suhteeseen jossa on henkistä/fyysistä väkivaltaa niin hyväksyykö silloin väkivallan käytön?
jos jää
ikiuhri
38
96
Vastaukset
- pääsin eroon
ei sitä hyväksy, mutta usein siitä ei uskalla lähteä pois.Koska uhkailulla saa toisen pelkäämään, mitäs sitten kun on muuttanut pois, häirintä jatkuu.
Sitä ei tiedä vasta kun itse kokee, mitä on elää väkivaltaisen kanssa."Sitä ei tiedä vasta kun itse kokee, mitä on elää väkivaltaisen kanssa."
Kylli. Ensimmäisen "hulluni" =) kanssa en olisi ollut niin vahva ilman tukea. Jouduin todellakin laittamaan kovan kovaa vastaan ja määrittelemään rajani kaikin mahd. keinoin. Se ei ole yksinkertaista.
Elin eron jälkeen vuoden "varustautuneena" hänen uhkailujensa ja hyökkäyksiensä (plus stalkkaaminen) vuoksi mutta enää ei voinut perääntyäkään. Otettiin vain nauloja renkaiden alta pois, asennettiin kameravalvontaa ilkivallan ja seuraamisen vuoksi, siirrettiin kaikki yhteydenotot viranomaisten kautta hoidettaviksi, tehtiin rikosilmoituksia, suojeltiin itseä olematta yksin vaarallisissa paikoissa jne.
Huh huh nyt kun miettii.
Mutta kyllä se kannatti =)
Ei välttämättä hyväksy. Siinä saattaa roikkua siksikin että elää illuusiossa kyvyistään muuttaa toinen...voittaa sota...lopettaa väkivalta.
Jonain päivänä...Yxex : tuo on aika kinkkinen tuo aloituskysymys. Periaatteessa vastaus on hyvin yksinkertainen : joko hyväksyy tai ei.
Jokaisen tulee etsiä sitä vastausta itsestään eikä vastapuolesta.
Ainakin sen hyväksyy omalle kohdalleen jos ei lähde pois.
- pääsin eroon
en onnistunut muuttamaan, elin 30 vuotta narsistin kanssa ja vasta jälkeenpäin huomaan mitä se elämä todella oli.
Ihan hirveetä, narsisti osaa näytellä mukavaa just silloin kun huomaa, et uhri ei enää kestä, kunnes taas ja ihan sama käytös, vanhemmiten muuten pahenee vaan.- ikiuhri
miten suhteessa voi olla niin ettei siihen itse vaikuta mitenkään? Mikä oli sun oma osuutes tuohon?
- M.B.
yxex kirjoitti:
Antaisitko pois ne 30 vuotta elämästäsi?
Käytin itse aikaa mittarina lähtiessäni ja paetessani. Tällä tiedolla, miten voin tietää miten asiat ovat 10 vuoden päästä? Todennäköisyydet olivat vastaan, joten otin riskin ja lähdin. Tunteet jäivät, viihdyn hyvin ja vaikka onkin olemassa epäilys siitä, että en enää koskaan tule olemaan sama ihminen kuin aikoinaan, olen silti enemmän matkalla kohti itseäni nyt kuin mitä suhteen aikana. Vaikuttaa kummasti kun ei saa jatkuvasti kuulla olevansa jotakin :)
Ja silti en ainakaan minä vaihtaisi pois hetkeäkään. Enkä jossittele, että mitä jos olisin tehnyt niin tai näin tai ollut näinpäin ja noin. Aika ajoin tunnen itseni vapaaksi, mitä ikinä SE onkaan.. vapaus M.B. kirjoitti:
Käytin itse aikaa mittarina lähtiessäni ja paetessani. Tällä tiedolla, miten voin tietää miten asiat ovat 10 vuoden päästä? Todennäköisyydet olivat vastaan, joten otin riskin ja lähdin. Tunteet jäivät, viihdyn hyvin ja vaikka onkin olemassa epäilys siitä, että en enää koskaan tule olemaan sama ihminen kuin aikoinaan, olen silti enemmän matkalla kohti itseäni nyt kuin mitä suhteen aikana. Vaikuttaa kummasti kun ei saa jatkuvasti kuulla olevansa jotakin :)
Ja silti en ainakaan minä vaihtaisi pois hetkeäkään. Enkä jossittele, että mitä jos olisin tehnyt niin tai näin tai ollut näinpäin ja noin. Aika ajoin tunnen itseni vapaaksi, mitä ikinä SE onkaan.. vapausIhmisen vaellus on yhtä kompastelua, välillä on polvet auki ja turpa ruvella. Kaikesta kuitenkin oppii. Ja oltuaan vanki, ymmärtää vapauden merkityksen!
ikiuhri kirjoitti:
miten suhteessa voi olla niin ettei siihen itse vaikuta mitenkään? Mikä oli sun oma osuutes tuohon?
ikiuhri : asettelet kysymyksesi niin että se herättää vastarintaa.
