Jaksatteko masentuneet yhtään harrastaa ja mikä on suurin syy jos ette? Olin lapsena ja vielä aina tuohon 25-vuotiaaseen saakka kova liikkumaan, mutta olen lopettanut lähes kaiken. Mulle vaikeinta on se että liikkuessa mulla ei ole mitään ulkoista ärsykettä, joka harhauttaisi ajatukset pois masennuksesta ja ahdistuksesta. En tykkää kuitenkaan ryhmäliikunnasta vaan olen enempi lenkkeilijätyyppiä. Mutta juuri silloin alkaa ajatukset kiertämään omaa ahdistunutta ympyräänsä.
Musiikin kuuntelu on toinen, jolloin mua alkaa usein ahdistamaan tosi paljon. Siis vaikka musiikki olisi sellaista mistä pitäisin. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, mistä se johtuu. Ehkä siinä on kans sama kuin lenkkeilyssä, ajatuksille on enemmän tilaa.
Aloitin juuri soittamaan uudestaan soitinta, jota soittelin vuosia sitten. Toivon oikein kovasti että jaksan tämän harrastuksen kanssa. Pitää vaan pitää ne huonouskompleksi ajatukset poissa mielessä. Kun aina tietysti pitäisi olla vaan heti hyvä tai sitten ei mitään.
Musiikin kuuntelu on toinen, jolloin mua alkaa usein ahdistamaan tosi paljon. Siis vaikka musiikki olisi sellaista mistä pitäisin. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, mistä se johtuu. Ehkä siinä on kans sama kuin lenkkeilyssä, ajatuksille on enemmän tilaa.
Aloitin juuri soittamaan uudestaan soitinta, jota soittelin vuosia sitten. Toivon oikein kovasti että jaksan tämän harrastuksen kanssa. Pitää vaan pitää ne huonouskompleksi ajatukset poissa mielessä. Kun aina tietysti pitäisi olla vaan heti hyvä tai sitten ei mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jaksan liikkua kun pakoteetaan, mutta kun saan itse valita, en todellakaan jaksa liikkua. Enkä todellakaan ole lenkki tyyppiä, koska kyllästyn siihen nopeasti ja se tuntuu itserääkiltä.
Musiikin kuuntelu rentouttaa minua, varsinkin sellainen missä on vähän kuin mun omia ajatuksia mukana, sellainen auttaa jaksamaan. Vaikka avaa mieltä, se jakaa tuskaa. Kai.
Mä oon tosi laiska enkä vapaaehtoisesti saa mitään liikuntaa aikaiseks, mut harrastan ainaki vielä toistaiseks tanssia. Mulla on outo suhde tanssin kanssa, että toisaalta se pahentaa mun masennusta, mutta tuntuu et jos lopetan sen niin mulle ei jää enää mitään ja sekoan täysin. En ole hyvä tanssissa ja haukun itseni pystyyn melkein joka kerta ku en osaa tai näytän typerältä, mutta se on yksi niitä harvoja asioita joiden takia pääsen pois kotoa.
Saakohan tosta mitään tolkkua, mut no joo.