Hei!
Kertokaas kokemuksia, millaista oli synnyttää seisaaltaan? Oliko hyvä vai huono, miksi? Olen ensikertalainen ja laskettu aika toukokuussa, ja alkanut kiinnostaa toi seisaaltaan synnyttäminen. Aluksi olen ollut silleen että kyllä kait minä siinä "perus"asennossa synnytän (puoli-istuvassa kun kuulostaa että suurin osa niin tekee, ainaki tuttavapiirissä), mutta nyt alkanut miettiin että jotenkin tuntuu siltä, että paljon helpompi olis seisaaltaan. Siinä on niinku painovoimaki tavallaan omalla puolella, että alaspäin vauva laskeutuu niin silleen :D Ja muutenkin tuntuu luonnollisemmalta asennolta ponnistaa vauvaa uos kuin istualteen sängyllä.
Mitenkäs jos seisaaltaa synnyttää, niin voiko tyyliin heti sen jälkeen mennä sängylle kun vauva on ulkona, että kätilön on sitte helpompi katsoa ja korjata mahdolliset repeämät yms ja jälkeisvaihe tapahtuisikin sitten siinä sängyllä?
Kertokaas myös, että mitä asentoa itse suosittelisitte jos ette tätä (jos ette suosittele seisaaltaan synnytystä niin miksi?)
Kiitoksia vastauksista jo etukäteen! =)
Kertokaas kokemuksia, millaista oli synnyttää seisaaltaan? Oliko hyvä vai huono, miksi? Olen ensikertalainen ja laskettu aika toukokuussa, ja alkanut kiinnostaa toi seisaaltaan synnyttäminen. Aluksi olen ollut silleen että kyllä kait minä siinä "perus"asennossa synnytän (puoli-istuvassa kun kuulostaa että suurin osa niin tekee, ainaki tuttavapiirissä), mutta nyt alkanut miettiin että jotenkin tuntuu siltä, että paljon helpompi olis seisaaltaan. Siinä on niinku painovoimaki tavallaan omalla puolella, että alaspäin vauva laskeutuu niin silleen :D Ja muutenkin tuntuu luonnollisemmalta asennolta ponnistaa vauvaa uos kuin istualteen sängyllä.
Mitenkäs jos seisaaltaa synnyttää, niin voiko tyyliin heti sen jälkeen mennä sängylle kun vauva on ulkona, että kätilön on sitte helpompi katsoa ja korjata mahdolliset repeämät yms ja jälkeisvaihe tapahtuisikin sitten siinä sängyllä?
Kertokaas myös, että mitä asentoa itse suosittelisitte jos ette tätä (jos ette suosittele seisaaltaan synnytystä niin miksi?)
Kiitoksia vastauksista jo etukäteen! =)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos pitkä synnytys, niin seisaaltaan ponnistaminen jää usein väliin, mutta kontiltaan on yhtä hyvä kuin tuo seisaaltaan. Esim. sairaalasängyn kohotettua päätyä vasten nojaten.
Eikö tuo vauva loukkaa kun lattialle tippuu?? Vai kait siinä kätilö voisi ottaa kopin... paitsi jos limainen vauva luiskahtaa käsistä
on synnyttänyt kolme lastaan seisaaltaan. Suositteli kyllä lämpimästi.
Itse synnytin puoli-istualtaan, oli minulle hyvä asento. Polviltani koetin ensin ponnistaa, mutta ponnistin "väärään suuntaan".
eikö seisaaltaan kun synnytetään nii nojata aina siihen sänkyyn samalla? Tai voi ainaki tukea ottaa? että eikai tarkoitus olekaan ihan pystyssä seistä kädet tyyliin lantiolla :D tai itse olen ainakin kuvitellut tilanteen sellaiseksi, että tukea voi ottaa sängystä tai jostai muusta samalla. yhdessä videossa ainakin kun synnytti seisaaltaan niin nojasi samalla sänkyyn käsillään. Ja hei kummastelija, ehkäpä siinä ei anneta sen pudota lattialle :D vauva tuskin tulee niin nopeasti sieltä ulos ettei kätilö ehtisi "koppia" ottaa.
