Nyt kun viime aikoina ihmisiä on puhututtanut epärehelliset puhujaveljet, jotka ovat joko tehneet syrjähyppyjä, tai vaikkapa käyttänyt lapsia hyväkseen, heräsi minulla eräs suuri kysymys.
Muistan, kun siionissamme (Oulunsalossa), eräs puhujaveli jäi kiinni syrjähypystä. Olin itsekin pyytänyt tältä puhujaveljeltä omakohtaisesti evankeliumia ja tuntenut, kuinka synnit on todella anteeksi annetut.
Onko tunteeni olleet harhassa, kun olen uskonut selkeästi epäuskossa eläneen puhujaveljen saarnaaman evankeliumin omalle kohdalle?
Toinen tilanne oli, kun entisen ystävän, jota pidin saattoystävänä, sovittiin usein asioita anteeksi. Hänellä oli kuitenkin paljon asioita, joita hän oli salannut kaikilta. Hän oli harrastanut esiaviollista seksiä, juonut alkoholia ja kuunteli musiikkia.
Kerran järkytyksekseni löysin tältä ystävältäni useita kaljapulloja, joista osa oli juotuja, osa täysiä. Kysyin tältä ystävältä, että onko ne hänen. Hän meni hämilleen ja mumisi jotain.
Myöhemmin hän tunnusti, ettei hän oikeastaan koskaan ole ollutkaan uskovainen, mutta ei ole uskaltanut sitä kenellekään tunnustaa, koska pelkäsi, miten ympäristö häneen suhtautuu. Ja tämä ihminen on saarnannut minulle useita kertoja syntejäni anteeksi!!!
Mitä mieltä muut vl:t olette, sainko minä silloin syntejä anteeksi, vaiko en.
Lähipiirissäni on kahdenlaisia arvailuja. Toiset sanoo, että jos en tiennyt anteeksi antajan olevan epäuskoinen, olen saanut syntini anteeksi. Toiset taas, että minun olisi joko pitänyt aistia hänen epäuskoisuus, tai sitten että minun olisi täynyt sopia useampien kanssa asioita varmistaakseen, että edes joku heistä on oikeasti uskomassa!!! Eli tämä toinen joukko oli todella sitä mieltä, että uskovaiseksi luullun epäuskoisen saarnaama evankeliumi ei olisi pätevä.
Muistan, kun siionissamme (Oulunsalossa), eräs puhujaveli jäi kiinni syrjähypystä. Olin itsekin pyytänyt tältä puhujaveljeltä omakohtaisesti evankeliumia ja tuntenut, kuinka synnit on todella anteeksi annetut.
Onko tunteeni olleet harhassa, kun olen uskonut selkeästi epäuskossa eläneen puhujaveljen saarnaaman evankeliumin omalle kohdalle?
Toinen tilanne oli, kun entisen ystävän, jota pidin saattoystävänä, sovittiin usein asioita anteeksi. Hänellä oli kuitenkin paljon asioita, joita hän oli salannut kaikilta. Hän oli harrastanut esiaviollista seksiä, juonut alkoholia ja kuunteli musiikkia.
Kerran järkytyksekseni löysin tältä ystävältäni useita kaljapulloja, joista osa oli juotuja, osa täysiä. Kysyin tältä ystävältä, että onko ne hänen. Hän meni hämilleen ja mumisi jotain.
Myöhemmin hän tunnusti, ettei hän oikeastaan koskaan ole ollutkaan uskovainen, mutta ei ole uskaltanut sitä kenellekään tunnustaa, koska pelkäsi, miten ympäristö häneen suhtautuu. Ja tämä ihminen on saarnannut minulle useita kertoja syntejäni anteeksi!!!
Mitä mieltä muut vl:t olette, sainko minä silloin syntejä anteeksi, vaiko en.
Lähipiirissäni on kahdenlaisia arvailuja. Toiset sanoo, että jos en tiennyt anteeksi antajan olevan epäuskoinen, olen saanut syntini anteeksi. Toiset taas, että minun olisi joko pitänyt aistia hänen epäuskoisuus, tai sitten että minun olisi täynyt sopia useampien kanssa asioita varmistaakseen, että edes joku heistä on oikeasti uskomassa!!! Eli tämä toinen joukko oli todella sitä mieltä, että uskovaiseksi luullun epäuskoisen saarnaama evankeliumi ei olisi pätevä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tuollaiseen surkeaan tilanteeseen sitä joutuu, kun luottaa raamatun-
vastaiseen opetukseen "kahden välimiehen oppiin"!!!
