uskova ja ei-uskova yhdessä?

kähätikää

Itse olen niitä Jeesus-ihmisiä ;) ja mietin voisiko joku ei-uskova seurustella uskovan kanssa. No, tottakai sellaisia pareja on paljonkin, mutta jotain keskustelua herättelen kuitenkin...

Itselläni on kavereina sekä uskovia että ei-uskovia, ja tulen ei-uskovien kanssa toimeen vähintäänkin yhtä hyvin. Käyn seurakunnassa, mutta suoraan sanottuna jollain tapaa ahdistaa/pelottaa sieltä ketään alkaa iskemään, en jaksais ketään jonka jokatoinen juttu liittyisi jotenkin Jumalaan tms. Tietenkään läheskään kaikki siellä ei semmosia ole(harva niistäkään joita sieltä tunnen).

No, pahin este varmaan sille, että ei-uskova musta kiinnostuisi on se että kallistun sille puolelle, että seksi kuuluu avioliittoon. Ymmärrän kyllä, että toista pelottaisi myös se, että haluanko ikinä sitten seksiä(kun ei seurusteluvaiheessa sitä voisi todeta). Kyllä itteenikin pelottaisi sama asia. Ja suurin osa kuitenkin haluaa sitä seksiä harrastaa seurustellessa. No, moni, jotka ei mua tunne, pitäisi tolla perusteella mua täysin hihhulina. Ei vaan haluais rajata seuranhakuaan johkin uskovaispiireihin ton takia...Varmaan useat naiset hyväksyis sen että olen uskovainen, mutta tuo seksijuttu varmaan ajais suurimman osan ei-uskovista piiloon...

No, tosta periaatteesta voi vetää sit erilaisia kuvitelmia kuinka hihhuli sitä ollaan...olen mielestäni jalat maassa edelleen ja järkikin pysyy kasassa vielä ;) Mutta ymmärtäähän sen, että tuo periaate ruokkii myös sitä ajatusta, että olisi tiukat periaatteet sitten kaikesta...

No, aion vielä jonkun löytää, oli sitten uskova tai ei...joskus tonne ihannenainen palstalle kirjottelin ja juttu saikin hyvän vastaanoton:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9602203

317

9908

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Seuraan Jeesusta

      Moi. Olen uskossa oleva mies ja minäkin olen päättänyt jättää seksin avioliittoon, koska esiaviollinen seksi on selkeästi Raamatun mukaan kielletty.

      Minulla ei ole sisäisessä maailmassani mitään sitäkään vastaan, vaikken koskaan avioituisikaan.

      Seksuaaliset tarpeensa voi hoitaa samoin kuin nälänkin kokatessa käden käänteessä jotain tarpeen poistavaa valmiiksi.

      Nostan hattua sinulle ja siunausta vaelluksellesi.

      Mitä Jeesus tekisi? Siinä hyvä kysymys itseltään mielessä kysyttäväksi vaelluksellaan, vastaus on yleensä ilmeinen pienen miettimisen jälkeen

      • Jotakin elämässä koe

        Jotakin aiheeseen liittyvää haluan sanoa. Olen uskova 60 ylittänyt nainen. Ensimmäinen avioliittoni iloineen ja vaikeuksineen kesti 32 vuotta. Mieheni oli uskova. Yhdessä polvistuimme Jumalan edessä ja pyysimme Hänen johdatustaan ja apuaan elämän tuomiin erilaisiin haasteisiin.
        Rakkaus ja seksi on niin ihana, elämän voimaa antava asia avioliitossa, ettei mikään korvike vastaa sitä. Jos on rakkautta, ei mielestäni tarvita "koekäyttöä". Jäin leskeksi 50-vuotiaana.
        Nyt uudessa avioliitossa, jossa kuulumme eri seurakuntiin ja ainakin elämän
        arvomme ovat suurelta osin erilaiset, koen suurta yksinäisyyttä. Puhun hengellisistä asioista, mutta koen, ettei mies ole samalla aaltopituudella ja on
        vaivautunut ainakin ajoittain. Seksi puuttuu tästä avioliitosta sairauden vuoksi ja muutenkin elämme sellaista uusperheen arkea. Kaikki eivät hyväksy toisiaan sellaisina kuin ovat ja ovat osoittaneet sen myös harvinaisen selkeästi. Sanoisin, että avioliitto on rakkaudellisenakin, niin kova yritys, että hyvä on ajatella elämän perusasioista samalla tavalla.
        Tämä on käsittääkseni myös Raamatun kanta, että uskovan ei tulisi sitoutua
        eiuskovaan. Joku viisas hengellinen kirjailija on sanonut: Jos haluat kodin, josta varjot eivät väisty, niin mene eiuskovan kanssa naimisiin.


      • Metsänpeikko2011
        Jotakin elämässä koe kirjoitti:

        Jotakin aiheeseen liittyvää haluan sanoa. Olen uskova 60 ylittänyt nainen. Ensimmäinen avioliittoni iloineen ja vaikeuksineen kesti 32 vuotta. Mieheni oli uskova. Yhdessä polvistuimme Jumalan edessä ja pyysimme Hänen johdatustaan ja apuaan elämän tuomiin erilaisiin haasteisiin.
        Rakkaus ja seksi on niin ihana, elämän voimaa antava asia avioliitossa, ettei mikään korvike vastaa sitä. Jos on rakkautta, ei mielestäni tarvita "koekäyttöä". Jäin leskeksi 50-vuotiaana.
        Nyt uudessa avioliitossa, jossa kuulumme eri seurakuntiin ja ainakin elämän
        arvomme ovat suurelta osin erilaiset, koen suurta yksinäisyyttä. Puhun hengellisistä asioista, mutta koen, ettei mies ole samalla aaltopituudella ja on
        vaivautunut ainakin ajoittain. Seksi puuttuu tästä avioliitosta sairauden vuoksi ja muutenkin elämme sellaista uusperheen arkea. Kaikki eivät hyväksy toisiaan sellaisina kuin ovat ja ovat osoittaneet sen myös harvinaisen selkeästi. Sanoisin, että avioliitto on rakkaudellisenakin, niin kova yritys, että hyvä on ajatella elämän perusasioista samalla tavalla.
        Tämä on käsittääkseni myös Raamatun kanta, että uskovan ei tulisi sitoutua
        eiuskovaan. Joku viisas hengellinen kirjailija on sanonut: Jos haluat kodin, josta varjot eivät väisty, niin mene eiuskovan kanssa naimisiin.

        Oliko pakko mennä sitten uudestaan naimisiin ja nyt valitaa täällä ? pyydä herralta appuu :-)


      • Anonyymi
        Metsänpeikko2011 kirjoitti:

        Oliko pakko mennä sitten uudestaan naimisiin ja nyt valitaa täällä ? pyydä herralta appuu :-)

        Kyllähän sitä uudelleen voi leskenä ihan hyvin avioitua mutta oliko käynyt niin että kun leski oli elänyt onnellisen liiton niin hän oli hieman sokeutunut todellisuudelle ja ajatellut että jokin viittaus johonkin kristilliseen merkitsisi sitä mitä se oli hänelle merkinnyt. Surullinen tarina, aina voi tietysti kääntyä paremmaksi mutta tuossa vanhemmalla iällä se on kai vähemmän todennäköistä.


    • ....................

      Tässä tulee mieleen jotain asioita..

      1. Riippuu aivan siitä ei-uskovasta.. Onko hän kuitenkin kirkon jäsen, ei vaan jaksa ajatella uskonnollisia asioita, ei usko, käy kirkossa vaan vaikka jonkun häissä ja sielläkään ei käy Jeesus mielessäkään..

      Vai ateisti, tai jotain mikä etsii vielä itseään uskon saralta?

      Luulisi että täysin ateistin kanssa voi tulla ainakin yhteentörmäyksiä näkemysten kanssa jossain vaiheessa.

      2. Miten hyväksyisit sen, jos kumppanillasi kuitenkin on entisiä seksikumppaneita vaikka sinun kanssasi ei harrastaisi seksiä ennen avioliittoa?

      3. Mitä jos kumppanin valinta olisi tulevaisuudessa, ettei hän halua kirkkohäitä?

      4. Miten osoitat naiselle ennen avioliittoa, että hän on haluttava?

      5. Mitä jos nainen haluaa että hänen lapsiaan ei kasteta, vaan he saavat päättää uskomisestaan myöhemmin kun ovat vanhempia?

      • Jo3VuottaAteistina

        "Luulisi että täysin ateistin kanssa voi tulla ainakin yhteentörmäyksiä näkemysten kanssa jossain vaiheessa."

        Itse ateistiksi, eli uskonnottomaksi itseni tunnustavana voisin olla osin samaa mieltä. Ainakin minä yritän tunnustella seurustelukumppaniltani miten uskovainen hän on. Henkilökohtaisella tasolla hänen uskonsa ei haittaa minua yhtään, ei siis haittaa mihin hän uskoo henkilökohtaisesti. Ei haittaa, vaikka hän haluaisi käydä kirkossa tai muissa uskontotapahtumissa. Ehkä jopa voisin joskus käydä hänen seuranaan kirkossa, jos hän sitä haluaa... mutta jos minua yritetään aktiivisesti käännyttää, se on huono juttu.

        Ongelmat voisivat tulla jos seurustelukumppani on hyvin fundamentalisti, mielestäni suurin ongelma saattaisi olla lasten kasvatus - eli miten lapset kasvatetaan uskontojen suhteen. Itse haluan kasvattaa lapseni niin, että heille kerrotaan uskonnoista, mutta heitä ei liitetä lapsina kirkkoon ja he saavat päättää itse jos haluavat liittyä (kun ovat siihen riittävän vanhoja, että ymmärtävät paremmin mihin liittyvät).

        Eli tässä saattaa tulla ongelmakohta. Ei tämäkään kaikille ateisteille välttämättä ole ongelma, eikä kaikille uskovaisille. Puhun siis vain omasta puolestani. Toki monet suomen ev.lut kirkon uskovaisista ovat käytännössä melko lähellä minua omassa elämäntoiminnassaan (pl. uskonto), joten yleensä näitä ongelmia tarvitsee kohdata vain harvoin. Toisin sanoen, ne ketkä eivät yhtään siedä että olen ateisti, ymmärtävät haihtua siinä kohtaa kun heille sen sanon :)

        Kyse on vain siitä miten sovitatte erilaiset näkemykset yhteen. Niistä on hyvä puhua, ja tiedän kyllä uskonnoton - kristitty parisuhteita, jotka toimivat hyvin.


      • benedi
        Jo3VuottaAteistina kirjoitti:

        "Luulisi että täysin ateistin kanssa voi tulla ainakin yhteentörmäyksiä näkemysten kanssa jossain vaiheessa."

        Itse ateistiksi, eli uskonnottomaksi itseni tunnustavana voisin olla osin samaa mieltä. Ainakin minä yritän tunnustella seurustelukumppaniltani miten uskovainen hän on. Henkilökohtaisella tasolla hänen uskonsa ei haittaa minua yhtään, ei siis haittaa mihin hän uskoo henkilökohtaisesti. Ei haittaa, vaikka hän haluaisi käydä kirkossa tai muissa uskontotapahtumissa. Ehkä jopa voisin joskus käydä hänen seuranaan kirkossa, jos hän sitä haluaa... mutta jos minua yritetään aktiivisesti käännyttää, se on huono juttu.

        Ongelmat voisivat tulla jos seurustelukumppani on hyvin fundamentalisti, mielestäni suurin ongelma saattaisi olla lasten kasvatus - eli miten lapset kasvatetaan uskontojen suhteen. Itse haluan kasvattaa lapseni niin, että heille kerrotaan uskonnoista, mutta heitä ei liitetä lapsina kirkkoon ja he saavat päättää itse jos haluavat liittyä (kun ovat siihen riittävän vanhoja, että ymmärtävät paremmin mihin liittyvät).

        Eli tässä saattaa tulla ongelmakohta. Ei tämäkään kaikille ateisteille välttämättä ole ongelma, eikä kaikille uskovaisille. Puhun siis vain omasta puolestani. Toki monet suomen ev.lut kirkon uskovaisista ovat käytännössä melko lähellä minua omassa elämäntoiminnassaan (pl. uskonto), joten yleensä näitä ongelmia tarvitsee kohdata vain harvoin. Toisin sanoen, ne ketkä eivät yhtään siedä että olen ateisti, ymmärtävät haihtua siinä kohtaa kun heille sen sanon :)

        Kyse on vain siitä miten sovitatte erilaiset näkemykset yhteen. Niistä on hyvä puhua, ja tiedän kyllä uskonnoton - kristitty parisuhteita, jotka toimivat hyvin.

        Jo 3 vuotta ateistina, kirjoitteli ettei lapsia ole soveliasta liittää kirkkoon,
        ennenkuin itse PAREMMIN ymmärtävät, mitä kirkkoon liittyminen merkitsee.

        Nauratti tuo, että hyvää teki,...mitenkäs muka muutaman viikon ikäinen lapsi
        voi ymmärtää, kirkkoon liittymisestä YHTÄÄN MITÄÄN.

        Ja kuinka lapsen kastaminen lasta auttaa, kun tämä ei ole tehnyt
        ainuttakaan syntiä!

        Kastehan on Kristuksen käsky, ikäänkuin muisto suuresta evankeliumin
        sanomasta!
        Ihminen kastetaan ja samalla kehoitetaan häntä uskomaan Jeesukseen Kristukseen, joka antaa synnit anteeksi, kasteen jälkeen!

        Mitä se lapsi sillä kasteella tekee, sen enempää kuin pappi, tai vanhemmatkaan.

        No, nimen antotilaisuutena, juhlana se on sopiva,...mutta ei muta merkitystä.

        Jos perisynnin vuoksi kastettais, niin pitäähän kastettavan tietää, ja tuntea että hänessä on vaikkapa vain perisyntiä.
        Mutta miten sellaista syntiä voi tunnustaa, kun sitä ei ole lapsi eikä aikuinenkaan
        tehnyt!!??

        Kylläpä on iso tuo sovittaa uskovan ja ateistin näkemyksiä yhteen,..välillä kun ateisti puhuu totta, ja väliin uskova!!


      • Anonyymi
        Jo3VuottaAteistina kirjoitti:

        "Luulisi että täysin ateistin kanssa voi tulla ainakin yhteentörmäyksiä näkemysten kanssa jossain vaiheessa."

        Itse ateistiksi, eli uskonnottomaksi itseni tunnustavana voisin olla osin samaa mieltä. Ainakin minä yritän tunnustella seurustelukumppaniltani miten uskovainen hän on. Henkilökohtaisella tasolla hänen uskonsa ei haittaa minua yhtään, ei siis haittaa mihin hän uskoo henkilökohtaisesti. Ei haittaa, vaikka hän haluaisi käydä kirkossa tai muissa uskontotapahtumissa. Ehkä jopa voisin joskus käydä hänen seuranaan kirkossa, jos hän sitä haluaa... mutta jos minua yritetään aktiivisesti käännyttää, se on huono juttu.

        Ongelmat voisivat tulla jos seurustelukumppani on hyvin fundamentalisti, mielestäni suurin ongelma saattaisi olla lasten kasvatus - eli miten lapset kasvatetaan uskontojen suhteen. Itse haluan kasvattaa lapseni niin, että heille kerrotaan uskonnoista, mutta heitä ei liitetä lapsina kirkkoon ja he saavat päättää itse jos haluavat liittyä (kun ovat siihen riittävän vanhoja, että ymmärtävät paremmin mihin liittyvät).

        Eli tässä saattaa tulla ongelmakohta. Ei tämäkään kaikille ateisteille välttämättä ole ongelma, eikä kaikille uskovaisille. Puhun siis vain omasta puolestani. Toki monet suomen ev.lut kirkon uskovaisista ovat käytännössä melko lähellä minua omassa elämäntoiminnassaan (pl. uskonto), joten yleensä näitä ongelmia tarvitsee kohdata vain harvoin. Toisin sanoen, ne ketkä eivät yhtään siedä että olen ateisti, ymmärtävät haihtua siinä kohtaa kun heille sen sanon :)

        Kyse on vain siitä miten sovitatte erilaiset näkemykset yhteen. Niistä on hyvä puhua, ja tiedän kyllä uskonnoton - kristitty parisuhteita, jotka toimivat hyvin.

        "riittävän vanhoja... ymmärtävät paremmin"
        Tuolloin voi kyllä olla tilanne sellainen että jos ei ole esim viisivuotiaasta lähtien elänyt uskovan elämää, niin eipä ole välttämättä sitä ymmärrystäkään kertynyt siitä miten Jumala on elävä Jumala ja antaa jopa aivan ihmeellisiä rukousvastauksia jne jne


      • hallelujaa-veli

        hyvä oli.
        moni on menettänyt uskonsa, kun on ottanut uskosta osattoman puolison.

        Aviopuolisoa kannattaa pyytää Jeesukselta!

        Sananl. 19:14

        "Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta."

        http://tv7.fi/vod/player.html?id=14010

        Room. 6:16

        "Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?"


      • hyvä elämä ja ikuis.
        hallelujaa-veli kirjoitti:

        hyvä oli.
        moni on menettänyt uskonsa, kun on ottanut uskosta osattoman puolison.

        Aviopuolisoa kannattaa pyytää Jeesukselta!

        Sananl. 19:14

        "Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta."

        http://tv7.fi/vod/player.html?id=14010

        Room. 6:16

        "Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?"

        Avioliitto miehen ja naisen välillä on hieno asia, siinä seksi eiole syntiä.

        1.Kor. 7:2

        "2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä."

        1. Tess. 4:1-4

        "1 Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.
        2 Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.
        3 Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,"

        http://tv7.fi/vod/categories.html?id=71


      • Vaikea uskovaisuus
        hyvä elämä ja ikuis. kirjoitti:

        Avioliitto miehen ja naisen välillä on hieno asia, siinä seksi eiole syntiä.

        1.Kor. 7:2

        "2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä."

        1. Tess. 4:1-4

        "1 Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.
        2 Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet.
        3 Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,"

        http://tv7.fi/vod/categories.html?id=71

        Minulla oli omien sanojensa mukaan syvästi uskovainen vaimo. Seksi sujui kykkö hyvin, mutta ne vaikeudet olivat ihan muualla.
        Kaikissa virheissä ja epäonnistumisissa olimme ihan eri käsittelyssä.
        Jos vaimoni ryyppäsi päänsä täyteen ja teki jotain sopimatonta, sen sai anteeksi heti seuraavana päivä. Riitti kun rukoili.
        Jos minä otin pari kaljaa tai tein vaimoni mielestä liian pitkän työpäivän ja siten laiminlöin häntä, olin suuri syntinen. En voinut saada anteeksi häneltä enkä Jumalalta kun en ollut antanut elämääni Jeesukselle.
        Jokaisessa asiassa päivittäin sain kuulla virheistäni ja niiden anteeksiantamattomuudesta. Silloin tällöin hermostuin ja kysyin hänen virheittensä perään. Periaate oli aina sama, hän saa tehdä virheitä, koska hän saa anteeksi Jumalalta.
        Joskus jälkeenpäin on tullut mieleen, että tarkoittikohan se epätasaarvo sitä että kun en jaksanut kauaa muistaa hänen toilailujaan, oli Jumala antanut anteeksi hänelle. Minulle se ei antanut, koska vaimoni muisti jatkuvasti muistuttaa kaikista aiemmista tekemisistä. Ehkä Jumala todella asuu meissä tai sitten jotkut uskovaiset ottavat Jumalan tuomitsemis oikeuden omiin käsiinsä.
        Erohan siitä sitten tuli vaikka yritin yli 20 vuotta sitä kestää,
        Nyt olen onnellinen ja hyväksytty. En enää edes hölmöile kuten joskus ennen, kun kotona rakastavan vaimon luona on hyvä olla ilman erityistä uskoakin.


      • mie vaan
        Vaikea uskovaisuus kirjoitti:

        Minulla oli omien sanojensa mukaan syvästi uskovainen vaimo. Seksi sujui kykkö hyvin, mutta ne vaikeudet olivat ihan muualla.
        Kaikissa virheissä ja epäonnistumisissa olimme ihan eri käsittelyssä.
        Jos vaimoni ryyppäsi päänsä täyteen ja teki jotain sopimatonta, sen sai anteeksi heti seuraavana päivä. Riitti kun rukoili.
        Jos minä otin pari kaljaa tai tein vaimoni mielestä liian pitkän työpäivän ja siten laiminlöin häntä, olin suuri syntinen. En voinut saada anteeksi häneltä enkä Jumalalta kun en ollut antanut elämääni Jeesukselle.
        Jokaisessa asiassa päivittäin sain kuulla virheistäni ja niiden anteeksiantamattomuudesta. Silloin tällöin hermostuin ja kysyin hänen virheittensä perään. Periaate oli aina sama, hän saa tehdä virheitä, koska hän saa anteeksi Jumalalta.
        Joskus jälkeenpäin on tullut mieleen, että tarkoittikohan se epätasaarvo sitä että kun en jaksanut kauaa muistaa hänen toilailujaan, oli Jumala antanut anteeksi hänelle. Minulle se ei antanut, koska vaimoni muisti jatkuvasti muistuttaa kaikista aiemmista tekemisistä. Ehkä Jumala todella asuu meissä tai sitten jotkut uskovaiset ottavat Jumalan tuomitsemis oikeuden omiin käsiinsä.
        Erohan siitä sitten tuli vaikka yritin yli 20 vuotta sitä kestää,
        Nyt olen onnellinen ja hyväksytty. En enää edes hölmöile kuten joskus ennen, kun kotona rakastavan vaimon luona on hyvä olla ilman erityistä uskoakin.

        Uskon Jeesukseen. Kuulostaa että entisen vaimosi usko oli jotenkin vääristynyttä (?). Raamatussa Jumala ei anna kenellekään lupaa tehdä syntiä. Eikä tuollainen toisen syntien syynäminen voi olla oikein...
        Siunausta!


      • JUST JOO
        hallelujaa-veli kirjoitti:

        hyvä oli.
        moni on menettänyt uskonsa, kun on ottanut uskosta osattoman puolison.

        Aviopuolisoa kannattaa pyytää Jeesukselta!

        Sananl. 19:14

        "Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta."

        http://tv7.fi/vod/player.html?id=14010

        Room. 6:16

        "Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?"

        äääh no ei se riippuu susta haluak sä parisuhteen tai ei ei jeesukselta LUOTA ITSEESI!


      • neito-ihminen
        Vaikea uskovaisuus kirjoitti:

        Minulla oli omien sanojensa mukaan syvästi uskovainen vaimo. Seksi sujui kykkö hyvin, mutta ne vaikeudet olivat ihan muualla.
        Kaikissa virheissä ja epäonnistumisissa olimme ihan eri käsittelyssä.
        Jos vaimoni ryyppäsi päänsä täyteen ja teki jotain sopimatonta, sen sai anteeksi heti seuraavana päivä. Riitti kun rukoili.
        Jos minä otin pari kaljaa tai tein vaimoni mielestä liian pitkän työpäivän ja siten laiminlöin häntä, olin suuri syntinen. En voinut saada anteeksi häneltä enkä Jumalalta kun en ollut antanut elämääni Jeesukselle.
        Jokaisessa asiassa päivittäin sain kuulla virheistäni ja niiden anteeksiantamattomuudesta. Silloin tällöin hermostuin ja kysyin hänen virheittensä perään. Periaate oli aina sama, hän saa tehdä virheitä, koska hän saa anteeksi Jumalalta.
        Joskus jälkeenpäin on tullut mieleen, että tarkoittikohan se epätasaarvo sitä että kun en jaksanut kauaa muistaa hänen toilailujaan, oli Jumala antanut anteeksi hänelle. Minulle se ei antanut, koska vaimoni muisti jatkuvasti muistuttaa kaikista aiemmista tekemisistä. Ehkä Jumala todella asuu meissä tai sitten jotkut uskovaiset ottavat Jumalan tuomitsemis oikeuden omiin käsiinsä.
        Erohan siitä sitten tuli vaikka yritin yli 20 vuotta sitä kestää,
        Nyt olen onnellinen ja hyväksytty. En enää edes hölmöile kuten joskus ennen, kun kotona rakastavan vaimon luona on hyvä olla ilman erityistä uskoakin.

        Eikö sitä raamatussakin jo sanota että "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" .
        Lause itsessään on auttanut omaa uskonelämääni lestadiolaisten yrittäessä tuomita minua helvettiin korvakorujen, hiusvärin ja meikin vuoksi...


      • paappi-poika
        neito-ihminen kirjoitti:

        Eikö sitä raamatussakin jo sanota että "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" .
        Lause itsessään on auttanut omaa uskonelämääni lestadiolaisten yrittäessä tuomita minua helvettiin korvakorujen, hiusvärin ja meikin vuoksi...

        mitä yhteistä on yhdessä uskovan uskosta osattoman kanssa? kuuluuko yhteen Kristus ja Beliar?
        Alussa voi mennä hyvin, mutta se uskosta osaton voi tulla uskovia kohtaaan mustasukkaiseksi tai kyyniseksi ja näi alkaa rajoittamaan uskovan puolison menoja. Kokemus on sanellut käytännöän. Muutma prosentti voi onnistua tässä.


      • Uskon Jumalaan
        Vaikea uskovaisuus kirjoitti:

        Minulla oli omien sanojensa mukaan syvästi uskovainen vaimo. Seksi sujui kykkö hyvin, mutta ne vaikeudet olivat ihan muualla.
        Kaikissa virheissä ja epäonnistumisissa olimme ihan eri käsittelyssä.
        Jos vaimoni ryyppäsi päänsä täyteen ja teki jotain sopimatonta, sen sai anteeksi heti seuraavana päivä. Riitti kun rukoili.
        Jos minä otin pari kaljaa tai tein vaimoni mielestä liian pitkän työpäivän ja siten laiminlöin häntä, olin suuri syntinen. En voinut saada anteeksi häneltä enkä Jumalalta kun en ollut antanut elämääni Jeesukselle.
        Jokaisessa asiassa päivittäin sain kuulla virheistäni ja niiden anteeksiantamattomuudesta. Silloin tällöin hermostuin ja kysyin hänen virheittensä perään. Periaate oli aina sama, hän saa tehdä virheitä, koska hän saa anteeksi Jumalalta.
        Joskus jälkeenpäin on tullut mieleen, että tarkoittikohan se epätasaarvo sitä että kun en jaksanut kauaa muistaa hänen toilailujaan, oli Jumala antanut anteeksi hänelle. Minulle se ei antanut, koska vaimoni muisti jatkuvasti muistuttaa kaikista aiemmista tekemisistä. Ehkä Jumala todella asuu meissä tai sitten jotkut uskovaiset ottavat Jumalan tuomitsemis oikeuden omiin käsiinsä.
        Erohan siitä sitten tuli vaikka yritin yli 20 vuotta sitä kestää,
        Nyt olen onnellinen ja hyväksytty. En enää edes hölmöile kuten joskus ennen, kun kotona rakastavan vaimon luona on hyvä olla ilman erityistä uskoakin.

        Katollisessa kirkossahan näin on. Ensin rellestetään ja sitten mennään ripittäytymään että muka kadutaan ja aloitetaan puhtaalta pöydältä ja sama toistuu uudestaan ja uudestaan.. Hohhoijaa.. Vieläpä 1.12 miljardia maailman ihmisistä uskoo että se menee juuri näin.


      • Usko Jeesukseen
        Uskon Jumalaan kirjoitti:

        Katollisessa kirkossahan näin on. Ensin rellestetään ja sitten mennään ripittäytymään että muka kadutaan ja aloitetaan puhtaalta pöydältä ja sama toistuu uudestaan ja uudestaan.. Hohhoijaa.. Vieläpä 1.12 miljardia maailman ihmisistä uskoo että se menee juuri näin.

        Mielestäni mitään tiettyä kirkkoa tai uskontoryhmää ei tarvitse nostaa tuomitsemisen jalustalle. Jokaisessa kirkossa ja uskovaisten yhteisöissä on todella Jeesukseen uskovia kristittyjä ja myös ihmisiä, jotka seuraavat uskonnollisuutta mielummin kuin Jeesusta Kristusta. Oman sydämen usko on kaikkein tärkein ja rakkaus lähimmäisiä kohtaan, kuten Jeesus raamatussa opetti.


      • benedi
        Vaikea uskovaisuus kirjoitti:

        Minulla oli omien sanojensa mukaan syvästi uskovainen vaimo. Seksi sujui kykkö hyvin, mutta ne vaikeudet olivat ihan muualla.
        Kaikissa virheissä ja epäonnistumisissa olimme ihan eri käsittelyssä.
        Jos vaimoni ryyppäsi päänsä täyteen ja teki jotain sopimatonta, sen sai anteeksi heti seuraavana päivä. Riitti kun rukoili.
        Jos minä otin pari kaljaa tai tein vaimoni mielestä liian pitkän työpäivän ja siten laiminlöin häntä, olin suuri syntinen. En voinut saada anteeksi häneltä enkä Jumalalta kun en ollut antanut elämääni Jeesukselle.
        Jokaisessa asiassa päivittäin sain kuulla virheistäni ja niiden anteeksiantamattomuudesta. Silloin tällöin hermostuin ja kysyin hänen virheittensä perään. Periaate oli aina sama, hän saa tehdä virheitä, koska hän saa anteeksi Jumalalta.
        Joskus jälkeenpäin on tullut mieleen, että tarkoittikohan se epätasaarvo sitä että kun en jaksanut kauaa muistaa hänen toilailujaan, oli Jumala antanut anteeksi hänelle. Minulle se ei antanut, koska vaimoni muisti jatkuvasti muistuttaa kaikista aiemmista tekemisistä. Ehkä Jumala todella asuu meissä tai sitten jotkut uskovaiset ottavat Jumalan tuomitsemis oikeuden omiin käsiinsä.
        Erohan siitä sitten tuli vaikka yritin yli 20 vuotta sitä kestää,
        Nyt olen onnellinen ja hyväksytty. En enää edes hölmöile kuten joskus ennen, kun kotona rakastavan vaimon luona on hyvä olla ilman erityistä uskoakin.

        eli koit ns.maanpäällisen helvetin uskovaisen naisen kanssa?

        Naisenhan olisi tullut elää niin, että sinut olisi sanoittakin voitettu.

        Nyt kun hän avasi suunsa, ja opetti sinua, niin hän opetuksillaan
        purki koko rakennuksen, jota oli ollut rakentamassa!

        " Vaimon ei ole lupa opettaa, vaan kysyköön kotona omalta mieheltään"

        No, nyt kun vaimo olisi halunnut kysyä sinulta ( ateisti), miten missäkin asiassa tulee toimia, niin sinä et tiedä, kun et tunne Jumalan valtakunnan salaisuuksia.?

        Sinä ateistina taisit osoittaa enemmän kärsivälisyyttä, ja uskoa, ja anteeksiantamista,
        kuin tämä uskova puolisosi!? Ei pitäis nauraa, mutta naurattaa silti kertomuksesi!

        Raamatun mukaan vaimon tulee olla alamainen miehelleen, mutta kuinkas hän uskovana
        siihenkään voi suostua, koska oli vaara, että viekoittelet hänet syntiin!

        Vaimo kuitenkin joi päänsä sekaisin,...koska avioliitto toi niin paljon ristiriitoja,
        ettei pää aina kestänyt.

        Humaltuminen ja viinan juonti silloin tällöin ei ole syntiä,..syntiähän on Jumalan lain 10 -käskyn rikkominen,...mutta totta on että kun järki viinalla pimenee, niin synti seisoo ovella ja kolkuttaa!

        Humalassahan sitä lakia yleensä rikotaan! Mutta jonkinlaisen avioliitto kurssin olisi tarvinnut vaimosi ja sinä myös....Mutta nythän sinä olet yhden kurssin jo käynyt.
        Entäs, kun vaimo on sidottu mieheensä, niin kauan kuin tämä elää,
        kun mies kuolee, on vaimo vapaa tästä miehen laista, ja voi mennä naimisiin
        kunhan se tapahtuu Herrassa!!

        Sinulla on toinen vaimo, mutta huolehditko myös 1. vaimon tarpeista!??


      • Anonyymi
        neito-ihminen kirjoitti:

        Eikö sitä raamatussakin jo sanota että "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" .
        Lause itsessään on auttanut omaa uskonelämääni lestadiolaisten yrittäessä tuomita minua helvettiin korvakorujen, hiusvärin ja meikin vuoksi...

        En tiedä meneekö helvettiin vai ei mutta minun talouteeni ei toivottavast koskaan ilmesty korva'koru'-, hiusväri- tai meikkikumppania.


    • oma vuoroni

      hyvän linkin keneltä kysyt laittoi. itse olen samaa mieltä. jos on aidosti uskossa, eikä vaan leiki sellaista, niin Jeesus muodostuu läheisimmäksi ja tärkeimmäksi asiaksi elämässä. oma kulta jos ei olisi uskossa niin mitäpä iloa sellaisesta saisi elämäänsä? uskovan oma usko siinä heikkenee ja kitkaa suhteeseen tulee, kun ei ymmärrys aivan riitä siihen, että Raamattu on se ohjekirja, jota seuraamalla avioliiton osapuolten on mahdollista kasvaa avioliitossaan.

      kaikkein paras vaihtoehto on mielestäni uskovan olla avioliitossa uskovan kanssa ja uskottoman uskomattoman kanssa.

      Raamattu on viisautta ja Jumalaa arvostavien ihmisten ohjekirja, moni kuulee, mutta moniko tekee sen mukaan kuin Jumalan Sanan kuulee? Maailmakin metelöi ja kertoo mielipiteitään, Raamatun usein unohtaen, on synninhekuman sanelemat ohjeet maailmassa

      • Ajankohtainen puheenaihe...Viimeaikoina olen tapaillut yhtä ei-uskovaa miestä, jonka kuitenin päädyin pelkkään ystävyyteen. Tuntui että koko ajatusmaailmahan siinä on erilainen, eikä voinut jakaa itselle tärkeitä asioita sillai hengelliseltä pohjtalta. Puhuimme siitä, miten usko ja Jumala ovat minulle tärkeitä ja hänelle taas ei. Arvostamme toistemme elämänkatsomusta, mutta niiden asettaminen samaan pakettiin ei sovi minulle. Haluan elää raamatun opetuksen todeksi myös parisuhteen osalta, ja luottaa siihen että Jumala kyllä johdattaa kaiken parhain päin.

        Ollaan kuuliasia Sanan kuulijoita, se tuo mukanaan siunauksen. Tässä maailmassa ei toki ole helppoa olla Jeesuksen seuraaja.

        Menninkäinen jo 24v :)


      • molempi parempi
        menninkäinen18 kirjoitti:

        Ajankohtainen puheenaihe...Viimeaikoina olen tapaillut yhtä ei-uskovaa miestä, jonka kuitenin päädyin pelkkään ystävyyteen. Tuntui että koko ajatusmaailmahan siinä on erilainen, eikä voinut jakaa itselle tärkeitä asioita sillai hengelliseltä pohjtalta. Puhuimme siitä, miten usko ja Jumala ovat minulle tärkeitä ja hänelle taas ei. Arvostamme toistemme elämänkatsomusta, mutta niiden asettaminen samaan pakettiin ei sovi minulle. Haluan elää raamatun opetuksen todeksi myös parisuhteen osalta, ja luottaa siihen että Jumala kyllä johdattaa kaiken parhain päin.

        Ollaan kuuliasia Sanan kuulijoita, se tuo mukanaan siunauksen. Tässä maailmassa ei toki ole helppoa olla Jeesuksen seuraaja.

        Menninkäinen jo 24v :)

        Miksei onnistuisi, onhan jokaisella uskonlahkolla ja uskovallakin varmaan se oma suhtautuminen uskontoonsa, taustansa ja tietonsa mukaan, tuskin kahta täysin samanlaista on.
        Mielestäni tärkeintä olisi kuitenkin suvaitsevaisuus ja se että ajoissa ennen perheen perustamista ja lasten hankintaa keskustella mm. seuraavista asioista ... kastetaanko lapsi.. saako hän osallistua uskovan harjoittamaan uskontoon. Kun sillä ateistillakin on varmaan oma suhteensä uskontoon, jos ei usko itse saattaa kuitenkin sallia toiselle uskonnon.
        Vaikka itse olen enemmänkin epäilijä ja tutkija, ottaisin miehen en sitä uskontoa eli olisi aivan sama onko uskovainen vai ei. Ei se uskonto tee miestä huonoksi ellei mies uskontoa. Toisaalta olen saanut aivan tarpeekseni noista ateisteista jotka pettävät ja tekevät rikoksia, tosin kyllähän niihin uskovakin pystyy ja pahinta on jos hän tekee sen uskonsa varjolla


      • Anonyymi
        menninkäinen18 kirjoitti:

        Ajankohtainen puheenaihe...Viimeaikoina olen tapaillut yhtä ei-uskovaa miestä, jonka kuitenin päädyin pelkkään ystävyyteen. Tuntui että koko ajatusmaailmahan siinä on erilainen, eikä voinut jakaa itselle tärkeitä asioita sillai hengelliseltä pohjtalta. Puhuimme siitä, miten usko ja Jumala ovat minulle tärkeitä ja hänelle taas ei. Arvostamme toistemme elämänkatsomusta, mutta niiden asettaminen samaan pakettiin ei sovi minulle. Haluan elää raamatun opetuksen todeksi myös parisuhteen osalta, ja luottaa siihen että Jumala kyllä johdattaa kaiken parhain päin.

        Ollaan kuuliasia Sanan kuulijoita, se tuo mukanaan siunauksen. Tässä maailmassa ei toki ole helppoa olla Jeesuksen seuraaja.

        Menninkäinen jo 24v :)

        Hyvä periaate Menninkäisellä, mitenkähän hänellä elämä sujunut kun ei ole enää kirjautuneena.


    • 70% naisista pettää

      " kaikkein paras vaihtoehto on mielestäni uskovan olla avioliitossa uskovan kanssa ja uskottoman uskomattoman kanssa "

      Uskoton pettää ja uskomaton saa sen kiinni petoksestaan, kun ei se kuitenkaan usko uskotonta.

      Miehistä pettää 10 pros. Syy suureen eroon löytyy mm. naisten ulkomaanmatkoista, jolloin ovat humalassa uskaltaakseen antaa kusista torttuaan tarjolle.

      • aikku83

        Olen samaa mieltä asiasta. Itse olin naimisissa ateistin kanssa. Avioliitto päättyi 1v,4kk jälkeen kun mies löysi toisen naisen. Jäin yksin lapsen kanssa. Aina sai piilottaa raamatun kun ex mies uhkas polttaa sen ja ex mieheni halveksi mua uskontoni tähden.Ainoa mihin voin uskoa on Jeesus ilman sitä olisin ihan yksin tässä maailmassa. Toi on yleistämistä 70% naisista pettää.Mä en ole pettänyt mutta mut on petetty liian monta kertaa.Rukoilen Jumalalta sitä oikeaa johon voisin luottaa ja joka oikeasti mua rakastaisi. Uskovaista miestä on vaikea löytää. Ei seksi ole mikään perusta suhteelle. Ensin tulee usko,toivo ja rakkaus. =)


      • hdlk
        aikku83 kirjoitti:

        Olen samaa mieltä asiasta. Itse olin naimisissa ateistin kanssa. Avioliitto päättyi 1v,4kk jälkeen kun mies löysi toisen naisen. Jäin yksin lapsen kanssa. Aina sai piilottaa raamatun kun ex mies uhkas polttaa sen ja ex mieheni halveksi mua uskontoni tähden.Ainoa mihin voin uskoa on Jeesus ilman sitä olisin ihan yksin tässä maailmassa. Toi on yleistämistä 70% naisista pettää.Mä en ole pettänyt mutta mut on petetty liian monta kertaa.Rukoilen Jumalalta sitä oikeaa johon voisin luottaa ja joka oikeasti mua rakastaisi. Uskovaista miestä on vaikea löytää. Ei seksi ole mikään perusta suhteelle. Ensin tulee usko,toivo ja rakkaus. =)

        Oletko ajatellut, että miehesi jätti sinut kirjoitustaidottomuutesi vuoksi?


      • Mistä prosentrit?!?

        mistähän nuo prosentit tempaisit, taloustutkimuksestako?!?
        väittäisin mututuntumalla et miehet pettää huomatt useammin ja vielä kehuvat sillä! tosin itsellä ei kokemusta pertetyksi tulemisesta... tai ei ainakaan kerrottu ole!!


      • Uskollinen uskomaton

        Meillä kävi kyllä niin, että uskovainen petti ja uskoton ei pettänyt.
        Uskovainen kyllä alkoi väittää jopa uskomattoman lenkillä käymistä pettämiseksi.
        Sitten uskomattomalle selvisi, että uskovainen purkikin omaa petostaan toista syyttämällä. Toinen uskovainen rouva kavalsi hänet minulle, olivat yhdessä viettäneet aikaa ja minun rouvani sortui vieraaseen mieheen.


      • Tilastotieteilijä mi
        Mistä prosentrit?!? kirjoitti:

        mistähän nuo prosentit tempaisit, taloustutkimuksestako?!?
        väittäisin mututuntumalla et miehet pettää huomatt useammin ja vielä kehuvat sillä! tosin itsellä ei kokemusta pertetyksi tulemisesta... tai ei ainakaan kerrottu ole!!

        Tutkimuksen mukaan naisista pettää 40% ja miehistä 30%. Ilmeisesti se 70% ilmoittaja on laskenut prosentit yhteen.
        Koska nuo luvut eivät muuten ole mahdollisia, naiset pentänevät naisten kanssa.
        Toisaalta sitä tukee se tilasto jonka mukaan naisista lesboja on keskimäärin 10% ja miehistä homoja 5%. Ne ovat jotenkin synnynnäisiä ominaisuuksia, en tiedä itse, ku en ole kokenut asiaa enkä vetovoimaakaan.


      • Anonyymi
        hdlk kirjoitti:

        Oletko ajatellut, että miehesi jätti sinut kirjoitustaidottomuutesi vuoksi?

        Sivusta. Ei mulle kyllä tullut tuollaista mieleen. Sellaista kyllä tuli mieleen tuosta kommentista että olikohan sen kirjoittajalla kaikki kotona.


      • Anonyymi
        Tilastotieteilijä mi kirjoitti:

        Tutkimuksen mukaan naisista pettää 40% ja miehistä 30%. Ilmeisesti se 70% ilmoittaja on laskenut prosentit yhteen.
        Koska nuo luvut eivät muuten ole mahdollisia, naiset pentänevät naisten kanssa.
        Toisaalta sitä tukee se tilasto jonka mukaan naisista lesboja on keskimäärin 10% ja miehistä homoja 5%. Ne ovat jotenkin synnynnäisiä ominaisuuksia, en tiedä itse, ku en ole kokenut asiaa enkä vetovoimaakaan.

        Kyllä tuokin kommentoija itsekin laskee prosentteja omien oletustensa perusteella.


    • Ohjelmisto-ongelmia

      Höh. Kirjoitin aika pitkän vastauksen, mutta se hävisi johonkin. Nyt en enää ehdi, joten sanon asiani lyhyesti: en missään tapauksessa ryhtyisi seurustelemaan uskovaisen miehen kanssa.

    • Mies 36

      Tässäkin asiassa on monen monta harmaan sävyä. Miten määritellään jonkin ihmisen uskovaisuuden aste? Ateistit ja muihin uskontokuntiin kuuluvat ovat toki selvä tapaus, mutta valtaosa suomalaisista kun kuitenkin kuuluu kirkkoon, niin asia ei heidän osaltaan ole mitenkään päivänselvä. Siihen joukkoon mahtuu monenlaista näkemystä uskosta, uskovaisuudesta ja esim. seksistä. Sama pätee varmasti myös ns. uskovaisiksi itsensä määritteleviin. Sekään ei ole mikään homogeeninen joukko.

      • menninkäinen24

        Eihän se toki ole helppo määriteltävä. Ite sanoisin, että uskova on sellainen joka uskaltaa ihmisten edessä sanoa, että uskoo jeesukseen. Raamattu sanoo, että joka ihmisten edessä tunnustaa minut, niin sen minä olen tunnustava enkelten edessä. Anteeks, ettei ihan sanasta sanaan ole siteerattu..mutta ajatus olis se, ettei häpeä uskoaan ja myöntää tarvitsevansa jeesusta syntien sovittajaksi ja pelastajaksi.

        Näin yksi näkemys lisää kirjavaan joukkoon :)


      • kevätär

        Niin miten määritellään uskovaisuuden aste. En kuulu kirkkoon mutta en ole ateistikaan. Erosin kirkosta koska se on ihmisen rakentama instituutio eikä sillä ole mitään tekemistä uskomisen kanssa. Ihmiset on siellä eri asemassa keskenään ja kirkon sisälläkin tehdään syntiä niinkuin muuallakin yhteiskunnassa. Papit pettää puolisoaan ja on lasten hyväksi käyttöä.
        Uskon omalla tavallani.. se on sellaista lapsen ja mummon uskoa Jumaluuteen ja hyvään. Se ei ole sidoksissa mihinkään uskontokuntaan tai muuhun "maalliseen".


    • sitdownplease

      Mistä ihmeestä sinunlaisia ihmisiä oikein löytää? Vai löytääkö teitä ollenkaan?

      Itse en ole sen syvemmin uskovainen, mutta kirkkoon kuulun ja rukoiltuakin joskus tulee, tosin aina silloin, kun on jokin huonosti. Eli uskovaiseksi en itseäni luokittelisi.

      Olen 20 vuotias ja koska pienellä paikkakunnalla asuessa sopivaa miestä ei kohdalleni osunut täysi-ikäiseksi ehdittyäni, olen itsekin nyt sitä mieltä, että seksi kuuluu avioliittoon. Koska olen neitsyyteni säilyttänyt tähänkin asti (eikä minulla ikinä ole kyllä ollut sitä kiire menettääkään), tuntuisi luonnottomalta antaa se jollekin ihmiselle, joka olisi elämässäni vain hetken ajan (avioliitto kuitenkin antaa lupauksen loppuelämästä). Neitsyys on kuitenki henkilökohtainen ja haavoittuvainen osa ihmistä.

      Kylläpä tuli omituinen kirjoitus, pakko oli vain jotakin sinulle kirjoittaa, sillä samankaltaisia asioita olen pohtinut, joskin toiselta kannalta (en ole uskovainen, mutta silti uskon että seksi kuuluu ainutlaatuiseen, kestävään suhteeseen?). Varsinkin nyt kun olen muuttanut kotipaikkakunnaltani pois ja ihmisiä löytyy ympäristöstä moneen lähtöön, alkaa epätoivo iskeä.

      • benedi

        Jos kaksi ns. uskomatonta asuu yhdessä, ja toinen heistä
        tulee uskoon, ja ryhtyy seuraamaan Mestarinsa jalanjälkiä,
        ja toinen aviopuolisoista ei halua samaa tietä seurata,
        niin älköön se, joka Mestariaan seuraa hyljätkö ja erotko hänestä, joka ei seuraa
        Mestaria, jos tämä suostuu asumaan sen kanssa joka Mestaria seuraa!!

        Mutta, jos seurustelette, niin älkää kuitenkaan lähtekö kantamaan iestä yhdessä uskottoman kanssa!!

        Sillä mitä yhteistä on uskovaisella ja uskomattomalla?
        Uskovainen uskoo, että hän pelastuu Jeesuksen Armosta, uskon kautta...ja uskomaton kumppani puolestaan ei usko että Jeesus olisi hänen syntejään sovittanut, tai edes valmis sovittamaan:

        Silloinhan käy niin että uskovainen eräänä päivänä otetaan Jumalan valtakuntaan, uskonsa perusteella, ja uskomaton jätetään, ja poltetaan eräänä
        päivänä siinä tulessa, jonne saatana enkeleineen heitetään!

        Eikö uskovaisella olisi mukavampaa olla kerran taivaassa yhdessä uskovaisen kanssa, kun hän valitsi lyhytaikaisen elämän nautinnon yhdessä uskottoman kanssa!
        Vai ajatteleeko uskovainen mentyään naimisiin uskomattoman kanssa, että tämä eräänä päivänä kysyy uskovaiselta:

        " Mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin??


      • 50+

        Hienoja ajatuksia nuorelta ihmiseltä ! Siunausta elämääsi !


      • benedi kirjoitti:

        Jos kaksi ns. uskomatonta asuu yhdessä, ja toinen heistä
        tulee uskoon, ja ryhtyy seuraamaan Mestarinsa jalanjälkiä,
        ja toinen aviopuolisoista ei halua samaa tietä seurata,
        niin älköön se, joka Mestariaan seuraa hyljätkö ja erotko hänestä, joka ei seuraa
        Mestaria, jos tämä suostuu asumaan sen kanssa joka Mestaria seuraa!!

        Mutta, jos seurustelette, niin älkää kuitenkaan lähtekö kantamaan iestä yhdessä uskottoman kanssa!!

        Sillä mitä yhteistä on uskovaisella ja uskomattomalla?
        Uskovainen uskoo, että hän pelastuu Jeesuksen Armosta, uskon kautta...ja uskomaton kumppani puolestaan ei usko että Jeesus olisi hänen syntejään sovittanut, tai edes valmis sovittamaan:

        Silloinhan käy niin että uskovainen eräänä päivänä otetaan Jumalan valtakuntaan, uskonsa perusteella, ja uskomaton jätetään, ja poltetaan eräänä
        päivänä siinä tulessa, jonne saatana enkeleineen heitetään!

        Eikö uskovaisella olisi mukavampaa olla kerran taivaassa yhdessä uskovaisen kanssa, kun hän valitsi lyhytaikaisen elämän nautinnon yhdessä uskottoman kanssa!
        Vai ajatteleeko uskovainen mentyään naimisiin uskomattoman kanssa, että tämä eräänä päivänä kysyy uskovaiselta:

        " Mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin??

        "Silloinhan käy niin että uskovainen eräänä päivänä otetaan Jumalan valtakuntaan, uskonsa perusteella, ja uskomaton jätetään, ja poltetaan eräänä
        päivänä siinä tulessa, jonne saatana enkeleineen heitetään!"

        Nimimerkki "Ihan vaan rakkaudesta rankaisen"


      • benedi
        Zelig kirjoitti:

        "Silloinhan käy niin että uskovainen eräänä päivänä otetaan Jumalan valtakuntaan, uskonsa perusteella, ja uskomaton jätetään, ja poltetaan eräänä
        päivänä siinä tulessa, jonne saatana enkeleineen heitetään!"

        Nimimerkki "Ihan vaan rakkaudesta rankaisen"

        zelig..." rankaisen rakkaudesta" Osuvasti sanottu, siitä onkin kyse!

        Jos Jumalan lain rikkoja, otettaisiin taivaaseen, niin hänelle
        se paikka olisi kärsimys, kun kaikki muut taivaassa olijat
        rakastavat Jumala ja pitävät hänen käskynsä rakkaudesta, ei pakosta!

        Jumalaton ei rakasta Jumalaa,eikä pidä hänen lakiaan, vaan hän tahtoisi tehdä pahaa Taivaassakin, koska Jumala ei saa kajota pakolla
        syntisen ihmisen ksitykseen onko luvallista himoita toisen puolisoa, tappaa tai muuten vahinkoittaa Jumalan lapsia.

        Mooses ja Jumala puhuivat täsät asiasta useinkin!

        Mooses: " Jospa nyt kuitenkin antaisit anteeksi heidän rikoksensa
        Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi johon kirjoitat 2 Moos 32: 32
        Herra: " Joka on tehnyt syntiä minua vastaan,
        sen minä pyyhin pois kirjastani" jae 33

        Ilm 20: 12 jae kertoo sitten kun kirjat avataan ja tuomio luetaan!

