Kärsin kaksi vuotta sitten masennuksesta, joka kesti useita vuosia. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet periaateessa ihan normaalia elämää: olen voinut hyvin, työt ovat luistaneet ja olen ollut oma ´pirteä´ itseni. En koe, että kärsisin enää masennuksesta ja että se on nyt enää muisto vain. En enää käytä lääkitystä, joka lopetettiin vähitellen lääkärini toimesta.
Masennusaikanani söin Seronilia, josta en tosin mielestäni hyötynyt paljoa. Sen sijaan terapiasta oli minulle paljon enemän hyötyä, mutta niinhän se taitaakin olla, että molemmat (lääkitykset ja terapia) tukevat toisiaan. Minulla on myös useamman kerran ollut paniikkikohtauksia viimeisen 10 vuoden aikana, mutta lääkärini on pistänyt ne masennuksen piikkiin. Nyt viime viikkoisen paniikkikohtauksen jälkeen olen sitä mieltä, että tarvitsisin siihen erikseen apua, sillä paniikkikohtaukset ovat jatkuneet samanlaisina varsinaise masennuksen loputtuakin. Minua on aina helpottanut se, että ovat sairaalassa antaneet Diapamin. Se on oikeasti rauhoittanut enkä koskaan ole kotona saanut itseäni kuntoon paniikkikohtauksen jälkeen esim. paperipussiin hengittämällä.
Kysymys on siis: miten saisin lääkärin kirjoittamaan minulle Diapamin reseptin? Kuulostaa ehkä tyhmältä "miten saada lääkäri kirjoittamaan", mutta masennuksesta kärsivälle ei kirjoiteta Diapamia yhtäaikaa masennuslääkkeiden kanssa. Se on varmaan myös ollut sama tilanne minun suhteeni aikaisemmin, eli että lääkäri ei yksinkertaisesti ole pystynyt kirjoittamaan minulle tuolloin reseptiä, vaikka ehkä olisikin nähnyt sen tarpeelliseksi. Toisaalta en enää kärsi masennuksesta enkä käytä mitään lääkkeitäkään. Miten todennäköistä olisi, että lääkärini nyt suostuisi noita Diapameja tmv. minulle myöntämään? Kysymällähän se tietysti selviää, mutta haluaisin ensin kuulla muiden mielipiteitä ja mahdollisia kokemuksia. Tähdentäisin vielä, että en keksi mitään muuta keinoa paniikkikohtausteni hallitsemiselle kuin lääkityksen. Terapiassa emme ole löytäneet kohtauksille mitään järkevää selitystä.
Nyt vasta viestin lopussa aloin miettimään, kuuluuko tämä asia edes tänne. Toisaalta se sivuaa masennusta, joten olkoon tämän kerran...
Masennusaikanani söin Seronilia, josta en tosin mielestäni hyötynyt paljoa. Sen sijaan terapiasta oli minulle paljon enemän hyötyä, mutta niinhän se taitaakin olla, että molemmat (lääkitykset ja terapia) tukevat toisiaan. Minulla on myös useamman kerran ollut paniikkikohtauksia viimeisen 10 vuoden aikana, mutta lääkärini on pistänyt ne masennuksen piikkiin. Nyt viime viikkoisen paniikkikohtauksen jälkeen olen sitä mieltä, että tarvitsisin siihen erikseen apua, sillä paniikkikohtaukset ovat jatkuneet samanlaisina varsinaise masennuksen loputtuakin. Minua on aina helpottanut se, että ovat sairaalassa antaneet Diapamin. Se on oikeasti rauhoittanut enkä koskaan ole kotona saanut itseäni kuntoon paniikkikohtauksen jälkeen esim. paperipussiin hengittämällä.
Kysymys on siis: miten saisin lääkärin kirjoittamaan minulle Diapamin reseptin? Kuulostaa ehkä tyhmältä "miten saada lääkäri kirjoittamaan", mutta masennuksesta kärsivälle ei kirjoiteta Diapamia yhtäaikaa masennuslääkkeiden kanssa. Se on varmaan myös ollut sama tilanne minun suhteeni aikaisemmin, eli että lääkäri ei yksinkertaisesti ole pystynyt kirjoittamaan minulle tuolloin reseptiä, vaikka ehkä olisikin nähnyt sen tarpeelliseksi. Toisaalta en enää kärsi masennuksesta enkä käytä mitään lääkkeitäkään. Miten todennäköistä olisi, että lääkärini nyt suostuisi noita Diapameja tmv. minulle myöntämään? Kysymällähän se tietysti selviää, mutta haluaisin ensin kuulla muiden mielipiteitä ja mahdollisia kokemuksia. Tähdentäisin vielä, että en keksi mitään muuta keinoa paniikkikohtausteni hallitsemiselle kuin lääkityksen. Terapiassa emme ole löytäneet kohtauksille mitään järkevää selitystä.