Ikäänkuin syntien anteeksisaamiseen tarvittaisiin välimiestä, joka julistaa
synnit anteeksi.
Raamattu ei tunne tuollaista pakolista välimiestä, vaan kirkas ilmoitus on,
että "Jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi"
Tokihan saarnamies voi vahvistaa tämän syntien anteeksiannon, jolloin
heikkouskoisen luottamus siihen, että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut,
vahvistuu. Mutta se EI OLE VÄLTTÄMÄTÖN EHTO syntien anteeksi-
saamiseen, kuten itsekin todistat. Koet saaneesi syntisi anteeksi, vaikka
epäuskoinen saarnamies julisti ne anteeksi. Eihän saarnamies anna
kenenkään syntejä anteeksi, vaan USKO HERRAAN JEESUKSEEN.
Sen jälkeen kun uskot Häneen, on sama, vaikka koiran haukkuminen voisi
vahvistaa anteeksiannon, jos se olisi luottamuksesi perusta.
Saarnamies ei myöskään VOI ESTÄÄ keneltäkään katuvalta syntien
anteeksi saamista:
"Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon."
Totuuden sanoja puhut.
Mitä merkkasi raamatun lause, mihin puhujasmiehetkin usein vetoavat, eli
Niille, joille te synnit anteeksi annatte, ne ovat myös taivaassa anteeksi annetut.
Ja niille, joilta te ne pidätätte, ovat ne myös taivaassa pidätetyt.
Jeesus antoi Pyhän Hengen viran hänen seuraajilleen. Näin me vanhoillislestadiolaisuudessa ajattelemme. Mutta voiko tuon raamatun lauseen tulkita myös toisin. Onhan raamatussa tokin sellaisiakin kohtia, joissa sanotaan, että
Jos uskotte minuun (Jeesukseen), niin pelastutte.
Kumpi noista on päteviä, vai pätevätkö ne molemmat.
Meikäläisten mukaan täytyy tietysti uskoa Jeesuksen päälle, mutta täytyy myös saada syntinsä anteeksi.
Tästä meidän vanhoillislestadiolaisten keskuudessa kutsutaan käymiseksi ahtaasta portista sisälle.
Mutta jos evankeliumin saarnaaja ei olekkaan oikeasti uskomassa ja tämä syntejään anteeksi haluava ei voi sitä tietää. Kumpi tekee väärin?
Millaiset seuraukset sellaiselle, joka epäuskoisena saarnaa toisille syntejä anteeksi, eikä tunnusta omaa sydämen tilaa. Tiedän, että se tekee syntiä, mutta että saako se toinen oikeasti syntinsä anteeksi?
Vai onko se lopulta niin, että syntejä voi saada anteeksi ihan vain uskomallakin.
Ainakin minusta toisinaan tuntuu, että se evankeliumin saarnaaminen on vain vahvistuksena sille syntien anteeksi antamiselle.
mitä kirjoitit
Mielenkiintoinen pohdista. Olen itsekkin miettinyt samaa, ja päätynyt tässä selkeään raamatun oppiin. Jeesus on toki ainut välimies, joka on sovittanut kaikki ihmiset Isän kanssa. Tämä täytyy jollakin tarjota ihmisille.Tämä tarjotaan meille vain sanan ja sakramenttien kautta. Siis vain sanan ja sakramenttien kautta ja hän jätti uskovaisille tämän viran:
2.kor.5:17. Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
Joh.20:21. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät."
22. Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."
Tätä Pyhän Hengen virkaa ei ole epäuskoisella ja väärähengellisillä, joita tulee kartaa (Room.16:17-18; Tiit.3:10-11).
Room.16:17. "Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa.
18. Sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta vaan omaa vatsaansa, ja kauniilla ja vakuuttavilla puheillaan he pettävät vilpittömien sydämet."
Mitä tulee tuohon syntien anteeksisaamiseen, uskovaisellahan ne on anteeksi koko ajan, koska hänelle on osanaan Kristuksen ansio. Mutta kun synti painaa ja omatunto syyttää, hän haluaa laittaa niitä pois äänellisessä saarnassa.
Epäuskoinen saa syntinsä varmasti anteeksi seurakunnassa ja Pyhän Hengn virassa julistetussa evankeliumissa, niinkuin Raamattu lupaa.
Ei toimi tämä vastaamine aina :(
ilmeisesti nuo yhenlaisten sulkujen käyttäminen sitaatteina estää. joten käytän toisenlaisia sitaatteja
"Mitä tulee tuohon syntien anteeksisaamiseen, uskovaisellahan ne on anteeksi koko ajan, koska hänelle on osanaan Kristuksen ansio. Mutta kun synti painaa ja omatunto syyttää, hän haluaa laittaa niitä pois äänellisessä saarnassa.
