Tätäkö tää elämä nyt sitten oli? Ensin huono lapsuus, alkoholisti vanhemmat ja rahavaikeudet.
Aikuisiällä huono itsetunto, riittämättömyys, yksinäisyys..
Jotakuinkin 8vuotta oon jaksanu ponnistella, yrittäny selvitä tässä elämässä eteenpäin, uskonu parempaan huomiseen mutta alamäki senkun jatkuu. Olen huono ihminen, huono äiti, huono esimies, sairas fyysisesti ja henkisesti, yksinäinen joten huono ystäväkin. En jaksa töissä, epäonnistun kaikessa, kohta saan potkutkin. En halua enää ponnistella siellä, munaan vaan itseni.
Kukaan ei välitä, ei ole ihmisiä jotka kysyisi vointia tai olisi yhteydessä muutenkaan. Lapsi varmaan vihaa minua vaikka sanoo rakastavansa, olen kamala äti. En jaksa laittaa ruokaa, ei ole aikaa eikä virtaa, syödään valmisruokia ja herkkuja. Ei käydä ulkona, touhutaan vaan kotona. Lapsi valittaa ettei ole aikaa.. Eikä sitä ole, yritys miellyttää töissä, koulussa ja yksityiselämässä (siisteyspakkomielle vaikkei meillä vieraita käykään) vie kaiken voiman. Lapsi on iloinen koulussa ja kavereiden kanssa, jotain positiivista sentään. Mutta pelkään mitä vaikeuksia hänelle tästä koituu kun olen tällainen, en vain jaksa olla hyvä vanhempi, vaikka haluaisinkin, en osaa eikä ole voimavaroja.
Nyt mietin, että minulla on syöpä, löysin patin. Ajattelen, että ei haittaa vaikka kuolen siihen, tulee helpotus. Lapseni jää ilman vanhempaa mutta parempi sen on vaikka sukulaisten kans kun minun. Loppuu rahavaikeudet ja työstressi, ei tarvi enää panostaa mihinkään eikä tarvi esittäää iloista. Ei tarvi enää miettiä mikä mussa on vikana kun kukaan ei rakasta eikä ole kiinnostunut mun elämästä. Ei jaksa yrittää etsiä rakkautta, ystävyyttä, onnistumisia.. Eikä auttaa muita, muiden vika osaksi myös rahatilanne, sitä kun on liian sinisilmäinen.
Ei vain jaksa enää, syöpä olisi helpotus, kitumalla eletty niin kitumalla lähdetään..
Aikuisiällä huono itsetunto, riittämättömyys, yksinäisyys..
Jotakuinkin 8vuotta oon jaksanu ponnistella, yrittäny selvitä tässä elämässä eteenpäin, uskonu parempaan huomiseen mutta alamäki senkun jatkuu. Olen huono ihminen, huono äiti, huono esimies, sairas fyysisesti ja henkisesti, yksinäinen joten huono ystäväkin. En jaksa töissä, epäonnistun kaikessa, kohta saan potkutkin. En halua enää ponnistella siellä, munaan vaan itseni.
Kukaan ei välitä, ei ole ihmisiä jotka kysyisi vointia tai olisi yhteydessä muutenkaan. Lapsi varmaan vihaa minua vaikka sanoo rakastavansa, olen kamala äti. En jaksa laittaa ruokaa, ei ole aikaa eikä virtaa, syödään valmisruokia ja herkkuja. Ei käydä ulkona, touhutaan vaan kotona. Lapsi valittaa ettei ole aikaa.. Eikä sitä ole, yritys miellyttää töissä, koulussa ja yksityiselämässä (siisteyspakkomielle vaikkei meillä vieraita käykään) vie kaiken voiman. Lapsi on iloinen koulussa ja kavereiden kanssa, jotain positiivista sentään. Mutta pelkään mitä vaikeuksia hänelle tästä koituu kun olen tällainen, en vain jaksa olla hyvä vanhempi, vaikka haluaisinkin, en osaa eikä ole voimavaroja.
Nyt mietin, että minulla on syöpä, löysin patin. Ajattelen, että ei haittaa vaikka kuolen siihen, tulee helpotus. Lapseni jää ilman vanhempaa mutta parempi sen on vaikka sukulaisten kans kun minun. Loppuu rahavaikeudet ja työstressi, ei tarvi enää panostaa mihinkään eikä tarvi esittäää iloista. Ei tarvi enää miettiä mikä mussa on vikana kun kukaan ei rakasta eikä ole kiinnostunut mun elämästä. Ei jaksa yrittää etsiä rakkautta, ystävyyttä, onnistumisia.. Eikä auttaa muita, muiden vika osaksi myös rahatilanne, sitä kun on liian sinisilmäinen.
Ei vain jaksa enää, syöpä olisi helpotus, kitumalla eletty niin kitumalla lähdetään..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rahatilanne on aina yksin ja vaan sun vikas..Saattoi johtua sinisilmäisyydestä..Mutta vika on SUN!
Kaikelle täällä maailmassa löytyy tekosyy ja osan tekosyistä
voin niellä, vaikkei pedofiili alkoholisti vanhempia sovikkaan välttämättä
käyttää tekosyynä.
Mutta raha asiat ovat sellaiset, ettei niitä kukaan ryssi sun puolesta.
Ai jos lainaa rahaa/maksaa toisen puolest laskuja eikä toinen maksa takas? Kyllä se on sen vika jolla ois pitänyt maksaa takaisin!
hep hep kuules..pahiten ryssii raha-asiat nimenomaan toinen omasta puolesta!
Nuorena aikuisena suunnittelin oman asunnon ostoa kun takauslainat kaatuivat...ei tarvinnut enää haaveilla omasta kämpästä,opiskelusta,ulkomailla käynnistä,siinä riitti haaveilemista että saisi joka päivälle ruokaa!
Kitumalla eletään ja elämällä kidutaan...
...kun vain odottaa iltaa ja toivoo ettei aamulla tarttis herätä,kun lapsen kanssa pitäisi jaksaa yksin eikä jaksa,kun lapsikin oireilee ja huutaa apua,kun itse huutaa apua eikä saa,kun ei vaan jaksa eikä kiinnosta,kun vaan ahdistaa!
Voimia sinulle,voimia meille!Huomenna voi olla parempi päivä...