Uhrit kokevat silloin sen syyttelyksi tai siten, että olisi jotenkin halunnut turpaansa. Tai että se oikeuttaisi väkivallan.
Oma osuus ja sen merkitys löytyy oman itsensä sisältä. Oma osuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaa turpaansa. Se tarkoittaa vain sen miettimistä, miten asettaa rajansa, miten oppia elämään itsenään.
Kestää pitkän aikaa ennen kuin löytää omat itsetuhoiset kaavansa. Jotkut eivät koskaan koska uhrius on houkuttelevaa.
Kuten aiemminkin : vastaus ap:n kysymykseen on oikeasti yksinkertainen.
Niin kauan kun olen katsomasta "kaavaani", joudun uhriksi. Enää se ei houkuttele.
- Mielipiteeni.....
Omalla kohdallani kävi , että en enää tiennyt mikä on todellisuutta ja harhaa. Kun mies haukkui pystyyn ensimmäisellä kerralla olin ällikällä lyöty. Noin kiltin, ihanan ja ujonoloinen. Käsitinköhän nyt väärin. Ehkä hänellä oli huono päivä, aikaisemmat naissuhteet olleet ongelmaisia- kertoihan hän, että oli käytetty naisten taholta hyväksi (hyvä taktiikka muuten). Minähän olen toisenlainen kuin ne muut naiset, minä olen empaattinen ja ymmärrän (ja takuulla ne toiset naiset ovat menneet samaan lankaan).
Sitä selittää väkivaltaa kaikin keinoin. Yrittää ymmärtää ja mukautua, että toisella olisi helpompaa. Meille neuvotaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä työtä ja sitähän narsistien uhrit todella tekevät tuloksia koskaan näkemättä. Yhteiskunnassamme ymmärtäminen on trendi-sana. Me ymmärrämme niin paljon, että hukutamme itsemme ja hyväksymme väkivallan. Murhaajalla on usein paremmat oikeudet kuin esimerkiksi murhatun vanhemmilla.
Kun joku lyö voimme ajatella, että huono lapsuus. Kun joku suostuu lyötäväksi, ajattelemme että huono lapsuus. Ja samalla rinnastamma väkivallan uhrin ja tekijän, mutta onko se oikeudenmukaista? Minusta ei.Kulttuurimmehan ihannoi väkivaltaa. Pahikset ovat cooleja, hyvikset nössöjä. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei nakkikioskilla ole joskus vähän tapellut.
Ja vastaus kysymykseesi: minusta ihminen ei hyväksy väkivaltaa suhteessa, mutta hän on kulttuurimme tapojen orja. Ja meidän kulttuurimme on kaikkea analysoiva ja kaikkea ymmärtävä. Se antaa hyvän pohjan väkivallalle. Joku sanoi TV-haastattelussa kerran Valjakkalasta (vai onko taas Fouganthine?), että poika parka on nyt vähän sekaisin, tarvis vähän apua ongelmiinsa. Hah. Puhdas psykopaattihan hän.
Yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa rikolliset saavat sääliä ja uhreja osoitetaan sormella, mitäs suostuit ja olit tuollainen nössö. Helvetin käsittämätöntä.- kukamikähäh......
Henkisille ongelmille on tyypillistä ettei niitä tunne itse siten kuin miltä ne ulospäin näyttävät. "Uhreus" ei tee poikkeusta.
kukamikähäh...... kirjoitti:
Henkisille ongelmille on tyypillistä ettei niitä tunne itse siten kuin miltä ne ulospäin näyttävät. "Uhreus" ei tee poikkeusta.
Tarkoitat ehkä uhriutumista joka on aika tyypillistä naisille. Se on totta etteivät he sitä huomaa jotka ovat uhriutuneet.
Mielipiteeni :
Alkuosa teksistäsi oli kuin omaani =) Huh huh. Samassa hämmennyksessä tarvoin aikanaan. Jotain oli pakko käsittää väärin, jotain oli pakko olla...mitä ihmettä ? Ja sitä ihmetellessä tilanne vain jatkui.
