Kevään merkki

Tulisi jo kevät, aurinko ja sen lämpö, alkaisi maa elämään ja itsekkin!
Hieno runo luonnosta ja sen jatkuuvudesta :)

Heippa vaan..
Minäkin aamulla lenkillä ollessani, seurasin luonnon merkkejä keväästä!
Täällä vielä joki jäässä, puut taas verhoutuneet lumeen.
Outo hiljaisuus kaikkialla, pieniä vipeltäjiä ei näkynyt missään.
Johtuisiko eilisestä järistyksestä?
Tykkäsin keväisestä runostasi.
Kiitos lukuhetkestä :)

Hanget sulaa

Paksu talvinen hanki,
nyt on kevään vanki,
maan uumeniin palaa,
pian paikalleen sulaa.

Sen työt on kohta tehty,
voimat aikaan kiirivään ehty,
sen aika on nyt kuolla,
sulaa hetteeksi aapasuolla.

Pian koittaa se hetki
kun päättyy hangilla retki,
vielä ei anna kuitenkaan rauhaa,
hetken se kosken kuohuina pauhaa.

Kunnes painuu kesäiseen uneen,
tiedät ajan melkein unohtuneen.
Mietit kai sitä joskus illoin,
muistatko kun oli paksu hanki silloin.

Olet hienosti pukenut kevään sanoiksi, jotenki vangitsi, ainakin minut.
Tykkäsin runon alusta.
Tuli mieleeni että muistelet samalla menneitä!
Kiitokset vain tekijälle.

Kevät ihana tulollaan
lumet jo sulaa
ja pian paljas on maa.

Kissan jo mieli mouruta on,
vaikka leikattu onkin ja palliton.

Linnut laulelevat kumppaniaan
ja kutsu kaikuu yli paljaan maan.

Vaan luonto tietää
- kevät on pian täällä!

Ihminen - tietääkö hän
- Luojan aika on myös pian päällä.

Kevään ja auringon
ihminenkin tuntee,
hormoonitkin ihan
hyrräämään kulkee.

Vaan niin on Luoja
määräyksensä antanut,
ei ole rakkautta
ellet ole pariasi katsonut.

Kevät -
sekö se parin minullekkin antaa?
Linnut ja kissatkin kun keväällä omansa saa.

Takatalvi

Hetki pienoinen lämmön tunnun,
häipyi mielestä myötä talvisen hunnun,
aika katkeran kalkin juotti,
ken kevään enteeseen jo luotti.

Puhui kauniisti ummet ja lammet,
riisui puhtaaksi kuuset ja tammet.
Jo haikaili tinttikin pöntöllä pesää,
odotteli kai jo lämmintä kesää.

Sitä on luonnolla valtaa ja voimaa,
auta armias ken sitä soimaa.
Taivas on puhunut, mutta vain hetken,
kohta alkaa taas aurinko lämpöisen retken.