Kontaltaan synnyttäminen näyttää jotenkin "nöyryyttävältä" ja typerältä (no eihän siinä ole sillä hetkellä väliä miltä näyttää, mutta kyllä se silti huvittavaa on kun on nähnyt esim tv:ssä tällaisia. mut kukin niinkuin tykkää! Älkää nyt suuttuko jotka suosivat kontiltaan synnyttämistä. tämä on vain minun mielipiteeni ;) ) En ole edes harkinnut sitä asentoa.
Kukaan ei vastannut vielä tuohon, että voiko siitä sitten samantien nousta sängylle sitten että kätilö pääsee hyvin tsekkaa paikat?
MInä ponnistin kakkosen varsinaisesti jakkaralta, mutta aloitin seisten. Nojasin siis käsilläni sänkyyn. Sitten kun pää alkoi syntyä tuntui kuitenkin helpommalta istua jakkaralle, lantion sai jotenkin paremmin auki eikä tarvinnut tehdä samalla lailla työtä jaloilla. Jakkaralla olin sitten sen 2 supistusta että vauva tuli ulos. Ehdottomasti suosittelen jotain pystyä asentoa, suunta ja voima ja kaikki oli paljon helpompi löytää kuin puoli-istuvassa! Pystyasennoissa myös koko lantiorengas pääsee paremmin joustamaan, vauvalle on siis paremmin tilaa eikä pää puske samalla lailla välilihaan kuin puoli-istuvassa, vaan venytys jakaantuu tasaisemmin.
Jakkaralta nousin sängylle kun lapsi oli syntynyt, kätilö piteli vauvaa kun nousin siihen. Napanuora katkaistiin sitten vasta myöhemmin siinä sängyllä, siinä myös tsekattiin paikat ja synnytin istukan. Eli eiköhän ihan samalla lailla voi siirtyä sänkyyn seistenkin ponnistaessa.
Kiitos vastauksesta! Tossa tuli tarpeeks tietoo :)
Jokainen tietysti tekee omalla tavallaan, eikä toisten suosituksia kannata siksi niin kauhean vakavasti ottaa. Itse olen jo useamman kokemuksen perusteella vannoutunut sänkysynnyttäjä. Puoli-istuvassa asennossa voi kaikkein parhaiten keskittyä itse synnytykseen, kun ei tarvitse käyttää yhtäkään lihasta pystyssä pysymiseen tai nojaamiseen, eikä paikat puudu, vaikka vähän homma venähtäisikin. Lisäksi puoli-istuvassa asennossa homma on kätilöille helpompaa (joo, ei kai niitä tarvitse ajatella, mutta tosiasia vain on, että jos heidän työnsä vaikeutuu liikaa, niin siitä kärsii vauva ja synnyttäjä) ja toisaalta mitään vauvan putoamismahdollisuutta ei ole, vaikka kätilö kuinka mokaisi tai vauva tulisikin vauhdilla. En myöskään osaa ajatella, että tarvitsisin vetovoimaa avuksi sen enempää kuin puoli-istuvassakin on, sillä vauvani ovat tulleet parin minuutin ponnituksilla ulos. Nopeampi voisi olla jopa jo haitallista ainakin minun repeytymisiä ajatellen.
Joo, nimenomaan jokainen tavallaan. Siksi musta on todella hyvä että on mielessä synnyttämään mennessä että jotain muutakin asentoa kuin puoli-istuvaa voi käyttää. Ei siinä mitään jos se tuntuu hyvältä, mutta harvalle se oikeasti on hyvä asento, vaikka kätilöt tuntuvat synnyttäjän helposti siihen kippaavan.
Puoli-istuvassa on sekin ongelma, että kohtu painaa helposti siinä isoja verisuonia, ja lapsen vointi voi ihan senvuoksi huonontua. Sama syy siis kuin miksi loppuraskaudesta suositellaan ettei nukuttaisi selällään. Sektiossakin leikkauspeti on ihan vinossa juuri tuon takia, mutta kummasti synnytyssalin puolella asiaa ei oteta huomioon!
Ponnistusvaiheessa kannattaa kokeilla eri asentoja ja vaihdella niitä muutenkin. Ihan missä tahansa asennossa voi paikat puutua, jos siihen jämähtää pitkäksi aikaa. Jakkarallakaan ei ole tarkoitus jököttää tuntitolkulla, siihen on tosiaan paras istua vasta kun pää jo pilkottaa :)
Itsellä on siis kokemusta yhdestä puoli-istuvasta (kun vanhoillinen kätilö ei päästänyt sängystä pois, enkä kilttinä ensisynnyttäjänä osannut panna vastaan) ja toisesta seisten jakkaralla ponnistetusta. MINULLE jälkimmäinen oli ehdottomasti monta kertaa parempi, kohtu ponnisti oikeastaan itsestään, ponnistusvaihe kesti vain muutaman supparin ja repeämiä ei tullut.