Epäuskoinen saa syntinsä varmasti anteeksi seurakunnassa ja Pyhän Hengn virassa julistetussa evankeliumissa, niinkuin Raamattu lupaa."
Näin minä haluan uskoa. Ja näin se varmasti sitten meneekin!
Kiitoksia hyvästä vastauksesta!
Weha kelaa taas tuota SRK:n kehittämää harha-oppia, että syntien anteeksi-
saaminen riippuisi saarnamiehen synninpäästöstä!!
Meidän on kyllä käsketty SAARANATA evankeliumia mutta synnit saamme anteeksi vain uskomalla Jeesukseen:
Ap 10:43
"Hänestä kaikki profeetat todistavat, että JOKAINEN, JOKA USKOO HÄNEEN, SAA
SYNNIT ANTEEKSI Hänen nimensä kautta."
Raamattu EI KEHOITA uskomaan syntejä anteeksi, vaan ne annetaan
automaattisesti anteeksi, kun uskomme Jeesukseen ja Hänen sovinto-
kuolemaansa!
Kyllä saarnaaja voi käytännössä julistaa eli vahvistaa ne anteeksisaaduiksi,
mutta syntien anteeksisaaminen ei riipu tästä saarnamiehen julistuksesta!!
Syntien anteeksisaaminen tapahtuu TAIVAASSA ja saarnaaja voi ainoastaan
vahvistaa maan päällä sen, mikä on jo tapahtunut.
Jeesus antoi VAIN OPETUSLAPSILLEEN vallan sitoa syntejä. Hän puhalsi heidän päälleenja lupasi näille Pyhän Hengen, mutta ei Jeesus ole puhaltanut kenenkään vl-saarnamiehen päälle. Siksi tänä
aikana kenelläkään ei ole sellaista valtaa että voisi sitoa toisen syntejä.
Päinvastoin. Matt 18:35 varoittaa tekemästä sellaista, sen uhalla, että
Jumalakaan ei anna sitojalle anteeksi.
Katuva syntinen saa AINA syntinsä anteeksi, jos hän tunnustaa ne ja hylkää
ne
1. Joh 1:8
Vl-seurakuntien kieroutunut opetus syntien anteeksisaamisesta johtaa
juuri aloittajan kaltaiseen tilanteeseen ja SRK:n saarnaajat käyttävät härskisti hyväkseen
toisen hädänalaista asemaa ja sitovat opillaan heikkoja uskovia.
Weha sanoo: "Epäuskoinen saa varmasti syntinsä anteeksi SEURAKUNNASSA..."!!!!!
Taas sama harha-oppi, joka tekee Vl-seurakunnasta Jumalan sijaisen ja
pyrkii toimimaan Jumalan valtuuttamana.
Syntinen saa syntinsä anteeksi ILMAN vl-seurakuntaakin, JOS USKOO
Herraan Jeesukseen.
Siihen ei aina tarvita ääneen julistettua sanaa, vaan Pyhä Henki voi vaikuttaa
synnintuntoa ihmisen sydämessä myös yksinäisyydessä Joh 16:8 ja
kirkastaa syntiselle Kristusta myös YKSINÄISYYDESSÄ.
Siihen ei tarvita vl-saarnamiestä.
Jeesus voi ilmestyä yksinäisyydessä, kuten kävi Paavalillekin, Gal 1:12-13.
SRK pelkää menettävänsä vallan ihmissieluihin, jos se luopuisi
tuosta kahden välimiehen opistaan!
70- ja 80-luvun hoitokokouksissa peruttiin jopa kymmenien vuosien takaisia anteeksisaamisia, koska jälkeenpäin hoitomies huomasi anteeksisaarnaajan olleen silloin väärässä hengessä.
Eräskin 30 vuotta uskovaisena ollut mummo joutui pakon edessä myöntämään olleensakin koko 30 vuotta edelleen epäuskossa, koska hänelle aikoinaan epäuskon anteeksi saarnannut puhuja oli anteeksiantohetkellä ollut väärässä hengessä. Mummo joutui pyytämään uudelleen anteeksi julkisesti seurakunnan edessä myös nuorena tyttönä harrastamansa haureuden, jonka seurauksena oli syntynyt lapsi. Tiedä, miten oppi on muuttunut, mutta näin olen nähnyt toimittavan!