Hän oli uhri, hyväksikäytetty, petetty, naiset olivat olleet mielenvikaisia hu***a jne. Normielämässä hän piti itseään kaikkivoipaisena, mutta ihmissuhteissa hänellä oli vain huonoa tai todella huonoa tuuria. Todella huonoa tuuria hänellä tietenkin. Vetää kuulemma puoleensa kaikenmaailman hulluja. Paitsi minua... kunnes taas ilta pimenee ja muutun "pimeäksi" =)
Ajattelin sitten näyttää ettei kaikki naiset ole sellaisia. Saavuttaa luottamuksen. Heh he. Ja todellakin ,suhteen eteen pitää tehdä töitä eikä heti luovuttaa. Halusin antaa hänelle sen mitä en ollut itse koskaan saanut.
Jos vain olisin voinut luovuttaa...elämän kulkemaan niille raiteille jossa se kulkee ihan itsekseenkin. Enkä olisi yrittänyt vääntä niitä ratakiskoja toiseen suuntaan väkisin. En ollut vastuussa hänen tunne-elämästään tai reaktioistaan vaikka kuinka koetinkin...
"Ja samalla rinnastamma väkivallan uhrin ja tekijän, mutta onko se oikeudenmukaista?"
Toinen oireilee ulospäin, toinen sisäänsä. Molemmat voivat pahoin, ovat menneisyytensä vankeja. Toinen tuhoaa muita, toinen itseään =(
"Yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa rikolliset saavat sääliä ja uhreja osoitetaan sormella, mitäs suostuit ja olit tuollainen nössö"
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olisi hyvä kuitenkin keskittyä huolehtimaan vain itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Ne äänekkäimmät kritisoijat...eivät esim ymmärrä sitä että se pahoinpitelijä itsekin on pelkuri ja nössö.
Ei väkivaltaa harrasta kuin pelkurit ja öykkärit. Ei siinä ole mitään ihannoitavaa.MerjaLinnea kirjoitti:
Tarkoitat ehkä uhriutumista joka on aika tyypillistä naisille. Se on totta etteivät he sitä huomaa jotka ovat uhriutuneet.
"Henkisille ongelmille on tyypillistä ettei niitä tunne itse siten kuin miltä ne ulospäin näyttävät. "Uhreus" ei tee poikkeusta"
"Tarkoitat ehkä uhriutumista joka on aika tyypillistä naisille. Se on totta etteivät he sitä huomaa jotka ovat uhriutuneet. "
Näin juuri, komppaan kyllä.
Sivulliset pyörittelevät päätään niin narsistille kuin uhrillekin. Mikset vain jätä sitä ja uhri on raivoissaan. Niin olin minäkin. Mutta...se on todella niin yksinkertaista kuin se heillekin näytti olevan. En pystynyt vastaamaan kysymykseen vaan kerroin kuinka koukussa olen ja uhri ja kaikkea ja hän on kamala ja en vain pääse irti ja...
Kuitenkin välttelin vastuutani omasta elämästäni. Oikeasti.
Käyttäytymiseni näyttäytyi toisille itsetuhoisena ja sairaalloisena, huolimatta siitä vaikka toinen osapuoli olisi ollut ilkeä tai vaikka sairaampi. Sitähän se oli, sairaalloista. Mitä sitä kiertelemään.
Syytin jopa suhteseen jäämisestäni häntä. Ja perustelin sitä vielä perään hänen pahuudellaan ja ilkeydellään.
They was like whaaaat.....- M.B.
lynett kirjoitti:
Mielipiteeni :
Alkuosa teksistäsi oli kuin omaani =) Huh huh. Samassa hämmennyksessä tarvoin aikanaan. Jotain oli pakko käsittää väärin, jotain oli pakko olla...mitä ihmettä ? Ja sitä ihmetellessä tilanne vain jatkui.
Hän oli uhri, hyväksikäytetty, petetty, naiset olivat olleet mielenvikaisia hu***a jne. Normielämässä hän piti itseään kaikkivoipaisena, mutta ihmissuhteissa hänellä oli vain huonoa tai todella huonoa tuuria. Todella huonoa tuuria hänellä tietenkin. Vetää kuulemma puoleensa kaikenmaailman hulluja. Paitsi minua... kunnes taas ilta pimenee ja muutun "pimeäksi" =)
Ajattelin sitten näyttää ettei kaikki naiset ole sellaisia. Saavuttaa luottamuksen. Heh he. Ja todellakin ,suhteen eteen pitää tehdä töitä eikä heti luovuttaa. Halusin antaa hänelle sen mitä en ollut itse koskaan saanut.
Jos vain olisin voinut luovuttaa...elämän kulkemaan niille raiteille jossa se kulkee ihan itsekseenkin. Enkä olisi yrittänyt vääntä niitä ratakiskoja toiseen suuntaan väkisin. En ollut vastuussa hänen tunne-elämästään tai reaktioistaan vaikka kuinka koetinkin...
