Pystyn jo suhtautumaan sinuun ajatuksena kohtuullisen neutraalisti. Varmaan avitit tässä hieman viime kertaisella käytökselläsi.. Mutta se on kuitenkin pikkasen eri asia aina sitten kun näen sinua. Tunnen vain jotain kummaa vetoa lähelläsi, en mahda mitään sille. Ehkä juuri siksi välttelinkin kontaktia sinuun, etten turhaan kiusaisi itseäni. Etpä sinäkään kyllä juttusille varsinaisesti puskenut.. Ehkä teit sen ollaksesi korrekti, ehkä minun takiani ettet turhaan saisi perhosia liikkeelle, ehkä sen takia ettet kokenut mitään halua jutustella tai ehkä teit sen itsesi takia, säästääksesi itseäsi turhaan sekoittavilta asioilta..
Joka tapauksessa. Noin kun jatkat, niin saat minut pikku hiljaa viilenemään. Onnistut. Mutta.. ei se taas ole kuin yksi tahaton (tai tahallinen) kosketus niin tunteeni heräävät henkiin kuin salamaniskusta. Mikähän on sinun laitasi asiassa.
Joka tapauksessa. Noin kun jatkat, niin saat minut pikku hiljaa viilenemään. Onnistut. Mutta.. ei se taas ole kuin yksi tahaton (tai tahallinen) kosketus niin tunteeni heräävät henkiin kuin salamaniskusta. Mikähän on sinun laitasi asiassa.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mun tunteeeni eivät katoa mihinkään.
Herää jo pahvi, olet suorastaa raivostuttavan yksinkertainen!
Jos kirjoittelet täällä viilentyneistä tunteistasi uudelleen ja aina vaan uudelleen, viikkokausia, kuukausia, analyysiä analyysin perään, ihanan neutraalista suhtautumisestasi ja edelleen viilenevistä tunteistasi, niin mikähän on se ajallinen jakso jossa nämä tunteesi ovat jo hieman väljätymään päässeet? Päivä, viikko, kuukausi, vuosi, viisi vuotta, kymmenen vuotta?
Et sitten ole tullut ajatelleeksi sitä mahdollisuutta että kenties olisit hieman rakastunut ihmiseen, jota sinulla on ikävä? Noin kun jatkat saatat kuolinvuoteellasi huomata, että elämäsi oli yhtä suurta munausta ja sinä olit sen munakkaan pääkokki ihan vaan silkkaa saamattomuuttasi. Saattaa olla, että nainen jonka kohtasit oli ottanut vaan aikalisän, koska ei jaksa katsella kaltaistasi vätystä.
Varmaan joku toinenkin pahvi on käynyt sitten kirjoittamassa jos sinut aivan raivon partaalle näillä kirjoituksilla on saatu. Tämä on toinen kirjoitukseni koskaan näille palstoille.. Otahan rauhallisesi.
niin että pikku provo vaan aamun avajaisiksi :)
Ei ole kyseessä mikään provo. Älkää lukeko jos tiedätte ettei teitä koske. Jotain henkilöä nämä tunteet sentään koskettavat, minua.
Se ärsyttää naista, että mies ajattelee ensisijaisesti vain omia tunteitaan, niinkuin aloitusviestissäsi kuvasit. Nainen haluaa, että mies ajattelee hänen tunteitansa, nainenhan ajattelee jo automaatttisesti miehen tunteita. Minkähänlaisia tunteita herätit ihmisessä, joka kenties huomasi sinun välttelevän itseään? Ja millaisen ihmissuhde se on, jossa molemmat ajattelevat vain sinun tunteitasi?
Minähän arvailin hänen ajatusmaailmaansa tuossa juurikin, oletko sokea. Mietin miksi teki tai ei tehnyt jotain. Mistä sitä voisikaan tietää mitä toinen ajattelee, siksi arvailu.