        Herra ei tee, siten kun Mooses ehdotti, koska Jeesus eli Herra on jo uhrattu
        niittenkin edestä, jotka ovat tehneet ja tekevät syntiä (lainrikkomista)
        Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan!
        Näiltä jotka eivät ole sovittaneet rikoksiaan Jeesuksen uhrilla ja verellä,
        heidän rikoksensa seuraavat heitä aina tuomiolle saakka!!

        Ei siinä sen kummempaa!


      • kiinnostunut1
        Zelig kirjoitti:

        "Silloinhan käy niin että uskovainen eräänä päivänä otetaan Jumalan valtakuntaan, uskonsa perusteella, ja uskomaton jätetään, ja poltetaan eräänä
        päivänä siinä tulessa, jonne saatana enkeleineen heitetään!"

        Nimimerkki "Ihan vaan rakkaudesta rankaisen"

        Eikös se perhekunta pelastu uskovan myötä myös?


      • benedi kirjoitti:

        zelig..." rankaisen rakkaudesta" Osuvasti sanottu, siitä onkin kyse!

        Jos Jumalan lain rikkoja, otettaisiin taivaaseen, niin hänelle
        se paikka olisi kärsimys, kun kaikki muut taivaassa olijat
        rakastavat Jumala ja pitävät hänen käskynsä rakkaudesta, ei pakosta!

        Jumalaton ei rakasta Jumalaa,eikä pidä hänen lakiaan, vaan hän tahtoisi tehdä pahaa Taivaassakin, koska Jumala ei saa kajota pakolla
        syntisen ihmisen ksitykseen onko luvallista himoita toisen puolisoa, tappaa tai muuten vahinkoittaa Jumalan lapsia.

        Mooses ja Jumala puhuivat täsät asiasta useinkin!

        Mooses: " Jospa nyt kuitenkin antaisit anteeksi heidän rikoksensa
        Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi johon kirjoitat 2 Moos 32: 32
        Herra: " Joka on tehnyt syntiä minua vastaan,
        sen minä pyyhin pois kirjastani" jae 33

        Ilm 20: 12 jae kertoo sitten kun kirjat avataan ja tuomio luetaan!

        Herra ei tee, siten kun Mooses ehdotti, koska Jeesus eli Herra on jo uhrattu
        niittenkin edestä, jotka ovat tehneet ja tekevät syntiä (lainrikkomista)
        Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan!
        Näiltä jotka eivät ole sovittaneet rikoksiaan Jeesuksen uhrilla ja verellä,
        heidän rikoksensa seuraavat heitä aina tuomiolle saakka!!

        Ei siinä sen kummempaa!

        Ei siinä sen kummempaa olekaan. Ihan vain uteliaisuuttani kysyn vielä kantaasi Sapatin viettoon, kosherin-noudattamiseen ja kivityskuolemantuomioihin?

        Muistathan mitä Jeesus sanoi lainrikkojista.


      • benedi
        Zelig kirjoitti:

        Ei siinä sen kummempaa olekaan. Ihan vain uteliaisuuttani kysyn vielä kantaasi Sapatin viettoon, kosherin-noudattamiseen ja kivityskuolemantuomioihin?

        Muistathan mitä Jeesus sanoi lainrikkojista.

        Eihän minulla ole mitään kantaa, sabatin viettoon., kosheriin, tai kivityskuolemiin...
        mutta katsotaanpas ohjekirjasta!
        Katsos, Mooseksen aikaan synnit ja rikokset yritettiin sovittaa eläinuhrein,
        ja eläinten verellä, mutta ne eivät voineet syntejä poistaa.

        Sitten, kuten tiedät tuli Jeesus ja uhrasi itsensä meidän tähtemme,
        antaen meille yhdellä uhrilla anteeksi KAIKKI rikokset!

        Ja siitä syystä: " ja pyyhki pois sen kirjoituksen
        säädöksineen ,joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin" Kol 2: 14

        " Älköön siis kukaan teitä tuomitko, syömisestä, juomisesta, älköön myöskään minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta" jae 16

        Tässä on kerrottu huolesi! esim. sapatin johdosta, ei enää saa antaa minkäänlaista tuomiota!!
        Sapatin viettotavan johdosta , ennen Mooseksen laissa kivitettiin kait
        sapatin noudattajia!

        Käskyissä, so. Mooseksen lain kirjassa oli säädöksiä, joiden rikkojia
        rankaistii, mutta:

        "Kun hän omassa lihassaan TEKI TEHOTTOMAKSI käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi tehden rauhan" Ef 2: 15

        10 .käskyn laissa ei ole säädöksiä, mutta Mooseksen kirjassa oli.
        Nyt kun Jeesus on uhrattu, israelin kansa on vapautunut myös kaikista mainitsemistasi säädöksistä, ja kristityillä ja juutalaisilla on samat säännöt,

        kummatkaan eivät ole vieraita ja muukalaisia , vaan yhtä Kristuksessa!
        Pakana kristityt kuitenkin perustavat uskonsa profeetojen ja apostolien
        uskon perustukselle, hehän riitelivät ympärileikkaus yms. säädösasiat jo kuntoon, ,..joten kristityt elävät apostolien säännöillä ja opetuksella!

        Kristinuskohan on tullut meille apostoleilta, eli periaatteessa juutalaisilta!

        Kummatkaan eivät ole vieraita ja muukalaisia toisilleen vaan yhtä Jumalan perhettä Kristuksessa, eikä sillä perusteella että kivitetään tahi pidetään jotain ruokaseremonioita pelastuksen vuoksi!

        Pelastuksen kanalta noista asioista ei ole mitään hyötyä, käykä joku ynpärikeikkauksessa vai ei!
        Tahi syökö Kosher ruokaa tai on syömättä...jos joku yrittää noilla jutuilla itsensä
        pelastaa, niin silloin hän lyö " korville" Kristuksen kertakaikkisen pelastustyön Golgatalla!
        Siihen ei lisätä enää mitään säädöksiä, jos joku noita pelastustarkoituksessa yrittää, hän on langennut pois armosta!

        Pelastus on armosta, sillämilläs maksat velkasi Jumalalle?? Et millään!

        Jos armo ei kelpaa,..muutakaan konstia ei ole!

        Mutta ei armon saanut myöskään jatka niitä kolttosia, jotka hän sai armosta anteeksi!!


      • benedi
        kiinnostunut1 kirjoitti:

        Eikös se perhekunta pelastu uskovan myötä myös?

        Kyllä koko perhe lasketaan pelastuneeksi,jos esim. perheen pää otaa vastaan pelastuksen ja kastetaan!

        Tuskinpa muut perheenjäsenet ryhtyvät samoihin toimiin kuin Saul Tarsolainen!

        " Saul, Saul, miksi vainoat minua" Jeesus huuteli näin Saulille


      • benedi kirjoitti:

        Eihän minulla ole mitään kantaa, sabatin viettoon., kosheriin, tai kivityskuolemiin...
        mutta katsotaanpas ohjekirjasta!
        Katsos, Mooseksen aikaan synnit ja rikokset yritettiin sovittaa eläinuhrein,
        ja eläinten verellä, mutta ne eivät voineet syntejä poistaa.

        Sitten, kuten tiedät tuli Jeesus ja uhrasi itsensä meidän tähtemme,
        antaen meille yhdellä uhrilla anteeksi KAIKKI rikokset!

        Ja siitä syystä: " ja pyyhki pois sen kirjoituksen
        säädöksineen ,joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin" Kol 2: 14

        " Älköön siis kukaan teitä tuomitko, syömisestä, juomisesta, älköön myöskään minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta" jae 16

        Tässä on kerrottu huolesi! esim. sapatin johdosta, ei enää saa antaa minkäänlaista tuomiota!!
        Sapatin viettotavan johdosta , ennen Mooseksen laissa kivitettiin kait
        sapatin noudattajia!

        Käskyissä, so. Mooseksen lain kirjassa oli säädöksiä, joiden rikkojia
        rankaistii, mutta:

        "Kun hän omassa lihassaan TEKI TEHOTTOMAKSI käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi tehden rauhan" Ef 2: 15

        10 .käskyn laissa ei ole säädöksiä, mutta Mooseksen kirjassa oli.
        Nyt kun Jeesus on uhrattu, israelin kansa on vapautunut myös kaikista mainitsemistasi säädöksistä, ja kristityillä ja juutalaisilla on samat säännöt,

        kummatkaan eivät ole vieraita ja muukalaisia , vaan yhtä Kristuksessa!
        Pakana kristityt kuitenkin perustavat uskonsa profeetojen ja apostolien
        uskon perustukselle, hehän riitelivät ympärileikkaus yms. säädösasiat jo kuntoon, ,..joten kristityt elävät apostolien säännöillä ja opetuksella!

        Kristinuskohan on tullut meille apostoleilta, eli periaatteessa juutalaisilta!

        Kummatkaan eivät ole vieraita ja muukalaisia toisilleen vaan yhtä Jumalan perhettä Kristuksessa, eikä sillä perusteella että kivitetään tahi pidetään jotain ruokaseremonioita pelastuksen vuoksi!

        Pelastuksen kanalta noista asioista ei ole mitään hyötyä, käykä joku ynpärikeikkauksessa vai ei!
        Tahi syökö Kosher ruokaa tai on syömättä...jos joku yrittää noilla jutuilla itsensä
        pelastaa, niin silloin hän lyö " korville" Kristuksen kertakaikkisen pelastustyön Golgatalla!
        Siihen ei lisätä enää mitään säädöksiä, jos joku noita pelastustarkoituksessa yrittää, hän on langennut pois armosta!

        Pelastus on armosta, sillämilläs maksat velkasi Jumalalle?? Et millään!

        Jos armo ei kelpaa,..muutakaan konstia ei ole!

        Mutta ei armon saanut myöskään jatka niitä kolttosia, jotka hän sai armosta anteeksi!!

        Näytäpäs minulle Raamatun kohta, jossa Jumala tai Jeesus sanoo, että Laki ei ole enää voimassa.

        Kirjoitit itse: "Jumalaton ei rakasta Jumalaa,eikä pidä hänen lakiaan,"

        Jos olet koskaan lukenut 1.Mooseksen kirjaa niin siellä Jumala ilmoittaa, että
        liitto on ikuinen. IKUINEN tarkoittaa sitä, että mitään Uutta liittoa ei ole. Jos Jeesus olisi juutalaisena väittänyt, että Lakia ei tarvitse noudattaa ja että hän on Jumala niin hänet olisi kivitetty jo Galileassa.


      • benedi = siunattu
        Zelig kirjoitti:

        Näytäpäs minulle Raamatun kohta, jossa Jumala tai Jeesus sanoo, että Laki ei ole enää voimassa.

        Kirjoitit itse: "Jumalaton ei rakasta Jumalaa,eikä pidä hänen lakiaan,"

        Jos olet koskaan lukenut 1.Mooseksen kirjaa niin siellä Jumala ilmoittaa, että
        liitto on ikuinen. IKUINEN tarkoittaa sitä, että mitään Uutta liittoa ei ole. Jos Jeesus olisi juutalaisena väittänyt, että Lakia ei tarvitse noudattaa ja että hän on Jumala niin hänet olisi kivitetty jo Galileassa.

        Tottakait Jumalan laki on voimassa, sekä taivaassa että maanpäällä.

        Jumalattomat eivät noudata lakia, koska he vastustaat Jumalaa.

        " Rakkaus Jumalaa kohtaan on se, että me pidämme
        hänen käskynsä, ja ne eivät ole raskaat " Raamattu

        " Se, joka sanoo rakastavansa Jumalaa, eikä pidä hänen käskyjänsä,
        se on valhettelija, eikä totuus ole hänessä"
        Jeesus

        " Minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan" Jeesus,
        joten Jeesus ei ole valehtelija ja hänessä on totuus.

        Se, joka pitää Jumalan lain, hänessä on totuus, ne, jotka ne rikkovat, heissä on valhe! Ei sen kummempaa.

        Saatana on valehtelija ja murhaaja alusta asti,...joten sellainen ihminen ,
        joka vihaa Jumalaa, sillä kun ei pidä käskyjä, on myös valhettelija, kuten saatanakin!

        Ja loppukohtalo sama!


      • Kyyhkynen
        benedi kirjoitti:

        Kyllä koko perhe lasketaan pelastuneeksi,jos esim. perheen pää otaa vastaan pelastuksen ja kastetaan!

        Tuskinpa muut perheenjäsenet ryhtyvät samoihin toimiin kuin Saul Tarsolainen!

        " Saul, Saul, miksi vainoat minua" Jeesus huuteli näin Saulille

        Ihminen pelastuu vain ja ainoastaan,kun ottaa henkilökohtaisesti Jeesuksen
        vastaan syntien sovittajanaan.Perheen isän uskolla ja kasteella ei taivas
        paikkaa lunasteta.Sen saa vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen,
        Hän on tie, totuus ja elämä.


      • benedi
        Kyyhkynen kirjoitti:

        Ihminen pelastuu vain ja ainoastaan,kun ottaa henkilökohtaisesti Jeesuksen
        vastaan syntien sovittajanaan.Perheen isän uskolla ja kasteella ei taivas
        paikkaa lunasteta.Sen saa vain uskomalla Jeesukseen Kristukseen,
        Hän on tie, totuus ja elämä.

        Katsohan kyyhkynen kun lennät, ettei haukka saa sinua saaliikseen.
        Kuinka lapset, jotka ovat osa perhettä, voivat ottaa Jeesuksen vastaan,
        kun eivät osaa edes puhua, kirjoittaa, saati ymmärtää, mitä puhutaan,
        ja silti he ovat uskovien,pyhien lapsia!

        " Onhan teidän siemenenne pyhä"
        En minä muuta sitä, mikä minun huuliltani on lähtenyt.


      • benedi = siunattu kirjoitti:

        Tottakait Jumalan laki on voimassa, sekä taivaassa että maanpäällä.

        Jumalattomat eivät noudata lakia, koska he vastustaat Jumalaa.

        " Rakkaus Jumalaa kohtaan on se, että me pidämme
        hänen käskynsä, ja ne eivät ole raskaat " Raamattu

        " Se, joka sanoo rakastavansa Jumalaa, eikä pidä hänen käskyjänsä,
        se on valhettelija, eikä totuus ole hänessä"
        Jeesus

        " Minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan" Jeesus,
        joten Jeesus ei ole valehtelija ja hänessä on totuus.

        Se, joka pitää Jumalan lain, hänessä on totuus, ne, jotka ne rikkovat, heissä on valhe! Ei sen kummempaa.

        Saatana on valehtelija ja murhaaja alusta asti,...joten sellainen ihminen ,
        joka vihaa Jumalaa, sillä kun ei pidä käskyjä, on myös valhettelija, kuten saatanakin!

        Ja loppukohtalo sama!

        Jos Laki on voimassa niin silloin on epäpuhtaiden eläinten syöntikielto voimassa. Sapattia tulee viettää. Jos syöt sikaa niin rikot Jumalan Lakia vastaan.

        Saatana on muuten Jumalan poika.


      • benedi
        Zelig kirjoitti:

        Jos Laki on voimassa niin silloin on epäpuhtaiden eläinten syöntikielto voimassa. Sapattia tulee viettää. Jos syöt sikaa niin rikot Jumalan Lakia vastaan.

        Saatana on muuten Jumalan poika.

        Aivan asiallinen huomautus!!

        Ensin opetan lyhyesti sinulle lait: Jumalan lakia (kaksi kivitaulua) kuljetettiin arkin sisällä
        5 Mos 10: 5
        Lain kirjaa, Mooseksen lakia kuljetettiin arkin sivulla 5 Moos 31: 26
        Mooseksen laki on KIRJA. 31:26, ja sen Mooses kirjoitti 5 Moos 31:9

        Juuri niin, sisiliskot, käärmeet, raatokorppikotkat, kissat, koirat, siat,
        jänikset, lepakot, hyeenat jne.jne. ovat edelleen kiellettyjen listalla.

        Nämähän eivät ole syötäviä metsäneläimiä.
        " Kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä" ef 2: 15

        Näistä likaisista, ihmisravinnoksi kelpaavista eläimistä, ja niiden syömisestä
        ei ole olemassakaan säädöksiä, joita poistaa...on vain luettelo, ettei niitä
        saa syödä, vaikka tosin Jumala on nekin luonut.

        Niitä kun tarvitaan maapallolla pitämässä raadot poissa! Luontoelokuvia katsomalla tajuat eron,...miksi pässi maistuu, mutta ei hiiret eikä rotat!

        Saatana on Jumalan poika, mutta hänhän teki kaiken voitavansa
        päästäkseen Jumalaksi.
        Sinäkin olet Jumalan poika ja minä.

        Täälläkin siitä on vinkki: " huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret
        ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka parhaiksi katsovat" 1 Moos 6: 2

        Jo tuolloin Jumalan pojat mielivät ottaa vaimoikseen pakanoita, jumalattomia naisia,..ja siitä ei Jumala tykännyt!

        Meneväthän nykyäänkin Jumalan pojat naimisiin ateisti tyttöjen kanssa...ei siitä
        hyvää seuraa!


      • Anonyymi

        Toivottavasti kommentoija on pitäytynyt periaatteissaan, ollut kyllä vielä nuorikin, ei ole ollut mtään syytä mihinkään epätoivoon.


    • jackaroo

      Itse olen sitä mieltä että kyllä se uskovaisen ja ei-uskovaisen liitto voi toimia ihan hyvin, jos vain ei ole mistään ääritapauksesta kyse noin yksilötasolla. Kummankaan pään ääritapaukset eivät varmaankaan hyväksy kumppanikseen mitään muuta kuin toisen samanlaisen ääritapauksen, joskus eivät edes sellaista. Ääritapauksilla on aina halu muuttaa toisia ihmisiä kaltaisekseen, sillä se heidän valitsemansa tie on vain se ainoa ja oikea, kaikki muut jotka ovat heidän kanssaan eriä mieltä ovat väärässä.

      En ole itse mikään uskovainen, en uskonut jumaliin tai mihinkään korkeampiin voimiin edes lapsena, mutta kyllä minä voisin alkaa rakentamaan ihan hyvin suhdetta jonkin lievästi uskossa olevan naisen kanssa. Ei minua haittaisi se vaikka toinen kävisi kirkossa tai moskeijassa kerran pari kuussa tai että sieltä yöpöydän laatikosta löytyisi se L. Ron Hubbardin Dianetiikka. Toisen usko on minulle ihan sama, riittää kunhan ei ala minua käännyttämään ja se usko ei haittaa arkielämää ja elämästä löytyy muutakin sisältöä kuin vain se usko ja sen oheisilmiöt.

      • benedi

        Huomaatko Jackaroo?

        Suomessa on uskonnonvapaus, ja sinä sanot: .." mutta kyllä minä
        voisin alkaa rakentamaan ihan hyvin suhdetta jonkin lievästi uskossa olevan naisen kanssa"

        Sinäkö siis kuitenkin osaat erottaa lievästi uskossa olevan, ja vahvasti uskossa olevan toisistaan?

        Onko lievästi uskossa oleva, lievästi oikeassa, ja vahvassa uskossa oleva vahvasti kiinni totuudessa?
        Jos Jumalan sana on totta, miksi mielesi ja sydämesi halajaa lievään totuuteen?

        Sinäkö siis painostaisit lievästi uskovaa koko liiton ajan, ettei hän saa ainakaan kasvaa uskossa??
        Aiotko pitää Jumalaa, jolta usko tulee pilkkanasi, huolehtimalla siitä, ettei uskova vaimosi uskoisi Jumalaan, huolimatta kaikista niistä
        tunnustusteoista, jotka Hän teki tämän uskovan naisen sydämessä, eli mielessä!

        Etkö kiusaa Jumalaa ja vaimoasi sillä että tiedät mitä pitäisi tehdä mutta et tee?

        Luuletko että uskova ja Jumalan pilkkaaja näkee sen maan, jonka Jumala
        on luvannut niille, jotka häneen uskovat, ja Hänen sanansa, ja lakinsa kunniassa pitävät!??


      • jackaroo
        benedi kirjoitti:

        Huomaatko Jackaroo?

        Suomessa on uskonnonvapaus, ja sinä sanot: .." mutta kyllä minä
        voisin alkaa rakentamaan ihan hyvin suhdetta jonkin lievästi uskossa olevan naisen kanssa"

        Sinäkö siis kuitenkin osaat erottaa lievästi uskossa olevan, ja vahvasti uskossa olevan toisistaan?

        Onko lievästi uskossa oleva, lievästi oikeassa, ja vahvassa uskossa oleva vahvasti kiinni totuudessa?
        Jos Jumalan sana on totta, miksi mielesi ja sydämesi halajaa lievään totuuteen?

        Sinäkö siis painostaisit lievästi uskovaa koko liiton ajan, ettei hän saa ainakaan kasvaa uskossa??
        Aiotko pitää Jumalaa, jolta usko tulee pilkkanasi, huolehtimalla siitä, ettei uskova vaimosi uskoisi Jumalaan, huolimatta kaikista niistä
        tunnustusteoista, jotka Hän teki tämän uskovan naisen sydämessä, eli mielessä!

        Etkö kiusaa Jumalaa ja vaimoasi sillä että tiedät mitä pitäisi tehdä mutta et tee?

        Luuletko että uskova ja Jumalan pilkkaaja näkee sen maan, jonka Jumala
        on luvannut niille, jotka häneen uskovat, ja Hänen sanansa, ja lakinsa kunniassa pitävät!??

        Olen jo kauan sitten huomannut ettei ole mitään järkeä alkaa väittelemään uskonasioista uskovaisen kanssa.


      • benedi
        jackaroo kirjoitti:

        Olen jo kauan sitten huomannut ettei ole mitään järkeä alkaa väittelemään uskonasioista uskovaisen kanssa.

        Ylienkeli Mikael väitteli Mooseksen ruumiista, saatanan kanssa (Mooseshan oli uskovainen, mutta kuoli, ja Herra hautasi hänet)
        mutta ei lausunut Jumalan edessä saatanasta herjaavaa tuomiota, vaan sanoi:
        " Rangaiskoon sinua Herra"

        Mooses kuitenkin herätettiin kuolleista, vaikka saatana sitä vastusti..ja hän ilmestyi elävänä henkilönä Kirkastusvuorella opetuslapsille, Jeesuksen nähden!

        On siis olemassa ylösnousemus, sekä vanhurskasten
        että myös vääräin, tosin eri aikaan!

        Ajaqttele, jos saatana vastusti sellaisen miehen kuin Mooseksen kuolleista herättämistä, niin jos otat uskovaisen naisen puolisoksesi, niin jos vanhurskas
        vaivoin pelastuu, niin tiedätkö mihin joutuukaan jumalaton ja syntinen????

        Jos et tiedä, kysy minulta


      • kerro benedi
        benedi kirjoitti:

        Ylienkeli Mikael väitteli Mooseksen ruumiista, saatanan kanssa (Mooseshan oli uskovainen, mutta kuoli, ja Herra hautasi hänet)
        mutta ei lausunut Jumalan edessä saatanasta herjaavaa tuomiota, vaan sanoi:
        " Rangaiskoon sinua Herra"

        Mooses kuitenkin herätettiin kuolleista, vaikka saatana sitä vastusti..ja hän ilmestyi elävänä henkilönä Kirkastusvuorella opetuslapsille, Jeesuksen nähden!

        On siis olemassa ylösnousemus, sekä vanhurskasten
        että myös vääräin, tosin eri aikaan!

        Ajaqttele, jos saatana vastusti sellaisen miehen kuin Mooseksen kuolleista herättämistä, niin jos otat uskovaisen naisen puolisoksesi, niin jos vanhurskas
        vaivoin pelastuu, niin tiedätkö mihin joutuukaan jumalaton ja syntinen????

        Jos et tiedä, kysy minulta

        Mihin joutuu jumalaton ja syntinen? Voisitko arvon benediti vastata, kiitos.


      • benedi
        kerro benedi kirjoitti:

        Mihin joutuu jumalaton ja syntinen? Voisitko arvon benediti vastata, kiitos.

        Onhan kirjoitettu, joka omiaan puhuu, se tuo esille omaa kunniaansa, mutta se, joka puhuu sitä, minkä lähettäjä on puhunut ja kirjoittanut, se etsii lähettäjänsä kunniaa.
        Kristushan meidät on lähettänyt , avaamaan sokeitten silmiä ja kuurojen korvia.

        Answer: " Ps 9:17 " The wicked shall be turned into hell, and all the nations that forget God"

        Olet varmaan samaa mieltä että tuon verran pitää osata kääntää englannin
        kielestä suomeksi, vaikka sanakirjan kanssa, sillä tämä vastaus,
        voi avata silmäsi, korvasi ja suusi kysymään:
        " Mitä minun on tehtävä, että iankaikkisen elämän perisin"!! terv. Benedi


      • benedi
        jackaroo kirjoitti:

        Olen jo kauan sitten huomannut ettei ole mitään järkeä alkaa väittelemään uskonasioista uskovaisen kanssa.

        Oikea huomio...sillä samaan aikaan kun toinen puhuu siitä mikä on taivaallisten kuva, ja toinen puhuu siitä mikä tästä maailmasta on, kuinka he voisivat
        ymmärtää toisiaan , kun toisella on opettajanaan ollut Jumala, ja toisella joku kandi.

        Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja epävanhurskaudella?


      • Anonyymi

        'Lievästi uskossa' 😊 anteeksi että hieman hymyilytti vaikka vakavasta asiasta kyse, nimittäin jos on liian lievää voi joutua ulosoksennetuksi.


      • Anonyymi
        jackaroo kirjoitti:

        Olen jo kauan sitten huomannut ettei ole mitään järkeä alkaa väittelemään uskonasioista uskovaisen kanssa.

        Eipä paljon järkeä uskomattomankaan kanssa jos siis pelkkää väittelyä, Jumala itse tekee työnsä ihmisen sydämessä aivan niinkuin Hän itse tahtoo ja hyväksi näkee.


    • ---------------

      Itse oon ateistinainen ja myös mieheni ateisti. Kuten myös bestikseni miehensä, mutta toinen bestikseni onkin sitten kunnolla uskovainen, miehensä ateisti. Uskovaisissa ei ole mtn vikaa niin kauan, ko eivät tuputa uskoaan muille tai puhu siitä jatkuvasti. Itse en todellakaan usko, et tuo 'ei seksiä ennen avioliittoa' toimisi kovin monen ateistin kanssa. Nykyään tuntuu hullulta se, ko on näitä niiin uskovaisia, että pitävät kaikkia muita pakanoina/pahoina ihmisinä ja koittavat käännyttää tai vaativat ateisteilta jotain, mitä pitävät uskonsa puolesta oikeana. Lähipiirissäni on paljon 'tosi' uskovaisia, mutta vain heitä, jotka käyvät kirkossa, ajattelevat kirkolliset pyhät, asiat jne tärkeinä (esim.ystävälleni tuli itku, kun lapsensa ristiäisissä aurinko paistoi kastetilaisuudessa juuri 'oikeassa kulmassa', mutta ko me toisen ystäväni kanssa vaan hihiteltiin hölmöydelleen niin ei pitänyt sitä pahana -olihan se aika sööttiä :)). Seksi ennen avioliittoa -lausahdus ei kuulostaa lainkaan nykypäivältä enkä usko että sellaista ateistinaista helposti löytää, jonka kaa tuo pitäisi paikkansa. Löytääkö sitten edes uskovista kovin helposti? Seksi on tärkeä osa parisuhdetta, naimisiinmeno nykyään vähemmän tärkeä, koska se on niin pilattu (naimisiin -> erotaan -> uusiin naimisiin -> erotaa jne)..

      • benedi

        Missäs kohtaa uskovaisilla alkaa juhlat laittomuuden kanssa, kun he saarnaavat Jumalan käskystä
        sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla??

        Uskontoonhan kuuluu sanan julistus, ja se on Suomen laissa annettu oikeus!
        Joten estämällä uskovaisen henkilön puheen, rikot sekä suomen lakia, että Jumalan määräystä!

        " Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni---...Jos sinut vaikka " pakoitetaan"
        uskomaan evankeliumi, ja sitten pelastut...ja sitten kun saat katsella niitä uskomattomia, jotka jätettiin helvetin tuleen, jossa he palavat poroksi, tuhkaksi..niin etkö silloinkaan vielä kiitä, tätä joka julisti
        sinulle pelastuksen evankeliumia!

        Jumala on armollinen kiittämättömille ja pahoille,..mutta voisit nyt kuitenkin kiittää
        pelastumisestasi!!

        Mutta paransihan Jeesus kerran 10 -pitalista...ja kun he menivät parantumaan Jeesuksen osoittamaan lammikkoon...vain yksi tuli kiittämään, ja hän kertoi
        että myös ne 9 parantuivat!!
        Keneksi heistä sinä itsesi luet? sinä-------------


      • Agnostikkkko
        benedi kirjoitti:

        Missäs kohtaa uskovaisilla alkaa juhlat laittomuuden kanssa, kun he saarnaavat Jumalan käskystä
        sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla??

        Uskontoonhan kuuluu sanan julistus, ja se on Suomen laissa annettu oikeus!
        Joten estämällä uskovaisen henkilön puheen, rikot sekä suomen lakia, että Jumalan määräystä!

        " Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni---...Jos sinut vaikka " pakoitetaan"
        uskomaan evankeliumi, ja sitten pelastut...ja sitten kun saat katsella niitä uskomattomia, jotka jätettiin helvetin tuleen, jossa he palavat poroksi, tuhkaksi..niin etkö silloinkaan vielä kiitä, tätä joka julisti
        sinulle pelastuksen evankeliumia!

        Jumala on armollinen kiittämättömille ja pahoille,..mutta voisit nyt kuitenkin kiittää
        pelastumisestasi!!

        Mutta paransihan Jeesus kerran 10 -pitalista...ja kun he menivät parantumaan Jeesuksen osoittamaan lammikkoon...vain yksi tuli kiittämään, ja hän kertoi
        että myös ne 9 parantuivat!!
        Keneksi heistä sinä itsesi luet? sinä-------------

        En oikein ymmärrä että mistä sinunkaltaisia ihmisiä vielä löytyy ja en todellakaan ymmärrä että miksi edes vastaan tähän.

        "Uskontoonhan kuuluu sanan julistus, ja se on Suomen laissa annettu oikeus!
        Joten estämällä uskovaisen henkilön puheen, rikot sekä suomen lakia, että Jumalan määräystä!"

        Se että se lukee Raamatussa ei tee siitä Jumalan määräystä kuten ei Jumalan kirjoittamaakaan sen enempää kuin jos minä tässä kirjoittasin, että tämä on Jumalan sanaa. Unohdat että ihmisillä on myös oikeus yksityisyyteen joka ajaa ohi sinun sanan julistuksen.

        "Jumala on armollinen kiittämättömille ja pahoille,..mutta voisit nyt kuitenkin kiittää
        pelastumisestasi!!"

        Olisiko aika pieneen itsekriittisyyteen?

        "Mutta paransihan Jeesus kerran 10 -pitalista...ja kun he menivät parantumaan Jeesuksen osoitta"

        Se että näin lukee ikivanhassa kirjassa ei tee siitä totta. Yhtä totta on, että Frodo matkasi Tuomiovuorelle ja tuhosi Sauronin. Loistava tarina symbolisine tarkoituksineen mutta ei sen enempää. On surullista nähdä mitä uskonnot vieläkin tekevät ihmisten ajattelulle tällä vuosituhannella, onneksi vähenevissä määrin.

        Itse alkuperäisestä aiheesta haluaisin sanoa, että parisuhde varmasti toimii jos toinen osapuoli ei ole äärilaidan edustajia ja molemmat kunnioittavat toisiaan. On tosin tietenkin vahingollista suhteelle jos toinen ajattelee, että vain hänen uskonsa pelastaa iänkaikkiseen elämään kun toinen palaa helvetissä saman ajattomuuden..


      • benedi
        Agnostikkkko kirjoitti:

        En oikein ymmärrä että mistä sinunkaltaisia ihmisiä vielä löytyy ja en todellakaan ymmärrä että miksi edes vastaan tähän.

        "Uskontoonhan kuuluu sanan julistus, ja se on Suomen laissa annettu oikeus!
        Joten estämällä uskovaisen henkilön puheen, rikot sekä suomen lakia, että Jumalan määräystä!"

        Se että se lukee Raamatussa ei tee siitä Jumalan määräystä kuten ei Jumalan kirjoittamaakaan sen enempää kuin jos minä tässä kirjoittasin, että tämä on Jumalan sanaa. Unohdat että ihmisillä on myös oikeus yksityisyyteen joka ajaa ohi sinun sanan julistuksen.

        "Jumala on armollinen kiittämättömille ja pahoille,..mutta voisit nyt kuitenkin kiittää
        pelastumisestasi!!"

        Olisiko aika pieneen itsekriittisyyteen?

        "Mutta paransihan Jeesus kerran 10 -pitalista...ja kun he menivät parantumaan Jeesuksen osoitta"

        Se että näin lukee ikivanhassa kirjassa ei tee siitä totta. Yhtä totta on, että Frodo matkasi Tuomiovuorelle ja tuhosi Sauronin. Loistava tarina symbolisine tarkoituksineen mutta ei sen enempää. On surullista nähdä mitä uskonnot vieläkin tekevät ihmisten ajattelulle tällä vuosituhannella, onneksi vähenevissä määrin.

        Itse alkuperäisestä aiheesta haluaisin sanoa, että parisuhde varmasti toimii jos toinen osapuoli ei ole äärilaidan edustajia ja molemmat kunnioittavat toisiaan. On tosin tietenkin vahingollista suhteelle jos toinen ajattelee, että vain hänen uskonsa pelastaa iänkaikkiseen elämään kun toinen palaa helvetissä saman ajattomuuden..

        Helvettiä, ei ole suunniteltu palamaan iankaikkisesti,..tuli joka jumalattomat polttaa, on iankaikkinen, koska sitä on aian käytetty halki ikuisuuksien, mutta ihminen,
        joka on lihaa ja luita ja vettä, ei pala tulessa sen kauempaa kuin ihmiselämä tulessa loppuu!

        Ei tulessa kukaan asu, eikä huutele juotavaa,..sillä tuli tekee aina työnsä, se poltaa
        ruumenet, ja olet, oksat ja juurikot poroksi, tuhkaksi!

        Tulijärvi on siinämielessä kirjaimellinen kuvaus, että kun tämä maapallo poltetaan tällä kertaa tulella,...niin tottakait maapallo näyttää tulijärveltä, rannattomalta tuliulapalta,...kun tuletonta paikkaa ei ole!

        Jos nykyinen taiva s ja maa hävitettäisiin vedellä,..niin huh, sitä paskan lemua..kun kaikki maailman kaatopaikat ja jätevedet ja ydinsaasteet sekoittuisivat veteen!

        Tulella, tulella kaikki saasta poltetaan
        ,ja tuli joka on isäntänä maapallolla, ei säästä ketään..se tuhoaa, ja tuottaa tuhkaa..ei ihmiselämää tulessa!

        Raamatun profetiat on saatu Jumalata, ei ihmisen tahdosta,--ja koska ennustuksia ei voi omin neuvoin selitellä, opiskelemme Raamattua, jonka
        Pyhän Hengen johtamina ihmiset aikoinaan puhuivat, ja kirjoittivat ylös!

        Raamattua puhutaan siksi että te uskoisitte että Jeesus on Kristus ,Jumalan Poika, ja että teillä olisi uskon kautta elämä hänen nimessään"!!

        Ja näitä jotka uskovat, niitä kutsutaan kristityiksi..ja kristityt ovat levinneet ympäri maapallon, ja todistavat Kristuksesta, sopivalla ja sopimattomalla ajalla!

        Näin se vaan on!


      • benedi
        Agnostikkkko kirjoitti:

        En oikein ymmärrä että mistä sinunkaltaisia ihmisiä vielä löytyy ja en todellakaan ymmärrä että miksi edes vastaan tähän.

        "Uskontoonhan kuuluu sanan julistus, ja se on Suomen laissa annettu oikeus!
        Joten estämällä uskovaisen henkilön puheen, rikot sekä suomen lakia, että Jumalan määräystä!"

        Se että se lukee Raamatussa ei tee siitä Jumalan määräystä kuten ei Jumalan kirjoittamaakaan sen enempää kuin jos minä tässä kirjoittasin, että tämä on Jumalan sanaa. Unohdat että ihmisillä on myös oikeus yksityisyyteen joka ajaa ohi sinun sanan julistuksen.

        "Jumala on armollinen kiittämättömille ja pahoille,..mutta voisit nyt kuitenkin kiittää
        pelastumisestasi!!"

        Olisiko aika pieneen itsekriittisyyteen?

        "Mutta paransihan Jeesus kerran 10 -pitalista...ja kun he menivät parantumaan Jeesuksen osoitta"

        Se että näin lukee ikivanhassa kirjassa ei tee siitä totta. Yhtä totta on, että Frodo matkasi Tuomiovuorelle ja tuhosi Sauronin. Loistava tarina symbolisine tarkoituksineen mutta ei sen enempää. On surullista nähdä mitä uskonnot vieläkin tekevät ihmisten ajattelulle tällä vuosituhannella, onneksi vähenevissä määrin.

        Itse alkuperäisestä aiheesta haluaisin sanoa, että parisuhde varmasti toimii jos toinen osapuoli ei ole äärilaidan edustajia ja molemmat kunnioittavat toisiaan. On tosin tietenkin vahingollista suhteelle jos toinen ajattelee, että vain hänen uskonsa pelastaa iänkaikkiseen elämään kun toinen palaa helvetissä saman ajattomuuden..

        " vain hänen uskonsa pelastaa iankaikkiseen elämään"

        Eihän tämä toinen voi pitää agnostikon uskoa Jumalaan! Agnostikon täytyy itse, anoa uskoa, jos hänellä sitä ei ole, ja sitten kun usko on tullut, niin pitää itse usko Jumalaan ja harrastaa uskoa.

        Ei uskova vaimo voi uskoa miehensä puolesta!

        Jos toinen epäilee ja toinen uskoo, niin ei kait se ole uskovan syy, jos toinen epäilee!! Haloo
        Epäilyhän lähtee epäilijän mielestä, eikä sen , joka uskoo!

        Epäuskoinenhan on nimenomaan toisen äärilaidan edustaja ja uskova toisen!

        Uskovahan nimen omaan luottaa lujasti siihen mikä ei vielä näy, eli Jeesukseen ja pelastukseen ja syntiensä anteeksi saamiseen!
        Hän myös ryhtyy ojentautumaan, eli toimimaan uskonsa mukaisesti...näin sitten vuosien saatossa uskovan elämä muuttuu Kristuksen elämän kaltaiseksi!

        Hänhän on uskonsa perusteella Kristuksen seuraaja!

        Jos uskovalla ei ole yhtään uskoa, niin eihän voi olla otollinen Jumalalle, joka sanoo : " Pitäkää usko Jumalaan"!!

        Sillä sen, joka Jumalan tykö ,tulee (Jumalahan ei näy), niin hänen täytyy uskoa että Jumala on, vaikka hän ei nyt häntä näe,..ja että Jumala palkitsee hänet,
        sitten aikanaan, koska hän etsi Jumalaa.

        Onhan mieletöntä, että Nooa olisi rakentanut arkkia vedenpaisumuksen tuloa varten , täysin epäuskossa, uskoen että Jumalan käsky on huuhaata!

        Ei siinä kirvestä jaksa heiluttaa monta päivää!
        Mutta hän uskoi että rakentamalla arkin, hän pelastaa uskon kautta itsensä, ja perheensä...ja samaan aikaan kun levisi tieto, että Nooa rakentaa arkkia kuivalle maalle, vaikka vettä ei ole kuin kaivossa, ja ehkä puro juoksi ohi,...eikä
        meriä tuohon aikaan ollut, niin sehän tarkoittaa
        että Nooa uskollaan tuomitsi silloisen tunnetun maailman!

        Sama ideahan uskovaisilla on nykyään, samalla kun he uskovat, niin samaan aikaan se tarkoittaa, että uskomattomat joutuvat ikäänkuin tuomituksi,
        uskovien uskon takia!

        Uskovien päämäärä hän on nähdä Jumala ja päästä Jumalan valtakuntaan,
        ja se tietenkin tarkoittaa ettei epäuskoisilla ole sinne asiaa, kuten ei ollut
        Nooan arkkiinkaan!
        Ei niin, etteikö Arkkiin olisi saanut tulla, sitä arkkiin tuloahan Nooa juuri saarnasi,
        mutta ihmiset nauroivat katketakseen Nooan rakennushankkeelle.

        Mutta koska rakentaminen kesti kauan, ja koska ei ollut meriä ja laajoja vesiä, missä kyseinen " paatti" alus olisi voinutkaan seilata..ihmiset jättivät
        Nooan rauhaan, ajatellemettä rakentakoon, kun kerran sekaisin on mennyt!

        Mutta siitä huolimatta, kun Nooa vain rakensi ja saarnasi, niin valtaisat ihmisjoukot kuitenkin tunsivat, että jotain suurta USKOA TUOLLAINEN VAATII.,
        mutta he pelkäsivät ystäviä ja naapureita, eivätkä uskoneet Nooan, yhden miehen politiikkaa maailmankuvasta!!

        Epäuskonsa ja ihmispelkonsa takia ,he jäivät pelastumatta!

        "niinkuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus"

        Sama periaate, katasrofi tulee jumalattomille, ja onni uskoville, Jeesuksen tullessa lupauksensa mukaan toisen kerran...hyvin pian!


      • Anonyymi

        Jumalan salattu manna tuntuu tuolle kommentoijalle olevan salattua.


      • Anonyymi
        benedi kirjoitti:

        " vain hänen uskonsa pelastaa iankaikkiseen elämään"

        Eihän tämä toinen voi pitää agnostikon uskoa Jumalaan! Agnostikon täytyy itse, anoa uskoa, jos hänellä sitä ei ole, ja sitten kun usko on tullut, niin pitää itse usko Jumalaan ja harrastaa uskoa.

        Ei uskova vaimo voi uskoa miehensä puolesta!

        Jos toinen epäilee ja toinen uskoo, niin ei kait se ole uskovan syy, jos toinen epäilee!! Haloo
        Epäilyhän lähtee epäilijän mielestä, eikä sen , joka uskoo!

        Epäuskoinenhan on nimenomaan toisen äärilaidan edustaja ja uskova toisen!

        Uskovahan nimen omaan luottaa lujasti siihen mikä ei vielä näy, eli Jeesukseen ja pelastukseen ja syntiensä anteeksi saamiseen!
        Hän myös ryhtyy ojentautumaan, eli toimimaan uskonsa mukaisesti...näin sitten vuosien saatossa uskovan elämä muuttuu Kristuksen elämän kaltaiseksi!

        Hänhän on uskonsa perusteella Kristuksen seuraaja!

        Jos uskovalla ei ole yhtään uskoa, niin eihän voi olla otollinen Jumalalle, joka sanoo : " Pitäkää usko Jumalaan"!!

        Sillä sen, joka Jumalan tykö ,tulee (Jumalahan ei näy), niin hänen täytyy uskoa että Jumala on, vaikka hän ei nyt häntä näe,..ja että Jumala palkitsee hänet,
        sitten aikanaan, koska hän etsi Jumalaa.

        Onhan mieletöntä, että Nooa olisi rakentanut arkkia vedenpaisumuksen tuloa varten , täysin epäuskossa, uskoen että Jumalan käsky on huuhaata!

        Ei siinä kirvestä jaksa heiluttaa monta päivää!
        Mutta hän uskoi että rakentamalla arkin, hän pelastaa uskon kautta itsensä, ja perheensä...ja samaan aikaan kun levisi tieto, että Nooa rakentaa arkkia kuivalle maalle, vaikka vettä ei ole kuin kaivossa, ja ehkä puro juoksi ohi,...eikä
        meriä tuohon aikaan ollut, niin sehän tarkoittaa
        että Nooa uskollaan tuomitsi silloisen tunnetun maailman!

        Sama ideahan uskovaisilla on nykyään, samalla kun he uskovat, niin samaan aikaan se tarkoittaa, että uskomattomat joutuvat ikäänkuin tuomituksi,
        uskovien uskon takia!

        Uskovien päämäärä hän on nähdä Jumala ja päästä Jumalan valtakuntaan,
        ja se tietenkin tarkoittaa ettei epäuskoisilla ole sinne asiaa, kuten ei ollut
        Nooan arkkiinkaan!
        Ei niin, etteikö Arkkiin olisi saanut tulla, sitä arkkiin tuloahan Nooa juuri saarnasi,
        mutta ihmiset nauroivat katketakseen Nooan rakennushankkeelle.

        Mutta koska rakentaminen kesti kauan, ja koska ei ollut meriä ja laajoja vesiä, missä kyseinen " paatti" alus olisi voinutkaan seilata..ihmiset jättivät
        Nooan rauhaan, ajatellemettä rakentakoon, kun kerran sekaisin on mennyt!

        Mutta siitä huolimatta, kun Nooa vain rakensi ja saarnasi, niin valtaisat ihmisjoukot kuitenkin tunsivat, että jotain suurta USKOA TUOLLAINEN VAATII.,
        mutta he pelkäsivät ystäviä ja naapureita, eivätkä uskoneet Nooan, yhden miehen politiikkaa maailmankuvasta!!

        Epäuskonsa ja ihmispelkonsa takia ,he jäivät pelastumatta!

        "niinkuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus"

        Sama periaate, katasrofi tulee jumalattomille, ja onni uskoville, Jeesuksen tullessa lupauksensa mukaan toisen kerran...hyvin pian!

        Ja niinpä kun Nooa uskoi niin ihmiskunta jatkui esi-isänään nykyisen kovan tieteen biologian käsityksen mukaan yksi ainoa mies.


    • atheisti

      Uskovaisen tytön kanssa onnellisesti seurustelleena voin sanoa, että kyllä uskovaisen kanssa voi ateisti seurustella, mutta itse en säästäisi seksiä avioliittoon. Entä jos se ei olekaan hyvää? Siinä on jo tarpeeksi perustetta kokeilla etukäteen, kun tietää, että jonku kanssa ei vain välttämättä ole samalla taajuudella ja toisen kanssa synkkaa hyvin. Esiaviollisen seksin harrastaminen on todennäköisesti uskovaisen puoliskon haluista kiinni.

      Ei voi tietää toimiiko, jos ei kokeile. Vai voiko?

      Toinen konfliktin aihe on kirkkohäät, jos nyt naimisiin ylipäätään haluaa mennä. Kumpi menee edelle, ateistin periaatteet vai uskovaisen usko? Siinä vasta pulma. Itse en olisi kirkkohäihin alkanut.

      Kolmantena ongelmana elämänkatsomuserot. Pitää pystyä pitämään usko tai uskomattomuus omana asianaan. Itse en hyväksy käännyttämistä parisuhteessa. Se pitää lähteä itsestä sisältä päin, jos on lähteäkseen. Muutoin pitää vain hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on!

      • maria--

        Itse olen samoilla linjoilla, vaikkakin että luokittelen itseni uskovaiseksi ja mieheni taas on ateisti. Suhteemme tekee mielestäni toimivaksi se, etten itse esimerkiksi suhtaudu negatiivisesti esiaviolliseen seksiin enkä tuputa uskontoani miehelleni, vaikkakin toki puhun siitä hänelle hyvin usein, koska uskonasiat ovat minulle tärkeitä. Hän taas arvostaa minun uskoani ja tahtoo esimerkiksi kirkkohäät ja kasteen mahdollisille lapsillemme. Ajatuksena on myös ollut, että lapsetkin sitten oppivat että ihmiset voivat olla eri mieltä asioista, eikä sen tarvitse olla mitään vakavaa. Tietysti välillä meillä syntyy hyvinkin hedelmällisiä uskontoaiheisia keskusteluja, mutta ei mitään vakavia konflikteja, koska molemmat arvostamme toistemme näkemyksiä.
        Uskon siis että jos todella arvostaa toista, eivät usko tai ateismi estä suhdetta olemasta täysin antoisaa!


      • ööölllööö
        maria-- kirjoitti:

        Itse olen samoilla linjoilla, vaikkakin että luokittelen itseni uskovaiseksi ja mieheni taas on ateisti. Suhteemme tekee mielestäni toimivaksi se, etten itse esimerkiksi suhtaudu negatiivisesti esiaviolliseen seksiin enkä tuputa uskontoani miehelleni, vaikkakin toki puhun siitä hänelle hyvin usein, koska uskonasiat ovat minulle tärkeitä. Hän taas arvostaa minun uskoani ja tahtoo esimerkiksi kirkkohäät ja kasteen mahdollisille lapsillemme. Ajatuksena on myös ollut, että lapsetkin sitten oppivat että ihmiset voivat olla eri mieltä asioista, eikä sen tarvitse olla mitään vakavaa. Tietysti välillä meillä syntyy hyvinkin hedelmällisiä uskontoaiheisia keskusteluja, mutta ei mitään vakavia konflikteja, koska molemmat arvostamme toistemme näkemyksiä.
        Uskon siis että jos todella arvostaa toista, eivät usko tai ateismi estä suhdetta olemasta täysin antoisaa!

        Tulin itse uskoon kihlausaikana, eikä omatuntoni antanut myöten jättää ateistisulhastani. Ajattelin, että kyllä hän vielä tulee ymmärtämään, kuinka tärkeä on usko Jumalaan.(ei uskonto,huom) Vaadin että avoliitto saa päättyä ja mennään naimisiin. Olimme onnellisia, kun aina annoin periksi. Mutta minunpa uskoni hiipui, kun piti kulkea kahta tietä.
        Näin meni 30 vuotta, mutta löysin uskon uudestaan ja päätin, että en enää kulje kahta tietä, vaan haluan olla kaidan tien kulkija mikä tie vie perille taivaan kotiin.
        Kahden tien kulkeminen on synti. Nykyään mieheni on minulle erittäin ankara. Huutaa ja kiroaa, ei salli minun mennä hengellisiin tilaisuuksiin ja elämä on tosi raskasta.
        Toinen juttu vielä, että lasten kasvatus on vaikeaa, kun toinen yrittää opettaa hengellistä elämää kasvamaan, ja toinen linttaa sen joulupukkihöpötykseksi. Meidän lapsellamme on ollut mielenterveysongelmia, liekö siitä johtuvia. Hänkään ei usko.
        Siis: En suosittele kenellekään tosi uskovalle uskomatonta puolisoa. Miten ihana olisi yhdessä rukoilla ja kulkea kuulemassa Sanaa, sekä auttaa lähimmäisiä tehden jotakin palvelustehtävää. Miten onnellista se olisi. Olen tästä katkera, etten voi koskaan kokea tätä.


      • benedi

        entäpä jos vaimosi ei puhu uskonnosta sanaakaan, mutta hänen tekonsa ovat sellaiset, että olet varma että hän on Jumalasta.

        Hän rukoilee Jumalaansa kammiossaan 3 sti päivässä,
        hän pitää kotinsa kunnossa,
        Hän ei tee huorin...hän avaa suunsa mykän hyväksi , ja ojentaa molemmat kätensä
        köyhän ja kurjan hyväksi!

        Hänellä on Herran päivänä mielessään pyhät matkat...kirkkoon kuuntelemaan
        Jumalan sanaa.
        Hän vastaa lempeästi ja viisaasti ,vaikka loukkaat häntä.

        Hän ei pidä mykkiä ja vieraita jumalankuvia seinällään,..eikä uhraa niille.