"Ja samalla rinnastamma väkivallan uhrin ja tekijän, mutta onko se oikeudenmukaista?"
Toinen oireilee ulospäin, toinen sisäänsä. Molemmat voivat pahoin, ovat menneisyytensä vankeja. Toinen tuhoaa muita, toinen itseään =(
"Yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa rikolliset saavat sääliä ja uhreja osoitetaan sormella, mitäs suostuit ja olit tuollainen nössö"
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olisi hyvä kuitenkin keskittyä huolehtimaan vain itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Ne äänekkäimmät kritisoijat...eivät esim ymmärrä sitä että se pahoinpitelijä itsekin on pelkuri ja nössö.
Ei väkivaltaa harrasta kuin pelkurit ja öykkärit. Ei siinä ole mitään ihannoitavaa."Hän oli uhri, hyväksikäytetty, petetty, naiset olivat olleet mielenvikaisia hu***a jne. Normielämässä hän piti itseään kaikkivoipaisena, mutta ihmissuhteissa hänellä oli vain huonoa tai todella huonoa tuuria. Todella huonoa tuuria hänellä tietenkin. Vetää kuulemma puoleensa kaikenmaailman hulluja. Paitsi minua... kunnes taas ilta pimenee ja muutun "pimeäksi" =)"
Tällä palstalla huomaa ainakin sen, että on osittain itsekin mennyt mukaan siihen, mitä suhteen aikana sai kuulla. Ei sitä muuten olisi ollut niin rikki kuin oli, ja osittain on vieläkin. Mutta se, että olisi ainoa joka on kokenut jotakin vastaavaa, ja siksi se toinen on varmaankin oikeassa sanoessaan hulluksi, mielenvikaiseksi, milloin miksikin.. Niin. Se on vain harhaa. Ja se helpottaa kun alkaa nähdä asioita hieman laajemmastakin mittakaavasta ympärilleen katsellen, että jotenkin pääsee irtautumaan siitä toisen harrastamasta kapea-alaisesta tarkastelusta, jossa Hän on ainoana oikeassa kaikesta mahdollisesta ja Hänen huomionsa ovat niin tarkkoja. Miten siihen imaistuukin mukaan niin, että sillä toisella on se kaikki vaikutusvalta, jonka hän itselleen ottaa...
- lottamari<3
Hyvin sanottu..
Olen monta kertaa miettinytkin sitä, että miksi en vaan voi olla niin kylmä kuin monet ihmiset on ja lakata ymmärtämästä aina niin helvatan paljon muita, mutta itselle ei tunnu sitä armoa ja ymmärrystä riittävän.
Epäitsekkyys ja usko hyvän voimaan saa jatkamaan vaikka todellisuus jo on aikoja sitten näyttänyt, että olet mahdottoman edessä ja kaikki yrityksesi on tuomittu kääntymään sinua vastaan.- M.B.
"kaikki yrityksesi on tuomittu kääntymään sinua vastaan." Näin.. eli mitenpäin vaan, niin aina väärinpäin kuitenkin. Ja lopuksi syyttely siitä, että ei edes yrittänyt...
- kukamitähäh....
ei ole välttämättä kyse epäitsekkyydestä vaikka uhrit aina niin sanovatkin. Sinunkin viesteistäsi huokuu jokin ihan muu kuin epäitsekkyys ja usko hyvän voimaan. Ihminen joka olisi epäitsekäs ja uskoisi hyvän voimaan ei olisi noin paha missään. Sama viesti perässäsi määkivälle määbäälle.
Kaikki kääntyy sinua vastaan niin kauan kunnes alat tuntea itsesi ja olet rehellinen itsellesi ja itsestäsi. - lottamari<3
kukamitähäh.... kirjoitti:
ei ole välttämättä kyse epäitsekkyydestä vaikka uhrit aina niin sanovatkin. Sinunkin viesteistäsi huokuu jokin ihan muu kuin epäitsekkyys ja usko hyvän voimaan. Ihminen joka olisi epäitsekäs ja uskoisi hyvän voimaan ei olisi noin paha missään. Sama viesti perässäsi määkivälle määbäälle.
