeasti KUUNTELEMAAN HILJAA ihmisiä aikasi. Se oli alkuun todella vaikeaa. Totta kai sitä on kavereiden kanssa tottunut vastavuoroiseen puheenparteen mutta silti.
Sitten alkuun istuin siinä ja tein "johtopäätöksiä" kustakin. Tuo on tollainen tyyppi ja juu, tuo on noita persoonia ja joo...se oli ihan järjetöntä.
Sitten tajusin kuinka ladattuna ennakkoluuloilla -ja asenteilla olinkaan.
Jos olisin jonkun "arvioimani" kanssa joutunut keskustelemaan jostain henk.koht. jutusta tai tunteita nostattavasta asiasta, olisin katsonut ja kuullut häntä vain sen ennakkoasetelmani kautta.
Sitten huomasin entistä useamman toimivan laillani. Kun koetin kovasti itse opetella kuuntelemaan ja rauhoittumaan asian äärelle, huomasin ettei juuri kukaan tee niin.
Tämä "kumppaninikin" jatkoi jatkuvasti lauseitani odotustensa mukaan tai kuuli jotain ihan muuta koska oletti minun sanovan niin!
Kuinka monta kertaa toitotinkaan että älä laita sanoja suuhuni, sillä sanoin koira enkä kissa.
Moni avioliitto kaatuu turhaan tällaisen takia. Moni ystävyys. Moni eripura työpaikalla aiheutuu tästä.
Voiko vuorovaikutustaitoja kehittää esim ottamalla sen osaksi peruskoulua tms ? Vai onko tämäkin "ongelma" joka on opeteltava vain elämän mukana eikä kaikki sitä koskaan opi ?
Jotkut osaavat paistaa pullia, jotkut voidaan opettaa paistamaan pullia ja jotkut eivät koskaan opi paistamaan pullia ?- A
> Kun hoidatin addiktioitani vertaisryhmässä, huomasin alkuun kuinka huono kuuntelija olen. [...] Sitten tajusin kuinka ladattuna ennakkoluuloilla -ja asenteilla olinkaan. [...] Jos olisin jonkun "arvioimani" kanssa joutunut keskustelemaan jostain henk.koht. jutusta tai tunteita nostattavasta asiasta, olisin katsonut ja kuullut häntä vain sen ennakkoasetelmani kautta.
Opiskeluajaltani, herra paratkoon siitä on vuoskymmeniä, muistan kuinka opiskelijoita suorastaan kasvatettiin olemaan 'witty'. Olennaista oli sillä aikaa kun toinen raukka parhaansa mukaan koetti selittää sinulle vaikeatajuista asiaa mahdollisimman ymmärrettävästi, muotoilla mielessäsi valmiiksi jokin nokkela älyllistä ylivoimaa ja sopivasti huomaamatonta kritiikkiä sisältävä koko hänen puheenvuoronsa mitätöivä vastaus. Eli siis vittuilla.
Samaa ilmiötä on mahdollisuus havainnollisesti seurata esimerkiksi television vaaliväittelyistä. Niitä tarjotaan lähiviikkoina runsaasti.
Syyllisyydentuntoni ja katkeruudentuntoni (sama tunne, mutta eri suuntiin) lähimpiäni kohtaan heijastuvat hyvin usein juuri tästä peilistä. Kuinka vahvistat omaa ennakko-oletustasi juuri silloin kun toinen koettaa selvittää sitä asiaa, jonka ymmärtämisen omasta ennakko-oletuksestasi juuri siinä asennossa ja sillä voimakkuudella kiinnipitäen itse ehkäiset.
http://www.youtube.com/watch?v=DclmuMrzLEs Niin tuttua...
SItten kun alkoi kuuntelemaan oikeasti...ennakkoluulot todistuivat ennakkoluuloiksi ja oli kiva huomata kuinka helppoa erilaisuutta tai puutteita onkin sietää. Ei se niin vaarallista ollutkaan.
Tekisi hyvää enemmässä määrin...- M.B.
Minä olen ok-sinä olet ok-me olemme ok-te olette ok-he ovat ok-hän on ok :)
Narsistisesti ensimmäisenä tässä listassa on persoonamuoto: Minä 8')
Voi hyvänen aika miten kiva teidän mietelmiä on lukea!
- M.B.
Ja heti lähdettiin joukolla paukuttelemaan henskeleitä!! :D
Ootkos herkistelypäällä näin sunnuntaina.. :)
*ruttaushalaus* "Katsominen itseään itsensä ulkopuolelta" :
- kun on nähnyt elämänsä aikana riittävän monta sielun kuolemaa on myös kohdannut itsensä todellisen heijastuksen -
(henkistä reinkarnaatiota tai ylösnousemusta?)
Tämä on ketun omaa filosofiaa, ellei sitten ole tarttunut alitajuntaan jostain.
...siis jos on halunnut nähdä...tuleehan sitä kuljettua vielä laput silmilläkin...pudotellaan niitä tässä matkan varrella...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 448821
- 785352
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus14780Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon383854Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella543242Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme273115- 403060
- 412256
- 331808
- 2091737