        Hän pysyy Jumalan laissa, vaikka hänen miehensä rikkoisinkin sitä
        Hän tarkkaa talonsa menoa, eikälaiskan leipää syö
        Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa kaikkina elin päivinään...jättäisitkö
        tällaisen uskovaisen naisen..niin että kun
        hän uudessa maassa, jossa vanhurskaus, eli oikeamielisyys asuu,
        menisi naimisiin, ja perustaisi siellä perheen...istuttaisi viinitarhoja
        ja hänen uudet lapsensa leikkisivät kedolla suden ja leijonan kanssa..sillä
        missään minun Pyhällä vuorellani ei tehdä pahaa eikä vahinkoa!!

        Ja hän kulkisi ylitsesi lastensa kanssa,..koska " jumalattomat tulevat tuhkaksi heidän jalkapohjiensa alle sinä päivänä, jona sen teen" Malakia 4: 3

        Et taida olla ihan täysissä järissäsi,..joten ota vaan ihmisten tytär,
        hän joka on silkkaa jumalattomuutta..ja sitäpaitsi uskovaisen Pää on sanonut:

        " Älkää lähtekö kantamaan iestä yhdessä uskottoman kanssa"


      • Kenestä puhe?
        benedi kirjoitti:

        entäpä jos vaimosi ei puhu uskonnosta sanaakaan, mutta hänen tekonsa ovat sellaiset, että olet varma että hän on Jumalasta.

        Hän rukoilee Jumalaansa kammiossaan 3 sti päivässä,
        hän pitää kotinsa kunnossa,
        Hän ei tee huorin...hän avaa suunsa mykän hyväksi , ja ojentaa molemmat kätensä
        köyhän ja kurjan hyväksi!

        Hänellä on Herran päivänä mielessään pyhät matkat...kirkkoon kuuntelemaan
        Jumalan sanaa.
        Hän vastaa lempeästi ja viisaasti ,vaikka loukkaat häntä.

        Hän ei pidä mykkiä ja vieraita jumalankuvia seinällään,..eikä uhraa niille.

        Hän pysyy Jumalan laissa, vaikka hänen miehensä rikkoisinkin sitä
        Hän tarkkaa talonsa menoa, eikälaiskan leipää syö
        Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa kaikkina elin päivinään...jättäisitkö
        tällaisen uskovaisen naisen..niin että kun
        hän uudessa maassa, jossa vanhurskaus, eli oikeamielisyys asuu,
        menisi naimisiin, ja perustaisi siellä perheen...istuttaisi viinitarhoja
        ja hänen uudet lapsensa leikkisivät kedolla suden ja leijonan kanssa..sillä
        missään minun Pyhällä vuorellani ei tehdä pahaa eikä vahinkoa!!

        Ja hän kulkisi ylitsesi lastensa kanssa,..koska " jumalattomat tulevat tuhkaksi heidän jalkapohjiensa alle sinä päivänä, jona sen teen" Malakia 4: 3

        Et taida olla ihan täysissä järissäsi,..joten ota vaan ihmisten tytär,
        hän joka on silkkaa jumalattomuutta..ja sitäpaitsi uskovaisen Pää on sanonut:

        " Älkää lähtekö kantamaan iestä yhdessä uskottoman kanssa"

        "Et taida olla ihan täysissä järissäsi"

        LOL


      • Anonyymi
        ööölllööö kirjoitti:

        Tulin itse uskoon kihlausaikana, eikä omatuntoni antanut myöten jättää ateistisulhastani. Ajattelin, että kyllä hän vielä tulee ymmärtämään, kuinka tärkeä on usko Jumalaan.(ei uskonto,huom) Vaadin että avoliitto saa päättyä ja mennään naimisiin. Olimme onnellisia, kun aina annoin periksi. Mutta minunpa uskoni hiipui, kun piti kulkea kahta tietä.
        Näin meni 30 vuotta, mutta löysin uskon uudestaan ja päätin, että en enää kulje kahta tietä, vaan haluan olla kaidan tien kulkija mikä tie vie perille taivaan kotiin.
        Kahden tien kulkeminen on synti. Nykyään mieheni on minulle erittäin ankara. Huutaa ja kiroaa, ei salli minun mennä hengellisiin tilaisuuksiin ja elämä on tosi raskasta.
        Toinen juttu vielä, että lasten kasvatus on vaikeaa, kun toinen yrittää opettaa hengellistä elämää kasvamaan, ja toinen linttaa sen joulupukkihöpötykseksi. Meidän lapsellamme on ollut mielenterveysongelmia, liekö siitä johtuvia. Hänkään ei usko.
        Siis: En suosittele kenellekään tosi uskovalle uskomatonta puolisoa. Miten ihana olisi yhdessä rukoilla ja kulkea kuulemassa Sanaa, sekä auttaa lähimmäisiä tehden jotakin palvelustehtävää. Miten onnellista se olisi. Olen tästä katkera, etten voi koskaan kokea tätä.

        Oppikaa te houkkuuden houkuttelemat tuosta katkeruuden noususta että lipsuminen terveistä uskon avioperiaatteista väistämättä sulkee tietyt siunauksellisuuden lähteet elämästä, monille lopullisesti, jotkut saattavat tilanteiden muuttuessa löytää niitä myöhemmin.


      • Anonyymi
        Kenestä puhe? kirjoitti:

        "Et taida olla ihan täysissä järissäsi"

        LOL

        Uskova joka lähtee kantamaan yhteistä iestä uskomattoman kanssa ei ole kyllä täysissä järissään.


    • Itseltäni meni halu

      seurustella ns. uskovan naisen kanssa, epäonnisen kihlaus-suhteen päätyttyä eroon. En oikeasti nähnyt tuossa ihmisessä mitään uskovaisen ihmisen hyviä piirteitä. Narsistihan hän olikin. Aina solvaamassa, vaatimassa, tormassa, moittimassa, hyi, hyi! Itse hän ei ollut minua millään tavalla parempi. Epärehellinen, itsekäs, helposti suuttuva, sitä hän oli.
      Meni usko ns. uskoviin naisiin pitkäksi aikaa tuo takia :(
      Loppuje lopuksi, usko ei tee kenestäkään hyvää tai pahaa, me olemme kaikki epätäydellisiä, omine hyvine ja huonoine puolinemme. Olisihan se kiva vielä löytää joku kiva nainen elämänkumppaniksi. Olen 42-vuotias mies täältä pääkaupungista. Mitään tiukkapipoa en kyllä kaipaa, oma äitini on ollut sellainen koko elämäni ajan ja samanlainen oli ex-kihlattuni.
      Paljon tuskaa ja pahaa oloa, sitä uosta suhteesta sai.
      En sitten kuitenkaan haluaisi seurustella ei uskovan kanssa. Joskus olen ajatellut, mutta ei se toimisi kuitenkaan.

      • Kauhukokemusta on

        Luojan kiitos yksin Jeesuksen takia kelpaamme Jumalalle vikoinemme kaikkinemme. Eivät uskovat poikkea uskomattomista sillä, etteikö meistä vikoja puuttuisi.

        Ota itsellesi uskova puoliso, jos joku uskova sinut riesakseen haluaa. Uskovan ei pitäisikään seurustella uskomattoman kanssa: siitä ei varmasti hyvää seuraa, sillä sellainen liitto on Jumalan tahdon vastainen. On ihan eri asia jos kahdesta uskomattomasta toinen tulee uskoon ja toinen ei.


      • Jeesukselle kelpaan
        Kauhukokemusta on kirjoitti:

        Luojan kiitos yksin Jeesuksen takia kelpaamme Jumalalle vikoinemme kaikkinemme. Eivät uskovat poikkea uskomattomista sillä, etteikö meistä vikoja puuttuisi.

        Ota itsellesi uskova puoliso, jos joku uskova sinut riesakseen haluaa. Uskovan ei pitäisikään seurustella uskomattoman kanssa: siitä ei varmasti hyvää seuraa, sillä sellainen liitto on Jumalan tahdon vastainen. On ihan eri asia jos kahdesta uskomattomasta toinen tulee uskoon ja toinen ei.

        mutta narsistiselle ns. uskovalle en kelvannut :(


      • Anonyymi

        Olikohan tuo kommentoija seurusteluasian märehtimisen sijaan tullut ensin ajatelleeksi sitä mikä elämäntehtävä ja kutsumus JUMALAN suunnitelmana olisi hänelle.


    • minun mielestä

      on varminta lähteä liikkeelle siitä tärkeimmästä. jos uskonto ei ole tärkeää, niin kai se voi myös näkyä kumppaninvalinnassa: valitsee jollain muulla perusteella kuin samojen uskonkäsitysten.
      alussa toki voi olla helppoakin, mutta uskoisin, että kyllä sen sisimmäisen eron huomaa sitten myöhemmin. korostukset voi muuttua, ja jos kumppanit on käsityksiltään toistensa vastakohtia, niin en usko että siitä seuraa mitään hyvää lopussa. no, saattaa kehittää kärsivällisyyttä...
      itsellä oli ongelmia vanhempien kanssa, kun toinen oli uskova ja toinen ei. minähän sen jouduin tietysti nahoissani tuntemaan. onneksi oon nyt päässyt eroon niistä molemmista.

    • Ghferti

      En kyllä voisi uskovaisen kanssa seurustella. Luonnonlait, fysiikka yms. ovat niin lähellä sydäntäni, että konflikteja tulisi varmasti. Muutenkin kaikki löpinät pyhäpäivien yms. vapaana pitämisistä ovat mielestäni humpuukia.

      Ja saa olla uskovainen mutta esimerkkinä eräs uskovainen kollega, tätä nykyä alaiseni, ei suostu matkustamaan pyhäpäivinä. Tästä aiheutui melkoisia ongelmia, kun asiakkaalla oli tiukka paikka ja työmatkalle olisi joutunut lähtemään pyhänä. Kaveri kieltäytyi ja jouduin pahaan välikäteen tilanteessa. Voitte vain arvata saako hän enää tärkeitä asiakkaita hoitaakseen. En vain voi yksinkertaisesti luottaa kaveriin enää.

      Että näin uskokaa ihan vapaasti kunhan se tapahtuu neljän seinän sisällä, älkääkä soitelko ovikelloja tuputtaen sanomaanne.

      • benedi

        On tyhmää olla luottamatta kaveriin, joka tekee 6 päivää työtä ja toimittaa kaikki askareensa, niinkuin Herralle,
        mutta 7. nä päivänä pitää Herransa Jumalan sapatin,
        eikä silloin mitää askaretta toimita!

        Tällainen mies on luotettava kuin Graniitti vuori,..hän kun tekee sitä mikä oikein on!
        Siitä Busuness tykkää, ei se tykkää huijareista ja valehtelijoista,..jotka eivät peri muuta kuin vankilaloukon!


      • benedi kirjoitti:

        On tyhmää olla luottamatta kaveriin, joka tekee 6 päivää työtä ja toimittaa kaikki askareensa, niinkuin Herralle,
        mutta 7. nä päivänä pitää Herransa Jumalan sapatin,
        eikä silloin mitää askaretta toimita!

        Tällainen mies on luotettava kuin Graniitti vuori,..hän kun tekee sitä mikä oikein on!
        Siitä Busuness tykkää, ei se tykkää huijareista ja valehtelijoista,..jotka eivät peri muuta kuin vankilaloukon!

        Tänäänhän on sapatti. Mitäs sinä täällä kirjoittelet?


      • benedi
        Zelig kirjoitti:

        Tänäänhän on sapatti. Mitäs sinä täällä kirjoittelet?

        Kirjoittelen koska: " Minun Isäni tekee työtä, ja myös minä teen työtä" Jeesus

        Mikä Isän ja Jeesuksen työ sitten on? "

        " Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy
        hänen päällänsä" Joh 3: 36

        Minä istuin sapattina kirjoittamassa teille, koska on : " Parempi
        henki pelastaa kuin tappaa se"

        En minä kirjoittanut tuomitakseni, vaan siksi että maailman ihminen Jeesuksen kautta pelastuisi.
        Sillä onhan niin, että " Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan Pojan nimeen,
        että hän on sovittanut omiensa synnit.

        Ja ovi on vielä auki, joten Jumalan omiksi voi vielä ehkä? tulla!
        Kun ovi suljetaan, kukaan ei voi tulla Isän tykö, muutoin kuin minun (Jeesus) kauttani!

        " Minä olen ovi!! Jos ovi on suljettu, silloin nekin, jotka haluaisivat tulla ovesta, eivät voisi, vaan jäisivät pimeyteen!
        " Minä olen elämän Valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella" Jeesus

        Jos et tänäpäivänä seuraa, huomenna ovi voi olla jo kiinni, ja Valkeus ei oven ja muurin läpi sinulle paista!

        Parempi on kirjoitella sapattina pekastaakseen hengen jos toisenkin kuin tappaa henget!


      • benedi kirjoitti:

        Kirjoittelen koska: " Minun Isäni tekee työtä, ja myös minä teen työtä" Jeesus

        Mikä Isän ja Jeesuksen työ sitten on? "

        " Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy
        hänen päällänsä" Joh 3: 36

        Minä istuin sapattina kirjoittamassa teille, koska on : " Parempi
        henki pelastaa kuin tappaa se"

        En minä kirjoittanut tuomitakseni, vaan siksi että maailman ihminen Jeesuksen kautta pelastuisi.
        Sillä onhan niin, että " Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan Pojan nimeen,
        että hän on sovittanut omiensa synnit.

        Ja ovi on vielä auki, joten Jumalan omiksi voi vielä ehkä? tulla!
        Kun ovi suljetaan, kukaan ei voi tulla Isän tykö, muutoin kuin minun (Jeesus) kauttani!

        " Minä olen ovi!! Jos ovi on suljettu, silloin nekin, jotka haluaisivat tulla ovesta, eivät voisi, vaan jäisivät pimeyteen!
        " Minä olen elämän Valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella" Jeesus

        Jos et tänäpäivänä seuraa, huomenna ovi voi olla jo kiinni, ja Valkeus ei oven ja muurin läpi sinulle paista!

        Parempi on kirjoitella sapattina pekastaakseen hengen jos toisenkin kuin tappaa henget!

        Jaa Laki ei ole sinun mielestä voimassa?


      • ssdfsd
        benedi kirjoitti:

        On tyhmää olla luottamatta kaveriin, joka tekee 6 päivää työtä ja toimittaa kaikki askareensa, niinkuin Herralle,
        mutta 7. nä päivänä pitää Herransa Jumalan sapatin,
        eikä silloin mitää askaretta toimita!

        Tällainen mies on luotettava kuin Graniitti vuori,..hän kun tekee sitä mikä oikein on!
        Siitä Busuness tykkää, ei se tykkää huijareista ja valehtelijoista,..jotka eivät peri muuta kuin vankilaloukon!

        Helppoa se on pitää kiinni niinkin rasittavasta uskon velvotteesta kuin vapaapäivästä, mutta mitenkä mahtaa olla sen luotettavuuden laita kun puhutaan oikeasti hankalista asioista.


      • justiinsa näin
        benedi kirjoitti:

        Kirjoittelen koska: " Minun Isäni tekee työtä, ja myös minä teen työtä" Jeesus

        Mikä Isän ja Jeesuksen työ sitten on? "

        " Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy
        hänen päällänsä" Joh 3: 36

        Minä istuin sapattina kirjoittamassa teille, koska on : " Parempi
        henki pelastaa kuin tappaa se"

        En minä kirjoittanut tuomitakseni, vaan siksi että maailman ihminen Jeesuksen kautta pelastuisi.
        Sillä onhan niin, että " Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan Pojan nimeen,
        että hän on sovittanut omiensa synnit.

        Ja ovi on vielä auki, joten Jumalan omiksi voi vielä ehkä? tulla!
        Kun ovi suljetaan, kukaan ei voi tulla Isän tykö, muutoin kuin minun (Jeesus) kauttani!

        " Minä olen ovi!! Jos ovi on suljettu, silloin nekin, jotka haluaisivat tulla ovesta, eivät voisi, vaan jäisivät pimeyteen!
        " Minä olen elämän Valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella" Jeesus

        Jos et tänäpäivänä seuraa, huomenna ovi voi olla jo kiinni, ja Valkeus ei oven ja muurin läpi sinulle paista!

        Parempi on kirjoitella sapattina pekastaakseen hengen jos toisenkin kuin tappaa henget!

        Tulee mieleen tästä semmonen eräs enkunkielinen sanonta joka käännettynä on kai tähän tapaan:
        "jokaisella meistä on persläpi, mutta omasta mielestä vain naapurin läpi haisee"

        Katotaan hieman läpi käsien omia toimintoja, ja haetaan äkkiä niille joku raamatunsitaatti että saadaan omalle mielipiteelle tukea. Onneksi en ole uskovainen.


      • benedi
        Zelig kirjoitti:

        Jaa Laki ei ole sinun mielestä voimassa?

        Jumalan laki 10- käskyä sitoo kristittyä ja on voimassa, eihän sitä
        Kristus kumonnut.

        Mutta hän kumosi sen, että jos joku on hengenvaarassa, niin sellaisen saa pelastaa sapattina!

        "Sentähden sapattina on lupa tehdä hyvää"

        Jos opetan iankaikkista pelastussanomaa sapattina, niin mistäs sinä tai minä tiedetään , onko kuulija enää sapatinpäättyessä elossakaan!

        Siksi juuri tämä päivä on se tärkein! Ei pelastustyötä sapattinakaan
        lopeteta ei sairaalassa, eikä missäänpäin maailmaa eikä taivaassakaan!

        Lakihan on täydellinen, niin on myös Kristuksen uhri!
        Laki pysyy iankaiken, niin pysyy myös Kristuksen uhrityö!

        Lakihan on pyhä, oikea ,ja hyvä, ja juuri sellainen on Kristus ,kun hän pelastaa sapattinakin sen, joka kadonnut on!

        Kristus ei lakia tullut kumoamaan, vaan täyttämään...ja Hän oli juuri se, joka sanoi ristillä " Se on täytetty"!!

        Jos lasi täytetään vedellä. niin siitä sanotaan: " Se on täytetty"

        silloin kun se on täytetty, sitä ei ole kumottu!...joko avautui?


      • benedi kirjoitti:

        Jumalan laki 10- käskyä sitoo kristittyä ja on voimassa, eihän sitä
        Kristus kumonnut.

        Mutta hän kumosi sen, että jos joku on hengenvaarassa, niin sellaisen saa pelastaa sapattina!

        "Sentähden sapattina on lupa tehdä hyvää"

        Jos opetan iankaikkista pelastussanomaa sapattina, niin mistäs sinä tai minä tiedetään , onko kuulija enää sapatinpäättyessä elossakaan!

        Siksi juuri tämä päivä on se tärkein! Ei pelastustyötä sapattinakaan
        lopeteta ei sairaalassa, eikä missäänpäin maailmaa eikä taivaassakaan!

        Lakihan on täydellinen, niin on myös Kristuksen uhri!
        Laki pysyy iankaiken, niin pysyy myös Kristuksen uhrityö!

        Lakihan on pyhä, oikea ,ja hyvä, ja juuri sellainen on Kristus ,kun hän pelastaa sapattinakin sen, joka kadonnut on!

        Kristus ei lakia tullut kumoamaan, vaan täyttämään...ja Hän oli juuri se, joka sanoi ristillä " Se on täytetty"!!

        Jos lasi täytetään vedellä. niin siitä sanotaan: " Se on täytetty"

        silloin kun se on täytetty, sitä ei ole kumottu!...joko avautui?

        Missä kohtaa Raamattua Jumala on asettanut sunnuntain pyhäpäiväksi?


      • benedi
        Zelig kirjoitti:

        Missä kohtaa Raamattua Jumala on asettanut sunnuntain pyhäpäiväksi?

        Jumala ei asettanut sunnuntaita lepopäiväksi, ei luomisen alussa,
        eikä ole asettanut niillekään, joille maailmanaikojen loppuaikakausi on tullut!

        Ei alussa eikä lopussa! Jos on alku on myös loppu,koska ihminen
        ei ole iankaikkinen kuten Jumala on!

        Ja sitäkoko maailmankaikkeus tutkii, että kuinka Jumala ( ristillä) kuoli, vaikkei voi kuolla?


      • Morsian!
        benedi kirjoitti:

        Jumalan laki 10- käskyä sitoo kristittyä ja on voimassa, eihän sitä
        Kristus kumonnut.

        Mutta hän kumosi sen, että jos joku on hengenvaarassa, niin sellaisen saa pelastaa sapattina!

        "Sentähden sapattina on lupa tehdä hyvää"

        Jos opetan iankaikkista pelastussanomaa sapattina, niin mistäs sinä tai minä tiedetään , onko kuulija enää sapatinpäättyessä elossakaan!

        Siksi juuri tämä päivä on se tärkein! Ei pelastustyötä sapattinakaan
        lopeteta ei sairaalassa, eikä missäänpäin maailmaa eikä taivaassakaan!

        Lakihan on täydellinen, niin on myös Kristuksen uhri!
        Laki pysyy iankaiken, niin pysyy myös Kristuksen uhrityö!

        Lakihan on pyhä, oikea ,ja hyvä, ja juuri sellainen on Kristus ,kun hän pelastaa sapattinakin sen, joka kadonnut on!

        Kristus ei lakia tullut kumoamaan, vaan täyttämään...ja Hän oli juuri se, joka sanoi ristillä " Se on täytetty"!!

        Jos lasi täytetään vedellä. niin siitä sanotaan: " Se on täytetty"

        silloin kun se on täytetty, sitä ei ole kumottu!...joko avautui?

        Ei se, että joka lauseen perässä!

        On huutomerkki!

        Tai kaksi!!

        Tee asiasta yhtään sen uskottavampaa! Pikemminkin vähäinenkin uskottavuus kärsii! Kun ei saa muuten julistettua! kuin huutamalla! Ihan kuin ei itse asiaa osaisi sillä tavalla selittää! Että se olisi tarpeeksi uskottava ja perusteltu!

        Minä otaksun aina, että jos huutaa! Luonnossa tai kirjoituksessa! Ei osaa järkevästi keskustella!! Ja on huonotapainen!

        Hyvää päivänjatkoa kaikille!!


      • benedi kirjoitti:

        Jumala ei asettanut sunnuntaita lepopäiväksi, ei luomisen alussa,
        eikä ole asettanut niillekään, joille maailmanaikojen loppuaikakausi on tullut!

        Ei alussa eikä lopussa! Jos on alku on myös loppu,koska ihminen
        ei ole iankaikkinen kuten Jumala on!

        Ja sitäkoko maailmankaikkeus tutkii, että kuinka Jumala ( ristillä) kuoli, vaikkei voi kuolla?

        Väität siis, että Jeesus vietti sapattia vääränä päivänä.

        Jeesus ei ollut Jumala. Jumalan poika on juutalaista retoriikkaa. Israel on Jumalan lapsi.


      • Anonyymi

        Olen ymmärtänyt että luonnonlait, fysiikka yms. ovat lähellä myös Pekka Reinikaisen sydäntä (Pekan blogi ja monet youtube-videopätkät), samoin kuin esim Matti Leisolan kuin Mikko Tuulirannankin osalla.


      • Anonyymi
        Zelig kirjoitti:

        Jaa Laki ei ole sinun mielestä voimassa?

        Jeesuksellakin oli näkemyksensä sapatista, tottahan olette Raamatusta lukeneet.


    • Hermanni 23487654

      Minusta on aivan naivia puhua (uskovista ja ei uskovista) ainakaan kovin yleistävällä tavalla. Minä tunnustaudun uskovaksi,ainoana veljessarjasta,kuitenkaan en ole sen parempi ihminen kuin muutkaan veljekset.
      Serkun kanssa olen pyörinyt helluntalaisten keskuudessa lapsesta lähtien ja sieltä olen tietenkin tämän uskoni kehitellyt.Valitettavasti nyt samassa helluntaiseurakunnassa olen havainnut kaikki säälimättömämpiä,julmempia ja rahanhimoisempia ihmisiä kuin missään ns.maallisessa yhteisössä.Kokouksissaan he puhuvat Jeesuksen oppia,jota minä olen oikeassa elämässä yrittänyt noudattaa,samoin "uskottomat"veljeni. Enkä siis voi uskoa että Pietari portilla kyselee jäsenkirjoja vaan katsoo millaisen elämän olet elänyt.

      • V. Lenin

        Samaa mieltä Hellareista ,kusipää jengii niin ku yleensä uskovaiset. Ne heittää tommosta jutuu ei seksiä ennen seurustelua. Hoh,hoh,hoo, Kutina on jalkojenvälissä niin kova et kiiruusti naimisiin ennen kun on edes kunnolla tutustuttu, sit on vielä noi salapanot.. Tiedän monia tapauksia jossa gimma on paksuna. Häät on järkätty nopeasti. Olen joutunut elämään uskovaisten ahdistavassa ilmapiirissä lapsuudessani. minulla ei ollut valinnanvaraa. Voisin kirjoittaa kirjan valheistanne, lupauksistanne ja huorinteoistanne. Eräs kokemukseni aikuisena oli vapaaehtoityössä. Ilmoitin jo silloin olevani ateisti. Kyse oli päihdetyöstä antoivat olla, luulivat kai että muutun.Joukon vetäjä rupes tarjoo mulle vastuuduuneja enemmän . Jätkä oli naimisissa, suhteesta lähes aikuiset lapset. Luulin että hän antaa mulle duuneja ,kosa itse on jossain hengellisessä auttamistyössä. Oli se. Jätkä oli löytänyt itseään 25vuotta nuoremman uskis gimman. Hankasi tämän luona patukkaa kiiltäväksi,täydellä palkalla. Minä painoin vapaaehtoistyötä hikihatussa. Jäkän vaimo luuli kanssa äijän olevan työssä. Oli se patukankiillotuksessa.Pahinta jutussa oli et jätkä poras uskisgimman paksuks jätti muijansa, hyppäs nuoremman hoiviin. Eläisitte itte ensin oppienne mukaan ,sit vast tulisitte neuvoo kun oma pesä on puhdas. Teil oli viimeks toi homojuttu eheytyminen mukamas uskon avulla ja nyt tää ei seksiä ennen avioliittoo, ei hametta hampaisiin ateistille. Lopettakaa pelleily tunnen teidät, ja valheenne. Saa nähdä kauanko annatte olla tämänkin jutun, niin ettei se häivy palstoiltanne, niin kuin tähänasti kirjoittamani asialliset kokemukseni. Pelkäättekö jotain.


      • benedi
        V. Lenin kirjoitti:

        Samaa mieltä Hellareista ,kusipää jengii niin ku yleensä uskovaiset. Ne heittää tommosta jutuu ei seksiä ennen seurustelua. Hoh,hoh,hoo, Kutina on jalkojenvälissä niin kova et kiiruusti naimisiin ennen kun on edes kunnolla tutustuttu, sit on vielä noi salapanot.. Tiedän monia tapauksia jossa gimma on paksuna. Häät on järkätty nopeasti. Olen joutunut elämään uskovaisten ahdistavassa ilmapiirissä lapsuudessani. minulla ei ollut valinnanvaraa. Voisin kirjoittaa kirjan valheistanne, lupauksistanne ja huorinteoistanne. Eräs kokemukseni aikuisena oli vapaaehtoityössä. Ilmoitin jo silloin olevani ateisti. Kyse oli päihdetyöstä antoivat olla, luulivat kai että muutun.Joukon vetäjä rupes tarjoo mulle vastuuduuneja enemmän . Jätkä oli naimisissa, suhteesta lähes aikuiset lapset. Luulin että hän antaa mulle duuneja ,kosa itse on jossain hengellisessä auttamistyössä. Oli se. Jätkä oli löytänyt itseään 25vuotta nuoremman uskis gimman. Hankasi tämän luona patukkaa kiiltäväksi,täydellä palkalla. Minä painoin vapaaehtoistyötä hikihatussa. Jäkän vaimo luuli kanssa äijän olevan työssä. Oli se patukankiillotuksessa.Pahinta jutussa oli et jätkä poras uskisgimman paksuks jätti muijansa, hyppäs nuoremman hoiviin. Eläisitte itte ensin oppienne mukaan ,sit vast tulisitte neuvoo kun oma pesä on puhdas. Teil oli viimeks toi homojuttu eheytyminen mukamas uskon avulla ja nyt tää ei seksiä ennen avioliittoo, ei hametta hampaisiin ateistille. Lopettakaa pelleily tunnen teidät, ja valheenne. Saa nähdä kauanko annatte olla tämänkin jutun, niin ettei se häivy palstoiltanne, niin kuin tähänasti kirjoittamani asialliset kokemukseni. Pelkäättekö jotain.

        Kyllä uskovat varmaan pelkääkin: He pelkäävät Jeesuksen 2. tulemusta, sillä Jeesus lupasi maksaa palkan palveljoilleen!!

        Minkälaisen palkan paha ja laiska ja huorintekijä palvelija saa??

        Herran lasten sydämet olisi viipymättä käännyttävä Isien puoleen..
        Isäthän ne taivaassa katsovat, mitä palvelijat puuhaavat?

        Jokainen on tosin langennut,..mutta riittäähän että menneen ajan olette
        "poranneet" ja syöneet Jumalan kansaa himoissanne,...mutta nyt on parannuksen päivä, pelastuksen päivä,..vai onko vieläkään?


      • Varmana

        Kyllä siellä portilla katsotaan, onko nimi elämän kirjassa vai ei. Tai että oletko "Jeesuksen oma" vai tämän maailman ruhtinaan. Vaikka miten "hienon" elämän olisit elänyt, se ei sinua pelasta - ainoastaan Jeesuksen maahan vuotanut, sinun takiasi vuodatettu veri sinut pelastaa, jos sinä sen uskot omalle kohdallesi.

        Enemmän on tainnut mennä ohi kuin tarttua sinuun helluntailaisten opit. Semmoista se on usein lapsena. Muistaa vaan millainen henki, millaisia ihmisiä, oliko rakkautta vai ei. Ne jäävät lapsen mieleen. Helluntaiseurakunnassa väännetään yleensä ihan rautalankamalli siitä, miten pääsee taivaaseen. Sinulle on siellä paikka varattuna ja jos ei kelpaa, se jää tyhjäksi.


      • Varmana

        nimimerkki Varmana vastasi Hermanni 23487654:lle tässä alapuolella


      • aikku83
        V. Lenin kirjoitti:

        Samaa mieltä Hellareista ,kusipää jengii niin ku yleensä uskovaiset. Ne heittää tommosta jutuu ei seksiä ennen seurustelua. Hoh,hoh,hoo, Kutina on jalkojenvälissä niin kova et kiiruusti naimisiin ennen kun on edes kunnolla tutustuttu, sit on vielä noi salapanot.. Tiedän monia tapauksia jossa gimma on paksuna. Häät on järkätty nopeasti. Olen joutunut elämään uskovaisten ahdistavassa ilmapiirissä lapsuudessani. minulla ei ollut valinnanvaraa. Voisin kirjoittaa kirjan valheistanne, lupauksistanne ja huorinteoistanne. Eräs kokemukseni aikuisena oli vapaaehtoityössä. Ilmoitin jo silloin olevani ateisti. Kyse oli päihdetyöstä antoivat olla, luulivat kai että muutun.Joukon vetäjä rupes tarjoo mulle vastuuduuneja enemmän . Jätkä oli naimisissa, suhteesta lähes aikuiset lapset. Luulin että hän antaa mulle duuneja ,kosa itse on jossain hengellisessä auttamistyössä. Oli se. Jätkä oli löytänyt itseään 25vuotta nuoremman uskis gimman. Hankasi tämän luona patukkaa kiiltäväksi,täydellä palkalla. Minä painoin vapaaehtoistyötä hikihatussa. Jäkän vaimo luuli kanssa äijän olevan työssä. Oli se patukankiillotuksessa.Pahinta jutussa oli et jätkä poras uskisgimman paksuks jätti muijansa, hyppäs nuoremman hoiviin. Eläisitte itte ensin oppienne mukaan ,sit vast tulisitte neuvoo kun oma pesä on puhdas. Teil oli viimeks toi homojuttu eheytyminen mukamas uskon avulla ja nyt tää ei seksiä ennen avioliittoo, ei hametta hampaisiin ateistille. Lopettakaa pelleily tunnen teidät, ja valheenne. Saa nähdä kauanko annatte olla tämänkin jutun, niin ettei se häivy palstoiltanne, niin kuin tähänasti kirjoittamani asialliset kokemukseni. Pelkäättekö jotain.

        Toi on sun kokemus,valitettava tosiasia. En yhtään ihmettele vaikka vihaisit uskovia mutta ei kaikki ole samanlaisia. Surullista lukea mutta tiedän sen että nyrkkissä käsi ja raamattu toisessa kädessä on valitettava tosiasia. Ei silti saa yleistää. Mä en ikinä milloinkaan ole ymmärtänyt pettämistä,väkivaltaa,huumeita. Ne on mulle vieraita asioita. Meistä ei kukaan ole täydellinen ja jokainen meistä on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vaille. Älä tuomitse ketään niin sua ei tuomita,lukee raamatussa. Miksi sun tekstisi pitäisi poistaa?? *ihmettelee* Sulla on taustalla katkera maku suussa mut ei tosiaan kaikki uskovat noin toimi.


      • vallanväärinkäyttäjä
        Varmana kirjoitti:

        Kyllä siellä portilla katsotaan, onko nimi elämän kirjassa vai ei. Tai että oletko "Jeesuksen oma" vai tämän maailman ruhtinaan. Vaikka miten "hienon" elämän olisit elänyt, se ei sinua pelasta - ainoastaan Jeesuksen maahan vuotanut, sinun takiasi vuodatettu veri sinut pelastaa, jos sinä sen uskot omalle kohdallesi.

        Enemmän on tainnut mennä ohi kuin tarttua sinuun helluntailaisten opit. Semmoista se on usein lapsena. Muistaa vaan millainen henki, millaisia ihmisiä, oliko rakkautta vai ei. Ne jäävät lapsen mieleen. Helluntaiseurakunnassa väännetään yleensä ihan rautalankamalli siitä, miten pääsee taivaaseen. Sinulle on siellä paikka varattuna ja jos ei kelpaa, se jää tyhjäksi.

        Me uskovat tunnemme kaikkiVALTIAAN Jumalan, jolla on siis kaikki VALTA.
        Meilläkin Hänessä olevilla on siis kaikki VALTA kurittaa ja ruoskia teitä,
        te vähäuskoiset syntiset, jotka olette niin viisaita omasta mielestänne.
        VALTA tuntuu aivan VALTAVALTA ja sitä VALTA-asemaamme me käytämme rohkeasti Raamatun arvoVALTA aseenamme ja totuuden miekka suussamme.
        Ette mahda meille mitään, koska VALTAva voitto on jo saatu Golgatalla.
        Tulkaa mukaan samaan VALTAvaan joukkoomme kokemaan VALTA!


      • benedi

        heh, eihän usko ja totuus ole seurakunnassa..vaan usko on ihmisen aivoissa eli sydämessä, ..Ja Jeesus on totuus.

        Seurakuntahan on vain paikka, jossa uskoa ja totuutta voi (ehkä) tavata,

        Ihmisen mielestä eli sydämestä lähtevät pahat ajatukset, jotka saastuttavat
        ihmisen,...ei seurakunta ihmistä saastuta...ei , vaikka olisi itse Nasaret!

        " Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää"??

        Jos veljesi uskovat Jeesukseen, niin he pelastuvat perhekuntineen.

        Jeesukseen uskominen tarkoittaa että Jeesusta on toteltava,..se on kuuliaisuuden vaatimus!

        Uskominen Jeesukseen, johtaa katumukseen,ja synnin tuntoon, Luuk 24: 47
        ..sen jälkeen seurataan Kristuksen askelissa..

        Jeesus meni kasteelle,...ja niin tulee veljiesikin mennä, jos tahatovat häntä seurata Mark 16: 16

        Ja kun heidät on Jeesuksen nimeen kastettu Apost 2: 38...Jeesus lukee heidät vanhurskaiksi, ja antaa anteeksi ennen tehdyt synnit!
        Ja niin he saavat myös Pyhän Hengen....Jeesusta he eivät saa, koska Jeesus
        on ylhäällä taivaassa, mutta Puolustaja Pyhä Henki, ottaa Jeesuksen omasta ja antaa veljillesi!

        Synnistä vapautetun osa on usko, harjoittaa uskoa, tunnustaa ja ripittäytyä Jumalalle päivittäin, ja kasteen jälkeen elää Jumalan sanaa noudattaen,
        joka siis on totuus.
        Jumalan sanahan kertoo Jeesuksesta, johon usko täytyy perustua

        Jumalan osana on puolestaan antaa veljellesi uusi luonne..tätä
        kutsutaan uudeksi syntymiseksi Joh 3: 3-8


      • Anonyymi
        V. Lenin kirjoitti:

        Samaa mieltä Hellareista ,kusipää jengii niin ku yleensä uskovaiset. Ne heittää tommosta jutuu ei seksiä ennen seurustelua. Hoh,hoh,hoo, Kutina on jalkojenvälissä niin kova et kiiruusti naimisiin ennen kun on edes kunnolla tutustuttu, sit on vielä noi salapanot.. Tiedän monia tapauksia jossa gimma on paksuna. Häät on järkätty nopeasti. Olen joutunut elämään uskovaisten ahdistavassa ilmapiirissä lapsuudessani. minulla ei ollut valinnanvaraa. Voisin kirjoittaa kirjan valheistanne, lupauksistanne ja huorinteoistanne. Eräs kokemukseni aikuisena oli vapaaehtoityössä. Ilmoitin jo silloin olevani ateisti. Kyse oli päihdetyöstä antoivat olla, luulivat kai että muutun.Joukon vetäjä rupes tarjoo mulle vastuuduuneja enemmän . Jätkä oli naimisissa, suhteesta lähes aikuiset lapset. Luulin että hän antaa mulle duuneja ,kosa itse on jossain hengellisessä auttamistyössä. Oli se. Jätkä oli löytänyt itseään 25vuotta nuoremman uskis gimman. Hankasi tämän luona patukkaa kiiltäväksi,täydellä palkalla. Minä painoin vapaaehtoistyötä hikihatussa. Jäkän vaimo luuli kanssa äijän olevan työssä. Oli se patukankiillotuksessa.Pahinta jutussa oli et jätkä poras uskisgimman paksuks jätti muijansa, hyppäs nuoremman hoiviin. Eläisitte itte ensin oppienne mukaan ,sit vast tulisitte neuvoo kun oma pesä on puhdas. Teil oli viimeks toi homojuttu eheytyminen mukamas uskon avulla ja nyt tää ei seksiä ennen avioliittoo, ei hametta hampaisiin ateistille. Lopettakaa pelleily tunnen teidät, ja valheenne. Saa nähdä kauanko annatte olla tämänkin jutun, niin ettei se häivy palstoiltanne, niin kuin tähänasti kirjoittamani asialliset kokemukseni. Pelkäättekö jotain.

        Kirjoita ihmeessä se kirja jollet ole vielä tehnyt sitä. Toivottavasti se olisi parempi kuin yksi 'harhaanjohtaja'kirja jonka luettuani minusta vaikutti että nuo kirjoittajat olivat enemmän harhaanjohtajia kuin ne joita he yrittivät kuvailla, kirjoittajilta kun sopivasti 'unohtui' kuvailuissaan tuoda esiin eräitä näkökohtia.


    • readmorethanonebook

      Olen seurustellut teistin kanssa(ei varmaan ollut sellainen ainoa oikea uskova, mutta uskova siis kumminkin) ja paras ystäväni on jumaluskoinen. Ei minua ainakaan se jumaluskoisuus haittaa, vaan enemmänkin vaikkapa kreationismi tai muu täydellinen todellisuuden kieltäminen.

      Itse en voisi seurustella henkilön kanssa, joka ei halua harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella. En nimittäin halua mennä koskaan naimisiin.

    • onnea.

      shiija ja sunni, varmaan rauhallinen liitto

      • Lestadilainen

        Tai homoliittossa muslimi ja juutalainen? Muslimilla juutalaisen parru perseessä.


    • Jugeeh

      Moikka

      Olen ainakin itseni kohdalla sitä mieltä että, uskovan on paras löytää uskovainen kumppani. Itse olen ekan seurustelusuhteen jälkeen päättänyt että seksi kuuluu avioliittoon, päätin siis näin kesken suhteen. Ei se juttu ihan siihen päättynyt, mutta pari kuukautta myöhemmin päättyi. Suhde perustui seksille, siksi se ei olisi voinut kantaa kovin pitkälle.
      Tästä eteenpäin yritin löytää uskovaisen naisen rinnalleni. Ainakin 3 suhdetta kuivui kasaan ihan vain puuttuvan seksin takia, vaikka olin tehnyt kantani varsin selväksi jo suhteen alussa.
      Lopulta löytyi uskovainen nuori nainen, neitsyt vielä kaiken lisäksi. Olemme seurustelleet jo yli 2 vuotta ja häitä vietetään kesällä. Hyvää kannatti odottaa. Ei uskovista jäi niin huonot kokemukset, että mikäli en olisi löytänyt sopivaa naista, olisin ollut mieluummin sinkku.
      Ketjun aloittajan kannattaa vain etsiä.

      • bizou2011

        Ei kai kukaan muu kuin mies enää etsi neitsyttä..se ei nyt takaa mitään vielä...Jotkut eivät edes ole koskaan sellaisia olleet.Joku nahkanpala ei takaa mitä muuta on saattanut tehdä tai ajatella.
        Anyway..Kukaan ei ole täydellinen hartaillekkin voi sattua ja tapahtua.Jos itse etsisin (mitä en tee koska en halua ketään) katselisin kuitenkin ensisijaisesti sieltä missä oman elämäni peruskivet ovat samanlaiset.Silti suuriakin ajatus ja teko eroja on se tulee pitää mielessä.samoin aikakin tekee tehtävänsä ihmiset joskus muuttuvat ajan myötä ja elämän raiteilla.
        Ei missään uskossa tai uskontokunnassa löydetä sitä autuutta.Se on itsessään ja itsestä kiinni miten asioihin ja elämäänsä suhtautuu.

        Mitään ikäviä asioita usko ei estä jos ei sitä autuuttakaan tuo.Lipsahduksia sattuu ihmisille ylipäätänsäkkin aatteista ja vakaumuksista riippumatta.Uskonnollisuus ei takaa virheettömyyttä.

        Kuulostaisi siltä että aloittaja ei koe vai mielekkääksi etsiä samasta sosiaalisesta piiristä kumppania.
        Oletko kokeillut randomina uskovaisen seuranhakua tai käväistä merta edempänä kalassa.eli josain toisessa seurakunnassa vaikkapa.Tai ulkomailla?

        Vai pelottaako sinua jotenkin tietty stereotypia uskovaisten naisten ajattelutavoissa tai käytännöissä.Luulisin että sekaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä kuitenkin.

        totean loppuun vain sen että onneksi ei ole tuota ongelmaa silla en halua naimisiin.Kyse ei ole siitä etteikö voisi olla tarvetta toisesta ihmisestä lähella vaan siitä ettei ne asiat aina toimi ja henkisesti se ei ehkä olisi niin palkitsevaa kuin yksinelo.toisaalta yksinelo on ehkä helpompaa kuin kumppanuudet.No molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.


    • Jessen morsian

      Ei tuu mitään oli sitten uskovainen tai ei.

    • 13

      joo olenlopettanut sexsin kun ei seiso enää,vaikka en ole uskossa,seisoskohan jos alakas ählämiksi onko kokemusta

      • 13

        No paas koittaen, sillä se selviää.


    • anti-ateisti

      Itse pyörin jossakin agnostikon ja uskovan välimailla. Vaikka uskon myös tieteeseen, lähtökohtani on, että maailmankaikkeudessa on todennäköisesti sellaistakin, mitä ihmisen tiede ei koskaan onnistu selittämään, ja siksi siihen, mistä ei voi saada täysin varmaa tietoa, kuten uskontoihin, on lähtökohtaisesti suhtauduttava kunnioituksella.

      Viimepäivien yhteiskunnallisessa kirkko-kriittisessä keskustelussa ateistit tuntuvat lähtevän siitä, että järkevä ihminen uskoo vain ja ainoastaan tieteeseen, pitäen siten ihmisen tiedettä kehittyneimpänä mitä koko maailmasta löytyy (tai tasavertaisena mahdollisten muiden kanssa), ja niin ylimielistä asennetta en pystyisi suvaitsemaan kumppaniltani. Muuten olen hyvin joustava uskonasioiden suhteen.

      • readmorethanonebook

        Olet väärässä. Tunnen monia ateisteja, jotka uskovat mm. homeopatiaan.
        On eriasia pitää tiedettä parhaana metodina saada informaatiota todellisuudesta, kuin 'uskoa vain ja ainoastaan tieteeseen, pitäen siten ihmisen tiedettä kehittyneimpänä mitä koko maailmasta löytyy'.


      • anti-ateisti
        readmorethanonebook kirjoitti:

        Olet väärässä. Tunnen monia ateisteja, jotka uskovat mm. homeopatiaan.
        On eriasia pitää tiedettä parhaana metodina saada informaatiota todellisuudesta, kuin 'uskoa vain ja ainoastaan tieteeseen, pitäen siten ihmisen tiedettä kehittyneimpänä mitä koko maailmasta löytyy'.

        En sanonut, että kaikki atestit ovat ehdottomia, vaan kerroin, että "ateistit tuntuvat...". Siinä on ero.

        Toisaalta jo pelkkä ateistiksi tunnustautuminenkin on siinä rajalla, koska jos kieltää ihmistä korkeamman olemassaolon, täytynee joko olla varma asiastaan tai sitten ei ole ajatellut kantaansa loppun asti.


      • readmorethanonebook
        anti-ateisti kirjoitti:

        En sanonut, että kaikki atestit ovat ehdottomia, vaan kerroin, että "ateistit tuntuvat...". Siinä on ero.

        Toisaalta jo pelkkä ateistiksi tunnustautuminenkin on siinä rajalla, koska jos kieltää ihmistä korkeamman olemassaolon, täytynee joko olla varma asiastaan tai sitten ei ole ajatellut kantaansa loppun asti.

        Olet jälleen väärässä. Ateismi tarkoittaa ei-uskoa/epäuskoa teistisiin jumaliin.
        Millä tavalla koet epäuskon kieltämiseksi? Minä olen ollut ateisti aina, missä välissä olet jokaisen jumalan ehtinyt kieltämään?

        Kuten jo kertaalleen sinulle sanoin, ateisti voi uskoa mihin tahansa, lukuunottamatta teistisiä jumalia. Ateisti voi siis olla vaikka buddhalainen.

        Minä uskon monien ihmistä korkeampien asioiden olemassa oloon, en tosin jumaliin. Toki jos saisin jonkin syyn uskoa jumaliin, niin asia olisi eri.
        Mikään maailmankaikkeudessa ei vaadi jumalien olemassa oloa ja maailmankaikkeus toimii kuin jumalia ei olisi. Minulla ei edes ole häilyvää tunnetta, että jumalia on. Miksi siis uskoisin?

        Minusta on muuten jotenkin huvittavaa, että nimimerkki anti-ateisti kirjoittaa ehdottomuudesta.


      • anti-ateisti
        readmorethanonebook kirjoitti:

        Olet jälleen väärässä. Ateismi tarkoittaa ei-uskoa/epäuskoa teistisiin jumaliin.
        Millä tavalla koet epäuskon kieltämiseksi? Minä olen ollut ateisti aina, missä välissä olet jokaisen jumalan ehtinyt kieltämään?

        Kuten jo kertaalleen sinulle sanoin, ateisti voi uskoa mihin tahansa, lukuunottamatta teistisiä jumalia. Ateisti voi siis olla vaikka buddhalainen.

        Minä uskon monien ihmistä korkeampien asioiden olemassa oloon, en tosin jumaliin. Toki jos saisin jonkin syyn uskoa jumaliin, niin asia olisi eri.
        Mikään maailmankaikkeudessa ei vaadi jumalien olemassa oloa ja maailmankaikkeus toimii kuin jumalia ei olisi. Minulla ei edes ole häilyvää tunnetta, että jumalia on. Miksi siis uskoisin?

        Minusta on muuten jotenkin huvittavaa, että nimimerkki anti-ateisti kirjoittaa ehdottomuudesta.

        Tämä menee nyt pilkunviilaamiseksi, mutta eipä se minua haittaa :)

        Minä en ole uskova, mutta en silti ole ehdottoman varma siitä, että teistisiä jumalia ei olisi olemassa. Jos kerran jotain ihmistä korkeampaa voi olla, ja teistiset jumalat ovat jo lähtökohtaisesti ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa, niin en voi sanoa "en usko jumalten olemassaoloon", vaikka en myöskään ei-uskovana voi sanoa "uskon jumalan X olemassaoloon". En tiedä totuutta, mutta pidän olemassaoloa mahdollisena, ja se riittää minulle. Itseasiassa useimmat ateistit, joiden kanssa olen tästä asiasta puhunut, ovat tuntuneet ärsyyntyvän siitä, että minulle riittää tällainen epävarmuus, ikääkuin valitsemattomuus teistisen uskon ja ateismin väliltä. Mutta juuri sen näenkin agnostisismina, enkä kiellä, että etteikö sillä olisi ainakin omalla kohdallani jotain yhteistä uskovan "sokean uskon" kanssa.

        Mistä tiedät, että mikään maailmankaikkeudessa ei vaadi jumalien olemassaoloa, tai että se tälläkään hetkellä toimisi ilman minkäänlaista jumalaolennon vaikutusta?

        Kommentti ehdottomuudesta kuulosti lähinnä asiattomalta. Tapa, jolla tuota sanaa käytin, oli mielestäni täysin perusteltu. Haluan nimimerkilläni korostaa sitä, että pidän itseäni enemmän ei-ateistina kuin ei-teistinä.


      • readmorethanonebook
        anti-ateisti kirjoitti:

        Tämä menee nyt pilkunviilaamiseksi, mutta eipä se minua haittaa :)

        Minä en ole uskova, mutta en silti ole ehdottoman varma siitä, että teistisiä jumalia ei olisi olemassa. Jos kerran jotain ihmistä korkeampaa voi olla, ja teistiset jumalat ovat jo lähtökohtaisesti ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa, niin en voi sanoa "en usko jumalten olemassaoloon", vaikka en myöskään ei-uskovana voi sanoa "uskon jumalan X olemassaoloon". En tiedä totuutta, mutta pidän olemassaoloa mahdollisena, ja se riittää minulle. Itseasiassa useimmat ateistit, joiden kanssa olen tästä asiasta puhunut, ovat tuntuneet ärsyyntyvän siitä, että minulle riittää tällainen epävarmuus, ikääkuin valitsemattomuus teistisen uskon ja ateismin väliltä. Mutta juuri sen näenkin agnostisismina, enkä kiellä, että etteikö sillä olisi ainakin omalla kohdallani jotain yhteistä uskovan "sokean uskon" kanssa.

        Mistä tiedät, että mikään maailmankaikkeudessa ei vaadi jumalien olemassaoloa, tai että se tälläkään hetkellä toimisi ilman minkäänlaista jumalaolennon vaikutusta?

        Kommentti ehdottomuudesta kuulosti lähinnä asiattomalta. Tapa, jolla tuota sanaa käytin, oli mielestäni täysin perusteltu. Haluan nimimerkilläni korostaa sitä, että pidän itseäni enemmän ei-ateistina kuin ei-teistinä.

        Vaikka kuinka joku ateisti ärsyyntyisi, niin ei se muuta sitä että ateismi on ainoastaan jumaluskon omaamattomuutta.
        Kaikki muu vaihtelee yksilö tasolla.

