Miksi äidit erotessa eivät halua etäksi?
Tätä palstaa lukiessa saa varsin selvän kuvan että eronneet äidit antavat ymmärtää että heidän elämänsä on yhtä tuskaa kun ovat "joutuneet" lähiksi.
Puolestaan nuo äidit antavat ymmärtää että sen etäisän elämä on kuin hunajata hunajata jota pitää kadehtia ja haukkua joka välissä.
Miksi nuo ikuiset valittajaäidit eivät sitten ala etäksi vaan muka "kärsivät" vapaaehtoisesti?
Taitaa totuus olla se että vaikka isä suostuisi ilomielin lähin osaan niin äitipä piruuttaan ei suostu sellaiseen koska äiti tarvitsee lapsia eikä toisinpäin.
Tuollaiselta ikuiselta valittajaäidiltä kysyttäessä saa vastaukseksi sen että isä ei välitä lapsista tai että isä on alkoholisti väkivaltainen itsekeskeinen luuseri joten siksi tuo valittajaäiti on lähi.
Totuus kun vain hyvin usein on se että isä on vähintään yhtä hyvä ellei parempikin lähiksi mutta äitejä suositaan erossa ja isällä ei ole mitään mahdollisuutta lähiksi vaikka lapsikin haluaisi isästään lähin.
Täällä on moodina se että tänne pesiytyneet valittajaäidit kylvävät katkeruuden siementä aina kaikille "uusille" palstalle saapuneille äideille jotka ovat todella hedelmällistä maaperää tuollaisen katkeruuden ja isän haukkumisen siemenille.
Palstan ikivalittajaäidit haluavat joukkoonsa lisää uusia jäseniä koska haluavat siten saada kuulua isoon joukkoon eli kaikesta valittaviin yhäreihin.
Ihmeellisintä tällä palstalla onkin se että vaikka valittajaäidit uskottelevat sitä että lapsi on heille tärkeintä niin siitä huolimatta melkein joka ainoassa keskustelussa puhe kääntyy rahasta valittamiseen.
Oikein etsimällä pitää etsiä keskustelu missä juttu ei ennemmin tai myöhemmin kääntyisi rahaan ja keinoihin millä sitä rahaa saadaan mahdollisimman vähällä vaivalla.
Samalla rahasta valittamisen yhteydessä haukutaan se isä joka mahdollisella tavalla, osoittaa aika selvästi että tuo haukkujaäiti yrittää haukkumisellaan kääntää negatiivisen huomion pois itsestään.
Todella ihmeellistä on myös se että kun lukee valittajaäidin kirjoittelua niin missään vaiheessa hän ei tuo esiin ensimmäistäkään negatiivista asiaa itsestään ja käytöksestään.
Ihmeellisesti normaalissa parisuhteessa virheitä tehnyt ja negatiivisiä luonteenpiirteitä omaava äiti muuttuukin eron myötä puhtaaksi pulmuseksi joka vetää vertoja viattomuudessa vaaleanpunaiselle kissanpennullekkin.
Samoin ihmeellisesti se parisuhteen aikana normaali virheitä tehnyt ja negatiivisia luonteenpiirteitä omannut isä muuttuukin erossa juopoksi valehtelevaksi rahanahneeksi nyrkkisankariksi joka valittajaäidin mielestä vetää vertoja rikolliselle sarvipäiselle hitlerillekkin.
Mikä on totuus? Älkää nyt uudet palstalle saapuneet ja saapuvat äidit uskoko vilpittömästi sitä mitä katkerat valittajaäidit tänne suoltavat päivästä toiseen sillä totuus käytännössä voikin olla ihan päinvastainen kuin mitä nuo katkerat valittajaäidit kertoilevat.
Totuus on kuitenkin se että tällä palstalla valittajaäideillä tärkeimpänä asiana on aina se raha, lapsi ei ole millään muotoa noiden valittajaäitien tärkeyslistalla siellä kärkipäässä muutoin kuin rahaan littyen.
