Olen jumissa marraskuussa, en pysty päästämään irti. Roikun edelleen siinä kaiteella ja mietin mitä on edessä, päättyykö tää näin? Vaik tulee kesä kohta, mulle se on vaan lisää talvea, pelkoa, kylmyyttä. Siin vaiheessa ko on kysymys elämästä ja kuolemasta elämä vilisee oikeesti silmissä. Se pelko tuntemattomasta on pahin. Sit ku avaat silmät ja havahdut tuskalliseen kipuun ja sormes uppoo allasi olevaan lumihankeen ja hiutaleet leijailee hiljaa kasvoillesi herää kysymys mitä mä oikeestaan haluan? Elää vai kuolla? Voi kun sen vois mulle joku kertoa..
Mun elämä pysähtyi siihen kohtalokkaaseen iltaan joka meinasi jäädä viimeiseksi. Nyt on vaikea kulkea eteenpäin. Miksi kuulen vaan naurua ja näen ne tytöt jotka sinä kauniina lumisena iltana heittelivät lumipalloja pihalla? Kysyin "Mentäisikö mekin heittelemään lumipalloja?" kysymystä seuraa naurua ja molemmat avaavat pullot. Kummallakaan ei ole vielä aavistustakaan, että tätä iltaa he eivät tule unohtamaan ainakaan vielä pitkään aikaan, tuskin koskaan.
Kellään samanlaisia fiiliksiä?
Mun elämä pysähtyi siihen kohtalokkaaseen iltaan joka meinasi jäädä viimeiseksi. Nyt on vaikea kulkea eteenpäin. Miksi kuulen vaan naurua ja näen ne tytöt jotka sinä kauniina lumisena iltana heittelivät lumipalloja pihalla? Kysyin "Mentäisikö mekin heittelemään lumipalloja?" kysymystä seuraa naurua ja molemmat avaavat pullot. Kummallakaan ei ole vielä aavistustakaan, että tätä iltaa he eivät tule unohtamaan ainakaan vielä pitkään aikaan, tuskin koskaan.
Kellään samanlaisia fiiliksiä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.