        "Jos kerran jotain ihmistä korkeampaa voi olla, ja teistiset jumalat ovat jo lähtökohtaisesti ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa, niin en voi sanoa "en usko jumalten olemassaoloon""

        Mikset voisi? Jos et kerta usko. Eri asia on sanoa jumalia ei voi olla olemassa. Minä pidän jumalien olemassaoloa hyvin epätodennäköisenä, varsinkin teististen jumalien joita kiinnostaa ihmisten yksityisasiat. Kaikki on mahdollista, muttei todennäköistä.

        Mitä vastaat kysymykseen: Onko sinulla jumaluskoa? Jos vastaat ei, niin olet ateisti. Huomaa että jokainen joka ei ole teisti on ateisti. Ateismi=ei-teimi=ei uskoa teistisiin jumaliin.

        "Itseasiassa useimmat ateistit, joiden kanssa olen tästä asiasta puhunut, ovat tuntuneet ärsyyntyvän siitä, että minulle riittää tällainen epävarmuus, ikääkuin valitsemattomuus teistisen uskon ja ateismin väliltä. Mutta juuri sen näenkin agnostisismina, enkä kiellä, että etteikö sillä olisi ainakin omalla kohdallani jotain yhteistä uskovan "sokean uskon" kanssa."

        Niin mutta oletko agnostinen ateisti vai agnostinen teisti? Gnostismi/agnostismi vastaa kysymykseen tiedosta/tiedon puutteesta ja teismi/ateismi uskosta/uskon puutteesta.

        Kuvaamasi perusteella olet agnostinen ateisti. Saat toki kutsua itseäsi miksi haluat, kunhan tiedostat mitä sanoilla tarkoitetaan.

        "Mistä tiedät, että mikään maailmankaikkeudessa ei vaadi jumalien olemassaoloa, tai että se tälläkään hetkellä toimisi ilman minkäänlaista jumalaolennon vaikutusta?"

        Voiko mitään tietää? Voimme tehdä hyvin perusteltuja olettamuksia sen perusteella mitä voimme havaita.
        Mikä maailmankaikkeudessa vaatii jumalien olemassaoloa? Minä en ole mitään sellaista löytänyt. Kirjoitin: maailmankaikkeus toimii kuin jumalia ei olisi, miksi siis olettaa että jumalia on?

        Otathan huomioon että jos väitettä ei ole perusteltu, ei sen hylkäämistäkään tarvitse perustella. Kun ei ole mitään syytä uskoa, niin miksi uskoisin?

        "Kommentti ehdottomuudesta kuulosti lähinnä asiattomalta. Tapa, jolla tuota sanaa käytin, oli mielestäni täysin perusteltu. Haluan nimimerkilläni korostaa sitä, että pidän itseäni enemmän ei-ateistina kuin ei-teistinä. "

        Eli sinä saat kutsua ateistija ehdottomiksi oman olkiukkosi varjolla, mutta minä en saa kutsua sinua? Mikäs siinä. Tarkoitus ei ollut olla asiaton, vaan kertoa sinulle millaisena oma asenteesi näyttäytyy.

        e-ateisti=teisti ja ei-teisti=ateisti. Se että pitää jumalien olemassaoloa mahdollisena ei tee kenestäkään ei-ateistia. Minä pidän kaikkea mahdollisena, mutten silti ole keiju-uskoinen.


      • Mies 28v
        readmorethanonebook kirjoitti:

        Vaikka kuinka joku ateisti ärsyyntyisi, niin ei se muuta sitä että ateismi on ainoastaan jumaluskon omaamattomuutta.
        Kaikki muu vaihtelee yksilö tasolla.

        "Jos kerran jotain ihmistä korkeampaa voi olla, ja teistiset jumalat ovat jo lähtökohtaisesti ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa, niin en voi sanoa "en usko jumalten olemassaoloon""

        Mikset voisi? Jos et kerta usko. Eri asia on sanoa jumalia ei voi olla olemassa. Minä pidän jumalien olemassaoloa hyvin epätodennäköisenä, varsinkin teististen jumalien joita kiinnostaa ihmisten yksityisasiat. Kaikki on mahdollista, muttei todennäköistä.

        Mitä vastaat kysymykseen: Onko sinulla jumaluskoa? Jos vastaat ei, niin olet ateisti. Huomaa että jokainen joka ei ole teisti on ateisti. Ateismi=ei-teimi=ei uskoa teistisiin jumaliin.

        "Itseasiassa useimmat ateistit, joiden kanssa olen tästä asiasta puhunut, ovat tuntuneet ärsyyntyvän siitä, että minulle riittää tällainen epävarmuus, ikääkuin valitsemattomuus teistisen uskon ja ateismin väliltä. Mutta juuri sen näenkin agnostisismina, enkä kiellä, että etteikö sillä olisi ainakin omalla kohdallani jotain yhteistä uskovan "sokean uskon" kanssa."

        Niin mutta oletko agnostinen ateisti vai agnostinen teisti? Gnostismi/agnostismi vastaa kysymykseen tiedosta/tiedon puutteesta ja teismi/ateismi uskosta/uskon puutteesta.

        Kuvaamasi perusteella olet agnostinen ateisti. Saat toki kutsua itseäsi miksi haluat, kunhan tiedostat mitä sanoilla tarkoitetaan.

        "Mistä tiedät, että mikään maailmankaikkeudessa ei vaadi jumalien olemassaoloa, tai että se tälläkään hetkellä toimisi ilman minkäänlaista jumalaolennon vaikutusta?"

        Voiko mitään tietää? Voimme tehdä hyvin perusteltuja olettamuksia sen perusteella mitä voimme havaita.
        Mikä maailmankaikkeudessa vaatii jumalien olemassaoloa? Minä en ole mitään sellaista löytänyt. Kirjoitin: maailmankaikkeus toimii kuin jumalia ei olisi, miksi siis olettaa että jumalia on?

        Otathan huomioon että jos väitettä ei ole perusteltu, ei sen hylkäämistäkään tarvitse perustella. Kun ei ole mitään syytä uskoa, niin miksi uskoisin?

        "Kommentti ehdottomuudesta kuulosti lähinnä asiattomalta. Tapa, jolla tuota sanaa käytin, oli mielestäni täysin perusteltu. Haluan nimimerkilläni korostaa sitä, että pidän itseäni enemmän ei-ateistina kuin ei-teistinä. "

        Eli sinä saat kutsua ateistija ehdottomiksi oman olkiukkosi varjolla, mutta minä en saa kutsua sinua? Mikäs siinä. Tarkoitus ei ollut olla asiaton, vaan kertoa sinulle millaisena oma asenteesi näyttäytyy.

        e-ateisti=teisti ja ei-teisti=ateisti. Se että pitää jumalien olemassaoloa mahdollisena ei tee kenestäkään ei-ateistia. Minä pidän kaikkea mahdollisena, mutten silti ole keiju-uskoinen.

        Jos uskoisin jumalaolentoon, olisin uskova. Jos en uskoisi minkään jumalaolennon olemassaoloon, olisin ateisti.

        Kun käyn syystä tai toisesta kirkossa tai muussa jonkun uskonnon pyhässä paikassa, lähtökohtani on, että kyseisen uskonnon opetukset voivat olla tietyissä rajoissa totta (sanon tietyissä rajoissa siksi, että en esimerkiksi lukisi Raamattua kirjaimellisesti). Siksi suhtaudun tuollaiseen vierailuun syvällä kunnioituksella. En halua loukata sellaista, mikä voi olla totta, mutta jonka totuudenperäisyyttä ei välttämättä ole tarkoitettu minun ymmärrettäväkseni. Jos voisin rehellisesti sanoa "en usko jumalten olemassaoloon", tuollaisen vierailun ei pitäisi hetkauttaa minua mitenkään. Voisi kai sanoa, että pelkään ja siksi kunnioitan sitä, mitä en tunne, vaikka en olekaan varma sen olemassaolosta.

        Wikipedian artikkeli Agnostisimi kertoo, että jos käsitys jumalaolennon olemassaolosta on "Näyttöä puolesta ja näyttöa vastaan yhtä paljon", niin sellaisen nimitys on lyhyesti ja ytimekkäästi "Agnostikko". En kylläkään mielelläni lokeroi ihmisiä, vaan paljon mieluummin juttelen asiasta ja vedän sen perusteella omat johtopäätökseni, joiden ei tarvitse sopia suoraan yleisten termien mukaisiin lokeroihin. Siksi en lokeroi itseänikään, vaan kerron, mitä ajattelen.

        "Mikä maailmankaikkeudessa vaatii jumalien olemassaoloa? Minä en ole mitään sellaista löytänyt."

        Ymmärrätkö maailmankaikkeuden niin hyvin, että se, että et ole moista löytänyt, riittää todisteeksi siitä, että sitä ei ole?

        Toinen asia, joka minua ärsyttää uskontokeskusteluissa, on se, että osapuolet kuulostavat yleensä kyvyttömiltä ymmärtämään toistensa kantoja siinä mielessä, että uskossa on kyse uskosta, jota ei edes voi perustella. On aivan sama, miten ateisti perustelee jumalien olemattomuuden, sillä se ei kuitenkaan vaikuta uskovan henkilökohtaiseen kokemukseen. Ja edelleen, koska en ymmärrä kaikkea, en pidä itseäni pätevänä tuomitsemaan toisen uskoa tai uskon puutetta.

        Itse olen agnostisismissani niin neutraali, että kun satun tykkäämään aiheeseen liittyvistä väittelyistä, niin pystyn helposti ottamaan ateistin kanssa puhuessani uskovan roolin ja uskovan kanssa puhuessani ateistin roolin vain saadakseni aikaan keskustelua. Ymmärrän kummankin osapuolen näkemyksen, mutta en voi suoraan yhtyä kumpaankaan. Olen välissä, olen harmaa, olen agnostikko.


      • anti-ateisti
        Mies 28v kirjoitti:

        Jos uskoisin jumalaolentoon, olisin uskova. Jos en uskoisi minkään jumalaolennon olemassaoloon, olisin ateisti.

        Kun käyn syystä tai toisesta kirkossa tai muussa jonkun uskonnon pyhässä paikassa, lähtökohtani on, että kyseisen uskonnon opetukset voivat olla tietyissä rajoissa totta (sanon tietyissä rajoissa siksi, että en esimerkiksi lukisi Raamattua kirjaimellisesti). Siksi suhtaudun tuollaiseen vierailuun syvällä kunnioituksella. En halua loukata sellaista, mikä voi olla totta, mutta jonka totuudenperäisyyttä ei välttämättä ole tarkoitettu minun ymmärrettäväkseni. Jos voisin rehellisesti sanoa "en usko jumalten olemassaoloon", tuollaisen vierailun ei pitäisi hetkauttaa minua mitenkään. Voisi kai sanoa, että pelkään ja siksi kunnioitan sitä, mitä en tunne, vaikka en olekaan varma sen olemassaolosta.

        Wikipedian artikkeli Agnostisimi kertoo, että jos käsitys jumalaolennon olemassaolosta on "Näyttöä puolesta ja näyttöa vastaan yhtä paljon", niin sellaisen nimitys on lyhyesti ja ytimekkäästi "Agnostikko". En kylläkään mielelläni lokeroi ihmisiä, vaan paljon mieluummin juttelen asiasta ja vedän sen perusteella omat johtopäätökseni, joiden ei tarvitse sopia suoraan yleisten termien mukaisiin lokeroihin. Siksi en lokeroi itseänikään, vaan kerron, mitä ajattelen.

        "Mikä maailmankaikkeudessa vaatii jumalien olemassaoloa? Minä en ole mitään sellaista löytänyt."

        Ymmärrätkö maailmankaikkeuden niin hyvin, että se, että et ole moista löytänyt, riittää todisteeksi siitä, että sitä ei ole?

        Toinen asia, joka minua ärsyttää uskontokeskusteluissa, on se, että osapuolet kuulostavat yleensä kyvyttömiltä ymmärtämään toistensa kantoja siinä mielessä, että uskossa on kyse uskosta, jota ei edes voi perustella. On aivan sama, miten ateisti perustelee jumalien olemattomuuden, sillä se ei kuitenkaan vaikuta uskovan henkilökohtaiseen kokemukseen. Ja edelleen, koska en ymmärrä kaikkea, en pidä itseäni pätevänä tuomitsemaan toisen uskoa tai uskon puutetta.

        Itse olen agnostisismissani niin neutraali, että kun satun tykkäämään aiheeseen liittyvistä väittelyistä, niin pystyn helposti ottamaan ateistin kanssa puhuessani uskovan roolin ja uskovan kanssa puhuessani ateistin roolin vain saadakseni aikaan keskustelua. Ymmärrän kummankin osapuolen näkemyksen, mutta en voi suoraan yhtyä kumpaankaan. Olen välissä, olen harmaa, olen agnostikko.

        Hups, lipsahti väärä nimimerkki. Anti-ateisti olen siis minä joka kirjoitti edellisen.


      • anti-ateisti
        Mies 28v kirjoitti:

        Jos uskoisin jumalaolentoon, olisin uskova. Jos en uskoisi minkään jumalaolennon olemassaoloon, olisin ateisti.

        Kun käyn syystä tai toisesta kirkossa tai muussa jonkun uskonnon pyhässä paikassa, lähtökohtani on, että kyseisen uskonnon opetukset voivat olla tietyissä rajoissa totta (sanon tietyissä rajoissa siksi, että en esimerkiksi lukisi Raamattua kirjaimellisesti). Siksi suhtaudun tuollaiseen vierailuun syvällä kunnioituksella. En halua loukata sellaista, mikä voi olla totta, mutta jonka totuudenperäisyyttä ei välttämättä ole tarkoitettu minun ymmärrettäväkseni. Jos voisin rehellisesti sanoa "en usko jumalten olemassaoloon", tuollaisen vierailun ei pitäisi hetkauttaa minua mitenkään. Voisi kai sanoa, että pelkään ja siksi kunnioitan sitä, mitä en tunne, vaikka en olekaan varma sen olemassaolosta.

        Wikipedian artikkeli Agnostisimi kertoo, että jos käsitys jumalaolennon olemassaolosta on "Näyttöä puolesta ja näyttöa vastaan yhtä paljon", niin sellaisen nimitys on lyhyesti ja ytimekkäästi "Agnostikko". En kylläkään mielelläni lokeroi ihmisiä, vaan paljon mieluummin juttelen asiasta ja vedän sen perusteella omat johtopäätökseni, joiden ei tarvitse sopia suoraan yleisten termien mukaisiin lokeroihin. Siksi en lokeroi itseänikään, vaan kerron, mitä ajattelen.

        "Mikä maailmankaikkeudessa vaatii jumalien olemassaoloa? Minä en ole mitään sellaista löytänyt."

        Ymmärrätkö maailmankaikkeuden niin hyvin, että se, että et ole moista löytänyt, riittää todisteeksi siitä, että sitä ei ole?

        Toinen asia, joka minua ärsyttää uskontokeskusteluissa, on se, että osapuolet kuulostavat yleensä kyvyttömiltä ymmärtämään toistensa kantoja siinä mielessä, että uskossa on kyse uskosta, jota ei edes voi perustella. On aivan sama, miten ateisti perustelee jumalien olemattomuuden, sillä se ei kuitenkaan vaikuta uskovan henkilökohtaiseen kokemukseen. Ja edelleen, koska en ymmärrä kaikkea, en pidä itseäni pätevänä tuomitsemaan toisen uskoa tai uskon puutetta.

        Itse olen agnostisismissani niin neutraali, että kun satun tykkäämään aiheeseen liittyvistä väittelyistä, niin pystyn helposti ottamaan ateistin kanssa puhuessani uskovan roolin ja uskovan kanssa puhuessani ateistin roolin vain saadakseni aikaan keskustelua. Ymmärrän kummankin osapuolen näkemyksen, mutta en voi suoraan yhtyä kumpaankaan. Olen välissä, olen harmaa, olen agnostikko.

        Lipsahti näköjään väärä nimimerkki, anti-ateisti siis kirjoitti tuon ylläolevan.


      • readmorethanonebook
        Mies 28v kirjoitti:

        Jos uskoisin jumalaolentoon, olisin uskova. Jos en uskoisi minkään jumalaolennon olemassaoloon, olisin ateisti.

        Kun käyn syystä tai toisesta kirkossa tai muussa jonkun uskonnon pyhässä paikassa, lähtökohtani on, että kyseisen uskonnon opetukset voivat olla tietyissä rajoissa totta (sanon tietyissä rajoissa siksi, että en esimerkiksi lukisi Raamattua kirjaimellisesti). Siksi suhtaudun tuollaiseen vierailuun syvällä kunnioituksella. En halua loukata sellaista, mikä voi olla totta, mutta jonka totuudenperäisyyttä ei välttämättä ole tarkoitettu minun ymmärrettäväkseni. Jos voisin rehellisesti sanoa "en usko jumalten olemassaoloon", tuollaisen vierailun ei pitäisi hetkauttaa minua mitenkään. Voisi kai sanoa, että pelkään ja siksi kunnioitan sitä, mitä en tunne, vaikka en olekaan varma sen olemassaolosta.

        Wikipedian artikkeli Agnostisimi kertoo, että jos käsitys jumalaolennon olemassaolosta on "Näyttöä puolesta ja näyttöa vastaan yhtä paljon", niin sellaisen nimitys on lyhyesti ja ytimekkäästi "Agnostikko". En kylläkään mielelläni lokeroi ihmisiä, vaan paljon mieluummin juttelen asiasta ja vedän sen perusteella omat johtopäätökseni, joiden ei tarvitse sopia suoraan yleisten termien mukaisiin lokeroihin. Siksi en lokeroi itseänikään, vaan kerron, mitä ajattelen.

        "Mikä maailmankaikkeudessa vaatii jumalien olemassaoloa? Minä en ole mitään sellaista löytänyt."

        Ymmärrätkö maailmankaikkeuden niin hyvin, että se, että et ole moista löytänyt, riittää todisteeksi siitä, että sitä ei ole?

        Toinen asia, joka minua ärsyttää uskontokeskusteluissa, on se, että osapuolet kuulostavat yleensä kyvyttömiltä ymmärtämään toistensa kantoja siinä mielessä, että uskossa on kyse uskosta, jota ei edes voi perustella. On aivan sama, miten ateisti perustelee jumalien olemattomuuden, sillä se ei kuitenkaan vaikuta uskovan henkilökohtaiseen kokemukseen. Ja edelleen, koska en ymmärrä kaikkea, en pidä itseäni pätevänä tuomitsemaan toisen uskoa tai uskon puutetta.

        Itse olen agnostisismissani niin neutraali, että kun satun tykkäämään aiheeseen liittyvistä väittelyistä, niin pystyn helposti ottamaan ateistin kanssa puhuessani uskovan roolin ja uskovan kanssa puhuessani ateistin roolin vain saadakseni aikaan keskustelua. Ymmärrän kummankin osapuolen näkemyksen, mutta en voi suoraan yhtyä kumpaankaan. Olen välissä, olen harmaa, olen agnostikko.

        "Kun käyn syystä tai toisesta kirkossa tai muussa jonkun uskonnon pyhässä paikassa, lähtökohtani on, että kyseisen uskonnon opetukset voivat olla tietyissä rajoissa totta"

        Minusta monissa uskonnoissa ja filosofioissa on hyviä juttuja. Esim. taolaisuus on sydäntäni lähellä.

        "Siksi suhtaudun tuollaiseen vierailuun syvällä kunnioituksella. En halua loukata sellaista, mikä voi olla totta, mutta jonka totuudenperäisyyttä ei välttämättä ole tarkoitettu minun ymmärrettäväkseni. Jos voisin rehellisesti sanoa "en usko jumalten olemassaoloon", tuollaisen vierailun ei pitäisi hetkauttaa minua mitenkään."

        Voit silti olla ateisti, sillä ateismi on jumaluskon "puuttumista"(heikko ateismi). Sitten on vahva ateismi, joka on lähempäni tuota sinun määritelmääsi ja on vahvempi kanta jumaluskoon(minun asemani).
        Voit toki olla myös agnostinen teisti.

        "Wikipedian artikkeli Agnostisimi kertoo, että jos käsitys jumalaolennon olemassaolosta on "Näyttöä puolesta ja näyttöa vastaan yhtä paljon", niin sellaisen nimitys on lyhyesti ja ytimekkäästi "Agnostikko". En kylläkään mielelläni lokeroi ihmisiä, vaan paljon mieluummin juttelen asiasta ja vedän sen perusteella omat johtopäätökseni, joiden ei tarvitse sopia suoraan yleisten termien mukaisiin lokeroihin. Siksi en lokeroi itseänikään, vaan kerron, mitä ajattelen."

        Ei ole mikään pakko lokeroutua. Syy miksi yritän selittää sinulle semantiikkaa on se, että näkisit ettei ateismi ole mikään ehdoton asema.
        Usko ei ole yhtäkuin tieto jostain ja epäusko ei ole yhtäkuin tieto että jotain ei ole. Agnostismi vastaa, siihen onko yliluonnollisesta mahdollista saada tietoa, ei. Agnostikko voi siis olla ateisti tai teisti, mutta agnostismi ei ole välipysäkki näiden kahden välillä.

        "Ymmärrätkö maailmankaikkeuden niin hyvin, että se, että et ole moista löytänyt, riittää todisteeksi siitä, että sitä ei ole?"

        Sinulta meni pointtini ihan selkeästi ohi. Se että mikään tuntemamme ei vaadi jumalien olemassaoloa ja maailmankaikkeus toimii kuin jumalia ei olisi, ei anna syytä uskoa jumaliin. Minä olen ateisti, koska en näe mitään syytä(todistetta, näyttöä, loogista tai filosofista tarvetta) uskoa jumaliin.

        "On aivan sama, miten ateisti perustelee jumalien olemattomuuden, sillä se ei kuitenkaan vaikuta uskovan henkilökohtaiseen kokemukseen. "

        Minulle ongelma on siinä, että jotkut uskovat vaativat että kaikkien pitää uskoa.
        Tällöin on mielestäni oikeutettua vaatia todisteita väitteen paikkansapitävyydestä.
        Minulla ei ole mitään tarvetta perustella miksi väite, jota ei ole koskaan perusteltu, ei ole pätevä.

        Jos uskova ei esitetä väitteitä, jotka hän odottaa kaikkien vain hyväksyvän. En minäkään vaadi todisteita siitä väitteestä.

        Minulle kyse on tästä, ei siitä uskooko joku johonkin vai ei.

        "Ymmärrän kummankin osapuolen näkemyksen, mutta en voi suoraan yhtyä kumpaankaan. Olen välissä, olen harmaa, olen agnostikko. "

        Minusta kuitenkin näyttää siltä, ettet tiedä mitä ateismi tarkoittaa. Muutoin emme tähän keskusteluun olisi edes päätyneet.

        Teisti= ihminen jolla on jumalusko
        Ateisti=Ihminen jolla ei ole jumaluskoa.


      • anti-ateisti
        readmorethanonebook kirjoitti:

        "Kun käyn syystä tai toisesta kirkossa tai muussa jonkun uskonnon pyhässä paikassa, lähtökohtani on, että kyseisen uskonnon opetukset voivat olla tietyissä rajoissa totta"

        Minusta monissa uskonnoissa ja filosofioissa on hyviä juttuja. Esim. taolaisuus on sydäntäni lähellä.

        "Siksi suhtaudun tuollaiseen vierailuun syvällä kunnioituksella. En halua loukata sellaista, mikä voi olla totta, mutta jonka totuudenperäisyyttä ei välttämättä ole tarkoitettu minun ymmärrettäväkseni. Jos voisin rehellisesti sanoa "en usko jumalten olemassaoloon", tuollaisen vierailun ei pitäisi hetkauttaa minua mitenkään."

        Voit silti olla ateisti, sillä ateismi on jumaluskon "puuttumista"(heikko ateismi). Sitten on vahva ateismi, joka on lähempäni tuota sinun määritelmääsi ja on vahvempi kanta jumaluskoon(minun asemani).
        Voit toki olla myös agnostinen teisti.

        "Wikipedian artikkeli Agnostisimi kertoo, että jos käsitys jumalaolennon olemassaolosta on "Näyttöä puolesta ja näyttöa vastaan yhtä paljon", niin sellaisen nimitys on lyhyesti ja ytimekkäästi "Agnostikko". En kylläkään mielelläni lokeroi ihmisiä, vaan paljon mieluummin juttelen asiasta ja vedän sen perusteella omat johtopäätökseni, joiden ei tarvitse sopia suoraan yleisten termien mukaisiin lokeroihin. Siksi en lokeroi itseänikään, vaan kerron, mitä ajattelen."

        Ei ole mikään pakko lokeroutua. Syy miksi yritän selittää sinulle semantiikkaa on se, että näkisit ettei ateismi ole mikään ehdoton asema.
        Usko ei ole yhtäkuin tieto jostain ja epäusko ei ole yhtäkuin tieto että jotain ei ole. Agnostismi vastaa, siihen onko yliluonnollisesta mahdollista saada tietoa, ei. Agnostikko voi siis olla ateisti tai teisti, mutta agnostismi ei ole välipysäkki näiden kahden välillä.

        "Ymmärrätkö maailmankaikkeuden niin hyvin, että se, että et ole moista löytänyt, riittää todisteeksi siitä, että sitä ei ole?"

        Sinulta meni pointtini ihan selkeästi ohi. Se että mikään tuntemamme ei vaadi jumalien olemassaoloa ja maailmankaikkeus toimii kuin jumalia ei olisi, ei anna syytä uskoa jumaliin. Minä olen ateisti, koska en näe mitään syytä(todistetta, näyttöä, loogista tai filosofista tarvetta) uskoa jumaliin.

        "On aivan sama, miten ateisti perustelee jumalien olemattomuuden, sillä se ei kuitenkaan vaikuta uskovan henkilökohtaiseen kokemukseen. "

        Minulle ongelma on siinä, että jotkut uskovat vaativat että kaikkien pitää uskoa.
        Tällöin on mielestäni oikeutettua vaatia todisteita väitteen paikkansapitävyydestä.
        Minulla ei ole mitään tarvetta perustella miksi väite, jota ei ole koskaan perusteltu, ei ole pätevä.

        Jos uskova ei esitetä väitteitä, jotka hän odottaa kaikkien vain hyväksyvän. En minäkään vaadi todisteita siitä väitteestä.

        Minulle kyse on tästä, ei siitä uskooko joku johonkin vai ei.

        "Ymmärrän kummankin osapuolen näkemyksen, mutta en voi suoraan yhtyä kumpaankaan. Olen välissä, olen harmaa, olen agnostikko. "

        Minusta kuitenkin näyttää siltä, ettet tiedä mitä ateismi tarkoittaa. Muutoin emme tähän keskusteluun olisi edes päätyneet.

        Teisti= ihminen jolla on jumalusko
        Ateisti=Ihminen jolla ei ole jumaluskoa.

        Tämä keskusteluhan lähti liikkeelle omaan ajatusmaailmaani pohjautuvasta kommentista siihen, voiko uskovan ja ei-uskovan parisuhde toimia. Puhuin ateisteista viitaten omaan käytännön kokemukseeni ateisteiksi julistautuvista.

        Selvennä toki, jos haluat, mitä osaa ateismin merkityksestä minä en ymmärrä.

        Omasta puolestani en ole vakuuttunut siitä, että sinä olisit ymmärtänyt, mitä kaikkea agnostisismi voi pitää sisällään. En nimittäin ole teisti, mutta en myöskään ateisti, vaan jotain siitä välistä.


      • readmorethanonebook
        anti-ateisti kirjoitti:

        Tämä keskusteluhan lähti liikkeelle omaan ajatusmaailmaani pohjautuvasta kommentista siihen, voiko uskovan ja ei-uskovan parisuhde toimia. Puhuin ateisteista viitaten omaan käytännön kokemukseeni ateisteiksi julistautuvista.

        Selvennä toki, jos haluat, mitä osaa ateismin merkityksestä minä en ymmärrä.

        Omasta puolestani en ole vakuuttunut siitä, että sinä olisit ymmärtänyt, mitä kaikkea agnostisismi voi pitää sisällään. En nimittäin ole teisti, mutta en myöskään ateisti, vaan jotain siitä välistä.

        "Omasta puolestani en ole vakuuttunut siitä, että sinä olisit ymmärtänyt, mitä kaikkea agnostisismi voi pitää sisällään."

        Miten niin? Ainoa asia mitä se ei ole on välietappi ateismin ja teismin välissä. Jos et ole teisti olet ateisti. Ateisti on henkilö joka ei omaa jumaluskoa eli teismiä.
        Ateisti voi olla henkilö, joka ei ole vain vakuuttunut jumalien olemassaolosta tai henkilö jonka mielestä on syytä olettaa ettei jumalia ole.

        "Selvennä toki, jos haluat, mitä osaa ateismin merkityksestä minä en ymmärrä."

        On käynyt erittäin selväksi, että kuvittelet sen olevan varmuus tai tieto siitä ettei jumalia ole. Se on kuitenkin gnostista ateismia(gnostismi=tieto agnostismi=ei tietoa vertaa teismi=jumalusko ateismi=ei jumaluskoa). Heikko ateismi ja agnostinen ateismi taas ovat ihan eri juttu. Agnostinen ateismi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Agnostinen_ateismi. Heikko ateisti ei omaa jumaluskoa tai ei ole "vielä vakuuttunut".
        Minä olen vahva ateisti, minun mielestäni on vahvoja perusteita olla uskomatta väitteeseen "jumalia on", mutten silti väitä tietäväni ettei jumalia ole.


      • Anonyymi
        readmorethanonebook kirjoitti:

        Vaikka kuinka joku ateisti ärsyyntyisi, niin ei se muuta sitä että ateismi on ainoastaan jumaluskon omaamattomuutta.
        Kaikki muu vaihtelee yksilö tasolla.

        "Jos kerran jotain ihmistä korkeampaa voi olla, ja teistiset jumalat ovat jo lähtökohtaisesti ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa, niin en voi sanoa "en usko jumalten olemassaoloon""

        Mikset voisi? Jos et kerta usko. Eri asia on sanoa jumalia ei voi olla olemassa. Minä pidän jumalien olemassaoloa hyvin epätodennäköisenä, varsinkin teististen jumalien joita kiinnostaa ihmisten yksityisasiat. Kaikki on mahdollista, muttei todennäköistä.

        Mitä vastaat kysymykseen: Onko sinulla jumaluskoa? Jos vastaat ei, niin olet ateisti. Huomaa että jokainen joka ei ole teisti on ateisti. Ateismi=ei-teimi=ei uskoa teistisiin jumaliin.

        "Itseasiassa useimmat ateistit, joiden kanssa olen tästä asiasta puhunut, ovat tuntuneet ärsyyntyvän siitä, että minulle riittää tällainen epävarmuus, ikääkuin valitsemattomuus teistisen uskon ja ateismin väliltä. Mutta juuri sen näenkin agnostisismina, enkä kiellä, että etteikö sillä olisi ainakin omalla kohdallani jotain yhteistä uskovan "sokean uskon" kanssa."

        Niin mutta oletko agnostinen ateisti vai agnostinen teisti? Gnostismi/agnostismi vastaa kysymykseen tiedosta/tiedon puutteesta ja teismi/ateismi uskosta/uskon puutteesta.

        Kuvaamasi perusteella olet agnostinen ateisti. Saat toki kutsua itseäsi miksi haluat, kunhan tiedostat mitä sanoilla tarkoitetaan.

        "Mistä tiedät, että mikään maailmankaikkeudessa ei vaadi jumalien olemassaoloa, tai että se tälläkään hetkellä toimisi ilman minkäänlaista jumalaolennon vaikutusta?"

        Voiko mitään tietää? Voimme tehdä hyvin perusteltuja olettamuksia sen perusteella mitä voimme havaita.
        Mikä maailmankaikkeudessa vaatii jumalien olemassaoloa? Minä en ole mitään sellaista löytänyt. Kirjoitin: maailmankaikkeus toimii kuin jumalia ei olisi, miksi siis olettaa että jumalia on?

        Otathan huomioon että jos väitettä ei ole perusteltu, ei sen hylkäämistäkään tarvitse perustella. Kun ei ole mitään syytä uskoa, niin miksi uskoisin?

        "Kommentti ehdottomuudesta kuulosti lähinnä asiattomalta. Tapa, jolla tuota sanaa käytin, oli mielestäni täysin perusteltu. Haluan nimimerkilläni korostaa sitä, että pidän itseäni enemmän ei-ateistina kuin ei-teistinä. "

        Eli sinä saat kutsua ateistija ehdottomiksi oman olkiukkosi varjolla, mutta minä en saa kutsua sinua? Mikäs siinä. Tarkoitus ei ollut olla asiaton, vaan kertoa sinulle millaisena oma asenteesi näyttäytyy.

        e-ateisti=teisti ja ei-teisti=ateisti. Se että pitää jumalien olemassaoloa mahdollisena ei tee kenestäkään ei-ateistia. Minä pidän kaikkea mahdollisena, mutten silti ole keiju-uskoinen.

        Voihan sitä sanoa mitä huvittaa mutta uskolla, ettei ole mitään Jumalaa, ei ole minkäänlaista perustetta, muuta siis kuin pelkkä usko.


    • Kyösti Pöysti

      Olette kaikki ihan säälittäviä ihmisperseitä, uskonto on ihan turhaa hömpötystä. Ei ole mitään jeesusta tai jumalaa taikka edes enkluja.. Häävetkää!

    • verkkarigansteri

      Voisin seurustella ja asua uskovan naisen kanssa, mutta
      - Minua hän ei saisi " käännytetyksi" uskoon, eikä mukaan uskovaisten "menoihin".
      - Kodistamme ei tulisi uskovien kokoontumispaikkaa.

      • Anonyymi

        Tuosta et voisi olla mitenkään varma paitsi kuvitelmissasi. Ei uskova nainen omassa voimassaan tietenkään voi ketään käännyttää mutta jos Jumalan Pyhä Henki alkaisi vaikuttaa mielessäsi uskoontulemisen, niin ei kukaan, et Sinä itse eikä kukaan muukaan, voisi sitä estää.


    • onnellinen-vaimo

      Kokemuksella olen ehdottomasti sitä mieltä, että oman uskon säilymisen kallata ja parisuhteen toimvuuden kannalta on todella tärkeätä että myös toinen on uskossa, kristinuskossa ja on samanlaiset periaatteet ja arvomaailma.

      On ihan ilman uskoa ja uskontoakin parisuhteen kannalta hyvä pohja, ja tärkeä pohja, että on samanlaiset arvomaailmat.

      Ja naisena olen sitä mieltä ehdottomasti, että seksi kuuluua avioliittoon. Ja hyvä niin, ne jotka jaksavat odottaa sinne asti. Kunhan on asioista keskusteltu jo heti seurusteluaikana.
      Mutta seurustella kannattaa, ei kannata suin päin mennä avioliittoon vain siksi että seksi kiinnostaa:)

      Sanoisinkin, että keskustelua, keskustelua ja vielä kerran keskustelua aluksi, niin tulee toinen tutuksi ja oppii luottamaan. Sitten tulee läheisyys, kun alkaa tuntea toista ja sitten edetään.

      Mutta tärkeätä on, että hyvää kannattaa odottaa (itse odotin vuosia), kunhan ei ole ulkonäölisesti kranttu. Siis pitää miettiä mitä toisen korvien välissä on myös, eikä ihastu vain ulkonäköön.

    • uskon,se helpottaa

      miksi ei saisi uskoa vaikka enkeleihin, sillä aika lohduton on elämä ilman toivoa. Itse toivon lottovoittoa, sekin on epävarmaa,voittaako, mutta toivossa on hyvä elää.

    • kokemuksesta...

      Hei!

      Omasta kokemuksestani tiedän, että uskovan ei ole hyvä ottaa uskosta
      osatonta puolisoa!

      Uskova rakkaudesta puolisoonsa joutuu valitsemaan joko vaelluksen
      Rakkaudessa, eli oikeaksi tietämässään Jumalan Hyvässä Tahdossa,
      tai sitten miellyttääkseen puolisoaan, jopa vastakkaisen toiminta tavan!

      Tuo esiaviollinen seksi on hyvä esimerkki, siinä helposti sortuu tinkimään
      siitä minkä uskova sydämessään Tietää oikeaksi, mutta miellyttääkseen
      puolisoaan uskova alkaa tinkiä niistä, siis sen rakkautensa puolisoon vuoksi tai miellyttämisen tai riippuvuuden vuoksi!

      Näitä tilanteita tulee sitten aina vain lisää ja usein käy niin päin, että uskova
      paatuu ja maallistuu, kuten minulle kävi, ne ovat pieniä valintoja, joista
      syntyy iso vuo!

      Toinen asia on Hengen yhteys!

      Hengen yhteyttä ei voi saavuttaa, kuin sellaisen kanssa, jolla on Pyhä Henki,
      ja siten siinä liitossa erittäin tärkeä osa jää uskovalta saavuttamatta, siis
      jos puhutaan sielujen sympatiasta, jossa kaksi kokee olevansa yksi, niin
      se ei ole nähdäkseni mahdollista, jos molemmat eivät ole uskossa!

      Ja joku tuossa sanoi, että ei kestänyt uskovan jatkuvaa höpötystä uskon
      asioista, ja se on myös Totuus, eli uskova ei siis pysty jakamaan toiselle,
      niitä itselleen erittäin tärkeitä uskon asioita, ja siten myös tuo yhteys
      puolisoiden välillä ei onnistu parhaalla mahdollisella tavalla!

      Minä itse tein virheen ymmärtämättömyyttäni, ja otin uskosta osattoman
      puolison ja kärsin sen tekoni seurakusia 20v. en kerro enempää siitä,
      mutta olen siis kantapään kautta saanut oppia ja ymmärtää ne monet
      Raamatun sanat, että uskovan ei tulisi ottaa uskosta osatonta puolisoa!

      Nyt olen sen lisäksi huomannut, että sen joka on Hengellinen, ei myöskään
      kannata ottaa puolisoksi sellaista itseään uskovaksi sanovaa, joka ei kuitenkaan kaikessa halua vaeltaa Jumalan Hyvässä Tahdossa, eli Rakkaudessa, sillä sekään ei tule toimimaan, jos molemmat eivät ole
      kokosydämisesti sitoutuneet Jumalan tahdon noudattamiseen elämässään.

      Sillä Jumalan neuvot ja opetukset on annettu sitä varten, että emme satuttaisi
      itseämme emmekä toisia, ja siten jos niihin ei sitouduta, niin vääjäämättä
      sattuu, varsinkin kaikkein lähimpiin ihmisiin eli puolisoon ja lapsiin, ja
      lopulta sitä kautta itseen, eli tulee ongelmia, jolloin väärin toiminut joutuu
      niittämään sitä, mitä on itse kylvänyt!

      Nämä olivat vain minun näkemykseni, omien kokemuksieni kautta, ja nekin
      hyvin suppeasti kerrottu, ottakoon kukin sen minkä oikeaksi sydämessään
      kokee, ja hyljätköön väärän!

      • jessic80

        Kyllä meitä uskovaisia naisia on jotka ei kuitenkaan oo hihhuleita...=) Itse mietin aivan samaa että srk;n piirissä on vaikeaa löytää miestä..Siks kai oon useemmin seurustellut ei uskovien kanssa, mutta kuitenkin loppuelämäni viettäisin kuitenkin ihmisen kanssa kell on samanlainen arvomaailma. Kuitenkin kun kahdella ihmisellä tulee muutenkin ristiriitoja ja vaikeuksia vaikka tulisi samankaltaisista perhetaustoista ja tulotasoista, niin miksi pitäisi vaikeuttaa suhdetta ja ottaa ihminen kenen kanssa on täysin eri arvomaailma.,.Toivottavasti sellanen mies löytyy vielä....;)


      • Anonyymi

        Todella hienoa että olet jakanut nuo virhevalintojen tuottamat karvaat kokemukset ja opetukset vakavaksi varoitukseksi, ohjeeksi ja opastukseksi eritoten huomioonotettaviksi niille joilla nuo yhteiselon asiat ovat edessäpäin.


      • Anonyymi
        jessic80 kirjoitti:

        Kyllä meitä uskovaisia naisia on jotka ei kuitenkaan oo hihhuleita...=) Itse mietin aivan samaa että srk;n piirissä on vaikeaa löytää miestä..Siks kai oon useemmin seurustellut ei uskovien kanssa, mutta kuitenkin loppuelämäni viettäisin kuitenkin ihmisen kanssa kell on samanlainen arvomaailma. Kuitenkin kun kahdella ihmisellä tulee muutenkin ristiriitoja ja vaikeuksia vaikka tulisi samankaltaisista perhetaustoista ja tulotasoista, niin miksi pitäisi vaikeuttaa suhdetta ja ottaa ihminen kenen kanssa on täysin eri arvomaailma.,.Toivottavasti sellanen mies löytyy vielä....;)

        'useemmin seurustellu ei-uskovien kanssa'
        No ei tuollainen todella mitenkään nosta arvoa ainakaan minulle aloittaa seurustelua ko.laisen henkilön kanssa.


    • Äitini oli uskossa, isäni ei. Tuli ero. No...luonteetkin olivat aivan vastakkaiset ja silloin 1945-1970 oli käskyt/säännötkin uskoville erilaiset.
      Itse menin 17-vuotiaana naimisiin, koska olin "langennut", antanut periksi ei-uskovan pojan ruinaamisille. Oli pakko mennä, kun oli tehnyt "sitä". Mieheni löysi toisen, 22 vuoden ja kolmen lapsen jälkeen. Toinen avioliitto kariutui siihen, että 23 vuoden liiton jälkeen selvisi, että hän on narsisti, valehdellut ja pettänyt minua koko liittomme ajan. Usko oli siinäkin liitossa erottava tekijä. Minä olin luvannut Jumalan edessä rakastaa kuolemaan asti. Hän ei sitä ollut tosissaan luvannut. Koska ei pitänyt lupaustaan. Nyt seurustelen uskossa olevan miehen kanssa. Saa nähdä, onko tämä parempaa ja kestävämpää. Ainakin tietynlainen sopusointu on olemassa, jota ei aiemmissa suhteissa ole ollut. Seksiä oli toisessa liitossa ennen avioliittoa. On nytkin. Mielestäni liitto alkaa silloin, kun itse Jumalan edessä sitoudun mieheen, lupaan olla hänelle uskollinen. Aika näyttää. 64-vuotias rakastunut

      • aikku83

        Surullista kun tuli ero. Ero ei ratkase välttämättä mitään. Olen onnellinen siitä että äitini tuli uskoon 1983 ja isäni vasta 1994. isäni ei uskonut Jeesukseen vasta kun herra puhutteli häntä ja kutsui luokseen.äiti rukoilee joka päivä. Vanhempani on ollut jo 30 vuotta naimisissa ja on edelleen vaikeuksista huolimatta. Meillä on paljon ollut surua ja murhetta mutta voin todeta että Jeesus on kuullut hätä huudot ja auttanut konkreettisesti. Jopa mahdottomaksi luulluiksi asioissa niin Jeesus on koskettanut meitä ja kuullut rukouksemme. Ihmeiden aika ei ole ohi. Aito rakkaus ei kuole,ei häviä,ei unohdu. Kannattaa pienin askelin edetä ja takaiskut kuuluu elämään. Jeesus koettelee uskovaisia välillä todella rankasti. Kun raamatusta lukee Jobin tarinan niin alkaa miettiin kuinka helppoa itsellään on vaikka tuntuu että kaikki kaatuu eikä saa mistään kiinni. olen vasta 27.v ja koko elämäni olen kuullut Jeesuksesta. Ratkaisun tein vasta n2.v Kiitos Jeesukselle että otti mut omaksi lapsekseen. En ole enään yksin ja olen saanut sisäisen rauhan sydänmeeni jota maailmalta etsin monta vuotta. Olen onnellinen puolsestasi että olet löytänyt rakkauden =)


      • Anonyymi

        Siis vaellat Jumalan käskyistä piittaamattomasti. Ja tuo 'uskossa' oleva mies siis komppaa siinä sinua.


    • Maarit_P.

      Ihan hyvin toimii suhde, mutta jos on kovanlinjan uskovainen tai uskomaton, niin sitten niitä ongelmia tulee. Uskonto parisuhteen kannalta ajateltuna liittyy siihen sosioekonomiseen asemaan joka joko yhdistää tai erottaa ihmisiä toisistaan. Mitä voimakkaampi usko tai epäusko sitä tärkeämmäksi se kumppanin kanta asiasta tulee.

      Jos puhutaan kovan luokan uskovaisesta tai epäuskovasta niin hänelle ei välttämättä kelpaa se omaa mielipidettä lähellä olevakaan ihminen kumppaniksi, vaan hänen täytyy saada sellainen joka on joka asiasta samaa mieltä eikä kyseenalaista hänen mielipidettään asiasta. Tuollaisia ihmisiä on olemassa, heitä kutsutaan usein selkärangattomiksi tai nössöiksi, ja he ovat puolisonsa kanssa aina samaa mieltä näistä "tärkeistä" asioista, tai eivät ainakaan ilmaise omaa kantaansa.

      Itse olen seurustellut helluntailaisen kanssa ja nyt vanhempana ihan perus luterilaisen miehenkin kanssa ja eipä heissä ole tuota uskontoa lukuunottamatta mitään todellista eroa ollut niistä normaali miehistä joita olen tapaillut. Ihan yhtä huonoja/hyviä ne uskovaisetkin miehet ovat parisuhde asioissa kuin maallisetkin. Enemmän se on siitä ihmisestä itsestään kiinni miten se suhde sujuu kuin siitä mikä hänen uskonsa on tai onko sitä lainkaan.

      Usein uskovaiset tuntuvat painottavan tuota seksistä pidättäytymistä ennen avioliittoa, mikä ainakin minusta näin neljän kympin ylittäneenä tavallisena naisena tuntuu melko oudolta. Muistan nuoruudestani muutaman uskovaisen ystäväni jotka menivät naimisiin hyvin nuorena, 18-20 vuotiaina sellaisten miesten kanssa joiden kanssa olivat olleet yhdessä 1-2 vuotta, eli hirveän nuorena ja nopeasti. Useimmat noista liitoista ovat jo päättyneet, joten ei siit' esiaviollisesta seksistä pidättäytymisellä tainnut noissa suhteissa olla muuta kuin haittaa.

      • Anonyymi

        Jo Raamatun syntyaikoina monet kummeksuivat sitä etteivät uskovat kristityt rientäneet heidän kanssaan samaan riettauden lätäkköön.


    • Spöögi Spögelsöni

      Ei mitään merkitystä jos ei mennä uskon asioissa äärimmäisyyksiin.... ehkei silloinkaan jos ei esiinny kummmankaan puolista painostusta.




      Älytöntä paskanjauhantaa....


      Kokeilkaa vaikka kesällä olla kuukauden erossa netistä!

      Huomaatte kuinka onnellisiksi tulettekaan.

    • mätä yhteiskunta

      Olen mies ja uskon omalla tavallani Jumalaan. Naiseni kiroilee harva se päivä, mutta eipä tuo ole haitannut yhteiseloa. Tenaviakin on 2 kpl. Itse olen rauhallinen luonne ja omalla tavallani siis uskon Luojan olemassaoloon. En ole ikinä tehnyt siitä kynnyskysymystä. En käy kirkossakaan. Olen siis koti-uskovainen. Tosin usko on koetuksella kun seuraa nyky-yhteiskunnan päättäjien moraalitonta touhua. Vallanpitäjät eivät piittaa valtion taloustilanteesta tuon taivaallistakaan. Yhteiskunnan tukirakenteet murenevat, ihmiset pelkäävät tervehtiä toisiaan... Ihmiset jaotellaan luokkiin - vain uskovaiset saavat seurustella keskenään jne

      • Anonyymi

        Kyllä minä ainakin pyrin kavahtamaan sitä että kotiini ilmestyisi kiroileva nainen.


    • Polvilla kappelissa

      On tai ei mutta lähetys saarnaaja asento se on paras.Se on lähetys työtä parhaimmillaan.

    • Uskova nainen

      Mitä sitten pitäisi tehdä, kun olen uskova, hihhuli, mutta minulla on myös järki päässä. En voisi ottaa ei-uskovaa, koska usko on mulle ykkönen ja haluan jakaa myös hengenyhteyden miehen kanssa.
      Mutta...sopivia uskovia miehiä EI OLE!!
      Tapauskovissa on fiksuja, urheilullisia, vastuutaottavia, miehekkäitä miehiä. Uskovissa ei sellaisia ole ainakaan vapaana. Omituisia peräkammarinpioikia, häiriintyneitä, boheemeja...
      Olen tosi surullinen.
      Jään kai yksin.
      Olen odottanut tosi pitkään, toiminut, ollut aktiivinen, rukoillut.
      Aion odottaa vielä muutaman vuoden ja sitten eristäydytn tästä maailmasta, koska en kestä enää.

      • Saahan sitä vaatia

        Juuri noinhan siinä joillekin naisille käy. Siihen jo ennestäänkin pitkään vaatimuslistaan siitä mitä miehen pitää olla lisätään vielä tuo "ainoa oikea usko".


      • kokemuksesta...

        Hei Uskova nainen!

        Älä vielä luovuta, olen itsekin itsestäni huolen pitävä ja urehilullinen, vastuunottava,miehekäs ja "katseen kestävä" uskovainen mies!

        Joten on meitäkin, mutta samoin on sinunlaisiasi naisia myös harvassa,
        jos olet vastaava naisellisena naisena!

        Itsekin olen etsinyt puolisoa, mutta joosain vaiheessa tajusin, että sitä
        puolisoa pitää anoa, ja antaa Jumalan joka itse kunkin meistä tuntee ja
        tietää sydämen sopukoita myöten, valita se puoliso meille, eli johdattaa
        tiellemme kun olemme itse valmitta sen lahjan Herralta vastaanottamaan!

        Eli monesti Jumalan pitää ensin meitä hioa ja valmistaa, ja puhdistaa,
        jotta olemme valmiita vastaanottamaan sen arvokkaan "Helmen"!

        Herra puhui minulle aikoinaan, että se on kuin pienen lapsen kanssa,
        eli ei tälle voi antaa käteen haurasta ja helposti rikkimenevää esinettä,
        jos ei lapsi vielä osaa sitä riittävän varoen käsitellä, vaan rikkoo sen
        taitamattomuuttaan!

        Uskon että Isä haluaa antaa meillekin parhaita lahjojaan, mutta emme vain
        itse ole niitä vielä valmiita vastaanottamaan, vaan Herran pitää ensin tehdä
        työtään meissä, ja vasta sitten Hän voi sen lahjan eli "Helmen" meille antaa!

        Se on siis kuten kaikessa, eli ei vika ole koskaan Jumalan päässä, vaan
        meissä itsessämme!

        Joten kysy Isältäsi, että mikä estää sinua vielä saamasta sitä puolisoa,
        sillä Sana opettaa monessa kohtaa että Isä valitsee kelle hän naittaa
        tyttärensä!

        Siunausta sinulle tähän puoliso asiaan, Uskova nainen! :)


      • Uskova nainen
        kokemuksesta... kirjoitti:

        Hei Uskova nainen!

        Älä vielä luovuta, olen itsekin itsestäni huolen pitävä ja urehilullinen, vastuunottava,miehekäs ja "katseen kestävä" uskovainen mies!

        Joten on meitäkin, mutta samoin on sinunlaisiasi naisia myös harvassa,
        jos olet vastaava naisellisena naisena!

        Itsekin olen etsinyt puolisoa, mutta joosain vaiheessa tajusin, että sitä
        puolisoa pitää anoa, ja antaa Jumalan joka itse kunkin meistä tuntee ja
        tietää sydämen sopukoita myöten, valita se puoliso meille, eli johdattaa
        tiellemme kun olemme itse valmitta sen lahjan Herralta vastaanottamaan!

