Joh.3:5-6
”Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki”.
Tässä ei voida puhua Kristillisestä kasteesta koska sitä ei ollut voimassa, eikä siitä tiedetty mitään, eikä Jeesus ollut sitä asettanut. Tässä olisi kyse epäuskoisesta aikuisesta, jonka täytyy syntyä uudesti ylhäältä, sillä lasten ei tarvitse syntyä uudesti ylhäältä, koska he ovat sitä luonnostaan: ”Ellette tule niin kuin lapset, ette pääse sinne sisälle”.
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle. "Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he säilyisivät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Hyvää omaatuntoa säilytetään Jumalan valtakunnan hoidossa. Sieltä ihminen löytää elämän veden, josta ulkonainen kasteen vesi todistaa. Sen avulla säilyy sydän puhtaana, ja sen voimalla painetaan alas turmeltuneesta ihmisestä eli vanhasta ihmisestä nousevat synnin voimat.
Elävä Vesi
On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).
1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.
Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä totesin. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.
Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.
”Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki”.
Tässä ei voida puhua Kristillisestä kasteesta koska sitä ei ollut voimassa, eikä siitä tiedetty mitään, eikä Jeesus ollut sitä asettanut. Tässä olisi kyse epäuskoisesta aikuisesta, jonka täytyy syntyä uudesti ylhäältä, sillä lasten ei tarvitse syntyä uudesti ylhäältä, koska he ovat sitä luonnostaan: ”Ellette tule niin kuin lapset, ette pääse sinne sisälle”.
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle. "Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he säilyisivät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Hyvää omaatuntoa säilytetään Jumalan valtakunnan hoidossa. Sieltä ihminen löytää elämän veden, josta ulkonainen kasteen vesi todistaa. Sen avulla säilyy sydän puhtaana, ja sen voimalla painetaan alas turmeltuneesta ihmisestä eli vanhasta ihmisestä nousevat synnin voimat.
Elävä Vesi
On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).
1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.
Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä totesin. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.
Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuohon sanon Aamen, on hyvä kun on kuitenkin sellaisia jotka jaksavat pitää Sanaa yllä sopivalla ja sopimattomallakin hetkellä,vaikka täällä saa vaikka minkälaistä "törkyä" niskaansa.
Samaa "törkyä" sai Jeesus opetuslapsineen aikoinaan,ja kaikkina aikoina. Mutta kun jaksamme sen vähän ajan minkä täällä joudumme elämään ja kilvoittelemaan,niin Jeesus on luvannut hyvän osan omilleen.
....keksii ihminen oman kristinopinsa.
Eihän ihmiseltä mielikuvitusta puutu. Ja toinen sanoo näemmä perään oman aamenensa.
Eikö olisi paljon helpompaa uskoa Sana joka on kirjoitettuna Raamattuun, kun että jokainen käyttää vuosikymmeniä, keksien itse oman kristinoppinsa, jolla pyrkii järjellisesti selittämään Jumalan salaisuudet itselleen.
Ja kuinkas muutenkaan, rypee näissä ihmisoppien rapakossa toisten ihmisten orjana koko ikänsä, turvattomuudessa ja epävarmana siitä, ketä ihmistä pitäisi kulloinkin uskoa ja kehen pitäisi luottaa.
Ihminen kyllä saa sitä mitä hän pyytääkin, mutta säälittävää se on.
kelpaa, vaan mitä ihmeellisempien koukerois vankina olet omaavanhurskautauttasi toitottamassa.
Kohdat olivatkin Raamatusta, ei muualta.
Raamatussa ei ole ainoatakaan kohtaa, joka puhuisi upotuskasteesta varmuudella.
Voisi ensiksi ottaa esimerkiksi apostoli Paavalin kasteen. Paavali (Saul) oli huoneessa, hän nousi ylös ja hänet kastettiin(Apt.9:17-18). Huomionarvoista on, että ennen ateriaa kastettiin, vaikka oli ollut syömättä ja juomatta kolme päivää (jae.9). Asianyhteyden mukaan Paavalia ei siis upotettu veteen, vaan pikemminkin valettiin vedellä. (Tarkista Raamatusta: tämä on Jumalan sanaa).