Kaikki kääntyy sinua vastaan niin kauan kunnes alat tuntea itsesi ja olet rehellinen itsellesi ja itsestäsi.Sepä se, nyt osaan olla jo vittumainen ja itsekäskin pienen opettelun jälkeen :)))
Sinun viestistäsi taas rakas ystävä huokuu katellisuus ja kitkerä katkeruus :D
Kyllä minä uskoin lapsellisesti, että hyvällä paha voitetaan..tiedä kuinka rehellinen sitten siinä uskottelussani itselleni olin? kukamitähäh.... kirjoitti:
ei ole välttämättä kyse epäitsekkyydestä vaikka uhrit aina niin sanovatkin. Sinunkin viesteistäsi huokuu jokin ihan muu kuin epäitsekkyys ja usko hyvän voimaan. Ihminen joka olisi epäitsekäs ja uskoisi hyvän voimaan ei olisi noin paha missään. Sama viesti perässäsi määkivälle määbäälle.
Kaikki kääntyy sinua vastaan niin kauan kunnes alat tuntea itsesi ja olet rehellinen itsellesi ja itsestäsi.kukamitähäh....
olen kanssasi samaa mieltä aika pitkälti. Tämä on vain erittäin arka aihe joka nostaa ihmisten karvat helposti pystyyn. Keskustelu omasta "osuudesta" koetaan syyllistämiseksi tai oikeutukseksi väkivallalle.
Kyllä tässä itse kunkin kirjoittelusta tuntuu kitkeryys ja katkeruus loistavan. Sitä eivät vain kaikki huomaa. Kyynisyys on esim sellainen suo johon helposti uppoan mutta harjoitellaan, harjoitellaan. En usko absoluuttisiin totuuksiin edes narsistisissa suhteissa. Asioita pitäisi tarkastella laajemmin.
"!Kaikki kääntyy sinua vastaan niin kauan kunnes alat tuntea itsesi ja olet rehellinen itsellesi ja itsestäsi"
Kyllä. Toiset vaan harjoittelevat vähän verkkaisemmin =)
Muun muassa meikäläinen. Hiljaa hyvä tulee.- M.B.
kukamitähäh.... kirjoitti:
ei ole välttämättä kyse epäitsekkyydestä vaikka uhrit aina niin sanovatkin. Sinunkin viesteistäsi huokuu jokin ihan muu kuin epäitsekkyys ja usko hyvän voimaan. Ihminen joka olisi epäitsekäs ja uskoisi hyvän voimaan ei olisi noin paha missään. Sama viesti perässäsi määkivälle määbäälle.
Kaikki kääntyy sinua vastaan niin kauan kunnes alat tuntea itsesi ja olet rehellinen itsellesi ja itsestäsi.Taitaa ihan riippua kuule kukamitähäh... siitä toisesta ihmisestä ihan, että miten päin mikäkin asia kääntyy ja vääntyy minua vastaan. Kovin monella ei ole tarvetta sellaiseen, vaan onneksi on olemassa ihmisiä, joiden seurassa koen oloni turvalliseksi niin, että ei tarvitse miettiä joka sekunti, että mitä sanoo, miten toinen sen tulkitsee ja miten myöhemmin mahdollisesti käyttää minua vastaan.
Mutta sitten ne pari ihmistä, jotka harrastavat sitä muidenkin puolesta. Sekin on liikaa. Harrastavat ja samalla vaativat saada olla oikeassa tietäessään minusta kaiken. Kysymättä kertaakaan. Minulta. Tai jos kysyvätkin ja vastaus ei sattumalta miellytä, silläkin on tietynlaisten ihmisten keskuudessa seurauksensa. Ei se riitä, että tuntee itsensä. Pitää oppia tunnistamaan KAUKAA sellaiset ihmiset joita ei halua elämäänsä ronkkimaan ja hankaloittamaan, ja hyväksyä se riski, että virhearviointeja saattaa siinäkin sitten tulla.
Elämää. Mutta mun elämä ON MUN. En minäkään ramppaa toisten elämissä kertoilemassa niille totuuksia niistä ittestänsä. Pokka ei riitä. Mutta sanon takaisin jos joku ottaa asiakseen aloittaa keskustelun. Mutta jos ei ole valmis OIKEASTI keskustelemaan, parempi olla aloittamatta. - M.B.
lottamari<3 kirjoitti:
Sepä se, nyt osaan olla jo vittumainen ja itsekäskin pienen opettelun jälkeen :)))
Sinun viestistäsi taas rakas ystävä huokuu katellisuus ja kitkerä katkeruus :D
Kyllä minä uskoin lapsellisesti, että hyvällä paha voitetaan..tiedä kuinka rehellinen sitten siinä uskottelussani itselleni olin?"Kyllä minä uskoin lapsellisesti, että hyvällä paha voitetaan."