        Eli monesti Jumalan pitää ensin meitä hioa ja valmistaa, ja puhdistaa,
        jotta olemme valmiita vastaanottamaan sen arvokkaan "Helmen"!

        Herra puhui minulle aikoinaan, että se on kuin pienen lapsen kanssa,
        eli ei tälle voi antaa käteen haurasta ja helposti rikkimenevää esinettä,
        jos ei lapsi vielä osaa sitä riittävän varoen käsitellä, vaan rikkoo sen
        taitamattomuuttaan!

        Uskon että Isä haluaa antaa meillekin parhaita lahjojaan, mutta emme vain
        itse ole niitä vielä valmiita vastaanottamaan, vaan Herran pitää ensin tehdä
        työtään meissä, ja vasta sitten Hän voi sen lahjan eli "Helmen" meille antaa!

        Se on siis kuten kaikessa, eli ei vika ole koskaan Jumalan päässä, vaan
        meissä itsessämme!

        Joten kysy Isältäsi, että mikä estää sinua vielä saamasta sitä puolisoa,
        sillä Sana opettaa monessa kohtaa että Isä valitsee kelle hän naittaa
        tyttärensä!

        Siunausta sinulle tähän puoliso asiaan, Uskova nainen! :)

        Moi "kokemuksesta"!

        Olen pohtinut samaa ja vuosien varrella onkin ollut aikaa ja syytä eheytyä menneestä, käydä läpi asioitaan jne.
        Olen kuitenkin ollut "valmis" jo monta vuotta.
        Olen käynyt ihan asiantuntujalla jauhamassa tästä, jotta olen varma, että mun ongelmat tms. ei ole syy odottamiseen.

        Joskus voi olla kai niinkin, että se toinen puolisko ei ole vielä valmis;)

        Elämä kun on liian monimutkaista selitettäväksi...

        Haluan uskoa kyllä tuohon samaan, että Jumala ei odotuta, kiusaa tai evää mitään. Antaa vain parasta juuri oikeaan aikaan.

        Silti mielessä kummittelee välillä ajatus, että mitä jos ei koskaan tulekaan päätöstä asiaan..Mitä, jos lankean sitten jossain etelänmatkalla houkutukseen ym...Jokaisella on rajansa ja omiani on venytetty jo paljon.


      • kokemuksesta...
        Uskova nainen kirjoitti:

        Moi "kokemuksesta"!

        Olen pohtinut samaa ja vuosien varrella onkin ollut aikaa ja syytä eheytyä menneestä, käydä läpi asioitaan jne.
        Olen kuitenkin ollut "valmis" jo monta vuotta.
        Olen käynyt ihan asiantuntujalla jauhamassa tästä, jotta olen varma, että mun ongelmat tms. ei ole syy odottamiseen.

        Joskus voi olla kai niinkin, että se toinen puolisko ei ole vielä valmis;)

        Elämä kun on liian monimutkaista selitettäväksi...

        Haluan uskoa kyllä tuohon samaan, että Jumala ei odotuta, kiusaa tai evää mitään. Antaa vain parasta juuri oikeaan aikaan.

        Silti mielessä kummittelee välillä ajatus, että mitä jos ei koskaan tulekaan päätöstä asiaan..Mitä, jos lankean sitten jossain etelänmatkalla houkutukseen ym...Jokaisella on rajansa ja omiani on venytetty jo paljon.

        Moi vaan sinullekin vielä "Uskovainen nainen" !

        Joo, tuo minullekin tuli mieleeni kirjoitettuani, että voihan se olla
        noin kuin sanot, eli että joudut odottelemaan miehesi kypsymistä!

        Itse nähdäkseni tarvitsen vielä sitä, sillä on asioita joita tulee varmaan
        saada vielä kuntoon, jotta osaisin oikein käsitellä sitä haurasta
        "perhosta" tai helmeä, jonka kai saan!

        Ja sen olen ymmärtänyt jo, että hyvä(ihan hyvä) on sen parhaan vastakohta,
        eli että ei tule tyytyä hyvään, vaan malttaa odottaa sitä parasta, eli "helmeä" !

        Toisaalta senkin olen oppinut, että minkään ei tule olla tärkeämpi kuin Herra,
        ja siten, jos vielä esim. puoliso asettuisi liian korkealle, niin Herra jäisi
        taka-alalle, ja meidät siis ensin riisutaan, jotta se järjestys tulisi oikeaksi,
        eli tässä asiassa niin, että puoliso ei olisi tärkeämpi kuin Herra!

        Ja vasta kun Herra saa sen ykkös paikan, niin silloin Hän voi antaa sen
        puolison, eli vasta riisumisen jälkeen puetaan, ja silloin on se suhde
        kunnossa siten, että ei roikuta riiputa toisessa ja toisen kannateltavana
        väärin, vaan kupikin seisoo omilla jaloillaan ja tukee toistaan vuorollaan,
        jos toinen horjuu!

        Itse olin juuri ripustautuja ja läheisriippuvainen, ja se piti käsitellä pois,
        joten tiedän mistä puhun!

        Sillä moni sumessa ei kasva aikuiseksi vaan etsii ikkäkuin isää ja äitiä
        puolison sijaan, eli huoltajaa puolson sijaan!

        Syy on se, että nyt juostaan rahan perässä, ja henkiset arvot ja Hengelliset
        ovat arvottomia, kun ne eivät tuota rahaa, ja siten ei tässä yhteiskunnassa
        kasveta aikuisiksi, vaan ollaan kuin lapset, vaikka ikää olisi jo reilusti ja elämä jopa ehtoopuolella!

        Herra sinua auttakoon ja varjelkoon noista "etelän houkutuksista" kuin
        myös muista ja antakoon kärsivällisyyttä vielä hetken! :)


      • Uskova nainen
        kokemuksesta... kirjoitti:

        Moi vaan sinullekin vielä "Uskovainen nainen" !

        Joo, tuo minullekin tuli mieleeni kirjoitettuani, että voihan se olla
        noin kuin sanot, eli että joudut odottelemaan miehesi kypsymistä!

        Itse nähdäkseni tarvitsen vielä sitä, sillä on asioita joita tulee varmaan
        saada vielä kuntoon, jotta osaisin oikein käsitellä sitä haurasta
        "perhosta" tai helmeä, jonka kai saan!

        Ja sen olen ymmärtänyt jo, että hyvä(ihan hyvä) on sen parhaan vastakohta,
        eli että ei tule tyytyä hyvään, vaan malttaa odottaa sitä parasta, eli "helmeä" !

        Toisaalta senkin olen oppinut, että minkään ei tule olla tärkeämpi kuin Herra,
        ja siten, jos vielä esim. puoliso asettuisi liian korkealle, niin Herra jäisi
        taka-alalle, ja meidät siis ensin riisutaan, jotta se järjestys tulisi oikeaksi,
        eli tässä asiassa niin, että puoliso ei olisi tärkeämpi kuin Herra!

        Ja vasta kun Herra saa sen ykkös paikan, niin silloin Hän voi antaa sen
        puolison, eli vasta riisumisen jälkeen puetaan, ja silloin on se suhde
        kunnossa siten, että ei roikuta riiputa toisessa ja toisen kannateltavana
        väärin, vaan kupikin seisoo omilla jaloillaan ja tukee toistaan vuorollaan,
        jos toinen horjuu!

        Itse olin juuri ripustautuja ja läheisriippuvainen, ja se piti käsitellä pois,
        joten tiedän mistä puhun!

        Sillä moni sumessa ei kasva aikuiseksi vaan etsii ikkäkuin isää ja äitiä
        puolison sijaan, eli huoltajaa puolson sijaan!

        Syy on se, että nyt juostaan rahan perässä, ja henkiset arvot ja Hengelliset
        ovat arvottomia, kun ne eivät tuota rahaa, ja siten ei tässä yhteiskunnassa
        kasveta aikuisiksi, vaan ollaan kuin lapset, vaikka ikää olisi jo reilusti ja elämä jopa ehtoopuolella!

        Herra sinua auttakoon ja varjelkoon noista "etelän houkutuksista" kuin
        myös muista ja antakoon kärsivällisyyttä vielä hetken! :)

        Juuri niin, Jumalan tulee olla ykkönen ja sitten vasta puoliso. Tärkeä asia, joka tulee säilyttää mtös suhteen aikana.

        Läheisriippuvuus ei loisi tervettä pohjaa suhteelle, eli hyvä, että olet päässyt siitä eroon.

        Mietin vain, että ehkä miehiä ei ole vain tarpeeksi tai ei minulle sopivaa, vaikka Jumala kuinka haluaisi antaa mulle miehen..Eihä ole Jumalan vika, kuten juuri totesit, että ihmiset eivät kasva hengelliseen aikuisuuteen ym. Eli ehkei kypsää sopivaa miestä vaan ole. Epäkypsiä olisi joka sormelle, he heh.
        Ehkä uskovat miehet kokevat naisista samoin.
        Mulla on ainakin ystävinä liuta fiksuja uskovia naisia, varattuja tosin kaikki.

        Niin ja jos liitto ois vana henkinen olisi helpompaa löytää kumppani. Mutta, koska miehen pitäis olla viel tosi hot, se lisää haastetta.

        Toisaalta kaik mun ystävät ovat saaneet uskovan "parhaan", kuten kivasti kuvasit.
        Tuntuisi oudolle, miksi mä en saisl tai sä.


      • kokemuksesta...
        Uskova nainen kirjoitti:

        Juuri niin, Jumalan tulee olla ykkönen ja sitten vasta puoliso. Tärkeä asia, joka tulee säilyttää mtös suhteen aikana.

        Läheisriippuvuus ei loisi tervettä pohjaa suhteelle, eli hyvä, että olet päässyt siitä eroon.

        Mietin vain, että ehkä miehiä ei ole vain tarpeeksi tai ei minulle sopivaa, vaikka Jumala kuinka haluaisi antaa mulle miehen..Eihä ole Jumalan vika, kuten juuri totesit, että ihmiset eivät kasva hengelliseen aikuisuuteen ym. Eli ehkei kypsää sopivaa miestä vaan ole. Epäkypsiä olisi joka sormelle, he heh.
        Ehkä uskovat miehet kokevat naisista samoin.
        Mulla on ainakin ystävinä liuta fiksuja uskovia naisia, varattuja tosin kaikki.

        Niin ja jos liitto ois vana henkinen olisi helpompaa löytää kumppani. Mutta, koska miehen pitäis olla viel tosi hot, se lisää haastetta.

        Toisaalta kaik mun ystävät ovat saaneet uskovan "parhaan", kuten kivasti kuvasit.
        Tuntuisi oudolle, miksi mä en saisl tai sä.

        Moi Uskovainen nainen!

        Se piti vielä selventää, että jos uskovalla ei ole ensisijaisesti siis turva
        Jumalassa, vaan ihmisessä, niin silloin on siis homma pielessä,
        eli silloin riiputaan ihmisessä taakkana!

        Uskon että Jumalalla on meille juuri sellainen puoliso jo valittuna, joka
        täyttää tarpeemme ja toiveemme, tuli mieleeni yksi paikka, eli "jokainen
        hyvä anti ja Täydellinen Lahja tulee ylhäältä valkeuksien Isältä" eli
        täydellinen lahja!!! :)

        Siis ei se sinne päin, mutta usein kai meitä koetellaan kuten Aabrahamia,
        ja moni sortuu valitsemaan itse ja tekmään siis itse kuten Aabraham
        yritti saadaa luvattua perilistä omin keinoin, mutta siinä ei hyvin käy!

        Joten tässä kai koetelaan uskoa ja kestävyyttä myös, ja katsotaan alammeko
        paniikissa painaa nappulaa!!! :)

        Ja se tuli mieleeni sinulle sanoa, että rukoile sen tulevan puolisosi puolesta,
        näin varmasti autat häntä mahdollisesti kasvamaan!

        Eikä se hot siis ole mikään mahdoton Jumalalle, kyllä Hän tietää mitä
        toivomme, mutta onko se kaikki hyväksi meille???


      • Uskova nainen
        kokemuksesta... kirjoitti:

        Moi Uskovainen nainen!

        Se piti vielä selventää, että jos uskovalla ei ole ensisijaisesti siis turva
        Jumalassa, vaan ihmisessä, niin silloin on siis homma pielessä,
        eli silloin riiputaan ihmisessä taakkana!

        Uskon että Jumalalla on meille juuri sellainen puoliso jo valittuna, joka
        täyttää tarpeemme ja toiveemme, tuli mieleeni yksi paikka, eli "jokainen
        hyvä anti ja Täydellinen Lahja tulee ylhäältä valkeuksien Isältä" eli
        täydellinen lahja!!! :)

        Siis ei se sinne päin, mutta usein kai meitä koetellaan kuten Aabrahamia,
        ja moni sortuu valitsemaan itse ja tekmään siis itse kuten Aabraham
        yritti saadaa luvattua perilistä omin keinoin, mutta siinä ei hyvin käy!

        Joten tässä kai koetelaan uskoa ja kestävyyttä myös, ja katsotaan alammeko
        paniikissa painaa nappulaa!!! :)

        Ja se tuli mieleeni sinulle sanoa, että rukoile sen tulevan puolisosi puolesta,
        näin varmasti autat häntä mahdollisesti kasvamaan!

        Eikä se hot siis ole mikään mahdoton Jumalalle, kyllä Hän tietää mitä
        toivomme, mutta onko se kaikki hyväksi meille???

        En voisi mennä naimisini seksuaalisesti epäkiinnostavan kanssa, en voisi kokea rauhaa. Se olisi myös väärin miestä kohtaan, että hän olisi minulle kompromissi.
        Eli kyllä hot on meille tässä mielessä hyväksi:)

        Joo, toisen taakkana ei saa roikkua, vaan vastuu on otettava itse itsestä.


      • kokemuksesta...
        Uskova nainen kirjoitti:

        En voisi mennä naimisini seksuaalisesti epäkiinnostavan kanssa, en voisi kokea rauhaa. Se olisi myös väärin miestä kohtaan, että hän olisi minulle kompromissi.
        Eli kyllä hot on meille tässä mielessä hyväksi:)

        Joo, toisen taakkana ei saa roikkua, vaan vastuu on otettava itse itsestä.

        Moi!

        En tarkoittanut sitä ihan noin, kuin tulkitset!

        Minulla itselläni oli näkemys millaisen puolison haluan tai oikeastaan
        minulla oli mieltymys teitynlaiseen nais tyyppiin!

        Mutta kasvun ja Herran työn kautta, se mieltymys on muuttunut, ja nyt
        se on melko paljon erilainen, kuin se aiempi!

        Eli näen Herran valmistaneen minua kohtaamaan tulevan puolisoni
        sisäisen ja myös ulkoisen olemuksen mukaan! :)

        Eli nyt paremmin tiedän sen, mikä minulle on hyväksi, eli ennen olisin
        valinnut ihan väärän tyyppisen naisen ja siten itselleni sopimattoman!

        Tuo "hot" jos sen oikein ymmärrän, on osa tätä kaikkea mitä tuossa kirjoitan,
        olen itse samaa mieltä, että kyllä sen puolisoni minun silmääni tulee
        miellyttää, onhan tarkoitus häntä katsoa ja Rakastaa loppu elämäni! :)


      • Uskova nainen
        kokemuksesta... kirjoitti:

        Moi!

        En tarkoittanut sitä ihan noin, kuin tulkitset!

        Minulla itselläni oli näkemys millaisen puolison haluan tai oikeastaan
        minulla oli mieltymys teitynlaiseen nais tyyppiin!

        Mutta kasvun ja Herran työn kautta, se mieltymys on muuttunut, ja nyt
        se on melko paljon erilainen, kuin se aiempi!

        Eli näen Herran valmistaneen minua kohtaamaan tulevan puolisoni
        sisäisen ja myös ulkoisen olemuksen mukaan! :)

        Eli nyt paremmin tiedän sen, mikä minulle on hyväksi, eli ennen olisin
        valinnut ihan väärän tyyppisen naisen ja siten itselleni sopimattoman!

        Tuo "hot" jos sen oikein ymmärrän, on osa tätä kaikkea mitä tuossa kirjoitan,
        olen itse samaa mieltä, että kyllä sen puolisoni minun silmääni tulee
        miellyttää, onhan tarkoitus häntä katsoa ja Rakastaa loppu elämäni! :)

        Näin juuri.
        Toisaalta monet asiat vaikuttavat siihen, millainen puoliso miellyttää, oma isäsuhde naisella, menneet kokemukset jne..nää asiat ei ole ihan yksinkertaisia. Osa valintakriteereistä on ns. tiedostamattomia.

        Jos on vinoumaa, Jumala sen "maun" varmasti korjaa, jos on tarpeen. Mun miesmaku ei ole muuttunut, mutta olen herkempi lukemaan rivien välistä ja vaistoamaan asioita, joka helpottaa asioita, kunhan antaa itselleen luvan kuunnella sitä ääntä sisällä, joka sanoo hiljaa ei...


      • kokemuksesta...
        Uskova nainen kirjoitti:

        Näin juuri.
        Toisaalta monet asiat vaikuttavat siihen, millainen puoliso miellyttää, oma isäsuhde naisella, menneet kokemukset jne..nää asiat ei ole ihan yksinkertaisia. Osa valintakriteereistä on ns. tiedostamattomia.

        Jos on vinoumaa, Jumala sen "maun" varmasti korjaa, jos on tarpeen. Mun miesmaku ei ole muuttunut, mutta olen herkempi lukemaan rivien välistä ja vaistoamaan asioita, joka helpottaa asioita, kunhan antaa itselleen luvan kuunnella sitä ääntä sisällä, joka sanoo hiljaa ei...

        Moi vielä Uskova nainen!

        Olet selvästikin käynyt niitä asioita todella läpi, sillä nuo lapsuuden asiat
        minulla olivat vääristymän aiheuttajia, mutta kun silloin mietin mikä oli
        ihan pienenä poikana se, mitä tytöissä jo kaipasin, niin sieltä itse asiassa
        löytyi se mihin nyt minua on johdateltu!

        Siis jotenkin se tieto on jo varhaisessa lapsuudessa, mutta sen hukkaa
        elämän kiemuroissa ja ihmissuhteiden kautta kadottaa näkynsä!

        Olen itsekin hyvin herkkä lukemaan rivien välistä, ja vaistoan myös toisesta
        asioita, ja nyt kun olen asioita tutkinut ja oppinut, niin ne näkee entistä
        selvemmin, välillä liiankin, sillä "Tieto lisää tuskaa".

        Mutta Siunausta sinulle siihen puolison etsintääsi, ja luota vain Herraan! :)


      • raskasmatka
        kokemuksesta... kirjoitti:

        Hei Uskova nainen!

        Älä vielä luovuta, olen itsekin itsestäni huolen pitävä ja urehilullinen, vastuunottava,miehekäs ja "katseen kestävä" uskovainen mies!

        Joten on meitäkin, mutta samoin on sinunlaisiasi naisia myös harvassa,
        jos olet vastaava naisellisena naisena!

        Itsekin olen etsinyt puolisoa, mutta joosain vaiheessa tajusin, että sitä
        puolisoa pitää anoa, ja antaa Jumalan joka itse kunkin meistä tuntee ja
        tietää sydämen sopukoita myöten, valita se puoliso meille, eli johdattaa
        tiellemme kun olemme itse valmitta sen lahjan Herralta vastaanottamaan!

        Eli monesti Jumalan pitää ensin meitä hioa ja valmistaa, ja puhdistaa,
        jotta olemme valmiita vastaanottamaan sen arvokkaan "Helmen"!

        Herra puhui minulle aikoinaan, että se on kuin pienen lapsen kanssa,
        eli ei tälle voi antaa käteen haurasta ja helposti rikkimenevää esinettä,
        jos ei lapsi vielä osaa sitä riittävän varoen käsitellä, vaan rikkoo sen
        taitamattomuuttaan!

        Uskon että Isä haluaa antaa meillekin parhaita lahjojaan, mutta emme vain
        itse ole niitä vielä valmiita vastaanottamaan, vaan Herran pitää ensin tehdä
        työtään meissä, ja vasta sitten Hän voi sen lahjan eli "Helmen" meille antaa!

        Se on siis kuten kaikessa, eli ei vika ole koskaan Jumalan päässä, vaan
        meissä itsessämme!

        Joten kysy Isältäsi, että mikä estää sinua vielä saamasta sitä puolisoa,
        sillä Sana opettaa monessa kohtaa että Isä valitsee kelle hän naittaa
        tyttärensä!

        Siunausta sinulle tähän puoliso asiaan, Uskova nainen! :)

        Amen!


      • Anonyymi

        Mitenkähän sinulle on käynyt. Ns Suuressa maailmassa sellaisia miehiä voisi löytyä ehkä paremmin.


      • Anonyymi
        kokemuksesta... kirjoitti:

        Hei Uskova nainen!

        Älä vielä luovuta, olen itsekin itsestäni huolen pitävä ja urehilullinen, vastuunottava,miehekäs ja "katseen kestävä" uskovainen mies!

        Joten on meitäkin, mutta samoin on sinunlaisiasi naisia myös harvassa,
        jos olet vastaava naisellisena naisena!

        Itsekin olen etsinyt puolisoa, mutta joosain vaiheessa tajusin, että sitä
        puolisoa pitää anoa, ja antaa Jumalan joka itse kunkin meistä tuntee ja
        tietää sydämen sopukoita myöten, valita se puoliso meille, eli johdattaa
        tiellemme kun olemme itse valmitta sen lahjan Herralta vastaanottamaan!

        Eli monesti Jumalan pitää ensin meitä hioa ja valmistaa, ja puhdistaa,
        jotta olemme valmiita vastaanottamaan sen arvokkaan "Helmen"!

        Herra puhui minulle aikoinaan, että se on kuin pienen lapsen kanssa,
        eli ei tälle voi antaa käteen haurasta ja helposti rikkimenevää esinettä,
        jos ei lapsi vielä osaa sitä riittävän varoen käsitellä, vaan rikkoo sen
        taitamattomuuttaan!

        Uskon että Isä haluaa antaa meillekin parhaita lahjojaan, mutta emme vain
        itse ole niitä vielä valmiita vastaanottamaan, vaan Herran pitää ensin tehdä
        työtään meissä, ja vasta sitten Hän voi sen lahjan eli "Helmen" meille antaa!

        Se on siis kuten kaikessa, eli ei vika ole koskaan Jumalan päässä, vaan
        meissä itsessämme!

        Joten kysy Isältäsi, että mikä estää sinua vielä saamasta sitä puolisoa,
        sillä Sana opettaa monessa kohtaa että Isä valitsee kelle hän naittaa
        tyttärensä!

        Siunausta sinulle tähän puoliso asiaan, Uskova nainen! :)

        Hieno kommentti.


      • Anonyymi
        Uskova nainen kirjoitti:

        Moi "kokemuksesta"!

        Olen pohtinut samaa ja vuosien varrella onkin ollut aikaa ja syytä eheytyä menneestä, käydä läpi asioitaan jne.
        Olen kuitenkin ollut "valmis" jo monta vuotta.
        Olen käynyt ihan asiantuntujalla jauhamassa tästä, jotta olen varma, että mun ongelmat tms. ei ole syy odottamiseen.

        Joskus voi olla kai niinkin, että se toinen puolisko ei ole vielä valmis;)

        Elämä kun on liian monimutkaista selitettäväksi...

        Haluan uskoa kyllä tuohon samaan, että Jumala ei odotuta, kiusaa tai evää mitään. Antaa vain parasta juuri oikeaan aikaan.

        Silti mielessä kummittelee välillä ajatus, että mitä jos ei koskaan tulekaan päätöstä asiaan..Mitä, jos lankean sitten jossain etelänmatkalla houkutukseen ym...Jokaisella on rajansa ja omiani on venytetty jo paljon.

        Älä mene sellaisille joillekin etelänmatkoille.


    • ytjy

      Ei voi kyseessä on täysi mahdottomuus. Tietäen uskovaisten suvaitsemattomuuden olen täysin varma siitä kuinka mahdoton tuollainen suhde on. Seurakunnan puristuksessa on ateistin täysin mahdotonta seurustella uskovaisen kanssa.

    • Dresssssman

      Itse Ateistina uskon Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen sekä Pyhään Henkeen.
      Elän elämääni rauhallisena, koska tiedän pääseväni taivaaseen, saatan tavata siellä jopa Josef Fritzlin!

      • EX. nark

        Usko Jumalaan ja Uskoa Jumalaa on eri asia, eli Uskotko Jumalaa?


    • jetsky_

      Ihmiset korostaa paljon sitä että uskovaisen tulisi etsiä uskovainen kumppani, ateistit lisääntyköön ateistien kesken jne..

      Kuinka sen voi ikinä ennakoida mitä ihmisen maailmankatsomuksessa tapahtuu? Joku voi aivan hyvin tulla uskoon rippileirillä, toinen voi saada lohtua uskonnosta ensimmäistä kertaa kuolinvuoteellaan. Ja sellainenkin joka pienestä pitäen on kasvatettu uskovaisessa taloudessa, voi menettää erilaisten vastoinkäymisten kautta uskonsa. Aivot käyvät omaa kamppailuaan läpi elämän tällaisten kysymysten merkeissä, useimmiten täysin tiedostamatta.

      Ja mitä pariutumiseen tulee. En ole uskovainen enkä ole saanut mitään uskonnollista opetusta.. mutta sitäkin enemmän moraalista kasvatusta vanhemmiltani. Voisin aivan hyvin olla parisuhteessa uskovaisen ihmisen kanssa, jos suhde muuten synkkaa eikä kummallakaan ole tarvetta kumota toisen ajatusmaailmaa. Järkevintä kuitenkin olisi, että ajatusmaailmat ja myös tietynlaiset mieltymykset kohtaa, koska tällöin molemmat parisuhteessa saa vahvistusta omille aatteilleen, tuo parantaa suhteen "ennustetta" merkittävästi :) Mitä dogmaattisempi ihminen on oman ajatusmaailmansa suhteen, sitä huonompi idea on lähteä pariutumaan erilaisen henkilön kanssa. Yliopistoilla on uskovaisten opiskelijoiden keskusteluseuroja, missä on monia tuttuja pariutuneet keskenään. Oikein hyvin niillä tuntuu menevän.

      Kaipaisin omallekin kohdalle jotain keskustelukanavia, mahdollisuutta tutustua ja vaihtaa ajatuksia. Tuntuu vaan siltä että uskovaisilla on jotenkin etulyöntiasema järjestötoimintansa ansiosta. En näe järkeväksi mennä istumaan noihinkaan kerhoihin, koska en usko siihen minkä ympärille he kerääntyvät. Siihen kyllä mitä se kokoontuminen mukanaan tuo.

    • höpsistä vaan!

      Ei toimi!

      Arvomaailma täysin erilaiset, ainakin jos kyseessä helluntalaisuskova. Näillä niin omituinen arvopohja ja jo lapsena istutettu asenne vaikkapa työntekoon. Tunnen useita eri-ikäisiä helluntalaisia ja kaikki ovat työtävieroksuvia ja itsekkäästi vain omaa etua ajattelevia.

      Vain jos haluaa elätettävän ja passuutettavan miehen, joka ei selviä edes arjen askareista, niin kannattaa ottaa "helari".

      Perinteisen ev.lut. kirkon uskova on aivan eri luokkaa, jonka kanssa voisin hyvinkin kuvitella parisuhteen onnistuvan.

      Eli uskovia ei voi missään nimessä lyödä yhteen nippuun. Ero uskovan ja uskovan välillä on kuin yöllä ja päivällä!

      • EX - narkomaani

        Olen Helluntais.r.k.n kuuluva ja Jeesus on Herrani. Entinen rikollinen,narkomaani ym. Uskossa 13v. Vaimo kuuluu samaan s.k.n ja ollut uskossa yli 30v, eikä ole kokemusta "aineista" ym. Olen Hänelle ensimmäinen mies jonka kanssa on yhteistä seksuaalielämää. Olemme onnellisia tässäkin asiassa. Teemme päihdetyötä ja kun tulin uskoon menin työhön Kristilliseen hoitokotiin. Tein työtä myös s.r.k ssa ja olen myös ollut lähetystyössä. Vaimoni teki työtä vammaisten parissa (palkkatyötä) ja samalla hoidimme maatilaa. Olen ns. hengellinen sekatyömies, eli menen minne Jeesus kutsuu. Vankilatyön aloitin Luther s.r.k n kuuluvan Veljen kanssa ja molemmat opimme toisiltamme. Nyt Veli on Herran luona ja jatkajaa ei ole.
        Rakastan yhteiskristillistä työtä ja arvostelijat jotka makaavat kotona ovat mauttomia.
        SUOLAA pitää olla ja Rakkautta.
        Samaa Herraa palvellaan ja "helarit" maksavat kulunsa itse, ja tuskin rahaa tulee jos ei työtä tehdä? Kirkon Uskovat ovat yhtä Rakkaita kuin muutkin minulle.
        Tutkippa montako lähetystyöntekijää on tällä hetkellä Kirkolla ja montako Helluntaiseurakunnilla. Tuo Sinun arvostelusi osoittaa mielenlaatusi, eikä varmasti rakenna. Jumalan Siunausta Avioliitoille.


      • kokemuksesta...

        Hei "Höpsistä vain"!

        Kirjoitat, että ei uskovia voi lyödä samaan nippuun!!!

        Juuri edellä itse teit sen, kun kirjoitit kaikkien hellarimiesten ikään katsomatta
        olevan samanlaisia!

        Tämä on sama asia kun aikoinaan yhteiskunta kirjoissa luki:
        "Neekerit ovat laiskoja..."

        ja sitten että luterilaiset taas eivät ole sellaisia, ja silloin aikoinaan siis
        verrattiin mustia valkoisiin ja oli sama jako, eli laiskat ja ahkerat!

        Siis sama laulu, mutta nyt ovat hellarit niitä laiskoja ja luterilaiset ahkeria!

        Itse en ole hellari, mutta on vain jännä huomata tälläinen ajattelutapa,
        vaikka samalla kun asiasta kirjoitat, et itse kai näe edes sitä???

        Mutta siitä olen samaa mieltä, että uskovissa(YKSILÖT) on eroja, ja siis kuten
        sanot kuin yö ja päivä!!!

        Toisaalta voi jonkun uskovien ryhmittymän oppi ja opetus tuoda tietyn
        samankaltaisen toiminta tavan, mutta silti ei tulisi arvioida joukkoa
        vaan yksilöitä!


      • Anonyymi

        Oletpa erikoisiin 'helareihin' tutustunut.

        Markku Vuorinen aikoinaan Saalemin nuorissa ollessaan oli todennut että siellä oli tavallaan kaksi ryhmittymää, toisaalta hengessä palavat sekä toisaalta hengailijat.
        Edesmenneen Veikko Mannisen elämäkerroista (ainakin 2 kpl) käy ilmi että hän oli, ihan käytännön asioiden(kin) osalta, aika monikätinen jos niin voisi sanoa (ja oli sillä samoin edesmenneellä Saalemin pitkäaikaisella johtajalla Kai Antturilla kokemusta esim satamatöistä).


      • Anonyymi
        kokemuksesta... kirjoitti:

        Hei "Höpsistä vain"!

        Kirjoitat, että ei uskovia voi lyödä samaan nippuun!!!

        Juuri edellä itse teit sen, kun kirjoitit kaikkien hellarimiesten ikään katsomatta
        olevan samanlaisia!

        Tämä on sama asia kun aikoinaan yhteiskunta kirjoissa luki:
        "Neekerit ovat laiskoja..."

        ja sitten että luterilaiset taas eivät ole sellaisia, ja silloin aikoinaan siis
        verrattiin mustia valkoisiin ja oli sama jako, eli laiskat ja ahkerat!

        Siis sama laulu, mutta nyt ovat hellarit niitä laiskoja ja luterilaiset ahkeria!

        Itse en ole hellari, mutta on vain jännä huomata tälläinen ajattelutapa,
        vaikka samalla kun asiasta kirjoitat, et itse kai näe edes sitä???

        Mutta siitä olen samaa mieltä, että uskovissa(YKSILÖT) on eroja, ja siis kuten
        sanot kuin yö ja päivä!!!

        Toisaalta voi jonkun uskovien ryhmittymän oppi ja opetus tuoda tietyn
        samankaltaisen toiminta tavan, mutta silti ei tulisi arvioida joukkoa
        vaan yksilöitä!

        Tärkeä ja huomionarvoinen kommentti.


    • Ahku biebmu

      Voihan ristus!
      Kyllä alkaa etoamaan tuo teidän ns uskovien itsenne korotus! Kuvittelette olavanne vähintään jumalasta seuraavia! Ette vaan ilkeä mainita kumpaan suuntaan!
      Maailmassa on tuhansia ns uskonnon suuntauksia ja jokainen tietysti oikeassa!
      Olet oikeassa, jos kerran olet sitä mieltä!
      Itse Saamen kansaan kuuluvana nähnyt sen toisenkin puolen - eli millä oikeudella te "uskovat" saitte tuhota kansamme kulttuurin? Uskonto on osa kulttuuria, eli tapamme ajatella. Sa se seksi? Se on ihmisen, eliön halua jatkaa sukua! Jokaisesa eliössä on perustana saada VAIN omat geenit jatkoon.
      Mikä siinä toisten naimisessa, aktissa, panossa - tai miksi nimitätkään - niiiin kovasti kummastuttaa? "Ei vittu vihkien parane" - sanoi setäni, aito Lapin äiji! Kun kaksi aikuista naipasee - se ON heidän asiansa!
      JOS siitä raamatusta haluat asiaan jotain, eikös se sen rmaanin päähenkilökin sanonut: "Ken on synnitön, heittäköön ekan kiven!"
      Siinä oli kyse siitä, kun eräs nainen oli ottanut pikkusen vierasta!
      So What - kysyin entinenkin mies!
      Mitäkö itse?
      En ole koskaan kuulunut jäsenenä mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, mutta olenpa saanut ilman avioliittoa rakastella ihanan naispuolisen oikean papin kanssa! Hän ansaitsee kaiken kunnioitukseni!
      Te bublikaanit halveksuntani..

    • m-ll

      Paavalin kirje Korinttolaisille 6: 14-- Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa ...
      Itse en voisi ajatella mennä naimisiin ei uskovan kanssa. Usko Jeesukseen on koko liiton perusta.

      • 35

        "Itse en voisi ajatella mennä naimisiin ei uskovan kanssa. Usko Jeesukseen on koko liiton perusta."

        Näin myös täällä, samanlainen usko ja maailmankatsomus on tärkeä osa parisuhdetta ainakin omalla kohdallani.


    • asenteet muuttuneet

      itse käyn kirkossa vain pakolliset tilaisuudet eli häät , hautajaiset ja kaste tilaisuudet . enkä myöskään enää vuoteen kirkkoon ole kuulunut juuri sen vuoksi että en siellä koskaan muuten käynytkään . kirkko häät ja hautajaiset ovat minusta yliarvostettuja nykyisin . miksi yleensä avioitua ollenkaan jo monestakin syystä , voihan sitä parina ja mahdollisten lapsien kanssa muutenkin elää .minusta jos on rakkautta on myös kaikki samat edut mitä ilman kalliita kirkko tilaisuuksiakin voi olla . nykyaika on nykyikaa ja aika ennen jeesusta oli joskus kivikaudella . kukin uskokoon mihin haluaa mutta , pitäkäähan mielessä se kuuluisa maalaisjärki ja suhteuttakaa nykyaikaan ajatuksia. seurustelu aika kun juuri sitä aikaa kun yritetään oikeasti tutustua toiseen ihmiseen niin paljon kuin mahdollista jotta voi olla varma siitä että hän on juuri se jonka kanssa haluaa kulkea läpi elämänsa .seksi kuuluu isona osana asiaan varmuudella , mutta ainahan voi sopia että lapsia ei tehdä ennen suhteen virallistamista mutta ei siihen kirkkoa tarvita .lapset kun ovat lahja eikä mikään itsestään selvä asia , kaikki eivät saa vaikka kuinka haluaisivat . itse olen yhden lapsen kummisetä ja osaan varmasti ohjata kunnialla hänen elämäänsä vaikka en kuulukkaan kirkkoon enää kun en itse siinä mitään järkeä enää nähnyt. on lapsen oma asia haluaako hän ripille vai ei kun se aika koittaa. äitini sisarkin oli täysin mahdoton aikoinaan tuputtamaan uskoaan jokaiselle , mutta onneksi on rauhoittunut ja eikä ole uskoaan menettänyt vieläkään . nykyisin suku tulee toimeen keskenään oikeen loistavasti kun järki on taas mukana . pidämme yhteyttä erittäin tiiviisti puolin jos toisin , joten miksi sama ei voisi toimia myös pari suhteessa . minusta kukin saa uskoa mitä haluaa kunhan siitä ei ole harmia kenellekkään .

    • Kai semmoisiakin on kuten muunkinlaisia virityksiä. Itse olen uskonnoton enkä olisi uskovaisen kanssa. En välitä seksikysymyksestä vaan tuosta uskomisesta yliluonnollisiin asioihin ja toimimisesta ihmisten kirjoittamien juttujen mukaan. Eli uskovainen henkilö ei omaa sitä henkistä ja älyllistä kapasiteettia jonka minä vaadin kumppaniltani.

      • jepsHA5UI

        Olisin ihan yhtä mielelläni ei-uskossa olevan kanssa kuin uskossa olevan, jos häntä rakastaisin. Toisen elämänkatsomus ei kerro hänestä yhtikäs mitään. Itse olen nykyään uskossa.

        Melko mustavalkoisesti ja röyhkeästi ajateltu, nimittäin tuo kohta:

        "uskovainen henkilö ei omaa sitä henkistä ja älyllistä kapasiteettia jonka minä vaadin kumppaniltani. "

        Mielipiteitä saa olla, mutta olipahan nyt pakko sanoa, että vähän ihmettelen tuollaista ajatusta.


      • jepsHA5UI kirjoitti:

        Olisin ihan yhtä mielelläni ei-uskossa olevan kanssa kuin uskossa olevan, jos häntä rakastaisin. Toisen elämänkatsomus ei kerro hänestä yhtikäs mitään. Itse olen nykyään uskossa.

        Melko mustavalkoisesti ja röyhkeästi ajateltu, nimittäin tuo kohta:

        "uskovainen henkilö ei omaa sitä henkistä ja älyllistä kapasiteettia jonka minä vaadin kumppaniltani. "

        Mielipiteitä saa olla, mutta olipahan nyt pakko sanoa, että vähän ihmettelen tuollaista ajatusta.

        Siinähän ihmettelet.

        Se on kokemuksen tuoma tieto. Jumalolentoihin yms. uskominen tekee jo itsestään sen ettei henkilö ole samalla levelillä minun kanssa. En myöskään voisi luottaa ihmiseen jota ohjailee äänet ja näyt tai peräti jotkut papit omien intressejensä mukaan. Jumalia ei ole olemassakaan ja mikään mua ei niin ärsytä kuin vetoaminen johonkin mielikuvituskaveriin eli yhdenkin kerran normielämässä kun tulis puolison suusta jotain että "ei tälläin voi tehdä kun jumala sitä ja tätä" niin se lentäisi ulos kuin leppäkeppi. Meillä ajatellaan omilla aivoilla, vastataan tekosista itse eikä käytetä ohjenuorana mitään massojen hallitsemiseen kehiteltyä uskontoja ja satutarinoita.


      • niin...
        Papu.Sparrow kirjoitti:

        Siinähän ihmettelet.

        Se on kokemuksen tuoma tieto. Jumalolentoihin yms. uskominen tekee jo itsestään sen ettei henkilö ole samalla levelillä minun kanssa. En myöskään voisi luottaa ihmiseen jota ohjailee äänet ja näyt tai peräti jotkut papit omien intressejensä mukaan. Jumalia ei ole olemassakaan ja mikään mua ei niin ärsytä kuin vetoaminen johonkin mielikuvituskaveriin eli yhdenkin kerran normielämässä kun tulis puolison suusta jotain että "ei tälläin voi tehdä kun jumala sitä ja tätä" niin se lentäisi ulos kuin leppäkeppi. Meillä ajatellaan omilla aivoilla, vastataan tekosista itse eikä käytetä ohjenuorana mitään massojen hallitsemiseen kehiteltyä uskontoja ja satutarinoita.

        Myös minä ajattelen omilla aivoillani, en vetoa mihinkään 'ääniin' saatika pappeihin, vaikka pari kaveriani pappeja ovatkin ;) En ole koskaan vedonnut siihen kun Jumala sitä sun tätä, ja älykkääksikin on minua haukuttu. Tunnen monia idioottimaisia ateisteja, idoottimaisia uskovaisia, idioottimaisia agnostikkoja, viisaita ateisteja, viisaita uskovaisia, viisaita agnostikkoja. Siihen nojaan tämän lauseen:

        Elämänkatsomus ei kerro ihmisestä mitään.

        Ei viisaudesta tai luonteesta. Kun 'vaihdoin jengiä', en muuttunut mitenkään. Vain aloin uskoa. Siinä kaikki. Harrastan seksiä, teen töitä, tapaan kavereita, juhlin, keskustelen, käyn kuntosalilla, katson pornoa... Ihan samanlaista elämää, paitsi että uskon Jeesukseen ja Raamatun sanomaan. (jälkimmäistä ei mielestäni pidä lukea kirjaimellisesti)
        Ja vaikka se Sinun mielestäsi vaikuttaisikin pöhköltä, et voi silti TIETÄÄ, että kuinka älykäs tai viisas olen, koska et minua tunne ja koska viisauskin on monella tavalla ymmärrettävä käsite. Voit vain arvailla ja luulla.

        Olisipa vain helppoa, jos kaikki saisivat uskoa tai olla uskomatta mihin vain, ilman että saa kuulla vittuilua. Ikävä kyllä näin ei taida olla.


      • ...
        Papu.Sparrow kirjoitti:

        Siinähän ihmettelet.

        Se on kokemuksen tuoma tieto. Jumalolentoihin yms. uskominen tekee jo itsestään sen ettei henkilö ole samalla levelillä minun kanssa. En myöskään voisi luottaa ihmiseen jota ohjailee äänet ja näyt tai peräti jotkut papit omien intressejensä mukaan. Jumalia ei ole olemassakaan ja mikään mua ei niin ärsytä kuin vetoaminen johonkin mielikuvituskaveriin eli yhdenkin kerran normielämässä kun tulis puolison suusta jotain että "ei tälläin voi tehdä kun jumala sitä ja tätä" niin se lentäisi ulos kuin leppäkeppi. Meillä ajatellaan omilla aivoilla, vastataan tekosista itse eikä käytetä ohjenuorana mitään massojen hallitsemiseen kehiteltyä uskontoja ja satutarinoita.

        Narsisti ei ymmärrä toista ihmistä, eikä ota hänen tunteitaan huomioon. Narsisti ei tunne sääliä, ei katumusta pahoista sanoistaan, hänelle muut ovat yhdentekeviä ärsyttävän hankalia ihmisiä, joiden kanssa ei viitsi olla tekemisissä, ellei hyödy heistä kunnolla. Naristille muut ovat pelinappuloita, joita kohtaan hän ei tunne mitään, mutta joiden täytyy tuntea häntä kohtaan ja huomioida hänet joka hetki


      • Anonyymi
        jepsHA5UI kirjoitti:

        Olisin ihan yhtä mielelläni ei-uskossa olevan kanssa kuin uskossa olevan, jos häntä rakastaisin. Toisen elämänkatsomus ei kerro hänestä yhtikäs mitään. Itse olen nykyään uskossa.

        Melko mustavalkoisesti ja röyhkeästi ajateltu, nimittäin tuo kohta:

        "uskovainen henkilö ei omaa sitä henkistä ja älyllistä kapasiteettia jonka minä vaadin kumppaniltani. "

        Mielipiteitä saa olla, mutta olipahan nyt pakko sanoa, että vähän ihmettelen tuollaista ajatusta.

        No ei tuossa nyt oikeastaan ole ihmettelemistä sellaisen osalta joka on elänyt elämänsä oman tiiviin suppean kuplansa sisllä.


      • Anonyymi
        niin... kirjoitti:

        Myös minä ajattelen omilla aivoillani, en vetoa mihinkään 'ääniin' saatika pappeihin, vaikka pari kaveriani pappeja ovatkin ;) En ole koskaan vedonnut siihen kun Jumala sitä sun tätä, ja älykkääksikin on minua haukuttu. Tunnen monia idioottimaisia ateisteja, idoottimaisia uskovaisia, idioottimaisia agnostikkoja, viisaita ateisteja, viisaita uskovaisia, viisaita agnostikkoja. Siihen nojaan tämän lauseen:

        Elämänkatsomus ei kerro ihmisestä mitään.

        Ei viisaudesta tai luonteesta. Kun 'vaihdoin jengiä', en muuttunut mitenkään. Vain aloin uskoa. Siinä kaikki. Harrastan seksiä, teen töitä, tapaan kavereita, juhlin, keskustelen, käyn kuntosalilla, katson pornoa... Ihan samanlaista elämää, paitsi että uskon Jeesukseen ja Raamatun sanomaan. (jälkimmäistä ei mielestäni pidä lukea kirjaimellisesti)
        Ja vaikka se Sinun mielestäsi vaikuttaisikin pöhköltä, et voi silti TIETÄÄ, että kuinka älykäs tai viisas olen, koska et minua tunne ja koska viisauskin on monella tavalla ymmärrettävä käsite. Voit vain arvailla ja luulla.

        Olisipa vain helppoa, jos kaikki saisivat uskoa tai olla uskomatta mihin vain, ilman että saa kuulla vittuilua. Ikävä kyllä näin ei taida olla.

        Vähän vaikuttaa että luet, ainakin vielä, Raamattua vähän illiterally.


    • helgal

      hei!
      olen uskovainen nainen ,ikää 35. olen ollut parisuhteissa kahden miehen kanssa, jotka eivät olleet uskovaisia. nämä miehet eivät tuntuneet Jumalan lisäksi uskovan mihinkään muuhunkaan,kun vain omaan nautintoonsa. suhteet kariutuivat, onneksi. nyt myöhemmin muistelen näitä kahta ihmistä ymmärtäväisesti, mutten pidä heitä juurikaan kummoisina MIEHINÄ.
      kun mies on uskossa, hän uskoo elämän tarkoituksellisuuteen ,eikä pelkästään omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa ja toiveisiinsa. moni ns. ei uskovainen mies, voi siis todellisuudessa olla uskovainen, jopa ei-tietoisella tasolla. tutkimattomat ovat Herran tiet.
      itse toivoisin puolisoltani avointa sydäntä nähdä maalima sellaisena, kun meidän hyvä Jumalamme on sen luonut meille kaikille, ei uskoville ja uskoville. se on rehellisyyttä jonka tosi mies kantaa kunnialla.
      tämä ei ole mikään pieni vaatimus, sen tiedän ja olenkin ollut yksin jo monta vuotta.
      mitä tulee seksiin ennen papin aamenta, voin ainostaaan sanoa oman mielipiteeni. Herra Kristus on rakkauden profeetta ja seksi ilman rakkautta on mielestäni hyvin huono asia. Mitä merkitsee todellisuudessa papin aamenkaan,jos pariskunta ei todellisuudessa edes rakasta toisiaan?
      tämä on ihan normaalia, kun mennän suhteeseen ja avioon muista syistä, kun siittä, että rakastaa toista ihmistä ja antaa hänelle sen armon, minkä on itsekkin Jumalalta saanut.
      Siunausta kaikille kevääseen ja muistakaa:
      Pitäkää Jumala mielessä ja housut jalassa!;))))

    • Mitä muistan ajasta kun olin kristitty. Oli kirkon opetuksena - "suurin niistä on rakkaus."

    • fghjkghj

      Kun tapasin mieheni, hän ei ollut vähimmissäkään määrin uskovainen. Häne ei halunnut että opettaisin mahdollisille tuleville lapsillemme mitään Jumalasta tai Jeesusksesta. Hänen uskonsa oli pilattu kirkon ja koulun uskonnonopetuksen toimesta. Hänen mielessään Jumala oli joku suuri herra ja joka istuu valtaistuimellaan jossain kaukana ihmisistä, jakaa käskyjä, tuomitsee ja kieltää kaiken kivan. Ei siis mikään ihme ettei hän halunnut olla tekemissä tuollaisen Jumalan kanssa.

      Minä tutustutin hänet siihen Jumalaan johon minä uskon. Se Jumala on tullut alas taivaasta ihmisten keskuuteen. Se Jumala antaa anteeksi jokaiselle pyytävälle, rakastaa, huolehtii ja haluaa ihmisille vain parasta. Sen Jumalan käskyt eivät ole järjetöntä vallankäyttöä vaan tehty ihmisten hyväksi.

      Mieheni tutustui tähän Jumalaan ja alkoi rakastaa häntä. Se on tehnyt hänet onnellisemmaksi. Hän haluaa että myös lapsemme oppivat tuntemaan tämän hyvän Jumalan.

    • Hei

      MInä en nyt sattumalta seurustele enkä naimisissa ole- totaalisesti yksin ja en aina uskossakaan ole jaksellut seisoskella ja uskossakin seisoskeltu on joskus niinkin.

      Halusin välittää osoitteen jossa ehkä voisi olla jotakin asiassa intresanttia;

      http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/12

      jari

      • Erkki P.

        Luin aloituksen, ja muutamia muita kiroituksia ja voi HUOH!

        Olen pian viisikymppinen nainen ja minulla on kolme lasta, joista nuorin 16v..

        Uskomatonta, että jotkut vielä nykypäiväna pitävät seksin harjoittamista avioliiton ulkopuolella syntinä/moraalittomana. Seksi on elämän sulostuttaja! Silloin, kun se tapahtuu kauniisti kahden ihmisen kesken. Seksi on kuin taivasten valtakunta, antaa hyvän olon murheen keskellä. Miksi se olisi moraalitonta, kun se antaa ihmiselle siivet selkään ja hyvän mielen.
        Olet käsittänyt Jumalan sanan täydellisesti väärin!


      • Anonyymi
        Erkki P. kirjoitti:

        Luin aloituksen, ja muutamia muita kiroituksia ja voi HUOH!

        Olen pian viisikymppinen nainen ja minulla on kolme lasta, joista nuorin 16v..

        Uskomatonta, että jotkut vielä nykypäiväna pitävät seksin harjoittamista avioliiton ulkopuolella syntinä/moraalittomana. Seksi on elämän sulostuttaja! Silloin, kun se tapahtuu kauniisti kahden ihmisen kesken. Seksi on kuin taivasten valtakunta, antaa hyvän olon murheen keskellä. Miksi se olisi moraalitonta, kun se antaa ihmiselle siivet selkään ja hyvän mielen.
        Olet käsittänyt Jumalan sanan täydellisesti väärin!

        Kun Jeesus monien yllätykseksi tulee takaisin ollaan kuin Noan ja Sodoman päivissä


    • stark91

      Itse olen 19v ateisti/agnostikko mies henkeen ja vereen enkä kyllä mielellään seurustelisi uskovaisen tytön kanssa, se nimittäin kertoo aika paljon ihmisestä.

      Mutta mistä sitä ikinä tietää jos tarpeeksi mukava ihminen sattuu kohdalle :) Ja riippuuhan se paljon uskonnosta: abrahamilaisilla uskonnoilla (jutkut, kristityt, muslimit) ei ole ollut muuta kuin negatiivisia vaikutuksia ihmiseen, ilman niitä oltaisiin varmaan jo valloittamassa muita planeettoja. Buddhalaisuus on oikeasti hieno uskonto ja tähtää siihen että kaikki tyytyvät vähään ja tulevat toimeen keskenään.

