Olen ollut vuodesta 2007 facebookissa. Kaverilistalla on reilu 200 nimeä.
Onko teillä muilla yksinäisillä sellaista, että kun olette online, kukaan, ei kukaan aloita keskustelua teidän kanssa? Ja jos itse uskaltaudut aloittamaan (varsinkin kun kaverit ovat vapaana) he eivät vastaa?
Onko teillä muilla yksinäisillä sellaista, että kun olette online, kukaan, ei kukaan aloita keskustelua teidän kanssa? Ja jos itse uskaltaudut aloittamaan (varsinkin kun kaverit ovat vapaana) he eivät vastaa?
Vastaukset 72
Vanhimmat
Joo minulle ei kukaan kirjoita mitään jos olen online facebookissa. Harvoin enää itse jaksan keskustella kenenkään kanssa siellä, koska yleensä vastaukset ovat luokkaa "joo", "ei", "hmm" ja "okei". Se on niin turhauttavaa roikkua naamakirjassa ja odottaa, että edes joku kyselisi kuulumisia. Sama se on tilapäivityksissä, jos itse kirjoittaa jotain niin kukaan ei kommentoi eikä edes tykkää. Jos poistaisi profiilin, niin kukaan ei varmaan huomaisi mitään.
Ehkä kaverisi on niin tyhmiä etteivät osaa kirjoittaa. Joillekin puhuminenkin tuottaa vaikeuksia ja kirjoittaminen on paljon vaikeampaa
En pääse koko facebookiin...olen yrittänyt kaksi kertaa nimimerkillä ja nimellä ei vaan hyväksy salasanaani...
Sähköpostiin kyllä tulee kehotuksia oletko unohtanut!?
Tilaa uus salasana facebookista sähköpostiisi.
Et ole yksin. Minulla oli samankaltainen tilanne, ennen kuin poistin profiilini. Sen jälkeen ainoastaan yksi entisistä FB-kavereistani on ottanut minuun yhteyttä. Mutta täytyy sanoa, että profiilin poistaminen oli todella fiksu päätös. Ei tarvitse enää lukea muiden statuksia ja tuntea oloaan ääliöksi, ei tarvitse miettiä, mitä kehtaa tai ei kehtaa pistää omaan statukseensa, ei tarvitse pettyä kerta toisensa jälkeen, kun ihmiset eivät vastaa viesteihin. Profiilin poistamisen jälkeen on oikeasti vaan helpottunut olo. Toki tulee vähän ulkopuolinen olo, ettei tiedä enää mistään mitään, mutta toisaalta ulkopuolinen olin siellä FB:ssakin. Suosittelen.
Kerrankin asiaa!
Mitähän oikein tarkoitat? Itse käytän Facebookia siihen, että ilmoitan statuksessani jotain ajankohtaista (missä olen, minne olen menossa tms). En odotakaan siihen mitään kommentteja. Luen muiden päivitykset ja JOS on jotain mielenkiintoista niin kommentoin sitä (tai painan 'tykkää'). Ei se minusta mikään keskustelufoorumi varsinaisesti ole.
Lisäksi välitän sinne mielenkiintoisia uutisia ja tapahtumia ja luen toisten lähettämiä uutisia.
Just toi uutisvälittäjänä toimiminen vituttaa, luuletko ettei sun frendis lue uutisia netistä, kun kerran netissä ovat? Vittu mitä pelleilyä...
aika samanlaista täälläkin. sitä tulee vaan skrollattua kaverien nimiä chat-kohdassa ja kaikkien kohdalla hyppään yli kun ei enää kehtaa itsekään aloittaa keskustelua kun saa olla aina se aloittaja..
Kokeilin Facebookia 12kk. ja annoin periksi kun kaverilistallani oli vain 14 nimeä.
Ei kaverien määrä, vaan se laatu!
Jos kaverit on piilotettuina omassa profiilissa, ei sitä määrää tarvitse hävetä, kun sitä ei kukaan näe!
Kaveri sinne ja kaveri tänne. Miksi kaikilla pitää aina olla joku kaveri? :)
Etsikää kumppani ja menkää naimisiin. Olette onnellisia. Perustakaa perhe.
Voi Janne, ei avioliitto tee onnelliseksi, saati ne parkuvat kakarat!!!! Harvemmin myöskään se kumppani.
Täällä monet etsivät ystäviä, ei kumppania!!!!
Jos sun muijas on sun ainoo kaveri, otan osaa...
Ensimmäinen järkevä kommentti netissä vuoteen!!!
Ymmärrän miksi podet katkeruutta viesteistäni. Avioliittoon kun ei moni kykene esim. itselläsi voi ehkä olla syynä ulkonäölliset seikat tai sosiaalisuuden puute, jonka vuoksi et pystynyt koskaan luomaan ihmissuhteita ja olisit päässyt jopa naimisiin asti. Kyllä sinullakin voi olla siihen mahdollisuus.
Kun nyt olet jäänyt vaille sitä omaa kultaa, sitä oikeaa, niin aina on aikaa etsiä.
Lapsiakin onnistut tekemään, jos vain kaikki on kunnossa, eli olet ns. täydellinen ihminen ja kykenet samoihin normaalirutiineihin mihin muutkin elämässään onnistuneet. Ei sen takia ole syytä kateellinen olla, ei se mitään tähtitiedettä ole.