Nyt vasta viestin lopussa aloin miettimään, kuuluuko tämä asia edes tänne. Toisaalta se sivuaa masennusta, joten olkoon tämän kerran...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mistä olet saanut päähäsi ettei masennuslääkkeiden kanssa voi saada diapamia? Kyllä minulle ainakin on tarjottu ja tiedän muitakin jotka käyttävät rauhottavia ja masennuslääkkeitä yhtä aikaa.
Minulla on peruslääkkeenä masennukseen ja ahdistuneisuuteen Seronil 60 mg/vrk ja akuuttiahdistuksiin Diapam. Aina ollut jokin bentzo masennuslääkkeen kanssa samaan aikaan. (olen sairastanut masennusta ja paniikkihäiriötä n. liki 15 v , kokeillut erilaisia lääkityksiä ja tietysti terapiaa. Ja aina, ihan aina on ollut bentzo samaan aikaan kuin masennuslääke...)
En myöskään ymmärrä mistä tuo luulosi ettei masennuslääkkeitä käyttävälle kirjoitettaisi bentzoja...sillä luulo se on, ei tieto.
"Kuulostaa ehkä tyhmältä "miten saada lääkäri kirjoittamaan", mutta masennuksesta kärsivälle ei kirjoiteta Diapamia yhtäaikaa masennuslääkkeiden kanssa. Se on varmaan myös ollut sama tilanne minun suhteeni aikaisemmin, eli että lääkäri ei yksinkertaisesti ole pystynyt kirjoittamaan minulle tuolloin reseptiä, vaikka ehkä olisikin nähnyt sen tarpeelliseksi" Eli tämä EI pidä paikkaansa.
Niin tosiaan kyllä bentsodiatsepiineja eli mm.diapam, temesta, xanor, oxepam voi käyttää yhdessä masennuslääkkeiden kanssa. Mutta on lääkäreitä jotka eivät niitä mielellään käytä, varsinkaan jos hiukankaan epäilevät potilallaa olevan mahdollisuutta riippuvuuteen. En tarkoita, että sinun (Ap.) kohdalla olisi kyse tästä kun en sinua tunne, mutta varmasti joku syy lääkärilläsi on, koska ei ole kyseistä lääkettä kirjoittanut. Vai oletko missään vaiheessa kysynyt edes?
Bentsoihin liittyy riippuvuusriski ja pitkällä käytöllä toleranssi kasvaa, eli tarvitset suuremman annoksen saadaksesi saman annoksen. Oikealla tavalla käytettynä hyvä lääke paniikkikohtaukseen, mutta jos esim. rupeat säännönmukaisesti ottamaan "varmuuden vuoksi" bentsoja, ettet saisi paniikkikohtausta on riski riippuvuuteen suurempi, kuin se että käyttäisit niitä vain kohtauksen laukaisuun.
Käsittääkseni xanor on parasta bentso paniikkikohtauksessa, esim. siksi että toimii nopeasti. Monet kyllä sanovat, että olisi myös erityisen koukuttava. Itse olen syönyt xanor depottia kauan, mikä on siis sama valmiste, mutta pitkävaikutteinen eli ei siis toimisi paniikkikohtauksessa. En ole huomannut että olisi sen koukuttavampi kuin muutkaan.
Olen itse aika bentso vastainen ihminen, vaikka niitä käytän, mutta tosiaan akuuteissa hätätilanteissa, kun en todellakaan selviä ilman. Paniikkikohtaus on kyllä juuri yksi indikaatio. Olen vain nähnyt vierestä kuinka ihminen joutuu bentso koukkuun ja miten hurjiksi päivämäärät voivat mennä. Ahdistuksen hoidossa kyseessähän on vain ns. oireen mukainen lääke. Ahdistusta voi tosin hallita myös ei lääkkeellisesti.
Xanor toimii nopeasti mutta on myös lyhytvaikutteinen : siitä riski koukuttumiselle. "Vieroitusoireet" voivat alkaa jo tuntien päästä ja siksi tuntee tarvetta ottaa lisää.