      Paha oikeastaan sanoa kumpia vieroksun enemmän: hihhuleita eli niitä tosiuskovaisia vai tapauskovaisia, varmaan jälkimmäisiä.

    • n

      itse seurustelen vampyyrin kanssa joka ei ole uskovainen joten se on joskus aika hankalaa.enkä minä ole uskovainen

    • 20+1

      Miksi ei riippuisi? Se on tietenkin yksilöllistä. Oletko itse enemmänkin tehokäännyttäjä, joka vähintään 7 tuntia päivässä saarnaa meille ei uskovaisille, että jeesus pelastaa meidät. Kirjoituksesta voisin päätellä, että annat muiden uskoa, mihin uskovat ja se ei sinua estä olemasta ystävä jonkun kanssa.

      Ongelmana onkin, että löydätkö siis ihmisen jota ei haittaa oma läheisyytesi uskontoon, rehellisesti sanottuna itse en voisi kuunnella 24/7 raamattusaarnoja, mutta jos tyttöystävä kävisi kirkossa ja rukoilisi, niin ei se itseäni missään kohtaa haittaisi ja olisin vain iloinen, että uskoo edes johonkin.

      Esiaviollinen seksi. Minulla on vähän semmoinen kutina, että löytyy paljon naisia, jotka tätä mielellään noudattaisi, mutta ongelma onkin että miten sen selvität.

    • stadinkundi55

      Ristus, ette viittis hei tästä aiheesta vääntää enempää!!!!
      Ite oon ollut 24 vuotta naimisissa helluntailaisnaisen kanssa,
      ja päässyt viisi vuotta sitten vihdoinkin tuosta helvetinmoisesta
      suhteesta eroon, joka melkein pilasi elämäni täysin. Huh huh!!
      Exälleni oli sopiva seksityyli ns. "avaruusrakastelu", eli kerran kuussa.
      Mulle ei todellakaan viriilinä miehenä riittänyt sellainen tahti ja niinpä
      piti hakea täydennystä muualta. Muutenkin olen sitä mieltä että olkoot
      uskovaiset keskenään ja pakanat keskenään, jos aikovat olla oikeesti
      edes jonkin verran onnellisia täällä maan päällä parisuhteessa.
      Tästä olis paljonkin kirjoittamista, mutta arvelen että eipä se mitään
      hyödytä tällä palstalla. Ehkä voisin jossain eronneiden terapiapiirissä
      siitä enempikin horista että millaisia kaikenmaailman ristiriitoja voikaan
      intomielinen hihhuliusko aiheuttaa ihmisparoille.

      • madhg

        Asenteessasi saattoikin olla syy siihen etteiseksielämänne ei toiminut.
        "Hihhuliuskoista" naistasi ei todennäköisesti enää sytyttänyt seksi miehen kanssa, joka ei kunnioittanut häntä. Yleensäkin se on syy seksuaalielämän laimenemiseen. Väitetään että nainen pihtaa mutta ei ymmärretä naisen tarpeita saati että tehtäs jotain niiden tyydyttämiseksi. Puhun tässä hengellisistä tarpeista. Miehen tulee olla perheen hengellinen johtaja ja hän onkin sitä Jumalan edessä. Jos et ole hengellinen johtaja, mies paikallasi miten voit odottaa että mikään asia sujuu perheessäsi. Sinulla ei ole mitään hengellistä jaettavaa perheellesi ilam Uskoa ja yhteyttä Jumalaan.


      • stadinkundi55
        madhg kirjoitti:

        Asenteessasi saattoikin olla syy siihen etteiseksielämänne ei toiminut.
        "Hihhuliuskoista" naistasi ei todennäköisesti enää sytyttänyt seksi miehen kanssa, joka ei kunnioittanut häntä. Yleensäkin se on syy seksuaalielämän laimenemiseen. Väitetään että nainen pihtaa mutta ei ymmärretä naisen tarpeita saati että tehtäs jotain niiden tyydyttämiseksi. Puhun tässä hengellisistä tarpeista. Miehen tulee olla perheen hengellinen johtaja ja hän onkin sitä Jumalan edessä. Jos et ole hengellinen johtaja, mies paikallasi miten voit odottaa että mikään asia sujuu perheessäsi. Sinulla ei ole mitään hengellistä jaettavaa perheellesi ilam Uskoa ja yhteyttä Jumalaan.

        Kivat sulle, heti löytyi näköjään tuomari tähänkin asiaan!
        Vai että miehen asenteesta pelkästään olikin kysymys?
        Nämä hihhuliuskoiset ihmiset on niin täysin aivopestyjä
        "yhden asian ihmisiä" että he eivät kertakaikkiaan pysty
        näkemään metsää puilta. Tuomitsevat suoralta kädeltä
        kaiken muun! Pitäisi tietää ensin kaikesta kaikki ennenkuin
        alkaa tuomaroimaan ja neuvomaan oikeita käyttäytymismalleja
        vaikkapa avio-ongelmiin. Asiat kun eivät ole aina niin yksinkertaisia,
        vaan useimmiten erittäin monimutkaisia pitkissä vaikeissa avioliitoissa.
        Luojan kiitos uudessa parisuhdelaissa tehtiin eroaminen helpoksi :-)


      • Anonyymi

        Hohhoijaa. Ja sinä arvioit asioita vain oman väistämättä suppean kokemuksesi valossa. Tietäisitpä millainen elämäntilanteiden kirjo mahtuu seurakuntien sielunhoitajien kokemuskenttään. Joskus aiheisiin liittyen he tulevat sitä hiukan valottaneeksi.


      • Anonyymi
        madhg kirjoitti:

        Asenteessasi saattoikin olla syy siihen etteiseksielämänne ei toiminut.
        "Hihhuliuskoista" naistasi ei todennäköisesti enää sytyttänyt seksi miehen kanssa, joka ei kunnioittanut häntä. Yleensäkin se on syy seksuaalielämän laimenemiseen. Väitetään että nainen pihtaa mutta ei ymmärretä naisen tarpeita saati että tehtäs jotain niiden tyydyttämiseksi. Puhun tässä hengellisistä tarpeista. Miehen tulee olla perheen hengellinen johtaja ja hän onkin sitä Jumalan edessä. Jos et ole hengellinen johtaja, mies paikallasi miten voit odottaa että mikään asia sujuu perheessäsi. Sinulla ei ole mitään hengellistä jaettavaa perheellesi ilam Uskoa ja yhteyttä Jumalaan.

        Noin se sitten valitettavasti monesti on.


    • stark91

      Tuntuu että juuri tästä ketjusta löytyy kovimmat hihhulit joihin oon koskaan törmännyt internetissä.

      • uskis

        Katsoppas Ateisti-palstaa. Siellä vuoroin häirikkö-uskikset Julistavat Jumalan sanaa sekä haukkuvat muita keskustelijoita huoriksi, kun viesti..siis Sana ei mene perillä.

        Tunnissa yli 40 avausta..


      • beliveinme
        uskis kirjoitti:

        Katsoppas Ateisti-palstaa. Siellä vuoroin häirikkö-uskikset Julistavat Jumalan sanaa sekä haukkuvat muita keskustelijoita huoriksi, kun viesti..siis Sana ei mene perillä.

        Tunnissa yli 40 avausta..

        Vai "häirikkö uskikset". Jos joku on epätasapainossa hän voi jonkun toisen ryhmän nimiin sekoilla mitä vaan. Ihmien voi riidelläkin näillä palstoilla itsekseen ihan vaan ilkeyttään toisten nimiin. Ei pidä uskoa kaikkea mitä lukee. Eikä lukemaansa sen kirjoittamaksi mitä joku sanoo olevansa.

        Jeesus sanoi että hedelmistä puu tunnetaan.
        Uskova, oikea uskis ihminen on siis se joka "tuottaa hyvää hedelmää".


      • readmorethanonebook
        beliveinme kirjoitti:

        Vai "häirikkö uskikset". Jos joku on epätasapainossa hän voi jonkun toisen ryhmän nimiin sekoilla mitä vaan. Ihmien voi riidelläkin näillä palstoilla itsekseen ihan vaan ilkeyttään toisten nimiin. Ei pidä uskoa kaikkea mitä lukee. Eikä lukemaansa sen kirjoittamaksi mitä joku sanoo olevansa.

        Jeesus sanoi että hedelmistä puu tunnetaan.
        Uskova, oikea uskis ihminen on siis se joka "tuottaa hyvää hedelmää".

        "Uskova, oikea uskis ihminen on siis se joka "tuottaa hyvää hedelmää". "

        Siinä tapauksessa fundamentalisti kristityt eivät ole oikeita uskovaisia.


    • elicah

      Mielestäni suhde toimii hyvinkin jos kumpikaan ei ole äärilaidoista. Esim. monet ystäväni kuuluvat kirkkoon vaikkeivat uskontoa harjoita. Mutta jos omaa vahvat mielipiteet niin näen että toimiva suhde syntyy vain toisen samanlaisen kanssa.
      Itse olen suomenuskoinen enkä voisi koskaan kuvitella olevani uskovaisen kanssa... tai täydellisen ateistin. Olen seurustellut parin ateistin kanssa mutta pidemmän päälle alkoi ärsyttämään heidän asenteensa muiden uskomuksiin.

      Toivonkin siis että löydän vielä kaltaiseni miehen. En ole ääri suomenuskoinen mutta minulla on omat vahvat näkemykseni asioista ja maailmasta ja toivoisin että pystyisin puhumaan niistä avoimesti tulevan kumppanini kanssa ja vaihtamaan suht samanlaisia näkemyksiä.

      Tuolle toiselle seurustelukumppanilleni menin avautumaan näkemyksistäni ja kokemuksistani ja sain takaisin vain silmien pyörittelyä. Se ei ole laisinkaan mukavaa.

      Ehdotan siis että jatkat etsintää. Kyllä se oikea vielä löytyy :)

      • Anonyymi

        En ole vielä aiemmin kuullutkaan tuollaisesta 'suomenuskoisuudesta'.


    • crocuta_crocuta

      No riippunee uskovaisuuden asteesta. Voisi toimiakin.

      Tosin itselläni tulisi seinänä vastaan kysymys lapsista. Minun mielestäni lapsille kovin törkeästi valehteleminen, on kovin törkeästi väärin. Eli Siinä pitäisi kyllä mennä minun pääni mukaan, että uskonnollista aivopes... opetusta ei anneta kovin uskovaisen kaavan mukaan...

      • häirikköuskis

        Hitsin mielenkiintoinen ketju. Sinä crocuta.... annoit hyvää näkökulmaa aiheeseen.
        Yhteiseloa uskonnollisesti välinpitämättömän miehen kanssa kesti lähes 30 vuotta,hänen kuolemaansa,meillä on 2 lasta.
        Yhteiselomme perustui muille jutuille kuin seksille tai elämänkatsomukselle. minun kristilliset evlutnäkökulmani olivat ukon mielestä usein ihan hanurista, joskus olin liian vapaamielinen hänen mielestään."Uskovainen ei puhu/käyttäydy noin.."

        Mutta mutta...tuo rakas kärttykurkkuni opetti lapselle "Levolle lasken Luojani..." Hän oli hieno isä lapsille,ja minä sain kukkia ja kiitosta että perheessä on hyvä vääpeli. Itse tosin korjasin,että toimitusjohtaja.
        Suhteemme siis paljolta liimautui vahvaksi hyvän huumorintajun ansiosta,ja mulla krisselinä oli nauru usein herkimmässä.
        Meillä oli hieno ja vahva liitto loppuun asti,viihdyimme siinä,vaikka riitoja tuli. Ne osattiin selvitellä,useimmiten sanoin,kerran nyrkein... Mutta aina vimoseksi sovittiin ettei parempaa ukkoa/akkaa voi tielle tulla.
        Niin ettei sitä tiedä ennen kuin koklaa,mitä se on. Jos ei sovi tai alkaa käydä hengen päälle,parempi erota. Kannattaa kuitenkin harkita,missä vaiheessa hankkii lapsia,ettei lasten tarvitse kärsiä erosta. Että parempi elellä jokunen vuosi kaksin ja tuumata,onko tää nyt tässä... Kestääkö kantti,huumori ja rakkaus.


      • cippid

        Kyllä kristillisen elämänkatsomuksen opetuksella on tärkeä sija lapsen elämässä. Puhun terveestä Jumala-kuvasta, Jumalasta joka rakastaa ihmisiä. Itselle se toi ainakin lohtua ja turvaa, niin lapsena kuin nuorenakin.

        Vaikken ns. uskossa ollutkaan muistan usein rukoilleeni kun minulla oli vaikeaa eikä ketään jonka puoleen kääntyä. Vaikeina hetkinä elämässä voi se että kokee tietävänsä edes jonkun (Jumalan tai Jeesuksen) kenties kuulevan tai auttavan olla todella tärkeä jopa selviytymiskeino elämän myrskyissä. Nuorten ja lasten pahoinvointi ja masennus kasvaa tässä maassa ja itse arvelen että jotain pohjaa tälle voi löytyä siitä että perheissä uskonnon arvostus ei ole kovin korkealla, saati että vanhemmat Jumalasta lapsille ja nuorille joain opettaisivat.


      • ..

        Narsisti ei ymmärrä toista ihmistä, eikä ota hänen tunteitaan huomioon. Narsisti ei tunne sääliä, ei katumusta pahoista sanoistaan, hänelle muut ovat yhdentekeviä ärsyttävän hankalia ihmisiä, joiden kanssa ei viitsi olla tekemisissä, ellei hyödy heistä kunnolla. Naristille muut ovat pelinappuloita, joita kohtaan hän ei tunne mitään, mutta joiden täytyy tuntea häntä kohtaan ja huomioida hänet joka hetki


      • readmorethanonebook
        cippid kirjoitti:

        Kyllä kristillisen elämänkatsomuksen opetuksella on tärkeä sija lapsen elämässä. Puhun terveestä Jumala-kuvasta, Jumalasta joka rakastaa ihmisiä. Itselle se toi ainakin lohtua ja turvaa, niin lapsena kuin nuorenakin.

        Vaikken ns. uskossa ollutkaan muistan usein rukoilleeni kun minulla oli vaikeaa eikä ketään jonka puoleen kääntyä. Vaikeina hetkinä elämässä voi se että kokee tietävänsä edes jonkun (Jumalan tai Jeesuksen) kenties kuulevan tai auttavan olla todella tärkeä jopa selviytymiskeino elämän myrskyissä. Nuorten ja lasten pahoinvointi ja masennus kasvaa tässä maassa ja itse arvelen että jotain pohjaa tälle voi löytyä siitä että perheissä uskonnon arvostus ei ole kovin korkealla, saati että vanhemmat Jumalasta lapsille ja nuorille joain opettaisivat.

        Näin uskontoneutraalin kasvatuksen saaneena olen täysin erimieltä.
        Vaikeista hetkistä selviytyy, kun opetetaan itsekunnioitusta, aktiivisuutta ja nöytyyttä pyytää apua(oikeilta henkilöiltä) kun sitä tarvitsee.


      • .. kirjoitti:

        Narsisti ei ymmärrä toista ihmistä, eikä ota hänen tunteitaan huomioon. Narsisti ei tunne sääliä, ei katumusta pahoista sanoistaan, hänelle muut ovat yhdentekeviä ärsyttävän hankalia ihmisiä, joiden kanssa ei viitsi olla tekemisissä, ellei hyödy heistä kunnolla. Naristille muut ovat pelinappuloita, joita kohtaan hän ei tunne mitään, mutta joiden täytyy tuntea häntä kohtaan ja huomioida hänet joka hetki

        ja narsissi taas on monivuotinen sipulikasvi


      • Anonyymi
        readmorethanonebook kirjoitti:

        Näin uskontoneutraalin kasvatuksen saaneena olen täysin erimieltä.
        Vaikeista hetkistä selviytyy, kun opetetaan itsekunnioitusta, aktiivisuutta ja nöytyyttä pyytää apua(oikeilta henkilöiltä) kun sitä tarvitsee.

        Kun tulee ns tarpeeksi kova paikka, niin tuollaiset uskomusluulottelut voivat haihtua alta aikayksikön.


    • Veesus

      Jos mun vaimo löytäis jonkun uskonnon esim Jesseisimin, niin toivotan onnea ja menestystä valitsemallaan tiellä jonka voi rauhassa käppäillä yksinään sen jesse jameksen kanssa.

    • Suomalainen mies

      Uskovalla ja uskomattomalla ei ole mitään muuta yhteistä kuin seksi ja sekin loppuun kunhan alku huuma on ohi.
      Siksi uskovan ei pidä missään tapauksessa pidä mennä naimisiin ja samaan sänkyyn uskomattoman kanssa.Siitä ei tule kuin koko elämän kestävä ristiriita.

      • panomies...

        juu samanhenkiset kuuluu yhteen ehdottomasti. Meillä minä olen uskovainen mies ja vaimo ei ole, mutta samanhenkisyyttä löytyy senkin edestä seksipuolelta. Kyllä tuo on meillä toiminut jo reilut 20v. Tenavia 4 kpl. Minusta toisen kunnioittaminen on se tärkein pointti kaikessa. Eikä uskonto tai poliittiset näkemykset...


      • Hermanni 23987654
        panomies... kirjoitti:

        juu samanhenkiset kuuluu yhteen ehdottomasti. Meillä minä olen uskovainen mies ja vaimo ei ole, mutta samanhenkisyyttä löytyy senkin edestä seksipuolelta. Kyllä tuo on meillä toiminut jo reilut 20v. Tenavia 4 kpl. Minusta toisen kunnioittaminen on se tärkein pointti kaikessa. Eikä uskonto tai poliittiset näkemykset...

        Kyllä sulla"panomies" on aika harvatahtinen kone jos joka viides vuosi vaan jaksat nousta selkään.Kyl mää niin kauhiast ihmettelen millanen miäs sää oikke olekkan?


      • Anonyymi

        Jep.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep.

        Jep siis tuohon Suomalaisen miehen kommenttiin.


    • Leevi...

      Mä en voisi elää ihmisen kanssa jonka arvomaailmaa en jaa...jos aikuinen ihminen uskoo mielikuvitushenkilöön, hänen uskottavuutensa kärsii kyllä pahasti.

      • Anonyymi

        Jos joku ei pidä Jeesus Nasaretilaista historiassa oikeasti eläneenä persoonana, niin hänen uskottavuutensa kärsii kyllä pahasti (varsinkin jos hän muitta mutkitta pitää Aleksanteri Suurta eläneenä henkilönä).


    • hhttjjkk

      Joo, kokemusta kuulkaa on. Tapasin tässä kerran miehen, uskovan miehen. Hän ei muutaman kuukauden suhteemme aikana muuta jaksanutkaan jauhaa, kuin "mennään naimisiin"...emme olisi voineet muuttaa edes yhteen ilman virallista papin aamenta.
      Kun ei uskova saa kuulla tälläistä, se on ihan järjetöntä. Kun illalla oman kullan korvalehden puhaltelun sijaan aukaistaan raamattu ja luetaan sieltä päivän ohjeita, niin haloo.
      Uskovan ja ei uskovan suhde ei ikinä tule toimimaan. Nämä ihmiset luulevat, että eivät korosta uskontoaan, mutta se on heidän elämässään niin voimakkaasti päivittäin etteivät tajua sitä enää itsekään.

      Te jotka ette ole seurustelleet uskovan kanssa, niin kokeilkaapa. Onhan se kokemus sinällään, hahaa

      • kukkua kans

        kyllä täältä paistaa läpi selkeästi kuinka ahdasmielisiä kiihkouskovaiset voivat olla. Oikeita rasisteja sanon minä. Ei uskonto ole kaikkikaikessa, on sitä normaaliakin elämää, yhdessäoloa ja tekemistä. Ja kun kumpainenkin kunnioittaa ja hyväksyy toisen epätäydellisyyden niin silloin ei ole mitään väliä onko lahkolainen vai ei. Tiukkapipoista porukkaa ovat. Toisaalta yhtymäkohtia on aikalailla jos vertaa saudi-arabian naisten tilanteeseen. Siellä "vääräuskoisia" tuomitaan USKON varjolla ja sama peli näköjään täällä näiden hihhulien joukossa ev.lut ja muut radikaaliuskovaiset.


      • 4YWAEU5AU5
        kukkua kans kirjoitti:

        kyllä täältä paistaa läpi selkeästi kuinka ahdasmielisiä kiihkouskovaiset voivat olla. Oikeita rasisteja sanon minä. Ei uskonto ole kaikkikaikessa, on sitä normaaliakin elämää, yhdessäoloa ja tekemistä. Ja kun kumpainenkin kunnioittaa ja hyväksyy toisen epätäydellisyyden niin silloin ei ole mitään väliä onko lahkolainen vai ei. Tiukkapipoista porukkaa ovat. Toisaalta yhtymäkohtia on aikalailla jos vertaa saudi-arabian naisten tilanteeseen. Siellä "vääräuskoisia" tuomitaan USKON varjolla ja sama peli näköjään täällä näiden hihhulien joukossa ev.lut ja muut radikaaliuskovaiset.

        Eivät ateistitkaan kovin fiksuilta saati suvaitsevaisilta vaikuta täällä...


      • Anonyymi

        Onhan se hieman erikoista 'uskoa' jos uskova alun alkaenkaan lähtee tuollaiseen epäraamatulliseen seurusteluun.


      • Anonyymi
        kukkua kans kirjoitti:

        kyllä täältä paistaa läpi selkeästi kuinka ahdasmielisiä kiihkouskovaiset voivat olla. Oikeita rasisteja sanon minä. Ei uskonto ole kaikkikaikessa, on sitä normaaliakin elämää, yhdessäoloa ja tekemistä. Ja kun kumpainenkin kunnioittaa ja hyväksyy toisen epätäydellisyyden niin silloin ei ole mitään väliä onko lahkolainen vai ei. Tiukkapipoista porukkaa ovat. Toisaalta yhtymäkohtia on aikalailla jos vertaa saudi-arabian naisten tilanteeseen. Siellä "vääräuskoisia" tuomitaan USKON varjolla ja sama peli näköjään täällä näiden hihhulien joukossa ev.lut ja muut radikaaliuskovaiset.

        Portti on AHDAS ja tie kaita joka vie elämään...


    • ahrsjhrsdj

      Riippuu tasan kahdesta asiasta.

      A.) Miten hyvännäköinen olet

      B.) Miten rikas olet

      • mahtavaa jee

        tosin se oli eronnut ukostaan ja koko hiivatin lahkosta...


    • uskonollinen

      Minä taas uskon siihen, että seksi ei kuulu avioliittoon. Seksiä voi harrastaa avioliiton ulkopuolella, mutta ei avioliitossa. Homostella saa vain avoliitossa. Eläimiin ei ole sopivaa sekaantua edes maatalousliitossa.

    • Älä stressaa

      elä ja rakasta!
      Kun tapaat sellaisen ihmisen, joka sinua psyykkisesti ja fyysisesti miellyttää ja haluat jakaa hänen kanssaan loppuelämäsi.. Olen ihan varma, että jos puolisosi on vähääkään viriili, et voi vastustaa kiusausta ;)
      Minusta se ei Jumalan siunausta ja avioliittoa vaadi, jos löydät sellaisen ihmisen johon rakastut ja jota rakastat koko sydämestäsi ja tulet samoin rakastetuksi, ja jaat hänen kanssaan intiimin puolesi.

      Sanon vain, kun löydät sellaisen, jopa "sen oikean" sinun jyrkkä elämänkatsomuksesi muuttuu, niin muuttui minunkin. Nyt jos ajattelen sitä, että itse aikoinaan ajattelin harrastavani seksiä vasta avioliitossa, en kadu sitä että se on tapahtunut ennen. Minun näkemys on, että seksi ja ennen kaikkea läheisyys on iso osa ihmisen elämän kulkua ja normaalia kahden toisiaan rakastavan välillä. Mikä onkaan parempaa ja ihanempaa kuin mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa jonka tuntee täysin fyysisesti ja psyykkisesti!

      • Anonyymi

        On ihmisen mielestä oikea monikin tie joka lopulta on (iankaikkisen) kuoleman tie


    • Vanhanaikainen.

      uskovainen tai ei
      sama pakana .

    • eriparionni

      Hei, haloo !!
      Tilastojen ja tutkimusten mukaan naiset ovat miehiä useammin uskovia. Fakta. Menkää kirkoon tai johonkin hengelliseen tilaisuuteen. Kaikille ateisti miehille ei löydy ateisti vaimoa. Kaikille uskoville naisille ei löydy uskovaa miestä.

      Haluan pitää uskon ja löytää mukavan miehen. Onko mahdoton toive? edellinen ei ollut uskova. Yhtään riitaa asiasta ei käyty. Suhde kesti n. 10 vuotta.

      Miehet, onko naisen usko todella este suhteelle?

    • Mikä ongelma!

      Onhan moni pari yhdessä vaikka ovat täysin eri sukupuolta!!!

    • Kyllä naisilla

      on helppoa. Saa olla uskossa (rakkauttahan se kristinusko ilmentää) ja miettiä kumman kaa olla sillai ja milloin. Kaikki tämä aurinkoiseen iloisuuteen käärittynä. Miehen osana on olla haudanvakava ja ihmetellä vain.

      No, rakkaudesta sen verran että tiedän kyllä mikä on eroksen, filian ja agapen ero. Mutta omaa kokemusta on (vähemmän eikä enemmän) ainoastaan jälkimmäisistä.

      Itse luonnehtisin itsenäni ei-niin-uskovaiseksi, vaikka jotain (yksinäistä ja henkilökohtaista) kriisiä uskoontulemisen kanssa on ollut. Seurakuntani ilmaisjakelulehteä luen silloin tällöin kun se on ilmainen, vaikka myöskin mielenkiinnosta. Plus että samalla voin harjoittaa äidinkieltäni, joka on toinen kotimainen. Vastikään kaapelikortin hankittuani myös TV7 näkyy, ja mm. David Pawsonin tarkkanäköisiä ja asiantuntevia VT- ja UT-luentoja olen oppinut arvostamaan.

      Jotenkin tuntuu vain, että nk. ATM on aina nk. ATM, vaikka Neitsyt Maria eteen ilmestyisi.

    • missäsulhanenluuraa

      Uskovana naisena olen elänyt selibaatissa jo vuosia, kun ei kumppania löydy. Seksi kuuluu minun mielestä avioliittoon mutta varmaan vaikeaa itseään olisi hillitä jos seurustelu kumppanin löytäisi. Toivoisin silti pystyväni siihen. Kuitenkin uskovana haluaisi tutustua kunnolla ensin ennen avioliittoa ja se tietysti vie kauan. Toivoisin että miehellä olisi sama näkemys.
      Mun on vaikea kuvitella että miten sit taas tulisin toimeen ei-uskovan kanssa, joka ei olisi ollenkaan "samalla taajuudella" minulle tärkeimmässä asiassa.
      En ole mikään kiihkoilija mutta Jumalasta puhuminen on minulle ihan luontevaa, niinkuin säästä tai voinnista ja asioiden tarkastelu hengelliseltä/kristilliseltä pohjalta kuuluu minuun. Olisi ikävä jos mies vaan pyörittelisi silmiään eikä ymmärtäisi minun ajatuksia ollenkaan. Avioliitto on kuitenkin liitto ja mitä se on jos ei ole hengen yhteyttä?

      • yksin ihan hyvä myös

        Siinäpä se onkin kun niitä arvostuksia on vähän erilaisia. Joillain se tärkein asia on seksi ja sen takia mennään avioliittoon vaikka se ei aina kauan kestäkään sellainen huuma, jos ei olekaan sitä aitoa rakkautta ja erityisesti hengen yhteyttä. Niitä itse odotan ja kaipaan ensisijaisesti puhumattakaan siitä että pitää olla luottamuksen arvoinen. Ei varmana olis erojakaan niin paljon jos arvojärjestys olis toinen kuin nykyään.

        " Seksi kuuluu minun mielestä avioliittoon mutta varmaan vaikeaa itseään olisi hillitä jos seurustelu kumppanin löytäisi. Toivoisin silti pystyväni siihen"

        Netti ainakin antaa mahdollisuuden tutustua rauhassa, mutta eihän se silti koko totuutta koskaan kerro, varsinkin kun ihmisellä on tapana vähän siloitella sitä kuvaansa. Toiseksi toista ei opi tuntemaan kunnolla ennenkuin arjessa ja saman katon alla ja silloin voi olla jo myöhäistä katua. Tosin olen myös eronnut uskossa ollessani vaikka se kova paikka olikin. En silti lähtis enää liittoon kovin kevyin perustein.


    • bonanina

      Itse ajattelen näin: millään uskontokuntaan kuulumisella tai kuulumattomuudella ei ole väliä niin kauan kuin molempien osapuolten arvo- ja ajatusmaailmat kohtaavat toisensa.

    • hipheihuraa

      Voi seurustella! Meillä ainakin sujuu oikein hyvin, minä (nainen) olen ateisti ja mies on uskovainen, eikä meillä ole ollut mitään ongelmaa asian kanssa. Asiaa auttaa se, että molemmat ovat sitä mieltä, että minun näkökantani asiaan on minun totuuteni, mutta toisen totuus voi olla jotain ihan muuta. Välillä käymme hienoja keskusteluja, joissa kumpikin saa kertoa oman kantansa asiaan, minä perustelen miehelle, miksi en usko ja hän minulle, miksi hän uskoo ja toisen mielipide kuulostaa itseasiassa ihan tolkulta, vaikkei kumpikaan meistä muuta kantaansa. Minä saatan välillä kiusoitella miestäni paastosta tms, mutta hän kyllä tietää, että todellisuudessa hyväksyn täysin hänen mielipiteensä. Ja olen ajatellut, että joskus voin lähteä hänen mukaansa kirkkoon, ihan yleisen mielenkiinnon vuoksi, mutta naimisiin en suostu menemään kirkossa, enkä voisikaan, ja jos meille tulisii yhteisiä lapsia, niin niitä ei kastettaisi.

      Suvaitsevaisuutta siis tarvitaan, puolin ja toisin, mutta ei se mahdotonta ole!

      • Anonyymi

        Siinä taas siis kuviossa mukana yksi 'uskova' joka ylenkatsonut raamatullisen ohjeellisuuden.


    • Uuakotti

      Meillä Nukkumatti on taruolennoista tärkein. Jesse ja jumala ovat vähemmällä huomiolla.

      Jumalaa ei ole olemassa, semmoista ei tarvitse ottaa huomioon. Pöljiä ei meidän perheeseen päästetä.

    • suvaitsevaisuutta

      Miksei onnistuisi, onhan jokaisella uskonlahkolla ja uskovallakin varmaan se oma suhtautuminen uskontoonsa, taustansa ja tietonsa mukaan, tuskin kahta täysin samanlaista on.
      Mielestäni tärkeintä olisi kuitenkin suvaitsevaisuus ja se että ajoissa ennen perheen perustamista ja lasten hankintaa keskustella mm. seuraavista asioista ... kastetaanko lapsi.. saako hän osallistua uskovan harjoittamaan uskontoon. Kun sillä ateistillakin on varmaan oma suhteensä uskontoon, jos ei usko itse saattaa kuitenkin sallia toiselle uskonnon.
      Vaikka itse olen enemmänkin epäilijä ja tutkija, ottaisin miehen en sitä uskontoa eli olisi aivan sama onko uskovainen vai ei. Ei se uskonto tee miestä huonoksi ellei mies uskontoa. Toisaalta olen saanut aivan tarpeekseni noista ateisteista jotka pettävät ja tekevät rikoksia, tosin kyllähän niihin uskovakin pystyy ja pahinta on jos hän tekee sen uskonsa varjolla.

      Tämä oli toisen henkilön kirjoitus mutta paremmin en olisi itse osannut kirjoittaa. Kiitos molempi parempi

    • kun on pyhät ja hyvät periaatteet, niin miksi ei olisi suloista ja oikein noudattaa niitä tiukasti, järkähtämättä?

      Kun Jumala on antanut varmuuden tulevasta puolisosta, miksi ei voisi mennä heti naimisiin ja sitten harrastaa, mitä harrastaa lopun elämää?

      Asiat ovat yksinkertaisia, miksi ihminen tekee ne monimutkaiseksi?

      Terveisin: Saviksen oma vaimo

    • ArmahdettuRakastettu

      Voin kertoa omasta kokemuksestani. Olen ollut aiemmin pitkissäkin suhteissa ateistien kanssa. Jopa asunut saman katon alla vuosia. He kyllä hyväksyivät uskoni, mutta omalla, tahattomalla tavallaan aina halvensivat vakaumustani tai Jumalaa. Lopulta minulle riitti. Kaikki. Lähdin. Olin menettänyt itsetuntoni, arvostukseni maailmaa kohtaan, olin välinpitämätön, halveksiva jopa. Elin itsekseni ja kävin kristillistä koulua. Pääsin keskustelemaan asioista ja sain olla avoin omasta uskostani. Oloni oli kuin olisin päässyt vankeudesta tai (näin imelästi sanottu) puhjennut kukkaan. Rukoilin hyvää parisuhdetta ja uskovaa miestä. Luettelin kuin listaa mitä mieheltä toivon. Tänä päivänä seurustelen uskovan miehen kanssa. Voimme rukoilla, käydä messuissa, seurakunnan tapahtumissa, voimme keskustella uskon asioista YHDESSÄ. Rakastan miestäni enemmän kuin ketään koskaan. Viestini siis. Rukoile. Jumala antaa ajallaan mitä ihminen tarvitsee. Luota Herraan. Hän pitää sinusta huolta. Minä kuvittelin että saisin suhteen aikaiseksi kenen kanssa vain. Toisin kävi. Sain juoppoja, angsteja, narsisteja, itsekkäitä, ymmärtämättömiä ihmisiä jotka tietysti vetosivat jollain alueella. Mutta mitä suhdetta Jumala ei siunannut koska se ei perustanut Häneen, vaan ihmisen omiin tyhjiin päämääriin ja vääriin himoihin. RUKOILE ja luota Jumalaan!

      • Ihmeitä Tapahtuu

        Rukous on avain:Biseksuaalinen "Anni" rukoili ja Herra palautti hänet normaaliksi hetero naiseksi...


      • armahdetturakastettu
        Ihmeitä Tapahtuu kirjoitti:

        Rukous on avain:Biseksuaalinen "Anni" rukoili ja Herra palautti hänet normaaliksi hetero naiseksi...

        ja tämä on taas aivan toista keskustelua josta saadaan omia palstoja..


      • V.Lenin

        ArmahdettuRakastettu. Hoh,Hoh,Hoo pelle elänyt uskovaisena ja asunnut samankatonalla . Synnissä vai. Mä olen kanssa elännyt uskiksien ahdistavassa ilmapiirissä lapsuudessani. Rupee pönttö vinkuu terveellä ihmisellä ,teidän ahdistavien uhkailujen ,valheiden ja toteutumattomien lupaustenne takia. Seitsemän vuotiaana multa vedettiin polkupyöränohjaustangolla silmä päästä.Silmä pomppas katuun, meinas vasta-alkanu elämä loppuu siihen. Makasin Auroran sairaalassa teholla aivoverenvuoto , josta jäi pysyvä vamma. Sit tuli teikäläiset valheineen. Usko Jeesukseen niin kasvaa uusi silmä(lupaus). Olin lapsi .Rukoilin polvillani tosissani lapsenuskossa. Jeesus anna minulle minun silmäni takaisin en halua olla kakkonen. Sitä ei tullut eikä mitään muutakaan luupamistanne valheista. Teidät pitäisi panna vastuuseen perättömistä lupauksistanne. Millä oikeudella menette lupaamaan sellaista ,mikä ei tapahdu jos lääketiede ei kykene auttamaan. Aiheutatte valheillanne vain pahaamieltä ja mielenterveydillisiä ongelmia . Mulla alkoi ongelmat heti silmänmenetyksen jälkeen. Koulukiusaamiset, pilkaamiset alko heti, sit kun meni nyrkeilysalille ne sano ei tuu mitään yks ööga, lätkää skulaa ei,ei,ei et nää mist kiekko tulee. mene kaukalon toisellepuolelle harrastaa rusettiluisteluu. montako jäätansiaa tunnette hörniltä. Teikäläiset huus rukoile ,rukoile, saatanan molopäät. Mun Mutsi treffas yhden Korkeassa-asemassa olevan uskiksen joka oli naimisissa äijä tykkäs muden jalkojenvälistä. Puhu mulle Jeesuksen rakkaudesta, mulla palo hihat täysin sen äijänkanssa. Mä en viitti puhuu siint jutust rupee lämmöt nousee. Nuorena ruvettii käymää joromestoilla, ei gimmat oikee lähtenny joraa. Veikko Lavi en duunannu sellasen biisin ku Takarivin Taavi. Biisissä alkaa musa soimaan Taavi lähtee dallaa lavan toisellepuolelle hakee gimmoja joraa .Kaikille tulee kusihätä, kun Taavi pääsee perille ei ole yhtään gimmaa. Mä olen kokenu ton oikeesti elämässä. Sit teikäläiset lupailee ihmeparantumista mitä ei tuu saatanan valehteliat. Mun elämässä tapahtu paljon muutakin fittiä, en viitti puhuu niistä.1983 olin finaalissa pääsin jengiin ,joka oikeesti välitti musta sellaisena kun olin. Mä olin niille tärkee. Ne ei luvannu parantumista ne puhu toipumisesta , jos noudattaa ohjelmaa. Jutut rupes muutuu oikeesti, eikä Jeesuksia näkynyt. 2002 . mut pantiin aivomagneettiin ,jossa todettiin 43vuoden jälkeen siintä kun silmä oli lähtenny et mul on aivovamma, näkyy selvästi ei voida parantaa. Mun tarttee elää sen kanssa, Vamma tekee must äkkipikaisen ja lyhytjännitteisen ym. Leguri sano ,jos olisit ollu aikuinen olisit ollut suoraa dorga, mut ku olit lapsi aivot ei ollu kehittyny valmiiks niin ne haki toisia kanavia nii et oot klaarannu. Mitään parantumista ei ole tapahtunu Jeesuksilla. Tuokaa ykski ihminen,joka on parantunut esim syövästä (todettu lääketieteellisesti annettu elinaika) jonka olette rukouksilla parantaneet. Sellanen että löytyy lääketieteellinen näyttö eikä kirurgin veitsi ja lääkärit tehneet mitään. Ei ole olemassa. Mä olen toipunut kun olen ymmärtänyt oman tilani ja ruvennu korjailee asioita. Teistä kannattaa pysyy kaukana. Olen tuolla ylempänä kirjoitellu kokemuksiani ,sieltä voitte lukee lisää. Viesti Jos näette yksilmäsen nuorenvanhuksen tulevan vastaan älkää tarjotko lappujanne ,voi leegot lähtee suusta . Enkä nimimerkistäni huolimatta ole mikään aatteenmies.


      • häirikköuskis
        V.Lenin kirjoitti:

        ArmahdettuRakastettu. Hoh,Hoh,Hoo pelle elänyt uskovaisena ja asunnut samankatonalla . Synnissä vai. Mä olen kanssa elännyt uskiksien ahdistavassa ilmapiirissä lapsuudessani. Rupee pönttö vinkuu terveellä ihmisellä ,teidän ahdistavien uhkailujen ,valheiden ja toteutumattomien lupaustenne takia. Seitsemän vuotiaana multa vedettiin polkupyöränohjaustangolla silmä päästä.Silmä pomppas katuun, meinas vasta-alkanu elämä loppuu siihen. Makasin Auroran sairaalassa teholla aivoverenvuoto , josta jäi pysyvä vamma. Sit tuli teikäläiset valheineen. Usko Jeesukseen niin kasvaa uusi silmä(lupaus). Olin lapsi .Rukoilin polvillani tosissani lapsenuskossa. Jeesus anna minulle minun silmäni takaisin en halua olla kakkonen. Sitä ei tullut eikä mitään muutakaan luupamistanne valheista. Teidät pitäisi panna vastuuseen perättömistä lupauksistanne. Millä oikeudella menette lupaamaan sellaista ,mikä ei tapahdu jos lääketiede ei kykene auttamaan. Aiheutatte valheillanne vain pahaamieltä ja mielenterveydillisiä ongelmia . Mulla alkoi ongelmat heti silmänmenetyksen jälkeen. Koulukiusaamiset, pilkaamiset alko heti, sit kun meni nyrkeilysalille ne sano ei tuu mitään yks ööga, lätkää skulaa ei,ei,ei et nää mist kiekko tulee. mene kaukalon toisellepuolelle harrastaa rusettiluisteluu. montako jäätansiaa tunnette hörniltä. Teikäläiset huus rukoile ,rukoile, saatanan molopäät. Mun Mutsi treffas yhden Korkeassa-asemassa olevan uskiksen joka oli naimisissa äijä tykkäs muden jalkojenvälistä. Puhu mulle Jeesuksen rakkaudesta, mulla palo hihat täysin sen äijänkanssa. Mä en viitti puhuu siint jutust rupee lämmöt nousee. Nuorena ruvettii käymää joromestoilla, ei gimmat oikee lähtenny joraa. Veikko Lavi en duunannu sellasen biisin ku Takarivin Taavi. Biisissä alkaa musa soimaan Taavi lähtee dallaa lavan toisellepuolelle hakee gimmoja joraa .Kaikille tulee kusihätä, kun Taavi pääsee perille ei ole yhtään gimmaa. Mä olen kokenu ton oikeesti elämässä. Sit teikäläiset lupailee ihmeparantumista mitä ei tuu saatanan valehteliat. Mun elämässä tapahtu paljon muutakin fittiä, en viitti puhuu niistä.1983 olin finaalissa pääsin jengiin ,joka oikeesti välitti musta sellaisena kun olin. Mä olin niille tärkee. Ne ei luvannu parantumista ne puhu toipumisesta , jos noudattaa ohjelmaa. Jutut rupes muutuu oikeesti, eikä Jeesuksia näkynyt. 2002 . mut pantiin aivomagneettiin ,jossa todettiin 43vuoden jälkeen siintä kun silmä oli lähtenny et mul on aivovamma, näkyy selvästi ei voida parantaa. Mun tarttee elää sen kanssa, Vamma tekee must äkkipikaisen ja lyhytjännitteisen ym. Leguri sano ,jos olisit ollu aikuinen olisit ollut suoraa dorga, mut ku olit lapsi aivot ei ollu kehittyny valmiiks niin ne haki toisia kanavia nii et oot klaarannu. Mitään parantumista ei ole tapahtunu Jeesuksilla. Tuokaa ykski ihminen,joka on parantunut esim syövästä (todettu lääketieteellisesti annettu elinaika) jonka olette rukouksilla parantaneet. Sellanen että löytyy lääketieteellinen näyttö eikä kirurgin veitsi ja lääkärit tehneet mitään. Ei ole olemassa. Mä olen toipunut kun olen ymmärtänyt oman tilani ja ruvennu korjailee asioita. Teistä kannattaa pysyy kaukana. Olen tuolla ylempänä kirjoitellu kokemuksiani ,sieltä voitte lukee lisää. Viesti Jos näette yksilmäsen nuorenvanhuksen tulevan vastaan älkää tarjotko lappujanne ,voi leegot lähtee suusta . Enkä nimimerkistäni huolimatta ole mikään aatteenmies.

        Uskikset on tehneet sulle pahaa lapsena älyttömillä paranemislupauksilla,se on helvetin törkeetä!!,Mua liikutti toi juttusi valtavasti. En minäkään usko,että voit millään rukoilulla parantua, mutta toivon,että elämässäsi on myös vähän onnea. Että et ole yksin.

        Vitsi että haluaisin omistaa sellaisen voiman,että saisit sen mitä toivot eniten,mutta enpä voi omaa vammaanikaan parantaa rukouksella tai millään.. Silti olen ollut vitsin onnellinen elämässäni. Ehkä ympärilläni on ollut rakastavia ihmisiä, mutta sinä olet saanut kärsiä sadistisesta uskisäijästä,kun olisit tarvinnut ja ansainnut kunnon isän. Miksei mene tasan onnen lahjat tässä maailmassa.

        Tiedän,ettei tämä vuodatus sinua auta mitenkään,voit päinvastoin tulla vielä vihaisemmaksi. Kirjoitin ihan vain siksi,että tarinasi ansaitsee tulla noteeratuksi. Toivotan sulle tsemppiä ja että vielä löytäisit sen oikean onnen. Olet eräs elämän sankari ja selviytyjä.


      • Anonyymi
        V.Lenin kirjoitti:

        ArmahdettuRakastettu. Hoh,Hoh,Hoo pelle elänyt uskovaisena ja asunnut samankatonalla . Synnissä vai. Mä olen kanssa elännyt uskiksien ahdistavassa ilmapiirissä lapsuudessani. Rupee pönttö vinkuu terveellä ihmisellä ,teidän ahdistavien uhkailujen ,valheiden ja toteutumattomien lupaustenne takia. Seitsemän vuotiaana multa vedettiin polkupyöränohjaustangolla silmä päästä.Silmä pomppas katuun, meinas vasta-alkanu elämä loppuu siihen. Makasin Auroran sairaalassa teholla aivoverenvuoto , josta jäi pysyvä vamma. Sit tuli teikäläiset valheineen. Usko Jeesukseen niin kasvaa uusi silmä(lupaus). Olin lapsi .Rukoilin polvillani tosissani lapsenuskossa. Jeesus anna minulle minun silmäni takaisin en halua olla kakkonen. Sitä ei tullut eikä mitään muutakaan luupamistanne valheista. Teidät pitäisi panna vastuuseen perättömistä lupauksistanne. Millä oikeudella menette lupaamaan sellaista ,mikä ei tapahdu jos lääketiede ei kykene auttamaan. Aiheutatte valheillanne vain pahaamieltä ja mielenterveydillisiä ongelmia . Mulla alkoi ongelmat heti silmänmenetyksen jälkeen. Koulukiusaamiset, pilkaamiset alko heti, sit kun meni nyrkeilysalille ne sano ei tuu mitään yks ööga, lätkää skulaa ei,ei,ei et nää mist kiekko tulee. mene kaukalon toisellepuolelle harrastaa rusettiluisteluu. montako jäätansiaa tunnette hörniltä. Teikäläiset huus rukoile ,rukoile, saatanan molopäät. Mun Mutsi treffas yhden Korkeassa-asemassa olevan uskiksen joka oli naimisissa äijä tykkäs muden jalkojenvälistä. Puhu mulle Jeesuksen rakkaudesta, mulla palo hihat täysin sen äijänkanssa. Mä en viitti puhuu siint jutust rupee lämmöt nousee. Nuorena ruvettii käymää joromestoilla, ei gimmat oikee lähtenny joraa. Veikko Lavi en duunannu sellasen biisin ku Takarivin Taavi. Biisissä alkaa musa soimaan Taavi lähtee dallaa lavan toisellepuolelle hakee gimmoja joraa .Kaikille tulee kusihätä, kun Taavi pääsee perille ei ole yhtään gimmaa. Mä olen kokenu ton oikeesti elämässä. Sit teikäläiset lupailee ihmeparantumista mitä ei tuu saatanan valehteliat. Mun elämässä tapahtu paljon muutakin fittiä, en viitti puhuu niistä.1983 olin finaalissa pääsin jengiin ,joka oikeesti välitti musta sellaisena kun olin. Mä olin niille tärkee. Ne ei luvannu parantumista ne puhu toipumisesta , jos noudattaa ohjelmaa. Jutut rupes muutuu oikeesti, eikä Jeesuksia näkynyt. 2002 . mut pantiin aivomagneettiin ,jossa todettiin 43vuoden jälkeen siintä kun silmä oli lähtenny et mul on aivovamma, näkyy selvästi ei voida parantaa. Mun tarttee elää sen kanssa, Vamma tekee must äkkipikaisen ja lyhytjännitteisen ym. Leguri sano ,jos olisit ollu aikuinen olisit ollut suoraa dorga, mut ku olit lapsi aivot ei ollu kehittyny valmiiks niin ne haki toisia kanavia nii et oot klaarannu. Mitään parantumista ei ole tapahtunu Jeesuksilla. Tuokaa ykski ihminen,joka on parantunut esim syövästä (todettu lääketieteellisesti annettu elinaika) jonka olette rukouksilla parantaneet. Sellanen että löytyy lääketieteellinen näyttö eikä kirurgin veitsi ja lääkärit tehneet mitään. Ei ole olemassa. Mä olen toipunut kun olen ymmärtänyt oman tilani ja ruvennu korjailee asioita. Teistä kannattaa pysyy kaukana. Olen tuolla ylempänä kirjoitellu kokemuksiani ,sieltä voitte lukee lisää. Viesti Jos näette yksilmäsen nuorenvanhuksen tulevan vastaan älkää tarjotko lappujanne ,voi leegot lähtee suusta . Enkä nimimerkistäni huolimatta ole mikään aatteenmies.

        Otan osaa siihen murheelliseen osaan joka on tullut kohdallesi.
        Ymmärrän että koulussa keskenkasvuiset uskosta osattomat nuoret kohdistavat kiusaamista ja pilkkaa valtavirrasta poikkeavaan.
        Erityisen murheellista on että on luvattu paranemista Jumalan nimissä vaikkei sellaisesta ei ole saatu sisäistä Jumalan lupausta. (Itse uskon että on tapahtunut ihan röntgenkuvinkin todettuja parantumismuutoksia rukouksen jälkeen.)


    • Täytekappalekolonni

      Toki suhde uskovan ja ei-uskovan välillä voi toimia, mutta se riippuu täysin siitä, kuinka tärkeinä henkilöt vakaumustaan pitävät. En jaksa uskoa että suhde, jossa ovat osallisina ateisti henkeen ja vereen sekä uskontoa tärkeänä pitävä henkilö, voi kestää pidemmän päälle. Jos kumppanin elämänkatsomusta pitää täysin järjettömänä, ajautuvat sukset ristiin jossain vaiheessa. Tästä syystä on perusteltua, että uskovaiset lähtökohtaisesti seurustelevat uskovaisten kanssa ja toisinpäin.

      Minunkin mielestäni seksi kuuluu avioliittoon. Ymmärrän kyllä täysin perustelut siitä, miksi seksiä "tulisi" harrastaa jo seurusteluaikana. Siitäkin huolimatta pidän kiinni siitä, että seksi kuuluu avioliittoon. Olen kohta 22-vuotias. Olen tavannut useampia kiinnostavia naisia, mutta uskonto on kohdallani samanlainen ns. deal breaker kuin tupakointi. En voisi koskaan kuvitella seurustelevani tupakoitsijan kanssa, sillä elän itse hyvin terveellistä elämää. Samoin en voisi kuvitella seurustelevani ei-uskovan henkilön kanssa.

      Uskovaisiakin on monenlaisia, on niitä, jotka todella uskovat ja yrittävät/tahtovat myös elää sen mukaista elämää ja sitten on niitä, jotka uskovat. Jälkimmäisellä tarktoitan oikeastaan tapauskovaisia, sellaisia, jotka käyvät kirkossa pääsiäisenä ja jouluna ja sanovat, että uskovat Jumalaan. Itselleni tällainen seurustelukumppani ei riittäisi, vaan vaadin syvempää uskoa. Joku saattaisi pitää minua hihhulina, mutta itseäni en sellaiseksi kuitenkaan laske. Olen vain mies, jolle uskonto on tärkeä osa elämänkatsomustani ja valitsemalleni polulle on täysin perustellut syynsä, mutta ne jätettäköön tältä erää.