Tätä palstaa lukiessa saa varsin selvän kuvan että eronneet äidit antavat ymmärtää että heidän elämänsä on yhtä tuskaa kun ovat "joutuneet" lähiksi.
Puolestaan nuo äidit antavat ymmärtää että sen etäisän elämä on kuin hunajata hunajata jota pitää kadehtia ja haukkua joka välissä.
Miksi nuo ikuiset valittajaäidit eivät sitten ala etäksi vaan muka "kärsivät" vapaaehtoisesti?
Taitaa totuus olla se että vaikka isä suostuisi ilomielin lähin osaan niin äitipä piruuttaan ei suostu sellaiseen koska äiti tarvitsee lapsia eikä toisinpäin.
Tuollaiselta ikuiselta valittajaäidiltä kysyttäessä saa vastaukseksi sen että isä ei välitä lapsista tai että isä on alkoholisti väkivaltainen itsekeskeinen luuseri joten siksi tuo valittajaäiti on lähi.
Totuus kun vain hyvin usein on se että isä on vähintään yhtä hyvä ellei parempikin lähiksi mutta äitejä suositaan erossa ja isällä ei ole mitään mahdollisuutta lähiksi vaikka lapsikin haluaisi isästään lähin.
Täällä on moodina se että tänne pesiytyneet valittajaäidit kylvävät katkeruuden siementä aina kaikille "uusille" palstalle saapuneille äideille jotka ovat todella hedelmällistä maaperää tuollaisen katkeruuden ja isän haukkumisen siemenille.
Palstan ikivalittajaäidit haluavat joukkoonsa lisää uusia jäseniä koska haluavat siten saada kuulua isoon joukkoon eli kaikesta valittaviin yhäreihin.
Ihmeellisintä tällä palstalla onkin se että vaikka valittajaäidit uskottelevat sitä että lapsi on heille tärkeintä niin siitä huolimatta melkein joka ainoassa keskustelussa puhe kääntyy rahasta valittamiseen.
Oikein etsimällä pitää etsiä keskustelu missä juttu ei ennemmin tai myöhemmin kääntyisi rahaan ja keinoihin millä sitä rahaa saadaan mahdollisimman vähällä vaivalla.
Samalla rahasta valittamisen yhteydessä haukutaan se isä joka mahdollisella tavalla, osoittaa aika selvästi että tuo haukkujaäiti yrittää haukkumisellaan kääntää negatiivisen huomion pois itsestään.
Todella ihmeellistä on myös se että kun lukee valittajaäidin kirjoittelua niin missään vaiheessa hän ei tuo esiin ensimmäistäkään negatiivista asiaa itsestään ja käytöksestään.
Ihmeellisesti normaalissa parisuhteessa virheitä tehnyt ja negatiivisiä luonteenpiirteitä omaava äiti muuttuukin eron myötä puhtaaksi pulmuseksi joka vetää vertoja viattomuudessa vaaleanpunaiselle kissanpennullekkin.
Samoin ihmeellisesti se parisuhteen aikana normaali virheitä tehnyt ja negatiivisia luonteenpiirteitä omannut isä muuttuukin erossa juopoksi valehtelevaksi rahanahneeksi nyrkkisankariksi joka valittajaäidin mielestä vetää vertoja rikolliselle sarvipäiselle hitlerillekkin.
Mikä on totuus? Älkää nyt uudet palstalle saapuneet ja saapuvat äidit uskoko vilpittömästi sitä mitä katkerat valittajaäidit tänne suoltavat päivästä toiseen sillä totuus käytännössä voikin olla ihan päinvastainen kuin mitä nuo katkerat valittajaäidit kertoilevat.
Totuus on kuitenkin se että tällä palstalla valittajaäideillä tärkeimpänä asiana on aina se raha, lapsi ei ole millään muotoa noiden valittajaäitien tärkeyslistalla siellä kärkipäässä muutoin kuin rahaan littyen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sinulle totuutta kaipaava.
