Suututtaa ja raivostuttaa tämä vastakkainasettelu : loputkin tuet pois ja sitten ihmiset ikäänkuin aktivoituisivat. Ei se niin mene. Kaiken avun ja tuen menetys se passivoi ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Se voi mennä vaikka näin :
olet töissä, vakinaisessa työssä 30 vuotta ja saat käteen urasi huipulla vajaat 2000 euroa. Takana ylempi korkeakoulututkinto ja muinaiset opnitolainat. Puoliso jää työttömäksi ja koska ollaan naimisissa työtön saa korvausta n. 350 euroa kuukaudessa käteen. On viisi lasta ja lapsilisät.
Kituutettaan ilman sen kummempia tukia ja avustuksia ja otetaan syömävelkaa, kun on pakko jotenkin olla. Autonkin tarttee kun asutaan kaukana ja maalla ja työpaikka on kaupungissa. Lapset kasvaa ja ruokaa sun muuta kuluu. Yhteiskunta tuijottaa niitä n. 1915 euroa/kk eikä laske asumiskuluja, asuntovelkoja ja korkoja, auton kuluja haja-asutusalueella eikä asumistukeakaan tipu.
Sitten alkaakin kaikki kaatumaan ja korttitalo kun alkaa sortua niin tiedätte miten siinä käy. Hoksattiin erota, jotta edes toinen saa asumistuen ja korotetun lapsilisän. Toinen asuu sukulaisten tyhjässä asunnossa ja maksaa vain sähköt ja veden. (Kiitos sekulle avusta! ) Perintä jyllää ja ulosotto on niskassa. Palkasta jää kuussa käteen siinä 1100.
Mutta kun mitään ei voi eikä ole tehtävissäkään.
Palkka on kuitenkin vieläkin toisella, tosin ulosmitattuna, ja toisen tulevaisuus on kai toimeentulotuki. Yhdessä lasketaan erosta huolimatta rahat ja laskut ja koitetaan saada lapset täysi-ikäiseksi ja opiskeluun kiinni. Yhteisiähän ne ovat, mutta omaa elämää ei ole. Ollaan niin ahtaalla, että ahdistaa ihan tosissaan. Sairastua ei kuitenkaan kestäisi millään.
Persut saa äänen vaalerissa !
Sillä JOS olisi autettu vähän aikaisemmin, olisi jaksettu yrittää. Mutta pienituloinen ei oo mitään eikä apua saa, jollei ole juomari tai muuten sosiaalitapaus. Optiomiljoonat ovat ihan muualla kuin tavallisen suomalaisen perheen arjessa ja tavallinen huonotuloinen köyhtyy koko ajan. Tukijono kasvaa ja mielenterveysonmgelmat räjähtää käsiin.
Aina se huono tuuri ei ole kiinni ahkeruudesta tai yrittämisestä tai hyvästä tahdosta. Ei mekään ryypätä eikä juoda eikä eletä leveästi, mutta silti menee ahtaalle.
Eläkeläiset valittaa, ettei tahdo olla 1000 euroa/pää/kk ! No ei oo meilläkään, yhteensäkin alle 2000 euroa/kk ja meitä on yhteensä 7 henkeä ! Ja lapsia, jotka kuluttaa vaatetta ja kenkää ja ruokaa ja kaikkea ihan eri tahtiin kuin eläkeläinen...
Oma vika. Oliko pakko tehdä lapsia. Niin, muttei sitä olis kolmikymppisenä millään uskonut ettei maisteri-ihminen elätä itteään ja perhettään tässä maassa, että palkka voi olla niin huono kaupungin virassa !
Ja tätä tulee kai Suomessa riittämään lähivuosina. Yhteiskunta jakaantuu ja köyhät köyhtyy. Opiskelu ei aina kannata ! Mutta ihminen tarvitsee aina apua ja tukea hädässä.