Toivon, että olet osan uskostasi kaikesta huolimatta säilyttänyt. Itse hieman kitkeränä voin vain sanoa, että se hyvä usko on myös eräänlainen magneetti. Valitettavasti. Mutta lakatessaan uskomasta menettää itsestään niin paljon hyvää, että siihen ei ole oikeastaan kenelläkään varaa. Joten toivon, että pidät kynsin hampain kiinni siitä uskosta, mikä sulla on jäljellä, mikäli sitä on. :) M.B. kirjoitti:
Taitaa ihan riippua kuule kukamitähäh... siitä toisesta ihmisestä ihan, että miten päin mikäkin asia kääntyy ja vääntyy minua vastaan. Kovin monella ei ole tarvetta sellaiseen, vaan onneksi on olemassa ihmisiä, joiden seurassa koen oloni turvalliseksi niin, että ei tarvitse miettiä joka sekunti, että mitä sanoo, miten toinen sen tulkitsee ja miten myöhemmin mahdollisesti käyttää minua vastaan.
Mutta sitten ne pari ihmistä, jotka harrastavat sitä muidenkin puolesta. Sekin on liikaa. Harrastavat ja samalla vaativat saada olla oikeassa tietäessään minusta kaiken. Kysymättä kertaakaan. Minulta. Tai jos kysyvätkin ja vastaus ei sattumalta miellytä, silläkin on tietynlaisten ihmisten keskuudessa seurauksensa. Ei se riitä, että tuntee itsensä. Pitää oppia tunnistamaan KAUKAA sellaiset ihmiset joita ei halua elämäänsä ronkkimaan ja hankaloittamaan, ja hyväksyä se riski, että virhearviointeja saattaa siinäkin sitten tulla.
Elämää. Mutta mun elämä ON MUN. En minäkään ramppaa toisten elämissä kertoilemassa niille totuuksia niistä ittestänsä. Pokka ei riitä. Mutta sanon takaisin jos joku ottaa asiakseen aloittaa keskustelun. Mutta jos ei ole valmis OIKEASTI keskustelemaan, parempi olla aloittamatta.Anteeksi väliintulo mutta haluan kommentoida tuota sun ajatustasi turvallisesta suhteesta toiseen.
Minusta kaikki suhteet ovat turvallisia >minulle< kun luotan omaan itseeni. Mitä huonompi itsetunto ihmisellä on sen enemmän hän vaatii kumppaniltaan.- M.B.
MerjaLinnea kirjoitti:
Anteeksi väliintulo mutta haluan kommentoida tuota sun ajatustasi turvallisesta suhteesta toiseen.
Minusta kaikki suhteet ovat turvallisia >minulle< kun luotan omaan itseeni. Mitä huonompi itsetunto ihmisellä on sen enemmän hän vaatii kumppaniltaan.On muotoja joita esiin tuomalla hyvä itseluottamuskin saa näkemään, että suhde ei ole turvallinen.
Olin ihan vasta samaa mieltä kanssasi tuossa asiassa. Tapahtui jotakin ja näkökulma vaihtui. Tapahtui jotakin eräälle toiselle, ja opin, että saatan olla väärässä tuossa asiassa, ottaessani sen noin niin kuin sinä sen tuossa ylhäällä kirjoitat.
Muistaakseni vastasin lottamarin johonkin kommenttiin melkein samoilla sanoilla itseensä luottamisen tärkeydestä silloinkin, kun tuntuu, että toiseen ei voi ihan luottaa. Sitä kauttahan se turvallisuus säilyy, jos hälytyskellot soi moitteettomasti. Minun teoriani törmäsi tosielämän seinään. Mutta sallin muille pitää kiinni omastaan.
On olemassa järjettömyyttä ja mielivaltaisia tekoja. Haluan uskoa ensisijaisesti ja lähtökohtaisesti siihen hyvään ihmisessä. Mutta kuten jo aiemmin jossakin mainitsin, vaihteeksi taas lottamarille, SE JUURI toimii kuin magneetti. Kukka, joka houkuttelee kärpäsiä. P..ska, joka houkuttelee isompia kärpäsiä. Hunaja mehiläisiä ja ampiaisia... ja kaikki mahdolliset kielikuvat päälle.. Minä voin jatkaa uskomista itseeni. Mutta jos minulle tehdään selväksi asioita miten asiat hoidetaan niin, ja jos ei muuten niin henkilökohtaisilla suhteilla joista osa ihan asemassansa, niin en koe oloani turvalliseksi. Koska tiedän tosiasiat. Ja ne ovat ne, että pelaamalla oikein ja hyvin pärjää paremmin. Ainoa mitä minä haluan, on olla rauhassa niiltä, jotka rajojani toistuvasti hajoittavat ja samat ihmiset ovat toistuvasti sitä mieltä, että heillä on siihen sellainen oikeus, että minulla ei ole aavistustakaan, että millainen.