Pitää vaan olla kaikki asiat kunnossa, niin pystyt sinäkin samaan kuin minäkin.
Aikuisena nimenomaan tulee pyrkiä eroon kavereista ja ennen kolmenkympin ikää on hyvä mennä naimisiin eli löytää aviokumppani. Niin moni tätä katuu k un ei siinä onnistu, eli hääkellot eivät soi, mutta kyllä ihmiset aina hyväksyy matti myöhäisetkin.
Pienenä poikana kaverien kanssa jaksoi telmiä, nykyään aikani täyttää harrastus, työt ja perheen kanssa onnellisten hetkien viettäminen mökillä ja kotona jne.
Voin ilman muuta neuvoa jos sinua tämä asia kovasti häiritsee, ei sen takia tarvitse vaipua masennukseen.
Hahahha, vai niin! Keittiöpsykopaatti Janne on puhunut!
En ole katkera, olen tällä hetkellä vain yksinäinen. Mitä ulkonäkööni tulee, kauniiksi on kehuttu ja noin 10 vuotta nuoremmaksi luullaan. :)
Naimisissakin olen ollut kerran. Muita suhteita on takana kymmenkunta. Lapsia en ole koskaan halunnut ja piuhatkin olen katkaissut useita vuosia sitten.
Se mitä minä tein avioliiton jälkeen oli matkustelu, harrastaminen ja työ. Mukana oli myös kavereita. Enemmän mua säälittää ihmiset, joilla ei ole muuta kuin oma perhe.
Ja eiköhän sun "neuvot" riittäneet, kiitos vain. Kiva kuitenkin, että olet onnellinen pikkupikkuperheesi kanssa, ilman aikuisia ystäviä! :)
Maailma kun on ikävä kyllä täynnä yksinäisiä tyttöjä ja naisia joille ei koskaan löytynyt aviomiestä. Se kertoo heistä aina jotakin/ jokin puute on oltava. Yleensä sinkkuna oleminen on tekosyy siihen, että peitetään sillä jokin puute esim. kauneuden puuttuminen jne.
Meillä oli hienot häät. Sitä ennen seurustelimme ja harrastimme seksiä, sitten menimme naimisiin. Nyt olemme 10 vuotta olleet onnellisesti naimisissa ja olemme suunnitelleet jopa lasten tekoakin lähiaikoina.
Tsemppiä vaan teillekin! Kyllä se oikea sieltä löytyy kunhan jaksatte edes yrittää :)
Valitettava tosiseikka on tässä sekin asia mille kaikki ei mahda mitään, mutta siis komeat miehet ja kauniit naiset pääsevät naimisiin. Sinkut joutuvat elämään ilman perhettä.
Elämän suuria totuuksia on vain kyettävä kestämään :(
Katkerimmat löytyy yleensä baareista ja seuranhakupalstoilta. Onnellisimmat tapaavat toisensa ihan yllättäen kuten itselleni kävi ja siitä sitten se saa alkunsa.
Näin muodostuu 2 sukua yhteen ja sukulaisia tuttavia riittää eli pääsee käsiksi aikuisen fiksuun elämään. Lapsuus on silloin taakseheitettyä aikaa vaikkakin itse tosin en ole luopunut lapsuuden harrastuksistani. Pelaan tietokonepelejä ja kirjoittelen joskus internetissä huvikseni, yleensä pyrin antamaan lohtua ja vinkkejä muille jotka ovat yksinäisiä jne.
teen päivän hyvän työn näin ollen rakkaat ihmiset :)
Miksi sä joka viestissäsi vetoa kauneuden puuttumiseen ja ulkonäöllisiin seikkoihin? Oletko pinnallinen?
Naurettavaa että toitotat kumppanin löytämistä oikotienä yksinäisyyden poistoon! Ei kaikki kaipaa seurustelusuhteita, eikä avioliittoa!
Ja ketään tuskin kiinnostaa sun seksielämä tai häät!
facebook on siitä hyvä tietysti, että yksinäiset eli sinkut voivat sitten siellä jotenkin päteä vaikka eivät olisikaan naimisissa. Tai siis päteminen on väärä sana ja hieman loukkaavakin, mutta siis voivat olla edes "jotain" näin tekemällä.
Olisiko kenelläkään ideoita miten viettäisimme tulevaa hääpäiväämme ?
Itse tiedän pari henkilöä, jotka lapsuudentovereitani, niin heillä ei ole perhettä eivätkä ole naimisissa vaikka toinen on jo 25 ja toinen 30. Nuoria miehiähän nämä vielä, mutta yleensä se naimisiinmeno ikä häämöttää siinä 25 vuoden iässä minimi.
Heidän elämänsä on hieman sanoisinko surkeaa kun välillä heitä näkee.. Toinen vaan käy töissä ja tapaa entisiä tovereitaan, pelaa jalkapalloa eikä koskaan ole sitä vaimoa kotona odottamassa, ei lapsia ei siis elämää.
Toinen taas on opiskelija ja käy baareissa läpättämässä sitä ja tätä valitellen elämäänsä ja yksinäisyyttään, käy facebookissa jne.
Missähän on vika kun joillakin menee elämä näin pieleen sitten?
Vai onko se vain sitä huonoa tuuria? Olemme tätä vaimoni kanssa usein miettineet juhla-iltoina kun siemailemme punaviiniä saunan jälkeen.
Siemailkaa vaikka keskenänne punaviiniä ja pohtikaa, missä teidän ystävänne on?
Miettikää vaikka avioeron jälkeistä aikaa, miten pärjäätte ilman ystäviä.
Janne voi myös miettiä mitä tekee tällä palstalla, kun kerran on se onni ja auvo: ikioma aviovaimo!
Kuinka autuaaksi se papin aamen tekeekään?
Voi vittu, 25 vuotta ikää eikä vielä naimisissa niin on jotenkin omituista. Ei ihme että puolet avioliitoista päättyy eroon kun noin nuorena ja mistään tietämättöminä perustetaan perheitä ja ollaan niin aikuisia olevinaan.
"Ja eiköhän sun "neuvot" riittäneet, kiitos vain. Kiva kuitenkin, että olet onnellinen pikkupikkuperheesi kanssa, ilman aikuisia ystäviä! :) "
Ole hyvä vaan! :) Viestistäsi jäi vähän sellainen kuva, että jos olet kerran naimisiin mennyt, niin olet sen jälkeen eronnut ja tuskin kukaan eroaa mielellään :(
Nyt on sitten toki helppo puhua jälkeenpäin ettei perhettä halua perustaa, koska sinua ei vain onni lykästänyt. Minua lykästi :)
Kiva että sinulle riittää aikuiset ystävät, köh köh.
"Naurettavaa että toitotat kumppanin löytämistä oikotienä yksinäisyyden poistoon! Ei kaikki kaipaa seurustelusuhteita, eikä avioliittoa!"
Ei tietenkään kaipaa, eihän missään nimessä, köh köh xD Ihan muuten vaan täällä valitatte oloanne vaikka niitä ystäviä siinä ympärillä pyörii :D
Eiköhän tässä kaikilla jotain tuttuja ole, mutta harvaa se onni täälläkään lykästää että eläisitte onnellisesti avioliitossa :)
"En ole katkera, olen tällä hetkellä vain yksinäinen. Mitä ulkonäkööni tulee, kauniiksi on kehuttu ja noin 10 vuotta nuoremmaksi luullaan. :)"
Mutta eikös yleensä naiset halua olla aikuisia? Miten sinun kohdallasi on asiat, kun sinusta on kivaa palata siihen teini-ikään? köh köh...
Nainenhan on parhaimmillaan 30-50 vuoden välimaastossa, mutta kukin taaplaa tyylillään. Toiset haluaa näköjään olla ikuisesti teinityttöjä... xD
Mutta hyvähän se on, että kampauksesi miellyttää ja laittautumisesi, jos
kerran hyvännäköiseksi sanotaan, mutta en edelleenkään ymmärrä miksi kukaan haluaisi olla nuoren näköinen. Aikuiseksihan hekin haluavat pyrkiä ja heitä harmittaa se, kun he eivät ole. Lapsellinen aikuinen ajattelee taas päinvastoin, eikä osaa sitoutua, köh köh....
"Siemailkaa vaikka keskenänne punaviiniä ja pohtikaa, missä teidän ystävänne on? "
Löysimme onnen kun menimme naimisiin. Nyt ei ystäviä enää tarvita :)
"Miettikää vaikka avioeron jälkeistä aikaa, miten pärjäätte ilman ystäviä."
Ei ole tiedossa avioeroa, ei ole ollut koko avioliittomme aikanakaan eli hyvin menee :) Vaihtaisitko osia kanssani? köh köh... xD
"Janne voi myös miettiä mitä tekee tällä palstalla, kun kerran on se onni ja auvo: ikioma aviovaimo! "
Niinpä, minulla on tosiaan oma vaimo ja elän onnellisesti avioliitossa :) Siksi on hauska tulla avittamaan teitä yksinäisiä ja koittaa keksiä neuvoja ja apuja, miten pääsisitte elämässänne eteenpäin :)
Nyt kun taas nukutte yönne yksin, niin minä olen teitä aina täällä lohduttelemassa :)
"En ole katkera, olen tällä hetkellä vain yksinäinen."
Muuten vain yksinäinen ja eronnut, mutta ethän sinä katkeraa ole xD Varsinkaan kun minä keittiöpsykopaatti kerroin juuri olevani onnellisesti nai......... xD köh köh...
""Naurettavaa että toitotat kumppanin löytämistä oikotienä yksinäisyyden poistoon! Ei kaikki kaipaa seurustelusuhteita, eikä avioliittoa!""
Tämä oli kyllä edelleen hauskin ja sai aikaan aamun naurut xD
Niin siis, eihän se kumppani yhtään "auta" siihen yksinäisyyteen, ah hah haa... muuten vaan sitä etsitään ja etsitään... mutta ei löydy ei omaa kultamussukkaa.... xD köh köh.... reps*
Kamalaahan se on jos ei yksinäisyyteen enää edes kumppanikaan auta... ah hah hah hahaa....hehehe...xD
voi voi, käy sääliksi sua Janne. Ei oo sulla kaikki muumit kyllä kotona eikä lääkitys kohdallaan
hehehehheheheheheheheh
Tai sitten on Jannella lääkitys vähän liikaakin kohdallaan. Taitaa olla aikamoinen haavemaailma. Kuvitteletko oikeasti tuon kaiken todeksi? Suosittelen mainitsemaan asiasta psykiatrillekkin jos kuulet vaimosi puhettakin. Hei se on vaan tietokoneen hurinaa. Mutta muuten kyllä ihan asiallista, että ehkä se vaimo auttaisi yksinäisyyteen, todennäköisesti, mutta toisaalta on asioita joita ei puhuta vaimolle ja tarvitsee sitä miespuolistakin ihmistä kenen kanssa puhua ja joka antaa näkökulmia.