Noinhan sitä sielunvihollinen koettaa panetella ja vähätellä. Kyllä tuo mainitsemasi nainen sai varmasti syntinsä anteeksi. Seurakunnan virastahan se puhujaveli ne hänelle saarnasi anteeksi. Lisäksi hän sai kuulla elävää sanaa ainakin tuon 30 vuoden ajan ja uskonut syntinsä anteeksi.
Täällä oli myös ihmeellinen päätelmä: Saarnamies ei myöskään VOI ESTÄÄ keneltäkään katuvalta syntien
anteeksi saamista:
"Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon."
weha. Selität ihan oikein: "Johainen joka siis haluaa, voi uskoa syntinsä anteeksi" Entä joka ei halua uskoa syntejään anteeksi?
Matt.18:17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.
18. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
Weha kirjoittaa:
"18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt."
Näin Kristus on sovittanut puolestamme kaikki meidän syntimme ja sairautemme ja hankkinut meille Jumalan vanhurskauden lunastuksensa tähden uskoessamme Häneen ja tästä Kristuksen lunastustyöstä, sovituksesta on meillä lupa ja virka saarnata vapaasti kaikille ja kaikkialla.
weha: Opilliselta kannalta. on tärkeä tämä jae.17, koska siitä myös käy ilmi, että Pyhän Hengen virka koskee vain niitä, jotka ovat uskovaisia ja Jumalan lapsia:
2.kor.5:17. Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
Sen tähden saavatkin kaikki, jotka ovat Kristuksessa ja uskovaisia ja Jumalan lapsia iloiten kertoa Kristuksesta ja Hänen sovituksestaan.
Nyt on kiire neuvotteluihin.
Jeesus jätti anteeksiantamuksen syntisille ja syntiin taipuvaisille opetuslapsilleen.
Hän opetti heitä pesemään jalkansa.
Anteeksiantamuksessa merkittävää on anteeksipyytäjän uskominen anteeksiantamukseen, niin Jeesus usein sanoi, "jos te uskotte".
Jos anteeksiantaja on jotenkin "epäaito" tai vilpillinen, se on anteeksiantajan asia, ei anteeksipyytäjän.
Mikli anteeksipyytäjä tietämättään pyytää anteeksi epäuskoaan (siis eri tilanne, kuin häntä vastaan tehty rikkomus), niin Jumala ei anna anteeksipyytäjälle asiasta rauhaa.
Ei anteeksipyytäjältä edellytetä mitään "etukäteisaistimuksia."
Anteeksisaaminen perustuu Jeesuksen sovintotyöhön uskomiseen. Sovintosaarnavirka on vain sanansaattajan virka.
Esim. mainitsemasi "epärehelliset" puhujat ovat samalla viivalla. Kun uskot hänen julistamansa synninpäästön, silloin synnit on anteeksi. Ellet usko, silloin niitä ei ole saanut anteeksi. Omatunto on annettu ihmisille, jotta sinun kruunuasi ei voi kukaan toinen viedä tietämättäsi, vaan sinä tunnet asian itse. Yksinkertaisesti riippuu itsestäsi, pidätkö puhujaa "aitona". Vastuu on siis myös käänteinen, tunnustatko itse puhujan "aidoksi". Näin se asia menee tasapuoliseksi puhujan ja kuulijan suhteen.
Et siis voi valehdella itsellesi siten, että omatunto ei tietäisi...?
Synnitöntä ihmistä, sanan julistajaa tai kuulijaa ei ole maanpäällä.
Erämaassa matkaajalla on aina jalat likaisena, pesu on vain tilapäinen puhdistautuminen, jotta pääsee seuraavalle pesupaikalle.
Kysymys Sinulle Trim Cat, koska Sinä selität niin, että meikäläinenkin ymmärtää!
Mitä mieltä ole siitä, että synninpäästöä ei saa julistaa enää kirjoitettuna?
Luin jostain, että OV oli miettinyt tuota asiaa pari vuotta ja että nyt on sitten lanseerattu tuollainen sääntö vl-seurakuntaan ja tietysti kaikessa hiljaisuudessa.
Ja OV kuulemma päätyi tuohon ihan sen vuoksi, ettei kukaan voi varkain saada synninpäästöä!
Minulla tulee tuollaisesta mieleen, että luuleeko OV todella, että se on heidän vallassa kuka lopulta pääsee taivaaseen?
Saako siis vl-pedofiili jokaisen raiskauskerran jälkeen uhriltaan anteeksi vai ei?
Nimim. uusi opinkappale?:lle
Synninpäästön saa julistaa kirjoitettuna, eihän se edes ole OV:n päätettävissä, Oikein OV on sen opettanut.