Yleensä miehet ovat varmoja tunteistaan eivätkä odota, että ne olisivat heijastumia naisen tunteista tai käytöksestä; niin että pahvi, oletko sinä rakastunut siihen naiseen, vai odotatko ainoastaan merkkejä kiinostuksesta? sanot, että jos nainen ei osoita kiinnostusta, niin se on sitten förbii; sekö on mielsetäsi aitoa rakkautta?
Pahvi vastaa. Minä olenkin omista tunteistani varma. En kai minä asiasta mitään kirjoittaisikaan jos en tietäisi olevani. Se että osaan suhtautua neutraalisti ajatukseen hänestä ei tarkoita etten olisi pahasti ihastunut. Olen vaan hieman tajunnut tilanteen paremmin, varattu on varattu ja niin pitää suhtautua.
Ja eteenpäin menemisestä ei voi puhuakaan, varsinkin jos olen häneen törmännyt vastikään niin ei kukaan muu kiinnosta pätkääkään.
Olet kyllä palstan suloisin pahvi
Kivasti sarkasmia tässä :) Hauskaa, mutta tällä kertaa tarpeetonta. Enkä muuten ole rauhallinenkaan.. En vaan jaksa nyt mesota.
mikäs sä sitten olet
taidat olla pikkucupido
Jos mitään ei tee, ei mitään tule. Pienikin mieleenkinnon osoitus voi riittä, kunhan se on jotain muuta, kuin pelkkä katse, hymy.
Pientä provoa ;)
:D
Kyllä rupes sydän taas jyskyttämään.
Kaipasin viimeksi kamalasti seuraasi ja sun *vältteleminen* oli tietoista itseni kiduttamista. En voi ymmärtää miksi tunnen niin suurta läheisyyttä ja vetoa vierellesi.
Kaipaan kaipaan ja tunnen tuskaa.
Närhen biisi kuvaa hyvin tuntojani
:(
Onhan nuo biisit tämän myötä tutuiksi tulleet.. Minä olen kärsivällinen, ei minulla ole kiirettä mihinkään suuntaan. Jos jotain on tapahtuakseen niin sille on sitten varmasti oma aikansa ja paikkansa. Muutenkin olisin tyytyväinen jos tähän liittyisi ainoastaan miehen ja naisen välisen kanssakäymisen asiat..
Miehelle vaan tiedoksi että jos mies välttelee kontaktia niin hirveen suuria kontakteja ei silloin ole syntymässä henkilöön, jota välttelet. se on silloin ihan tietoinen valinta ja voit olla varma, että sinun ei tarvitse enää kiusata itseäsi sen henkilön suhteen.
Voisin omasta puolesta sanoa, että varattunakin ihastuu. Silloin olen yliasiallinen ja vältän katsekontaktia, koska:
a) en halua antaa toiselle väärää viestiä (tärkeä syy!)
b) en halua sekoittaa tunteitani
Yliasiallinen olen myös silloin, kun huomaan jonkun ihastuneen minuun ja itsellä ei ole mitään tunteita...
Kohdetta ja hänen katsettaan välttelen myös silloin, kun joku tyyppi tuntuu vastenmieliseltä...
Summa summarum: Mitään johtopäätöksiä ei käytöksestä voi tehdä.
Luulen, että sinua on viime kerralla yritetty avittaa oikeaan suuntaan?
Oikea suunta olisi tietenkin olla kiinnostumatta varatuista. Mutta molemminpuolinen ihastuminen on ollut olemassa (tunnustettu). Mietin vaan että onko hän täysin neutraalilla linjalla suhteeni nykyään vai oliko alussa mainitsemassani kyse sinun b-kohdastasi. Ja mietteeksi se vaan jääkin.
Kaikki kun toimisi laillasi. Eipä toimi ei. Mitäpä tuosta.
Hakuammuntaa, mut näitkö tän naisen viimeksi keskiviikkona?
Kertoisitko mihin suuntaan?kiitos jos vastaat.