Onko sulla Janne yskä? (köh koh) Mee lääkäriin!
Aikuiset ihmiset eivät viljele xd-merkkejä tai muitakaan asiattomuuksia tekstissään!
Jos ikää on 40, onhan se mukava kuulla näyttävänsä 30-vuotiaalta, vai mitä?
Janne, Janne... Muistahan käydä nyt katsomassa Corollaa siinä pihalla, ettei karvanopat ole jäätyneet, kun yöllä oli pakkasta.
Onko äiti taas unohtanu ostaa sulle kertakäyttöteriä ja viiksentyngät kutittaa pahasti ylähuulta?
P.S. Bensa on nykyään aika kallista, ei tuu enää vedettyä yksin datsunilla sitä pillurallia kaupungilla ja on aikaa tänne satuilla haavemaailmastaan....
Kaikki ei täällä oo Janne sun ikäisiä, eli jos näyttää ITSEÄÄN 10 vuotta nuoremmalta, ei näytä silloin tarhaikäiseltä, 5-vuotiaalta!
No miksi valehtelisin että olen naimisissa ? :) Monet ihmiset ovat naimisissa. Tällä palstalla taidan olla ainoa joka on.
Ja miten voi olla yksinäinen, jos on vaimo? xD Nyt en kyllä enää pysy mukana tässä teidän jutussa sorry.... :D
Mennääs nyt vähän asiaan... Lienee selvää että teillä ei ole puolustautumiskeinoa mua vastaan :)
Jos on naimisissa, niin tiedätte varmaan, että te olette silloin niitä jotka on yksinäisiä. Sorry vaan, mutta en halunnut sanoa totuutta joka satuttaa. Itsepä sitä kerjäsitte :(
Kallistako? Itse tulee ajeltua "pillurallia" yksin ja joskus kaksinkin :)
Ei tässä kukaan haaveile. Menin naimisiin jo 2000 luvun alussa. Voisin postata tänne kuvia tapahtumasta, mutta jätän laittamatta... yksityisasia.
No minkäs ikäinen minä nyt sitten mahdan olla? :) Tiedätkö?
En tiedä mikä merkitys teillä on siihen että näyttääkö 10 vuotta nuoremmalta tai vanhemmalta, mutta itse ainakin haluan olla aikuinen, en mikään teini enää ja minulle on ihan sama miltä minä näytän.
Akkojen juttujahan nämä ikä ja painoasiat näyttävät olevan, kuten aina on olleet.
No tämä aikuinen viljelee mitä huvittaa xD Minulla ei ole netissä minkäänlaisia sääntöjä, minulle on yksi ja sama miten käyttäydyn ja mitä teen. Olen mitä olen. En elä kriteerien mukaan kuten muut, olen vapaa ja nautin ihmisten ärsyttämisestä :) Olen aina nauttinut.
Ja tuota alinta lausetta en ymmärrä että miksi pitäisi näyttää 30 vuotiaalta. Omasta mielestäni mitä vanhempi on, niin sitä parempi. Mies on vanhempana karismaattisempi ja nainen seksikkäämpi, söpö ja pullukampi eikä mikään anorektinen nuori tyttö, joka jauhaa ällöttävää purukumia. Nuori on likainen typerys.
Naisellisuus merkitsee minulle miehenä aina eniten, siksi olen aina sanonut että 30-50v nainen on parhaimmillaan ja aina ennemmin 40 kuin siitä nuorempi.
Mitäs siihen sanot heikko ihminen? :) Kiva kun alistut ja nöyrryt siihen mitä teinit juuri haluavat. Ei kannattaisi. Suosittelen sinua muuttamaan näkemystäsi. Kaikki tuollainen on vain teinien ylistämistä, hehän pitävät siitä, että joku haluaa olla heidän ikäisensä. Sinulta se olisi silloin pois, jos puhut noin.
Ole tyytyväinen itseesi ja etsi hyvät puolet. Miksi olla enää pikkutyttö kun voi olla aikuinen ? Ikää vastaan tulisi taistella, kuolemalle ei tule antaa periksi. Nöyryys on heikkous. Ole vahva ja ilkeä, niin olet voittamaton ja säälimätön sinä nainen.
Minulle miehenä näillä asioilla ei ole edes merkitystä. Iän valittaminen miehelle on merkki homoudesta, eli ts. naisellinen mies = myöntää ja alistuu vallalle, taisteluhaluton, pitää elämää vahvempana kuin itseään.
Minä olen voimakas ja vahva, elän täysillä ja en välitä mistään mtään.
Nautin syntymäpäivistä, koska saan lahjoja ja täytekakkua :)
Tällainen minä olen. Sanon itseäni vittumaiseksi mieheksi muuten ja hymyilen päälle :)
Taitaapa Janne olla melkoinen sovinisti..
Janne, elämä ei ole pelkkää haveilua! Ota lääkkeet kiltisti ja mene ulos haukkaamaan raitista ilmaa ja vaikka rakentamaan lumiukkoja. Kyllä äiti sitten iltapäivällä taas kutsuu lääkkeet ottamaan!
Mistä olen haaveillut ? :) Edelleenkin voin vakuuttaa olevani aviomies.
Paljon se on itsestä kiinni miten pyyhkii. Tarttee vaan olla rohkee ja mennä mimmien luo heittää hetulaa ei mistään ilmasta vaan keksii jotain erikoista joka herättää mielenkiinnon. Mulla ei mee kauakaan kun ollaan kavereita kun seuraavan kerran nähdään moikataan ja kysellään kuulumisia. Vaikka olen yksinäinen 40 niin en halua vielä vakiintua pitää nautti elämästä niin kauan kun voi. Minulla on ollut värikäs elämä siitä sais hyvän kirjan
En ymmärrä miksi joku haluaa vain kaveruutta. Tavoitteenahan pitäisi aina olla elämänkumppanin hakeminen. Se vaan on niin vaikeaa monille. Kaveruus on pelkkä välivaihe. Avioliitto on asia, jolloin kaikki huoli yksinäisyydestä on menneisyyttä.
Kaverit on lapsuutta. En ymmärrä miksi kukaan aikuinen tarvitsee kavereita. Kysyttekö niiltä kavereilta "voiksää olla mun kaa tänää? "
Eikö aikuisuus ole sitä, että mennään naimisiin ja ollaan onnellisesti naimisissa, on mies ja vaimo ja sitten voidaan suunnitella lapsia? Vastaus on kyllä.
Olet vasta 40 ja haluat nauttia elämästä mutta et halua vakiintua? En ymmärrä sinua miten voit nauttia jos et ole löytänyt sitä oikeaa :)
No onhan toki totta että on ihmisiä jotka tykkää elellä yksin, mutta uskoisin että aika harva.
varmasti monella on värikäs elämä, eipä se juuri poikkea, mutta kun koskaan ei tiedä milloin ne ystävät häipyy ja joudut pitämään kiinni ja silti et voi olla ikinä varma. Ystävät kun yleensä tapaavat löytää kumppaninsa ja mennä naimisiin, niin moni jää sen jälkeen yksin.
Lapsena ollaan kaveria ja ystävää, aikuisena ollaan sitten naimisissa ja perustetaan perhe. Kuka näitä asioita voisi muka kiistää :) ei millään pahalla.
Janne on kyllä pitkästä aikaa palstan täydellinen pelle!
Vai että parisuhde ja avioliitto on onni, ja silloin ei ole yksinäinen? Voi kuinka paljon yksinäisiä ihmisiä maailmassa löytyy, jotka seurustelevat ja ovat jopa naimisissa. Paljon!
Hienoa on se, että on parisuhde, mutta harva parisuhde on terve, puhumattakaan että vaimo ja mies ovat (parhaita) ystäviä keskenään.Sairasta puuhaa, mikäli jättää ystäväsuhteet taakseen elääkseen tossun (tussun) alla aviopuolisonsa kanssa.
Mitäs sitten kun puoliso häipyy?
Janne taitaa olla pahastikin häiriintynyt ihminen. Mikäli hän IRL on naimisissa, säälin vahvasti hänen vaimoaan.
Hah ha haa :) Taas puhuit itsesi pussiin :)
Arvaapas mitä? On täysin mahdottomuus, että kukaan avioliitossa elävä olisi yksinäinen. Ainoastaan naiset, joiden miehet ovat työmatkoilla pitkiä aikoja ja jopa pettävät vaimojaan, mutta puhuin onnellisesta, normaalisti avioliitosta jossa mies ja nainen oikeasti rakastavat toisinaan ja elävät normaalia elämää. Näin meillä on. En mitenkään käsitä, miten joku voisi olla yksinäinen tai edes tuntea sellaista jos on naimisissa :) Tämä saa kyllä minut nauramaan :D Kuulostat juuri sellaiselta joka on kateellinen kun itse ei pääse naimisiin, voi voi... ei se ole kultapieni minun syyni. Syy on sinussa itsessäsi :( Kaikki eivät löydä onnea mutta niin kauan kun on elämää, on myös toivoa :) Usko siihen.
Jos joku tuntisi itsensä yksinäiseksi avioliitossa, niin silloin on liitossa jotain vikaa. Joko mies pettää kuten mainitsinkin, eli ei ole kotona vaan häipyy matkoihinsa tai jos vaimo tekee näin.
Eihän kukaan onnellinen pariskunta näin toimi :) ei meillä ainakaan.
Eipä niille ystäväsuhteille kuules aikaa enää jää, mikä on juuri syy siihen miksi niitä ei naimisissa olevat juuri tarvitsekaan :) kerronpa sinulle miten asia toimii avioliitossa:
Kylässä käyvät yleensä anopit, veljet, siskot ja sitten on sukujuhlia, Joulut vietetään perheen ja sukulaisten parissa. Oma aika vietetään perheen parissa. Aika menee töissä, harrastuksissa ja aina on oma kulti kotona odottamassa :)
ennen tätä aikaa saattoi olla ystäviä ja kavereita, mutta jokainen heistä joka aikuistuu, etsii oman onnensa ja menee naimisiin lopulta, jos onni suosii heitä.
