Moikka! Oon 18 vuotias nuori nainen helsingistä ja opiskelen toista vuotta ammattikoulussa. Mulla on ollut jo pitkään vauvvakuume. Ennen en ollut ajatellut koko vauva asiaa kunnes poikaystäväni pian alettuamme seurustelemaan n.2 vuotta sitten puhui vauvvoista. Otin silloin hänen puheensa todesta, että hän haluaisi lapsen. Siitä sitten pikkuhiljaa innostuin ajatuksesta. Kumminkin kun siitä hänelle mainitsin niin hän sanoi sen kaiken olleen vain vitsiä tai jotain vastaavaa.
Silloin olimme kumminkin vasta 16 vuotiaita. Nyt 18 vuotiaana olen alkanut enemmän miettimään asiaa! Haluaisin lasta mielettömästi! Olen pikkasen masentunut ja tarvitsisin jonkun jota hoivata ja joka olisi musta riippuvainen. Muutenkin elämä tuntuu tylsäsltä ja tyhjältä.Olen myös usein yksinäinen... Olen vasta äsköttäin 18 täyttänyt ja baarissakin parit kerrat käynyt. En kiellä etteikö se olisi mukavaa, mutta en ikinä ole ollut semmonen hulivili joka juo itsensä aivan sekasin yms. Ensinnäkin mulle tulee jo muutamasta siideristä huonoa oloa. Joten sillä että saisin lapsen niin ei pilaisi mun nuoruutta mitenkään.
Tunnen vaan että jotain puuttuu mun elämästäni. Ja niikun jo sanoin niin oon nykysen poikaystäväni kanssa seurustellut n.2 vuotta. Suhteessa ollut paljon kriisejä mutta kaikesta ollaan selvitty. Olo on sellainen että harva varmaan kaikkien meidän vaikeuksien jälkeen olis yhdessä. Meidän suhde on vankalla pohjalla vaikka riitoja silloin tällön onkin. Hän on kumminkin sanonut mulle että ei vielä haluaisi lasta.. Hän on puhunut jotain että vasta sitten 30 vuotiaana tai sen jälkeen. Itse en ymmärrä miksi niin kauan pitäis odottaa. Oon nyt syöny e pillereitä 4 vuotta ja sitten kun oon 30v niin on enää pieni todennäkösyys tulla raskaaksi. Myös silloin on vanhempi eikä jaksa lapsen kanssa niin paljon touhuta. Ja jos nuorempana saa lapsen niin ymmärtää häntä sitten paremmin kun hän kasvaa, sillä omasta nuoruudesta ei ole silloin ikuisuus. Pelkään myös että mitä pitempää odottaa sitä huonompi mahdollisuus on tulla raskaaksi, on myös mahdollisia sairauksia. Esimerkiksi äidilläni oli kohtu syöpä. Harvassa tapauksessa syövän jälkeen saa enään lapsia. Ja syöpäkin on niin yleinen. Ja mahdollisuus että en ikinä saisi OMIA lapsia on aivan mahdoton ja se musertaisi mut täysin...
Niin ilkeä en kumminkaan ole että jättäisin tahallaan pillerit syömättä ja siten tulisin raskaaksi. Mutta en kestä tätä tyhjyyttä sisälläni! Haluaisin niin jonkun jota hoivata. Mulla ei ole sisaruksia enkä ikinä ole hoitanut lapsia. Mutta pidän niistä silti ja uskon osaavani homman pienellä harjoituksella! Raha asioista en tidä myöskään ollenkaan. Sossun tuilla pääsisi ainakin alkuun. Ja opintouet yms mitä kaikkea voikaan saada. Joku halpa pieni kämppä jostain läheltä että sukulaiset voi tarvittaessa auttaa. Poikaystäväni on lukiossa joten hän ei ainakaan heti ole töihin menossa sillä hän haluaa opiskella hyvän ammatin. Itselläni on tas vielä vuosi jäljellä opiskeluissani jotka venyisivät jos nyt lähiaikoina tulisin raskaaksi.
