Aloitin tällä viikolla uudessa työpaikassa, ja jostain syystä en vain viihdy ollenkaan, koko paikka ahdistaa.. kokoajan puristava tunne rinnassa. Olen lisäksi rv 6 raskaana ja mietin mitä ihmettä pitäs tehdä tän asian kanssa, ei voi olla raskauden kannalta kovin hyvä stressata näin paljon. tuntuu etten pääse täst ahdistuksen tunteesta millään eroon ja mietin vaan et voiku pääsis vanhaan duuniin takas. eipä vaan ylpeys kestä edes kysyy sitä vaihtoehtoo ku pidettiin läksiäiset ja kaikki mulle.. ja saman firman sisässä vaihdoin toimipaikkaa..
Raskaus ja uusi työ
mitä teen..
4233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ota rauhallisesti, oletan ettei kukaan uudessa duunissasi tiedä raskaudestasi, joten.. Saikkua vaan jos tuntuu ettei jaksa.
"Saikkua vaan jos tuntuu ettei jaksa."
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos odottaja on oikeasti fyysisesti ja/tai henkisesti uupunut, sairasloma on paikallaan, ja sen jälkeen työnkuvan / työajan / asenteen tai minkä tahansa muokkaus niin, että töissä selviytyminen toteutuisi mahdollisimman hyvin. Tarvittaessa tietty lisää saikkua. Mutta, jotkut (enkä nyt tarkoita välttämättä la13.6:aa) tuntuvat suhtautuvan raskausajan saikkuun aika kevyesti... ei saikulle jäädä jos ärsyttää, ketuttaa, harmittaa, stressaa, tympii tai vähän väsyttää! Eikä saikulle jäädä jos vähän johonkin kolottaa, ellei työ selvästi pahenna tai ylläpidä kolotuksia. Juuri sellaisten lorvikatarri-yksilöiden vuoksi nuorten naisten, ja erityisesti niiden jo raskaanaolevien, työllistymismahdollisuudet ovat heikentyneet!
Kuitenkin suurin osa äideistä jaksaa töissään äitiyslomaan asti, mutta näiden saikulta saikulle makaavien yksilöiden vuoksi työnantajat pelkäävät jo raskausajan menevän "hukkaan". Tottahan se voi mennä työnantajan näkökulmasta hukkaan jos oikeasti voinnissa tulee poikkeavaa, mutta väittäisin, että raskaanaolevilla on paljon myös aiheettomia sairaslomia, ja ne heikentävät sekä aiheesta sairaslomalla olevien asemaa että kaikkien "potentiaalisesti raskautuvien tai raskaana olevien" asemaa työmarkkinoilla.
Olen ollut vähän saman tyyppisessä tilanteessa kuin sinä, joskin raskauteni alkoi vasta vähän aikaa sen jälkeen kuin vaihdoin työpaikkaa (myös saman firman sisällä oli siirto). Ensinnäkin, minun on edelleenkin ikävä edelliseen työpaikkaan, josta lähdin siis viime kesänä. En viihdy uudessa työssäni enkä koe sitä tarpeeksi haastavana, vaikka se piti nimenomaan sitä juuri olla.
Minulla on ollut erilaisia työtä hankaloittavia raskausvaivoja koko raskausajan, joihin pomokin jo otti kantaa. Hän siis esitti huolensa, kun olen jatkuvasti niin poissaoleva ja kalpea. Nojaa, miksiköhän...
Nyt minulla on enää muutama viikko töitä jäljellä ennen mammalomaa ja olen ajatellut, että menen sen ajan läpi vaikka hammasta purren. Luultavasti en tule mammaloman jälkeen enää palaamaan tähän työhön, mutta mietin sitä sitten joskus myöhemmin.
Toivon sulle jaksamista työssäsi ja yritä saada itsesi viihtymään! Alku on AINA hankalaa ja varsinkin uudessa elämäntilanteessasi joudut ajattelemaan itseäsi nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yritä nauttia raskaudesta ja pidä työ työnä. Luulempa, että motivaation puutteeseen vaikuttaa nimenomaan myös se, että kaipaisit nyt tuttuja ihmisiä ja työkavereita ympärillesi.
Onnea paljon odotukseesi. :)
Kiitos kannustuksesta, mulla vaan sellanen tilanne et vaihdoin ikäänku vastuullisempaan hommaan, ja ei oikein paljon kehtais olla poissa.. muuten jää muut pulaan... mut täytyy nyt tuumailla mitä tän asian kaa tekis.. tänää alko pahoinvointiki