Ei ole tarvetta vastata. Nainen jos näkisi, tietäisi. Ei ole mielestäni mikään aivoton nainen.
No välttelen siks ku oon niin ihastunu suhun...ja välillä haluisin juosta syliisi.Mä en haluu sulta mitään viilnemistä vaan rohkeutta tunnustaa se minulle että olet ihastunu...en voi olla varma pidätkö mua vaan ystävänä.. mä uskon että siirto sun puolelta ois mahdollisuus johonki ainutlaatuiseen suhteeseen.Älä hylkää mua.
pääkaupunkiseutu
Olekko Tampereelta?
Just,, veit jalat suustani. Olen niin heikkona sinuun, että en voi ajatellakaan sinua ilman, että housut kastuu ja sydän pomppaa kurkkuuun. Yritän pitää housut kuivina ja sydämen paikoillaan ja olla kuin sinua ei olisikaan. Koitan unohtaa, unohtaa, unohtaa...olen kohta unohtanut, unohtanut,.ai perkule jotain tuuppaa mun miäleen ny! SINÄ!!
Tuo aloituksessa esittämäsi asetelma vaikuttaa tutulta, mutta luultavasti et ole minun "hän", koska ei kumpikaan ole varsinaisesti tunnustanut toiselle suoraan mitään tosielämässä. Mies käyttäytyi juuri noin, kun viimeksi näimme, vältellen. En halunnut "ahdistaa häntä nurkkaan", joten jätin suosiolla rauhaan. En halunnut enkä uskaltanutkaan tuppautua, ei missään nimessä, ei kuulu tapoihini, koska olen melko ujo, vaikkakin avoin puhumaan silloin kun tunnen, että vastapuoli on samalla taajuudella kanssani. Sitä hän aikanaan tuntui olevan. Oltiin kuin kaksi radiota viritettynä samalle kanavalle, nyt tuntuu jotenkin, että se kanava on "lopettanut" tai yhteys pätkii. Virityksessä on jotain vikaa...kun löydettäisiinkin taas se sama yhteys uudelleen, sitä haluan.
Oli todella sekava mielentila sen tapaamisemme jälkeen. Olin turhautunut tilanteeseen, kun en saanut kontaktia häneen enää. Suretti, kuten nytkin, mutta en silti ole unohtanut häntä, joka tulee aina olemaan tärkeä minulle, halusi tai ei.
Muu ei ole mahdollista varmastikaan välillämme kuin ystävyys - olemme siksi erilaisia...tai mistäpä sen tietää? Haluan lähestyä häntä, mutta pelkään kyllä karkoittavani hänet vain kauemmas. Kun tulisi edes puolitiehen vastaan... Viime tapaamisella hänen oli jaettava huomionsa muillekin, joten siksi "erillään oleminen" toteutui jotenkin automaattisesti. Tykkään kyllä hänestä edelleen ja toivon hänen tuntevan samoin minua kohtaan - kaikkea hyvää hänelle kuitenkin toivon. Toivon myös, että tavataan vielä ja "otetaan uusiksi". Tulen vielä kertomaan hänelle mitä hänestä ajattelen, tavalla tai toisella - luultavasti sillä toisella...
Varatulle naiselle siis meni aloitus. Oletko korkea taajuus varattu?
Kyllä... Tosin, niin on hänkin.
Heippa!
;- )
No heippa vaan itsellesi "Toinen nimimerkki", kuka lienetkin :)
Kas, kas yrittää pelimiäs siinä päästä pukille. Älä vaan anna sille!
Tässä on jotain (paljonkin) tuttua, mutta itse en ole kyllä erään miehen kanssa ollut moneen kuukauteen minkäänlaisessa keskusteluyhteydessä tai kosketusetäisyydellä.
Jos vähän vihjailisit, mitä sulla on hänen kanssaan ollut tai jotain muuta, jonka hän voisi tunnistaa. Tosin mielestäni on erittäin epätodennäköistä, että "se eräs" tällaisilla palstoilla pyörisi. Enpä tiedä silti itsekään miksi pyörin..