Mutta tärkein kysymys nyt on... että miten voin toimia jos itse kovasti haluan pian tässä lapsen mutta poikaystäväni ei moneen moneen vuoteen?? Kun en millään jaksaisi enään odottaa pitempään ja koen olevani valmis äidiksi. Miten voisin saada kultani pään kääntymään? Silloin tällöin kyllä unohtelen ottaa pillereitä mutta siitä ei mitään ole seurannut. Apuaaa?? : )
Silloin olimme kumminkin vasta 16 vuotiaita. Nyt 18 vuotiaana olen alkanut enemmän miettimään asiaa! Haluaisin lasta mielettömästi! Olen pikkasen masentunut ja tarvitsisin jonkun jota hoivata ja joka olisi musta riippuvainen. Muutenkin elämä tuntuu tylsäsltä ja tyhjältä.Olen myös usein yksinäinen... Olen vasta äsköttäin 18 täyttänyt ja baarissakin parit kerrat käynyt. En kiellä etteikö se olisi mukavaa, mutta en ikinä ole ollut semmonen hulivili joka juo itsensä aivan sekasin yms. Ensinnäkin mulle tulee jo muutamasta siideristä huonoa oloa. Joten sillä että saisin lapsen niin ei pilaisi mun nuoruutta mitenkään.
Tunnen vaan että jotain puuttuu mun elämästäni. Ja niikun jo sanoin niin oon nykysen poikaystäväni kanssa seurustellut n.2 vuotta. Suhteessa ollut paljon kriisejä mutta kaikesta ollaan selvitty. Olo on sellainen että harva varmaan kaikkien meidän vaikeuksien jälkeen olis yhdessä. Meidän suhde on vankalla pohjalla vaikka riitoja silloin tällön onkin. Hän on kumminkin sanonut mulle että ei vielä haluaisi lasta.. Hän on puhunut jotain että vasta sitten 30 vuotiaana tai sen jälkeen. Itse en ymmärrä miksi niin kauan pitäis odottaa. Oon nyt syöny e pillereitä 4 vuotta ja sitten kun oon 30v niin on enää pieni todennäkösyys tulla raskaaksi. Myös silloin on vanhempi eikä jaksa lapsen kanssa niin paljon touhuta. Ja jos nuorempana saa lapsen niin ymmärtää häntä sitten paremmin kun hän kasvaa, sillä omasta nuoruudesta ei ole silloin ikuisuus. Pelkään myös että mitä pitempää odottaa sitä huonompi mahdollisuus on tulla raskaaksi, on myös mahdollisia sairauksia. Esimerkiksi äidilläni oli kohtu syöpä. Harvassa tapauksessa syövän jälkeen saa enään lapsia. Ja syöpäkin on niin yleinen. Ja mahdollisuus että en ikinä saisi OMIA lapsia on aivan mahdoton ja se musertaisi mut täysin...
Niin ilkeä en kumminkaan ole että jättäisin tahallaan pillerit syömättä ja siten tulisin raskaaksi. Mutta en kestä tätä tyhjyyttä sisälläni! Haluaisin niin jonkun jota hoivata. Mulla ei ole sisaruksia enkä ikinä ole hoitanut lapsia. Mutta pidän niistä silti ja uskon osaavani homman pienellä harjoituksella! Raha asioista en tidä myöskään ollenkaan. Sossun tuilla pääsisi ainakin alkuun. Ja opintouet yms mitä kaikkea voikaan saada. Joku halpa pieni kämppä jostain läheltä että sukulaiset voi tarvittaessa auttaa. Poikaystäväni on lukiossa joten hän ei ainakaan heti ole töihin menossa sillä hän haluaa opiskella hyvän ammatin. Itselläni on tas vielä vuosi jäljellä opiskeluissani jotka venyisivät jos nyt lähiaikoina tulisin raskaaksi.
Mutta tärkein kysymys nyt on... että miten voin toimia jos itse kovasti haluan pian tässä lapsen mutta poikaystäväni ei moneen moneen vuoteen?? Kun en millään jaksaisi enään odottaa pitempään ja koen olevani valmis äidiksi. Miten voisin saada kultani pään kääntymään? Silloin tällöin kyllä unohtelen ottaa pillereitä mutta siitä ei mitään ole seurannut. Apuaaa?? : )
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hanki lemmikki, ovat söpömpiä eikä niistä ole niin paljon vaivaa. Tai hoida edes raha-asias kuntoon, sossulla on parempaakin tekemistä, kun rahottaa sun beibbari-elämäs
Mäkin sanoisin kyllä että hanki lemmikki tai joku uus harrastus. Ei kuulostanut kauhean hyvältä kun sanoit olevasi masentunut ja haluavasi vain jonkun jota hoivata. Lapsi laittaa henkisesti todella koville. Vanhemmuus ei ole pelkkää auforista hoivaa ja rakkautta, vaan enemmänkin pieniä iloja hetkittäisistä onnistumisista uupumuksen keskellä. Raskaus voi jopa pahentaa masennusta.
