Hei,
Minä ainakin nautin kun saan olla vähintään töiden jälkeen yksin. Töissä pakosti joutuu jutella toisten kanssa. Muitakaan kavereita ei enää ole, koska olen itse valinnut sen tilan - en surkuttele.
En ole ollut koko elämäni yksinäinen, vaan ole eronnut aviosta jo yli 15v sitten ja lapsiakin(aikuisia) 2
Pari kertaa avion jälkeen olen tosissaan yrittänyt seurustella jonkun kanssa, mutta viihdyn kuitenkin yksin.
Nyt asun yksin ja nautin kun ei tarvitse olla kenestäkään riippuvainen eikä kukaan minusta.
Nautin itsestäni, joka sopii minulle todella hyvin. ;)
Minä ainakin nautin kun saan olla vähintään töiden jälkeen yksin. Töissä pakosti joutuu jutella toisten kanssa. Muitakaan kavereita ei enää ole, koska olen itse valinnut sen tilan - en surkuttele.
En ole ollut koko elämäni yksinäinen, vaan ole eronnut aviosta jo yli 15v sitten ja lapsiakin(aikuisia) 2
Pari kertaa avion jälkeen olen tosissaan yrittänyt seurustella jonkun kanssa, mutta viihdyn kuitenkin yksin.
Nyt asun yksin ja nautin kun ei tarvitse olla kenestäkään riippuvainen eikä kukaan minusta.
Nautin itsestäni, joka sopii minulle todella hyvin. ;)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sama juttu. Yksi aikuinen lapsi, joka asuu nykyisin samassa kaupungissa mutta näemme keskimäärin kerran-pari kuukaudessa ja soittelemme pari kertaa viikossa. Avioerosta 18 vuotta, viimeisimmästä parisuhteesta 4-5 vuotta (riippuu vähän miten laskee). En jaksaisi töiden jälkeen olla kenenkään seurassa. Silloin harvoin, kun seuraa kaipaan, pyydän poikaa perheineen ulos syömään.
Pysy sitten poissa tältä palstalta.
Kuuleppas, missä lukee, että tämä palsta on vain itsesäälissä rypeeville henkilöille?
Aloitusviestisi sisältö oli, ettet piittaa yksinäisyydestä. Palstan aihe on yksinäisyys, joten et piittaa palstan aiheesta. Huomaa myös yksinäisyyden ja yksinolon suuri ero. Yksinäisyys on ongelma, yksinolo ei. Yksinäisyyden vähättely on siitä kärsivien härnäämistä.
Jaa, onko tämä palsta tarkotettu vain ja ainoastaan yksinäisyydestä kärsiville?
Kyllä joku positiivinenkin postaus saa tänne tulla. Keneltä se on pois ?
Kyllä tänne mahtuu....
Positiiviset viestit ovat tervetulleita, mutta tämän ketjun aloitus ei ollut sellainen. Siinä vähäteltiin yksinäisyyden ongelmaa. Vähän sama kuin meinisi johonkin suru-palstalle kirjoittamaan, että vanhemmat kuoli, mutta ei hätää, on kiva olla ilman niitä. Ei reilua niitä kohtaan, joita asia oikeasti koskettaa.
Juuri näin! Itsekin viihdyin ennen hyvin yksin raskaan sosiaalisen työn vastapainoksi, mutta työni sairauden takia menettäneenä menetin myös tuki- ja ystäväverkoston, joten nyt kärsin yksinäisyydestä.
olis nyt alkuun edes se työ, jossa vois jutella jonkun kanssa. Ja jos olis niitä lapsia, kai niillekin vois joskus soitella? Tai olispa edes joku läheinen, sukulainen tai vaikka kaveri...
Hyvinhän sulla yksinäisellä sitten on asiat!
Niin olen minäkin melkein aina yksin.
Niin kunhan olisi niitä töitä, että edes niiden puitteissa näkisi ihmisiä, ja voisi jotain jutella.
Niin olen naimisissa, mutta aviomiehen kanssa juttelemme sitten kun hän ei ole töissä, ja eikä aina silloinkaan, kun hän on kanssani kotona.
Niin minulla on lapsia, mutta kaikki ovat muuttaneet jo pois kotonta, ja harvoin näemme, jolloin sitten pääsemme juttelemaan.
Niin ja terveyteni krakaa, en jaksa lähteä oikein mihinkään.
Niin ja ei ole liikoja valuuttaa, että olisi edes varaa lähteä oikein mihinkään.
Niin sukulaisia näen hyvin harvoin, samoin kuin ystäviänikään.
Kaiken kaikkiaan mua vaan VÄSYTTÄÄ, väsyttää välillä koko tämä eläminen
Onneksi on sentään telkkari ja netti. Kännykän voisi viskata roskiin, ei kukaan raaski soittaa mulle päin kuin joskus harvoin.
Ja muitakin pikkuharrasteita ja liikunta, kun vaan jaksan innostua lähtemään ulos.
Tervehdys.
Ymmärrän hyvin , mitä aloittaja Yksin ja nautin kirjoituksellasi halusit sanoa.
Yksinolosta voi todellakin nauttia ja näin 47 vuotta elämää kokeneena yksinolo voi olla kuin pieni lahja itselle.
Kirjoituksesi otsikossa käyttämäsi ilmaisu "Yksinäisyydestäkin voi nauttia" oli varmasti vain vahinko.
Yksin olo ja yksinäisyys sekoitetaan tahattomasti puhekielessä.
Vapaaehtoisesti yksin oleva voi olla elämässään hyvinkin onnellinen, mutta yksinäinen ihminen tuntee elävänsä maanpäällisessä helvetissä.
Yksinäinen ihminen on kokoajan altis masentumiselle sekä muille henkisen suorituskyvyn häiriöille.
Yksinäisyydestä kärsivä voi olla olla lapsi , nuori , aikuinen tai ikäihminen, mutta aina hän on kärsivä.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
ter. R.R.
Hei R.R,
Kiva kun kirjoitit minulle. ;)
Ennen oli mölinää enemmän kun olin aviossa ja kun olin yksin lasten kanssa. Sitten kun jäin yksin, niin elämä jotenkin rauhoitti minut ja olen nauttinut siitä.
Tiedätkö, että olen joskus masentunutkin ihan oikeesti, vaikka en ollut yksinäinen.
"Kirjoituksesi otsikossa käyttämäsi ilmaisu "Yksinäisyydestäkin voi nauttia" oli varmasti vain vahinko."
Ei se ollut vahinko,
Viittaan siihen, ettei välttämättä yksinäisyys ole pahe vaan hyvä. Toki olisi pitänyt mainita, että aikuisesta on kyse.
Eihän sille tietty voi mitään jos törmää uuteen mieheen. ;)
t. 40 minäkin ;)
Mutta otahan huomioon, ettei kaikki ole vapaaehtoisesti yksinäisiä. Itse todella rakastin yksin oloa sosiaalisen työni vastapainona, mutta nyt kun ei ole töitä, olen todella masentunut, kun ei ole ystäviäkään. Enää ei ole mukava olla yksin. Ei ainakaan koko ajan. Kun kukaan ei soita, pyydä menoihin, kukaan ei tule käymään, joutuu koko ajan olemaan 24/7 itsensä kanssa, ei jaksa enää innostaa. Maaliskuussa olen saanut 3 puhelua, soittanut itse 4 ja 2 kertaa olen jutellut muiden ihmisten kanssa kuin sairaalan henkilökunnan ja kaupan kassojen. Ei tämä ole mitenkään nautinnollista!