      Ja kaikille teille, ketkä helluntailaisia pilkkaatte: yleistäminen on suhteellisen säälittävää. Tunnen erittäin paljon helluntailaisia, mutta noihin stereotypioihin heitä ei liiemmin saa mahtumaan. Toki on myös heitä, jotka täyttävät nuo stereotyyppisen helluntailaisen kriteerit täysin, mutta kuten sanottua, ihmisiä on kaikenlaisia.

      • Anonyymi

        Toivottavasti Täytekappalekolonni on onnistunut pitäytymään periaatteissaan.


    • Odotan ihanaa naista

      Itse olen uskova mies, mutta en tiedä voinko löytää "uskomattomien" joukosta itselleni vaimoa. Uskovan arvomaailma on niin toisenlainen kuin uskomattoman. Moraali yms. asiat on uskovilla usein paljon..voisiko sanoa "korkeammalla". Esim. pettäminen ei itselleni tule kuuloonkaan. En halua olla millään lailla pettämisessä mukana. En vaikka itse olisin sinkku ja tilaisuus koittaisi harrastaa seksiä varatun naisen kanssa. En vaan voi sitä tehdä. Raamattukin sen kieltää niin jyrkästi. En halua muutenkaan olla tuottamassa tuskaa muille osapuolille, ja sitä pettämistouhu taatusti tekee. Uskomattomalle pettäminen taas tuntuu olevan paljon "helpompaa", voivat tehdä sitä vailla tunnon tuskiakin ilmeisesti.

      • readmorethanonebook

        Oikeasti tätä keskustelu-ketjua seuratessa on minulla kokoajan monttu auki.
        Minulle ei ateistina tulisi pettäminen tai monogamisessa suhteessa olevan kanssa pelleily mieleenkään. Tosin minulle on yhdentekevää mitä Raamattussa lukee. Pidän itseasiassa Raamatun oppeja, ainakin joiltain kohdin, todella epämoraalisina. Vai onko tappaminen tai kidutus koskaan oikein?

        Ihan käsittämättömiä mielikuvia on ihmisillä ateisteista. Ihan kuin olisimme jatkuvasti hetkellisten mielihalujemme vietävissä.

        "Uskomattomalle pettäminen taas tuntuu olevan paljon "helpompaa", voivat tehdä sitä vailla tunnon tuskiakin ilmeisesti. "

        Haista paska. Toisin kuin sinä, minä en halua loukata kanssa ihmisiäni. Varsinkaan jos olisin heidän kanssaan parisuhteessa.


      • Anonyymi
        readmorethanonebook kirjoitti:

        Oikeasti tätä keskustelu-ketjua seuratessa on minulla kokoajan monttu auki.
        Minulle ei ateistina tulisi pettäminen tai monogamisessa suhteessa olevan kanssa pelleily mieleenkään. Tosin minulle on yhdentekevää mitä Raamattussa lukee. Pidän itseasiassa Raamatun oppeja, ainakin joiltain kohdin, todella epämoraalisina. Vai onko tappaminen tai kidutus koskaan oikein?

        Ihan käsittämättömiä mielikuvia on ihmisillä ateisteista. Ihan kuin olisimme jatkuvasti hetkellisten mielihalujemme vietävissä.

        "Uskomattomalle pettäminen taas tuntuu olevan paljon "helpompaa", voivat tehdä sitä vailla tunnon tuskiakin ilmeisesti. "

        Haista paska. Toisin kuin sinä, minä en halua loukata kanssa ihmisiäni. Varsinkaan jos olisin heidän kanssaan parisuhteessa.

        Sivusta: Niinkuin kaikki itsensä uskoviksi nimittävät eivät sovi samaan muottiin, niin taitaa olla itsensä ateisteiksi luokittelevienkin kirjo aika laaja. - Muuten: Tuo viimeisen kappaleen aloitus vaikuttaa kyllä jossain määrin loukkaavalta.


    • Mietippä asiaa

      vaikka siltä kannalta että mitä hiton väliä (ehkä olemassaolevalle) Jumalalle on sillä harrastatko seksiä ennen vai jälkeen avioliiton? Raamatussahan nyt voi olla mitä paskaa tahansa.

      Avioliitto on muutenkin vähän sellainen että nykyään lähes puolet päättyy avioeroon. Kannattaako tuollaista varten itseään säästää?

      • Anonyymi

        Jos puolet avioista päättyy eroon, ja kun monet ovat toisella ja jotkut jopa kolmannella kierroksella, niin se merkitsee sitä että selkeästi enemmistö aviossa olevista on aviossa sen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan aviokumppaninsa kanssa.


    • ei kirkosta eronnu

      Outo kysymys suorastaan... Kun rakastaa toista, ei tarvii miettiä tollasia, vai kuinka?

      Tuskin itse hakeudun sellaseen joukkoon, missä saisin miettiä kuulunko edes sinne. Olen itseni ja uskon, että uskonikin on mun myöte.

    • ghsfjh

      Aloitko itse Jeesus ihmiseksi, vai pyytikö joku kaveri ?

    • NiuvaNiemi

      Ihminen voi rukoilla Jumalaa Jeesusta, pytää apua, mut jos sieltä kuuluu vastauksia niin se on skitsofreniaa.

      • Anonyymi

        Tuollainen ajattelu kuvastaa ainakin suurta ymmärtämättömyyttä, voisi tosin päteä hänen kohdallaan.


    • Staalo

      Kristinsko on helppoa, Jeesus opetti ettei saa olla kauhean vittumainen kellekään ja antamaan sekä pyytämään anteeksi myös toisten puolesta, kuin omastakin. That´s it.
      En muista UT:sta yhtään suoraa Jeesuksen lainausta seksistä ainakaan kieltävää, eiköhän seksikin kuten muutkin elämän nautinnot ole lahjoja Jumalalta ja luotu vahvistamaan ihmisten suhteita toisiinsa ja Luojaansa. Jumala ei asu kirkoissa vaan meissä jokaisessa, jos olet Uskossasi vahva et tarvi siihen seurakuntaa joka kieltää ja käskee sinua olemaan erinlainen kuin miksi Jumalasi on sinut luonut.

    • Outoa, miten joillakin menee sekaisin käsitteet uskova(inen) ja kirkon jäsen. Ja minkä kirkon? Eihän esimerkiksi Suomen ev.lut. kirkko ole sen varsinaisen eli katolisen kirkon mielestä muuta kuin kirkosta eronneiden yhdistys. Tiedän useita nuoria, jotka ovat eronneet kirkosta juuri uskovaisuutensa vuoksi, kun kirkon jäsenet pääsääntöisesti eivät ole uskovaisia. Ja mitä on uskovainen? Sekoittuuko se jotenkin käsitteeseen kristinusko. Voi olla uskovainen niin kovin monella tavalla.

      En ole uskovainen, mutta uskonnollinen kyllä. Sille, mitä kutsutaan jumalaksi, on tuskin tärkeää, että uskoisin enemmän kuin tiedän. Ja minähän tiedän todella vähän.

      Voisin kuvitella tulevani toimeen aatemaailmaltaan hyvinkin erilaisen kumppanin kanssa. En kuitenkaan henkilön, joka kutsuu vakaumustaan uskoksi, mutta käyttäytyy kuin tietäisi. Näitä ihmisiä kutsun uskovaisiksi. Se on hyvin eri asia kuin uskova ihminen. Lähetyskäsky pakottaa heitä ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan tavalla, joka ei muiden näkökulmasta ole korrektia.

    • MmKtPp

      Raamatussa käsitellään asiaa ainakin yhdessä kohdassa. Tosin Paavali tässä yhteydessä aloittaakin jo sillä, että tämä on hänen oma mielipiteensä:

      "Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?"


      Mitä tarkoitat ei-uskovalla? Täysin ateistia vai tapakristittyä?

      Ateistin kanssa elämä voi todellakin olla liian myrskyisää: Mitäpä jos ateisti ei edes tahdo solmia avioliittoa vaan kokee oikeaksi ratkaisuksi avoliiton? Tällaisten perusteidenhan (peruspilaireiden) pariskunnalla tulee olla yhtenäiset.

      Tapakristityn kanssa taas vastaavia törmäyksiä tuskin tulee, ellei puoliso saa sytykettä, suuntaan tai toiseen, sinun uskostasi. Voi olla, että tapakristityn usko vahvistuu kumppanin myötä, mutta uskova kumppani taas saattaa aiheuttaa vastakkaisenkin reaktion.

      Toiselta kantilta: Sinulta onkin jo kysytty, jaksatko itse olla uskossasi vahva, jos vaimosi ei ole? Itseäsi et saa hylätä vaimosi takia.

      Olen seurannut monenlaisia pareja ja toisaalta todennut, että uskovaisella parilla on aika hieno pohja parisuhteelleen. Heillä on yhteinen elämän tukijalka, jota vasten lähtevät parisuhdetta ja perhettä perustamaan. Hyvin harvalla ei-uskovalla parilla olen nähnyt niin vankkaa perustaa. Jokaisella parilla toki on omia tapojaan hoitaa parisuhdettaan, mutta ihailen kyllä sitä vankkuutta, jonka yhteinen rukoustapa pariskunnalle ja perheelle tuo.
      Joskus ei-uskovat parit, etenkin nuoret, tuntuvat epävarmoilta parisuhteessaan, enkä ihmettelisi, jos suuri syy olisi se, että he etsivät elämänkatsomustaan molemmat yksin.

      • MmKtPp

        jatkuu...

        Tiedän pareja, joista toinen kuuluuhyvin vahvaan uskonnolliseen yhteisöön ja toinen on vahva ateisti. Näillä minun tuntemillani pareilla on yhteisen elämän luominen onnistunut elämänkatsomuksista huolimatta, mutta lapset ovat aiheuttaneet ristiriitoja. Siksi esimerkiksi esiaviollista seksiä tärkeämpi kysymys uskova/ei-uskova pariskunnalla on ehdottomasti lapset. Kastetaanko lapset? Saavatko lapset olla mukana seurakunnan toiminnassa?
        Nämä lapsiin liittyvät kysymykset on ehdottomasti, huolella ja ajatuksella, käytävä kumppanin kanssa läpi, jotta lapset eivät joutuisi ristituleen (sananmukaiseen ;) ) tullessaan tähän maailmaan ja täällä kasvaessaan.
        Asiaa on yllättävän vaikea ajatella vielä, kun ei ole lapsia. Silloin asiat ovat yksinkertaisempia ja järjellä ajateltavia. Kun lapsi sitten on siinä, omaa lihaa ja verta, omaa geeniperimää omista vanhemmista ja isovanhemmista, tunteet nousevat järjen ohi. Pystyykö pariskunta silloin selviytymään ja olemaan ythenäinen tukipilari perheelleen?

        Toinen, mitä tässä pohdin: Miten koet tulevan kumppanisi taustan? Haluatko vain oman "taustasi" olevan puhdas Jumalasi edessä, vai toivotko tätä myös tulevalta kumppaniltasi? Mitä ajattelet, jos tulevalla tapakristityllä aviovaimollasi onkin ollut muutama yhdenillanjuttu, kaksi vakavaa/"vakavaa" seurustelukumppania (sisältäen sen pojan, jolle hän 16-vuotiaana menetti neitsyytensä), joiden kanssa on harrastettu seksiä ja esimerkiksi taustalla pitkä avoliitto (=pitkittynyt esiaviollinen suhde), joka luonnollisesti on sisältänyt seksiä.

        Seksihän ei saa olla parisuhteen avainkysymys, mutta otin tämän esille siksi, että oikeastaan ainoa asia, jonka uskosi suhteesta parisuhteeseen otit esille.


        Kun omalta kannaltani pohdin tätä kysymystä (ottaisinko vahvasti kristilliseen seurakuntaan yhteydessä olevan aviomiehen), vastaus ei ole yksiselitteinen.
        Olen kuulunut ev. lut. seurakuntaan ~20 vuotta ja minut on siis kastettu, olen käynyt rippikoulun ja päässyt ripille. Kuitenkin nyttemmin olen eronnut kirkosta. Pari vuotta rippikoulun jälkeen minulla oli tiivis yhteys seurakuntaan, mutta muutto opintojen perässä erotti tämän. Pian totesinkin, että minulla ei ole seurakuntayhteyttä ja evankelisluterilaisen kirkon ajatusmaailma alkoi kolista omaani vastaan. Minun Jumalani on Hän, joka minut lapsuudessani opetettiin tuntemaan, ei Hän, johon kirkko on myöhemmin halunnut minut tutustuttaa. Siksi en kuulu kirkkoon, eivätkä lapseni tule automaattisesti saamaan kastetta ev. lut kirkkoon, vaan saavat rippi-iässä päättää, kuinka haluavat itse jatkaa.
        Koen, että mies, jolla on yhteys ev. lut. seurakuntaan ei olisi esiaviollisen seksin vastustajana ongelma. Kirkkoon en liittyisi, mutta miehen sitä kovasti toivoessa ja perustellessa, kirkollinen siunaus voisi tulla kysymykseen. Suurin ongelma olisi ehkä se, että mies todennäköisesti toivoisi lastemme tulevan kastetuksi ja lasten olevan mukana seurakuntaelämässä. Itse taas haluan taata lapsille mahdollisimman laajan elämänkatsomuksen ennen kuin he päätöksensä tekevät. En kiellä heiltä Jumalaa, mutta en myöskään liitä heitä Jumalaan ennen kuin he itse haluavat ja ovat tarpeeksi vanhoja päätöksensä tekemään.


    • jippii elämä

      Kai haluat jakaa tärkeimmän asian elämässäsi rakkaasi kanssa. Paljon helpompaa on elämä, jos on samanlainen käsitys tärkeistä asioista. Kun tulee vaikeuksia eteen ja pakosta kaikilla tulee, voitko jakaa yhdessä sen asian ja tuoda Herran eteen vai miten tekisitte? Paljosta voi myös kiittää yhdessä Jumalaa.
      Seksi ei ole monelle ei-uskovallekaan se kaikkein tärkein. Ns. uskovissakin on valitettavasti hyväksikäyttäjiä. Olipa kumppanisi uskova tai ei-uskova ajattelisin että eka kerta olisi rakkaudellinen olipa se muuten ihana tai ei. Opettelua se silti voi olla toisen kanssa, mistä nauttii ja mistä ei.
      Joku viittasi myös elämän tärkeisiin viittoihin, oletteko niistä samaa mieltä. Miten ne asiat ratkaistaan? Oli skova tai ei, niistä pitää puhua etukäteen, kun tutustutte.

    • Itse en pystyisi seurustelemaan todennäköisesti kovinkaan uskovaisen ihmisen kanssa. Itse en kuulu kirkkoon ja itseasiassa jos totta puhutaan, kadun sitä että kuuluin kuuden vuoden ajan siihen (liityin rippileirillä ja erosin myöhemmin). Onnekseni kuitenkaan en antanut kuin muutaman vuoden ajan rahojani kirkolle verojeni muodossa.

      Nykyinen mieheni on ateisti, kuten minäkin. Me kumpikin olemme kiinnostuneita teologiasta, siinä mielessä kuinka esimerkiksi Kristinuskon kirjaa Raamattua ollaan muokattu aikojen saatossa ja kuinka se on manipuloinut ihmisiä sotaan, vaikka Jumalan pitäisi rakastaa meitä kaikkia sellaisenaan kuin me olemme.

      Itse en kaupungilla levitä ateistihössötyksiä, toisin kuin kristityt haluavat minut väkisin heidän seurakuntaansa (etenkin äärikristityt) ja puputtavat sitä Raamattua minkä kerkeävät.

      Minua ei koskaan ole opetettu uskomaan millään tavalla Jumalaan, eikä myöskään vanhempani tai isovanhempani ovat kuuluneet kirkkoon. Aion myös antaa lapsilleni mahdollisuuden valita vapauden tai uskovaisuuden.
      En ole koskaan kokenut (edes rippileirillä :D) olevani mitenkään Jumalan lapsi tai saaneeni apua Jumalalta. Yksin me jokainen tässä maailmassa ollaan ja ehkä toisinaan se auttaisi jaksamaan, että voisi uskoa johonkin maan yläpuoliseen elämään, mutta en jaksa uskoa sellaiseen. Minä elän sillä tavalla kuin minun on hyvä elää, en sillä tavalla kuin muut olettavat minun elävän.

      Seksi ei ole aina tärkeintä ateistille, eikä sitä pidä yleistää että jokaiselle ei-uskovaiseen. Itse en edes usko avioliittoon. Minulle se on vain nykyajan lainsäädännöllinen juttu, ei tosiaankaan lupaus mistään vuosia kestävästä rakkaudesta. Rakkaudesta pidetään aivan eri tavalla huolta kuin avioliittoon menemällä. Se ei pidä yksin yllä rakkautta, kyllä sen eteen tarvitaan työtä. Ja kaikki ei vaan sovi kaikille ja ihminen muuttuu elämänsä varrella.

      • ATEISTI JOKA ON

        TEOLOGIA - IHAN SAIRASTA!
        - TARKOITAN SITÄ, KOSKA TEOLOGIA ON JEESUKSEN PILKKAA.

        MINÄ OLEN HELLUNTALAINEN, JA EN VOI SIETÄÄ KO. HÄPINÖITÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


      • Anonyymi

        "Raamattua muokattu"
        Tuon selvittämiseksi voi perehtyä tosiaan ihan itsekin asiaan kun suuri osa käsikirjoituksia on netissä tutkittavina, edellyttää vain alkukielten jonkinmoista hallintaa. Ja pian selviää että puheet Raamatun 'muokkaamisesta' ovat täyttä humpuukia.
        Siinä sen sijaan on tapahtunut muokkauksia kun eri käännöksissä eri teologiset näkemykset ovat halunneet saada omia käsityksiään paremmin esille.


    • tralalallallaaa

      Sivusta seuranneena ja avioliitossa uskoon tulleena sanon sinulle kähätikää, älä ota uskomatonta puolisoa. Tämä tie on niin pitkä ja kivinen. Uskoasi ivataan ja aikeesi tehdään tyhjiksi, et voi muuta kuin rukoilla toisen puolesta. Uskosta puhumisesta tulee kuin punainen vaate tai kirosana kotiisi eikä mtn uskon merkkejä saa näkyä. Puoliso sanoo uskovansa Jumalaan, mutta siihen se jää, siinä kaikki. Ulospäin kaikki näyttää hienolta ja ihmiset kehuvat puolisoa ja saattaa hän kirkkoon lähteä mutta ivaa ja pilkkaa sitä ennen ja jälkeen messun. Todettakoon vielä etten ole mikään hihhuli, kuulun ev.lut. seurakuntaan, käyn kirkossa muutaman kerran vuodessa, hellareissa tms. muutaman kerran vuodessa. En höpötä uskosta jatkuvalla syötöllä enkä varsinkaan käännytä ketään. Ja silti voimakasta vastarintaa tulee, ihan vain uskon vuoksi. Haluaisin olla avoimesti Jeesuksen palvelija ja olisi ihana että ahdistuksen hetkellä voisin pyytää puolisoani rukoilemaan puolestani ja jakaa tämän Herran rakkauden hänen kanssaan, mutta kaikkea ei voi saada.

      Itse olen miettinyt eroa mutta kun sanassa sanotaan että uskova ei uskomatonta saa hylätä ja en sitä haluaisikaan. Seksiin ennen avioliittoa en ota kantaa, asiat menee omalla painollaan ja sen kyllä sielussaan tuntee onko siihen lupa vai ei.

    • siltä väliltä, kai

      Oikea tulee vastaan, kun on tullakseen. Uskovan ja ateisitin on vaikeaa muttei mahdotonta. Perhe on perusyksikkö, jonka eteen tehdään töitä ja taistellaan. Uskonkäsitys ja moraali. Moraali ohjaa useimmiten tekemään oikein. Kaikissa parisuhteissa on sudenkuoppansa. Näillä mennään.
      Olen eronnut uskossa ollessani uskovasta miehestä. Nyt avosuhteessa ateistin kanssa. Perhe tärkein molemmille.
      Mitä voisin sinulle sanoa? Väkisin ei kannata yrittää mitään. Omatuntosi ääntä seuraat.
      Seksistä, no comment.

    • Leif Norrgård

      Uskonnot katoavat pian sukupuuttoon.
      Tutkimuksen mukaan vain tyhmät ja mielisairaat uskovat jumaliinenää.
      http://www.atheistapologist.com/2010/07/are-atheists-smarter-than-religious.html

      • Anonyymi

        Miten täysin harhainen ja sokea, vaikkei mikään uusi, käsitys.


    • HELLUNTALAINEN(m)

      USKONNOLLISUUSGEENI!, SE ON VÄHÄN KUIN VAMMA!

      - KATSOKAA KUINKA MON ERI KRISTITTY VEJENI ON PUHUNUT OHI AIHEEN TÄNNEKIN. ESIM. TV7-VALEKANAVAA MAINOSTETAAN, VAIKKA SE EI KUULU AIHEESEN JA ON FORUMIN LAKIEN VASTAISTA....

      USKONTO SYÖ AIVOT LOPPUUN, JOS NIITÄ ENÄÄ ONKAAN.

      - TÄSSÄ KRISTITYN KRITIIKKIÄ USKONNOSTANI, KOSKA SITÄ EI VIELÄ OLE ANNETTU

      • geego

        jeesus oli maailman ensimmäinen kalifornialainen.
        sillä oli pitkä tukka,kulki kaapu päällä,sandaalit jaloissa,nautti punaviiniä,puhu rauhasta ja rakkaudesta ja perusti oman uskonnon.
        Just semmonen homo,hippi ja kommunisti,jonkalaisia uskovaiset kaikista eniten inhoaa.


    • botania

      Jos olet tosi uskovainen,noudatat Raamatun neuvoa,ettei tule mennä yhteen ei-uskovan kanssa.2.korinttolaisille 14-16.

    • kurkkuamyötentäynnä

      Toimitko kaikessa raamatun mukaan? Vai poimitko sieltä vain itsellesi sopivat asiat? Minulla on uskovainen/uudestisyntynyt aviomies, ollaan oltu 5v. naimisissa...alussa kaikki oli jees ja kävin jopa mukana kirkolla, nyt vaan ajansaatossa on ruvennut ärsyttämään. Minusta tuntuu että mieheni poimii raamatusta ne itsellensä sopivat asiat, eniten ärsyttää se kun murehtii aina jokaikisestä asiasta ja siinä tuntuu olevan usko ja luottamus kaukana. Tekopyhältäkin alkanut tuntumaan (myös monien uskovien ystäviensä touhu) ja tuo joka sunnuntainan kirkossa käynti taitaa vaan olla tapa/päästä tapaamaan ihmisiä ja syy olla poissa kotoa.
      Itse en ole uskovainen ja siltikin elän itse "enemmän" raamatun mukaan kuin mieheni, en siis tarkoituksenmukaisesti. Tällä jutullani ei siis ole päätä eikä häntää, ehkä sen tarkoitus oli vaan kertoa että pitkällä tähtäimellä voisi olla parempi jos olisitte samoista piireistä...toki jos rakastuu niin se tuskin katsoo sitä että missä porukoissa liirehtää.

    • liirum/laarum

      Minun lapsuudenystäväni asuu nykyään ulkomailla.Suomessa asuessaan hän joi kapakoissa joka ilta ja nai suurinpiirtein joka jätkää joka kohdalle osui.
      No,hän sitten muutti ulkomaille ja sai apua paikallisesta seurakunnasta.Sitten alkoikin "praise the lord"-vaihe ,jolla tiellä on edelleenkin ,ja hyvä niin.Ainoa mikä tässä kummastuttaa on se,että hän rikkoi uskoon tultuaan yhden avioliiton ja nai tämän miehen.Molemmat ovat aivan uskoon hurahtaneet,tuskinpa olisi suhde toiminutkaan muuten.
      Nyt sitten aina toitotetaan kuinka hyvää ja ihanaa elämä on,rivien välistä osaan kyllä lukea kaikkea muutakin.Valokuvissa nauretaan valkaistut hampaat levällään ja ollaan niin Jumalan siunaamia,että voivoi!
      Eihän siinä mitään,jos ovatkin herran hallussa,mutta minusta kyllä tuntuu ettei tuo voi olla todellista.Voiko Herra sitten antaa onnea pariskunnalle,joka on uskovainen,vaikka ovat aiheuttaneet paljon tuskaa ja tuhoa?Ehkäpä voikin,mutta onko usko edes aitoa?

      • Anonyymi

        Vaikuttaa vähän että siinä 'amerikkalaisella pepsodent-hymyllä' peitellään sisäistä karheutta kun ei nykyiseen avioonkaan ole päädytty oikein kaidan tien viittojen mukaisesti.


    • jesus_freak

      Tämä onkin aika mielenkiintoinen aihe, jota olen itsekin pohtinut paljon. Aika jänniä erilaisia mielipiteitä on tullut esille! Oma mielipiteeni tästä on se, että suhde ei-uskovaisen kanssa saattaisi toimiakin, mutta suhteesta tulee puuttumaan yksi keskeinen asia: Jeesus. Eli pelastus, toivo, rakkaus ja mitä kaikkea vielä. Tiedän yhden pariskunnan, ei-uskovainen ja uskovainen joilla tämä usko on ns tabu, vaikka he muuten vaikuttavat onnellisilta yhdessä. Luulen, että tällaisessa suhteessa on varjopuolia, ja juuri näitä uskovaisen elämän keskeisiä asioita kohtaan, ei-uskovainen tuntee ymmärtämättömyyttä.
      Mutta voin antaa vinkin: LUOTA JUMALAAN! Hän johtaa sinua kumppanisi luokse, olkoon tämä uskovainen tai ei.
      Itse en tiedä kuka minulle on se mies, mutta tiedän että Jumala tietää minun tulevaisuuteni, joten rukoilen usein tulevan puolisoni puolesta. Hyväksyn myös sen, jos Jumala ei olisi tarkoittanutkaan minulle puolisoa!

    • Ainakin arvomaailma pitäisi olla hyvin samankaltainen siinä suhteessa. Ehkä niin, että kumpikaan ei saisi olla kovin fundamentalistinen suhteessa omiin arvoihin ja/tai omaan uskoon.

      Ei kuitenkaan kuulosta ihan helpoimmalta .. mutta toisaalta, kivi kiveä hioo ja ajan myötä särmät tasoittuu.

    • V. Lilja

      Olen samaa mieltä (jesus_freaken) kanssa siitä, että suhde ei-uskovaisen kanssa saattaisi toimiakin, mutta suhteesta tulee puuttumaan yksi keskeinen asia: Jeesus. Olen onnellinen siitä, että menin uskovaisen kanssa naimisiin. Olen onnellinen, että sain nähdä sellaisen elämän, joka on täynnä Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Saan aina turvautua rakkaan Isääni ja mieheeni, jonka Hän minulle antoi. Me saamme rukoilla vapaasti yhdessä, ylistää Jumalaa yhdessä, jutella Isästämme, olla onnellisia Hänessä, mitä muuta voisin toivoa. En haluaisi valehdella, että avioliitossamme ei riidellä, sillä olemmehan me kaksi eri perhetaustoista tullutta ihmistä, jotka rakentavat yhteisen kodin. Sen vain tiedän, että jos avioliitto perustuu Sanalle ja se on sen mukaisesti rakennettu, niin se on valtava siunaus itse perheelle, lapsille, vanhemmille, läheisille ja ystäville, jotka saavat nähdä, että on vielä toivoa näin muuten moraalittomassa maailmassa. Tätä kaikkea ei olisi, jos Jeesus ei olisi sydämissämme eli kaikki kunnia on Jumalalle, sillä armosta olemme pelastetut.
      Olen seurannut perheitä maailmassa, kasvoin sellaisessa, enkä missään nimessä olisi halunnut elää taas maailman menojen mukaisesti, sillä näen kuinka asiat oikeasti ovat. Jumala on asettanut meille rajan, minkä sisällä meidän on hyvä elää ja jos me mennään rajan ulkopuolelle, Jumala varoittaa siitä, mikä siitä seuraa...eli pettämiset, rakkaudettomuus, tuhannet seksisuhteet, homoliitot, itsekeskeisyys, itsekkyys, printöriidat, vihamielisyys, abortit=murha, onnettomat lapset, avioerot, riidat, sairaudet, stressi, depressiot, itsemurha, hiv, aids... näitä tuskia on lukemattomia määriä.
      Haluaisin sanoa uskovaisille, että älkää mukautuko maailman menojen mukaisesti, mikä on yleistymässä mitä lähempänä olemme viimeistä päivää, tutkikaa Sanaa päivin ja öin, siellä on totuus, rukoilkaa. Jumalalla on varmasti teille aviopuoliso, odottakaa vähän, olkaa maltilliset. Jos välttämättä haluaisitte mennä naimisiin ei uskovan kanssa ja jos hän teitä rakastaa oikeasti ja on tosissaan, niin miksei hän valitsisi sinut ja Jeesuksen yhdessä? Olette tietenkin vapaat valita Jumalan tai maailman, muttei molempia voi valita, ei voi palvoa sekä että...
      Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." matt.22:27-40
      Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. Matt. 22:14
      Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu. Matt. 24:4:14
      Monien rakkaus kylmenee...

      • Uskova nainen

        Jouduitko odottamaan /rukoilemaan kauan?
        Itse olen odottanut 8 vuotta ja rupeaa usko loppumaan...
        Pian on vaihtoehtona se, ettewn voi saad lapsia tai joudun ottamaan tapauskovan.
        Unelma olisi saada uskova mies, mutta jos Jumala ei annakaan...tuntuu jo sille, koska niin kauan olen odottanut:(


      • kokemuksesta...
        Uskova nainen kirjoitti:

        Jouduitko odottamaan /rukoilemaan kauan?
        Itse olen odottanut 8 vuotta ja rupeaa usko loppumaan...
        Pian on vaihtoehtona se, ettewn voi saad lapsia tai joudun ottamaan tapauskovan.
        Unelma olisi saada uskova mies, mutta jos Jumala ei annakaan...tuntuu jo sille, koska niin kauan olen odottanut:(

        Hei!

        Olen oppinut Herran tiellä, että monesti meiltä viedään jopa usko ja toivo,
        siis risumisessa pitää luopua lopulta ihan kaikesta, ja vasta kun antaa
        sydämestään Herralle vapauden valita puoliso vai ei , niin uskova on
        riisuttu siinä asiassa ja Herra voi siunata häntä!

        Tapasin aikoinaan yhden uskovan, joka oli murtunut ja kuin varjo vain,
        hän sanoi että ei ollut valmis maksamaan hintaa, minä ihmettelin
        sitä, mutta käsitin myöhemmin että pitää olla valmis luopumaan
        ihan kaikesta, ja viimeisinä asioina tulevat ne kaikkein rakkaimmat
        ja hartaimmat toiveet ja halut ja pyynnöt, ja siinä silloin katsotaan
        kumpaa uskova haluaa todella seurata omaa tahtoaan vai Herraa?

        En sano mitään sinun tilanteestasi, kun en sitä voi tietää, mutta mieti
        voiko tässä olla ratkaisu, eli meidän tulisi sanoa kuten Herramme
        Getsemanessa, eli:

        Luuk. 22:42
        sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".

        Se on kova paikka, tiedän sen itsestäni, kun olen saanut itse luopua,
        jopa puolisosta tavallaan sen kautta, eli en enää itse päätä sitäkään asiaa, vaikka Herra toisalta on sen luvannut mielestäni minulle!

        Mutta kuten Herra itse tuossa sanoi, hän ei olisi itse halunnut sitä maljaa
        ehdoin tahdoin juoda, mutta Rakkaudesta Isää kohtaan, Hän oli kuitenkin
        siihen valmis!

        Mutta tähänkin asiaan antaa voiman Herra meille, emme sitä itse pysty
        itsestämme puristamaan, meidän vain siis tulee ilmoittaa halumme
        todella vaeltaa Jumalan tahdossa ja luopua siten omastamme
        Rakkauden tähden ja jotta Jumalan suunnitelma toteutuisi kaikessa
        elämässämme !

        Ja minä kuljen itse jo sen tien, minkä Herra tässäkin asiassa valitsee,
        vaikka siis toivoisin itselleni puolisoa!


        Mutta kuten sanoin, tämä on vain näitä omia kokemuksiani, eikä välttämättä
        oikea ohje joka paikaan, sillä Herra näkee sydämet ja Hän tietää mikä on
        itse kunkin Tie, kuten Paavali(vaimoton) kirjoittaa !

        1. Kor. 7:7
        Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.
        29 Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan,

        Tämä asia selviää tästä ehkä, mitä siinä tarkoitetaan:

        32 Soisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi;
        33 mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi,
        34 ja hänen harrastuksensa käy kahtaanne. Samoin vaimo, jolla ei enää ole miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat pyhät sekä ruumiin että hengen puolesta; mutta naimisissa oleva huolehtii maailmallisista, kuinka olisi mieliksi miehellensä.
        35 Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa.


        Siunausta sinulle Uskova nainen!


      • Uskova nainen
        kokemuksesta... kirjoitti:

        Hei!

        Olen oppinut Herran tiellä, että monesti meiltä viedään jopa usko ja toivo,
        siis risumisessa pitää luopua lopulta ihan kaikesta, ja vasta kun antaa
        sydämestään Herralle vapauden valita puoliso vai ei , niin uskova on
        riisuttu siinä asiassa ja Herra voi siunata häntä!

        Tapasin aikoinaan yhden uskovan, joka oli murtunut ja kuin varjo vain,
        hän sanoi että ei ollut valmis maksamaan hintaa, minä ihmettelin
        sitä, mutta käsitin myöhemmin että pitää olla valmis luopumaan
        ihan kaikesta, ja viimeisinä asioina tulevat ne kaikkein rakkaimmat
        ja hartaimmat toiveet ja halut ja pyynnöt, ja siinä silloin katsotaan
        kumpaa uskova haluaa todella seurata omaa tahtoaan vai Herraa?

        En sano mitään sinun tilanteestasi, kun en sitä voi tietää, mutta mieti
        voiko tässä olla ratkaisu, eli meidän tulisi sanoa kuten Herramme
        Getsemanessa, eli:

        Luuk. 22:42
        sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".

        Se on kova paikka, tiedän sen itsestäni, kun olen saanut itse luopua,
        jopa puolisosta tavallaan sen kautta, eli en enää itse päätä sitäkään asiaa, vaikka Herra toisalta on sen luvannut mielestäni minulle!

        Mutta kuten Herra itse tuossa sanoi, hän ei olisi itse halunnut sitä maljaa
        ehdoin tahdoin juoda, mutta Rakkaudesta Isää kohtaan, Hän oli kuitenkin
        siihen valmis!

        Mutta tähänkin asiaan antaa voiman Herra meille, emme sitä itse pysty
        itsestämme puristamaan, meidän vain siis tulee ilmoittaa halumme
        todella vaeltaa Jumalan tahdossa ja luopua siten omastamme
        Rakkauden tähden ja jotta Jumalan suunnitelma toteutuisi kaikessa
        elämässämme !

        Ja minä kuljen itse jo sen tien, minkä Herra tässäkin asiassa valitsee,
        vaikka siis toivoisin itselleni puolisoa!


        Mutta kuten sanoin, tämä on vain näitä omia kokemuksiani, eikä välttämättä
        oikea ohje joka paikaan, sillä Herra näkee sydämet ja Hän tietää mikä on
        itse kunkin Tie, kuten Paavali(vaimoton) kirjoittaa !

        1. Kor. 7:7
        Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.
        29 Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan,

        Tämä asia selviää tästä ehkä, mitä siinä tarkoitetaan:

        32 Soisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi;
        33 mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi,
        34 ja hänen harrastuksensa käy kahtaanne. Samoin vaimo, jolla ei enää ole miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat pyhät sekä ruumiin että hengen puolesta; mutta naimisissa oleva huolehtii maailmallisista, kuinka olisi mieliksi miehellensä.
        35 Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa.


        Siunausta sinulle Uskova nainen!

        Koen, että olen luopunut asiasta, koska en voisi ottaa tapauskovaa ja asia on näin Jumalan kädessä.

        Sellaista luopumista, että halu pitäisi kieltää en ymmärrä, se on jopa valheellista. Jos ihmisellä ei ole naimattomuuden armolahjaa, ei halua voi kieltää. Jos se lähtee pois on saanut ko. armolahjan.

        Halu puolisoon tulee kuitenkin esille jo ekassa Mooseksen kirjassa ja on minuunkin luotu ominaisuus, ei itse keksimäni halu.

        Se tuntuu pahalle, että kaikki ympärillä olevat kymmenet naiset ovat päässeet helpommalla. Mies on tullut joko jo nuorena tai vanhempana, mutta heti uskoon tulon jälkeen. Sillä ei ole ollut merkitystä, kuinka epäkypsiä ovat olleet tai kuinka hataralla pohjalla heidän Jumala sunteensa on ollut. Heille on kumppani annettu.

        Kun itse pitkälti jo tällaisena haamuna vaellan, tuntuu surulliselle. Perheeni ei ole uskossa, mitä mainostusta tämä on heille hyvästä Jumalasta? Surevat vain puolestani rankkaa elämääni. Ei-uskovat ystävät katsovat nääntymistäni kauhulla vierestä.

        Jos tilanne ei muutu, koen oman jaksamisen ja uskonelämän kannalta ainoaksi ratkaisuksi eristäytyä jotenkin tästä maailmasta. Silloin en koe jopa päivä viiltoa sisällä, kun näen, kuinka muille on annettu rakkaus ja perhe. Miksei minulle?

        Ihan vielä en koe, että eristäydyn, mutta se suo lohtua, kun on väsynyt tilanteeseen ja miettii, että en jaksa kohta enää.


      • kokemuksesta...
        Uskova nainen kirjoitti:

        Koen, että olen luopunut asiasta, koska en voisi ottaa tapauskovaa ja asia on näin Jumalan kädessä.

        Sellaista luopumista, että halu pitäisi kieltää en ymmärrä, se on jopa valheellista. Jos ihmisellä ei ole naimattomuuden armolahjaa, ei halua voi kieltää. Jos se lähtee pois on saanut ko. armolahjan.

        Halu puolisoon tulee kuitenkin esille jo ekassa Mooseksen kirjassa ja on minuunkin luotu ominaisuus, ei itse keksimäni halu.

        Se tuntuu pahalle, että kaikki ympärillä olevat kymmenet naiset ovat päässeet helpommalla. Mies on tullut joko jo nuorena tai vanhempana, mutta heti uskoon tulon jälkeen. Sillä ei ole ollut merkitystä, kuinka epäkypsiä ovat olleet tai kuinka hataralla pohjalla heidän Jumala sunteensa on ollut. Heille on kumppani annettu.

        Kun itse pitkälti jo tällaisena haamuna vaellan, tuntuu surulliselle. Perheeni ei ole uskossa, mitä mainostusta tämä on heille hyvästä Jumalasta? Surevat vain puolestani rankkaa elämääni. Ei-uskovat ystävät katsovat nääntymistäni kauhulla vierestä.

        Jos tilanne ei muutu, koen oman jaksamisen ja uskonelämän kannalta ainoaksi ratkaisuksi eristäytyä jotenkin tästä maailmasta. Silloin en koe jopa päivä viiltoa sisällä, kun näen, kuinka muille on annettu rakkaus ja perhe. Miksei minulle?

        Ihan vielä en koe, että eristäydyn, mutta se suo lohtua, kun on väsynyt tilanteeseen ja miettii, että en jaksa kohta enää.

        Hei!

        Ei se ole valheellista luopua haluistaan oli ne mitä vain:

        Gal. 5:24
        Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

        Huomaa haluineen, eli kuten edellä kirjoitin, ei Jeesuskaan olisi halunnut,
        eli Hänen halunsa olisi ollut ihan muuta!!!

        Mutta kuten sanoin Rakkaudesta rakastamaansa, uskovakin vihdoin kypsyy
        siihen samaan mielenlaatuun joka on siis Kristuksen mielenlaatu, eli
        Hepr. 10:9
        sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen

        Mutta siihen ei siis ihminen itse pysty vaan sen vaikuttaa Jumala meissä,
        eli kypsyttää ja kasvattaa meidät siihen Rakkaudellaan!

        Siis jopa ihmiseen rakastunut, sen rakkauden vuoksi ja takia luopuu
        omista toiveistaan ja haluistaan rakastamansa eteen!!!

        Muuten tuo on tuttua, ja olen samassa tilanteessa kuin sinä, eli moni
        katselee ja halveksii ja tuomitsee ja pitää hihhulina, kun en luovu
        uskostani ja luottamuksestani Herraan, vaikka minullakin on kaikki
        mennyt kuten Jobilla, ja silti en valitse niin kuin he näkevät hyväksi,
        vaan tajdon kaikessa Herran tahdon tapahtuvan, ja se usein ei ole
        se tapa ja tie mitä muut ehdottavat ja pitävät oikeana!

        Älä mieti tätä hetkeä, sen suhteen miten toiset asiat nyt näkevät, sillä
        sinulla on perintö ja kaikki Herrassa, he vain eivät tajua sitä rikkautta,
        mikä sinulla on, sen he tajuavat ehkä myöhemmin, tai viimeistään
        sitten kun kaikki paljastetaan!

        Tämä on vaikea Sana, mutta tosi:

        1. Piet. 5:10
        Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.

        Meistä uskovista se aika tuntuu niiiiin pitkältä, mutta muista Jobia, joka
        myös sai kärsiä ja sai osakseen vain tuomiota ja halveksuntaa siinä
        kohtaa kun oli heikoimmillaan ja olisi kaivannut tukea eniten!!!

        Mutta sitten kun Herra käänsi Jobinkin kohtalon, ei ollut enää epäselvää
        Jumalan Rakkaudesta häntä kohtaan!

        Joten sinnittele vielä, äläkä luovu Herran tahdosta ja siihen pyrkimisestä,
        eli roiku Herrassa!

        Ps. 91:14
        "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.

        Herra sinua kaikessa tässä siunatkoon "Uskova nainen"


      • Uskova nainen
        kokemuksesta... kirjoitti:

        Hei!

        Ei se ole valheellista luopua haluistaan oli ne mitä vain:

        Gal. 5:24
        Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

        Huomaa haluineen, eli kuten edellä kirjoitin, ei Jeesuskaan olisi halunnut,
        eli Hänen halunsa olisi ollut ihan muuta!!!

        Mutta kuten sanoin Rakkaudesta rakastamaansa, uskovakin vihdoin kypsyy
        siihen samaan mielenlaatuun joka on siis Kristuksen mielenlaatu, eli
        Hepr. 10:9
        sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen

        Mutta siihen ei siis ihminen itse pysty vaan sen vaikuttaa Jumala meissä,
        eli kypsyttää ja kasvattaa meidät siihen Rakkaudellaan!

        Siis jopa ihmiseen rakastunut, sen rakkauden vuoksi ja takia luopuu
        omista toiveistaan ja haluistaan rakastamansa eteen!!!

        Muuten tuo on tuttua, ja olen samassa tilanteessa kuin sinä, eli moni
        katselee ja halveksii ja tuomitsee ja pitää hihhulina, kun en luovu
        uskostani ja luottamuksestani Herraan, vaikka minullakin on kaikki
        mennyt kuten Jobilla, ja silti en valitse niin kuin he näkevät hyväksi,
        vaan tajdon kaikessa Herran tahdon tapahtuvan, ja se usein ei ole
        se tapa ja tie mitä muut ehdottavat ja pitävät oikeana!

        Älä mieti tätä hetkeä, sen suhteen miten toiset asiat nyt näkevät, sillä
        sinulla on perintö ja kaikki Herrassa, he vain eivät tajua sitä rikkautta,
        mikä sinulla on, sen he tajuavat ehkä myöhemmin, tai viimeistään
        sitten kun kaikki paljastetaan!

        Tämä on vaikea Sana, mutta tosi:

        1. Piet. 5:10
        Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.

        Meistä uskovista se aika tuntuu niiiiin pitkältä, mutta muista Jobia, joka
        myös sai kärsiä ja sai osakseen vain tuomiota ja halveksuntaa siinä
        kohtaa kun oli heikoimmillaan ja olisi kaivannut tukea eniten!!!

        Mutta sitten kun Herra käänsi Jobinkin kohtalon, ei ollut enää epäselvää
        Jumalan Rakkaudesta häntä kohtaan!

        Joten sinnittele vielä, äläkä luovu Herran tahdosta ja siihen pyrkimisestä,
        eli roiku Herrassa!

        Ps. 91:14
        "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.

        Herra sinua kaikessa tässä siunatkoon "Uskova nainen"

        Et ymmärtänyt mua ihan oikein tossa.
        Ymmärrän mitä lihalle kuolemisella tarkoitetaan ja sitähän joutuu harjoittamaan päivittäin.
        Se, että kuolisi/kieltäisi halun avioitua, tarkoittaisi, että olisi muuttunut ihmisenä täysin erilaiseksi.
        Jos minulta katoaisi tuo halu, en enää haluaisi mennä naimisiin, se halua olis poissa ja vaikka mies tulisi eteen, en enää kokisi sitä jutukseni.

        Kuoleminen tässä parisuhdeasiassa tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalalle ja kuolee omalle yrittämiselle.

        Eihän äitikään, joka on huolissaan teinipojan koomailuista voi kuolla siten, että ei rakasta enään lastaan, vaan siten, että ei huolehdi ja sure. Kuolee asialle siten, että jättää huolen Jumalalle.

        Ei Jumala halua ottaa meistä pois rakkautta, ei äidin rakkautta, eikä sitä rakkautta, mikä mun sisälle on asetetta miestä kohtaan.


      • V. Lilja
        Uskova nainen kirjoitti:

        Jouduitko odottamaan /rukoilemaan kauan?
        Itse olen odottanut 8 vuotta ja rupeaa usko loppumaan...
        Pian on vaihtoehtona se, ettewn voi saad lapsia tai joudun ottamaan tapauskovan.
        Unelma olisi saada uskova mies, mutta jos Jumala ei annakaan...tuntuu jo sille, koska niin kauan olen odottanut:(

        Kuuntelin yhtä saarnaa

        Kaikki muut voivat mennä naimisiin, paitsi seuraavat: On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."Matt. 19:12 Onko sinulla mitään edellisistä?

        Uskovaisilla on tapana kysyä, miten voisin tietää Jumalan tahdon. ”Jos aamulla kun herään sataa vettä, niin menen Matin kanssa naimisiin, mutta jos ei, niin valitsen Jaakon... jne.”

        Jumalalle kaikki on paljon helpompaa. Me vain teemme asiat vaikeiksi. Jumala on antanut meille 3 selkeää ehtoa puolison löytämiseksi. Näiden ehtojen sisällä olemme vapaat valitsemaan itselle puoliskon. Jumalan tahto on se, että se ihminen, "sun tuleva puoliskosi siis"

        1. ei ole naimisissa toisen ihmisen kanssa.
        2. ei saisi olla sinulle lähisukulainen. 3. ja 4. Moos
        3. on uskovainen

        Siinä on kolme ehtoa, mitä Jumala haluaa sinun kohdallesi! Jos jokin näistä ehdoista puuttuu, se ei ole Jumalan tahto.

        Ihan varmasti sinun kohdallesi on tullut sellainen ihminen ja useampikin, joka olisi kiinnostunut sinusta ja sinäkin olisit kiinnostunut hänestä, ja tämä ihminen täytti näitä kolmea kohtaa. Eli Jumala on silloin tarjonnut sinulle sopivan henkilön ja teillä oli mahdollisuus ja vapaa tahto valita.

        Valitettavasti sitten ruvetaan sanomaan "Jumala, hänen tukka on oranssi, en halua naimisiin" tai "Jumala, hän on lihava, en halua naimisiin." "Hän tykkää jalkapallosta, en halua naimisiin" Jumala ei ketään pakota. Mutta jos kaikissa kolmessa kohdassa hän oli kuitenkin sinulle sopiva, niin se oli selkeä tatjous Jumalalta. Jumala ei määrännyt mitään jalkapallosta, lihavuudesta, tukasta...jne.

        Täytyy myös selkeästi ymmärtää mitä etsit. Joillakin on tapana sanoa "Haluaisin, että miehelläni olisi sama palvelustehtävä." Etsitkö palveluskumppanin vai aviomiehen? "Haluaisin iltaisin jutella jollekin" Etsitkö psykologin vai aviopuolison? ”Haluaisin käydä jonkun kanssa lenkillä” Etsitkö lemmikin? Mitä sinä etsit?

        Platon, ei uskovainen mies siis, on keksinyt teorian kahdesta puoliskosta, eli "siitä oikeasta" . Tämä on valetta, sillä se on pakanalinen teoria, eikä sovi uskovaiselle. Jos tähän teoriaan uskoo, niin se aiheuttaa vastuuttomaan käyttäytymiseen: "Ei tämä avioliitto oikein toimi, ehkä puolisoni ei ookkaan se oikea, jos se ei olekaan Jumalan tahto, jos teinkin virheen. Siellähän se oikea onkin, siellä se kävelee. Eroanpas nykyisestä ja menenkin naimiin tuon kanssa. Ai, ei se ookkaan se oikea, taas erehdys. jne"

        Oikeastaan paras alku avioliitolle on vastuullinen valinta. Siellä missä ei ole sokeaa alkurakkautta eli himoa, siellä ei ole pettymystä, ei aina tarvitse etsiä niitä intohimon tunteita, kemiaa, romantiikka, sillä alkurakkauden jälkeen tulee arki. Alkurakkaushan sokaisee ja silloin et huomaa toisessa mitään vikaa, ja kun alkurakkauden tunne menee ohi, silloin rupeatkin näkemään ihmisen varjopuolia, sukkia pitkin lattiaa, räkäpaperia sängyssä, hiuksia viemärissä, huonon hengityksen... Valintoja on hyvä tehdä siis järjellä eikä tunteilla heti alkuun ja täytyy nähdä vaivaa. Olemme vastuullisia jos valitsemme järjellä. Kannattaa muistaa se.

        Jos seurataan raamatun henkilöitä kuten Jesajaa ja Jaakobia, niin miten he tutustuivat tulevaan aviopuolisoon? He menivät naimisiin, vaikka eivät edes tunteneet tulevaa puoplisoa. He ottivat vastuun heti alussa ”Olen vaimo, olet mies”. Toinen asia miksi tää on hyvä ratkaisu on päämäärätietoisuus:” Haluamme molemmat olla naimisissa ja olla onnellisia, ilman näytelmiä.” Lapsillakin on helpompi jos heidän vanhemmat ottavat vastuun ja päämäärän säilyttää avioliitto, huolimatta riidoista, lapsi tietää, että hänen vanhemmat eivät eroa. Vaikea on taas lapsilla, joiden vanhemmat eivät kanna vastuuta vaan elävät tunteiden mukana eli välillä kauheasti riitelevät kuin kissa ja koira ja sitten taas ovat intohimoisesti yhdessä.

        Haluaisin sanoa, että avioliitto on kova urakka, jos sitten jaksaa nähdä vaivaa sen eteen, niin tulette olemaan onnellisia ja jos jaksaminen loppuu ensimmäiseen esteeseen, niin käy huonosti...Sekin olisi hyvä, että molemmilla olisi halu säilyttää avioliitto ja sen mukaan tulee rakkaus.
        Itse luen tosi paljon hengellisiä avioliittoon liittyviä kirjoja: Gary Chapman | Five Love Languages;Sunday ja Bose Adelaja, joilla on yhteinen kirja miehen ja naisen onnesta; Helen Andelinillakin on hyviä kirjoja
        elokuvakin on olemassa kuten Fireproof ja Love comes softly-sarja. Muitakin hyviä kirjoja, konfferensseja yms on olemassa.