Se voi mennä vaikka näin :
olet töissä, vakinaisessa työssä 30 vuotta ja saat käteen urasi huipulla vajaat 2000 euroa. Takana ylempi korkeakoulututkinto ja muinaiset opnitolainat. Puoliso jää työttömäksi ja koska ollaan naimisissa työtön saa korvausta n. 350 euroa kuukaudessa käteen. On viisi lasta ja lapsilisät.
Kituutettaan ilman sen kummempia tukia ja avustuksia ja otetaan syömävelkaa, kun on pakko jotenkin olla. Autonkin tarttee kun asutaan kaukana ja maalla ja työpaikka on kaupungissa. Lapset kasvaa ja ruokaa sun muuta kuluu. Yhteiskunta tuijottaa niitä n. 1915 euroa/kk eikä laske asumiskuluja, asuntovelkoja ja korkoja, auton kuluja haja-asutusalueella eikä asumistukeakaan tipu.
Sitten alkaakin kaikki kaatumaan ja korttitalo kun alkaa sortua niin tiedätte miten siinä käy. Hoksattiin erota, jotta edes toinen saa asumistuen ja korotetun lapsilisän. Toinen asuu sukulaisten tyhjässä asunnossa ja maksaa vain sähköt ja veden. (Kiitos sekulle avusta! ) Perintä jyllää ja ulosotto on niskassa. Palkasta jää kuussa käteen siinä 1100.
Mutta kun mitään ei voi eikä ole tehtävissäkään.
Palkka on kuitenkin vieläkin toisella, tosin ulosmitattuna, ja toisen tulevaisuus on kai toimeentulotuki. Yhdessä lasketaan erosta huolimatta rahat ja laskut ja koitetaan saada lapset täysi-ikäiseksi ja opiskeluun kiinni. Yhteisiähän ne ovat, mutta omaa elämää ei ole. Ollaan niin ahtaalla, että ahdistaa ihan tosissaan. Sairastua ei kuitenkaan kestäisi millään.
Persut saa äänen vaalerissa !
Sillä JOS olisi autettu vähän aikaisemmin, olisi jaksettu yrittää. Mutta pienituloinen ei oo mitään eikä apua saa, jollei ole juomari tai muuten sosiaalitapaus. Optiomiljoonat ovat ihan muualla kuin tavallisen suomalaisen perheen arjessa ja tavallinen huonotuloinen köyhtyy koko ajan. Tukijono kasvaa ja mielenterveysonmgelmat räjähtää käsiin.
Aina se huono tuuri ei ole kiinni ahkeruudesta tai yrittämisestä tai hyvästä tahdosta. Ei mekään ryypätä eikä juoda eikä eletä leveästi, mutta silti menee ahtaalle.
Eläkeläiset valittaa, ettei tahdo olla 1000 euroa/pää/kk ! No ei oo meilläkään, yhteensäkin alle 2000 euroa/kk ja meitä on yhteensä 7 henkeä ! Ja lapsia, jotka kuluttaa vaatetta ja kenkää ja ruokaa ja kaikkea ihan eri tahtiin kuin eläkeläinen...
Oma vika. Oliko pakko tehdä lapsia. Niin, muttei sitä olis kolmikymppisenä millään uskonut ettei maisteri-ihminen elätä itteään ja perhettään tässä maassa, että palkka voi olla niin huono kaupungin virassa !
Ja tätä tulee kai Suomessa riittämään lähivuosina. Yhteiskunta jakaantuu ja köyhät köyhtyy. Opiskelu ei aina kannata ! Mutta ihminen tarvitsee aina apua ja tukea hädässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jaksoin lukea juttus vaikka oli pitkä.
hae toimeentulotukea. kerää kaikki tositteet ja kaikki mahdollinen.
ei tänne tarvi kenenkään kuolla, kun tämä on olevinaan sivistysvaltio, joka pitää huolen omistaan.
miksi se työttömäksi jäävä puoliso saa vain 350e/kk ansiosidonnainen on kuitenkin paljon enemmän
työmarkkinatuki se on. siksi noin.