Suomi on käynyt lävitse aikajakson, jonka lopputuloksena maailma ympärillä on muuttunut niin paljon, että naapurimaissa ei hyvin todennäköisesti tulla kokemaan enää siirtymistä kohti proletariaatin diktatuuria.
Baltiassa toveritkin ovat huomanneet vapauden merkityksen. Venäjällä vapaus on pikkuhiljaa aktivoimassa kansalaisia passiivisuudesta.
Pohjoismaissa puretaan täyttä häkää punaisilla tiilillä karsinoituja rakennelmia.
Suomessa on alettu purkaa punamuureja, joiden takaa paljastuu kaikessa karmeudessaan yhteiskunnan mädännäisyys, saavutettujen etujen puolustaminen, puoluetoverien sijoittelu poliittisesti näkyville paikoille kansalaismielipiteestä välittämättä.
Suomi on onneksi viimein uskomassa Neuvostoliiton aikaisen kommunismin olevan mahdotonta palata valtaan. Suomen kansa on uskomassa todeksi samaa kuin Irakin kansa Saddamin suhteen.
Kommunismi ja Saddam eivät enää tule takaisin valtaan.
Suomessa puna-aate tästä syystä pyrkii viimeisillä voimillaan jarruttamaan ja hidastamaan yhteiskuntakehitystä huomatessaan menettävänsä yhä enemmän yksinoikeutta edustaa työväestöä.
SDP-SAK on väkisin pitänyt yllä myyttiä olevansa ainoa oikea duunareiden edustaja, vaikka tämä ei todellakaan pidä paikkaansa.
Suomen kansalaiset on punapropagandassa jaoteltu niihin, jotka kuuluvat puna-aatteen vallan alaisuuteen ja niihin, jotka kuuluvat puna-aatteen väkivallan kohteisiin.
Puna-aate on kuitekin huomannut olevansa matkalla kohti täydellistä tuhoa ja pirstaloitumista.
Tässä kuolinkamppailussaan puna-aate yrittää väkisin vetää yhteiskunnan mukanaan kurjuuksien syövereihin.
Puna-aate ei aja yhdenkään kansalaisen asiaa.
Puna-aate ajaa kollektiivistä vastuunjakoa, jossa kukaan ei joudu ottamaan vastuuta yhtään mistään.
Puna-aate pyrkii saamaan kaiken mahdollisen valtansa alle voidakseen salaa jakaa saavutettuja etuja puna-aatteen mädännäisyyttä salaaville terroristisoluille.
Puna-aate ei pyri turvaamaan yhteiskuntakehitystä, vaan puna-aate pyrkii takaamaan saavutetut edut ja niiden jatkuvan kasvun.
Puna-aate pakottaa väkivallalla uhrinsa järjettömiin päätöksiin ja tulevaisuutta vailla oleviin järjestelyihin, jotta puna-aateen mukamas edustama kansaryhmä voisi passivoitua seuraamaan puna-aatteen liturgioita ja rutiineja.
Puna-aate pyrkii passivoimaan kansan ja estämään kaiken hyväksytyistä malleista poikkeavan käyttäytymisen työntekemisen ja tulevaisuuden turvaamisen suhteen.
Puna-aate pyrkii keräämään aggressiota kansassa, jotta se hallitsemattoman purkautuminen maaliksi voitaisiin viimehetkellä osoittaa puna-aattetta vastustavat voimat.
Puna-aatteen todelliset kasvot ovat kuitenkin onneksi paljastuneet, kuinka välinpitämättömästi puna-aate suhtautuu ihmisyyteen.
Puna-aatteen huipulla naisten itkettäminen, raiskaaminen, nuorien perheiden hajottaminen omien halujen tyydyttämiseksi ovat paljastaneet kuinka puna-aate aikoo riistää kaikilta kansalaisilta oikeuden henkilökohtaiseen onneen ja elämään.
Puna-aate aikoo alistaa yksilöiden ajattelun, työnteon, jopa seksuaalisuuden puna-aatteen käytettäväksi palkintona vannoutuneinpien politrukeille.
Puna-aate ei epäröi käyttää muiden kansojen hädänalaista tilaa hyväkseen, mikäli puna-aatteen kannattajia voidaan sen varjolla saada korkeisiin palkintovirkoihin.
Puna-aate on paljastunut kasvonsa ja todellisen luonteensa, eikä puna-aatteeseen lähempi tutustuminen saa aikaan kuumia väreitä, vaan enemmänkin kuuma huohotus niskassa ja polttava kipu siellä mihin päivä ei paista, tuovat mieleen helvetin esikartanot ja ihmismielen pimeän puolen.