Itsetuntoani se ei syö eikä romahduta, mutta ei se yleistä turvallisuudentunnetta lisäävääkään ole, tuollainen tiedottelu. - M.B.
M.B. kirjoitti:
On muotoja joita esiin tuomalla hyvä itseluottamuskin saa näkemään, että suhde ei ole turvallinen.
Olin ihan vasta samaa mieltä kanssasi tuossa asiassa. Tapahtui jotakin ja näkökulma vaihtui. Tapahtui jotakin eräälle toiselle, ja opin, että saatan olla väärässä tuossa asiassa, ottaessani sen noin niin kuin sinä sen tuossa ylhäällä kirjoitat.
Muistaakseni vastasin lottamarin johonkin kommenttiin melkein samoilla sanoilla itseensä luottamisen tärkeydestä silloinkin, kun tuntuu, että toiseen ei voi ihan luottaa. Sitä kauttahan se turvallisuus säilyy, jos hälytyskellot soi moitteettomasti. Minun teoriani törmäsi tosielämän seinään. Mutta sallin muille pitää kiinni omastaan.
On olemassa järjettömyyttä ja mielivaltaisia tekoja. Haluan uskoa ensisijaisesti ja lähtökohtaisesti siihen hyvään ihmisessä. Mutta kuten jo aiemmin jossakin mainitsin, vaihteeksi taas lottamarille, SE JUURI toimii kuin magneetti. Kukka, joka houkuttelee kärpäsiä. P..ska, joka houkuttelee isompia kärpäsiä. Hunaja mehiläisiä ja ampiaisia... ja kaikki mahdolliset kielikuvat päälle.. Minä voin jatkaa uskomista itseeni. Mutta jos minulle tehdään selväksi asioita miten asiat hoidetaan niin, ja jos ei muuten niin henkilökohtaisilla suhteilla joista osa ihan asemassansa, niin en koe oloani turvalliseksi. Koska tiedän tosiasiat. Ja ne ovat ne, että pelaamalla oikein ja hyvin pärjää paremmin. Ainoa mitä minä haluan, on olla rauhassa niiltä, jotka rajojani toistuvasti hajoittavat ja samat ihmiset ovat toistuvasti sitä mieltä, että heillä on siihen sellainen oikeus, että minulla ei ole aavistustakaan, että millainen.
Itsetuntoani se ei syö eikä romahduta, mutta ei se yleistä turvallisuudentunnetta lisäävääkään ole, tuollainen tiedottelu.Sori alun muotoilu :D Meni hieman persiilleen...
"On muotoja joita esiin tuomalla hyvä itseluottamuskin saa näkemään, että suhde ei ole turvallinen."
Siis.. On toiminnan muotoja, joita esiin tuomalla, hyvästä itseluottamuksesta huolimatta saa ihmisen näkemään, että suhde ei ole turvallinen. M.B. kirjoitti:
Sori alun muotoilu :D Meni hieman persiilleen...
"On muotoja joita esiin tuomalla hyvä itseluottamuskin saa näkemään, että suhde ei ole turvallinen."
Siis.. On toiminnan muotoja, joita esiin tuomalla, hyvästä itseluottamuksesta huolimatta saa ihmisen näkemään, että suhde ei ole turvallinen.Voisko tuota enää vaikeammin sanoa? Minä en ainakaan ymmärrä mistä puhut. Tuskin puhumme samasta asiastakaan.
- M.B.
MerjaLinnea kirjoitti:
Voisko tuota enää vaikeammin sanoa? Minä en ainakaan ymmärrä mistä puhut. Tuskin puhumme samasta asiastakaan.
Kyllä puhumme, siinä mielessä, että OLIN samaa mieltä kanssasi vähä aika sitten. Enää EN OLE.
"Minusta kaikki suhteet ovat turvallisia >minulle< kun luotan omaan itseeni. Mitä huonompi itsetunto ihmisellä on sen enemmän hän vaatii kumppaniltaan."
Tuossa tuo mielipiteesi. Minun kommenttiini turvallisesta suhteesta toiseen.
"suhteeseen jossa on henkistä/fyysistä väkivaltaa niin hyväksyykö silloin väkivallan käytön? "
Periaatteessa kyllä. Jokainen opettaa itse muille sen, miten itseään saa kohdella.
Tai no joo... ymmärrän kyllä tällaisten suhteen koukerot, mutta jos palataan siihen hetkeen kun ensimmäisen kerran... tai siihen kun alkoi tajuamaan missä oikein on elänyt (herääminen suosta)... näin kyllä on.