Kuka sitä nyt enää kavereiden kanssa kehtaa pyöriä, kun on omia lapsia ja omat vaimot/aviomiehet... Kyllä se tekee ihmisestä jo aika höpsön ja tunnen tällaisen tapauksen omasta suvustani joka toimii näin ja häntä pidetään höpsönä :)
ei sitä enää jaksa hömöttää missään baarissa ja jos elokuviin menen, niin tietysti perheen kanssa, samoin kaikki kesäretket, kesälomat vietämme näin.
Siitähän sinä itse unelmoit koska sinulla ei tällaista ole :) Niinpä niin.
Sääli itseäsi vaan, minä ja muut säälii nyt sinua. Katkera ulosantisi ei tuo mitään uutta tähän asiaan :)
Janne ei paljoa nokkaansa pidemmälle taida asioita nähdä..
Janne nyt vaan elää haavemaailmassa!
Heh... Janne hokee kuinka kivaa ja tärkeää on olla aikuinen ja käyttäytyä kuin aikuinen, mutta noi jutut kuulostaa vähän teinin puheilta välillä.
Eli sinusta ei ole kivaa olla aikuinen? Haluaisitko olla sitten lapsi koko ikäsi? Asua vanhempien tykö, et omistaa mitään ikinä? Juosta baareissa ja mennä yksin nukkumaan ilman sitä oikeaa? Miksi deitataan? Oletko miettinyt? Miksi on treffipalstat? Yleensä kaikki etsii sitä oikeaa joka on kaukainen unelma niin monelle ja tuntuu olevan niin vaikea sinun myöntää :) voi voi.
Joo kyllähän se nyt selvää pitäisi olla että kaikki täällä elämässä haluaa olla aikuisia. Aikuinenhan on vapaa. Paras tilanne on se, kun olet naimisissa, toinen ajattelee että ilman lapsia, kolmas taas että lasten kanssa.
Miten käy kun vanhenet ja kumppanisi kupsahtaa yllättäen, niin siitä jälkikasvusta on sinulle silloin hyötyä, eikö vain? Jos sitä ei ole, niin sitten jäät yksin. Alkaa taas sama kierre, että baarista toiseen ja sama pelleily mikä 15 vuotiaanakin ja itketään täällä " miks kukaa ei välitä musta? "
Jos teillä olisi se oikea, niin ette te täällä kyselisi moisia :)
Eli ei muuta kun tsemppiä vaan sen oikean etsimiseen ja parempaa tuuria ensikerralla. Avioeroihin löytyy aina syy.
Itse kyllästyin parikymppisenä siihen kaverien kanssa pelleilemiseen, halusin aikuistua. Aloin seurustelemaan ja löysin sen oikean.
Nyt nautin elämästä. Ei puutu enää mitään.
Että kun on se vaimo niin sitten ei tarvitse muita ihmisiä ja kavereita. Sä siis vietät joka ikisen hetken sun vaimon kanssa, olet kiinni siinä kuin iilimato....mahtaa olla ihanaa sun elämä, heh. Ei sun noihin juttuihin kannata kenenkään enää kommentoida mitään, kun päässä vippaa ja pahasti niin anna tulla vaan ja muista ottaa ne iltalääkkeet!
Toki sä vastaat tähänkin viestiin tosi aikuismaisesti, mutta ihan vapaasti :)))))
Sitten kun se sun vaimosi löytää uuden miehen ja lähtee sen mukaan, niin kurja juttu Janne, ei jää kuin vihkisormus käteen...no mutta kyllähän ne kaverit tukee sua, eiku hetkinen eihän sulla niitä ollut :
"Löysimme onnen kun menimme naimisiin. Nyt ei ystäviä enää tarvita :)"
että näin, no mutta meitä on moneen junaan.
Jannenko mielestä lapsia tehdään (saadaan) vain hyötymistarkoituksessa? Että he hoitavat, kun jäät yksin? Todella säälittävää lasten kannalta.
Koska sä olet Janne aikuistunut? Et vielä ainakaan... :) Harmi, että kaverisi kyllästyivät sinuun parikymppisenä, en tosin yhtään ihmettele tekstiesi jälkeen... :)
"Koska sä olet Janne aikuistunut? Et vielä ainakaan... :) Harmi, että kaverisi kyllästyivät sinuun parikymppisenä, en tosin yhtään ihmettele tekstiesi jälkeen... :) "
Ei minuun kukaan ole kyllästynyt :)
Pihalla leikin pallon kanssa ja kaverien kun olin pikkupoika 15-20v, sitten opiskeltiin, aloitettiin harrastus joka vie edelleen miestä nytkin, sitten työelämään ja naimisiin menin jo 20.
Ei sitä enää silloin mieti miten kaverien laita on, eikä varmaan hekään. Sääli niitä jotka joutuvat pyörimään lapsuustoveriensa kanssa eivätkä löydä omaa kultaansa, onneaan. Elämä on lisääntymistä varten, ei kaverien kanssa ole tarkoitus koko elämäänsä pyöriä paikoillaan :)
Jos teillä on kavereita tai olette peräti jopa avioliitossa, niin miksi te täällä sitten pyöritte? Tämähän on yksinäisille?