Voit toki hankkia lapsen silti nuorena, vaikka et siihen juuri nyt ryhtyisi. Nuoruusvuosiahan on vaikka kuinka vielä. Opiskelujakaan ei sulla olisi ihan hirveästi jäljellä, joten hyvin voisit hoitaa ne ensin alta pois. Pääsisit sitten keskittymään vauvaan ihan täysillä, eikä opiskelu stressi hönkisi niskaan.
Miestäkin pitää kuunnella, joten eläkää yhdessä vapaina, matkustelkaa ja kerätkää kokemuksia joita muistella sitten joskus kun löhöätte vaipparallista väsyneinä tv:n ääressä. Sitä kahdenkeskistä vapautta ei oikeasti saa enää lapsen jälkeen takaisin.
Mutta tosiaan, olette täysi-ikäisiä, joten tehkää miten parhaaksi koette :)
t. nuori äiti
Mikä on vauvva?
No, provoltahan tuo aloitus tuntuu.
Ja vauva lisää sitä yksinäisyyden tunnetta. Olet jumissa kotona, ikävä kyllä sinun ikäisenä ei ne vähätkään kaverit pysy kun raskaaksi tulet :( Ei tuossa iässä kiinnosta kauaa jos on eri elämäntilanteessa. Jos 18v ei piletys kavereita kiinnosta niin 20v kiinnostaa..
Ite voin kertoa että ajattelin joskus samalla tavalla kuin sinä. Kärvistelin jo 15v vauvakuumeen kourissa. Nyt 27v jos mietin aikaa taaksepäin olen onnellinen että en elämäntilanteen takia voinut lasta hankkia. Ajatella jotta nyt olis 11v lapsi jonkun nuoruuden poitsufrendin kanssa.. tuskin olisi isää näkynyt alun jälkeen.. Ja todennäköisesti lapsi olisi paljon ollut vanhemmillani hoidossa kun 20-23 iski se todellinen paari elämän ihanuus.. toki vauva kuume oli silloinkin kovempi.
Nyt minulla on 2v lapsi ja voin kertoa jotta alun jälkeen väsymys ja yksinäisyys on kovaa. Vaikka minulla on paljon ystäviä jotka ovat kotona lapsen kanssa niin kyllä tää jatkuva kotona oleminen puuduttaa ja yksinäisyys on valtava. Joten älä ainakaan sen takia lapsia tee jotta haluat tuntea ittesi tärkeäksi tai vähemmän yksinäiseksi.
Opiskele itsellesi ammatti ja anna poikaystäväsi opiskella itsensä ainakin lukiosta pois.
Itselläni oli myös kova vauvakuume 18 vuotiaana, mutta onneksi en raskaaksi tullut.
Nyt kun olen 22-vuotias ja raskaana, näyttää tulevaisuuskin paremmalta. Itselläni on kyllä opiskelut kesken, (Olin töissä ennen raskautta ja on kyllä työpaikka äitiysloman yms jälkeen) mies on töissä joten rahallisestikin pärjäämme paljon paremmin kuin muutama vuosi sitten..
En voisi kuvitellakkaan kuinka raskasta on yrittää molempien opiskella nuorella iällä pienen lapsen kanssa, vaikka kyllä siitäkin selvinneitä on paljon :P
koiranpentu olisi sulle hyvä, se pitää kouluttaa ja sitä pitää hoivata ja se on riippuvainen sinusta. se saattaa purra kenties jonkun kengän tms. mutta niinhän se saattaa lapsikin piirrellä tussilla vuokrakämpän seinään niin mitäs sitten... koiralla on hyvä aloittaa ja tulee halvemmaksikin kasvattaa koiranpentu kuin ihmislapsi noilla sossun rahoilla. ja jos tuntuu että koiran kanssa ei jaksa niin sitten ei kyllä jaksa vauvankaan kanssa. koiran voi myydä tai antaa, mutta lasta et voi myydä etkä sysätä kelle vaan...
"Oon nyt syöny e pillereitä 4 vuotta ja sitten kun oon 30v niin on enää pieni todennäkösyys tulla raskaaksi."
30-vuotiaana on vielä oikein hyvät mahdollisuudet tulla raskaaksi. 30-vuotiaalla naisella on toki kaikkein hedelmällisin ikä jo takanapäin, mutta kyllä 30-vuotiaana vielä hyvällä todennäköisyydellä tulee raskaaksi.
Äitini synnytti kaikki lapset ollessaan 35-vuotias ja vanhempi. Eräs tuttuni synnytti terveet kaksoset yli 40-vuotiaana. Että siinä on niitä "pieniä todennäköisyyksiä".