Kuinka usein annatte lasten käydä McDonaldsissa tai muussa hampurilais- tai pizzaravintolassa yms. käydä syömässä? Meillä lapset ovat käyneet noin 1-2 kertaa viikossa. Onko jo liian usein?
Kertokaa omista kokemuksistanne.
Kertokaa omista kokemuksistanne.
Vastaukset 16
Vanhimmat
silloin kun huvittaa ei kai siihen mitään rajaa tartte pistää.niin tai jos siitä jotain haittaa on lapselle niin sitten voi vähän rajoittaa.
Me mentiin ennen vanhempien kanssa sunnuntaisin mäkkiin, ettei äidin tarttenu kokata. Muutenhan se laittaa meille aina kotiruokaa. Nykyään kyllä käydään harvemmin ja lähinnä niin, että me lapset mennään kavereiden kanssa. Eikä edes kovin usein. Ehkä kerran kuussa tai parissa. Omasta mielestäni kaksi kertaa viikossa *on* liikaa. On se kerran viikossa myös, luulen. Kerran kahdessa viikossa olisi musta hyvä.
meillä käydään n.1-2 krt.kuukaudessa.
siellä ateriointi on aikamoisen kallista.Meillä on 9- ja 10-vuotiaat tyttäret,ja ehkä kerran puoleen vuoteen tulee käytyä.Jos nyt enää sitäkään.Ennen,kun olivat pienempiä,aterian mukana tulevat lelut kiinnostivat enemmän kuin itse ruoka...no,sitten ruoat jäivät aikuisten syötäviksi,vaikka yritettiin ostaa vain lasten ateriat.Aikuiset poistuivat ähkyinä ja lapset lelujen kanssa...no,onneksi se on nyt taaksejäänyttä elämää.
max kerran viikossa. Välillä on kausia ettei sitäkään. Palkkapäivän pizza on kuitenkin vakio, se haetaan siis kotiin ja yleensä miehen tyytyväisenä pitämiseksi :)
Mäkkärijutut on selkeästi muksuja varten, ja tosiaan max kerran viikossa, tilanteesta riippuen. Koitan, jos mahdollista, yhdistää mäkkärissä käynnin niin että olen vain 1 "ison" lapsen kanssa liikenteessä, ja teen siitä sellaisen "meidän" hetken. Vauva tosin on vielä näitä hetkiä sotkemassa.
Pari kertaa viikossa on ehkä usein, mutta enhän mä voi tietää miksi se teillä katsotaan aiheelliseksi. On se mäkkärissä käynti musta ihan hyvä vaihtoehto jos lapset muuten esim. odottaa myöhään kotona ilman ruokaa.
ostaa kaupasta eines-hampparin jokaiselle (ehkä jopa kaksi nälkäisimmille?) ja kurkkusalaattia, tomaattia etc. ja pussin ranskalaisia ja limpparipullon, niin saa terveellisempää ja halvempaa ruokaa kotona, helposti.
tai sitten valmispizzapohjia ja täytteitä jokaisen mieltymyksien mukaan, tulee ainakin runsastaytteisempiä ja vähä rasvasempia pizzoja kun alan liikkeestä haetut.
lasken kotona tehdyt pizzat ja hampurilaiset ruoaksi siinä missä muunkin ja niitä siis tehdään aina sillontällön.
eikä tartte käydä pikaruokapaikoissa lainkaan. jos menemme ulos syömään, niin menemme sitten kunnon ravintolaan, ehkä pari-kolme kertaa vuodessa.
...ole koskaan käyty Mäkkärissä edes viikottain. Lasten pieninä (ehkä alle kouluiän) ollessa saatettiin käydä kesäaikana... hmmm... jonkun kerran kuukaudessa, mutta nykyisin on ihme jos käymme siellä kerran vuodessa (11- ja 13-v pojat). Jos menemme ulos syömään (muutaman kerran vuodessa), menemme yleensä ravintolaan. Se voi olla Rosso, kiinalainen tms - ehkä kerran, pari vuodessa joku "parempi" paikka - mutta Mäkkärit ovat todella harvinaista herkkua. :)
Ai niin - kävimmehän me nimenomaan pizzoihin erikoistuneessa paikassa joskus huhtikuussa. Edellisestä vastaavasta oli ties miten monta vuotta. Jos satumme Rossoon tai vastaavaan (pari kertaa vuodessa), pojat saavat kyllä halutessaan valita listalta pizzaa.