Kyllä on kyllästytty, jo tälläkin foorumilla.. Aikamoista liirumlaarumia noi Jannen kirjoitukset..
Terve vaan :)
No eipä tässä ole mikään ongelmana kun on naimisissa, niin en ole yksinäinen ja kukapa olisikaan kun asuu avioliitossa? Ihan itsestäänselvä asiahan tuon pitäisi olla, mutta ilmeisesti se sinua ärsyttää :)
eikös se mene yleensä niin, että kauniit ja komeat pääsee naimisiin ja ne jotka joutuu elelemään sinkkuina, niin jotain vippaa niillä? :) Jossainhan se syy piilee, miksi tuli avioero tai miksi ei löydä sitä oikeaa? Eihän niitä aviopuolisoja ovelle tule, jos ei niitä haekaan?
Ja kyllä kavereita tarvitsee silloin kun ei ole avioliitossa tai kihloissa.
Olet yksinäinen, jos sulla ei ole kavereita on yleinen sanonta, mutta kaiken päämääränä on se avioliitto jolloin olet turvassa tältä kaikelta.
Olet aina hataralla pohjalla jos elät vain sinkkuna ja sinulla on kavereita. Ja sekin että ei osaa sitoutua, eli aikuistua kertoo myös jotain ihmisen älykkyydestä, ulkonäöstä, eli jotain vikaa on varmasti itsessään jos ei synkkaa. Yleensä vika on kasvoissa, tai että on liian läski jos ei nainen pääse naimisiin ollessaan 20.
Se on valitettava totuus. Kai sinä sen nyt tiedät, että jokainen kaunis nainen on varattu ja sen kanssa tehdään lapsia ja sitten eletään onnellinen elämä :)
Eli taisi käydä pilkka nyt omaan nilkkaasi jälleen kerran xD
Eihän se kaverien hankkiminen vaikeaa ole jos niistä pulaa olisi, mutta kun tässä ollaan jo naimisissa, niin ehkä ne kaverit on sinulle tärkeitä, ei meille avioliitossa oleville enää ne merkitse mitään.
Hieman katkeraksi menee asiasi, mutta kyllä jokainen terveellä itsetunnolla varustettu ihminen sen tajuaa, että lapsi on terve kun se leikkii ja sillä pitää olla kavereita. Aikuinen on terve kun se perustaa perheen :)
Miksi tässä nyt pitäisi yhtäkkiä haalia kavereita kun ne kaverit on jo omat vaimonsa ja aviomiehensä löytäneet? :D ehkä sinulla on vielä se ongelma, että tarvitset kavereita ja ystäviä kuten kaikki ne jotka eivät kykene ikinä sitoutumaan ja joutuvat asumaan yksinään.
Saahan meille kylään toki tulla ja voidaan keitellä kahvit, pitää grillijuhlat jos sitä halutaan :) Vaimon velipoika, vanhemmat, sukulaiset tapaavat näin toisilleen tehdä :)
"Mitäs sitten kun puoliso häipyy?"
No sitten ollaan samassa veneessä missä tekin :) Uskon että meidän suhde toimii loppuun asti ja näin on toisillemme alttarilla luvattu.
Voi Janne ,
oletko yes-mies liitossasi kun täällä pitää näyttää miten mielipiteet rulaa?
Muista, mitallilla on aina kaksi puolta ja
lantinheitossa voi tulla kruuna tai klaava.Nyt sinulla on noin ja
huomenna voi olla asiat aivan päälaellaan.
Kellä onni on se onnen kätkeköön tai opettelee kertomaan siitä
toisia loukkaamatta.
On enemmän kuin säälittävää mikäli oma aviopuoliso on (ainoa) ystävä!!!
No itse välttelen facebookkia viimeiseen asti, eli en ole facebookissa. Tätä aika monet ihmettelee ovat varmaan yrittäneet googlettaa minut. Hauskinta on ne katseet...sellaisia katseita että etsivät että mitä vikaa minussa on...ihan oikeasti
Mutta asiaan...itsellä on sama ongelma messengerissä...siellä on jonku verran porukkaa mutta kukaan ei yleensä puhu tai ne on tyyliin joo, niin, aijaa. Ymmärrän jos sillä hetkellä on kiirettä mutta tätä on aina...ja aloitteen tekijä olen aina minä...no en varmaan sitten ole haluttua juttuseuraa.
Jos kirjoittaisin vaikka kokonaisen selostuksen jostain asiasta...vastaus olisi...niin onhan se aika paha.
Jatka tuosta sitten juttua...
Janne hei...
Kommenttisi ovat niin laa-laa luokkaa että, esim: "on naisia joille ei ole löytynyt kumppania", puhut näin naimattomista naisista. Onko mielessäsi käynyt että OLISI ottajia löytynyt, mutta nainen sanoi kosinnalle ei! Itseäni on kosittu parikin kertaa, mutta ne henkilöt eivät olleet silloin mitä halusin. Useinkin miehet ovat joko alkoholin suurkuluttajia, tai matalastikoulutettuja (peruskoulu) tai eläkkeellä,luottotiedottomia, velkaisia, 3 lapsen yh:ta, tai jotain, on naisen parempi olla yksin.