Silloin, kun hätä on suurin ja elämä aivan sekaisin, yrittää kaikin voimin pitää kiinni siitä mitä siitä elämästa on vielä jäljellä. Yleensä sillä äidillä ne siinä vaiheessa on.
Suru, tuska sekä häpeä eroon päättyneestä yhteiselosta aiheuttaa tarpeeksi ongelmia. Mutta, jos uskallat naisena ja äitinä antaa lapsesi isälleen huollettavaksi, kuinka monen ihmisen arvostelemaksi uskoo äitinä joutuvansa. Sitä ei tiedä ennen kuin sen on kokenut.
Minä ainakin sain osakseni niin hirveätä arvostelua kavereiltani, harrasteporukoissa, suvussa ja naapurustossa, ettei ole tosikaan. Minun oli turha selittää, miksi päädyin tähän ratkaisuuni enkä siis tässäkään selitä..
Kaverit hävisi ja tuskin minulle entiset hyvän päivän tutut edes morjestaa, mutta viis siitä. Minulle jäi kuitenkin kaksi hyvää ystävää, joiden avulla olen tämän läpi kahlannut.
Lapset ovat onnellisia isällään, joten miksi olisin väkisin yrittänyt hakea huoltajuutta. Heillä on paremmat mahdollisuudet selvitä erolapsina isänsä huoltamana.
Kerrankin saa lukea äidin kirjoittaman jutun jossa äidillä ei ollut se oma napa jonka tahtiin marssittiin.
Toit esille sen asian että jos äiti antaisi isälle lähihuoltajuuden niin silloin äiti saa osakseen haukkumista ja kritiikkiä jonka mukaan hän onkin huono äiti jos antaa lapsen isälle.
Tuohan tarkoittaa sitä että monen valittajaäidin yhtenä perusteena lähihuoltajuudelleen on se ettei hän näyttäisi huonolta äidiltä.
Toisinsanoen äidin oma napa menee lasten parhaan edelle niin että viuhuu jottei äiti näytä muiden ihmisten silmissä huonolta.
Äiti tarvitsee itselleen tueksi ja turvaksi lapsen erossa ja voi vain arvailla kuinkahan monta kymmentä tuhatta lasta elää nytkin pakosta äidin lähihuollossa äidin heikon itsetunnon ja itsestään huolehtimiskyvyttömyyden vuoksi?
Sinulle ei kukaan terve äiti antaisi lähihuoltajuutta missään tilanteessa ikinä.
Olisit miettinyt ennen kuin teit lapsia, onko sinusta huolehtimaan heistä.
Mitä jos olisit jäänyt leskeksi?
E ihmettele että lähipiirisi hyljeksii sinua, olet itsekäs ihminen.
Moikka Lissu!
Kuis hurisee?
Minä halusin siksi, ettei lapseni joudu mahdollisen miehen uuden naisen kiusattaviksi. Halusin lapsilleni onnellisen elämän jota kukaan ulkopuolinen ei pääse sotkemaan ja pilaamaan.
Osaksi siksi, että olin paras mahdollinen lasten huoltaja. Yleensä se äiti on.
Myös lapset halusivat olla kanssani, kun isä on mikä on, ainakin nyt.
Sinulle nimim. äidit vaan osaa.
Olet näyttänyt monen monta kertaa että sinun psyykkisesti sairaan höpötystä ei kannata ottaa tosissaan joten ei sinun höpötyksiäsi ota kukaan tosissaan.
Tietenkin ne sinun sivupersoonillasi kirjoittamat jutut puoltavat sinun kantaasi mutta ne ovat niin läpinäkyviä ettei kenellekkään jää epäselväksi ettetkö olisi niitä itse kirjoittanut psyykkisen sairautesi seurauksena.
Jos joku kirjoittaja tällä palstalla on psyykkisesti sairas niin tyyppi löytyy peilistäsi.
"siksi että olin paras mahdollinen lasten huoltaja. Yleensä se äiti on."