On kansakunnalle onneksi, että on olemassa valoisampi vaihtoehto, joka punatalven jääkauden jälkeen antaa kansalaisille vapauden valita ja päättää tulevaisuudesta.
Kun vapauden tuulen tuo kutsun, on siihen kutsuun vastattava ja otettava vastuu omasta elämästä.
Tähän vastuuseen kuuluu valita sellaiset johtajat, jotka ovat kykeneviä toimimaan kansakunnan eduksi kaikissa oloissa, kaikkina aikoina ja kaikin tavoin.
Sellaiseksi ei voida koskaan katsoa henkilöä joka vaikeuksien tullen piiloutuu ja välttää vastuuta.
Sellaiseksi ei voida katsoa henkilöitä, jotka ajettuaan Suomen kansantalouden konkurssin partaalle piiloutuvat. Sellaiseksi ei voida katsoa etenkään henkilöitä, jotka kehtaavat pistää naisten syyksi aatteen VÄÄRINKÄYTÖKSET. Eikä sellaiseksi voida katsoa henkilöitä, jotka uskaltavat aloittaa sodan, mutta jotka eivät uskalla lopettaa sitä.
Eikä sellaiseksi missään tilanteessa milloinkaan voida katsoa henkilöä, joka julistaa itsensä Euroopan keisariksi ja Kalifiksi kalifin paikalle,
vaikka kumpaakaan virkaa ei ole olemassa.
On kansakunnalle onneksi, että itsenäisessä Suomen tasavallassa on vielä olemassa henkilöitä, jotka
kaikissa oloissa,
kaikkina aikoina,
kaikin tavoin,
pyrkivät pitämään maan asumiskelpoisena ja puolustamisen arvoisena.
Heissä on Suomen toivo ja tulevaisuus.
Uudelleen vapautuvan ja entistä ehomman Suomi-neidon tulevaisuus ja parempi huominen.
Baltiassa toveritkin ovat huomanneet vapauden merkityksen. Venäjällä vapaus on pikkuhiljaa aktivoimassa kansalaisia passiivisuudesta.
Pohjoismaissa puretaan täyttä häkää punaisilla tiilillä karsinoituja rakennelmia.
Suomessa on alettu purkaa punamuureja, joiden takaa paljastuu kaikessa karmeudessaan yhteiskunnan mädännäisyys, saavutettujen etujen puolustaminen, puoluetoverien sijoittelu poliittisesti näkyville paikoille kansalaismielipiteestä välittämättä.
Suomi on onneksi viimein uskomassa Neuvostoliiton aikaisen kommunismin olevan mahdotonta palata valtaan. Suomen kansa on uskomassa todeksi samaa kuin Irakin kansa Saddamin suhteen.
Kommunismi ja Saddam eivät enää tule takaisin valtaan.
Suomessa puna-aate tästä syystä pyrkii viimeisillä voimillaan jarruttamaan ja hidastamaan yhteiskuntakehitystä huomatessaan menettävänsä yhä enemmän yksinoikeutta edustaa työväestöä.
SDP-SAK on väkisin pitänyt yllä myyttiä olevansa ainoa oikea duunareiden edustaja, vaikka tämä ei todellakaan pidä paikkaansa.
Suomen kansalaiset on punapropagandassa jaoteltu niihin, jotka kuuluvat puna-aatteen vallan alaisuuteen ja niihin, jotka kuuluvat puna-aatteen väkivallan kohteisiin.
Puna-aate on kuitekin huomannut olevansa matkalla kohti täydellistä tuhoa ja pirstaloitumista.
Tässä kuolinkamppailussaan puna-aate yrittää väkisin vetää yhteiskunnan mukanaan kurjuuksien syövereihin.
Puna-aate ei aja yhdenkään kansalaisen asiaa.
Puna-aate ajaa kollektiivistä vastuunjakoa, jossa kukaan ei joudu ottamaan vastuuta yhtään mistään.
Puna-aate pyrkii saamaan kaiken mahdollisen valtansa alle voidakseen salaa jakaa saavutettuja etuja puna-aatteen mädännäisyyttä salaaville terroristisoluille.
Puna-aate ei pyri turvaamaan yhteiskuntakehitystä, vaan puna-aate pyrkii takaamaan saavutetut edut ja niiden jatkuvan kasvun.
Puna-aate pakottaa väkivallalla uhrinsa järjettömiin päätöksiin ja tulevaisuutta vailla oleviin järjestelyihin, jotta puna-aateen mukamas edustama kansaryhmä voisi passivoitua seuraamaan puna-aatteen liturgioita ja rutiineja.
Puna-aate pyrkii passivoimaan kansan ja estämään kaiken hyväksytyistä malleista poikkeavan käyttäytymisen työntekemisen ja tulevaisuuden turvaamisen suhteen.
Puna-aate pyrkii keräämään aggressiota kansassa, jotta se hallitsemattoman purkautuminen maaliksi voitaisiin viimehetkellä osoittaa puna-aattetta vastustavat voimat.
Puna-aatteen todelliset kasvot ovat kuitenkin onneksi paljastuneet, kuinka välinpitämättömästi puna-aate suhtautuu ihmisyyteen.
Puna-aatteen huipulla naisten itkettäminen, raiskaaminen, nuorien perheiden hajottaminen omien halujen tyydyttämiseksi ovat paljastaneet kuinka puna-aate aikoo riistää kaikilta kansalaisilta oikeuden henkilökohtaiseen onneen ja elämään.
Puna-aate aikoo alistaa yksilöiden ajattelun, työnteon, jopa seksuaalisuuden puna-aatteen käytettäväksi palkintona vannoutuneinpien politrukeille.
Puna-aate ei epäröi käyttää muiden kansojen hädänalaista tilaa hyväkseen, mikäli puna-aatteen kannattajia voidaan sen varjolla saada korkeisiin palkintovirkoihin.
Puna-aate on paljastunut kasvonsa ja todellisen luonteensa, eikä puna-aatteeseen lähempi tutustuminen saa aikaan kuumia väreitä, vaan enemmänkin kuuma huohotus niskassa ja polttava kipu siellä mihin päivä ei paista, tuovat mieleen helvetin esikartanot ja ihmismielen pimeän puolen.
On kansakunnalle onneksi, että on olemassa valoisampi vaihtoehto, joka punatalven jääkauden jälkeen antaa kansalaisille vapauden valita ja päättää tulevaisuudesta.
Kun vapauden tuulen tuo kutsun, on siihen kutsuun vastattava ja otettava vastuu omasta elämästä.
Tähän vastuuseen kuuluu valita sellaiset johtajat, jotka ovat kykeneviä toimimaan kansakunnan eduksi kaikissa oloissa, kaikkina aikoina ja kaikin tavoin.
Sellaiseksi ei voida koskaan katsoa henkilöä joka vaikeuksien tullen piiloutuu ja välttää vastuuta.
Sellaiseksi ei voida katsoa henkilöitä, jotka ajettuaan Suomen kansantalouden konkurssin partaalle piiloutuvat. Sellaiseksi ei voida katsoa etenkään henkilöitä, jotka kehtaavat pistää naisten syyksi aatteen VÄÄRINKÄYTÖKSET. Eikä sellaiseksi voida katsoa henkilöitä, jotka uskaltavat aloittaa sodan, mutta jotka eivät uskalla lopettaa sitä.
Eikä sellaiseksi missään tilanteessa milloinkaan voida katsoa henkilöä, joka julistaa itsensä Euroopan keisariksi ja Kalifiksi kalifin paikalle,
vaikka kumpaakaan virkaa ei ole olemassa.
On kansakunnalle onneksi, että itsenäisessä Suomen tasavallassa on vielä olemassa henkilöitä, jotka
kaikissa oloissa,
kaikkina aikoina,
kaikin tavoin,
pyrkivät pitämään maan asumiskelpoisena ja puolustamisen arvoisena.
Heissä on Suomen toivo ja tulevaisuus.
Uudelleen vapautuvan ja entistä ehomman Suomi-neidon tulevaisuus ja parempi huominen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Liikanen nimitettiin Suomen Pankin johtoon, ja Aho Sitran Yliasi... anteeksi, Pääjohtajaksi. Pääministeri Vanhanen ajaa Lipposta EU:n johtoon(vaikka se ilmeisesti on keskustalaista viekkautta?).
Wanhat hyvät ajat ovat palanneet.
Kerimäkikö se siellä sönköttää perskännin suomalla pateettisuudella? Vai onko joku toinenkin yhtä kahjo remmissä?
Oraakkeli-Oiva sanoo, että SDP:n puheenjohtaja on Suomen oikeistolaisin poliitikko. Jauholakki sanoo, että paha paha puna-aate. Koittaisitte nyt päättää oi Kepu-intelligentsian paraat pojjaat.
ilman ensimmäistäkään tämän palstan aihealueen täyttävää lausetta silti!!!