Siihen on vain joku vetänyt vääriä tulkintoja, jotka on aiheuttaneet epäselvyyksiä.
Otan esimerkin, se selventää enemmän kuin kaikkien porsanreikien läpi käyminen.
Jos joku tunnustaa syntinsä tai muutoin pyytää siunausta kirjeitse toiselta ihmiseltä, anteeksianto/sinaus on oikea.
Niin se on ollut myös läpi historian.
Toinen asia on, kun SRK:n julkaisemissa kirjoissa on vaikkapa tulkattu puhe suoraan tekstiksi, siinä tekstissä ei ole synninpäästöä.
Tai kirjassa voi olla kirjoitettuna lukijalle kehotus uskoa anteeksi...tms. Siinä ei ole anteeksiantoa. Ne ovat lukijalle vain lohdun sanoja.
Tämän väärinkäsityksen välttämiseksi yleisiin kirjoituksiin ei haluta "synninpäästöä" kirjoitettavaksi ja sen ohje oli nimenomaan SRK:n kirjoittajille suunnattu.
Kiitos vastauksesta Trim Cat!
Eipä tuota olisi voinut selvemmin sanoa.
"Tai kirjassa voi olla kirjoitettuna lukijalle kehotus uskoa anteeksi...tms. Siinä ei ole anteeksiantoa. Ne ovat lukijalle vain lohdun sanoja."
Ne ovat lohdun sanoja, mutta erittäin tärkeitä!
Paitsi että valta antaa syntejä anteeksi koski vain niitä opetuslapsia, joille Jeesus antoi vallan antaa syntejä anteeksi ja parantaa sairaita.
Ihminen ei voi jakaa "halpaa armoa" omalla vallallaan, etenkin jos ei itsekään usko eikä toimi Jeesuksen sanan mukaisesti.
Sellaiset "synninpäästäjät" ovat susia lampaiden vaatteissa.
(Viestiin:lappix 17.3.2011 20:29)
"Paitsi että valta antaa syntejä anteeksi koski vain niitä opetuslapsia, joille Jeesus antoi vallan antaa syntejä anteeksi ja parantaa sairaita."
Tässä selitetään, ketä ovat ne Jeesuksen opetuslapset, joille valtuudet annettiin
Matt.28:18-19
18 Jeesus..puhui heille näin..
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Joten ei siis mitään väliä kuinka pahasti ne jalat pesupaikkojen välillä likaantuvat. Loraus vaan ja taas menoksi. Wash and Go!
Muuta ei tarvi miettiä. Eihän uskossa ja hengen asioissa ja Jumalan pyhyydessä mitään muuta tärkeää olekaan.
Kova meno, kiire paikasta toiseen, bisnekset ja ympäristön kaikenlainen hyväksikäyttö päälle vaan!
Ja voi voi, olikohan sillä ihmisellä nyt valtuuksia antaa anteeksi, että voinko olla varma että oli valtuudet... Mikä ongelma!
Pesu ja puhdistautuminen on tarpeen, mutta voitaisiinko joskus ajatella jotain vähän lisää niihin uskomisen asioihin? Eikö ole halua? Eikö tarvetta? Etsiä Jumalan pyhyyttä ja tahtoa, päästää oma elämä lähemmäs Jumalan yhteyttä. Voitaisiinko jalkojen pesun yhteydessä miettiä myös mihin ollaan menossa, miksi "jalkoja" pestään ja mihin niitä tarvitaan?
"Pesu ja puhdistautuminen on tarpeen, mutta voitaisiinko joskus ajatella jotain vähän lisää niihin uskomisen asioihin?"
Pietari esitti sinun kanssasi saman ehdotuksen Jeesukselle ja Pietarin oli lopulta tyydyttävä pelkkiin jalkojen pesuun.
Jeesus pesi opetuslastensa jalat siksi, että Hän antoi esimerkin miten Jumalan todellinen palvelija on myös lähimmäisen palvelija. Pesu oli symboolinen vertaus, miten Jumalan lasten tulee käyttäytyä toisiaan kohtaan.
Lappix:
Jeesus oli opetuslapsia "parempi". Hän oli synnitön ja täydellinen. Silti hän ei suostunut, että opetuslapset olisivat pesseet hänen jalkansa.
Uskovat kuitenkin haluavat, että muut "pesevät" heidän jälkojaan, eikä toisinpäin.
Uskovien pitäisi olla vaatimattomia, toisen posken kääntäviä jne.
Tai sitten raivopäisiä riehujia kuten Jeesus.