Hienoa, näin on. paukku!
Kyllä se totuus on tuo mitä kirjoitit.
Tän foorumin yhäriruikuttajaäipät on just tuollasia jotka viis veisaavat lapsen hyvinvoinnista mut raha pyörii niitten joka ikisessa kirjotuksessa määräävimpänä elementtinä!
Noilla ruikuttavilla luusereilla on se ahneus sumentanu aivot ja ne on ottanu tän foorumin kanavakseen jossa voivat keskenään vaihtaa tietoja ja tapoja joilla sitä lapsen avulla ruikutettua rahaa saadaan mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä "työnteolla" (työnteko on noille luusereille yhtäkuin hakemusten täyttö ja avustusten kuittaaminen!)
Olikohan se männäviikolla kun mediassa oli esillä tutkimus että mikä kansanryhmä työllistyy vähiten!
Ei varmasti ollut kenellekkään yllätys että tilaston kärjessä komeilivat yhärit ;)
Selvät perustelutki oli tuolle miksi yhärit eivät työllisty, siksi koska niiden ei kannata mennä töihin kun avustukset tippuisivat alaspäin eli suomeksi sanottuna kotisohvalla lasten avulla löhöilemällä yhäri saa aivan saman ja paremmankin toimeentulon kuin töissä käymällä!
Eli yhäriruikuttajien kommentit jostain taloudellisesta ahdingosta voi sivuuttaa naureskellen sillä ainoa ahdinko näyttää olevan noille laiskoille luusereille se että mistä ne löytäisi jonkun uuden ukon panemaan itsensä paksuksi jotta voisi jatkaa sitä yhteiskunnan ja isien siivellä loisimistaan!!!!
Kylhän yhäriruikuttajan ahdistuksen ymmärtää kun lapset kasvavat ja pelko oikeaan työntekoon joutumisesta painaa taka-alalla ellei saa uusia kakaroita aikaiseksi turvaamaan sohvalla löhöilyä. (eli oikeassa ne luuserit on siinä että yhäriruikuttajaäipän elämä on rankkaa ;)
Sinä olet etä ja puhut rahasta.
Valitettava totuus meidän tapauksessa. Äiti sanoi tuossa syksyllä että "siitä vaan pidä tyttö kunhan maksat mulle elatuksen ja minä saan lapsilisät." Hän oli ihan tosissaan. Lapsi on ollut meillä usean vuoden ajan viikonloput ja kaikki mahdolliset lomat mitä tarhasta ja koulusta on ollut. En ole asunut äidin ja lapsen kanssa koskaan joten mistään ero järkytyksestä tuskin on kyse.
Katso peiliin. Sinä teit lapsen epäkelvon naisen kanssa. Taisi oma etu ja pili mennä edellä ja järki tuli viimeisessä vaunussa.
Moikka Lissu!
Oletko muistanut ottaa lääkkeet ajallaan?
Sinä et tainnut ymmärtää sitä tutkimusta?
Onko se yhärin syy, jos työstä ei saa kunnon palkkaa? Onko yhärin syytä, jos pätkätyön vastaanottaminen aiheuttaa paperisodan ja päivärahojen useiden viikkojen viivästymisen? Onko koko tukijärjestelmä yhärin syytä?
Sinä olet oikeastaan ihan vitun väsyttävä ruikuttaja, eikö sulla ole muuta tekemistä kuin vinkua miten yhärit sitä ja yhärit tätä?
Kerropa muuten miksi sinä haluaisit olla lapsesi lähihuoltaja? Kerro mikä tekisi sinusta erilaisen yhärin, vai olisitko sinäkin sellainen jona muita pidät?
Miksi äidit erotessa eivät halua etäksi?
Koska naiselle lapset ovat tärkein asia mailmassa.
Koska nainen on päättänyt synnyttää lapsen niin silloin lapsi on hänen.
Vai onko jossain pykälä jonka nojalla mies voi pakottaa naisen raskaaksi ja synnyttämään?