Kun Jerusalemissa kastettiin ensimmäisenä helluntaina 3000 ihmistä, upottaminen olisi vaatinut suuria järjestelyjä. Seutu ja vuodenaika oli varsin kuiva. Pienissä altaissa ei olisi voitu kastaa kovin monta, koska veden tuli olla puhdasta (Hebr.10:22; Hes.36:25). Samoin olisi ollut suuri operaatio 3000 ihmisen upottaminen Betesdan lammikolla. On siis vankemmat perusteet 3000 hengen vihmomiskasteelle, kuten Aatolainen Immo kirjassaan ”ovatko uudelleenkastajat oikeassa”s.59. Kun Filipin vanginvartijan oloissa, keskellä yönhetkeä kastettiin hänet ja kaikki omaiset kohta. Jos upottaminen olisi ainoa oikea kastetapa, tottahan Pyhä Henki olisi ilmoittanut, miten niin vaikeissa oloissa saatiin riittävästä vettä. Mahdollista on, että vanginvarttia ja kaikki omaiset kastettiin samalla kaivosta nostetulla vedellä, millä pestiin Paavalin ja Silaan haavat. Kuitenkin Raamattu sivuuttaa kastetavan kuvaamisen vaieten.
Pyhän Hengen saamisesta uudessaliitossa on ennustettu: ” minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte” (Hes.36:25). Edelleen, kun Jesaja kuvaa Vapahtajan sijaiskärsimystä, hän sanoo evankeliumin leviämisestä: ” Niin hän on vihmova monet pakanakansat”(Jes.52:15).
Raamatussa ei siis ole mitään säädöstä kasteen muodosta, emme hyväksy sitä, että Jumalan nimissä vaaditaan mukautumaan yhteen kastetapaan ja hylkäämään valeleminen ja vihmominen, joihin niihinkin sisältyy kaunis vertauskuva. Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan puhdistusta synneistä ja elävän veden virtoja. Käytettiin mitä kastemuotoa tahansa, kastettava sai aina saman armon. Tuomitustapaan liittyvä kuva on vain erilainen.
Raamattu kertoo ainoastaan, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19). Kasteveden tuli olla myös puhdasta (Hebr.10.22; Hes.36:25). (Apt.9:38-39): kastaja ja kastettava menivät veteen, kuitenkaan upottamisesta ei puhuta eikä mainita mitään. Valelu kaste oli tässäkin tapauksessa mahdollinen. Miksi Johannes kastoi Jordanissa missä oli paljon vettä? Paljon on suhteellinen käsite. Meidän on kysyttävä mihin verrattuna on jotakin paljon. Kasteveden tuli olla puhdasta. Ihmisten jaloista seonnut vesi ei voinut kuvata kasteen puhdistavaa vaikutusta, vaan se olisi häväissyt kasteen pyhyyttä ja arvokkuutta. Ei voida näyttää toteen, että Johannes olisi tarvinnut paljon vettä upottamista varten, sillä sellaista Raamattu ei kerro.
Raamattu käyttää kastamisesta kreikan kielistä sanaa Babtidzein. Sana Babtidzein merkitsee kaikenlaista vedellä koskettamista Raamatussa.(Mark.7:4; Joh.13:10; Luuk.11:38; Hebr.9:10; Luuk.11:39; 1.Kor.10:1,2; 2.Moos.30:17-21 jne.). ”Meren syvyyteen upottamisesta” (Matt.18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt.14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan toista kantamuodossaan olevaa verbiä ”Katapontidzein”. Upotuskasteen kannattajat ovat suurissa vaikeuksissa ja mahdottomuuden edessä yrittäessään osoittaa upotuskastetta ainoaksi oikeaksi kastetavaksi. Mainittakoon ettei Luterilainen kirkko ole tehnyt kasteen muodosta lakia, vaan pitää sitä ehdonvallan asiana.
Usein ns. vapaat suunnat vetoavat Lutheriin, vaikka hän myöskin säilytti tässä kysymyksessä kristillisen vapauden. Vaikka Luther katsoi upotuskasteen parhaiten symbolisoivan kasteen merkitystä. Luther mm. itse suoritti valelukasteita. Kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudessa, hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti: ”Kastaja valelee kastettavan…” . Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olevan yleisen.
Kaste on Jumalan itsensä asettama, joka toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Henegn nimeen, joka aivan varmasti kuuluu myös pienille lapsille, jotka hänen perheväkeensä kuuluva.
Oli mukava lukea tuo. Harvoin täällä kukaan asiaan perehtynyt kirjoittelee, mutta tuohon en voi lisätä muuta kuin aamenen.
Olkoon kirjoituksesi Jumalalle kunniaksi ja sieluillemme autuudeksi jned..
Kirja nimeltä Didakhé eli 12 apostolin opetus valaisee myös asiaa ja esittää upotuskasteen virtaavassa vedessä optimaalisena kastetapana, mutta sanoo ihan selvästi, että myös valelukaste voi tulla kysymykseen. Vaikka Didakhé ei kuulukaan Raamattuun, niin sillä on kuitenkin painoarvoa ottaen huomioon, että se on suurin piirtein yhtä vanha kuin Raamatun kirjat.