Varo vaan ettei vaimosi jätä sinua, sillä silloin sinun on turha alkaa hakea kavereitasi jotka hylkäsit nuoruudessasi, ja ovat kavereita toistensa kanssa!
Janne on säälittävä!
Itse laitoi tilakseni offline - en siis "ole Paikalla". Moni haluaa vaan surffailla rauhassa ilman mitään mahdollisia "häiriöitä" kuten suoraa ihmiskontaktia, HUI. Kyttäämistähän se yleisesti on, harvat siellä kulumisiaan kertoilee, toiset vaan kyttää.
http://www.youtube.com/watch?v=rxGPvbH6Pp8
sörsselssön kyllä tietää:)
Juup, en ole koskaan kirjautunut facebookiin, kun hävettäisi olla ainut jolla ei yhtään kaveria siellä. Kaipa ne vanhat tutut ovat jääneet tarkoituksella pois elämästäni.
Oli mullakin lähes 200 kamua, mut pistin kaikki mäkeen eikä nyt ole yhtään. Kyllä mut löytää tarvittaessa sieltä jos on asiaa. Tai sitten voi soittaa mulle jos on hätä.
Naapurissä on yks vanha äijä jonka kans käydään kalalla, siinä on sitä oikeaa facebuukkia. Välillä katellaan mäkihyppyä ja juaan kupit kahvetta, samalla poristaan paskaa.
Pitäis tehdä itte sama, heivata mäkeen tyypit, jotka eivät ole kaveruuden arvoisia. Ei jaksa lukea niiden murutuksia ja hehkutuksia ihanista ystävistä, kun samalla jättävät ystävänsä kärsimään yksin. Vituttaa suorastaan, etteivät ota yhteyttä, kun tietävät, että olen yksinäinen!!!!!
Oon pahasti syrjäytynyt 19v kundi. Lisäsin facebookkiin profiilin toivoen että joku muistais mut ainoat jotka pyysivät kaveriksi olivat omat sisareni ja serkut, edes heistä kukaan ei kirjottele mulle.
No tiesin kyllä että tuskin kukaan haluu mua kaveriksi edes facebookissa.
Selailee kamuja joita oli vuosia sitten niin huomaa vaan paremmin kuinka helvetin epäonnistunutmon elämässä, oon melko varma että jos joku vanha tuttu oikeesti lisäis mut en luultavasti edes hyväksyisi sillä häpeän sitä että olen 19v ilman koulutusta ilman työtä ja pahasti masentunut ja kotona 24/7.
Olet nuori ja elämä edessä! Hae ihmeessä apua, niin toivut pikku hiljaa masennuksesta! Ja poistu fb:sta! Se ei anna mitään muuta kuin mielipahaa. Menet ulos ihmisten ilmoille ja huomaat pikku hiljaa elämän, joka on ympärilläsi. Päättäväisyyttä ja voimia!!
Joskus oli mulla juttukavereita fb:s ja näin mut ei mullekkaa hirveesti kukaa nykyää juttele ja joskus joku jonka kaa en oo paljoo missää yhteyksissä jotai ihmeellistä ja tylsää. Sit jos kavereilta kysyn kuulumisia niin jotenkin nihkeetä tekstiä ja tuntuu et niit ei kiinnosta ees puhua.
Mulla ehti varmaan olla viikon profiili ja kavereita tuli kasattua 30kpl pääasiassa saman koulun ihmisiä pyyti kaveriksi. Ihan mielenkiinnosta tein profiilin, oikeastaan tiesin ettei ko.paikka ole minua varten lainkaan. Oli siellä pari kivaa tuttua jonka kans höpisin jotai mutta ei enempää. ne oli niin vanhoja tuttuja että uskalsin aloittaa keskustelun itse mutta en muiden kanssa. Sitten poistin koko profiilin kun en halunnut olla siellä, oli jotenkin ahdistavaa.
Muilla mun ikäisillä oli noin keskimäärin 200-700 kaveria ja en oikeen tajua...
oon siis vm -93 miespuolinen.
Mistä tietää mitä ois vielä käyny jos oisin jättänyt profiilin sinne mutta voihan sen aukaista uudelleen.
Johtuisko siitä, että nämä ihmiset ovat sinulle tuntemattomia tai puolituttuja?
Ihmisiä ei varmaan kauheesti huvita viestitellä, jonku puolitutun/tuntemattoman fb kaverin kanssa vaan he pitävät tällaisia ihmisiä ainoastaan listan täytteenä.
Vai voitko muka väittää, että tunnet hyvin nuo kaikki 200 ihmistä? :P
Itse en ota kavereikseni tuntemattomia ja kaverilistallani on vain 6 nimeä mutta kuiteskin päivittäin viestittelen kavereiden kanssa ja he myös kommentoivat statuspäivityksiäni(Joita minä päivitän ehkä kerran kuukaudessa.)
Laatu korvaa määrän. :)
Minä en edes tietäisi kenelle kaverikutsun lähettää, siispä pysyn poissa koko Facebookista.
Ei Facebookissa pakoteta lähettämään kaverikutsuja! Itse en ole 2 vuoteen ketään pyytänyt kaveriksi ja viimeksi viime kesänä mua on pyydetty kaveriksi.