Ja jos nainen haluaa lahjoittaa lapsensa pois lapsen siittäjälle ilman pätevää syytä, se on naisen oma valinta mutta vahinkoja sattuu, eikä tällaisen naisen olisi koskaan lapsia pitänyt edes hankkia.
Olen täällä sivustolla aktiivinen kirjoittaja.joka kommentoi yh-äidin elämästä. En ole niitä, jotka rahasta kirjoittavat, sillä minulla ei ole siihen tarvetta. Kertaakaan en ole etäisältä pyytänyt mitään, sillä kela onneksi hoitaa hänen osuuden. Eikä kiinnosta valittaa siitäkään, ettei hän käy töissä siksi,koska ulosotto vie hänen palkkansa. (omat tyhmyydet ulosotossa) Joten hän hankki eron jälkeen itselleen pitkän prosessin kautta eläkkeen työkyvyttömyyden vuoksi. (kuitenkin oli töissä meidän ollessa yhdessä)
Itse olen kaikki lapseni harrastukset maksanut,matkat ja kalliit vaatteet. Ei ole tullut mieleenikään pyytää "isältä", sillä minulla on sen verran ylpeyttä, että itse haluan pärjätä. Ja minulla on rahaa omasta työnteosta.
Se miksi yh-äidit ovat tilaston kärjessä, selittyy varmaan aika pitkälle sillä, että on jo kaikkensa antanut kotona lapsien turvallisen ja aktiivisen elämän kannalta. Se kyllä on raskasta,jos vielä pitäisi olla 8h jossain muualla ja hoitaa lapset päälle.
"Selvät perustelutki oli tuolle miksi yhärit eivät työllisty, siksi koska niiden ei kannata mennä töihin kun avustukset tippuisivat alaspäin eli suomeksi sanottuna kotisohvalla lasten avulla löhöilemällä yhäri saa aivan saman ja paremmankin toimeentulon kuin töissä käymällä!"
En usko tähän sinun harhaan. (jos ei harha,niin haluaisin nähdä tilastot) Jos näin olisi, eikö silloin kannattaisi olla yhteishuoltajuus,jotta lapset sais työnnettyä isälle välillä? Sais avustukset,eikä silti tarvitse tehdä mitään..
Tämän vuoksi yhteishuoltajuudessa olevat äidit pystyvät käymään töissä ja jaksavat. Sillä heillä on toinen aikuinen,joka kantaa vastuunsa. Yh-äidillä usein ei ole sitä toista aikuista tukena.
Eikä pienten lasten yh-äidit ole halutuimpia tekijöitä työmarkkinoilla, jos samoilla ansioilla toisena hakijana on lapseton tai yh jonka lapset ovat jo isoja. Kuka haluaa palkata yh-äidin (tai isän), jolla on päiväkoti-ikäisiä korvakierrelapsia?
Vaikka olen yhteishuoltajalähiäiti, en ole saanut koskaan minkäänlaista tukea etäisältä lastenhoidossa tai tapaamiskuviossa, koska exän työkuvio on aina ollut etusijalla. Sen lisäksi yksi lapsistani on erityislapsi, joka tarvitsee erityistä ohjausta ja huolenpitoa. Voimavarani eivät olisi riittäneet kaikkeen joten vasta nyt olen pikkuhiljaa palailemassa työelämään monen vuoden "työttömyyskikkailun" jälkeen.
Vuosien työttömyys oli valinta lasten ja oman jaksamiseni kannalta. Enkä kadu päivääkään! Halvemmaksi yhteiskunnalle tuli maksaa minulle asumistukea ja työmarkkinatukea kuin hoitaa lapsilaumani minun väsyttäessä itseni työssä.
"Kela onneksi hoitaa hänen osuutensa" no voi yksinkertaisuus, taas on joku luuseripaska exä pääsetty kun koira veräjästä ja me eli yhteiskunta maksaa hänenkin nussimat kakrat. Voiko noin tyhmää lähiä olla, voi kiesus martyyrinkruunu vaan loistaa..huh,,huh...