Ei viilene minun tunteeni - aina vaan tuppaat tulemaan mun ajatuksiini.
Mitäänhän ei ole tapahtunut, ei sellaista, että edes tajuaisit minun olevan edes ihastunut Sinuun = mies vaan, jos nyt edes olet Hän, jota olen funtsinut jo jonkin aikaa.
Mutta mehän olemme tahoillamme varatut.
Muutenkin nyt taitaa tulla kohtaamisiimme ties miten pitkä tauko tai nähdäänkö kenties enää ikinä????
Mä tahtoisin niin tutustua sinuun kaikin puolin.
Osaisin jopa olla hiljaa silloin kun kertoisit minulle kaikenlaista maan ja taivaan väliltä vaikkapa kynttilän valossa ja takkatulen loimussa sylitysten tai vierekkäin:)
Kaikki jäi vaan ns. tyhjyyteen, vaikka katseemme kohtasivatkin.
Aloittaja on kuvannut hyvin myös minun kokemaani. Kaikkeen "väistelyyn" on ihan tietty syy - olen aistinut tunnetilan, joka kohdatessa vallitsee. Sähköä, paljon sähköä. En kerro miksi toimin näin - sen viestin kohdatessamme - olen kuin kuiva tuohi ja vastapuoli tulitikku, joka raapaisullaan saa liekkiin !
Juuri tuolta minustakin kohdatessani hänet tuntuu.. Sähkö, tuli, liekki..
Tiedän tunteen.
Katso asiaa toisesta näkökulmasta. Olet nyt vapaa.
On molemmille parempi ettei tule väärin käsityksiä, hankalia tilanteita, harmitusta toiselle tai sekoittaa kummankaan ajatuksia.
Itse kun kuulin naisen seurustelevan niin helpotti olo että kohdatessa tajuaa pitää sen tietyn välttelevän kohteliaan etäisyyden. Tosin olin jo aiemmin tehnyt samaa, mutta nytpähän asia on vain varma ettei naisella ole mitään mielenkiintoa ollut tai tule olemaan suuntaani.
Tunteet viilenee kyllä kunhan käyttää tarpeeksi helikoptereita ja sammutuskalustoa ettei hehkuvat putkilot paljastu sekä päästä irti kuolettavaa säteilyä lämmetessään.
Mielestäni asetelma silloin kun toinen on varattu voi olla hankala mutta toisaalta ilmiselvä:
Se suhde joka on päällä on se tärkeä ja se tulee hoitaa loppuun. Se ulkopuolinen asiassa ei voi tehdä mitään ja on vain parempi vältellä ihan aktiivisestikin toista tai vähintään sitä katsetta yms.
Tiedätkö, olen myös samassa tilanteessa, sillä erolla että olen nainen ja mies on varattu. Hän on antanut mun ymmärtää vähän liikaakin, en aio olla missään suhteessa kolmas pyörä, vaikka mieleni tekisi. On ristiriitaista, miks häntä ikävöin täällä (ja yritän unohtaa), kun en todella halua häneltä mitään. Ja haluan. Mutta en voi sille mitään että oon auttamattomasti ihastunut! Kohdatessa hän ei tietenkään voi näyttää avoimesti tunteitaan, muiden läsnäollessa. Mutta kahden kesken..
Tuntuu pahalle olla osallisena tällaiseen, osittain pelkään että olen ollut vain hetken hupi ja vaihtelu, hän ei ymmärrä miten paljon se voi sattua, enhän ole kertonut omista tunteistani hänelle koskaan. Enkä kerro.
Ja niin jatkuu tämä viileneminen, toivon että se ehtii sammua kokonaan ennen seuraavaa kohtaamista. Ja silloin, pidän huolen ettei mitään tapahdu.
Tää on kamalaa itsepetosta tää selittely. Tiedän, etten voi unohtaa...