Jos ei hyväksy sitä, lähtee ekasta pahoinpitelystä.
Henkinen puoli onkin vaikeampi.
Esim suurin osa kavereistani lähtee ensimmäisestä huorittelusta koska se on vain liikaa. Minä en itse edes kuule moista sanaa enää. Sitä muinaista kiinaa vain....
Eli olen opettanut ettei minulla ole rajoja. Eikä olekaan. Tästä lähtien pitää olla piirtämättä niitä sillä liidulla koska sade sen vain huuhtelee...Lynett:
"Jokainen opettaa itse muille sen, miten itseään saa kohdella."
Tämä tapahtuu juuri niin miten henkilö itseään kohtelee.
Itse lähdin ekasta lyönnistä. Saman tekisin jos uudessa suhteessa tapahtuisi samoin.MerjaLinnea kirjoitti:
Lynett:
"Jokainen opettaa itse muille sen, miten itseään saa kohdella."
Tämä tapahtuu juuri niin miten henkilö itseään kohtelee.
Itse lähdin ekasta lyönnistä. Saman tekisin jos uudessa suhteessa tapahtuisi samoin.MerjaLinnea :
Kylli. Siksipä etsinkin vastausta ("syytä") sisältäni, en hänestä.
It´s a looooong loooooong road... but i´m moving....
Kuka on sinulle tärkein ja rakkain maailmassa? Kenestä välität eniten? Sinä itse. Välitä itsestäsi, kunnioita ja arvosta mieltäsi ja kehoasi toimimalla kuin sille on parhaaksi. Odota että muutkin kunnioittavat sitä. Rakkaus itseen, terveellä tavalla, tarkoittaa sitä on fyysisesti, henkisesti ja emotionaalisesti sopusoinnissa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Kun olet sinut itsesi kanssa, pystyt myös vastaamaan kaikesta siitä, miten jaat arvostusta ja kunnioitusta muita kohtaan.
Muistuttaisin vielä ikiuhri; on vain yksi elämä. Toista et saa.- 29
Samaa mieltä elisakettu, itse on itseään rakastettava. Se on vaan jännä miten narsisti väittää tuollaista ihmistä narsistiksi joka noin tekee :)
29 kirjoitti:
Samaa mieltä elisakettu, itse on itseään rakastettava. Se on vaan jännä miten narsisti väittää tuollaista ihmistä narsistiksi joka noin tekee :)
Rakkaus itseen on yhdenlainen asia. Itsensä ihailu on taas toinen juttu. Terve rakkaus itseään kohtaan ei sulje pois sitä, etteikö pystyisi tunnistamaan vikoja itsessään ja koettaa kehittää niitä myönteisempään suuntaan. Tämä pystyy myös hyväksymään toisten puutteita. Ilkeä N ihailee itseään loputtomasti itseään haluamatta muuttaa käyttäytymistään ja myöntämättä puutteitaan.
- lottamari<3
Tjaa, mitä se itsensä rakastaminen mahtaa läheisriippuvalla olla, mieti sitä? Onhan läheisriippuva narsistinen, kun elää toista palvoen ja luvaten vaikka mitä, että vaan saa tuntea itsensä ainulaatuisen tärkeäksi ja ihanaksi.
- Vastausta..
Vähän asian vierestä, mutta luin englanninkielisiltä narsismia käsitteleviltä sivuilta, että narsistisessa perheessä kasvaneelle rakkaus on tällaista: "mitä voin antaa sinulle, mitä voit antaa minulle."
Ikään kuin rakkaus olisi vaihtokauppaa, eikä sellainen jatkuva tunnetila, joka löytyy meistä itsestämme. Kai läheisriippuva ajattelee vähän samaan tapaan, että tulisi joku ihminen ja antaisi meille rakkautta. Mutta eihän se niin mene..
- lottamari<3
Just, tuollaista se on,..elävänä kyllä mielessä. Tuollaisessa suhteessa ei tunne olevansa aviopuoliso vaan äiti. Narsistille kaikki pitää olla ansaittua, sillä hänelle luopuminen "ilmaiseksi" merkitsee aina menetystä. Narsisti elää tyhjyydessä ja kokee, että ei voi antaa, ellei saa jotain tilalle. Yksinäisyyttä ja hylkäämistä narsisti yrittää estää "ostamalla" rakkautta..
läheisriippuva lahjoo saadakseen rakkautta..
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo666104Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583053- 312213
- 131827
- 201788
Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto191783Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus131532- 181529
- 501504
- 91463