Joo,kyllä sun teksteistä saa kuvan, että sua ei töihin päästetä..eli et voi olla veronmaksajakaan.
Kyllä minusta tuntuu, että me yh:t maksetaan meidän verorahoilla sinunkin eläminen ja nettilaskut, jotta pääset tänne katkeruuttasi purkamaan.
Jokaisen etän on AINA maksettava ITSE lapsistaan sun eikä muidenkaan kakaroidein elatus ei kuulu yhteiskunnalle. Oleko noin tyhmä kun kirjoitat vai idiootti. Kai tajuat että ei kaikki yh:t ole samaan nippuun laitettavia. Ja mitä yh:den työllisyyteen tulee on se yleensä työnantaja joka syrjii uksinhuoltajia. Jaa miksi, siksi että ovat yksin jos lapsi sairastuu olet poissa, ylitöitä et voi tehdä et vuorotyötä. Työtälaisatvia on kaikissa imisryhmissä ja näytttää olevan suurin osa etäluuseripaskoistakin ja vielä sentakia että eivät halua maksaa kakroistaan mitään. No nyt täytyy mennä suihkuun. Et arvaa miksi joo siksi että olen suihkunraikkaana yllätys, yllätys, TÖISSÄ. Ja ps. mun exä on aina maksanut elatuksen ihan itse, yhteikunnalta saan yh korotuksen, muuta ylimääräistä en. Lapsilisänhän saa kaikki joilla on lapsia.
Äidit eivät halua etäksi sosiaalisten paineiden takia. Naiset eli äidit ovat vahvasti normitaviksia. Ajatus yhä ”poikkevuudesta” pelottaa.
Haluan olla lähi, koska rakastan lastani, en ole ikinä asettanut itseäni uhrin tai "lähiksi joutuneen" asemaan, päinvastoin - lapsi on minulle kaikki kaikessa. Olen 28-vuotias äiti ja poikani 1½-vuotias. Tuilla ei elä ja lapsen isältä en saa penniäkään, valtiolta saan sen 140 elatusmaksua, mutta lapsi ei estä työn tekoa, elämme ihan mukavasti eli asumme ja syömme hyvin ja päällä on hyvät vaatteet, jonkin veran tulee myös reissattua.
Et sä mitään totuuksia kaiva, olet nenänkaivaja, typerys!
Onnistuin löytämään yhden totuuden muiden kaikkien tietämien totuuksien lisäksi.
Nimittäin sen että kun äidit tekevät kaikkensa saadakseen lähihuoltajuuden niin yhtenä isona seikkana on se että äiti kuvittelee saavansa siten hyväksynnän yhteiskunnan silmissä kun ei ole "huono" äiti ja anna lapsia isälleen.
Suomeksi äidin oma imago menee lapsen edun edelle.
Tuon teidän suuresti parjaaman äidin nimimerkillä Yksinäinen Realisti saama kohtelu teiltä valittajaäideiltä kertoo aika pitkälle sen että puukotatte heti selkään sellaista äitiä joka kertoo sellaisen seikan jota te valittajaäidit yritätte peitellä.
Tällä palstalla kirjoittamaton laki on se että joka ilmiantaa valittajaäitien käyttämät kikat ja itsekeskeiset temput saa haukkumista osakseen vaikka hän olisi äitikin.
Sinä et vastannut sinulle esitettyihin kysymyksiin. "Onko se yhärin syy, jos työstä ei saa kunnon palkkaa? Onko yhärin syytä, jos pätkätyön vastaanottaminen aiheuttaa paperisodan ja päivärahojen useiden viikkojen viivästymisen? Onko koko tukijärjestelmä yhärin syytä?
Kerropa muuten miksi sinä haluaisit olla lapsesi lähihuoltaja? Kerro mikä tekisi sinusta erilaisen yhärin, vai olisitko sinäkin sellainen jona muita pidät? "
Vastaisitko?