Jotkut lääkärit ja lääkäriasemat/terveyskeskukset ovat tehneet periaatepäätöksen ettei alpratsolaamia määrätä laisinkaan juuri niiden haittojen vuoksi.
Vieroituksessa xanor koetetaan vähitellen vaihtaa pitkävaikutteisempaan diapamiin mutta se tulee tehdä varovasti. Xanorin vaikuttavat aineet ovat suht "ainutlaatuisia" (vaikutusmekanismiltaan) joten esim. diapamilla ei suoraan saa korvattua xanoria ilman viekkareita.
Harkitsisin tarkkaan alpratsolaamin käyttöönottoa varsinkin jos diapam on tuntunut sopivalta. Alpratsolaamia tunnutaan monesti käytettävän hurjilla määrillä. Esim. 0,5 mg tabu vastaa 10 mg diapamia.
Tämän jouduin aikoinaan itse kertomaan asian selvitettyäni lääkärille, joka ei sitäkään vähää tiennyt vaan jouduin pakottamalla pakottamaan että kirjoittaisi 0.25 mg reseptin jotta saan laskettua lääkkeen pois.
Ensikertalaiselle (miksei aloittanut 0.25 mg ?) iskettiin alkuun 1-3 krt/pvä 0,5 mg xanor (myöhemmin olisi hyväksynyt jopa 2-3 x 3 pvässä = eli jopa melkein levyllinen 10 mg pamia pvässä...) ja se oli tervemenoa useaksi vuodeksi. Viihdekäyttökin tuli lisäksi kuvioihin kun määrät antoivat kivasti periksi...=(
Mukava lääke käyttää mutta jälkikäteen katson asiaa hieman toisin. Monille määräni ovat varmasti aivan naurettavat, mutta kokonaisuus ei sitä ollut. Eikä vieroittuminen. Vihdoin ovat taas värit, ajatukset ja tunteet palanneet. Sen sumun missä oli elänyt huomasi uudelleen vasta kun lopetti.
Monet varmasti saavat siitä tarvittavan apunsa (!) mutta jos vaihtoehtoja on, käytä ihmeessä niitä !
Vastaan näin yhteisesti kaikille tähän mennessä vastanneille (ja kiitoksia muuten vastauksistanne!).
Asun pienessä kaupungissa (pikemminkin tämä on ennemminkin kylä), josta löytyy yksi psykiatri, mikä sekin on jo ihme (tämä kyseinen psykiatri on eläkeikää lähestyvä mieshenkilö). Sanavalintani lauseessa "masennuksesta kärsivälle ei kirjoiteta Diapamia yhtäaikaa masennuslääkkeiden kanssa"taitaa siis olla väärä, pikemminkin minun olisi pitänyt kirjoittaa "masennuksesta kärsivälle ei omien tietojeni mukaan/ kuulemma kirjoiteta Diapamia yhtäaikaa masennuslääkkeiden kanssa". Tunnen nimittäin pari (yksi samalta paikkakunnalta kuin minä ja toinen muualta Suomesta) joille on psykiatri on näin sanonut. Netissäkin olen kuullut vastaavanlaisia tapauksia, joten jotenkin käsitin, että asia kaiketi sitten on näin.
Tuo voi kyllä pitää paikkansa, että jotkut lääkärit eivät halua myöntää Diapamia samaan aikaan masennuslääkkeiden kanssa mahdollisen riippuvuusvaaran takia. Tämä yksi tuttu, joka on myös käynyt samaisen paikkakuntamme psykiatrin puheilla ei ollut pameja saanut vaikka oli pyytänyt, tosin ei paniikkikohtauksiin, vaan lamaannuttavaan jännittämiseen (syö myös masennuslääkkeitä). Siksi olenkin miettinyt, uskallanko itse edes kysyä psykiatrilta asiasta. Olen varannut häneltä puhelinajan huhtikuun puoliväliin ja ajattelin rohkeasti kysyä niin saapahan selvitettyä. Mitäköhän sitä sitten tekisi, jos vastaus oikeasti olisi ei (kuten se voi ollakin)...?
Syy siihen bentzon kirjoittamattomuuteen löytyy vallan muualta kuin siitä että potilaalla on masennuslääkitys.
Ja riippuvuusvaara on samanlainen, söi sitten masennuslääkettä tahi ei samaan aikaan sen bentzon kanssa.
Olen työni puolesta näiden asioiden kanssa tekemisissä ja voin sanoa että olet käsittänyt asian nyt jotenkin väärin.
Voithan varata ajan vaikka naapurikaupungin psykiatrilta.