nykyään juon aina niin paljon että seuraava päivä kuluu sängynpohjalla täristen ja oksennellen....ja nykyään tulee vielä krapulamasennus päälle. Alkaako muita masentaa darrassa? Koko elämä tuntuu silloin aina niin turhalta ja tyhjältä. Mä en kuitenkaan ongelmiini juo ja olen muiden mielestä todella positiivinen ihminen. lopettaahan mun pitäis eikä valitella keskustelupalstoille, mutta en tiedä miten pystyn.......
taas koko päivä krapulassa
sairas
52577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinmäinen viikonloppu piiiitkääään aikaan,kun
itse en ottanut tippaakaan.Ihana olla kun ei
ole pahaa oloa eikä vituta!!!!!!Kerrankin on
pystynyt tekemään kaikenlaista ja on henkisesti
hyvä olla.Toivottavasti ens viikonloppu samanlainen...
Kun juo itsensä jokapäivä känniin, häipyy krapula pian kokonaan.
Aamu ja iltapäivän voi olla selvinpäin, iltaisin vaan dokaa kohtuullisesti.
Kun löytää sen oman tasonsa eli kohtuutensa, niin ei tule krapulaa.
Yksi keino parantua krapulan kiroista on tietysti krapularyypyt, jos ne saa menemään alas oksentamatta. Mutta siitä lipsahtaa jo helposti alkoholistiksi. Pidä varasi, viina on petollinen aine.
Oo tarkkana,tuosta ei ole pitkä matka alkoholisti elämään!!!!!
Krapulassa, ja yksin kotona,se se on ihan helvetillistä. Varsinkin kun tapanani nimenomaan on vetää kooma-kännit yksin kotona.
Seuraavana päivänä pidän pelkästään sohvaa paikallaan, katsellen katkonaisesti tv:tä, torkahtelen ja mietin, että pitäiskö lähteä sovinnolla oksentamaan, vaan pitäiskö pidätellä...
Olen ihan varma, että kerrostalomme naapurit ovat eilen selvästi kuulleet, että siellä se mamma taas vetää: pientä kolinaa silloin tällöin, myöhään yöhön, sekä vessan vetämistä pitkin iltaa. Varma merkki, että meikä ottaa, kun koko ajan pitää hypätä veskissä. Ja seuraavana päivänä ei meillä paljo rullaverhot nouse, hiukan telkan valo loimottaa läpi. Siitäkin olen varma, että kaikki kattoo, kuinka meikä täällä kärsii kanuunaa. Sitten vielä SEURAAVANAKIN päivänä, kun siivoan ja käyn esim. sauvakävelyllä, olen saletti, että kaikki kattoo, kuinka yritän morkkiksissani ulkoilla lärviä hiukan kondikseen. Säälittävää kaiken kaikkiaan.
Muistelen, että nää kankkusmorkkikset oli ihan tuntematon ilmiö ennen 30-ikävuotta. Sitten alkoi jo tulla, ja nykyään pelkästään kotona, verhojen takana ryyppäminen aiheuttaa morkkiksen. Herranjestas, mitkä olot onkaan, kun käy vähän kylillä rykäisemässä. Tuntuu ettei voi mennä ikinä mihinkään. Pikkujoulujuhlien (ja eräiden railakkaiden jatkojen)jälkeen en kävellyt sitä tiettyä katua pitkin viikkoihin, kun alkoi hikoiluttaa. (Selvennys: en siis ollut siellä mitään yleistä jakamista harrastanut, vaan ollut vaan ylen kännissä tutussa porukassa)!
Jos sua yhtään lohduttaa, niin samassa veneessä ollaan. Ja tämän ainakin pitäsi lohduttaa: kankkusesta paranee aina, ihan varmasti!
Kankkusmorkkikset alkavat tosiaan 30-vuoden
iässä ja mielestäni ovat puhtaasti kemiallinen
ilmiö. Eli vaikka et olisikaan hölmöillyt
mitään, niin morkkis tulee.
Sille ei vaan saa antaa periksi. Kankkusessa
kannattaa lähteä ulos pitkälle kävelylle (ei
liian kova tahti, että ei tule sydäriä). Vietä
aikaa jonkun hyvän kaverin kanssa ja juo
limua ja syö vaikka keittoruokia (mustikkakeitto
ja piimä ovat hyvä apuja myös).
Ajattele positiivisa ajatuksia (lue esim
hauskaa kirjaa tai sarjakuvaa
kankkuspäivän illalla).
Sillä se kankkunenkin iloksi muuttuu.
Morkkista muuten ei tule, jos ottaa kohtuudella
eli vetää ns tasaisen ja loivan kännin. Morkkis
seuraa aina ns kovaa känniä ja varsinkin
väkevien ottamista...
N.