Minusta on vähän hassua pelätä vauvan putoavan lattialle :) Kyllä se kätilö osaa kopin ottaa!
Mistä asioista riippuu, että paikat repeää? Tai siis onko se miten yleistä oikeastaan? Onko sillä väliä jos on tosi pienikokoinen ja hentoinen synnyttäjä, niin tällainen henkilö repeää helpommin? ihan tuli nyt mieleen kun puhuit repeytymisestä..
Paikkojen repeytymiseen vaikuttaa hyvin monet asiat, eniten kuitenkin se miten joustavaa kudos on, ja se vaikuttaa myös missä asennossa vauva tulee ulos. Jossain tarjonnassa vauva vaatii enemmän tilaa kuin toisessa.
Tuosta synnytysasennosta vielä, että itse olin ajatellut kokeilla tuota synnytysjakkaraa, mutta kun pääsin synnytyssaliin, niin vauvan sydänääniä ei saatu kuuluviin vatsan läpi. Piti kiinnittää heti anturi vauvan päähän ja sen jälkeen ei sitten enää nousta sängystä mihinkään ennenkuin vauva on syntynyt :(
Toisaalta supistukset olivat niin raivokkaita, ettei kyllä mieleeni edes tullut yrittää siitä mihinkään lähteä.
Ponnistusvaiheessa olisin tarvinnut jotain käsilleni, jotain mistä ottaa kiinni ja vetää. Pidinkin sitten kiinni niistä jalkatuista, mutta ei se kyllä ollut hyvä. En ymmärrä missä synnyttäjät pitävät käsiään ponnistusvaiheessa? rentona sivulla? ristissä rinnalla?
Kyllä itse ainakin pidin jaloista kiinni ja vedin ponnistaessa niin sai ponnistukseen huomattavasti enemmän voimaa.
"Piti kiinnittää heti anturi vauvan päähän ja sen jälkeen ei sitten enää nousta sängystä mihinkään ennenkuin vauva on syntynyt :( "
Kyllä silloin on mhadollista liikkua. Mistä tällaisen käsityksen sait, että ei voisi vai oliko vauvalla oikeasti jokin hätä. Vaikka vauvalla on pinni päässä, on mahdollista mennä suihkuunkin. Tällöin se anturi johto vain teipataan reiteen ja irrotetaan laitteesta.
Ei ollut vauvalla mitään hätää, oli vain vähän väärässä tarjonnassa, minkä takia ei saatu kuuluviin vatsan läpi. Ja näin minulle ainakin sanottiin, että sängystä ei enää voi nousta, kun on anturi vauvan päässä. Eikä annettu mitään vaihtoehtoja että laitetaanko sitä anturia vai ei, ilmoitettiin vain että vauvalle on nyt laitettu anturi päähän ja nyt pitää olla sitten makuullaan sängyssä kunnes vauva on syntynyt. Ehkäpä se oli sitten sairaalan tapa, tai kätilön tapa? En tosiaan muuta tiedä, kuin että minulle kävi ja sanottiin näin.
Aika kummallista! Kyllä sen anturin kanssa tosiaan pystyy ihan normaalisti liikkumaan. Ja jos vauva on väärässä tarjonnassa tai sydänäänet heikkenevät on yleensä hyvä jos äiti liikkuu ja nousee pystymmäksi, silloinhan vauva mahdollisesti vielä pääsee kääntymään parempaan tarjontaan ja kohdun alueen verenkierto paranee. Vauvan sydänäänet kun saattavat huonontua ihan vaan siksikin että äiti makaa selällään ja kohtu painaa isoja suonia...
Eikö käsille ole mitään telinettä mistä pitää kiinni?? Hassua! Outoa ajatella että ei tosiaa oo mitää mistä puristaa (jos ei oo sitte tukihenkilö mukana jonka esim käsistä pitää kii, mut parempi luulis olevvan jos olis iha käsille suunnitellut teline)
.. tuntuu oudolta et pitäs jaloistaa kiinni, mut kaippa se sit toimii
Mun mielestä pitäis olla joku teline mistä pitää kiinni, olis paljon parempi kun jaloista tai jalkatuista kiinni pitäminen, mutta ei ainakaan tuossa sairaalassa missä minä synnytin ollut sellaista tarjolla. Sanoinkin vielä moneen kertaan kätilölle, että haluaisin pitää jostain kiinni, niin neuvottiin aina ottamaan jaloista kiinni.
