Onko kellään kyseistä "sairautta"??
Olen itse diagnosoitu vuosia sitten, ahdistuneisuus häiriöikseksi ja masentuneeksi..Silti jotenkin ne eivät menneet nappiin. Jokin puuttui. Nyt olen ITSE kaivanut netistä tietoa ja tullut siihen tulokseen, että minulla on tuo edellä mainittu sairaus. Eli traumaperäinen stressihäiriö.
Miksi trauma? Noh, minulla oli todella ilkeitä ihmisiä lapsuudessani ja pahin heistä oli oma äiti. Hän haukkui minua todella ilkeästi ja ylisti aina isosiskoani, jolla oli eri isä.
Isosiskoni on kaunis, menestynyt ja ja saanut aina kaiken mitä on halunnut. Hänellä on hyvä itsetunto ja itsearvostus.
Minä olen vielä 33 vuotiaanakin kuin jäänyt junnaan paikolleni..Vaikka kuinka yrittäisin en pääse eteenpäin. Kuin unessa. Taistelen ja taistelen mutta sitten väsyn.. En ole mikään rumilus/hirviö mutta en mikään klassinen kaunotarkaan toisin kuin siskoni. Nykyään jo tiedän että olen kyllä jossakin hyvä ja minulla on paljon ystäviä. Silti epävarmuus kulkee mukanani kuin varjo joka päivä. Töissä, koulussa ja jokapaikassa missä minua tullaan arvioimaan, ahdistus ja epävarmuus tulee päälleni kuin musta kaapu.
Pelkään tajuttomasti mokaavani, olevani liian huono tai sitten tekeväni jotain todella väärin. Olen myös huomannut muistini todella heikentyneen.
Joskus äitini sanat ja ivallinen ilme muistuvat mieleeni ja alkaa itkettämään ja hermostuttamaan. En kykene katsomaan ihmisiä kauaa kasvoihin kun tunnen olevani niin huono ja murjottu. Pelkään myös että se näkyy minusta.
En haluaisin olla näin hauras ja heikko. Olen "lääkinnyt" aikasemmin tätä heikkouttani vetämällä ns. naamion päälleni ja esittämällä aivan erilaista naista kuin mitä sisimmässäni olen..Silloin saan huomiota, varsinkin miesten. SItten kun tulee aika olla ns. täysin oma itsensä niin joko vedän roolia itseppäisesti mukanani ja kaikki menee päin persettä tai sitten ahdistun ja murrun täysin ja monet säikähtää koska olen sitten ihan erilainen.
Onko kohtalotovereita? Jonka kanssa voisin vaihtaa ajatuksia vaikka kirjoittelemalla ym..??
Olen itse diagnosoitu vuosia sitten, ahdistuneisuus häiriöikseksi ja masentuneeksi..Silti jotenkin ne eivät menneet nappiin. Jokin puuttui. Nyt olen ITSE kaivanut netistä tietoa ja tullut siihen tulokseen, että minulla on tuo edellä mainittu sairaus. Eli traumaperäinen stressihäiriö.
Miksi trauma? Noh, minulla oli todella ilkeitä ihmisiä lapsuudessani ja pahin heistä oli oma äiti. Hän haukkui minua todella ilkeästi ja ylisti aina isosiskoani, jolla oli eri isä.
Isosiskoni on kaunis, menestynyt ja ja saanut aina kaiken mitä on halunnut. Hänellä on hyvä itsetunto ja itsearvostus.
Minä olen vielä 33 vuotiaanakin kuin jäänyt junnaan paikolleni..Vaikka kuinka yrittäisin en pääse eteenpäin. Kuin unessa. Taistelen ja taistelen mutta sitten väsyn.. En ole mikään rumilus/hirviö mutta en mikään klassinen kaunotarkaan toisin kuin siskoni. Nykyään jo tiedän että olen kyllä jossakin hyvä ja minulla on paljon ystäviä. Silti epävarmuus kulkee mukanani kuin varjo joka päivä. Töissä, koulussa ja jokapaikassa missä minua tullaan arvioimaan, ahdistus ja epävarmuus tulee päälleni kuin musta kaapu.
Pelkään tajuttomasti mokaavani, olevani liian huono tai sitten tekeväni jotain todella väärin. Olen myös huomannut muistini todella heikentyneen.
Joskus äitini sanat ja ivallinen ilme muistuvat mieleeni ja alkaa itkettämään ja hermostuttamaan. En kykene katsomaan ihmisiä kauaa kasvoihin kun tunnen olevani niin huono ja murjottu. Pelkään myös että se näkyy minusta.
En haluaisin olla näin hauras ja heikko. Olen "lääkinnyt" aikasemmin tätä heikkouttani vetämällä ns. naamion päälleni ja esittämällä aivan erilaista naista kuin mitä sisimmässäni olen..Silloin saan huomiota, varsinkin miesten. SItten kun tulee aika olla ns. täysin oma itsensä niin joko vedän roolia itseppäisesti mukanani ja kaikki menee päin persettä tai sitten ahdistun ja murrun täysin ja monet säikähtää koska olen sitten ihan erilainen.
Onko kohtalotovereita? Jonka kanssa voisin vaihtaa ajatuksia vaikka kirjoittelemalla ym..??
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.