Pojat eivät vielä ole tahtoneet mennä keskenään tai kavereiden kanssa syömään (paitsi esikoinen kerran, pari luokan retkillä - opettaja mukana - joissa syönti on sisältynyt ohjelmaan). Tallinnan luokkaretkellä esikoiselle kelpasi mainiosti sama ruoka kuin äidillekin (ravintolassa) - ei poika edes hinkunut Mäkkäriin, vaikka ope ohimennen mainitsi sellaisenkin mahdollisuuden. :)
kyllähän siellä poiketaan 1x kk mutta kun ovat kaukana niin harvemmin tulee vasiten lähdettyä..
muutenkin muksut ovat jo kyllästyneet mäkkiin.
Tallinnasssa oltiin ja tytön 11v ehdoton vatimus oli, että ei ainakaan mäkkiin maailmalla.
Rossosta me on tykätty jo aika pitkään
Mäkkärissä käynti kuuluu johonkin vaiheeseen mutta mielestäni vuosi tolkulla 1-2 kertaa viikossa on mielestäni liikaa. Meillä nuorin haluaa sinne vain lelujen takia ja syömiset jää loppujen lopuksi minulle. Onneksi tytöt haluavat nykyään salaatteja jotka ovat aika hyviä.
Taitavat lapsesi olla kohta aika pullukoita jos energian tarve tyydytetään kokiksella ja hampurilaisilla.
minun mielestäni.Meillä pari kertaa vuodessa.Mites tavallinen kotiruoka? Maistuuko?
Ja saahan kotonakin loihdittua vaikka mitä herkkuja,itse olen "löytänyt" wok-pannun ja siihen runsaasti kasviksia ja juureksia ilman mainittavaa rasvaa.Ja lapset syövät mielellään.Olen samoilla linjoilla kuin tämä edellä vastannut...ei Mäkkärisafka ole joka viikon ruokaa.
me lapset oltiin pienempiä, Mäkkrissä käytiin aina koko perheen voimin. Joko lauantaina tai sunnuntaina, ei ikinä viikolla. Tämä oli melko harvinaista herkkua nykyiseen verrattuna (pari kertaa viikossa?! Ei ikinä!!), korkeintaan kerran parissa-kolmessa kuukaudessa.
Kotiruokaa meillä on aina enimmäkseen syöty, ehkäpä myös hintataso on vaikuttanut käyntien määrään. Kuuden hengen mäkkärisafkat kun ei ole sieltä halvimmasta päästä...
Sellanen ajatus juolahti mieleen kun kaikki edelliset viestit on jotakuinkin kaikki hampparirafloja "karttaavia" et koulut on täynnä karkkiautomaatteja.. Käyttääkö teijän muksut niitä?
omien puheittensa mukaan yläasteelainen ostaa kaakaota ja karkkinauhoja satunnaisesti. ala-asteella täälläpäin ei ole automaatteja.
herrajumala 1-2 krt/vk...ihan liikaa,sanon mä. me käydään ehkä kerran 2 kk:ssa.. tuo rasvainen ruoka ei ole todellakaan hyväksi vatsalle. useimmille suomalaisille se aiheuttaakin oireita. en kyllä totuttaisi lapsia roskaruokaan.
mäkkäri 80 km ja lähin hese 60 km joten ei juuri oo ongelma.Siitä varmaan johtuukin ettei meidän lapset pidä mäkkärin tuotteista varsinkin juustoa inhoavat,mennään mieluummin sitten oikeeeseen ruokapaikkaan kun lähdetään rilluttelemaan.Maksaa pikkasen enemmän mut kun ei käy usein niin ei haittaa..
Käyn nuoremman lapseni kanssa keran viikossa Hesessä syömässä, mutta kesäaikaan en varmaan niin useasti. Hesessä syöminen on minun ja nuoremman lapseni yhteinen juttu, kun vammaiselle lapselle ei ole oikein harrastuspaikkoja tai kerhoja minne hänet huolittaisiin. Hese vierailut merkitsee lapselleni paljon.