Tyttöystäväni kertoi minulle pari vkoa sitten oksennelleensa päivittäin ja nykyään jopa kolmesti päivässä. Haluaisin kovasti auttaa häntä ja yritän puhua hänelle mutta hän harvemmin haluaa puhua asiasta. Olen luvannut olla puhumasta tästä muille tutuille mutta tarvitsisin jotain neuvoja hänen auttamiseensa.. Olen miettinyt hakevani hänelle ammattiapua tai hänen äidilleen kertomista mutta pelkään sen vain pahentavan tilannetta. Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Tai olisiko jollain jonkunlaisia neuvoja miten voisin auttaa häntä parhaiten?
Tyttöystävällä bulimia
Hopeless
5810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnäkin, tyttöystäväsi on jo tehnyt eleen, että tarvitsee ja haluaa apua. Ei hän muuten olisi asiasta sinulle kertonut. Nyt kysynkin MIKSI hänellä on bulimian oireet? En tarkoita nyt huomion hakua, laihdutusta tms, vaan miksi hän oireilee, miksi hänellä on paha olla, että haluaa sen oksentaa pihalle, miksi hän haluaa tehdä jotain noin äärimmäistä omalla kehollaan? Luultavasti hän luottaa sinuun, koska on kertonut asiasta. Mutta syyn kertominen, miksi hän tekee noin, on hyvin äärimmäisen herkkä ja arka alue. Tyttöystäväsi luultavasti tuntee häpeää, itseinhoa.. Jos syy on esimerkiksi laihduttaminen, on taustalla ehkä kiusaamista, joka on aikoinaan tehnyt syvät haavat. Näistä ei ole helppo puhua.
Tyttöystäväsi tilanne on jo kuitenkin melko paha, koska oksentelua on useita kertoja päivässä, siispä kehottaisin hellävaroen ehdottamaan käyntiä terveydenhoitajalla, tk lääkärissä, työterveydenhuollossa tai mihin nyt olisi helpoin mennä. Voit ehdottaa, että menet joukkoon tueksi, jos hän haluaa, mutta hänen täytyy käydä tämä taistelu yksin, sinä vain tuet häntä. Jos hän on kieltänyt puhumasta kenellekkään, älä puhu, menetät vain luottamuksen, pienellä uhkailulla voit kuitenkin sanoa, että jossei hän itse hakeudu hoitoon, teet sinä sen hänen puolestaan. Kerro huolesi ja pelkosi tulevaisuudesta. Nosta kissa pöydälle ja puhu asiasta, istuta tyttöystäväsi sohvalle ja sano, että asiasta täyty puhua. Ongelma ei tule katoamaan itsestään, se vain pahenee pahenemistaan. Ehdottaisin myös lukemaan kirjan "Olen juuri syönyt - läheiselläni on syömishäiriö". Kirja kertoo melko hyvin ja maanläheisesti syömishäiriöistä ja siinä on muutenkin hyväää tietoa. Toivon, että saat tästä kirjoituksesta jotain selkoa. Edes sen, että auta häntä.
En tiedä syytä hänen käytökseensä vaikka olen kyllä kysynyt sitä. Yleensä saan vastaukseksi että "Ei puhuta tästä nyt vaan joskus toiste" tai että "tää on vaan joku vaihe ja menee itestään ohi. Ei tarvi huolestua". Olemme seurustelleet noin kolme kuukautta joten suhteemme ei ole kestänyt hirveän kauan ja olen tutustunut häneen vasta viime syksynä. En tiedä paljoakaan hänen menneisyydestään ja häntä aina kehutaan erittäin nätiksi, laihaksi ja hyvännäköiseksä, se tekee ymmärtämisestä vielä hankalempaa.
Kiitoksia vastaamisesta Minttu!(: Yritän keskustella hänen kanssaa asiasta mahdollisimman pian ja ehdotan hänelle vaikka koulumme terveydenhoitajalla käymistä. Voisin lainata tuon kirjan vaikka kirjastosta jos löydän sillä haluan ymmärtää häntä mahdollisimman hyvin ja auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Tyttöystävälläsi on ihana kumppani. :-)
Avun tarvitsemisen hyväksyminen vie aikaa (itselläni yli neljä vuotta) ja lisäksi täytyy vielä kuroa kasaan kaikki rohkeuden rippeet, jotta häpeästä pääsee sen verran yli, että hoitoon vielä konkreettisesti menee.
Tuota häpeän määrää on monen ulkopuolisen hankala ymmärtää, siksi onkin häneltä melkoinen luottamuksen osoitus sinua kohtaan tunnustaa ongelmansa. Minkä ikäisiä olette? Jotta et yksin joutuisi kantamaan kaikkea vastuuta tyttöystäväsi parantumisesta, voisit ehkä mennä itse juttelemaan terkkarille ja pyytää häneltä neuvoja tilanteeseen. Varmasti parasta mitä nyt pystyt tekemään, on antaa hänen ymmärtää kuinka ihana ja arvokas hän sulle on. Päivittäinen oksentelu voi johtua uuden suhteen tuomasta stressistä, mitä kaikenmoinen hyvänolontunne helpottaa.
Itse olen 17-vuotias ja tyttöystäväni 16. Puhuin hänen kanssaan kerran vakavammin ja nyt (tietääkseni) oksentelu on ainakin vähentynyt. Yleensä oksentelua ilmenee silloin kun hän syö paljon tai tuntee tehneensä jotain väärin ja masentuu. Yhtenä päivänä hän juoksi yli 20 kilometriä ja oksensi matkalla. Hän ei halua puhua vieläkään asiasta ja hän ei halua mennä terkkarille tai muunkaan amattilaisen puheille. Yritän vain piristää häntä päivittäin jottei masentuneisuutta, surullisuutta tai ahdistusta ilmenisi. Asumme kuitenkin erikseen joten joskus on hankala olla paikalla kun pitäisi. Huomaan kuitenkin sen että pienet asiat saavat hänet onnelliseksi jolloin oksentelua ei tapahdu.
Vaikutat ihanalta ihmiseltä ja välität syvästi tyttöystävästäsi, mutta sinun täytyy ymmärtää että kumppanisi oksentelee vaikka kuinka paljon yrität kehua tai piristää päivänsä - bulimia on nimittäin kuin riippuvaisuus. Hänellä on mielenterveyden häiriö eikä hän voi päättää olla päivän oksentamatta vain sen takia, että sai kuulla kuinka nätti tai laiha hän on, kun ei itse koe olevansa laiha. Hänen on pakko oksennella joka päivä aivan kuin narkkarin on pakko vetää kokaa joka päivä. Paras ratkaisu olisi vanhemmilleen kertominen, mutta en itsekään kehottaisi sinua kertomaan heille kun olet seurustellut tyttöystäväsi kanssa vasta pari kuukautta. Pidä vaan mielessä, etteivät asiat ole kohdallaan.
Jos hän tuppaa joskus valittamaan sydämentykytyksistä tai kertoo pyörtyneensä niin sinun kannattaisi ehdottamaan, että hän menee välittömästi sairaalaan. Bulimia aiheuttaa elektrolyyttitasapainon häiriöitä, mitkä voi pysäyttää hänen sydämensä ja tappaa hänet. Luin joskus artikkelin teini-ikäisestä tytöstä, joka kuoli bulimiaan vasta pari kuukautta sen jälkeen, kun hän sairasti syömishäiriötä.
Anteeksi kielioppivirheet. Voimia teille molemmille!