Monissa kulttuureissa on ollut tapana kyykkysynnytys, jossa ikäänkuin roikutaan jostain kepistä tai tangosta. Näin vauva saa avukseen maan vetovoiman ja synnyttäjä vedettyä voimaa jaloillaan ja käsillään ponnistuksiin.
höh.. huono jos ei oo mitää telinettä sitte mistä pitää kii. typerältä tuntuu pitää omista jaloistaan kiinni siinä. Siis se asento tuntuukin niin luonnottomalta! joo-o..
Itsestäni se taas tuntui todella luonnolliselta, sai myös pidettyä jalat paremmin sivuilla kun kivun takia olin ihan jäykkänä enkä meinannut saada niitä rennoiksi sivuille.
Mä synnytin puoli-istuvassa asennossa ja jalat oli telineissä. Ja neuvottiin ottamaan tuosta polvitaipeiden yläpuolelta kiinni, eli siitä mistä reisi alkaa. En kyllä yhtään muista koko tilannetta, koska oli hätä saada lapsi ulos ja imukuppi synnytys. Että vaikea sanoa oliko hyvä vai huono asento.. Mutta kyllä mä meinaan seuraavankin puoli-istuvassa synnyttää. Mun mieleeni kaikista paras asento, jotenkin en edes halua muita asentoja ajatellakaan. Vaikka on niissä muissakin varmaan ihan hyvä synnyttää, kukin tavallaan. Tietty myös mahdollisuuksien mukaan. Aina ei saa edes sängystä nousta. Mulla oli lähes 30h synnytys, jonka koko ajan makasin sängyssä. Lapsella ei ollut pää kiinnittynyt ja lapsivesi oli mennyt, niin siinä syy miksi en saanut ylös nousta. Jossain vaiheessa se sitten laskeutui ja kiinnittyi, mutta tilalle tuli uudet ongelmat niin eipä siinä paljoa tullu ylös nuostua tai miettityä mitään muita asentoja. Seuraavan lapsen kanssa toivoisin vähän erilaista synnytystä, ja että saisi liikkua ja vaihdella asentoja supistusten aikana. Mutta ponnistusasento ehdottomasti puoli-istuva :)
Hei!
Huomioi tosiaan se että kun olet seisaaltasi niin kätilö ei pysty tukemaan yhtä hyvin välilihaasi kuin puoli-istuvassa eikä vauvan pään tukeminenkaan ole välttämättä niin helppoa, puhumattakaan että välilihaa pääsisi välttämättä leikkaamaan. Mutta on myös tutkittua tietoa siitä että pystyasennossa synnyttäminen vähentäisi repeämistä. Mutta aina ei edes voi synnyttää seisaaltaan jos vauvan sydänäänet eivät kestä pystyasentoa. JOs olet seisaaltasi, miehesi voi kannatella sinua niin että seisoo selkäsi takana, nojaat häneen polvet koukussa ja hänen kädet ovat ympärilläsi kainaloiden alta. Sitä kannattaa harjoitella jo etukäteen. Ainakin Taysin käytäntö on että vauvan synnyttyä nainen siirtyy vuoteelle synnyttämään jälkeiset. He eivät suosittele jakkaraa ja pystyasento ensisynnyttäjälle.
Se välilihan tukeminen pystyissä asennoissa on yleensä tarpeetonta. Se on aikas kamalaa se kätilöiden tapa sörkkiä sitä synnyttäjän alapäätä siinä ponnistuksen aikana ja huutaa, että "ponnista mun sormet pois täältä" . Jos tällaista "apua" tarvitaan on tehty virhe synnyttysvalmennuksessa (jota ei TAYS anna) ja päätöksessä aloittaa ponnistaminen liian aikaisin.
Joo, välilihan tukemisen tarve on lähinnä niissä asennoissa missä lasta koitetaan puskea ulos sen välilihan läpi, eli puoli-istuvassa... Pystyissä asennoissa välilihaan ei kohdistu samanlaista painetta.