        Toivon sinulle siunausta, ja että löydät uskossa olevan miehen itsellesi ja teillä olisi lapsia. :) Ja älä missään nimessä anna paholaiselle mahdollisuutta masentaa itseäsi! Masennus ei ole Jumalasta! :)


      • Uskova nainen
        V. Lilja kirjoitti:

        Kuuntelin yhtä saarnaa

        Kaikki muut voivat mennä naimisiin, paitsi seuraavat: On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."Matt. 19:12 Onko sinulla mitään edellisistä?

        Uskovaisilla on tapana kysyä, miten voisin tietää Jumalan tahdon. ”Jos aamulla kun herään sataa vettä, niin menen Matin kanssa naimisiin, mutta jos ei, niin valitsen Jaakon... jne.”

        Jumalalle kaikki on paljon helpompaa. Me vain teemme asiat vaikeiksi. Jumala on antanut meille 3 selkeää ehtoa puolison löytämiseksi. Näiden ehtojen sisällä olemme vapaat valitsemaan itselle puoliskon. Jumalan tahto on se, että se ihminen, "sun tuleva puoliskosi siis"

        1. ei ole naimisissa toisen ihmisen kanssa.
        2. ei saisi olla sinulle lähisukulainen. 3. ja 4. Moos
        3. on uskovainen

        Siinä on kolme ehtoa, mitä Jumala haluaa sinun kohdallesi! Jos jokin näistä ehdoista puuttuu, se ei ole Jumalan tahto.

        Ihan varmasti sinun kohdallesi on tullut sellainen ihminen ja useampikin, joka olisi kiinnostunut sinusta ja sinäkin olisit kiinnostunut hänestä, ja tämä ihminen täytti näitä kolmea kohtaa. Eli Jumala on silloin tarjonnut sinulle sopivan henkilön ja teillä oli mahdollisuus ja vapaa tahto valita.

        Valitettavasti sitten ruvetaan sanomaan "Jumala, hänen tukka on oranssi, en halua naimisiin" tai "Jumala, hän on lihava, en halua naimisiin." "Hän tykkää jalkapallosta, en halua naimisiin" Jumala ei ketään pakota. Mutta jos kaikissa kolmessa kohdassa hän oli kuitenkin sinulle sopiva, niin se oli selkeä tatjous Jumalalta. Jumala ei määrännyt mitään jalkapallosta, lihavuudesta, tukasta...jne.

        Täytyy myös selkeästi ymmärtää mitä etsit. Joillakin on tapana sanoa "Haluaisin, että miehelläni olisi sama palvelustehtävä." Etsitkö palveluskumppanin vai aviomiehen? "Haluaisin iltaisin jutella jollekin" Etsitkö psykologin vai aviopuolison? ”Haluaisin käydä jonkun kanssa lenkillä” Etsitkö lemmikin? Mitä sinä etsit?

        Platon, ei uskovainen mies siis, on keksinyt teorian kahdesta puoliskosta, eli "siitä oikeasta" . Tämä on valetta, sillä se on pakanalinen teoria, eikä sovi uskovaiselle. Jos tähän teoriaan uskoo, niin se aiheuttaa vastuuttomaan käyttäytymiseen: "Ei tämä avioliitto oikein toimi, ehkä puolisoni ei ookkaan se oikea, jos se ei olekaan Jumalan tahto, jos teinkin virheen. Siellähän se oikea onkin, siellä se kävelee. Eroanpas nykyisestä ja menenkin naimiin tuon kanssa. Ai, ei se ookkaan se oikea, taas erehdys. jne"

        Oikeastaan paras alku avioliitolle on vastuullinen valinta. Siellä missä ei ole sokeaa alkurakkautta eli himoa, siellä ei ole pettymystä, ei aina tarvitse etsiä niitä intohimon tunteita, kemiaa, romantiikka, sillä alkurakkauden jälkeen tulee arki. Alkurakkaushan sokaisee ja silloin et huomaa toisessa mitään vikaa, ja kun alkurakkauden tunne menee ohi, silloin rupeatkin näkemään ihmisen varjopuolia, sukkia pitkin lattiaa, räkäpaperia sängyssä, hiuksia viemärissä, huonon hengityksen... Valintoja on hyvä tehdä siis järjellä eikä tunteilla heti alkuun ja täytyy nähdä vaivaa. Olemme vastuullisia jos valitsemme järjellä. Kannattaa muistaa se.

        Jos seurataan raamatun henkilöitä kuten Jesajaa ja Jaakobia, niin miten he tutustuivat tulevaan aviopuolisoon? He menivät naimisiin, vaikka eivät edes tunteneet tulevaa puoplisoa. He ottivat vastuun heti alussa ”Olen vaimo, olet mies”. Toinen asia miksi tää on hyvä ratkaisu on päämäärätietoisuus:” Haluamme molemmat olla naimisissa ja olla onnellisia, ilman näytelmiä.” Lapsillakin on helpompi jos heidän vanhemmat ottavat vastuun ja päämäärän säilyttää avioliitto, huolimatta riidoista, lapsi tietää, että hänen vanhemmat eivät eroa. Vaikea on taas lapsilla, joiden vanhemmat eivät kanna vastuuta vaan elävät tunteiden mukana eli välillä kauheasti riitelevät kuin kissa ja koira ja sitten taas ovat intohimoisesti yhdessä.

        Haluaisin sanoa, että avioliitto on kova urakka, jos sitten jaksaa nähdä vaivaa sen eteen, niin tulette olemaan onnellisia ja jos jaksaminen loppuu ensimmäiseen esteeseen, niin käy huonosti...Sekin olisi hyvä, että molemmilla olisi halu säilyttää avioliitto ja sen mukaan tulee rakkaus.
        Itse luen tosi paljon hengellisiä avioliittoon liittyviä kirjoja: Gary Chapman | Five Love Languages;Sunday ja Bose Adelaja, joilla on yhteinen kirja miehen ja naisen onnesta; Helen Andelinillakin on hyviä kirjoja
        elokuvakin on olemassa kuten Fireproof ja Love comes softly-sarja. Muitakin hyviä kirjoja, konfferensseja yms on olemassa.

        Toivon sinulle siunausta, ja että löydät uskossa olevan miehen itsellesi ja teillä olisi lapsia. :) Ja älä missään nimessä anna paholaiselle mahdollisuutta masentaa itseäsi! Masennus ei ole Jumalasta! :)

        Kiitos, kun koitat auttaa.
        Valitettavasti mitään selitystä ei kuitenkaan ole...Asiat eivät ole ihan yksinkertaisia, vaikka toivoisi..

        Ei ole esteitä avioliitolle.
        Mutta uskossa olo aikana ei ole tullut vastaan vapaata ja tosissaan uskovaa miestä, jonka kanssa olisi kolahtanut.

        Ennen uskoontuloa seurustelukumppani löytyi todella helposti.

        Ei ole ollut vain oikea aika.

        En koe, että olisi väärin vain ottaa joku vapaa ei-sukua oleva uskova, mutta sitten on pystyttävä elämään sen kanssa, jos kokee tekevänsä komromissin.

        Toki täydellistä ei ole, mutta ainakin kaikki naimisiin menneet ystäväni ovat saaneet sen komeimman ja fiksuimman miehen mielestään. Ovat jopa tehneet toivomuslistoja, jotka ovat täyttyneet.

        Himo on eri asia, kuin ihastus ja halu olla toista lähellä.

        Luin kerran hyvän englanninkielisen kirjan seuurustelun perusteista hengellisessä mielessä, jossa sanottiin about näin:
        If there is no desire to intimacy during time when you are dating, there is a problem.

        Ei siis tarkoiteta, että pitäisi langeta, mutta kyllä halu olla toista lähellä tulee olla.

        Sitä ei ole toistaiseksi tullut, eikä rauhaa.
        Jumala antaa rauhan oikeista ratkaisuista, siitä olen satavarma.

        Muutamat kokeilut ovat tyssänneet rauhattomuuteen, kun olen rukoillut. Rauha on palannut, kun tiet ovat eronneet.


        Sopivia on joillekin ehkä yksi, joillekin useita ja oikeaksi jonkun tekee viimeistään se, kenen kanssa menee naimisiin.

        Itse olen kuullut, kuinka Jumala on monille selkeästi johdattanut ihmisen elämään. Ehkä se, että nimenomaiset ihmiset menevät yhteen on joissain tapauksissa tärkeää ja joissain tapauksissa ei Jumalaller niin väliä, kenet muutamastta valitsee..


      • Anonyymi

        Totisesti, AAMEN.


      • Anonyymi
        kokemuksesta... kirjoitti:

        Hei!

        Olen oppinut Herran tiellä, että monesti meiltä viedään jopa usko ja toivo,
        siis risumisessa pitää luopua lopulta ihan kaikesta, ja vasta kun antaa
        sydämestään Herralle vapauden valita puoliso vai ei , niin uskova on
        riisuttu siinä asiassa ja Herra voi siunata häntä!

        Tapasin aikoinaan yhden uskovan, joka oli murtunut ja kuin varjo vain,
        hän sanoi että ei ollut valmis maksamaan hintaa, minä ihmettelin
        sitä, mutta käsitin myöhemmin että pitää olla valmis luopumaan
        ihan kaikesta, ja viimeisinä asioina tulevat ne kaikkein rakkaimmat
        ja hartaimmat toiveet ja halut ja pyynnöt, ja siinä silloin katsotaan
        kumpaa uskova haluaa todella seurata omaa tahtoaan vai Herraa?

        En sano mitään sinun tilanteestasi, kun en sitä voi tietää, mutta mieti
        voiko tässä olla ratkaisu, eli meidän tulisi sanoa kuten Herramme
        Getsemanessa, eli:

        Luuk. 22:42
        sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".

        Se on kova paikka, tiedän sen itsestäni, kun olen saanut itse luopua,
        jopa puolisosta tavallaan sen kautta, eli en enää itse päätä sitäkään asiaa, vaikka Herra toisalta on sen luvannut mielestäni minulle!

        Mutta kuten Herra itse tuossa sanoi, hän ei olisi itse halunnut sitä maljaa
        ehdoin tahdoin juoda, mutta Rakkaudesta Isää kohtaan, Hän oli kuitenkin
        siihen valmis!

        Mutta tähänkin asiaan antaa voiman Herra meille, emme sitä itse pysty
        itsestämme puristamaan, meidän vain siis tulee ilmoittaa halumme
        todella vaeltaa Jumalan tahdossa ja luopua siten omastamme
        Rakkauden tähden ja jotta Jumalan suunnitelma toteutuisi kaikessa
        elämässämme !

        Ja minä kuljen itse jo sen tien, minkä Herra tässäkin asiassa valitsee,
        vaikka siis toivoisin itselleni puolisoa!


        Mutta kuten sanoin, tämä on vain näitä omia kokemuksiani, eikä välttämättä
        oikea ohje joka paikaan, sillä Herra näkee sydämet ja Hän tietää mikä on
        itse kunkin Tie, kuten Paavali(vaimoton) kirjoittaa !

        1. Kor. 7:7
        Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.
        29 Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan,

        Tämä asia selviää tästä ehkä, mitä siinä tarkoitetaan:

        32 Soisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi;
        33 mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi,
        34 ja hänen harrastuksensa käy kahtaanne. Samoin vaimo, jolla ei enää ole miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat pyhät sekä ruumiin että hengen puolesta; mutta naimisissa oleva huolehtii maailmallisista, kuinka olisi mieliksi miehellensä.
        35 Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa.


        Siunausta sinulle Uskova nainen!

        Tässä ovat näköjään taannoin kirjoitelleet sellaiset joidenlaisia voisi ajatella puolisokandidaatteina. Ongelma on se kohtaantokysymys että miten voisi heidänlaisiinsa saada yhteyden asioiden lähemmäksi ja tarkemmaksi selvittelemiseksi.


    • Ei.

      Sillä ole merkitystä,vaikka toinen olisi uskovainen ja taas toinen ei ole. Onhan puolisoilla yleensä myös eri harrastukset,politiikassa eri ihanteet,taiteessa ym. Jos parisuhteen kriteerinä pitää olla se,että molemmat on tai ei ole uskovaisia ,niin aika hataralla pohjalla parisuhde silloin on.

      • Anonyymi

        On se hataralla pohjalla jos uskova kelpuuttaa ei-uskovan.
        Joku esitti edellytyksiä että ei-sukulainen, uskova ja olikohan se yksi että ei ole jo toisen kumppani. No tuo on tietysti lähtökohta mutta mielestäni on syytä tutkailla vähän muutakin, ennen kaikkea pitäisi yrittää päästä selvyyteen millainen kutsumus Jumalalla on itsekullekin minkä jälkeen voisi kysellä millainen puoliso olisi kenties sitten siihen sopiva.


    • tfjht

      Enemmän on merkitystä sillä,minkälaiset on elämäntavat.
      se on kaikista pahin mahdollinen yhdistelmä että toinen käy baareissa ja toinen ei.

    • tätä mieltä

      En jaksanut noita kaikkia juttuja lukea, mutta kerron oman mielipiteeni. Sain ottaa Jeesuksen vastaan Vapahtajakseni reilut 2 vuotta sitten, enkä sitä ennen uskonut kuinka totta Raamatun sana on. Sekä että meillä todellakin on elävä Vapahtaja Jeesus Kristus, joka toivoo että kaikki maailman ihmiset ottaisimme vastaan Hänen syntien sovituksensa ristinkuolemassaan.

      Henkilökohtaisesti ajattelen että keskimäärin elämä tulee olemaan helpompaa jos molemmat puolisot ovat uskovia. Kokemukseni mukaan uskovan puolison ja ei-uskovan välillä tuntuu aina olevan tietty jännite, suurempi tai pienempi, joka ei voi poistua ennenkö Jumala vaikuttaa sen että toinenkin vastaanottaa Jeesuksen vapahtajakseen. Toisaalta Sana "lupaa" että myös ei-uskova puoliso on siunattu uskovan kautta, ja perhekuntakin on pelastuva.

      Sanoisin että jos kaksi uskovaa rakastavat toisiaan on avioliitto todella vahvalla pohjalla. Kun Jumala vaikuttaa puolison tulee myös keskinäisen rakkauden perusta Häneltä eikä ihmisestä, mitä voi olla ei-uskovan vaikea ymmärtää.

      Jos tiemme eroaisivat Raamatun perusteisiin nojaten, rukoilisin itselleni puolisoa.

      Lopuksi haluan lisätä että valitettavan usein, (kuten ehkä tästäkin kommentista) voi saada kuvan että Jeesukseen Vapahtajanaan uskovat olisivat jotenkin parempia ihmisiä kuin muut, mutta näin ei todellakaan ole!!!

      Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon, mutta ei sen paremmin uskovan tekemää syntiä tai sellaisen ihmisen syntiä joka ei ole löytänyt Jeesusta Vapahtajakseen

    • Lesetausta, nainen

      Ristiriitoja näkemyksistä.

      Tosiaan kokemusta on. Itselläni on lestadiolaistausta ja yhteentörmäyksiä kyllä tulee niin työkavereiden kanssa, kun parisuhteessa ei-uskovaisen kanssa. Kyse ei kylläkään ole uskonnollisista näkemyksistä. Vaan siitä että uskovaisena minut on opetettu kunnioittamaan muita ihmisiä, olemaan diplomaattinen, kuuntelemaan myös muiden mielipiteitä ja kunnioittamaan heidän näkemyksiään vaikka en olisi asiasta samaa mieltä. En voi siis sietää sellaisia tyhjäpää rääväsuita. Siis onhan tuo käytös paljon ihan ihmisestä kiinni. Mutta nuo lähiön yksinhuotaja perheestä tulevat ovat juuri yleensä niitä rääväsuu älykääpiöitä. Kuvittelevat että normiperheestä tulevat ihmiset olisivat syntyneet kultalusikka suussa jne.. En edes jaksa kuunnella moisia ihmisiä.

      • suvaitsevaisuutta ?

        Siis sinut on opetettu kunnioittamaan muita ihmisiä ? Ja yksinhuoltajaperheistä tulee rääväsuu älykääpöotä?

        Ihmisarvo on ehdoton. Riippumaton uskonnosta tai sivilisäädystä. Riippumaton ÄÖ.stä. Vaatii kuitenkin työtä ja älyä tutustua kunnolla toiseen ihmiseen. Eilaisista elämänkohtaloista tähän hetkeen tulleet yksilöt voivat avartaa elämänkuvaasi, jos avaat silmäsi, korvasi ja sydämesi.

        Jos yrittäisit löytää " tyhjäpää rääväsuisista" lähimmäisistäsi ytimen, uskosi mukaan joko "Jumalan kuvan" tai " luovuttomattoman ihmisarvon", ehkä sinulle avautuisi tuo " kultalusikka sussa"- juttu toisella tavalla.

        Vai luuletko, että elämä on mukavaa yh-lapsille, kun asenteet ovat jo valmiiksi itsesi kuvailemia ?


      • ..................
        suvaitsevaisuutta ? kirjoitti:

        Siis sinut on opetettu kunnioittamaan muita ihmisiä ? Ja yksinhuoltajaperheistä tulee rääväsuu älykääpöotä?

        Ihmisarvo on ehdoton. Riippumaton uskonnosta tai sivilisäädystä. Riippumaton ÄÖ.stä. Vaatii kuitenkin työtä ja älyä tutustua kunnolla toiseen ihmiseen. Eilaisista elämänkohtaloista tähän hetkeen tulleet yksilöt voivat avartaa elämänkuvaasi, jos avaat silmäsi, korvasi ja sydämesi.

        Jos yrittäisit löytää " tyhjäpää rääväsuisista" lähimmäisistäsi ytimen, uskosi mukaan joko "Jumalan kuvan" tai " luovuttomattoman ihmisarvon", ehkä sinulle avautuisi tuo " kultalusikka sussa"- juttu toisella tavalla.

        Vai luuletko, että elämä on mukavaa yh-lapsille, kun asenteet ovat jo valmiiksi itsesi kuvailemia ?

        Niin, yksinhuoltaja- ja alkoholiperheestä tuleva rääväsuu on yleensä se joka ei kunnioita ketään ja kenelle ei ole opettu mitään käyttäytymiseen liittyvääkään. Tämä on siis yleistys, jonka olen elämäni varrellan huomannut tutustuessani kyseisiin ihmisiin ja jota ei siis seuroissa ole opetettu!!

        Ei ole mitään tarvetta alkaa ymmärtämään ketään ipanaa joka elää täysin omien arvojen vastaisesti. Mutta esim. Jehovan todistajia voi kunnioittaa ja heidän puheitaan kuunnella ja heille kertoa oman näkemyksen, mutta huoraavaa pubiruusua ei tarvitse kenenkään kunnioittaa.


    • 7777776666666

      Olen nainen enkä usko jumalaan tai jumaliin. En varmaankaan voisi ajatella vakavaa parisuhdetta uskovaiseen mieheen, sillä minun mielestäni uskonnollisuus on jonkin laista pakoa ja lapsellisuutta. Jos ihminen tarvitsee "taivaallisen isän" suojaa elämässään, niin en voi ottaa sellaista aikuista ihmistä kovin vakavasti.

      Tunnen muutaman uskovaisen työkaverin eikä mitään kitkaa tai ongelmia ole ollut heidän kanssaan, sillä emme puhu niistä asioista juurikaan.
      Jokainen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei vahingoita sillä muita. Usein kuitenkin uskonnollisuuteen liittyy suvaitsemattomuutta, jota minun on vaikea ymmärtää.

      • Anonyymi

        Tuollekin 777...666...:lle on koitunut hyvinvointia siitä että Jumala on vuosisatojen aikana siunannut maatamme monien herätysten kautta evankeliumilla Jeesuksesta Kristuksesta.


    • Jokumies v3.0

      Näitä viestejä lukiessa tulee kyllä helposti sellainen mielikuva, että "oikeat uskovaiset" pitävät itseään ainakin vähän muita parempina.

      Jos suhteessa on ongelmia, niin syy on automaattisesti siinä ei-uskovassa ja itseä pidetään jotenkin virheettömänä, koska ollaan sentään uskovaisia jne.

      Ei-uskovaisten moraalia pidetään huonompana ja voivotellaan kun toinen ei elä täsmälleen kuten itse haluttaisiin.

      Minusta parisuhde on aina yhteistyötä. Ei se voi mennä niin, että mennään aina vain toisen ehdoilla, oli kyse sitten uskontoon liittyvistä asioista, tai jostain ihan muusta.

      Sen lisäksi minua kummastuttaa se, miten monella uskovaisella on hirveä tarve arvostella toisen elämää ja päätöksiä. Minusta usko on aina yksilön ja Jumalan välinen asia, ei sivullisten asia. Jos joku ei tunne esim. kirkossa käymistä tarpeelliseksi uskonsa kannalta, niin onko se muiden ihmisten asia häntä siitä arvostella?

      Ja hei: älkää viitsikö vastata läjällä Raamatun lauseita, kun sieltä tunnutaan lainaavan aina ne omiin tarkoitusperiin sopivat ja jätetään huomioimatta ne joista ei pidetä.

      • Terros

        "Minusta usko on aina yksilön ja Jumalan välinen asia, ei sivullisten asia."

        Näin kommentoi Jokumiesv3.0. Tuo lause kannattaa ottaa tarkastelun alle ja tutkia pitääkö se paikkansa.

        Kun kirjoittaja on varmaankin mies, niin otetaan miehinen esimerkki. Kuvitellaan, että sinulla on oma auto. Olet sen maksanut ja se on kirjalimellisesti sinun omasi. Sillä liikennöit, käyt mahdollisesti töissä, hoidat sitä ja haluat että se on komea kuin mikä.

        Mutta ajattelepa hiukka. Sillä autolla sinä elät muiden kanssa. Liikenteessä sinä olet yksi liikenteen osallinen ja auto on sinun välimies sinun ajotapasi kautta. Sillä aiheutat liikenteessä tilanteita, joita muut kokevat. Kun jarrutat, niin perässätulija jarruttaa. Kun tulet suojatien kohdille, niin voi olla että jalankulkija väistää. Kun ajat yli rapakon, niin voi olla että jonkun takinpieli likaantuu ja saat perääsi äkäisen katseen. Toki teet liikenteessä inhimillisiä virheitä kuten kaikki ihmiset liikenteessä. Sinun autoilusi koskettaa siis kaikkia joiden kanssa olet kosketuksessa liikenteessä. Sinun ajotapasi koskettaa muita kohtaamiasi. Näin on.

        Sama sääntö on ihmisen ja Jumalan suhteessa.

        Jumalalla on laki eli säännöt. Jumalan laki ja käskyt ovat yksinkertaisesti kahdessa käskyssä jotka Jeesus sanoi : " Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

        Usko ei voi olla ihmisen sydämessä arvo, joka ei näy ulos. Oma usko Jumalaan näkyy ja kohdistuu lähimmäisiin aivan kuten ajaminen liikenteessä. Samoin on myös Jumalaan uskomattomuus ja tottelemattomuus, sekin näkyy ja kohdistuu ulos.

        On kyse kuin puusta: millainen puu ja sen maaperä on sellaisia on myös sen hedelmät. Ja hedelmäthän on täysin muita varten.

        Ihminen joka on sellainen "salauskova" on usein sisimmiltään Jumalan vihamies. Hän kohdistaa kritiikin uskoviin, vastustaa Raamattua, katsoo oman inhimillisen uskonsa riittävän. Hän jopa katsoo olevansa ihan riittävän hyvä ihminen itse. Hän asetaa itsensä Jumalan lain tuomariksi.

        Tällaiselta ihmiseltä puuttuu nöyrtyminen Jumalan edessä ja oman syyllisyytensä tunnustaminen. Pahantekijä vihaan joutumista vastatusten itsensä ja omantuntonsa kanssa. Hänellä ei voi olla rauhaa sisimmässään. Ja tällainen ihminen arvostelee uskovia heidän puutteistaan eikä itseään.

        Tällaiselle ihmiselle on hyvä ajatus lauseessa: "Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä."
        Tapaus on sama kuin autoilijalla, joka kyllä huomaa vastaantulevan pitkän valot ja vinkkaa omalla pitkien valojen väläytyksellä, että "vaihda lyhyille". Se vastaantulija tekeekin. Mutta asiassa on yksi "mutta". Ajajalla itsellään ei toimi perä- eikä jarruvalot.

        Jokumies v3.0, me uskovat emme pidä itseämme yhtään parempina itseämme kuin ateisteja. Mutta Jumala, meidän Isämme pitää. Siihen me turvaamme. Jos me jostain kerskaamme, niin me kerskaamme Jumalan Pojasta, meidän syntiemme sovittajasta. Me emme ole anasinneet mitää Jumalalta, vaan olemme saaneet kaiken Lahjana. Kerskaus-sana ei ole ylpyttä ja ikään kuin itse ansaittua vaan mahtavaa onnellisuutta siitä minkä Jumala on meille uskoville antanut lahjana. Me emme kerskaa kuten ateistit Audi A6.sta, BMW, Lamborginesta vaan me olemme tosi onnellisia että olemme matkalla taivaaseen.

        Sinusta Jokumies v3.0 haluan uskoa hyvää. Olet varmaan lahjakas, ajatteleva, hyvään pyrkivä. Jumala haluaa parastasi. Hänellä on sinulle hyvää tarjolla, enemmän kuin voit edes kuvitella. Tutustu Jumalan luonteeseen, tahtoon; Jumalan sanaan. Hänellä on sinulle lääkettä elämääsi.

        Toivon Sinulle hyvää kevään jatkoa ja onnellisia päiviä. Siumausta sinulle.


      • Anonyymi

        No nosta sinä sitten kulloinkin esiin ne joista ei siis pidetä.


    • semmoista touhua

      Sekä uskova että ei-uskova ovat kummatkin syntisiä, mutta se ero heillä on että uskova on armahdettu syntinen. Hän on ottanut Jeesuksen pelastustyön vastaan omalle kohdalleen. Uskovalle on avautunut toisenlainen maailma kuin ei-uskovalle. Jeesus on totta, Pyhä Henki on totta ja Isä Jumala on totta ja synnit on saatu anteeksi. Jumala on painanut sinettinsä häneen, eli antanut Pyhän Hengen. Tottakai ei-uskovakin voi tulla uskoon ja saada pelastuksen, mutta jos niin ei käy, voi yhteinen kulku olla ainakin aika ajoin haastavaa ainakin eriävien arvomaailmojen takia. Esim. valheessa eläminen voi olla ei-uskovalle yksinkertaisempaa, ei koe siitä edes tunnontuskia. Uskova haluaa monesti olla aito, avoin, rehellinen, uskollinen, luotettava. Ei-uskovalle nämä asiat voivat olla vain leikkiä ja hän näyttelee, mutta samaan aikaan pettää ja tekee selän takana ilkeyksiä. Nimim: kokemusta omaava. Toki uskovakin voi pettää, mutta hänelle se on kuitenkin vaikeampaa kuin ei-uskovalle, koska hänellä on "sisäinen" ääni. Jumalan Henki joka ohjaa oikeaan.

      • Jokumies v3.0

        "Uskova haluaa monesti olla aito, avoin, rehellinen, uskollinen, luotettava. Ei-uskovalle nämä asiat voivat olla vain leikkiä ja hän näyttelee, mutta samaan aikaan pettää ja tekee selän takana ilkeyksiä."

        Tämä perustuu siihen olettamukseen, että usko ja moraali kulkisivat käsi kädessä. Näinhän ei ole. Ilman uskoakin voi olla hyvä ihminen. Oikeastaan kummallisempaa on se, jos ihminen tarvitsee Jumalan ollakseen hyvä, eikä pysty siihen omana itsenään.

        Yhtälailla ne uskovan sanat voivat olla pelkkää näyttelemistä ja oikeasti ajatellaan muista pahaa ja tuomitaan toisten elämä ja arvot. Miksi ei-uskova ei voisi haluta aidosti olla luotettava ja rehellinen ihminen?

        Minua henkilökohtaisesti hiukan loukkaa tuollaiset puheet, joissa ei-uskovat leimataan automaattisesti jotenkin huonommiksi ja moraalittomammiksi.

        Mitähän se Jeesus mahtoikaan sanoa muiden tuomitsemisesta ja oman kilven kiillottamisesta?

        Mitä muuten on tuo valheessa eläminen?


      • Anonyymi
        Jokumies v3.0 kirjoitti:

        "Uskova haluaa monesti olla aito, avoin, rehellinen, uskollinen, luotettava. Ei-uskovalle nämä asiat voivat olla vain leikkiä ja hän näyttelee, mutta samaan aikaan pettää ja tekee selän takana ilkeyksiä."

        Tämä perustuu siihen olettamukseen, että usko ja moraali kulkisivat käsi kädessä. Näinhän ei ole. Ilman uskoakin voi olla hyvä ihminen. Oikeastaan kummallisempaa on se, jos ihminen tarvitsee Jumalan ollakseen hyvä, eikä pysty siihen omana itsenään.

        Yhtälailla ne uskovan sanat voivat olla pelkkää näyttelemistä ja oikeasti ajatellaan muista pahaa ja tuomitaan toisten elämä ja arvot. Miksi ei-uskova ei voisi haluta aidosti olla luotettava ja rehellinen ihminen?

        Minua henkilökohtaisesti hiukan loukkaa tuollaiset puheet, joissa ei-uskovat leimataan automaattisesti jotenkin huonommiksi ja moraalittomammiksi.

        Mitähän se Jeesus mahtoikaan sanoa muiden tuomitsemisesta ja oman kilven kiillottamisesta?

        Mitä muuten on tuo valheessa eläminen?

        Kannattaisikohan kokeilla elämistä paikoissa joissa kristillinen oppi ja elämä eivät ole oikein korkeassa kurssissa, Pohjois-Koreassa, Afganistanissa, Somaliassa, Iranissa, Italian eteläisillä mafiaseuduilla...


    • dfght

      Haluatko sinä sanoa että saa tehdä mitä haluaa,kunhan vaan on uskovainen?
      semmosia on ainaki kaikki minun tuntemat lestat.
      Ne saa tehä mitä haluaa,kunhan vaan muistaa rukoilla anteeksi ja niin ne kyllä tekeekin,yleensä pelkkää pahaa.

      • arvokasta ?

        HArmi, että kokemuksesi jostakin ihmisryhmästä on noin negatiivinen.

        Luulen, että moraalin ja omantunnon sijaan, monessa uskonnollisessa yhteisössö on kyse sosiaalisesta verkostosta. Kokemuksesta tiedän, että usien kun uskovaisia kokoontuu, ei juurikaan ole aina puhe uskosta. Tehdään arkipäivän asioita porukalla. Sinänsä siinä ei ole mitään väärää. Ihmisllä on tarve liittyä ja kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Varjopuolena kuitnkin on, että tietämättään ihmiset voivat olla hyvin erilaisa arvomaailmaltaan.

        Räikeimmillään uskovat voivat käyttää yhteisöään suojakilpenään kyseenalaisiin asioihin. Urakka menee samalla tavalla uskovalle, vaaleissa äänestetään samaa uskoa olevaa ja räikeimmillään pedofili voi nauttia uskonnollisen yhteisön suojaa.

        Samalla yhteisössä voidaan syrjiä yksinhuoltajien lapsia tai mielenterveysongelmaisia tai köyhiä tai niitä joiden puoliso ei ole samassa uskossa.

        Suvaitsevaisuus ei ole yleistä uskovien tai ateistien joukossa. Ihmisillä on loputon tarve tuomita toinen. Kun ei jakseta tutustua toiseen kunnolla, riittää viitekehys, jonka uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen antaa.

        Olen uskova. Huomenna ateisti ? Toivon että joka tapauksessa katsot minua silmiin. Olet ystävällinen ja annat elämälleni arvon.


      • Felios+

        Olet ymmärtänyt uskovan asemaa väärin. Me uskovat missän nimessä ymmärrä niin, että saamme tehdä syntiä vapaasti ja vastuuttomasti, koska Jumala armahtaa. Niin ei ole missään nimessä.

        San. 28:13 "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon."

        Uskovan lankeemus on aivan eri asia, kuin ei-uskovan ihmisen eläminen synnissä. Mietippä mikä on sana: Lankeemus. Otetaan esimerkki käytännöstä: Tero Pitkämäki tietää kyllä tarkkaan miten tulee heittää. Siitä huolimatta hänellä onnistuu vain harvoin heitot. Siitä huolimatta valmentaja valmentaa kärsivällisesti että voitto tulisi. Näky on.

        Entäpä sinä. Keihästä heität varmasti aika nuukasti. Et ole lähelläkään suomen paras keihäänheittäjä. Tokkopa erehdyn lainkaan.

        Siitä huolimatta sinä varmasti lämpenet kovasti, jos ei repeä MM- tai Olympiamitalia Terolle. Uskomatonta käytöstä sinun puoleltasi. "Ettäs kehtaatkin...", kansankilellä sanottuna.

        Näitä sanoja älä koe loukkaukseksi, ne on vain tarkoitettu herättämään sinun ajatuksiasi todellisuuteen itsesi ja uskovien suhteen.

        Uskovat me olemme alati oppaamme, Valmentajamme neuvossa. Hän on Jumalan sana. Jos teemme virheen tai perustaktiikassa on virhe, niin saamme alati neuvoa. Hän neuvoo meitä alati ja Hän on varma, että saamme takuulla voittopalkinnon: Iankaikkisen elämän.

        Me uskovat olemme kerran löytäneet hyvän, uskollisen, viisaan "Valmentajan", Jumalan Sanan. Hän on anatanut meille voimaksi Pyhän Hengen. Niillä me etenemme kohden voittoa.
        Paavali sanoo : " Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. "

        Tässä meidän uskovien lohtu, neuvo, tie. Sitä me käymme.

        Tule sinäkin tähän joukkoon. Tätä tietä on hyvä käydä. Se antaisi sinullekin kerran voittopalkinnon. Sinä saat lahjaksi Valmentajan (Jumalan sanan), joka (hän) auttaa sinua ja opettaa kuinka voittopalkinto saadaan varmasti.

        Tämä on tärkein palkinto, jonka vain sen haluava voi saada. On yksi ryhmä, joka sen varmasti saa ovat Jumalan lapset. Tule sinäkin, joka et ole uskova tähän meidän jokkoon odottamaan pääsyä "korkeimmalle pallille". On mahtavaa odottaa tuon kutsun kuulumista, milloin on aika ottaa vastaan voittopalkinto.

        Ps. sinä heität keihästä varmaan pitemmälle kun minä, olkapää ei kestä minulla sillä ikä tekee tehtävänsä.


    • ole hyvä ihminen

      Olen ei-uskova nainen. En tee pahaa muille ihmisille sen takia, että joutuisin pelkäämään "jumalan rankaisua", vaan siksi että on itsestään selvää, että muille ei tehdä pahaa. Uskovilla tuntuu olevan mottona, että tehdään mitä huvittaa, sillä jumala antaa anteeksi, kunhan vain rukoilee ja käy välillä näyttämässä nenäänsä kirkossa.

      Muita ihmisiä tulee kunnioittaa ihan vain siksi, että se on oikein. Hädänalaisia on autettava, ei siksi, että Jeesus sanoi niin, vaan siksi, että se on oikein. Kun kohtelet muita oikein, niin olet hyvä ihminen. Yksinkertaista.

    • Felios+

      Minua askarrutti pitkän aikaa yksi Raamatun kohta 1 Kor 7:14 " 14. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä."

      Jakeen ydin on siinä, että jos ateisti-ihminen on tullut uskoon avion aikana ja joutunut tilanteeseen, jossa hänen puoliso ja/tai lapset ovat uskomattomia siis ei uudestisyntyneitä PH:stä, niin kuinka hänen tulee suhtautua avioliittoon sen jälkeen. Sama ajatus koskee myös liittoa, jonka uskossa oleva on solminut ateistin kanssa. Tätä viimeistä virkettä koskien hiukka kommenttia: Uskovan ihmisen avioliittoon meneminen ateistin kanssa on tekona vastoin Jumalan ihmistä varjelevaa tahtoa. Uskova ihminen saattaa näin tehdessään itsensä tilanteisiin, ongelmiin ja vaikeuksiin, joista Jumala tahtoo säästää uskovan. On täysin mahdollista, että tällaisen liiton solmiminen vie uskovan ihmisen täydelliseen perikatoon. Hän voi menettää uskonsa täysin niiden ongelmien, huolien, vaikeuksien... takia joita avio ateistin kanssa tuo. Tätä Jumala ei tahdo, siksi Hänen neuvot ja käskyt ovat meille ohjeeksi ja varjelukseksi, ettemme joutuisi väärän valinnan takia harmeihin ja vaikeuksiin. Niistä vaarin ottava varjelee itseään.

      Palataanpa jakeeseen : "Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä"

      Paavali opettaa uskovaa Jumalan tahdosta sellaisessa tilanteessa.

      Avion säilyttäminen tässä tilanteessa on Jumalan tahto. Vaikka uskova onkin nyt joutunut tällaiseen tilanteeseen uskomattoman puolison ja uskomattoman lapsen/lapsien takia. Jumala ei tahdo tällaisessa tilanteessa aviota rikottavan.

      Pyhitetty-sana tässä yhteydessä koskee uskomatonta puolisoa ja/tai lasta/lapsia tarkoittaa, että nuo avion uskomattomat osapuolet elävät tässä tilanteessa liitossa, joka on Jumalan mielen mukainen, vaikka ovatkin ateisteja. Kuitenkin he ovat uskomattomuutensa takia syntisiä.

      Jos ihminen anoo puolisoa ja vastusta ei tule, voi olla syynä se, että Jumalalle ei yksinkertaisesti ole kerrottu millaisen puolison haluaa. Näin koska Hän ei halua ihmisen joutuvan tilanteeseen, missä anoja saisi puolison joka ei ole anojan toiveiden mukainen. Tulee muistaa, että utopistipulison löytäminen on harhakuva. Jos et usko, niin ajattelepa millainen olet itse.

      "Sopuisa, uskova, vastuuntuntoinen, empaattinen,...", siinä anomussanoja; minusta ihan ok vinkkejä. Luulen, etten paljoa erehdy. Mietihän tarkemmin sinä puolisoa anova, mitä sinä oikein tahdot ja haet. Epäselvät anomiset ei ole Jumalan mieleisiä. Uskova uskovalle on totta kai paras mahdollisuus. Luonne, arvot...

      Puolisopakko on jo pakkopullaa. Kyllä ihminen voi elää yksinkin.

      Jumala tietää luomansa ihmisen tunteet, tarpeet, halut ja osaa hoitaa ihmistä sekä vastata ihmisen tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen tahtonsa on täynnä viisautta, vanhurskautta ja siunausta. Siinä pysyminen ja siitä kiinni pitäminen on Hänen mielensä mukainen.

      Matt 7:7-11 "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
      Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
      Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?
      Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! "

      Ajatellaanpa viimeisiä sanoja hiukan inhimillisesti: " Anokaa, niin teille annetaan...Jos siis sinä, joka tahdot ihmisen/ihmisten olevan onnellisessa aviossa ja rakkaudessa -vaikka tiedätkin olevasi aika paha- niin kuinka paljoa ennemmin sinun Isäsi joka on taivaissa, antaa puolison, niille, jotka sitä häneltä anovat! " Tässä ajatus, että vaikka ihminen on aika hankala monella tapaa ja kuitenkin haluaa niin, että ihmisillä jotka kaipaavat puolisoa niin he saisivat sellaisen, niin eikö Jumala sitten haluaisi sitä haluavan olevan onnellisessa aviossa ja täyttävän sinkun pyynnön uskovasta pulisosta.

      Usko on se joka antaa vastauksen.

      Siunausta uskoville.

      • yksin hyvä myös

        Kiitos, siunausta myös sulle!


      • Niinjooaivan

        Juu. Sitten liitossa onkin kätevä syyttää ongelmista aina sitä ei-uskovaa ja pistää kaikki omatkin virheet hänen syykseen. Uskovanhan ei voi olla ongelmiin syyllinen, vaan se on aina se "paha syntinen"? Kahden uskovan suhteessahan ei tunnetusti ole lainkaan ongelmia tai huolia?

        Melko ylimielistä tekstiä.


      • Felios+
        Niinjooaivan kirjoitti:

        Juu. Sitten liitossa onkin kätevä syyttää ongelmista aina sitä ei-uskovaa ja pistää kaikki omatkin virheet hänen syykseen. Uskovanhan ei voi olla ongelmiin syyllinen, vaan se on aina se "paha syntinen"? Kahden uskovan suhteessahan ei tunnetusti ole lainkaan ongelmia tai huolia?

        Melko ylimielistä tekstiä.

        Jokainen ihminen, jolle on selvinnyt kokonaan ihmisen syntisyys lopettaa tuomitsemisen. Mitä tämä tarkoittaa ? Onko asia todella näin?

        Jeesus sanoi: " Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?"

        Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tuomita toista ihmistä. Näin koska tuomari ja syyttäjä on itse Jumala. Jumalan sana, Jumalan laki.

        Uskova, joka on päässyt selville asioiden syvyyksistä ei tuomitse enää. Uskova ei ole enää itse tuomitsija vaan Jumalan sana, jota hän julistaa, tuomitsee ihmisen.

        On kyse kuin poliisista. Poliisia koskee Suomen laki samoin kuin tavallista kansalaista. Kuitenkin on hänelle omassa poliisin virassaan uskottu erikoisoikeuksia, joita hän itse ei ole ansainnut vaan ne kuuluvat ikään kuin lahjana hänen virkaansa. Hänet on otettu toimeensa ja siinä samassa hänelle on annettu erikoisoikeuksia, yksin lahjana. Hän tuomitsee syyllisiä lain mukaan. Hän ei ole tuomari eikä lain säätäjä, vaan lain ja käskyjen toteenpanija. Poliisia emme voi syyttää sakot saadessamme vaan yksin itseämme, koska olemme itse rikkoneet lakia, jonka kautta hän tuomitsee niinkuin velvollisuutensa on.

        Milloin poliisi saa/voi sitten rikkoa lakia? Ei koskaan. Ei edes työssä ollessaan. Esim. poliisin joutuesssa liikkumaan vilkaassa liikenteessä ylinopeudella ja poikkeuksellisesti vastoin tavallisia liikennesääntöjä, on heillä olemassa päällä kirkas merkkivalo ja ääni. Poliisit käyttävät silloin erikoisoikeuksiaan, ollen samalla tavallisia ihmisiä koskevien lakien alla, mutta erikoisoikeudella rikkovat niitä olematta silti syyllisiä.

        Laittaessa hälytysvalot päälle ei poliisin tarvitse muuta kuin painaa nappia ja virta saa laitteet toimimaan. Poliisi saa siis pelkällä napinpainalluksella valon vilkkumaan ja äänen soimaan. Valo ja ääni tule laitteesta. Poliisi on yksin valon ja äänen armoilla, ne oikeuttaa. Jos ne ei olisi päällä, syyllistyisi poliisi likkennerikkomukseen mikäli kolari tapahtuisi risteyksessä koska toinen osapuoli, oikealta tuleva, ei ole tullut tietoiseksi poikkeustapuksesta. Toinen osapuoli ei osannut varautua vaaraan. Siihen loppuisi poliisin matka.

        Otetaan edellä ollut esimerkki vertaukseksi. Likennesäänöt ovat laki, synnin laki, jonka alainen ihminen on. Se orjuudessa ja alaisena on jokainen ihminen. Niitä on pakko noudattaa. Tällainen on ihmisen syntisyys. Se kuljettaa ihmistä omassa vallassaan ja orjuudessaan. Ei ole mitään poliisimaista oikeutta ylittää niitä. Säännöt ovat siis ehdottomia ja periksiantamattomia. Rikkomus on rikkomus. Sakot on sakkoja. Syyllinen on syyllinen.

        Se sijaan poliisilla on valta, joka on yli liikenesääntöjen. Vain asemansa perusteella, joka on hänelle annettu. Se ei ole mikään ansio, vaan saatu oikeus. Se näytetään todeksi laittamalla päälle valo ja ääni. Nämä oikeuttavat. Heillä on oikeus ryhtyä toimiin niissä puitteissa mitä laki heille suo. Jos he rikkovat niitä, niin hekin ovat syyllisiä.

        Niin meille uskovillekin on annettu valo ja oikeus. Ne ovat erikoisoikeuksia yli synnin lain (siis likkennelain, jonka alla ei-uskovana ollaan). Me uskovat emme ole enää synnin lain alla, olemme sen voittaneet vain sen valon voimin, joka on meille lahjana. Vain napin painallus ja olemme ylioikeutetut. Meillä on oikeus/lahja/auktoriteetti yli synnin ja synnin lain. Valo ja ääni antaa meille oikeuden ylittää no sitovat ja ahdistavat synnin siteet ja lait.

        Usko on tuo napin painallus ja valo on tuo valkeus, josta Jumalan sana puhuu. Ääni on Jumalan sana, Jumalan ääni. Sen auktoritteetin alla on kaiken sen väistyttävä mikä estää tietämme eteenpäin. Me olemme uusia luomuksia Kristuksessa. Meidät on vapautettu synnin ja kuoleman laista. Olemme vapaat.

        Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä.."
        Jumala on nähnyt hyväksi lähettää Valkeuden, oman Poikansa valaisemaan sinun tietäsi, jota kuljet. Ja jos et vielä ole löytänyt tuota tietä, joka vie iankaikkiseen elämään , niin kerron sen sinulle. Hän on Jeesus. Hän sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Tässä sinulle tienviitta. Astu tälle tielle. Se vie iankaikkiseen elämään. Onnellisesti perille.

        Tuo ääni, joka oikeuttaa valon kanssa pääsemään eteenpäin tiellä on Jumalan sana. Hänessä on voimaa ja kuuluu yli kakkien valtakuntien, kansojen ja kielien. Ja tämä ääni on tuon valon yhteydessä, ne toimivat erottamatta. Jumalan Poika on Valkeus ja Sana.

        Esimerkki poliisista on toki puutteellinen, mutta toivon sen valaisevan edes hiukan mistä pelastuksessa on kyse.

        Tämä kirjoituksen on puutteellinen ja siks annan sinulle neuvon: Lue evankeliumeja ja Raamattua. Jumala varmasti puhuu sinulle. Jumalan sana on ainoa täydellisyys.

        Siunausta sinulle etsivä sielu. Löydät varmasti kun etsit vilpittömästi


    • Katuva

      Paljon on tullut vastauksia ja kommentteja, kaikkia en jaksa lukea, mutta omasta kokemuksestani: muuta en elämästäni niin paljoa kadu kuin sitä että nain ei-uskovan miehen. Itse siis uskon Jeesukseen.

      Alkuaikoina mies ei ollut mitenkään erityisesti uskonvastainen mutta vuosien varrella hänen kantansa on selkiytynyt päinvastaiseen suuntaan kuin omani. Eli hän on nyt ateisti. Takana on yli 10 yhteistä vuotta.

      Erilainen maailmankuva vaikuttaa ikävällä tavalla arkeen jokaikinen päivä ja näkyy esim lasten kasvatuksessa. Koen myös etten voi päästä henkisesti niin lähelle puolisoani kun toivoisin, en pysty kunnioittamaan hänen ajattelutapaansa - ja päinvastoin. Olemme eri maailmasta, vaikka meitä yhdistää joukko muita asioita ja liittomme näyttää varmasti ulospäin suht hyvinvoivalta. Tällainen kokemus korventaa ihmistä sisältäpäin pidemmän päälle.

      Hänelle on ok että minä olen uskossa, kunhan en ryhdy hihhuliksi - hänen omien sanojensa mukaan. Usko siis ei saisi näkyä. Käytännössä tämä on vaikuttanut siihen että koen olevani uskoni kanssa yksin, en käy hengellisissä tilaisuuksissa eikä minulla ole uskovia ystäviä. Luen hengellistä kirjallisuutta, kuuntelen kristillistä radiokanavaa ja rukoilen - siinä hengellinen elämäni. Elän iäisyyttä varten, hän tätä maanpäällistä elämäänsä varten.

      En halua uskollani ärsyttää, haluan perheen pysyvän kasassa ja kantaa näin vastuuni Jumalan ja lasteni edessä. Aina voin rukoilla puolisoni uskoontulon puolesta ja se onkin ainoa lohtuni.

      Tällä kokemuksessa valitsisin toisin, jos voisin.

      • Uskova nainen

        Luepa mun kirjoitukset.
        Tuli paha mieli sun puolesta.
        Älä menetä vielä toivoasi.
        Mene seurakuntaan, vaikka mikä olisi.
        Rukoilen sun ja sun perheen puolesta!


      • Anonyymi

        Kiitos tästäkin avautumisesta, varoitukseksi hyväuskoisille ja kokemattomille sinisilmäisille Jumalan Sanan vastaisten harhaisten utukuvien näkijöille.


    • pitkän tien kulkija

      Usko on lujaa luottamusta Jumalaan. Tärkein käsky uskovalle on rakastaa lähimmäistään, lähimpänä puolisoaan.
      Rakkaus ja tahto rakastaa on avioliitossa ja parisuhteessa se olennainen asia, ei puolison usko/uskomattomuus.

      Moni voi sanoa itseään uskovaksi, käy "jopa" kirkossa, mutta miten on sydämen laita? Siitä Jumalakin on kiinnostunut, ei "uskovan" ulkoisista tavoista ja uskovaksi tunnustautumisesta. Jos "uskovan" rakkaus ei riitä puolison rakastamiseen, on syytä mennä itseensä. Ja sitten rukoilla apua parannuksen tekoon.

    • Katuva

      Samaa mieltä, tahto rakastaa on olennainen! Sitten kun voima tahtomiseen on lopussa, kannattaa pyytää sitä rukouksessa. Itse olen näin tehden saanut monissa parisuhteen vaikeuksissa konkreettisen, jättimäisen avun; parisuhteen ongelma-asia on ratkennut aivan ihmeellisellä tavalla ja rakkaus vallannut molempien sydämet!!

    • Hämmästyttää

      Kun luin tätä viesti ketjua, niin varmistui, etten ikinä voisi olla suhteessa saati mennä naimisiin uskonnollisen ihmisen kanssa. Eihän noissa löpinöissä ole mitään järkeä X__x

      • Anonyymi

        Hyvä noin sillä uskovan avioituminen ei-uskovan kanssa ennustaa kyllä tuskaa ja vaikeuksia liittoon, molemmillekin osapuolille.


    • Kalle

      Mitäs sitten jos seksi ei toimikkaan liitossa. Vähän sama kun ostaisi auton ilman koeajoa.

      • Anonyymi

        Eipä ollenkaan sama. Tietysti asiasta on syytä perinpohjin keskustella ennen liiton lopullista solmimispäätöstä.


    • ilousko
    • Anonyymi

      Näin ajateltiin noin 10 vuotta sitten: 2014-09-04 07:20:17

    • Anonyymi

      Elämänkatsomuksilla on tietysti merkitystä. Itse en koskaan menisi islaminuskoisen kanssa yhteen. En vain pidä tuosta uskonnosta.

    • Anonyymi

      Ei toisen usko minulle mikään ongelma olisi, vaikka en itse uskokaan. Oleellista on sen toisen suhtautuminen siihen omaan uskoonsa sekä siihen, että kaikki muut eivät usko. Jos usko on hänelle henkilökohtainen asia, jota ei tyrkytetä toisille, niin silloin usko on täysin ok. Sn sijaan saarnaajaa ja jatkuvaa käännytystyötä tekevää en katselisi hetkeäkään.

      Yhdeksi suureksi ongelmakseni uskovan kanssa tulisi varmasit se, että minä en tule menemään naisimisiin. 😁

    Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      59
      3295
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      47
      2931
    3. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      124
      2769
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      354
      1847
    5. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1104
    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      10
      1101
    7. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      197
      1030
    8. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      45
      859
    9. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      26
      850
    10. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      103
      845
    Aihe