Ikävöin yhä sitä naista

Anatsu82 kirjoitti:

Täällä 28v nuorimies, joka haluaa nyt kertoa ja avautua omasta ikävästään. Kaipaan siis vieläkin erästä minua 2 vuotta nuorempaa naista, jonka kanssa koin ihanimman kesäromanssin miesmuistiin, kohta jo 5 vuotta sitten. Silloin kun juttumme oli meneillään, niin sen lyhyen ajan tunsin elämän hymyilevän enemmän kuin koskaan muulloin. Oli kuuma heinäkuu, ja tapasimme usein tosi romanttisissa merkeissä, milloin hämärtyvässä illassa puistonpenkillä istuen tai merelle katsellen, milloin rannalla, milloin käsikkäin kaupungilla liikkuen. Kuullostaa varmaan oudon romanttiselta tällaisen raavaan miehen kirjoittamana, mutta tosi on, että osaan olla tosi romantikkokin. Se tuntui silloin että voiko tämä olla tottakaan, kun en ollut edes tavannut ennen niin mukavaa ja ystävällistä naista joka aina otti toisen huomioon, ja hän oli vielä kauniskin. Olimme molemmat tosissamme toistemme suhteen, ja toivoin sen kestävän pitkään. Toisin kuitenkin lopulta kävi. Koko juttumme loppui aika naurettavasta syystä, ja se kyllä suututti minua ja sitä on tullut kapinoitua usein, että miksi sen niin piti mennä. Kumpaakaan meistä en osaa enkä halua syyttää, kun kumpikaan ei oikeastaan mitenkään mokannut ja ymmärsin toisaalta häntäkin, että hän oli ehkä exässään vielä aika paljon kiinni. Se oli varmaan yksi päällimäisimpiä syitä suhteemme loppumiseen. Joku voin nyt luulla, että hän yritti vain käyttää minua hyväksi, mutta näin ei ollut. Niinkö sanoin, että hän oli tosissaan minun kanssa, eikä hän ikinä ollut mitään minulta vailla. Juttumme päättymisen jälkeen emme ole sen koomin nähneet, mutta tiedän kuitenkin että hän on yhä olemassa ja ehkä samassa paikkakunnassakin. Emme vain ole sattuneet törmäämään. Olen sen jälkeen paljon ikävässä riutunut, ja toivonut että tiemme joskus vielä kohtaisivat. En ole enään sen jälkeen saanut tuntea samoin kuin silloin, eikä ole eteeni sattunut ketään muutakaan joka vetäisi vertoja hänelle. Paljon olen sen jälkeen kokenut yksinäisyyttä, tylsyyttä ja naisettomuuden aiheuttamaa tuskaa ja epätoivoa. Toiveikkaana olen kuitenkin ollut, että ehkä joku vielä eteeni tulee, jonka kanssa koen samoin kuin hänen kanssaan, tai sitten tosiaankin tiemme vielä kohtaavat, jos oikein hyvä tuuri käy. Jotkut biisit tuovat haikeita muistoja minulle siitä ajasta, kuten esim Maija Vilkkumaan hiuksissa hiekkaa sekä Juha Tapion ohikiitävää. Että tällainen tapaus.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä