LUMINARSUKULLE

En aio uudessa ketjussa alkaa vänkäämään tästä aiheesta, siirrä tämä viesti Sielua ei ole -ketjuun, niin voin kommentoida vielä kerran siellä. Ihan turhaan uutta aloitusta menit pukkaamaan. Laita tämä ketju poistoon.

Yleensäkin uuden viestiketjun otsikoksi kannattaa mieluummin laittaa ytimekäs viestin sisältöä kuvaava kuin nikin nimi.

Jos Gagarin oli laittanut tämän aloitukseksi siksi, että siinä on paljon asiaa? Aika ontto selitys olla sinulta vastaamatta... Menikö jauhot suuhun?

Luminarsku haluaa piilottaa mahdollisen keskustelun kaiken paska keskelle jotta kukaan ei näkisi hänen vääjäämätöntä tappiota.

" Ota rukouksesta jumala pois ja laita tilalle ystäväsi nimi, niin mistä on kyse? "

Siinä on kysymys luopumisesta.

Osaatko sinä Gagarin sanoa, mistä rukouksessa luovutaan?

Odottelen tota Gagarinin vastausta ... mutta toki, kaikki muutkin ovat tervetulleita osallistumaan ... kun osuu kohdalle, kerron kyllä ;)

Riippuu missä kontekstissa rukousta katsotaan.

Jos rukous on hiljaisuutta meditointi mielessä ilman oletusta yliluonnollisuudesta, siinä luovutaan kaikesta ja ei mistään.

Jos rukoilu on anelua yliluonnolliselta henkiolennolta, luovutaan omanarvon tunnosta ja terveestä ylpeydestä ja järjen käytöstä.

Jos rukoilu on pyrkimystä vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumiin metafysiikan tasolla, se on typerää taikauskoa jolloin luovutaan terveestä järjenkäytöstä.

" Jos rukous on hiljaisuutta meditointi mielessä ilman oletusta yliluonnollisuudesta, siinä luovutaan kaikesta ja ei mistään. "

Osaatko sinä Gagarin sanoa, mistä rukouksessa luovutaan?

;)

Sorry kun puutun keskusteluunne. Tuli vain mieleen,että ehkei aina luovuta mistään,vaan rukous ja sen aiheen toteutuminen olisi ihmisen ja Jumalan yhteistyötä.

Esim. kun lähden ajamaan autollani matkan aluksi rukoilen varjelusta. Sitten olen itse valpas ja ajan ennakoivasti koko matkan,ja Jumala varjelee hirviltä,juoppokuskeilta , kaahareilta,huonoilta keliolosuhteilta..... eikö tuo ole yhteistyötä parhaimmillaan??

Ehkä kuitenkin luovutaan itseriittoisuudesta ja siitä,että elämää aina voisi hallita?? Vrt. japanilaisten tilanne tänään.

Saitpas luminarskun pillastumaan.;-)

Puhut 100% asiaa.

Sielu elää iankaikkisesti, on valittavana tasan 2 vaihtoehtoa.Ruumis (liha) mätänee, mutta se et ole sinä! Ihminen ei synny omasta tahdostaan vaan vanhempiens tahdosta (tavallisesti!), jälkimmäisen kuulit vanhemmiltasi (ehkä silloin, kun olit isäsi kanssa saunassa ja kysely iässä!). Samallatavalla, kuin Jumala loi Aadamin ja puhalsi häneen elämänhengen, ja niin hänestä tuli elävä sielu, tuli sinustakin elävä sielu sinä hetkenä, kun siittiösolu meni munasolun sisälle äitisi ja isäsi lasta halutessa ja toiveen toteutuessa! Jumalan ansiosta sinusta tuli elävä sielu. Lapset ovat Jumalan lahja ja hän on se eläväksi tekevä voima. Kukaan muu ei saa elämää aikaan. Sinä et siis ole valinnutkaan yhtään mitään. Vanhempasi tahtoivat ja Jumala antoi! Elämän tuhlaamista on juuri se , että se menee ohitsesi......, sinulle voi karttua omaisuutta, mutta se ei ole elämää, raha helpottaa, ja siinä on aika usein se vaikeus! DDR.än toverit eivät muuten uskoneet sitä hapatusta! Länsi-Berliini oli liian lähellä. Oli pakko olla uskovinaan, muuten sai ehkä Stasi-vierailun!Laotsen ja konfutsen takana on muuten Jotain, jota kiinalaiset kutsuivat Sang (suhu ässä alussa) Ti:ksi,Taivaan herraksi!Emsimmäiset viittaukset 2600 EKr. ja kunnioitusta hänelle ositettiin ainavuoteen1066-770 eKr! Kyllä Jumala on ollut tiedossa, mutta kun epäjumalat valtaavat alaa jo nyky- Suomessakin...! Samaa voisin kertoa Inkoista,Intian Santaaleista,Etiopian gedeoteista,keski-Afrikan mbakatoita ja koko joukosta muita! Koska he tunnistavat Herran, tulevat he uskoon, kristitty Eurooppa pakanallistuu! Jumala käskee tehdä työtä, jotta on itsellä, mitä tarvitsee sekä antaa tarvitsevalle. Et ymmärrä rukouksen tarkoitusta,ollenkaan! Me rukoilemme voimaa täyttää velvollisuutemme= pitää huolta itsestämme ja lähimmäisistämme. ( laupias samarialainen, vertaus, en muista paikkaa, googlaa!)Emme pelkää kuolemaa, koska emme kuole!En minä ainakaan katso muualle, kun inhottavuuksia tapahtuu, eikä katso Jumalakaan! Pahuus saa ravintonsa kostamisesta, sen ainoa vastavoima on rakkaus! " Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat!" Vaikeaa se on, usko!Katumus ei auta tippaakaan, jos et alennu pyytämään anteeksi. Ajatuksensa voi ja kuuluu valita, samoin valintansa, kukas muu sen sinun puolestasi tekisi!?Henkinen ja maallinen hyvä eivät välttämättä sulje pois toisiaan. Rahalla saa paljon hyvää aikaan, jos ei ole ahne ja egoisti! Jumalan maailmassa on toiset pelisäännöt: "Antaessaan saa!"Sinun ideologiasi on siis sanan vapaus?!Monet panevat toivonsa rahaan ja ilotsevat siitä, mitä sillä saa! Jos et sinä, niin missä ovat sinun ilosi ja toivisi?Voittaja on se, joka ei anna periksi. Uskottomalle riittää elämä, uskovalle vain se ikunenelämä.Häviäjiä ovat ne, jotka eivät enää yksin jaksa ja auttajaa ei ole...Who Jim Kelner?????"Nöyryys ja hiljaisuus on valtansa salaisuus, voimalla väkivalla et tahdo hallita." Suosituimpia hallitsijoita ovat ne, jotka kuuntelevat ja antavat vapaat olot. Tyrannit ja despootit ajetaan ennenpitkää maanpakoon, Uutisten mukaan!

Synnymme vastoin omaa tahtoamme, mutta elämässä meidän pitäisi tehdä valintoja joista seuraa joko ikuisuus helvetissä tai taivaassa? Käytännössä se tarkoittaa ns. ostopakkoa, joka taas on kaukana reilusta. En ole pyytänyt, että joudun valitsemaan mitään.

Minusta on häkellyttävän lapsellisen naivia puhua Jumalasta elämän antavana voimana, varsinkin jos synnyt vaikeasti kehitysvammaisena. FAS-lapsi on vammainen äidin alkoholismin vuoksi ja kärsii fataalialkoholisyndroomasta koko elämänsä, mutta äiti lunastaa itselleen taivasosuuden helluntailaisten suviseuroissa?

Miten valitset ajatuksesi? Et mitenkään. Mistä tiedät ajatuksesi tulevan? Ajatteletko ensin ajatusta ja sitten ajatuksesi tulee tietoisuutesi? Miksi vaivautua ajattelemaan ensin ajatusta jota aikoo kuitenkin ajatella? Joten, ajatuksiaan ei voi valita. Mutta tekonsa voi.

Jim Keltner, KVG.

Jaksota kappalejaot kirjoituksissasi oikein (tai ylipäätään opetele kappalejako), on huomattavasti lukijaystävällisempää. Tuollaista sekavaa jargonia ei jaksa kukaan lukea.

Gagarin,

Itse kysyit konditionaalissa, miksi elämän pitäisi jatkua kuoleman jälkeen, johon minä esitin vastakysymyksen konditionaalissa 'Miksi elämän pitäisi loppua kuoleman jälkeen'? Ei minun väitteeni, paremminkin vastakysymykseni, ole yhtään sen kummallisempi kuin sinun kysymyksesi. Katsot asioita ahtaasti omasta ateistisesta näkökulmastasi käsin. Miten vauva voikaan muistaa mitään, saatikka jostain edellisestä elämästä ja siellä tehdyistä valinnoista, nousee mieleen "En muista valinneeni mitään" -väitteestäsi.

>Jos sielu on ikuinen, sillä ei voi olla syntymää eikä näin ollen kuolemaa.<

Miksei voi? Itse uskon, että Jumala luo ihmisen hedelmöityksessä ja kun ihmisen fyysinen olemus kuolee, sielu/henki siirtyy henkimaailmaan.

Eihän tuo pidä paikkaansa, että elämän miettiminen ja suunnittelu on elämän tuhlaamista. Miten elämä muka tuhlaantuu miettiessä vaikkapa elämänuraa ja koulutusta? Elämähän on valintoja, miettimistä, pohtimista, uuden luomista, suunnittelua, mitä muuta elämä sitten on. Laput silmillä, aivot narikassa, antaa mennä kun on alamäki -konseptilla, siinähän ei ajatella ja mietitä!

Vapaudesta puhuin ateistien oman ajattelun viitekehyksessä, jossa usein toistuu uskovien ahdas elämä dogmien puristuksessa, omien aivojen käyttämättömyys uskovien auktoriteetinkaipuineen ym. kliseiset väännöt. Sinä näit sen DDR:läismäisenä! Taitaa siis ateistien vapausjutut ollakin tuontitavaraa DDR:stä! Vaan eihän se mikään ihme ole, ateistinen valtio kun oli.

En kyllä puhu edes rivien välissä lähimmäisenrakkaudesta, tuo on omaa herkkänahkaisuuttasi. Että esim. Intian valtava syntyvyys kertoisi läheisemmästä rakkaudesta ja olisi siten esimerkkinä vanhojen idän kulttuurien lähimäisenrakkaus -käsitteen kuulumisesta MYÖS heille, ei vain kristilliselle kirkolle. Ja että kristityt pitäisi vääräuskoisuutta sukupuuton merkkinä. No onpa tulkinta!

En ole vetänyt johtopäätöstä, että vapaus tarkoittaa ateistille mitä vietit käskevät. En puhunut vieteistä mitään vaan omien halujen toteuttamisesta. Ei kaikki halut ole viettejä. Sen sijaan ateistien puheista olen vetänyt johtopäätökseni, että vapautta on tehdä niin kuin itse haluaa, ei tarvitse alistua auktoriteettien alle.

>Kristillisessä retorikkassa janotaan vapautta, mutta rukoillaan elämää ilman velvoitteita. <

Ja siinä taas yksi ateistien virheellinen luulo. Ei pidä paikkaansa.

Vain ateisti kykenee rukouksen vääristelemisen jalon taidon. Kukaan ei rukoile: ".. tapahtukoon sinun tahtosi, koska minulla ei ilmeisesti ole omaa tahtoa"!! Ihmisellä on oma tahto, ei se mihinkään lopahda, vaikka antaa Jumalan suunnitelmille tilaa elämässään. Ei kait sinultakaan tahtosi häviä, jos suostut toimimaan läheistesi haluamalla tavalla.

>Jos kristitty ei pelkää kuolemaa, mihin hän sitten ikuista elämää tarvitsee? <

Hassu väittämä: aivan niin kuin kuoleman pelottomuus merkitsisi sitä, että tarvitsee ikuisen elämän. Ikuinen elämähän on lahja, paluu juurille, sellaiseksi kuin meidät alun perin on tarkoitettu, elämään suorassa kontaktissa Jumalaan, kaiken hyvän lähellä. Etkö sinä haluaisi, miksi tyytyä vain tähän kämäseen elämänpätkään, jossa parhaimmillaankin elämä on kuitenkin aika vajavaista, jossa ei pääse toteuttamaan kaikkia lahjojaan? Ilmestyskirja 21:3-4 sanoo: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Kaikki entinen on poissa ja elämä on jotakin sellaista, mitä ei edes kykene kuvittelemaan nyt tässä lahoavassa ruumiissa ollessa. Luovuus itse Luovuuden läheisyydessä, ah sitä kannattaa odottaa, sanoo nimimerkki 'Inspiraatiota odottava'!

On eri asia kiivastua totuuden puolesta pahantekijöitä vastaan, mutta pahaa on pitää yllä jatkuvaa vihaa sisimmässään vaikkapa sitten Jammu-setää kohtaan. Anteeksianto vapauttaa ihmisen sisimmän, vaikka se ei hyväksykään pahantekijän tekoja. Pidättämällä viha sisimmässään sitoo itsensä ja kaventaa elämäänsä ja kristityllä yhteys Jumalaan katkeaa.

Kyllä pahuutta on myös pahojen ja itsevanhurskaiden ihmisten vaitiolo ja heidän tapansa kääntää katseensa pois, ei vain hyvien ja hurskaiden kuten sanot.

>Mutta vilpitön katumus on aina parempi, kuin anteeksiannon rukoileminen.<

Ateistinen ajattelu on välillä aikamoista sanaviidakkoa. Yhdistelet kummallisesti asioita. Anteeksiannon rukoileminen? Vilpitön katumus? Pitäisi kertoa tarkemmin, millä tavalla käytettynä. Jos olet tehnyt jollekin pahaa, sinä vilpittömästi kadut tekoasi ja pyydät vilpittömästi anteeksi teon kohteelta. Eihän kristityn kuulu vain rukoilla Jumalalta anteeksiantoa, kyllä asiat pitää selvitellä niiden ihmisten kanssa, joita ne koskee.

Gagarinille jatkoa

Kirjoitit: "Mutta ELÄMÄ kannattaisi ELÄÄ ELÄEN, ei KATUEN ja katumusharjoituksia tehden." Siinä taas tyypillinen ateistinen luulo kristittyjen oletetusta elämästä. Tämän väitteesi johdosta kysyin, ettetkö itse sitten mukamas kadu tekojasi, ajatuksiasi, aikeitasi. Se peruslähtökohta tässä oli siis sinun väitteesi, että katumiset olisi huono juttu. Nyt sitten itsekin myönnät katuvasi. Joten katumusväitteesi tuli kumottua. Ja karvaiset taputtavat kädet, jotka omille viesteilleen peukkuja tökkivät, saavat nyt hävetä hätäisiä ad hominem -viestejään luminursukan jauhojen suuhun menosta ja vääjäämättömästä tappiosta. Jepsis, että peräti vääjäämätön tappio, senkus näkis joskus aten kanssa väitellessä kristinuskon totuuksista. :)

>Oikeita päätöksiä ei ole olemassakaan<

Totta kait on. On vääriä ja on oikeita päätöksiä. Oikea päätös on esimerkiksi antaa anteeksi vihamiehilleen, väärä päätös on pidättää anteeksianto.

No jo vain sinä paukuttelet henkseleitäsi, sitähän teet koko ajan kun yrität vääntää kristinuskosta egosentrisen, latteuksia latelevan, ihmisiä dogmeillaan sitovan opin.

>Minä en puhu materialistisesta hyvästä mitään. SINÄ puhut. Sinä asettelet vastakkain henkisen ja maallisen, en minä. Siitä puhe mistä puute ja varas varkaaksi epäilee. <

Niin kyllä sinä puhuit tähän malliin:
"Jos ihmisellä on kaikki hyvin, mihin hän tarvitsee voimaa, iloa ja toivoa? Onneton ihminen niitä tarvitsee ja jos ne viedään pois, ihminen ajautuu epätoivoon ja seurauksena on murhenäytelmä."

Tuo oli kimmokkeena minun kommenttiini aineellisen elämän riittävyydestä versus hengellinen todellisuus. Sinullehan ateistina riittää tämä näkyvä maailma, koska et usko tuonpuoleisen elämän mahdollisuuteen. Tuntuu kummalliselta väitteesi mihin ihminen tarvitsee voimaa, iloa ja toivoa. Eikö kaikki-hyvin tilanne ole juuri sitä, että siihen sisältyy ainakin voima ja ilo, jos ei sitten toivoa mihinkään katso tarvitsevansa, koska kaikki ON hyvin.

En tarkoita sisäisen hengen vapauden puuttumisen seurauksena epätoivoon ajautumisella ja ilon ja toivon menettämisellä suinkaan materiaalisia asioita pelkästään. Voi materiaalistenkin asioiden menettäminen syöstä epätoivoon, esim. konkurssin tehnyt ei juuri iloansa esittele eikä toivokaan jyllää päällimmäisenä mielessä. Mutta kun sisäinen vapaus puuttuu eli tieto siitä ettei elämä ole vain tätä näkyvää, niin immateriaalistenkin asioiden menetys vie helposti epätoivoon; syystä tai toisesta ilo voi kadota elämästä.

Tarkoitan epäonnistumisella kaikenlaisia elämän vastoinkäymisiä, kaikki ei niin sanotusti mene putkeen. Kun alkoholisti tai huumeiden käyttäjä tulee uskoon, ateistien kommentithan ovat, että siinä huume vaihtui toiseen huumeeseen tai uskoon tullaan vain kun ei uskota itseen vaan tarvitaan auktoriteetti tmv. Väheksytään uskoon tulleen ihmisen persoonaa, heitä pidetään säälittävinä reppanoina. Eli tässä tulee ateistien sympatian ja empatian puuttuminen heikompiosaisia kohtaan. Tuntuu että muulla tavalla saa olla reppana, mutta jos reppanuus johtaa uskoontuloon, se menee yli säälirajan halveksunnan puolelle.

>Nöyryys on hiljaisuutta, ei tarkoituksellista vaitioloa ts. tukahduttamista. Nöyrä ei ole hiljaa siksi, että hiljaisuus on hyväksi, vaan siksi ettei mikään riko hänen hiljaisuuttaan.<

Onko nöyryys sinusta hiljaisuutta? Ei sentään. Tuo jälkimmäinen lausehan ei oikeastaan tarkoita mitään, pelkkää korulauseilua. Siis jos olen hiljaa ja sitä hiljaisuutta ei riko mikään, olen nöyrä. Ei suinkaan, silloinhan nöyryys olisi ylpeänkin ihmisen helposti vedettävissä päällensä; sen kun on vaan hiljaa ja järjestää asiat niin, ettei mikään riko sitä hiljaisuutta, niin avot, ylpeäkin käy nöyrästä! Huomaatko, väitteesi on mahdoton.

Gagarinille jatkoa

Huh, keskustelutyylisi on jotenkin puuduttava, samanlaista harrastavat monet ateismi-palstalla. Ei nähdä keskustelun kokonaisuutta ja viestien ydintä, vaan lähdetään kommentoiman jotakin tavallaan sivulauseessa tullutta asiantynkää. Pahimmillaan se on ollut sitä, että koko keskustelu on pelkkää toisen viestistä copy-pastetettuja yksittäisiä lauseita, joita sitten lähdetään kommentoimaan rönsyillen ja viestit venyvät tuhottoman pitkiksi. Tällaista puuduttavaa tyyliä harrastavat mm. boxerblock ja ertert.

Ja sitten tulee taas kitinää keskustelun rajoittamisesta ja metakeskustelusta ym. En rajoita keskusteluja vaan kehotan armahtamaan kanssakeskustelijoita yrittämällä nähdä viestien ydinmerkitykset ja helpottamaan lukijoita ja vastaamishalukkuutta. Itse lopetin kokonaan kommentoimasta mm. em. nikkien viestejä. Vie ihan liian paljon aikaa ruveta sitten kommentoimaan vastavuoroisesti toisen keskustelijan sivupolkujuonteista rönsyilevää pitkää viestiään. Tuloksena on helposti pelkkää juupas-eipäs tasolla ja alkuperäiset ajatukset ovat kadonneet aika päiviä jonnekin copy-suohon. Jos sitten ei kaikkiin kommentteihinsa jaksa vastata, saa kuulla olevansa keskustelun häviäjä tmv. epäolennaisuutta, jota kilpailua keskustelujen tarkoitus ei edes ole olla.

Enpä taida jaksaa enempää tätä keskustelua käydä, menee lian paljon aikaa oikoa virheellisiä tulkintojasi.

Ugh, lumitursakka on puhunut...

Konditionaali on turha, koska elämä loppuu kuolemaan. Syntymä => kuolema, elämän normaali ja luonnollinen kiertokulku. Kaikki muu on tosiasioiden kieltämistä. Kuinka moni on kuoleman jälkeen tullut kertomaan, mitä matomotellin jälkeen on? Ei yksikään. En usko että henkilökohtainen matka jatkuu koiranputkea pidemmälle. Elämä itsessään jatkuu kyllä. Se tuli hyvin toimeen ilman minua ennen syntymääni ja tullee varmasti hienosti toimeen ilman minua kuolemanikin jälkeen.

Jos henkimaailma on olemassa ja sidoksissa havaittavaan todellisuuteen, sen täytyy olla havaittavissa. Muuten se ei voi olla sidoksissa ja jos se ei ole sidoksissa se ei ole todellinen.

Elämä on TÄSSÄ ja NYT. Tuleva ja menneisyys ovat vain aivojesi luoma illuusio, eivät todellisia. Jos väität muuta, näytä minulle huominen tai vastavuoroisesti eilinen. Jos tuntuu liian haasteelliselta, koita tehdä se edes 10 sekuntia puoleen tai toiseen. Elämä on juuri sellaista, millaiseksi sen itsellesi teet. Voit hakea ohjeita Raamatusta tai Shiva-kirjoista, mutta ITSE määrität kuitenkin todellisuutesi, ei kukaan tai mikään sinun puolestasi.

DDR kortti on herkullinen veto siksi, että se on kouluesimerkki järjestelmästä, joita ohjasivat idealismi, utopia ja vilpitön USKO omaan paremmuuteen. Muslimivaltion näkökulmasta SINÄ asut ateistisessa valtiossa. Sinä olet ateisti kaikkien niiden 9000 jumalan suhteen mitä ihmiskunta on historiansa palvonut, olen sinua vain yhden jumalan edellä.

Sukupuuton otin esimerkiksi vääräuskoisuudesta siksi, että se olisi loogisesti Jahven tapa estää vääräuskoisuuden lisääntyminen. Onko Jahvella kenties jokin muu keino, mikä? Kansanmurha?

Vapautta on elää elämä ilman alistumista. Vastuuta kanssaihmisistä taas elää elämänsä niin, ettei aiheuta muille surua ja/tai vaikeuksia. Yksinkertaista mutta ei helppoa.

Jos ikuinen elämä on sellainen, mihin meidät retoriikkasi mukaan on tarkoitettu, mikä hyötyä ja merkitystä sitten tällä välivaiheella on? Jumalasi on mielenkiintoinen veijari siksi, että hän luo vajavaisen olennon mutta syyttää vajavaisuudesta luotua. Minä tyytdyn tähän vajavaiseen elämän pätkään siksi, että muuta minulla ei ole.

Valmiiksi sisimmältään mädät ihmiset eivät käännä katsettaan pois, koska heitä ei edes lähtökohtaisestikaan kiinnosta paskaakaan. Se on välinpitämättömyyttä joka taas on rakkauden vastakohta, ei viha.

Minä tarkoitan anteeksiannon rukoilemista nimenomaan ihmiseltä, jota vastaan on tehnyt väärin. Mutta monesti ihminen pyytää tai rukoilee anteeksi siksi, että haluaa helpottaa syyllisyyttään, jolloin ihminen TAAS kerran ajattelee enemmän itseään, kuin toista. Siksi minä haluan kuulla mielummin lauseen: "En tee enää niin toiste", kuin "anteksi", joka voi olla pelkkää retoriikkaa.

Katumus on aina hyvästä, koska se opettaa tekijäänsä ja puhdistaa. Minä puhuin KATUMUSHARJOITUKSISTA ja perisynnin katumisesta. Pitäisi katua perisyntiä, koska ihminen on kuulemma syntyjään syntinen. MUTTA en minä tänne ole pyytänyt.

Jos ihminen katuu tekojaan, ja pyytää sen jälkeen anteeksi, mutta toinen ei anteeksiantoon kykene, se ei ole enää pyytäjän vaan antajan ongelma. Selitin jo edellä anteeksiantamisen ja pyytämisen problematiikkaa.

JOS kaikki on hyvin, en tarvitse ONNELLISUUTTA, koska minulla on se jo. Onko elämässäsi ILOA ja ONNEA, on lattea ja typerä kysymys. Eikö mielummin kannattaisi täyttää elämänsä siten, ettei moisia jonninjoutavuuksia edes tarvitse miettiä?

Mutta jos katastrofin hetkellä nojaudut ajatukseen, että TUON PUOLEISESSA SITTEN ON KAIKKI HYVIN, eikö se kuulosta lähinnä itsesumutukselta ja ruoki ihmistä olemaan tekemättä mitään asioiden muuttamiseksi? Nahkurin orsilla tavataan.

On toki hienoa, jos narkkari pääsee roinasta irti, mutta valittettavan usein näkee, että hurahtaminen täyttää ex-narkkarin elämän kuten huumeet ennen. Mikään ei sinällään muutu, muuta kuin elämän pituus. Jos elämää ei täytä mu, kuin päihteet, se on surullista. Jos elämää ei täytä muu kuin uskonto, se on aivan yhtä surullista ja tuhlausta.

Nöryys on SISÄISTÄ hiljaisuutta, ei aistien puuduttamista. Nöyrä ihminen on nöyrä tietämättään. Jos nöyryydestä tehdään päämäärä se johtaa vain ylpeyden kasvuun.