Mikä ihme on syynä että TAYS ei suosittele pystyjä asentoja ensisynnyttäjille?!? En oikein keksi muuta syytä kuin että kätilöllä olisi mahdollisimman hyvät näköalat. Oli kyllä aika hirveää kun minut TAYSissä pakotettiin ensisynnyttäjänä selälleen sänkyyn ponnistamaan, aloitettiin liian aikaisin ennen varsinaista ponnistamisen tarvetta ja mm. puudutettiin väliliha kysymättä lupaa ja varoittamatta! Toisen synnytyn onneksi Vammalassa, jakkaralla, ja omaan tahtiin kenenkään komentamatta "pidätä hengitystä ja piiiiiiitkä ponnistus". Oli muuten sata kertaa parempi, helpompi ja nopeampi tuo toinen ponnistus, eikä menneet paikatkaan rikki niinkuin ekalla kertaa.
Kummalta kuulostaa tuokin että vauvan sydänäänet eivät kestäisi pystyasentoa. Todennäköisempää on että vauvan sydänäänet huononevat kun äiti on makuulla. Siksihän raskaanaolevia varoitetaan nukkumastakin selällään, siinä asennossa kohtu voi painaa isoja suonia!
Miten musta tuntuu, että TAYS on muutenkin ihan huono synnytyspaikka: välilihan leikkauksia tehään rutiinisti, ponnistaa pitää puoli-istuvassa asennossa ylämäkeen, kätilöt ryntäilee salista toiseen, isä ei saa leikata napanuoraa eikä kylvettää lasta, turhia sisätutkimuksia ja ronkkimisia....oksitosiinitippaan vaan synnyttäjät heti, jos alkaa vähänkin kestää, jotta ei tule ruuhkia...tämmösenkö sen pitää olla tämä hetki naisen elämässä, joka pitäisi olla hyvin ainutlaatuinen kokemus??? Sitä ei kuitenkaan yleensä suomalaisnainen koe kuin keskimäärin 2-3 kertaa elämänsä aikana. On niin liukuhihnatoimintaa toi TAYSin toiminta.
Oksitosiinin käyttö TAYS (60,8%) vs. Vammala (38,4%).
Perustelevat tätä eroa sillä, että Taysissa on kaikki riskisynnyttäjät, mutta ero prosenteissa on kyllä niin huima, että itselle herää kysymys riittääkö riskisynnyttäjät selitykseksi.
Välilihan leikkaus TAYS (31,4%) vs. Vammala (6,9% Suomen alhaisin).
Imukuppi TAYS (7,4%) vs. Vammala (4,1% Suomen alhaisin).
Ja kumpikos se oli joka ollaan lakkauttamassa!?
^ei tosiaan riitä riskisynnytykset selitykseksi. Voi kun joku tekisi tutkimuksen siitä miten normisynnyttäjien synnytykset eri sairaaloissa menevät, miten paljon toimenpiteitä tehdään, ja miten synnyttäjä ITSE KOKEE saamansa tuen ja avun. Eli siis jätettäisiin tutkimuksesta riskisynnyttäjät ulkopuolelle, ja verrattaisiin miten niillä "taviksilla" eri paikoissa menee. TAYShan on niin ruuhkainen että siellä ihan rutiinisti vauhditetaan synnytyksiä oksitosiinilla jotta saataisiin seuraaville tilaa. TAYSin synnäri on rakennettu 3500 vuosittaista synnytystä varten, ja siellä on nykyään noin 5500 synnytystä vuodessa! Siellä todellakin tingitään nykyään esim. siitä että edes ensisynnyttäjille ei ehditä opastaa vauvan perushoitoa, kuten kylvettämistä.
Olettehan tietoisia muuten toukokuun alusta tulevasta lakimuutoksesta, joka sallii synnyttäjän itse valita synnytyssairaalansa (lääkärin kanssa yhteistyössä, eli riskiraskaudet erikseen) oman erityisvastuualueensa sairaaloista! Tarkoittaa esim. sitä että TAYSin alueen, Hämeenlinnan ja Jyväskylän synnyttäjät saavat ihan virallisesti valita myös Vammalan jos haluavat!
Ite oon synnyttäny Vammalassa, ja sinne voisin mennä uudestaanki. Jos en nyt asuis satojen kilometrien päässä.
Oli turvallinen olo, ja rauhassa sai synnyttää. Kätilöt oli tosi mukavia. Suosittelen Vammalan sairaalaa!!